Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 23. huhtikuuta 2015

Valepalmikon lumoissa

Olen ihaillut valepalmikkosukkia Facebook ryhmässä.

Nyt kun olen hieman enemmänkin heilutellut puikkoja, päätin kokeilla onko tämä ihan mahdoton projekti. Olin vielä päättänyt antaa sukat ystävälleni, mikäli niistä tulee sen verran siistit että kehtaan ne antaa.

Olen ihan haltioitunut näistä. Helppo tehdä ja niin kauniit, ainakin minusta. Ohjeen löysin ryhmästä.

Valepalmikkosukat

Puikuot 3½
Lanka Novita 7 Veljestä Tweed ja Pirta

Luo 50 silmukkaa, määrän on oltava 5 jaollinen, ja neulo 6 kierrosta 3 o 2 n joustinta.

Valepalmikon ohje: 

1 krs: *nosta 1 silmukka neulomatta, neulo 2 o vedä nostettu silmukka 2 neulotun yli, 2 nurin* Toista *-* kierros loppuun Huom! Silmukat vähenevät tällä kierroksella
2 krs: *1 oikein, langankierto, 1 oikein, 2 nurin*. Toista *-* kierros loppuun. 
3-4 krs: *3 oikein 2 nurin* Toista *-* kierros loppuun.

Näitä 4 kierrosta toistetaan kunnes varsi on riittävän pitkä. 

Kantapää on "Alma mummon" jonka tein jo raitasukkiinkin

Eli puikolta 1 ja 4 poimitaan 6 silmukkaa. Näillä 12 neulotaan kantalappu eli 24 kerrosta. 
Tämän jälkeen silmukat jaetaan taas 6+6. Ykköspuikolle neulotaan nuo 6, nostetaan kantalapun reunasta 12 silmukkaa ja lisätään vielä ne 6 odottamassa ollutta silmukkaa (=24 silmukkaa)
(2 ja 3 puikoilla jatkoin valepalmikkoa). Puiko 4 : neulotaan ne odottamassa olleet 6, nostetaan 12 ja neulotaan kantalapun 6 mukaan (=24 silmukkaa). Ja sitten kavennukset joka kierroksella:
Puikko 1: neulo 17 s, 2 oikein yhteen, neulo 5 oikeaa (2+3 valepalmikkoa) 4: neulo 5, ylivetokavennus, loput oikeaa.
Näin jatketaan kavennuksia niin että ykköspuikolla aina neulotaan 6 ja 7 viimeiset silmukat oikein yhteen ja nelospuikolla 6 ja 7 ylivetokavennus, kunnes jäljellä on toivottu määrä silmukoita. Itse vähensin silmukat 48 kantapään jälkeen.

Kärkeen tein sädekavennuksen:

Neulo jokaisen puikon keskellä ja lopussa 2 s oikein yhteen. Neulo 4 välikerrosta ja toista kavennukset jokaisen puikon keskellä ja lopussa. Neulo 3välikrs:ta ja toista kavennukse. Jokaisen kavennuskerroksen välistä vähenee aina 1 välikerros. Jatka kavennuksia, kunnes työssä on 8 silmukkaa. Katkaise lanka, vedä se silmukoiden läpi.

Nyt toivotaan vaan että ystäväni pitää niistä yhtä paljon kuin minä ja että onnistuin arvioimaan jalan koon oikein.


tiistai 14. huhtikuuta 2015

Mystinen sukka sai jatkoa

Yhdessäneulomista, viikko 6.

Viikko on taas vierähtänyt. On aika jatkaa mysteerisukkien kanssa. Alkuperäinen ohje: 

