Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 31. elokuuta 2013

Punaista

Kolmaskin Fazerin pitaleipäpussi on avattu.

Tämä siis on kolmas ja viimeinen maku joka tuli Hopottajien kautta arvioitavaksi. Pussi oli ehdottomasti kaunein näistä, olihan se joulun punainen. Lastut olivat ulkonäöltään hyvin samanlaisia kuin ruohosipulilastut ja pippuri & suolalastut

Maultaan nämä olivat ehdottomasti kaikkein parhaimmat, chili antoi hieman potkua lastuille jolloin ne maistuivatkin jollekin. Suosikkini näistä kolmesta maistiaispussista.

Mitä näistä sitten jäi mieleen. Koska ovat vähärasvaisempia niin voisin harkita näitä "leffaherkuiksi". Pieni pussikokokin on näppärä. Mahtuu käsilaukkuun ja riittävän suuri annos naposteltavaksi elokuvissa. Vihreän pussin voi unohtaa, mauttomia, kuivia lastuja, mutta nämä kaksi muuta voivat vaikka tarttua mukaan kaupasta. Tänään olivat isossa plussakaupassa alle euron pussi. Ainoa isohko miinus on tuo valmistusmaa. Kovinkaan ekologista ei minusta ole pussukoiden kuljettaminen ympäri Eurooppaa.


tiistai 27. elokuuta 2013

Vihreä pussi

Jatkoin Fazer pitalastujen maistelua.

Hopottajien kautta siis olen mukana maistelemassa näitä, sain lastut maistiaisena ja kerron niistä rehellisen mielipiteeni. Kerroinkin tuon jo aiemmin. Tällä kertaa käsittelyyn joutui vihreä pussi, eli se ruohosipuli. Pussin kyljessä luki Chive, joten se ruohosipuliteksti ei onneksi toistunut pussissa.

Nämä olivat suoraan sanottuna hirveä pettymys. Kuivia ja mauttomia on minin mielipiteeni. Maistuivat juurikin siltä että sisältävät 40% vähemmän rasvaa. Tiedättehän sen tunteen kun ostatte sen "laihdu nyt aidolla suklaan makuisella pulverilla" tuotteen, sekoitatte sen veteen ja toteatte juovanne vehnäjauhon makuista kaakaota. Sama tunne näissä: pitalastujen näköisiä mutteivät todellakaan niiden makuisia.

Koska itse en ollut erityisen ihastunut näihin, tarjosin maistajaisia kuudelle eri ihmisille. Lopputulos oli sama tyly: en osta. Kyllä niitä söi, kuten eräs maistelija sanoi: jos tarjotaan niin kyllä näitä syö, mutta ei näitä kyllä tule ostettua.

Voisin kuvitella syöväni näitä esimerkiksi tomaattisalsan kanssa, mutta sellaisinaan eivät kyllä minulle maistuneet.

Mutta odottakaapa, olen myös maistanut niitä punaisia! Kerron niistä mielipiteeni lähipäivinä, sen voin jo paljastaa, nämä vihreät olivat ehdottomasti kaikken mauttomimmat minusta.


perjantai 23. elokuuta 2013

Mustaa ja valkoista

Päätin ihan ensitöikseni maistaa Merisuola & Mustapippuri makuisia pitaleipälastuja.

Kerroin eilen päässeeni mukaan Fazerin testiryhmään Hopottajien kautta. Saan siis maistiaisia testailatvaksi ja kerron niistä rehellisen mielipiteeni.

Merisuola & mustapippuri valikoitui ensimmäiseksi mauksi ihan siitä yksinkertaisesta syystä että siinä on lempimausteeni: mustapippuri ihan nimessäkin.

Tarkoitus oli että söisin yksin tämän 40 g pussukkani, mutta jos on kahden lapsen äiti niin on. "Anteeksi lapset, mutta näitä eivät muut saa maistaa" ei olisi ollut ihan perheemme kasvatusperiaatteiden mukainen lausahdus, siispä pussukasta riitti maistiasia kaikille neljälle. Annoin jalomielisesti myös miehelleni yhden lastun. 

