Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 26. marraskuuta 2023

Cha-cha-chaa kohtaa Waterloonsa

 Olin joskus Euroviisu-fani.

Muistan kun pikkutyttönä sain valvoa mummolassa katselemassa viisuja. Telkkari pistettiin hiljaiseksi ja ääni otettiin radion kautta, että se saatiin stereona. Tyhjä c-kasetti nauhuriin ja sitten sormet tiukasti rec ja play nappuloille, että sai kappaleet tallennettua. Aina joku juontaja sitten pälpätti kappaleen päälle. Että se ärsytti!

Kun kaikki kappaleet oli kuunneltu, oli aika napata ruutupaperi ja mustekynä käyttöön. Kakki maat oli esiintymisjärjestyksessä listattuna sekä paperin yläreunassa että sivulla. Sitten vaan kirjoittamaan muistiin kuka antoi montako pistettä ja kenelle. Jännää! Mistä nykyajan lapset jäävätkään paitsi kun kaikki löytyy netistä. Ja excel-taulukotkin on keksitty, jos nyt sattumalta haluaa käsikirjanpitoa pitää. Saahan ne tulokset netistäkin. 

Aika harva voittaja on jäänyt minulle mieleen. ABBA nyt luonnollisesti, vaikka en sitä esitystä saanutkaan katsoa, piti mennä nukkumaan. Ensimmäinen, jonka muistan on Nicolen Ein bisschen frieden. Carolan Främling, vaikka se ei voittanutkaan, se jäi kolmanneksi. Ei mitään mielikuvaa kuka sinä vuonna voitti. Seuraavana vuonna kuitenkin Herreysin veljekset kultaisine kenkineen vei voiton Ruotsiin. 

Kotimaiset kappaleet ovat olleet aika tylsiä, kun Lordi valittiin ajattelin että taas saamme nolla pistettä. No, väärässä olin. En muuten pitänyt Cha-Cha-Chaastakaan, tosin vielä vähemmän Lorenin ujelluksesta, vaikka hän toki osaa laulaa, sen myönnän. 

En pidä vihreistä kuulistakaan, mutta kun jossakin törmäsin Cha-Cha-Chaa-leivoksiin, päätin kokeilla.

Cha-Cha-Chaa kohtaa Waterloon 

500 g voitaikinaa
Vihreitä kuulia

Resepti tosiaan oli hukassa, mutta muistan että voitaikinaan ne oli tehty ja ohjeessa sanottiin että leikataan mahdollisimman läheltä marmeladeja. Selvä! Eikun kaulimaan taikina ohueksi ja puolittamaan marmeladeja taikinan päälle ja sitten leikataan.


Taikinan "jämät" kaulitaan taas ohueksi, marmeladien päälle "kanneksi ja nipistellään kunnolla kiinni.


200 atstetta ja noin 20 minuutiksi uuniin. Ja kuinka sitten kävikään? Ruotsi tuli ja voitti! Napoleonkin kohtasi kohtalonsa Waterloossa, niin minäkin cha-cha-chaan kanssa. Nämä levisi uunissa todella hienosti!


Oli siellä seassa muutama, jotka pysyivät kasassa. Maussa ei ollut vikaa, vaikka en kuulista tykkääkään. 

tiistai 7. marraskuuta 2023

Lisää piparkakkuja

Nyt löytyi suosikki.

Söin aikoinaan aivan loistavaa piparkakkujäätelöä, se oli jonkin pientilan tekemää, en vaan muista minkä. Kun syksyllä löysin kaupasta Aino laktoosittoman Piparkakkujäätelön, niin olihan sitä pakko maistaa. 

Tämä oli hyvää! Ei nyt päässyt ihan samalle tasolle sen muistikuvani kanssa, mutta tätä löytyy lähikaupoista ja hinta on varsin kohtuullinen. 

Tämä Aino Piparkakku on laktoositonta kermajäätelöä, vatsani kiittää, jossa piparkakun palasia ja piparkakun makuista kinuskikastiketta.

Tuote on avainlipputuote, valmistus Turengin tehtaalla. Tehtaan taas omistaa Froneri, joka taas on Nestlén ja R&R:n omistama. Mutta työllistäähän nyt ihmisiä Suomessa ja osa raaka-aineistakin näytti olevan kotimaisia. 

Suureksi ilokseni lähi-cittariini on ilmestynyt myös kotimaisten pienten jäätelötehtaiden tuotteita. Pitää katsoa löytyisikö jouluisia makuja. Ainakin viime vuonna oli jäätelökalenteri kaupassa. 


 

sunnuntai 5. marraskuuta 2023

Ettei palellu

Meille muutti pieni sydäntensärkijä.