Viikko 6
Jos seurasit minun tapaani tehda kantapaa, niin jatka tyotasi seuraavasti:
Kantalapun molemmissa reunoissa 1 silmukan paasta ennen sukan paaliosaa kavenna seuraavasti. Jos sukat ovat jalassasi, sukan vasemmalla puolella ssk, (tai neuloen silmukat takakautta oikein yhteen) ja oikealla reunalla neuloen kaksi oikein yhteen. Jatka nain kaventaen joka kerroksella kunnes sukka tuntuu jalkaan napakalta, jonka jalkeen voit neuloa sitten normaalisti sileaa.
Talla kertaa raitasi ovatkin peilikuva kantapaata edeltaviin raitoihin, mutta aloita sielta suunnalta johon viimeksi lopetit.
Minun ohjeeni on sitten hieman erilainen, koska tein tuon viikon 4:kin toisin kuin ohjeissa. Eli käänsin viikon 4 ohjeet toisinpäin. Kavennukset toki tein ohjetta seuraten joka kierroksella.
3 riviä väriä #6 + 1 rivi väriä #3
2 riviä kantaväriä #6 + 2 riviä #2
1 rivi kantaväriä #6 ja 3 riviä väriä #5



lauantai 11. huhtikuuta 2015

Fosterlandet

Kävin ystäväni kanssa teatterissa.

Onneksi en tutustunut näytelmään etukäteen oikein kunnolla, olisi nimittäin voinut jäädä liput tilaamatta. 4½ tuntia näytelmää, toki siihen kuului 2 taukoa, tuntui ajatuksena, työpäivän jälkeen, aika karmivalta.

Kyseessä on Svenska Teaternin "Fosterlandet" (Isänmaa). Kantaesitys oli Göteborgissa, mutta nyt tämä on siis nähtävissä myös Helsingissä.

Tarina kertoo kuolevasta Elsasta, hauskana yksityiskohtana mainittakoon että Elsaa näyttelevät isoäiti ja lapsenlapsi: Birgitta Ulfsson ja Alma Pöysti ja soppaan sekoitetaan vielä Ulfssonin mies Iwar Wiklander joka näyttelee Elsan poikaa Juhania. Varsinainen perhedraama siis.

Elsa on syntynyt samana vuonna kuin Suomi, 1917,  ja makaa nyt sairaalasängyssä odottamassa 90-vuotispäiväänsä ja kuolemaa. Siinä sivussa hän muistelee elämäänsä sodan varjossa ja sitä miten joutui lähettämään poikansa Juhanin Ruotsiin sotalapseksi, kun taas Antti sai jäädä leskeksi jääneen äitinsä kanssa kotiin. Juhani jäi Ruotsiin, kuten noin 15000 muuta sotalasta. Vaikka Juhani väittääkin saaneensa hyvän elämän, hänen tyttärenä tahtoisi tietää miten isoäiti pystyi hylkäämään lapsensa.

Siinä on pohja perhetragedialle joka lienee koskenut suurta osaa maamme 80 000 sotalapseksi lähettyä lasta ja heidän perheitään. Ja tulevia sukupolvia. Arpia jotka eivät parane vaikka kuinka yritetään selittää ja ymmärtää. Varsinkaan kun yhteinen kieli tuntuu puuttuvan. Elsa puhuu Suomea, John (Juhani) riikinruotsia.

Ensimmäisen nätöksen aikana salista kuului vielä ajoittaista naurua, toisen näytöksen aikana olisi kuullut nuppineulan putoavan kokolattiamatolle ja kolmannen jälkeen katsomo oli jaloillaan taputtamassa näyttelijöille. Valtava kokemus, joka ei taatusti jättänyt ketään kylmäksi.

Näytelmä on kielellisesti iloinen sekasorto suomea, suomenruotsia, riikinruotsia ja ruotsinsuomea. Mikä vaatii katsojalta jonkinlaista kielikorvaa että pystyy keskittymään vuorosanoihin. Tähän näytelmään tämä kuitenkin sopii, eikä se häirinnyt minua ollenkaan, toisin kuin Svenska Teatern'in toisessa ruotsalaisessa satsauksessa: Mamma Mia'ssa.

Suosittelen lämpimästi jos vaan ruosinkieli aukeaa sen verran että jaksaa lähes 5 tuntia katsella synkkää tarinaa maamme historiasta.

Linkin kautta voit tutustua Elsaan ja hänen lapsenlapseensa, Lussaniin.

Koska kuvien ottaminen oli kiellettyä on tämä kuva lainattu Göteborgs stadsteater'in sivuilta

torstai 9. huhtikuuta 2015

Raidalliset sukat

Olen ihan sukkien lumoissa, kuten ehkä olette huomanneet.