Ensivaikutelmani ulkonäöstä oli pienoinen pettymys. Olin odottanut "ehjiä", tasakokoisia lastuja, mutta noista suurin osa olivat kuljetuksessa kärsineitä. En osaa sitten sanoa onko Itella syyllinen vai ovatko lastut kaupassakin tällaisia palapeli palasia. 

Väritkin vaihtelivat jonkinverran lastusta toiseen, hieman ihmettelin tuota punaista sävyä, en oikein keksinyt sille selitystä sisällysluettelosta. Enkä kyllä oikein keksinyt selitystä sanalle laktoosikaan siinä samaisessa sisällysluettelossa. Siis lisätty laktoosia. Sidosaineeksi olettaisin, mutta miksi ihmeessä? Latoosi-inotlerantikkojen luvatussa maassa.

Suolaa lastuissa oli 1,3 g / 100 g eli lähes saman verran kuin perunalastuissa. Sitä ei vaan huomaa näissä, sillä pippurin maku tulee mukavasti läpi noissa. Rasvaahan näissä pitalastuissa on pussin mukaan 40% vähemmän kuin perunalastuissa. Syynä valmistustapa, paistaminen.

Maku oli oiken mukava minusta. Voisin hyvin kuvitella popsivani näitä esim elokuvaa katsellessani. Uimarikin ihastui, vaikka näiden piti olla aikuisille suunnattuja. Partiolainen ilmoitti ensin: näissä on pippuria, hän kun ei mausteista oikein välitä. Hetken päästä kuitenkin kuului: nämä ovat hyviä, saanko lisää? Herra ei suostunut yhden lastun perusteella olemaan mitään mieltä.

Joten perheemme johtopäätös: kelpaavat hyvin, ainakin naisväelle. 

Vielä on kaksi pussia avaamatta eli jatkoa seuraa.

torstai 22. elokuuta 2013

Hopotusta

Tuolla naamakirjan puolella kerroinkin liittyneeni Hopottajiin.

Hopottajat, eli minun maailmassani Höpöttäjät skandit unohtuivat matkan varrella, sopii aivan loistavasti minulle, kerronhan minä muutenkin mielipiteeni täällä milloin mistäkin. Hopottajat siis saavat tuotenäytteitä arvoitavakseen ja kertovat sitten niistä rehellisen mielipiteensä, yleensä erilaisissa sosiaalisissa medioissa, mutta mysö naamakkain. Tuosta linkistä pääset itsekin mukaan iloiseen porukkaamme. Toivon toki että pistäisit minut suosittelijaksi koodilla: HOP12121.

Pääsin ihan heti mukaan Fazerin Crisp Pita Bread-lastujen arviointiin. Linkin avulla voitte käydä tutustumassa tarkemmin tuotteisiin. Minä kävin kurkkaamassa perunalastuhyllyä lempikaupassani ja siellähän pussit jo komeilivat. Pussukoiden hinnat olivat siinä euron paikkeilla.

Eilen postinjakaja oli sitten ystävällisesti yrittänyt räjäyttää naapurin postilaatikon pahvilaatikolla jonka ulkomitat olivat samat kuin postilaatikon. Huonompi juttu vaan että kaksi samankokoista laatikkoa eivät oikein tahdo mahtua sisäkkäin. Säästyinpähän kuitenkin Itella keikalta kun laatikko oli työnnetty postilaatikkoon ja koska naapurit olivat poissa mieheni päätti tyhjentää heidän hieman ylitäyttyneen postilaatikkonsa. Lievää väkivaltaa käyttäen laatikot saatiin erilleen ja minä sain pakettini. 

Paketissa oli luvatut Fazerin pitalastupussit. Makuja löytyi kolme: 

Sourcream & Ruohosipuli, henkilökohtaisesti olisin ehkä valinnut molemmille sanoille saman kielen, ranskankerma ja ruohosipuli, mutta ymmärtäähän tuon tietysti noinkin. Tai ehkä tuo englanti olisi istunut paremmin Crisp Pita Bread nimeen: Sourcream and Chives. Mutta minä nyt tunnetusti olen nipottaja enkä pidä siitä että kieliä sekoitetaan. 

Merisuola ja mustapippuri valikoitui nimen perusteella suosikiksini. Pidän mustapippurista ja pihvinkin syön mieluiten kyseisillä mausteilla maustettuna. 

