Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 30. elokuuta 2012

Keittokirjoja

Kirjasto on oikea aarreaitta.

Toki omistan aikamoisen kokoelman keittokirjoja, ja kiitos Joulupukin (tai ainakin siskoni) minulla on myös Ruokatorstain Joulu. Aivan ihana kirja, suosittelelen lämpimästi.

Kirjastosta löyty naapurin vastaveto, eli Allt on Mat Julkokbok. Ei ollenkaan hassumpi kirja sekään, joskaan ei Joulun veroinen. Naapurimaassamme on selvästikin hieman erilainen meny aattona, mutta ihan käyttökelpoisia reseptejä kirjasta löytyi. 

Ruokatorstain kirja on kuitenkin huomattavasti monipuolisempi, osittain varmaan siitä syystä että kirja on hieman suurempi. Lisäksi reseptivalikoima on jotenkin tutumman oloinen. 

Idea molemmissa kirjoissa on samantapainen: pikkujoulusta uuteen vuoteen. AoM kertoo mitä tehdä joulupöydän tähteille, Ruokatorstai huomioi vaivihkaa myös tavallisimmat erikoisruokavaliot. Molemmissa kirjoissa kauniita kuvia, joskin AoM mahdollisesti vie voiton kuvissa. 

Lopuksi vielä mielipiteeni: vetämättä yhtään kotiinpäin, olemme parempia jääkiekossa ja jouluruokakirjoissa.

Minulla on vielä muutama joulukirja lainattuna kirjastosta, palaan ehkä asiaan. Kirja jota tahtoisin päästä selailemaan on Nigella Christmas. Ihan mahdollista että reseptit minulle liian eksoottisia, mutta kivaa olisi löytää tuo kirjastosta.






keskiviikko 29. elokuuta 2012

Tulihan se!

Odottavan aika on pitkä!

Siitä on kuukausia aikaa kun hehkutin että blogikirjoitukseni Nestlén Fitness muroista oli valittu blogikilpailun voittajaksi. Palkintona Dolce Gusto kapselikeitin, vai mikäköhän tuo viralliselta nimeltään sitten onkaan. Olin jo melkein luopunut toivosta kun eilen sitten tuli kirje: paketti noudettavissa vatupassikaupasta. Jäin tuijottamaan lappua. Ainoan vatupassikaupan jonka tiedän löytyy Salosta. Pienen miettimsen jälkeen tosin keksin missä sellainen olisi, mutta ei se kyllä ihan lähellä ollut. Siispä hyppäsin aamulla Matsin ratin taakse ja ajoin asuntomessu alueelle.

Paketti löytyi ja kyllähän se aikoja sitten luvattu laite todellakin oli. Kotiin päästyäni alkoi "murtaudu pakkaukseen" vaihe. Hetki siinä meni, mutta onnistuin kuitenkin murtautumaan pakkaukseen ilman teräaseita ja ainoastaan lievää väkivaltaa käyttäen. Paketti jalkojen väliin ja sitten revittiin molemmin käsin munakennomaista pakettia ulos pahvisylinteristä. Miten tuo ikinä on onnistuttu tuonne tunkemaan, rikkomatta laitetta, on minulle mysteeri.

Paketista löytyi mitä suloisin pieni laite. Ajatukseni menivät välittömästi Wall E elokuvan EVE:n. Tiedättehän sen avaruusrobotin joka yrittää löytää kasvillisuutta. Ja se johon Wall E rakastuu.



Nähtäväksi jää rakastunko minäkin pikkuiseen EVEni, mutta ainakin laitteella on jo nimi! 

Kiitos laitteesta kuuluu ennenkaikkea teille, lukijani. Ilman teitä en olisi päässyt kokeilemaan muroja, vaatimuksena kun oli toimiva blogi jolla on lukijoita! Joten lupaan tarjota kahvit jos tulette käymään. Kunhan olen oppinut käyttämään EVE-pingviiniäni.



tiistai 28. elokuuta 2012

Kyselyikäiselle vastaus

Varför heter det pepparkakor när det inte finns peppar i dem?