Koska partiolainen sai nuo punaraidalliset Maariat, oli ratsastajan vuoro saada sukat. Päädyin tekemään varren Niina Laitisen "I heart you" ohjeen mukaan (ilmainen Ravelry'ssä).

Lankana 7 Veljestä Raita ja puikot 3½. Varren alaosaan tein vielä 2oikein 2 nurin resoria 6 kierrosta ja sitten Alma mummun kantapään! Tätä on hehkutettu FB:n villasukkaryhmässä, mutta en oikein mistään löytänyt kunnon ohjetta. Mutta onneksi te lukijat osaatte ihan mitä vaan! Sain niin hyvät ohjeet että minäkin ymmärsin. Kiitos Lea!

Eli kantalappuun 12 silmukkaa: 4. puikon 6 viimeistä ja ensimmäisen puikon 6 ensimmäistä. Näillä 12 silmukalla neulotaan kantalappu. Yhteensä 24 kerrosta: oikein oikealla ja nurin nurjalla puolella. Nostin jokaisella kierroksella ensimmäisen silmukan. Tein vahvistetun kantapään, mutta se ei kyllä minusta sovi tähän versioon kantapäästä.

Kun kantalappu on tehty jaetaan silmukat taas kahdelle puikolle: 6+6. Kantalapun reunasta nostetaan 12 silmukkaa ja neulotaan vielä ne 6 odottavaa silmukkaa mukaan puikolle (6+12+6 silmukkaa eli 24). Ja sama homma 4 puikolla.

Kavennukset sitten joka kierroksella: Ykköspuikolla 17 silmukkaa oikein, sitten 2 oikein yhteen ja 5 oikein. 4 puikolla 5 oikein, ylivetokavennus ja loput oikein. Seuraavalla kierroksella ykköspuikolla 15 oikein, kavennus, seuraavalla kierroksella 14 oikein jne. Jatketaan kunnes puikolla on taas 12 silmukkaa.

Koska olin päättänyt kokeilla kaikenlaista uutta, niin tein sitten vielä sädekavennuksen sukkaan. Eli:

Jokaisen puikon keskellä ja lopussa 2 s oikein yhteen. Sitten 4 välikerrosta ja toista kavennukset jokaisen puikon keskellä ja lopussa. 3 välikrs:ta ja seuraavat kavennukset. Jokaisen kavennuskerroksen välistä vähenee aina 1 välikerros. Jatka kavennuksia tähän tapaan, kunnes työssä on 8 silmukkaa. Katkaise lanka, vedä se silmukoiden läpi ja päättele hyvin.




keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Pikkuleipiä

Suklaata!

Taikasana joka sai minut ehdottomasti ilmoittautumaan mukaan uuteen Hopottajat-kampanjaan. Ja onnetar oli suotuisalla tuulella, pääsin mukaan! Eli Hopottajat periaatteiden mukaan: sain ilmaiseksi 2 taikinaa ja lupasin kertoa niistä rehellisen mielipiteeni.

Tässä siis mielipiteeni ensimmäisestä kokeilusta.


Myllyn Paras Pyöreä suklaataikina on kotimainen tuote, josta siis heti irtoaa pisteitä. Tuote löytyy pakastehylystä, muiden raakapakasteiden seasta. Meidän pienessä, lähi K-kaupassa, taikina maksoi 2,49. Oletan että sen saa hieman halvemmalla isosta marketista, mutta myös pienemmän kaupan valikoimista löytyy. Ja minulla ei ollut asiaa isoon kauppakeskukseen tänään. Lähikauppa riitti. 


Ohjeiden mukaan annoin taikinan sulaa tunnin ajan ennen kuin lähdin leipomaan. Ihan kivan näköistä tuo taikina oli. Suklaahippusiakin tuotteessa oli ihan kiitettävästi.