Tietenkään pentu ei tullut mitenkään yllätyksenä, sen sijaan talvi pääsi yllättämää. Tai ainakin tämä viileämpi sää. 

Päivää ennen pennun kotiutumista, tajusin sitten ettei pienelle ole mitään sopivaa vaatetta, en kuollakseni muista minne olen edellisen pienen villapaidan piilottanut. Siispä uutta tekemään!

Lankana valkoinen Novita Isoveli ja vaaleanpunainen 7 Veljestä. Molemmat jotakin jämälankaa jota löytyi laatikosta. Mitään mittoja ei tietenkään ollut, joten mentiin sitten ihan näppituntumalla.

Vixeyn villapaita:

Luo 48 silmukkaa 7 Veljestä langalla 4 sukkapuikoille.
Neuloin suljettuna neuleena 3 oikein 1 nurin resoria 10 kerrosta. Lisäsin 6 silmukkaa ja jatkoin pari cm. Lisäsin taas 6 silmukkaa. Neuloin vielä pari cm ja laskin "vatsan alta 13 keskimmäistä silmukkaa: Päättelin 2 silmukkaa ennen näitä 13, siirsin 13 apulangalle ja päättelin 2 seuraavaa (tulevat tassunreiät). Lopuilla silmukoilla neuloin selkäkappaleen: 2 kertaisella 7 V:lla ja Isoveljellä raitoja. Oikein oikealla puolella ja nurin nurjalla. Selkäkappaletta tein noin 5 cm ja otin sitten mahakappaleen silmukat taas mukaan ja lisäsin pari silmukkaa pääteltyjen tilalle. Vatsapuolella neuloin 2 o 2 nurin, että hieman sain joustavuutta pukuun. Kun työ oli n. 15 cm, päättelin vatsan alta 10 silmukkaa ja jatkoin selkäkappaletta ees-.taas samalla vähentäen reunoista joka toinen kerros silmukoita molemmista reunoista. Ensin 2 silmukkaa (siis 4 koska molemmista reunoista 2) sitten 1 s, sitten 2 silmukkaa ja lopuksi 3 silmukkaa. Loput sitten päättelin. Lopuksi vielä virkkasin pienen reunuksen: 2 ketjusilmukkaa, piilosilmukalla kiinni seuraavaan silmukkaan ja tätä toistin loppuun saakka. 

Vaikka videolla on ihan sopivan kokoinen, nyt viikkoa myöhemmin on jo hieman lyhyt. Kyllä nuo lapsukaiset kasvavat kuin rikkaruohot!




 

lauantai 4. marraskuuta 2023

Viimeinenkin löytyi

 Tulihan se Lumoava Alkoon!

Hieman jälkijunassa tämä Lumoava Karpalo löysi tiensä Alkoon, mutta tulihan se sentään! Lumoavan tapa nostaa joku kotimainen marja maukseen on ihana! Odotan mesimarjaa, Se oli pikkutyttönä sellainen eksoottinen ihme, jota isäni minulle poimi. Kertoi etten itse saa punaisia marjoja luonnosta poimia, ellei sitten ole puolukka, joten vieläkään en ole mesimarjoja itse poiminut, vaikka harvakseltaan niitä löydäkin. 

Mutta siis karpaloon. Punainen marja sekin. 

Lumoava Karpalo Luomuglögi on siis nimensä mukaan luomutuote, oletan että karpalot ovat ihan kasvaneet suolla, kuten niiden kuuluukin. Uskoisin että myös punaviini täyttää luomukriteerit, kovin paljon "ei luomua" ei noissa tuotteissa saa olla. 

Alko kuvailee tuotetta punaiseksi, karpalohilloiseksi, kuivahedelmäiseksi (mitä ihmettä sekin on makumaailmassa?) piparkakkumausteiseksi ja appelsiinikuoriseksi. Pakkaus on ympäristövastuullinen. Eli lasipullo jossa kierrekorkki.


Kummallista kyllä, en löydä tuotetta L&P:n omilta sivuilta glögien joukosta. Mustikkainen löytyy.

No, markkinoinnin suhteen L&P on aina jäänyt Blossan jalkoihin, mutta luulisi että nyt sentään omat tuotteet olisivat sivuilla. 

Glögi kuitenkin taattua Lumoava perhettä. Pikkaisen aikaisempia happamampi maultaan, kuten karpalo nyt onkin esimerkiksi vadelmaan verrattuna. 

Ihan hyvä perusglögi karpaloisella twistillä. Suosittelen. 



keskiviikko 1. marraskuuta 2023

Popsi, popsi porkkanaa

 Säästin parhaimman viimeiseksi.