Jääprinsessa on selvästikin tullut uuteen kyselyikään. Ja jos kysymys liittyy jotekin jouluun, olettaisi että äiti osaa vastata. Valitettavasti äiti ei osannut vastata. Minulla on aukko sivistyksessä. Tosin, selitin lapselleni, engalnniksi ne ovat gingerbreads eli inkivääri leipiä. Yritin kovasti kaivaa unohtunutta tietoa päästäni ja mumisin jotakin maustepippurista joka on sukua neilikalle. Ja neilikkaa pipareissa tunnetusti on. Jospa "ennenvanhaan" ei tiedetty kaikkien mausteiden nimiä?

Onneksi lapsi tyytyi tähän hieman ontuvaan selitykseeni, mutta aloin siis oikeasti selvittää asiaa. Inhottaa kun joutuu lapselle antamaan epämääräisiä selityksiä. Maustepippuria on oikeasti käytetty aikoinaan mausteleipiin. Siitä se nimi mahdollisesti tulee.

Toisenkin selityksen löysin kirjasta "Ebbas julstök". Kirjan löysin eilen kirjastosta, tuo Entressen kirjasto siis pitää joulukirjoja esillä näin joulun alla.

Aikoinaan mausteita käytettiin lääkkeinä. Inkivääriä syötettiin ummetukseen. Jauhettu mausteneilikka kuulema lämmitti jalkoja jos ne olivat kylmät. Eli olisiko sitten vaikuttanut ääreisverenkiertoon? Tosin kirja puhuu vain jaloista, ei käsistä. Muskattu kardemumma sekoitettiin hunajaan ja tällä seoksella taas mustelmat vaalenivat. Missään ei kerrota kauanko seosta piti käyttää että ne vaalenivat ja tehtiinköhän sokkokokeita, eli vaaleniko karjakon mustelma samassa ajassa kuin ylhäistön? Ilman sitä hunajaa.Tosin karjakko varmaan sai uusia mustelmia siihen tahtiin että ehkäpä rouvan mustelma tosiaankin hävisi kun taas karjakko oli aina "mustana"?

Kun kaikki nämä lääkeaineet sekoitettiin keskenään sai hyvää yleislääkettä. Kun kuningas Hans, kuka ikinä lieneekään, 1400-luvulla oli masentunut, hänelle leivottiin "lääkekakkuja" piristykseksi. Kakku sisälsi kardemummaan, neilikkaa, inkivääriä ja pippuria! Ja tämä kuulema on ollut piparkakun esiaste.

Toistakin teoriaa esitetään. Ennenvanhaan kaikista eksoottisista ja voimakkaista mausteista käytettiin yleisnimeä pippuri. Koska nämä tuontimausteet olivat kovin kalliita, niitä ei todellakaan ollut varaa käyttää jatkuvasti, vaan niitä säästettiin erityisen juhlallisiin tilaisuuksiin, kuten joulujuhliin. Siksi piparkakku kuulema on "joululeipä".

Alkuperäinen vastaukseni siis oli hieman sinne päin. Edelleen siis voin tuudittaa lapseni harhauskoon: äiti tietää kaiken!


PS. Hans on näköjään ollut alunperin Tanskan kuningas, sitten myös Norjan kuningas ja lopuksi Johan II:na myös Ruotsin kuningas. Ja kuulema nimi on Hannu I suomeksi. Kuninkaiden kohdalla minulla ei ole pelkästään aukkoa sivistyksessä vaan iso musta kraateri.

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Merisissä tunnelmissa

Piparkakkukääretortun leipominen oli loistava idea!

Piparkakun maku herätti minut ihan selvästi henkiin, suunnittelen tämän vuoden piparkakkutaloa. Olen jo vuosia pyytänyt herraa toteuttamaan suunnitelmani: Bengtskärin majakka. Olen hautonut ajatusta siitä asti kun näin tuon ihanuuden Kotivinkissä vuosia sitten. Olen pyytänyt että herra toteuttaisi, mutta eipä ole majakkaa vielä näkynyt. Nyt minulla on sotasuunnitelma: tehdään piparkakkukajakki! Ja sille majakka. Jospa se sillä tavalla onnistuisi?



Ohjeet ja kaavat löytyvät Kotivinkin sivuilta, selaamalla löytyy muitakin piparitaloja. Tosin minä suunnittelen että herra virittäisi majakkaamme valot, siis ihan oikeat sellaiset. Se on ihan pikkuprojekti tuon rakentamisen rinnalla.