Taikina sisällysluettelo: 


Sokeri, vehnäjauho, kasvirasvat (palmu, kookos, rypsi), kananmuna, vesi, kaakaojauhe, kaakaomassa, kaakaovoi, suola, aromit, rypälesokeri, lesitiinit (E322), maltodekstriini, tärkkelys, stabilointiaine (E450), nostatusaine (E500), vanilliini, väri (E160a).
Uusien säännösten mukaan tiedän nyt sitten että tämä tuote sisältää palmuöljyä. Tunteita herättävä aine, jota aiemmin olen syönyt iloisen tietämättömänä. Kookosrasva ja rypsi eivät herättäneet ollenkaan samanlaisia ikäviä assosiaatiota. 
E450 on fosfaattia jossakin muodossa, E500 natriumkarbonaattia, eli ruokasoodaa, jota muuten syön huomattavasti mielummin kuin E500:a, joka toki on kirjoitettuna lyhyempi. E160a on karotenoidia. 
Tuote on laktoositon, josta tältä perheeltä iso kiitos! Saattaa sisältää pieniä määriä maitotuotteita, seesaminsiemeniä ja soijaa, kerrotaan pakkauksessa. 


Taikinaa oli helppo käsitellä, eikä se tarttunut käsiin tai alustaan. Kuvittelen että tätä olisi todella helppo levitellä esimerkiksi piirakkavuokaan. 

Päätin kuitenkin tehdä keksejä. Lisäsin taikinaan hieman kuivattuja karpaloita, mutta muuten päätin etten lisäile mitään vaan maistan taikinaa ihan kekseinä. Jos kovasti jatkojalostan tätä niin ei ole kovin helppoa kertoa mitä mieltä olen itse taikinasta. 

Pienistä palluroista tein keksejä ja paistoin niitä 180 asteessa 9 minuttia. Tuoksu oli ainakin ihan hyvä.


Ulkonäöllisesti nämä olivat hieman tylsiä. Valkosuklaalla koristelu olisi varmaan ihan paikallaan jos näitä vieraille olisi tarjoamassa.

Ja maku? Minusta nämä olivat liian makeita, olin iloinen etten ollut piirrellyt suklaalla vielä kuvioita pintaan! Partioilaisen kommentti taas oli nam, ihania! Ja samaan tulokseen päätyi ratsastajakin. Kuulema keksit maistuivat aivan mutakakulta ja siitähän tässä perheessä tykätään!

Voisin hyvin kyllä kuvitella tekeväni keksjä taikinasta uudestaan, sillä nämä olivat mukavan "sitkeitä" eivätkä muutuneet murukaaokseksi kun niistä haukkasi palan. Mutta ihan sellaisenaan en taikinaa hyväksy keksitaikinaksi makeuden vuoksi, lisään seuraavalla kerralla huomattavasti enemmän karpaloa ja mahdollisesti pähkinötäkin. 

Toinen vaihtoehto on että teen taikinasta "puffetteja", eli jäätelöä kahden kesin väliin. Se varmaan hieman neutraloisi tuota makeutta. 

Seuraava kokeilu taitaa kuitenkin olla juustokakun pohjana. Siinä makeus ei varmaankaan haittaa ja eipä tarvitse tehdä itse pohjaa. 

Kokonaisuutena siis ihan kiva tuttavuus.  Ja teinit olivat vakaasti sitä mieltä että näitä pitää tehdä usein!



Kantapää

Yhdessäneulomista, viikko 5-

Projekti jatkuu värillä 6 eli vaalean violetilla: 
"Seuraavaksi neulo kantapaa haluamallasi tavalla varilla jonka aikaisemmin valitsit.
Kaytan tahan puolet kaikista silmukoista. Neulon ees taas samoja silmukoita muodostaen kantapaan takaosan seuraavalla tavalla:
Neulo suoraa tai vahvistettua (oikealla nosta joka toinen silmukka neulomatta, nurjalla neulo nurjaa normaalisti) kunnes kantalappu on nelion muotoinen.
Jaa kantapaa kolmeen yhtasuureen osaan, jos silmukoita ei saa jaettua tasan kolmella, laita erineva maara keskelle, sivuilla tulee olla sama maara, merkkaa nama kohdat. Neulo joko sileaa tai vahvistettua yhden silmukan paahan vasemmasta merkista ja neulo silmukat yhteen takakautta.