Värinsä puolesta taas tuo Chili on suosikkini. Joulun punainen pussi erottuu luonnollisesti edukseen.

Pussien mukaan rasvaa olisi jopa 40% vähemmän kuin perunalastuissa. Näitä ei nimittäin uppokeitetä vaan ne paistetaan auringonkukkaöljyssä. Loistavaa. Jos chipsinhimo iskee on tämä siis vastaus. Ainakin toivon niin. Vähemmän rasvaa ja suhteellisen pieni pussi. Ei tule ahmittua tolkuttomasti ainoastaan sitä syystä että pussi on aukaistu. 

Ainut hieman minua harmittava asia on valmistusmaa. Kun Fazerin tuote on kyseessä, toivoisin tietysti että tuote olisi kotimainen. Siinä kohtaa petyn. Tänne nuo pussit tuodaan Iso-Britanniasta, ei kovinkaan ekologista väittäisin. 

Nähtäväksi jää mikä maku on se kaikkein paras, palaan asiaan lähipäivinä. 


keskiviikko 21. elokuuta 2013

TTK

Tanssii Tähtien Kanssa kilpailijat julkaistiin eilen.

Tai siis ainakin minä bongasin nämä eilen. Harmi sinäänsä ettei ollut ketään sellaista "tähteä" josta olisi minulle tullut heti sellainen "vau, tuon haluan voittavan"-fiilistä. Kuitenkin uskon istuvani telkkarin ääressä kun ohjelma taas alkaa. Päätin että kannustan Rakel Lignelliä, kun en ole vielä yhtäkään jaksoa nähnyt. Katsotaan sitten onko Rakel suosikkini jatkossakin.Ai miksi valitsin Rakelin? Ainakin tunnistin nimen. Ja hän on niin ihanan positiivisen oloinen.

Itse asiassa odotan myös hieman tanssii jäällä ohjelmaa, vai mikäköhän kyseisen "istu ruudun ääressä" nimi olikaan.

Mutta näihin TTK tähtösiin.

Mariska. En ole varmaan koskaan kuullut puhuttavankaan hänestä, mutta on kuulema laulaja. Lapset sentään tiesivät kuka on kyseessä. Olen siis kivikaudelta.

Koomikko Sami Hedberg. Kuka se sellainen sitten on? Olen kyllä niin pihalla näissä julkkiksissa. Pitäisikö tilata Seiska?

Sari Havas on kuulema näyttelijä. Ritva Valkama on näyttelijä, mutta hän jo oli tanssimassa.

Harri Syrjänen herätti sentään jonkinlaisen mielikuvan päässäni. Tiesin siis kenestä puhutaan. Kokkisodassa on ainakin ollut mukana. Ei ollut lempparikokkini siinä ohjelmassa. Mutta jospa hän loistaa parketilla?

Maagikko Noora Karma. Oliko tämä se ajatustenlukija? En siis tunnista, mutta jospa ohjelman myötä tulisi tutuksi?

Räppäri Juno. Tunnustan etten ole rap-musiikin ystävä, joten tuntematon suuruus tämäkin.

Näyttelijä Manuela Bosco? Eikö hän ole urheilija? Miksi silmissäni vilisee aitoja ja pikapyrähdys? Olenko ihan väärässä henkilössä?

Muotisuunnittelija Mert Otsamosta olen sentään kuullut puhuttavan. Hän osallistui Muodin huipulle ohjelman kotimaiseen versioon. Ohjelma sinäänsä ei ollut kovin kiinnostava minusta, mutta tunnistan nimen!

Juhani Tamminen. Tämänkin nimen sentään tunnistan. Olen jopa kuunnellut yhden herran pitämän luennon aiheesta urheileva lapsi. Ja MM-kisojen vaatepelleilyhän oli jo suorastaan hupaisa.

Tuomarit ovat tutut Helena, Jukka ja Jorma ja vierailevana tuomarina Jenni Pääskysaari. Saa sitten nähdä miten Jenni pärjää, Annan jälkeen mikä tahansa on edistystä!

Kuva MTV3 sivulta

maanantai 19. elokuuta 2013

Talvi tekee tuloaan Muumilaaksossa

On tämä vaan mielenkiintoista.