Herra on lasten kanssa tehnyt hienoja taloja vuodesta toiseen, viime vuonna meillä oli linnunpönttö. Sekin idea tuli jostakin lehdestä. Ja näitä ideoitahan löytyy loputtmasti netistä. Lempisivustojani on ehdottomasti "Våra pepparkakshus". 

Naapurimaassamme on myös jokavuotinen piparkakkutalojen rakennuskilpailu. Tästähän vasta inspiroiduinkin! Minäkin tahdon nähdä upeita luomuksia! Ja saada uusia ideoita. Kunhan kehitän jonkun palkinnon, niin pistettään kilpailu pystyyn. Mutta pitäkää tätä ennakkovaroituksena.


perjantai 24. elokuuta 2012

Kadonneen mausteen metsästys

Ei ole helppoa olla aikaansa edellä!

Sen on toki huomannut huomattavasti viisaammat ihmiset kuin minä, taisi Galileilla olla aikoinaan aika tukalat oltavat inkvisiittorin luona. Tukalaa oli minunkin oloni, mutta ihan eri syystä. En löytänyt piparkakkumaustetta kaupan hyllystä! Onneksi kohdalle osui herttainen nuori mies joka kuului kaupan henkilökuntaan. Siispä kysyin olisiko mahdollisesti piparkakkumaustetta saatavilla. Hyllyt kun pursuivat pippureita, yrttejä ja kaneleita, milloin kenenkin valmistajan pakkauksessa. Piparkakkumaustetta en vaan löytänyt. Nuori mieshenkilö katsoi minua oudosti ja sanoi sitten että piparkakut ovat keksihyllyssä. Kai minä nyt sen tiesin. Päätin oikein selittää tarkemmin että kaipaan maustetta, jota käytetään taikinassa, en piparkakkuja. Ei tainnut aueta pojalle asia? Hän vaan kohautti olkapäitään ja sanoi ettei ole. Kummallista, oli hyllyissä glögimaustetta. Ei senkään tuotteen kuumin sesonki taida vielä olla käsillä?


Skam den som ger sig, sanoi tosin isoäitini aikoinaan, joten eikun uusi inventaario omaan maustekaappiin. En voinut oikein ymmärtää miten olisin ilman tällaista tärkeää maustetta, siispä siivosin hyllyjä aikani kuluksi. Glögimaustetta ei löytynyt mutta suureksi ilokseni kaapista löytyi pussillinen piparkakkumaustetta. Ei tarvinnut itse alkaa sekoittaa kanelia, inkivääriä, neilikkaa ja kardemummaa. En edes tiedä missä suhteessa niitä tulisi olla.


Kun aarre oli löytynyt pystyin siirtymään vaiheeseen kaksi: kerro jääprinsessalle että leivotaan. Neiti haki ihanan essunsa (kummitädille vieläkin ISO kiitos) ja ryhtyi töihin.


Reseptin löysin netistä, Tomtens Dotter blogista. Idea siis sieltä, alkuperäistähän ei suinkaan seurattu.



Puolukkainen joulukääretorttu

Pohja

3 kananmunaa
2 dl sokeri
2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 rkl piparkakkumaustetta


Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita loput aineet keskenään ja käännä ne vaahdon sekaan.
Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 200 asteessa noin 9 minuttia.


Täyte:


200 g Valio Viola laktoositonta, maustamatonta tuorejuustoa
2½ dl puolukkahilloa

Sekoita täytteen ainesosat keskenään.


Kumoa kypsä pohja (sokeroidun) leivinpaperin päälle. Itse unohdan pääsääntöisesti sen sokeroinnin, en kyllä ole huomannut suurta eroa käsittelyssä.


Levitä täyte pohjan päälle ja kääri koko komeus tiukalle rullalle leivinpaperin avulla.


Pistä kakku jäähtymään jääkaappiin pariksi tunniksi. Ihan hyvää tuo on kuumanakin, mutta täyte on aika valuvaa lämpimänä. Eikä leikkaaminenkaan oikein onnistunut, joten kuva ei ole oikein edustava. Maku sitäkin hurmaavampi.




keskiviikko 22. elokuuta 2012

Makuarvailua

Nyt se on todistettu!

