Päivä 24: Hyvää Joulua

Tänään sitten esittelen joululahjamme, tosin avasimme sen jo joulukun alussa. Kävimme ensimmäistä kertaa Thaimaassa, Krabin provinsissa, Ao Nangissa.

Maisemia olen jo esitellyt hieman Arielin blogissa, mutta kerrotan nyt hieman matkasta täälläkin. Mieheni oli päättänyt satsata kunnolla, joten asuimme suloisessa bungalowssa pienen lammen laidalla.

Lammessa asusteli ihan oma lemmikkimmekin.

Ja ettei koti-ikävä pääsisi yllättämään, gekkoja kuhisi ympäristössä. Sadepäivänä niitä oli hotellin aluassa ainakin 37, sitten lopetimme laskemisen.

Vaikka monsuunikausi oli loppupuolellaan, emme saaneet kuin yhtenä iltana oikein kunnon sadekuuron niskaamme, muuten sade oli hyvin vaatimatonta.

Rannalle taisi olla 50 metriä kävelymatkaa, joten sieltähän me löysimme itsemme lähes joka aamu.

Vuoroveden vaihtelu oli ihan uskomatonta, välillä pystyi näkemään kallion toiselle puolelle kun kahlasi rantavedessä, välillä olisi saanut uida aikamoisen matkan jos halusi moikata naapureita

Koska rannalla sai helposti vietettyä koko päivän, iski nälkä jossakin vaiheessa. Paikallinen Gordon toi huippuravintolansa jalkojen juureen.

Rannan "viidakkopäässä" asui lauma apinoita, jotka viihdyttivät meitä tempuillaan.

Niillekin tuli nälkä, ja olivat kai sitä mieltä että turistit ovat heitä varten rannalla. äärettömän röyhkeästi kävivät varastamassa ananasta ja banaaneja suoraan kädestä. Jos herkku sattui putoamaan maahan niin se huuhdeltiin huolellisesti makeassa vedessä ennen syömistä

Ihan kaikille ei turistien herkut riittäneet, joten meressä kelluvat kookospähkinät otettiin käsittelyyn.

Hommaa niissä riitti pitkäksikin aikaa

Ja jos kaveri kyllästyi repimiseen niin toinen jatkoi

Ja ellei muuta syötävää ollut, kaverin turkissa tuntui kuhisevan oma pieni elävän ruoan ravintola

Koska viihdytysjoukkoja tuolla rannalla oli, siellä todellakin oleskeltiin kunnes aurinko laski

Ja ne päivän viimeiset säteet kultasivat taivaanrannan

Kuukin hymyili tämän esityksen jälkeen

Ettei elämä olisi mennyt pelkäksi rannalla makoiluksi ja hieronnasta nauttimiseksi, kävimme tutustumassa lähisaariin ihan veneellä, melomallakin olisi tietysti päässyt.

Koh Kai eli Kanasaari on syntynyt kun häihin kutsumatta jäänyt jumala kyllästyi juhlaväen meluun ja muutti sekä juhlijat että ruoan kiviksi.

Uskokoon ken haluaa. Koh Kailta pääsi kävellen Ko Tub ja Ko Mo-saarille, koska vesi oli aamupäivällä aika alhaalla. Kun kahlasimme takaisin oli vettä jo reiteen saakka ja kun pääsimme veneellemme ajoimme jo hiekkapenkan yli kaksimoottorisellamme.

Luonnon ihmeitä riittä katseltavaksi

Pääsin ensimmäistä kertaa elämäsääsni kokeilemaan snorklaustakin, aika huikea kokemus, voin ymmärtää miksi ihmiset haluavat sukeltaa!

Merisiiliäkin näimme, kuten merivuokkoja ja (kuolleita) koralleja

Fyysisen suorittamisen jälkeen oli hyvä pitää pieni lounastauko, saimme seuraakin

Tässä lähikuva kuokkavieraastamme

Jatkoimme matkaamme kohti Phra Nang rantaa, maisemat olivat käsittämättömän kauniita

¨

Vai oletteko eri mieltä?

Koska Phra Nangin ranta oli aivan täynnä, kiersimme niemen toiselle puolelle ja kävelimme sitten muutaman sadan metrin matkan päästäksemme yhdelle maailman kauneimmista rannoista.

