Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Minkä pienenä oppii

Ystävä houkutteli minut mukaansa sienimetsään.

Ei kyllä itse asiassa tarvinnut edes houkutella, soitti kysyäkseen tulisinko. Lähdin viivana! Kiitos ystäville kun jaksoivat ottaa minut mukaan, en edes tiedä mistä metsästä sieniä löytyy todennäkäisimmin, meidän pikkumetsästä en ole ensimmäistäkään löytänyt.

Isä teki meille aina jouluksi sienisalaattia. Ilman Isin sienisalaattia ei joulua olisi tullutkaan. Syksyisin kävimme yhdessä sienimetsällä, sillä "jos aikoo jouluna herkutella pitää ne sienet kerätä". Isi sitten opetti mitkä sienet kelpaavat syötäväksi, mitkä jätetään metsään muiden iloksi. Tärkein oppi oli ehdottomasti: älä ota, ellet ole 100% varma, pienikin pala voi tappaa, eli väärin poimittu tuhoaa koko korillisen. Siinä sitten pikkutyttönä katselin suurin silmin, miten isä poimi kaikenlaisia sieniä ja yritti opettaa minutkin tunnistamaan ne syötävät.

Keltavahvero oli helppo, äidin suosikkeja joten niitä Isi keräsi kilokaupalla. Itse hän piti orakkaista ja lampaankääpästä. Näitä sitten paistettiin voissa ja syötiin voileivän päällä jos oikein herkuteltiin.

Joulusienet olivat sekasieniä, lähinnä rouskuja. Tatit eivät olleet Isin suosiossa, en oikein tiedä miksi. Kyllä niitä "paremman puutteessa" poimittiin, mutta en oikein koskaan oppinut tunnistamaan niitä. Erikoistuin rouskuihin. Isä joskus nimittäin hieman kyllästyi jatkuvaan: mikä tuo on? Alussa vastasi kiltisti: en tiedä, kärpässieni, en tiedä, pas*a-sieni, seitikki...lopuksi päätyi yleisvastaukseen: tuleeko siitä maitoa? Saat ottaa. Opin siis tunnistamaan haaparouskun ja harmaarouskun, tosin ne minun maailmassani ovat sama sieni, karvarouskun, se on suosikkini koska on niin suloinen, kangasrouskun ja mustarouskun. Mustarousku tosin jossakin vaiheessa muuttui "ei suositeltavaksi" ruokasieneksi ja sitä sai poimia vaan jos olivat erityisen komeita yksilöitä. Lakritsirouskuakaan ei saanut poimia, tosin jos nyt joskus sellaisen löysin se vaan siirrettiin pois korista. (Kuusen)Leppärousku oli yleensä aina matojen valtaama, joten se jäi minulle hieman vieraaksi lajiksi, vaikka se Isin sallittujen listalla olikin.

En muuten tiennyt että rouskuja on maassamme noin seitsemänkymmentä eri lajia. Minulla on paljon opittavaa! Tällaisen sinisen voisin kyllä joskus bongata, tosin se ei kuulu maamme valikoimiin. Värinsä puolesta voisi olla kansallisrouskumme. Isä varmaan luokittelisi anopinsieneksi. Kaikki joita ei tunnistanut tai jotka olivat myrkyllisiä olivat anopinsieniä. Ne kuuluu kuulema tarvittaessa testauttaa jonkun anopilla. Jos siis on ihan pakko poimia tuntemattomia sieniä. 

Kuva Wikipediasta

Mutta takaisin sienimetsään. Tänään sitten tein kuten oli opetettu: jokaisen sienen kohdalla katsoin tuleeko maitoa, ennen kun siirsin koriin. Tosin tunnistin ne kyllä ilman maitoakin, mutta pakkohan sitä oli varmistua asiasta kunnolla. Koska Isi on sanonut että niin pitää tehdä! Muutaman suloinen karvarouskun löysin. Ja yhden todella komean mustarouskun. Loput olivat sitten harmaita ja ruskeita rouskuja. Pari onnettoman pientä suppilovahveroakin löysin, lahjoitin ne kuskilleni, niistä ei olisi yhtä keittoa tehnyt.