Joulu on ihan kohta! Johan olen tätä toitotellut vaikka ja kuinka monta päivää, mutta arvasin etten voi olla väärässä!

Töissä meillä on harjoittelija joka katsoi hieman oudosti minua kun hän löysi glögiä taukotilamme kaapista. Sanoin että sitä pitää aina olla varastossa. Vakiohenkilökunnalta tuli selvitys: "tuo" aloittaa joulun hehkuttamisen juhannuksesta...ja siihen saakka taitaa viettää joulua. Ah, on se niin ihanaa kun työtoverit tuntevat minut!

Mutta syy hehkutukseeni löytyy täältä. Naapurimaassa Blossa aikoo paljastaa vuosikertaglöginsä maun reilun 15 päivän kuluttua! Laskurista voitte seurata montako päivää on jäljellä. Siinä firmassa suhtaudutaan jouluun asiaankuuluvalla asenteella. Jännitystä ylläpidetään ja lasketaan öitä. Oih, voin jo tuntea glögin tuoksun nenässäni!
Lignell & Piispasen sivuilla ei myöskään vielä paljasteta vuoden makua. Aika hyvin nuo Blossan ja L&P:n maut ovat korreloineet. Teollisuusvakoilua vaiko sattumaa?

Loimu taisi aloittaa vuonna 2008 vadelmalla valkoisessa pullossa. 2009 makuna oli puolukka ja pullo ihanan punainen.2010 tuo hurmaava mustikka johon rakastuin. Pullo oli aika tylsä, sininen. Viime vuonna oli sitten minusta pohjanoteeraus. Karpalo makuna, mutta se pullo. Ruskea. Miten se liittyy karpaloihin? 

Blossalla on makuja ehtinyt olemaan kauemmin. Ainakin pomeranssia, talviomenaa, lakkaa, puolukkaa, tyrniä, mustikkaa, klementiiniä, sahramia ja viime vuonna kahvia, on löytynyt valikoimista. Aika eksoottisilta osa kuulostaa. Ellei molemmilla yhtiöillä olisi ollut ruskeaa pulloa povaisin suklaata. Ihan absurdi maku sekin glögissä.

Lakka tai tyrni olisi aika luonnollinen arvaus tuohon Loimun rivin jatkeeksi. Blossan kohdalla arvailu on hakalampaa. Siellä on todellakin leikitelty mauilla. Piparkakku olisi minusta luonnollinen valinta. Mutta heittäydytään nyt villille linjalle ja povataan chiliä.

Ja nyt rakkaat lukijani heitän haasteen: Mikä on vuoden Blossa maku? Vastausaikaa on 2 viikkoa, sitten se paljastuu!

perjantai 17. elokuuta 2012

Muuttunut suunnitelma

Olen aiemminkin maininnut miten ihastunut olenkaan orkideoihin.

Tällä kertaa yksi kukkivista inspiroi sitten minut töihin. Ajattelin tehdä eräälle tärkeälle henkilölle joululahjan, mutta hieman suunnitelma muuttui matkalla. Tärkeälle henkilölle ne teinkin, mutta jäivät sitten perheeseen. Vanhempi neideistä kun protestoi etten ole hänelle tehnyt palatossuja!


Alunperin olin suunnitellut ihan perinteisiä palatossuja, mutta kun kaivoin lankoja esille, satuin löytämään pienen kerän ylijäänyttä veljesten lankaa. Langaksi siis valikoitu Oi villasukka! eli 7 Veljestä. Ja koska tuota valkoistakin oli sekoitettava joukkoon tuli perinteisten palasten lisäksi tehtyä myös isoäidin tilkkuja. Puikot ja virkkuukoukku olivat kokoa 4½. 


