Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 2. elokuuta 2013

Iltapalaa

Kesä lähenee loppuaan.

Leirit on leireilty ja omakin lomani veti viimeisen huokauksensa tänään. Viikonlopun voin toki vielä oleskella, mutta maanantaina alkaa taas arki. Tässä lomailussa on tietysti se hyvä puoli että olemme voiton puolella, joulu on tuloillaan, ihan tosissaan! Jouluaakkoset olen jo tälle vuodella "määritellyt" mutta ajattelin palata siihen lähempänä joulua, kaikki ehkä eivät oikein vielä jaksa täysillä heittäytyä joulun ihmeelliseen aikaan. Varsinkin kun taas ollaan luvattu helteitä.

Mutta joulun värimaailma on selvästi nyt iskenyt tajuntaani ja luultavasti uimarinkin. Kaupassa nimittäin hän ilmoitti: avocadoa ja katkarapuja! Ihan sama ajatus minulla, mutta avokadoja oli tasan kaksi kappaletta saksalaisten ihmepuodissa ja niistä vain toinen oli syömäkelpoinen, joten tyydyin suunnitelmaan b, eli mitä kotoota löytyy:

Kevyet katkarapuvoileivät

2 tomaattia
pieni nippu lehtipersiljaa
1 pienehkö sipuli
3 valkosipulinkynttä
500 g kuorittuja katkarapuja
voita
suolaa
mustapippuria
4 leipäviipaletta

Kuori ja pilko sipulit, kuutioi tomaatit ja silppua persilja. Kuullota sipulit voissa ja lisää tomaatit ja persilja. Anna nesteen kiehua pois. Lisää katkaravut ja mausteet ja pistä leivät paahtimeen. Voitele paahdetut leivät ja leikkaa kolmioiksi. Päälle kuumaa katkarapuseosta.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...