Yritin olle reipas ja putsasi, omasta mielestäni kunnolla, sienet jo metsässä. Yllättävän paljon kuitenkin olin tuonut roskia mukanani kotiin. Täytyy tunnustaa että puhdistaminen oli paljon hauskempaa Isin kanssa, pölisimme aina tärkeitä asioita sieniä ryöpätessä.

Hetki meni ryöpätessä, en jaksanut eritellä eri kattiloihin eri lajeja, joten 10 min saivat kaikki kiehua.


Nyt on sitten joulun sienisalaatin sienet hankittu. Viime jouluna en oikein pystynyt salaatista nauttimaan, kun ei ollut Isin salaattia, mutta uskoisin että tästä traumasta olen päässyt.

Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, äiti on varmaan viimeiset kymmenen vuotta hakenut ne sienet metsästä, isä ei sairaudeltaan pystynyt ja varmaan viimeiset viisi vuotta äiti teki salaatin alusta loppuun. Isi sai kuitenkin kaiken kunnian. Minusta tuntuu että äiti soi sen hänelle.

Joten mannään edelleen samalla periaatteella: Isin sienisalaattia, kiitos siitä Isille, sinne jonnekin. Ilman häntä sitä ei tehtäisi, enkä osaisi niitä sieniä pomia.


torstai 13. syyskuuta 2018

Ei lisättyä sokeria

Saimme töihin vieraita.

Olin jo aiemmin päättänyt, että haluaisin tehdä sitruunaisen juustokakun, ja kun bongasin ohjeen kakuun jossa ei ollut liivatetta, päätin kokeilla. Taas kerran niitä älyvapaita päätöksiä: kokeillaan ohjetta kun on vieraita tulossa...

Vaaleenpunaisessa hirsitalossa blogin ohje kuitenkinkin sai minut vakuuttuneeksi, vaikka hieman kyllä jännitti mitä tästä tulisi. Ja ettei menisi liian helpoksi tämä juttu, en tietenkään seurannut ohjetta, mitä nyt turhia, vieraitakin tulossa.

Kaupassa törmäsin Täyttis sitruuna tuotteeseen. Olin oikeastaan hakemassa lemon curd'ia, mutta pitihän tätä kokeilla. Olin odottanut torttuhillon tapaista tuotetta, mutta tämä on kiinteämpää, enemmän marmeladin tapainen tuote.

Ensimmäistä kertaa kokeilin myös suklaan, tai no, eihän valkosuklaa ole oikeasti suklaata, sulattamista mikrossa. Minulla ei kyllä ollut aavistustakaan mikä on miedolla lämmöllä, aloitin pienimmällä teholla, se ei oikein ollut riittävä, lopuksi päädyin 600 w, sillä alkoi tapahtua.


Maailman kaunein tästä kakusta ei tullut, mutta syötävä joka tapauksessa.

Sitruunainen juustokakku

Pohja:
20 Mariekeksiä
130 g valkosuklaata

Täyte:
5 dl laktoositonta kuohukermaa
400 g Viola sitruuna tuorejuustoa 
1 luomu sitruuna
½ purkkia Täyttis sitruuna

Vuoraa 24 cm irtopohjavuoka leivinpaperilla (myös reunat). Murskaa Mariekeksit suurehkoiksi palasiksi, niin että pohjaan jää hieman rakennetta. Sekoita keksinmuruset ja sulatettu suklaa ja levitä vuoan pohjalle.

Vaahdota kerma. Lisää tuorejuusto. Huuhtele sitruuna ja raasta kuori kerman sekaan. Lisää puolikkaan sitruunan mehu (tai ihan kokonaisen, niin teen seuraavalla kerralla) ja sekoita. Sekoita vielä sekaan Täyttis ja kaada seos pohjan päälle.