Kaanna ympari ja nosta ensimmainen silmukka. Neulo nurjaa yhden silmukan paahan merkista ja neulo nurjalla seuraavat kaksi yhteen, kaanna tyo ja nosta ensimmainen silmukka neulomatta. Toista tata kunnes sivuilla ei ole enaa silmukoita jaljella, vaan olet ne kaikki kaventanut, vain keskisilmukat ovat puikolla.
Neulo viela kantapaan oikeaan reunaan (oikea, jos sukka olisi jalassasi) ja apupuikkoa kayttaen nosta joka toiselta rivilta kantalapun reunasta silmukka. Joskus voit joutua nostamaan ylimaaraisen silmukan reunasta jotta sinne ei jaa reikaa. Neulo nama silmukat takakautta. Jatka kunnes tulet jalleen kantalapun reunaan, nosta silmukat kuten edella ja neulo samaan tyyliin takakautta.
Tassa oli kantapaa, mutta jos teit kantapaan minun ohjeeni mukaan, niin tarvitset varmaan seuraavaksi kiilakavennukset jotta sukkasi istuisi hyvin, silla sinulla on varmaan enemman silmukoita juuri nyt kuin istuva sukka tarvitsisi. Kiilakavennukset eivat kuulu taman viikon antimiin, mutta jos noudatit tata kantapaata niin muista ensi viikolla aloittaa tyosi ohjeiden mukaan jotka annan."


tiistai 7. huhtikuuta 2015

Kaduttaakohan

Yhdessäneulomista, viikko 4.

Pakko aloittaa ihan sillä että pistän nämä värit nyt kunnolla järjestykseen:

#1 eli pääväri valkoinen
#2 pinkki

#3 oranssi
#4 tiilenpunainen

#5 tumma violetti
#6 eli kantaväri vaalea violetti

Olin luvannut itselleni etten lähde purkuhommiin tämän mysteerisukan kanssa.

Lupaukset ovat selvästikin tehty rikottavaksi, mikäli ne antaa itselleen. Varresta tuli kertakaikkiaan liian pitkä kun seurasin tämän viikon ohjetta, siispä purin tämän viikon kokeilun ja ryhdyin soveltamaan. 

Ihan hyvä, sillä sainpahan kunnolla harjoitella miten saisi rivit siistimmiksi värien vaihtuessa. Tässä video: 




Alkuperäinen ohje oli tällainen:


*Valitse vari jolla haluat kantapaasi tehda, tama vari kulkee talla viikolla ohjeessa nimella kantavari (voit valita kantavariksesi perusvarin halutessasi). Kantavari tulee jokaisen raidan valiin samoin kuin perusvari aikaisemmin. Viimeinen raita ennen kantapaata tulisi olla levein ja samalla varilla kuin kantapaa. Varsinaiset raidat voit tehda milla varilla haluat, joko kaikki samalla tai niita vaihdellen, kunhan pidat kantavarin vakiona.
*Jos viime viikkonen tyosi ei paattynyt pohjavariin niin neulo silla ensin kaksi rivia ja sitten vasta varsinainen haipyva raidoitus. (jos neulot varpaista alkaen muista laskea nama rivit mukaan)
*Jos neulot varresta alkaen, voit neuloa seuraavasti:
5 rivia raitaa + 1 rivi kantavaria = 6 rivia yhteensa
4 rivia raitaa + 2 rivia kantavaria = 6 rivia yhteensa
3 rivia raitaa + 3 rivia kantavaria = 6 rivia yhteensa
2 rivia raitaa + 4 rivia kantavaria = 6 rivia yhteensa
1 rivi raitaa + 5 rivia kantavaria = 6 rivia yhteensa
Mietin että käyttäisin numeroa 5  viisi kerrosta, numeroa 4 4 kerrosta jna, mutta sehän nyt ei toiminutkaan ajatuksena. Koska kuitenkin olin aloittanut vitosella niin jätin sen ensimmäiseksi valinnaksi, ettei tarvinnut ihan kaikkea purkaa.

Olin myös päättänyt että pidän valkoisen koko ajan päävärinä, mutta koska en saa koskaan # 6 mukaan, ellen vaan väkisin tunge sitä mukaan leikkiin, päätin nimetä sen kantaväriksi. 