Rocky Porkkanakakku Glögg voitti siskoni ja minun mielestäni tämän vuoden kilpailun. Tosin aika tasoissa on kyllä appelsiini-suklaan kanssa, mutta ehkä tämä kuitenkin oli hieman parempi? Ainakin pullo on minusta kauniimpi. 

Alkossa tuotetta kuvaillaan näin: tummanpunainen, porkkanakakkumainen, glögimausteinen, pähkinäinen, vaniljainen, kanelinen, hennon mantelinen. 



Tämäkin siis oli punaviinipohjainen. Miten kaneli on erikseen mainittu, kun glögimausteiden ensimmäinen raaka-aine on kaneli, onkin sitten hieman mystistä. Porkkanakakkuunkin glögimausteet, ainakin osa niistä, kuuluu, joten hieman outo kuvaus. Tai sitten ei Alkossa leivota porkkanakakkua.

Porkkanakakku olisi ehkä hieman paremmin voinut tulla esille maussa, tai sitten Alkon kakussa on vaan hurjasti kuorrutetta? Vanilja nimittäin löytyi hyvin, joskaan ei häiritsevästi, mausta. Porkkanaa en kyllä löytänyt, ehkä ihan hyvä niin. Tosin siinäpä Blossalle ensi vuodeksi idea: Parsakaalin makuinen glögi!

Neljä joulukuusta tällekin. Se jokin jäi puuttumaan siitä viidennestä. 






Ruokahävikkiä, tai sitten ei

 Kompostini on rekisteröity.

Rekistereiden luvattu maa, on saanut sitten tällaisenkin rekisterin. Ennen kun kaupunki alkaa vaatia maksullista biojätteen kierrätysastiaa tienvarteen, päätin rekisteröidä kompostini kaupungin rekisteriin. Eipä siihen pönttöön paljon kerry; kahvinpuruja ja sitrushedelmien kuoria lähinnä. Ja joskus kukkia, kalanruotoja, broilerin luita ja muuta sen tyyppistä. Pyrin kuitenkin siihen, että ruoka syötäisiin, eikä sitä kompostoitaisi.

Tänään katselin surullisena, miten ostamani omenat nahistuvat, en ole muistanut napata niitä aamupalaksi autoon. Kun avasin jääkaapin, löysin purkillisen kermaa ja järkytyin katsoessani päivämäärää: 16.9. Puolitoista kuukautta vanhaa. Tai no, parasta ennen päivämäärä ollut silloin. Hetken emmin, mutta sitten muistin: Luottakaa aistinvaraiseen arviointiin, kaikui opettajan ääni viime vuosituhannelta. Siispä avaamaan avaamatonta kermapakkausta, tuskinpa se nyt päälle sieltä hyökkäisi? 

Ei haju ainakaan ollut päälle hyökkäävä, kuten mädän kananmunan lemu, kun sellainen sattuu kohdille. Varovasti uskalsin lähestyä purkkia katseellani, nenä kun tuppaa seuraamaan silmien mukana. Ei kummallista hajumaailmaa, ulkonäkökin oli kermamainen. Varovasti liikuttelin nestettä... ei paakkuja, ei kerrassaan mitään kummallista. 

Päätin tehdä eilisille pihveille kermakastikkeen lounaaksi, jos sitten siitä tulisi ruokamyrkytys niin... Ei tullut. 

Seuraavaksi päätin pelastaa omenat kompostilta. Koska en jaksanut kaivaa mitään reseptiä, katselin ympärilleni keittiössä. Kananmunia löytyi 3, voita oli avattu pakkaus jääkaapissa. Fariinisokeria oli vain avaamattomassa paketissa, mutta se kelpasi. Siispä töihin:

Kaipa sitä voi syödä omenakakku

n 20 g laktoositonta voita
fariinisokeria
3 omenaa

3 kananmunaa
2 dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl kuohukermaa
150 g sulatettua, laktoositonta voita

Asettele irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia. Voitele vuoan reunat. Pohjalle voinokareita, fariinisokeria (niin että pohja peittyy) ja omenat paloiteltuna.
Pistä vuoka lämpenevään uuniin sillä aikaa kun teet taikinan, voi ehtii sulamaan.

Vaahdota sokeri ja kananmunat, lisää loput ainekset. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa noin 30 min

En ehtinyt kuvaamaan kakkua, perheeni löysi sen kun tyttäreni poikkesi iltakahville. Hän hieman järkyttyi kermauutisestani, mutta tunnusti, että oli ihan syötävää vaniljakastikkeen kanssa.

Ehkä kakku olisi kaivannut hieman enemmän omenoita ja hieman kardemummaa taikinaan. Ensi kerralla sitten? 

P.S. Siemenkodat pääsivät kompostiin, en viitsinyt linnuillemme antaa nahistuneita omenoita. 






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...