Siirrä jääkaappiin jäähtymään yön yli. 


Ostkaka med citron

Botten:
20 Mariekex
130 g vitchoklad

Fyllning:
5 dl laktosfri vispgrädde
400 g Viola citron färskost
1 ekologisk citron
½ burk Täyttis citron

ta en kakform, 24 cm i diameter, och klä den med bakplåtspapper. Krossa Mariekexen grovt. Blanda kexsmulorna med den smultna chokladen och sprid ut smeten som botten i formen.

Vispa grädden. Tillsätt färskosten. Riv citronens skla och tillsätt det i smeten. Pressa en halv citron och blanda saften i smeten. Tillsätt ännu Täyttis marmeladen i smeten och sprid ut fyllningen över bottnen. Låt vila i kyslskåp över natten.





torstai 6. syyskuuta 2018

Sokerista, kukkasista...

Spice & all things n'ice.

Uusi Ben and Jerrys tuttavuus, olihan sitä maistettava, vaikka ei maidoton versio ollutkaan. Jos mauksi luvataan "creamy caramel with gingerbread cookie pieces & chocolatey chunks" olen myyty. Laktoosia tai ei, tätä jouluista piparkakkujäätelöä oli maistettava. Olen myyty, ellette vielä ensimmäisestä kerrasta huomioineet! Uusi B & J suosikkini on saapunut. Tosin kilpailu ei tällä hetkellä ole kovin kummoista, B&J suosikkini ovat kaikki tauolla.

Sisällysluoettelo:

Kinuskikermajäätelöä, piparkakunpaloja (9%) ja suklaanmakuisia paloja (6%).
KERMA (28%), sokeri, vesi, tiivistetty rasvaton MAITO, kookosöljy, KANANMUNANKELTUAINEN vapaiden kanojen munista, VEHNÄJAUHO, VOI, vähärasvainen kaakaojauhe, kaakaojauhe, stabilointiaineet (guarkumi, karrageeni), kaneli, neilikka, inkivääri, inverttisokerisiirappi, nostatusaine (natriumbikarbonaatti), MAITORASVA,
emulgointiaine (SOIJALESITIINI), suola, happamuudensäätöaine (sitruunahappo),
luontainen vanilja-aromi. Sokeri (ei inverttisokeri), kaakao, vanilja (yhteensä 21%)
kaupankäynnissä on noudatettu Reilun kaupan kriteerejäᶠ

Vaikka periaatteessa pidän eniten lähellä tuotetuista tuotteista, nämä B&J:t ovat vieneet sydämeni. Ja arvot siinä firmassa ovat kohdallaan, raaka-aineet ovat Fairtrade periaatteella hankittuja ja hyväntekeväisyys taitaa olla firman kantavia ajatuksia.

Jäätelöiden nimetkin ovat hauskoja, Phish food, Satisfy my bowl ja nyt tämä Spice and...

Sugar and spice and everything nice tai What are little boys made of runo ilmestyi 1800-luvulla. Suomenkielinen versio siitä on Kirsi Kunnaksen käännös:

Mistä on pienet tytöt tehty,
mistä on pienet tytöt tehty?
Sokerista, kukkasista,
inkivääristä, kanelista.
Niistä on pienet tytöt tehty!

Mistä on pienet pojat tehty,
mistä on pienet pojat tehty?
Etanoista, sammakoista,
koiranhännän tupsukoista.
Niistä on pienet pojat tehty!

-Englantilainen kansanruno-

Isoäitini on tuon runon minulle lukenut kun olin pieni. Niitä harvoja lapsuudenmuistoja joita minulla on hänestä. Mutta eipä se kuitenkaan tätä makukokemusta muuta. Tämä jäätelö on ihanan jouluinen.

Kiitos taas, Ben ja Jerry, joulu on pelastettu. 

Kuva täältä


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...