Lankakalenteri

Lokakuu lähestyy, se on jo hyvin selvää.

Facebook on täynnä "joulumainoksia", eilen minun piti ostaa lumiukkokoristeita, tänään tilata lankakalenteri.

Ihan kiva idea, tuo lankakalenteri, mutta jäin miettimään mitä teen 20 g. lankavyyhdillä. Jämälankamäärä, eli voisin jonkun raidan johonkin sukkaan tehdä. Tai virkata jonkun pienen koristeen.

Kaunishan tuo kalenteri on, mutta hintava minusta. Neljä erilaista vaihtoehtoa olisi tarjolla, katsoin että perusadventtikalenteri sisältää ihan peruslankoja 100 g vyydeissä (Novita, Jäbo jne) 4 kappaletta (hintaluokka kaupoissa n 6 e), yhden käsinvärjätyn vyyhdin (ok, en osaa arvioida hintaa) sekä 4 minivyyhtiä (20 g) tai perustarviketta. Hinta 75,90 e (oletan ettei sisällä postituskuluja).

Tässähän voisi ehdotella jollekin sukkahullulle kaverille "vaihtareita" ja tehdä itse. Ellen jo nyt hukkuisi lankoihin.

Ihan kiva idea kuitenkin, että alkaa olla muutakin kuin suklaakalentereita tarjolla.

Huomaan vaan, että kun olen jo lähes 30 vuotta itse tehnyt olut-, tee-, kahvi- ym kalentereita, en oikein ymmärrä näitä hintoja. Itse kun tekee saa halvemmalla. Ja mieluisan. Vaihtoehtojakin luukkujen alla yleensä enemmän itsetehdyssä kalentereissa, usein kuin noissa valmiissa on muutama tuote joita piilotetaan luukkujen alle.

Lisätietoa Misanja joulukalenterista löydät täältä

Kuva Misanja

Lukuhaaste: Dagboken

Joskus sitä vaan pettyy.

The Notebook-Rakkauden sivut on elokuva jonka katson joka kerta kun se sattuu telkkarista tulemaan. Ja joka kerta itsen, vaikka elokuva itsessään on ihan puhdasta hömppää.

Muutama viikko sitten istuin taas telkkarin ääressä ja päätin että nyt on kirja vaan luettava, koska alkuperäinen on aika kopiota parempi. Siispä tilasin kirjan kirjastoon ja suurin odotuksin tartuin siihen. Jouduin pettymään. Minä en tiedä miten kirjasta on tullut niin suuri menestys, elokuva on paljon parempi! Ehkä tämä sitten vaan johtuu siitä, että olen nähnyt elokuvan niin monta kertaa että ärsyynnyin kun kirja ei vastannut mielikuviani.

1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot

Kuva: Bokus

6. RakkausromaaniSitähän tämä todellakin on. Rakkausromaani suurella R:llä. Puoli vuosisataa kestänyt rakkaustarina joka aina vaan jatkuu, vaikka toinen osapuoli onkin jo unohtanut kaiken. 

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemminEn ole Sparksia lukenut aiemmin. 

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
Monta kertaa ja katson uudestaankin, jos sattuu tulemaan telkkarista

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
Walt Whitman esittää suhteellisen suurta roolia tarinassa, joten otteita hänen runoistaan on mukana.
Myös Kippling on päässyt mukaan.

36. Kirjassa ollaan yksin
Hyvinkin yksin, vaikka ihmisiä onkin ympärillä. Jos ei heitä tunnista tai jos se ainut tärkeä ei tunnista, silloin on aika yksin. 


Nicholas Sparrks: Dagboken (The Notebook)
Kääntäjä: Lena Torndahl
LB 2018
176 sivua
Kirjastosta

Tunnetko ehdokkaan?

Illat pimenevät joten valoa tarvitaan.

