Ruokahävikkiä, tai sitten ei

 Kompostini on rekisteröity.

Rekistereiden luvattu maa, on saanut sitten tällaisenkin rekisterin. Ennen kun kaupunki alkaa vaatia maksullista biojätteen kierrätysastiaa tienvarteen, päätin rekisteröidä kompostini kaupungin rekisteriin. Eipä siihen pönttöön paljon kerry; kahvinpuruja ja sitrushedelmien kuoria lähinnä. Ja joskus kukkia, kalanruotoja, broilerin luita ja muuta sen tyyppistä. Pyrin kuitenkin siihen, että ruoka syötäisiin, eikä sitä kompostoitaisi.

Tänään katselin surullisena, miten ostamani omenat nahistuvat, en ole muistanut napata niitä aamupalaksi autoon. Kun avasin jääkaapin, löysin purkillisen kermaa ja järkytyin katsoessani päivämäärää: 16.9. Puolitoista kuukautta vanhaa. Tai no, parasta ennen päivämäärä ollut silloin. Hetken emmin, mutta sitten muistin: Luottakaa aistinvaraiseen arviointiin, kaikui opettajan ääni viime vuosituhannelta. Siispä avaamaan avaamatonta kermapakkausta, tuskinpa se nyt päälle sieltä hyökkäisi? 

Ei haju ainakaan ollut päälle hyökkäävä, kuten mädän kananmunan lemu, kun sellainen sattuu kohdille. Varovasti uskalsin lähestyä purkkia katseellani, nenä kun tuppaa seuraamaan silmien mukana. Ei kummallista hajumaailmaa, ulkonäkökin oli kermamainen. Varovasti liikuttelin nestettä... ei paakkuja, ei kerrassaan mitään kummallista. 

Päätin tehdä eilisille pihveille kermakastikkeen lounaaksi, jos sitten siitä tulisi ruokamyrkytys niin... Ei tullut. 

Seuraavaksi päätin pelastaa omenat kompostilta. Koska en jaksanut kaivaa mitään reseptiä, katselin ympärilleni keittiössä. Kananmunia löytyi 3, voita oli avattu pakkaus jääkaapissa. Fariinisokeria oli vain avaamattomassa paketissa, mutta se kelpasi. Siispä töihin:

Kaipa sitä voi syödä omenakakku

n 20 g laktoositonta voita

fariinisokeria

3 omenaa

3 kananmunaa

2 dl sokeria

4 dl vehnäjauhoja

2 tl leivinjauhetta

1,5 dl kuohukermaa

150 g sulatettua, laktoositonta voita

Asettele irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia. Voitele vuoan reunat. Pohjalle voinokareita, fariinisokeria (niin että pohja peittyy) ja omenat paloiteltuna.

Pistä vuoka lämpenevään uuniin sillä aikaa kun teet taikinan, voi ehtii sulamaan.

Vaahdota sokeri ja kananmunat, lisää loput ainekset. Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa noin 30 min

En ehtinyt kuvaamaan kakkua, perheeni löysi sen kun tyttäreni poikkesi iltakahville. Hän hieman järkyttyi kermauutisestani, mutta tunnusti, että oli ihan syötävää vaniljakastikkeen kanssa.

Ehkä kakku olisi kaivannut hieman enemmän omenoita ja hieman kardemummaa taikinaan. Ensi kerralla sitten? 

P.S. Siemenkodat pääsivät kompostiin, en viitsinyt linnuillemme antaa nahistuneita omenoita.