Lyhyt uimamatka pienen tunnelin läpi takasi aivan uskomattoman kokemuksen, pienen pieni laguuni ja safaarinsinistä vettä. Valitettavasti Canonin vesitiivis pussi oli kotona, mutta lupaan että kannatti uida!

Saarella oli myös hyvin erikoinen palvonta kohde: Sri Kunlathewi oli prinsessa joka kuoli hukkumalla saaren ulkopuolella. Oppaamme mukaan hän ei koskaan saanut rakastamaansa miestä, ja hän ymmärtää jos pyytää apua "hyvän saaliin" saamiseksi. Myös kalastajat pyytävät häneltä saalista. On vaan muistettava kiittää tätä neitokaista... jeps, näette oikein.

Tämä oli kyllä jonkinlainen paratiisi, valtavasta turistimäärästään huolimatta, olisin voinut oleskella tuolla hieman pidempäänkin, mutta aika oli rajallista.

Kävimme myös tutustumassa Krabi towniin, matkustimme paikallisella bussilla, eli avolavalla. Turvavyöt, mitä ne ovat? Tällainen moottoripyöräkyyti jäi kokematta.

Krabi town ei ollut kovin kummoinen city, yksi tavaratalo ja muutamia kauppoja

Liikennettä oli kuitenkin niin paljon että liikennevaloja tarvittiin

Nämä olivat kyllä niin hienoja että olisi voinut vaikka kaikki 4 käydä katsomassa, mutta tyydyimme kahteen, ulkona oli niin järjettömän kuuma etten vaan jaksanut kävellä.

Kävelimme sentään Krabi joen rannalle ihailemaan suurta nähtävyyttä. Patsas symboloi perhettä ja hyvää kasvatusta

Näitä symboleita ja tarinoita tuossa maassa riitti. Meillä ei voi aloittaa rakentamista ennen kuin virannomaiset ovat tyytyväisiä, Thaimassa hengille on rakennettava oma talo. Ja henget on pidettävä hyvällä tuulella juomalla ja muilla lahjuksilla, juomaan on muistettava pistää pilli, ettei henki jää pulloon loukkuun. Torstaisin ei voi mennä töihin, koska silloin henget ovat vapaalla ja kotimurrot lisääntyvät. Eli kotiin on jäätävä vartioimaan omaisuuttaan. Onnistuisikohan täälläkin?

Jostakin syystä nuo henget tykkäsivät punaisesta juomasta, minä pidän ihan erilaisesta punaisesta

Sadetta emme juurikaan saaneet niskaamme, joten lämpötila pysyi kuumelukemissa. Paikalliset tosin olivat sitä mieltä että ulkona oli talvi. Jeps, 28 illalla auringon laskettua oli ihan inhimillistä. Miten myyjät kestivät kävelyä rannalla keskellä päivää on minulle mysteeri

Meidän perhe käveli korkeintaan veteen

Krabista ei saa viedä korallia tai muuta elävää, kuten näkinkenkiä, joten rannoilla riitti simpukankuoria ihailtavaksi. En ole asetellut näitä, ne lojuivat noin nenäni edessä. Kaunis "perhonen"

Perhosia näkyi muutenkin hieman, muuten oli yllättävän vähän eläimiä nähtävissä. Olisi luullut että rannoilla olisi riittänyt kahlaajia, vesi kun jätti jälkeensä kalaa ja äyriäisiä kasottain kun pakeni.

Pääskyset sentään leikkivät hotellin lammen päällä aamuisin, joten näin sentään jotakin lentävää

Ja rannalla eleli muutama kulkukoira

Emme tainneet kertaakaan ehtiä hotellin altaisiin, yhtenä päivänä sentään joimme hedelmämehut altaan reunalla. Ihan vain siitä syystä että allasalue oli kaunista

Hotelli oli muutenkin kaunis ja sitä oli korsiteltu pienillä "akvaarioilla" eli vesiputouksilla ja kaikissa altaissa uiskenteli kaloja.

Ymmärrän miksi ihmiset palaavat aina takaisin Thaimaahan, se on kyllä jonkinlainen paratiisin eteinen. Mutta silti: maailma on suuri ja nähtävää on paljon.

Hyvää Joulua lukijoilleni, tässä oli lyhyt tarina meidän perheen joululahjasta.