Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 31. elokuuta 2020

Pakko kehua

Meillä oli, vihdoinkin, ylioppilasjuhlat!

Aikamoisen rääkin nämä tämän kevään ylioppilaat kävivät läpi. Ensin saivat kirjoittaa reaaliaineet viikkoa aikaisemmin, joka ainakin meillä sotki lukuaikataulun pahasti. Vaikka kuinka yritin vakuuttaa, että ei se viikko lisää auta, niin olihan tuo kauhea stressi tajuta että koe joka piti kirjoittaa viikkoa myöhemmin kirjoitetaan jo muutaman päivän päästä. Varsinkin kun osalle kokelaista se tarkoitti viittä ainetta yhtä monessa päivässä. En kadehdi.

Ja sitten ilmoitetaan ettei lakkiaisia järjestetä. Meidän koulussa kevään lakitus tapahtui netissä. Ei se nyt vaan kovin juhlallista ollut. Nyt sitten kouluun sai tulla 2 nimettyä henkilöä ja juhlavierailla maskipakko. Kun ruusut oli jaettu, vieraat ajettiin ulos pihalle sateeseen ja ylioppilaat kilistelivät opettajiensa kanssa. Tai siis paikalla olleiden viiden opettajan kanssa. Luokanvalvojat (tai mitä lie ryhmäpäälliköitä ovat nykyään) ja vararehtori.

Koska syksy on ollut yhtä rumbaa, päätin lopuksi tilata kakut ja tehdä suolaiset itse. Tiesin olevani todella myöhään liikkeellä, edellisiin juhliin yritin tilata pienleipomosta kakkuja 2 kuukautta ennakkoon, ei onnistunut. Siispä hieman jännitin kun otin tiistaina luurin kätteni ja soitin Marian Konditoriaan.

En voi kun kehua paikan asiakaspalvelua! Iloinen ääni, joka kertoi että hyvin onnistuu, mistä halaun hakea? Totesin että isosta kauppakeskuksesta, kun oma lähimyymälämme näköjään on lauantaisin kiinni. "Poikkeuksellisesti meillä on tänä lauantaina myymälä auki, kun on muutama kakku toimitettavana". Eli lähikauppaan sitten luvattiin toimittaa.

Ja sitten kakkuihin. Ylioppilaslakin sai valita joko suklaisena tai perinteisempänä kermakakkuna. Neiti halusi vadelma-kerman, joten sillä mentiin. Ja päälle sitten vitivalkoista sokerimassaa tai kellertävämpää marsipaania. Vielä tuo neidin lakki on vitivalkoinen, joten semmoinen. Minun lakkini on jo kellastunut.


Kaveriksi neiti halusi mangojuustokakun. Senkin kohdalla kysyttiin haluanko valmiiksi kahdeksaan osaan paloteltuna vaiko kokonaisena. Pyysin paloina. Eivät olleet mitään minipaloja vaan ihan kunnollisia leivospalasia. Suurin osa vieraista päätyivät puolikkaaseen palaseen, eli kahdekan hengen kakku muuttui lennosta 16 henkilön kakuksi!


Olin hieman peloissani miltä kakut maistuisivat. Tunnustan että olen aika nirso kakkujen suhteen, joten hieman epäilevästi lähestyin kakkuja. Ihan turhaan. Ne olivat loistavia! Olimme koko perhe samaa mieltä ja vieraatkin yhtyivät ylistyslauluun. Parhaita leipomokakkuja pitkiin aikoihin. 

En siis voi kuin suositella! Ja kiittää Marian Konditoriaa loistavasta palvelusta ja hyvistä kakuista!

keskiviikko 26. elokuuta 2020

Tuoksujen ihmeellinen maailma

Täällä tuoksuu joulu!

Jopa Ratsastaja tunnusti, että jouluinen tuoksu leviää keittiöön, kun olimme tekemässä punasipulihilloketta. Sinäänsä ei niin outoa, jos punaviinin sekaan pistää kanelia ja neilikkaa ja kiehauttaa. Siinä jopa "en tykkää joulusta"-tyyppi jotuu tunnustamaan että jotkut tuoksut vaan tuovat joulun mieleen. Ja jos pienestä pitäen on puolet vuodesta tuntenut glögin tuoksun leijailevan ympärillään, lienee ehdollistettu tuoksulle?

Pitäisiköhän muuten lapsukaisesta kouluttaa "hajukoira", kun näin hyvin tunnistaa joulun tuoksun? Koirien hajuaisti on kyllä ihmeellinen. Sen lisäksi että tunnistavat homeen ja huumeet, koiria on koulutettu tunnistamaan syöpäsairauksia ja uutena myös COVID-19 tarunnan saaneita. Aika käsittämätön minusta, kun ajattelee että ne myös tunnistavat tulossa olevat epileptiset kohtaukset ja liian alhaisen verensokerin. Vielä meillä on pieni matka siihen, vaikka joulun tunnistammekin.

Olen muuten myöhässä glögini kanssa! Facebook muistutti eilen, että viime vuonna avasin glögikauden kyseisenä päivänä. Tänään oli kyllä aamulla sen verran rapsakka sää, että melkein olisi voinut lämmittää mukillisen.

Punasipulihilloke

500 g punasipulia viipaloituna
½ tl kanelia jauhettuna
½ tl neilikkaa jauhettuna
½ tl mustapippuria rouhittuna
1½ dl alkoholitonta punaviiniä
½ dl mustaherukkamehutiivistettä
1½ rkl punaviinietikkaa
1½ dl hillosokeria

Sekoita viini ja mausteet. Kiehauta ja sekoita sekaan sipulirenkaat ja punaviinietikka. Anna kiehua hiljalleen 10 min. Lisää sokeri ja anna kiehua vielä 20 min. Anna jäähtyä ja siirrä jääkaappiin marinoitumaan ainakin vuorokaudeksi. 

Meillä tämä menee paahtopaistin kaveriksi. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...