Vastoin tapojani päätin neuloa laput "nurkasta nurkkaan" eli lähin liikenteeseen 2 silmukalla ja lisäsin jokaisen kierroksen alussa yhden silmukan. Kun silmukoita oli riittävästi (eli tässä tapauksessa 25) aloin vähentää jokaisen kierroksen alussa neulomalla yhteen kaksi silmukkaa kunnes minulla oli neliskulmainen lappu joka oli kooltaan 8x8 cm (halkaisia n. 11 cm). Riittävän suuri tossu aikuiselle naiselle (tai teinille)

Jonkinlaisen kokotaulukon olen joskus löytänyt jostakin ja pistänyt jopa talteen. Hämärä mielikuvani on että "jostakin" olisi ET-lehti tai Yhteishyvä. Kirjoitetaan nyt sitten tännekin muistiin minkä kokoisia lappuja pitäisi tehdä:

Vauvan tossu: 4x4 cm (halkaisia n. 6 cm)
Lasten tossu: 6x6 cm (halkaisia n. 9 cm)
Naisten tossu: 8x8 cm (halkaisia n 11 cm)
Miesten tossu: 10x10 cm (halkaisia n. 14 cm)

Lappuja tarvitaan 8 / tossu. Minä tein nilkkaan nuo isoäidin tilkut, mutta tuotekehityksenä taidan näihin työn alla oleviin tehdä myös jalan "päälle" tuollaisen tilkun. Tai jos oikein heittäydyn reippaaksi teen Hello Kitty tilkkuja. Kaikkeen hauskaan kun kerran netistä löytyy ohjeita. Teimme muutama vuosi sitten kavereiden 80 v-juhliin nimittäin tilkkupeiton (pitäähän vahuksien sellainen saada) ja silloin netistä metsästettiin vaikka minkälaista tilkkua. Isoäidin neliöön löytyy googlaamalla ohjeita joka lähtöön, ihan perinteiseen neliöön löytyy ohjeet molemmilla kotimaisilla esimerkiksi täältä


Kun tossujen palaset on tehtynä alkaa se hauskin vaihe eli kokoaminen. Tähänkin asiaan löytyy ohjeita vaikka ja kuinka monesta paikkaa, koska en jaksanut keksiä pyörää uudestaan, eli kuvata tuota ohjemallia teille, niin lainasin YH:n oivallisen ohjeen tännekin


Eli ensin ommellaan palat kiinni toisiinsa yllä olevan ohjeen mukaan. Kannattaa suunnitella niin että "nilkkapalat" ovat samanvärisiä jne. Tosin jos haluaa oikein värikkään tossun niin tekee jokaisesta palasesta erilaisen. Sen jälkeen ommellaan A kiinni A:han, B B.hen jne. Minä kun en halua tehdä mitään ohjeen mukaan ompelen yleensä ensin B:t yhteen, sitten F:t ja E:t...

Seuraa nyt sitten ohjetta tai ei niin lopputulos näyttää suurinpiirtein tällaiselta. Uimarimme oli tyytyväinen.


perjantai 3. elokuuta 2012

Rajoittunut?

Olen kivikaudella syntynyt.

Tai sitten en. Kuten jo aiemmin kerroinkin, tutustumme Viaplayhin Buzzador kokeiluna. Ideana siis on että kerron rehellisen mielipiteeni kyseisestä tuotteesta. Pari kertomusta tästäkin aiheesta jo on, tässä nyt sitten se kolmas. Ellette ole tutustuneet noihin aiempiin löydätte ne klikkaamalla tuosta valikosta Buzzador'ia. 

Mutta takaisin tähän kivikuteen. Mökillä päätimme katsoa teinini kanssa elokuvaa ja päädyin katsomaan jotakin mikä ei välttämättä sovi pikkusiskolle. Siispä valitsimme ikärajoituksella 7-11 v. olevan elokuva, esittelyn mukaan kyseessä oli hulvaton komedia. Kuulosti älyvapaalta ja hauskalta. Sopivaa sadepäivän viihdykettä siis.

Emme ehtineet kovinkaan pitkälle ennen kuin kahvini meinasi mennä väärään kurkkuun. Päätin kuitenkin että olen kalkkeutunut ja tämän filmin pitäisi sopia ala-aste ikäiselle. Miten montako kertaa viikossa vanhemmat "harrastavat" ja onko se riittävä määrä ei nyt minun ajatusmaailmassani ehkä ole lapsille sopivan filmin keskusteluaihe, mutta olihan kaverinani teini. Ehkäpä tämä tästä? Perheen mies kuitenkin totesi 15 minutin kuluttua "onko tämä nyt oikeasti sopiva elokuva?" Hieman järkytyin, yleensä hän on se sallivampi. 