On taas se aika vuodesta, että Folkhälsan hakee ehdokkaita, kuka onkaan se nuori neito, vai pitääkö tänä päivänä jo hakea henkilöä, joka saa tuoda valoa yksinäisille ja vanhuksille? Ja toki muillekin.

Itse asiassa Folkhälsanin sivuilla puhutaan "hon" muodossa ja tytöistä, joten sukupuolineutraali tehtävä ei selvästikään ole kyseessä. Tosin, kyseinen syrakusalainen marttyyri nyt oli nainen, joten annetaan ehkä anteeksi tämä vaatimus? Miehillähän tietysti olisi, historian valossa, taitotietoa (ja jos ette usko tuohon sanaan, katsokaapa kielitohtorin sivua) siitä miten naista näytellään. Ainakin antiikin kreikkalaisilla. Tiedän tämän, koska olen lukenut Asterixini huolella ja käyttänyt tätä valtavaa osaamista sitten yo-kirjoituksissa, kun kemian kysymykset olivat outoja ja pomppasin historian kysymyksien kimppuun. Sääliksi käy partiolaistani, joka aloitti urakkansa perjantaina, hän kun ei saa vaihtaa lennosta ainetta jos kysymykset ovat outoja. Jotkut asiat olivat paremmin ennen. Kuten kysymykset. Ainakin minulle selitettiin että meedion taidoista olisi voinut olla apua englannin kuuntelutehtävässä. Mene ja tiedä. Ainakin piti toisen mielentila arvata. Jos oikein ymmärsin.

Yritin lohduttaa että yo-kokeisiin kuuluvat oudot jutut ja ne ovat ihan yhtä outoja kaikille, mutta silti ihmettelen, miten vuodesta toiseen on tällaisia outoja kysymyksiä. Testataanko kokelaiden stressinsietokykyä vai mikäköhän on ajatus outouksien taustalla? Luulisi että saisivat kokeet riittävän haastaviksi ilman outouksiakin.

Mutta takaisin syrakusaan. Lucian tarina on väkivaltainen, mutta niinhän pyhimystarinat tuppaavat olemaan. Legendan mukaan hänet teloitettiin 13.12.304, minkä takia valontuojan päivää juhlitaan tuolloin. Myös täällä meillä, vaikka emme muuten pyhimyksiä juurikaan juhlista, tietääkseni. Johannes Kastajan päivää toki juhlistetaan vauhdikkaasti, mutta koska juhannusta nykyään vietetään viikonloppuna, voinemme todeta että tämäkin pyhimys on unohdettu? Pyhää Stefanosta sentään vielä muistamme, viikonpäivästä riippumatta, 26.12. Stefanos on kuulema diakonien esikuva ja myös heidän suojelupyhimyksensä. Lucia taas  on mm. näkövammaisten, sairaiden lasten, katuvien prostituoitujen ja kutojien suojelupyhimys. On siinä pyhimyksellä kokoelma suojeltavia.

Folkhälsanin Lucia-keräyksellä kerätään vielä tänä vuonna rahaa ahdingossa oleville perheille.

Kuva: Folkhälsan

Aloha

Blossa on tänä vuonna Hawajilla.

Täytyy sanoa että sen verran eksoottisia alkavat nämä Blossan glögit olla, että harkitsen jo viitsinkö ollenkaan maistaa. Loimun glögit hakevat, tai ovat ainakin toistaiseksi hakeneet, inspiraationsa pohjolan puskista ja pensaista ja se jotenkin miellyttää minua enemmän.

En tiedä mikä on Loimun makuna tänä vuonna, ehkä hieman tylsästi ovat itseään toistaneet, mutta ehdotan katajanmarjaa, variksenmarjaa tai vaikkapa jopa pihlajanmarjaa mausteeksi. Onhan näitä kotimaisia marjoja muitakin kuin lakka ja mesimarja, joita ei myöskään muistaakseni ole ollut makuvaihtoehtoina. Viime vuoden maku oli puolukkainen, vaaleassa mesimarja, joten olin ainakin sen suhteen väärässä. Tosin en juurikaan vaaleita glögejä juo, mutta mesimarja itsessään on herkullinen. Ehkäpä menetin jotakin?