Ja minä nyt sitten tein näin:
2 riviä perusväriä #1
3 riviä väriä #5  + 1 rivi kantaväriä #6
2 riviä väriä #2, 
koska sitä on niin vähän vielä käytetty +2 riviä kantaväriä
Ja neljä viimeistä riviä joustinneuletta 2o 2 n
1 rivi väriä # 3  + 3 riviä kantaväriä

En ole ihan vakuuttunut päätöksestäni, mutta näillä mennään nyt!


maanantai 6. huhtikuuta 2015

Pupuja pääsiäiseksi

Pääsiäispupu tuo munia.

Näin on opetettu, joskaan en kosaan aiemmin ole nähnyt munivaa pupua, mutta nyt sekin ihme on sitten koettu.

Tosin jouduin neulomaan kyseiset taruolennot, mutta tämä oli nopea porjekti.

Lankana käytin erilaisia, kotoota löytyviä jämiä ja puikkoina oli nr 4.

Sitten tein neliskulmaisia lappuja. Koska vinoittain neulominen on nopeaa ja helppoa, lappu on taatusti neliö kun on valmis, niin siispä tein sitten niin.

Loin 3 silmukkaa ja jokaisen kierroksen alussa lisäsin yhden silmukan kunnes olin tyytyväinen halkaisijaan (30-40 silmukkaa, langasta riippuen) ja sen jälkeen vähensin jokaisen kierroksen lopussa yhden silmukan. 


Kun lappunen oli valmis ompelin hyvin löysästi keskilinjaa pitkin sauman ja sielä jatkoin ylös keskipisteeseen ja palasin alkuperäiseen lähtökohtaani.  Puikot, ja neula osoittavat missä ompeleet kulkevat. Poikittaissauman voi jopa nähdä.


Tämän jälkeen, tehtiin pupu, lankoja kiristämällä. Pään sisälle vielä hieman vanua.


Selkäsauma kiinni ja pyllyyn samanmoiset kiristyslangat. Tupsuhäntää emme tehneet, ne voidaan tehdä jälkikäteen jos haluaa ommella tuon pyllyn kiinni. Silloin ei sinne pääsiäismunaa pistetä.


Partiolainen oli vielä ystävällinen ja ompeli pikkuisille silmät



Englanninkieliset ohjeet löytyvät täältä, siellä myös hyvin selvät kuvat aiheesta.


sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Kirja 11: Is

Taas on yksi kirja luettu.

Sain ystävältäni joululahjaksi Anna-Lena Lundbergin Is (Jää). Kirja sai Finlandia palkinnon vuonna 2012. Voittajan valitsi tuona vuonna presidentti Halonen.

Olen kovin huonosti lukenut suomenruotsalaisten kirjailijoiden teoksia, joten Lundbergkin oli minulle uusi tuttavuus. Miellyttävä sellainen. Lundberg on loistava tarinankertoja.

Kirja kertoo sotien jälkeisestä elämästä Ahvenenmaan uloimmilla saarilla, elämästä siellä minne eivät kartatkaan aina ylety. Luodoille saapuu nuori, vastavalmistunut pappi, perheineen. Lundberg maalaa loistavan kuvan Kummelista ja hänen vaimostaan ja seurakunnan jäsenistä. Saariston karut olosuhteet ja luotojen ihmisten taistelu luonnon voimia vastaan tulevat tutuksi. Vaikka en Myrskyluoto sarjaa olekaan lukenut, tuli jotenkin tarve tutustua myös siihen.

Jää on mielenkiintoinen nimi teokselle. Jää yhdistää luotoja talvisin, mutta jää ihmisten välillä myös erottaa idän lännestä. Niin luodoilla kuin maailmassakin. Luotojen kätilö on koulutukseltaan naistentautien erikoislääkäri, mutta Neuvostotutkinto ei kelpaa Suomessa. Kätilö on joutunut jättämään poikansa rautaesiriipun taakse, paetessaan Suomeen. Ja poliittinen jää erottaa myös kätilön pojastaan, vaikka hän yrittääkin selvittää poikansa kohtaloa. Ja kaikki näitä jäitä Petter Kummel yrittää sulattaa, parhaansa mukaan.