Olen jo jonkun aikaa seuraillut Iittalan sivuja, josko vaikka tulisi tietoa uusista Muumimukeista. Eipä ole näkynyt. Oikeastaan siis odotan tietoa uudesta talvimukista, mutta ei vaan näy eikä kuulu. Arabian sivuilla kuitenkin esiteltiin uutta seikkailu mukia: Muutto. Pyrstötähti uhkaa Muumilaaksoa ja jengi pakenee. Täytyy tunnustaa että Muumitarinat ovat minulle hieman hämärän peitossa, ellemme puhu Taikatalvesta ja Joulusta. Sen sadun osaan. Ja Kuinkas sitten kävikään on tuttu. Olen hieman huonosti tutustunut kotimaisiin kirjailijoihin, mutta pyrin parantamaan tapani. Aina silloin tällöin tarttuu kotimainen äänikirja matkaan mukaan kirjastosta.


Hinta on taas hurja uudella sesonkimukilla: 21,70 Iittala Shopissa. Mutta lähteväthän nuo hinnat pyrstötähden vauhilla kohoamaan, joten omansa saanee pois jos aikoo mukistansa luopua. Ellei onnistu rikkomaan sitä aamukahvia juodessa.

Päätin sitten samalla käydä naapurimaan sivuilla katselemassa joko siellä olisi lisätietoa mukista. Olihan siellä, ja hieman muutakin tietoa. Ehkäpä kotimainen Muumi pitää ensin esitellä naapureille?

Talvimuki näyttää tältä, kuvat siis tulevat naamakirjasta, itse en ole vielä näitä ihmeitä nähnyt.


Naapurimaan fb-sivuston mukaan tarjolla olisi myös lusikka. Siitä en ole onnistunut kuvaa löytämään. Oletan että kyseinen kuva on muuten hakenut inspiraationsa Taikatalvesta. Muutenhan Muumien kuuluisi nukkua talvisin. 


Ja jos aion ihan Taikatalvea täälläkin viettää niin koristelen jatkossa kuusenikin mukeilla. Ja ennen kuin jolla kulla menee kahvit väärään kurkkuun. Siinä kulkee Muumirajani. Sellainenkin on olemassa.


Itse asiassa en edes pitänyt Muumeista, mutta elämä opettaa. Ja lapset, jotka rakastivat Muumeja ja niitä katsottiin VHSltä, jeps lapseni ovat niin vanhoja, kunnes nauhat kuluivat käyttökelvottomiksi. 

torstai 15. elokuuta 2013

Piirtämään!

Naapuriman ihmekauppa julkaisi uuden kuvastonsa.

Mieheni ei voi sietää kyseistä kauppaa, minä taas en ikinä pääse sieltä pois ilman ostoksia ja aikaakin saisin kulumaan siellä loputtomasti. Ja mitä tulee laatuun: hyvin nuo tavaramme ovat kestäneet. Toki tunustan etteivät kirjahyllyt ehkä kestä ihan 1500 kiloa hyllyä kohti, mutta hyvin tuo kirjahyllymme on kirjat pitänyt paikoillaan. Hinta-laatusuhde on minusta aivan loistava kaupassa. Samantyyppinen kirjahylly maksoi "laatukaupassa" melkein tuplasti enemmän ja palasina sekin toimitettiin. Ja koska tuo Billy on edelleen kasassa, en ymmärrä miksi se kaksinkertainen hinta tekisi siitä toisesta paremman.

Reilun viikon kuluttua taidan sitten pakottaa herran naapurimaan ihmekauppaan. Mikäli vaan jotenkin ehdin opiskelultani. Sattuu nimittäin osumaan kouluviikonloppu samalle viikonlopulle kuin IKEAn "Koko perheen koti" viikonloppu.

Ikeassa on piirustuskilpailu23-25.8. Jokainen osallistunut lapsi saa Söt Barnslig-pehmolelun kiitokseksi osallistumisesta. Se nyt on sivuseikka, mutta jokaisesta piirrustuksesta lahjoitetaan euro Hope ry:lle. Siis euro. Minusta ihan kiitettävä lahjoitus jostakin johon ei liity ostopakkoa vaan saa vielä lahjankin lapselle. Jatkuvastihan kaupassa on näitä: Jokaisesta myydystä kahdenkympin turhakkeesta lahjoitamme 2 c valitsemaamme hyväntekeväisyyslaitokselle. Nyt ei vaadita mitään muuta kuin hieman aikaa.