Koska filmi kuitenkin eteni ja "vanhemmat" lähtivät ravintolaan ja keskustelunaiheet vaihtuivat arkisimmaksi, päätin antaa elokuvatuokiollemme mahdollisuuden. Ehdimme jopa "pufferointitauoilla" (katso edellinen päivitys jos tauon luonne on epäselvä) puhumaan elokuvan "juonesta". "Vanhemmat" saivat huijattua itselleen pöydän ravintolasta, ottamalla jonkun toisen parin varauksen. Ja sitten pääsinkin oikeasti ihmettelemään ikärajaa. 

Illallistuokion keskeyttää kaksi isokokoista miestä, jotka aseella uhaten lähtevät kuljettamaan pariskuntaamme syrjäiselle kujalle. Siinä sivussa seuraamme perheen äidin (kuvitteellista) tarinaa miehensä oudosta sukupuolielinsairaudesta. Siis ikäraja 7 v? Äiti ja isä lähtevät ravintolaan ja sedät vievät heidät asella uhaten pois sieltä? Meidän perheessä olisi ollut ryntäystä äidin ja isin väliin nukkumaan jos tällaista oltaisiin katsottu 7-vuotiaana. "Sankarimme" pakenevat paikalta lyötyään pahoja setiä päähän laudalla ja sitten alkavatkin aseet puhua. Hetken päästä ollaankin sitten poliisilaitoksella kertomassa tarinaamme ja poliisitädin suurin ongelma tuntuu olevan "onko moraalisesti oikein huijata itselleen jonkun toisen pöytävaraus".  Siinä kun tätä asiaa pohditaan, ketkä saapuvatkaan paikalle? Ne pahat sedät! He ovatkin oikeasti poliiseja....

Elokuvatuokiomme päättyi tähän. Olin saanut, mieheni lailla, tarpeeksi. Koska taas "pufferoimme" ilmoitin tyttärelleni. vaikka kyseessä on "hulvaton komedia", emme kumpikaan ole vielä edes hymyilleet, joten eiköhän tämä nyt ollut tässä. En kuullut vastalauseita, joten sammutimme laitteen. 

Elokuva jäi kuitenkin vaivaaman minua. Olenko oikeasti hurjan vanhanaikainen kun minusta tällainen elokuva ei sovi lapselle? Finnkinon sivuilla ikäraja on 12. Finndancen ja Film-O-Holicin 13. En siis luultavasti ole ihan väärässä mielipiteessäni? Finnkinon sivujen mukaan uudet ikärajat ovat 1.1.2012 alkaen: S, 7, 12, 16, ja 18. Näistä voidaan joustaa aikuisen vastuulla 3 vuotta. Eli tuon säännön mukaan elokuva sopisi 9 vuotiaille aikuisen seurassa. Aika samoihin lukemiin siis päästään Viaplayn kanssa. Toki tuossa on se kahden vuoden heitto alaikärajassa: 7/9 v. Olen siis kai sitten vanhanaikainen ja kivikaudella syntynyt?

Kävin ihan tutustumassa noihin ikärajojen luokittelukriteereihin. Saa elokuvateollisuus olla iloinen etten minä tulkitse noita ohjeita, voisivat olla aika paljon tiukemmat nuo rajat.

Päädyimme nyt kuitenkin siihen, että lapset valitsevat vain ja ainoastaan elokuvia perhekategoriasta ja nekin pitää hyväksyttää vanhemmilla ennen katselua. Tosin se nyt toteutuu muutenkin, salasana kun on vanhempien tiedossa. 

Ja ettei menisi ihan vaan negatiiviseksi tämä palaute, tuonne oli ilmestynyt "Missä kuljimme kerran". Se jäi minulta näkemättä televisiosta, joten voisin oikeasti katsoa elokuvana. Pidin kovasti kirjasta, joten luultavasti ei elokuva sykähdytä, mutta katsotaan. 

Ja jos vaikka pistäisin tytöt tekemään minulle sipsejä. Uimari sa kummitädiltään "chipsikoneen" eli mikroon pistettävän "tarjottimen" jolla saadaan juures siivut rapeiksi ilman öljyä. Ainakin perunoista tulee loistavia. Saisin samalla testattua voiko elokuvaa katsoa täällä ilman pufferointia.  


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...