Kirja on uskomattoman mukaansatempaava, vaikka se eroaa täysin niistä kirjoista joita normaalisti luen. Kun pääsin viimeiselle sivulle olin suorastaan hieman pettynyt. Huomasin kasvaneeni osaksi Kummelin seurakuntaa ja jäin hieman kaipaamaan tietoa siitä miten heidän elämänsä luodoilla jatkuu.

Suosittelen lämpimästi, jopa kirjan kansi on merkityksellinen, joskin tajusin sen vasta luettuani kirjan.


Tästä tuli muuten runsaasti "pisteitä"

1.   Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
6.   Kirja jonka nimi on yksi sana
12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon
15. 
Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään



Ostin Jää'n ystävälle joululahjaksi 2012 ja olen oikeastaan siitä ajatellut että se pitäisi joskus lukea,
oli vaan jäänyt tehtävälistalle ilman toimenpiteitä. 

24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä

En nyt tiedä olenko aina halunut lähteä ulkosaaristoon, mutta voisihan tuolla meloa. Mieheni ainakin tykkäisi.

41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin

Tämä on hieman kyseenalaista, Lundberg täytti 65 vuonna 2012. 



lauantai 4. huhtikuuta 2015

Lampaalle kastikkeita

Lammasta on syöty.

Koska tahdoin jotakin uutta, tällekin vuodelle, päädyin surffailemaan hieman.

BBC:n Good Food on tämän vuoden reseptini taustalla, joten päätin jatkaa heidän linjallaan ja tein lisukkeeksi heidän ehdottamaan jugurttikastiketta. Tein toki perinteisen kermakastikkeenkin, kukaan ei maistanukaan sitä!

Koska en saanut kreikkalaista jugurttia laktoosittomana päädyin turkkilaiseen. 

Granaattiomenaa olen maistanut ensimmäisen kerran joskus 70-luvun loppupuollella kun isäni toi oudon hedelmän kotiin Neuvostoliitosta. Nyt tätä outoutta saa ihan lähikaupastakin, joten miksi en olisi herättänyt makumuistoja henkiin?

Granaattiomena-minttujugurtti

n. 200 g laktoositonta turkkilaista jugurttia
½ granaattiomenan siemenet (ja mehu)
pieni kourallinen mintunlehtiä hienonnettuna
suolaa maun mukaan

Sekoita aineet keskenään. Anna makujen tasaantua hetken.

Ja kaveriksi tälle, mikäli joku ei satu tykkäämään granaattiomenasta, kun nyt sitä jugurttia sattui olemaan

Tsatsiki

n. 200 g laktoositonta turkkilaista jugurttia
½ kurkku raastettuna
1 iso valkosipulin kynsi
½ sitruunan mehu
suolaa
mustapippuria
(hunajaa)

Anna raastetun kurkun valua hetki siivilässä että ylimääräinen neste häviää. Murskaa valkosipuli jugurtin sekaan, lisää mehu ja mausteet ja makeuta hunajalla tarvittaessa. Lisää kurkku. Anna makujen tasaantua.



perjantai 3. huhtikuuta 2015

Hitaasti mutta varmasti

Lammas on uunissa!

Pari päivää sitten marinoimani paistit on siirretty uuniin.

Nyhtölammas, vaihe 2, paistaminen

Karitsanpaistia
sipulia
porkkanaa
½ litraa vettä

Kuori ja pilko porkkanat ja sipulit. Itse lisäsin 2 porkkanaa ja 2 sipulia koska pataan ei kertakaikkiaan mahtunut lisää tavaraa. Siirrä paistit juuresten päälle ja lisää pataan n ½ litraa kiehuvaa vettä. Anna kiehua hieman liedellä ja siirrä pata 150 asteiseen uuniin. Anna paistua 5 tuntia,
Kääri lihat folioon ja anna "levätä" vajaa tunti. Revi liha suikaleiksi haarukoilla. Kaada lihojen sekaan hieman paistinlientä ja kuumenna 200 asteisessa uunissa. 

Sillä aikaa kun paisti kypsyy on tarkoitus tehdä leipää, uunijuureksia, sitruuna-valkosipuliperunoita ja muutama jugurttikastike lisukkeiksi. 

Alkupalat ovat viimeistelyä vailla valmiina. 

Hauskaa pääsiäistä!



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...