Itse asiassa myös alle 12 vuotiaille tarjotaan samaisena viikonloppuna ilmainen ateria ravintolassa. Ja tarjolla on ilmapalloja ja kasvomaalausta. Sitä ei tarina kerro olisiko iskälle "ajetaan kovaa ympäri radalla"-nurkkaus virvokkeineen. Pitihän tämä olla "koko perheen" tapahtuma. Minulle riittää se että pääsen kiertelemään käytävillä,

Joten jos vaan ehdin, lähdemme piirtämään...ja ihan vaan katselemaan! Luultavasti kauppaan jää hieman enemmän kuin se euro, mutta se on sivuseikka.



keskiviikko 14. elokuuta 2013

Narinaa

Lasten harrastukset alkavat taas.

Se tarkoittaa myös että on aika hankkia koko värisuora erilaisia lisenssejä. Pitää olla sininen kortti ja vihreä kortti, kilpailulisenssiä ja muuten vaan vakuutuslisenssi. Ja luonnollisesti jokaisella yhdistyksellä on oma korttinsa johon yleensä liittyy vakuutus.

Kaikilla ei edes ole olemassa vakuutuksetonta vaihtoehtoa. Kun lapsella on "kaiken kattava" oma vakuutus tuntuu hieman turhauttavalta maksaa ylimääräinen vakuutuksellinen lisenssimaksu. Sen kylkiäisenä saa toki yleensä kotiin lehden tai parhaimmillaan kaksikin, joita kukaan ei lue vaan saan kantaa ne paperinkeräykseen kun kyllästyn katsomaan niitä eteisen pöydällä.

Ymmärrän toki vakuutuksen tärkeyden harrastaessa, mutta niillä yhdistyksillä joilla tuo vakuutukseton vaihtoehto on olemassa, en oikein ymmärrä ideaa. Esimerkiksi Blue Card ilman vakuutusta maksaa 51 e. Sillä saa kotiin kannettuna Uinti lehden 5 kertaa vuodessa. Jos en halua lehteä, mitäköhän se pelkkä lisenssi maksaisi? Minusta tämä on siis hieman luonnonvarojen tuhlaamista, saan lehden jota en halua ja maksan siitä. Paperitonta vaihtoehtoa ei ole olemassa. Ja sama periaate on lähes kaikissa lajeissa: pakkomyydään muutamilla kymmenillä euroilla lehti. Vuositasolla nuo "tilausmaksu" on aikamoinen ja paperijätteen kasa mahtava. Huomattavasti mielummin ostan esimerkiksi kasan joulukalenterita samalla summalla.

Olisipa loistavaa kun voisin netistä tilata "urheilulisenssin"

Siirtyisin osoitteeseen www.lapseniharrastaatosissaan.fi ja rastittaisin kaikki ne lajiliitot johon lapseni haluaa kuulua.

Seuraavaksi siirtyisin kohtaan vakuutukset ja saisin jonkinlaisen "yleisvakuutuksen" hankittua jostakin myötämielisestä vakuutusyhtiöstä joka kattaisi vakuutuksen valitsemilleni lajeille. Tai vaihtoehtoisesti ilmoittaisin lapseni oman vakuutuksen numeron. Ja jos lapseni päättäisi harrastaa korkeariskistä lajia, tyyliin uimahyppy 27 metristä, saisin ilmoituksen että on lunastettava lisävakuutus. Ja kone taas siirtäisi minut oikean kaavakkeen kohdalle.

Seuraavaksi siirtyisin kohtaan "lehtitilaukset" ja rastittaisin ne lehdet jotka haluan kotiin. Montaa rastia ei varmaan sihen kohtaan tulisi, mutta säästyisipähän edes muutama paperipuu hakkuulta.

Lopuksi saisin ilmoituksen: lapsesi on nyt aika monen eri liiton jäsen, siirry kohtaan maksut ja lunasta itsellsei linkki josta voit printata jäsenkorttisi.