Mutta takaisin Blossaan. Tänä vuonna makuna on passionhedelmä, hibiskus, kahvi ja kookos. Täytyy sanoa että ei nyt ihan suoraan inspiroi ostamaan. Vaikka kahvista pidänkin.

Me Naiset-sivuilta löysin jonkinlaisen raportin maustakin. Kuulema on hyvää, raatilaisten mielestä. Epäilen hieman, mutta koska siellä oli resepti spritziin, niin ehkä tämä nyt sitten pääsee kuitenkin testiin. Spritzinä.

Lusikoi lasiin runsaasti jäitä. Kaada päälle 6 cl Blossa Alohaa, 6 cl proseccoa ja tilkka soodaa. Koristele sitruunankuorisuikaleella.
Ohje: Me Naiset

Elle Mat & Vin sivustolla taas ehdotetaan että sekoitetaan ½+½ rosé kuohuvaan. No, tällaisia miksejä olen toki tehnyt aiemminkin, voinemme sellaistakin harkita. Mikäli nyt edes tartun Alohaan. 

Kuva: Blossa

Partiolaisten kalenteri

Joulu selvästikin lähestyy.

Olen ollut sen verran kiireinen, etten edes ole huomannut että syksy on saapunut. Ehkäpä tämä lämmin sää on hieman sekoittanut ajatuksiani.

Onneksi kaikki muut ovat ajan tasalla. Partiolaiset julkaisivat joulukalenterin kuvan jo viime viikolla.

Pitkästä aikaa kuva on minusta ihana. Viime vuoden kuva oli aika synkkä, pimeinä talvipäivinä katson mielellän pirteää ja iloista kuvaa. Toki olen edellisistäkin kalentereista pitänyt, mutta tämä oli nyt sellainen joka puhutteli jo kuvana. Tämä nosti hymyn huulilleni ja uppoiduin kuvaan kunnon toviksi. Tontut ja kotimaiset metsäeläimet sulassa sovussa touhuamassa jouluisia asioita. Tämä nyt vaan pitää saada.  Onneksi partiolainen taatusti taas myy näitä.

Kuva: Partio Scout

Hiiriä, ilves, hirvi, kaneja, lintuja, oravia, mäyrä, kettu... Tässähän menee kunnon tovi ennen kuin ehdin tutkimaan missä "vakioluukut" ovat, ja valmiiksi jo arvailin miten adventtikynttilät syttyvät ja kuka saa pitää luciakruunua, miten itsenäisyyttä liputetaan ja Jeesuslapsikin näköjään on hieman erilaisessa seimessä tällä kertaa. 

Kyllä, tarvitsen tästä huolimatta kalenterin, ilman sitä ei joulu tule!

Pakettikortitkin ovat suloisia. Tuo koiraressukka tosin kuolaa piparkakkuja, mutta tontut toki tietävät ettei piparkakkuja saa koiralle antaa. Olisivat nyt kuitenkin varaneet kaverille omia keksejä. Itse ahtaavat pipareita kaksin käsin ja tuo nelijalkainen vaan odottaa herkkuja häntä heiluen. Tasan eivät menneet piparkakut tällä kertaa. 

Rakensivatkohan totut tuon lumilyhdyn vielä ennen kuin poistuivat metsästä, ainakin kettu ja orava saivat jotakin ihailtavaa. 

Kalenterit maksavat 10 e tänä vuonna, tästä lähes puolet (4,50) jää lippukunnalle, partiopiiri saa 2,85 ja loput menee keskusjärjestölle joka huolehtii adventtikalenterin kustannuksista. Eli osatamalla kalenterin tukee oikeasti partiolaisten toimintaa.