Ja nyt en siis puhu kerhojen jäsenmaksuista, ne ovat asia erikseen, puhun todellakin vain ja ainoastaan noista harrastamis- / kilpailuluvista.


tiistai 13. elokuuta 2013

Kun on kiire

Eilen oli taas herralla työmatka.

Illaksi kotiin, taitaa olla kotimaisen lentoyhtiön iskulause muutaman vuoden takaa. Sehän oli toki suunnitelma, kunnes lennonjohtajat tekivät pikkuisen ulosmarssin. Niinpä herra jäi EU:n ulkopuolelle odottamaan. Eihän siinä sinäänsä mitään mutta kun oli taas tullut luvattua lapsille kyytejä sinne, tänne ja tonne. Samalla kun piti ruokaakin tehdä. Olisivat voineet marssia keittiööni, tai edes kuskausavuksi, niin ei olisi haitannut yhtään. tuo herran pidentynyt matka, nyt meni suunnitelma uusiksi, ohjelmassa oli nimittäin kaalilaatiko.

Kaalilaatikkoon pitää ruskistaa kaalit. Just joo. Ihan niin kuin sellaiseen olisi aikaa. Ja samalla se iski, kuin salamat illalla taivaalta: olen jostakin joskus lukenut miten oikaistaan mutkissa. Nyt oli aika testata sitäkin! Kaalilaatikko uunikuntoon alta aikayksikön ja sitten kuskiksi.

Nopeampi kaalilaatikko

reilu kilo keräkaalia
2 dl puuroriisiä
6 dl vettä

1 kasvisliemikutio
1 pienehkö sipuli
1 porkkana
400 g jauhelihaa
½ dl siiappia
3 rkl meiramia

Kiehauta liemikuutiolla maustettu vesi ja lisää riisit kiehuvaan veteen. Suikaloi kaali, sipuli, paloittele porkkana ja lisää ne kattilaan kiehumaan riisin kanssa. Lisää jauheliha nokareina kattilaan. Kun riisi on kypsää, lisää mausteet ja kaada sekoitettu seos uunivuokaan. Paista 175 asteessa tunti.


sunnuntai 11. elokuuta 2013

Jälkiruokaa

En ole vuosiin tehnyt marjakiisseliä.

Oikeastaan en tiedä miksi tämä herkku on jäänyt pois ruokalistaltamme, se nyt vaan on jostakin syystä unohtunut. Nyt ihanat naapurimme toivat litran viinimarjoja, joten päätin tehdä kiisseliä pitkästä aikaa. Sen tekeminen kun on helppoa ja nopeaa.


Ja lapset tykkäävät, varsinkin jos saavat vielä hieman kermavaahtoa päälle.

Viinimarjakiisseli

1 l viinimarjoja
½ l vettä
2 dl sokeria
3 rkl perunajauhoja
½ dl vettä

Kaada peratut marjat kattilaan ja lisää sen verran vettä että marjat peittyvät. Kiehauta marjat ja lisää sokeri. Odota että sokeri sulaa. Sekoita perunajauhot veteen ja kaada seos kiehuvaan marjaseokseen jota sekoitat!
Kaada kiisseli tarjoiluastiaan ja anna jäähtyä.


perjantai 2. elokuuta 2013

Iltapalaa

Kesä lähenee loppuaan.

Leirit on leireilty ja omakin lomani veti viimeisen huokauksensa tänään. Viikonlopun voin toki vielä oleskella, mutta maanantaina alkaa taas arki. Tässä lomailussa on tietysti se hyvä puoli että olemme voiton puolella, joulu on tuloillaan, ihan tosissaan! Jouluaakkoset olen jo tälle vuodella "määritellyt" mutta ajattelin palata siihen lähempänä joulua, kaikki ehkä eivät oikein vielä jaksa täysillä heittäytyä joulun ihmeelliseen aikaan. Varsinkin kun taas ollaan luvattu helteitä.

Mutta joulun värimaailma on selvästi nyt iskenyt tajuntaani ja luultavasti uimarinkin. Kaupassa nimittäin hän ilmoitti: avocadoa ja katkarapuja! Ihan sama ajatus minulla, mutta avokadoja oli tasan kaksi kappaletta saksalaisten ihmepuodissa ja niistä vain toinen oli syömäkelpoinen, joten tyydyin suunnitelmaan b, eli mitä kotoota löytyy:

Kevyet katkarapuvoileivät

2 tomaattia
pieni nippu lehtipersiljaa
1 pienehkö sipuli
3 valkosipulinkynttä
500 g kuorittuja katkarapuja
voita
suolaa
mustapippuria
4 leipäviipaletta

Kuori ja pilko sipulit, kuutioi tomaatit ja silppua persilja. Kuullota sipulit voissa ja lisää tomaatit ja persilja. Anna nesteen kiehua pois. Lisää katkaravut ja mausteet ja pistä leivät paahtimeen. Voitele paahdetut leivät ja leikkaa kolmioiksi. Päälle kuumaa katkarapuseosta.  

torstai 1. elokuuta 2013

Kuppi teetä

Ystäväni kävi teekupposella ja toi samalla tuliaisia!

Aivan ihanan chutneyn lisäksi pussillisen teepusseja. Tai kääreitä vai mitä nuo virallisesti ovatkaan. Askarteluvälineitä!

Nyt voimme sitten tehdä joulukortteja, joskin epäilen että tuskinpa tuollaisia kortteja teemme tänä vuonna. Tai mistä sitä ikinä tietää.

Tämän joulun lahjaprojektiin tarvitsen Jacky makupalapurkkeja tai muita sen tyyppisiä purnukoita. Ainakin luulen että olen päättänyt mikä on tämän vuoden joululahja jonka lapset saavat toteuttaa. Nähtäväksi jää toteuttavatko. Ja taisin päättää myös mitä itse teen joululahjaksi. Koesatsi pitää varmaan lähiakoina tehdä, että voi sitten jouluksi tehdä enemmän.

Huomaa että olen lomaillut yksin tämän viikon, olen viettänyt joulua täällä kotona. Löysin mm. pari uutta joululaulua netissä seikkaillessani. Ja joululevyn jonka varmaan tilaan jouluksi. Joululauluja siis kuunneltu samalla kun olen puuhastellut kaikenlaista jouluista. Julistan joulukauden virallisesti avatuksi!


Pestopiirakka

Partiolainen rakastaa pestoa.

Itse en nyt ole ihan vakuuttunut peston ihanuudesta, mutta sitä nykyään löytyy jääkaapista. Aina. Luistelijana neiti kertoi ystävänsä eväsboksista löytyvän "maailman ihanimpaa pestopastaa". Meidän eväsboksissa ei ikinä ollut mitään joka pääsisi edes lähelle tätä ihmettä. Lopuksi annoin periksi ja soitin "luisteluäidille" ja kysyin tätä ihmereseptiä. Hän naurahti ja kysyi haluanko pidemmän vaiko helpomman reseptin. Päädyin siihen pidempään. 

"Käy kaupassa, osta purkki Barilla (se on se pitkä versio, helpossa ei merkillä väliä) pestoa. Keitä pastaa. Sekoita aineet keskenään. Valmis"

Ruoho (tai ehkäpä sitten pesto) on vihreämpää aidan toisella puolella, väitti luisteluäiti. 

Koska pestoa siis nykyään löytyy jääkaapista, päätin tehdä piirakan uimarin luokkakaverin äidin reseptin mukaan. 

Vuohenjuustopiirakka

Piirakkataikina (pakastealtaastakin löytyy)
½ purkillista pestoa
150 g tuorevuohenjuustoa (chèvre)
4 tomaattia
suolaa
mustapippuria
1 rkl balsamicoa
½ tl hunajaa
tuoreita basilikan lehtiä

Levitä taikina piirakkavuokaan. Läämitä uuni 225 asteeseen ja anna taikinan sillä aikaa levätä jääkaapissa. Esipaista piirakkaa n 10 min (suojaa reunoja foliosuikaleilla tarvittaessa). 
Levitä pohjalle pestoa sekä tuorejuusto. Levitä tomaattiviipaleita juuston päälle. Sekoita balsamicoon hiukan hunajaa. Mausta suolalla ja pippurilla sekä balsamicolla. Paista 225 asteessa n. 20 min. Koristele basilikanlehdillä. Ripottele pinnalle basilikanlehtiä. 





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...