THL suosittelee

 THL:n Salminen suosittelee perumaan talven perhe­juhlat.

Siinä on taas saatu aikaan oikein kunnon otsikko. Toki, ihan mahdollista että Salminen on näin sanonutkin, mutta juhlien peruminen? Kyllä se joulu sieltä tulee, kuten uusivuosikin, enkä usko että meidän pitää, edes THLn suositusten takia, siirtää perheenjäsenet siksi päiväksi erilleen toisistaan ja perua koko joulu. Onneksi sentään juttuun on haastateltu myös Lapin sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Markku Broasia, joka toteaa 

"perheet, jotka viettävät muutenkin koko ajan aikaa yhdessä
voivat viettää hyviä hetkiä yhdessä myös jouluna ja uutenavuotena." 

Olipa hyvä että kertoi, mutten en olisi ehkä ymmärtänyt että edelleen saamme kaikki olla kotona myös aattona.

Pääsiäisen jo annoin koronalle, vein pitkäperjantain ruoat "vanhuksilleni" kotiin,  joulusta en ihan helposti luovu. Toki ymmärrän että kyseessä on vakava tauti ja että varovaisuutta on syytä noudattaa, mutta ihan loputtomasti en ole valmis jättämään perheemme vanhinta sukupolvea oman onnensa nojaan. Jos pysymme oireettomina niin mehän kokoonnumme jouluna. Meitä on 9, jos siskoni päättää viettää joulua poissa, 11 jos hän on maisemissa. Ja olemme koko tänä aikana nähneet toisiamme, kauppareissut kun on pitänyt kuitenkin hoitaa, turvaväleistä olemme yrittäneet huolehtia. Ja maskia olen käyttänyt niin paljon että kärsin varmaan kroonisesta hiilidioksidiylikuormituksesta. Käsissä edelleen jonkinlainen ihoeste että veret pysyvät kehossa, niitäkin on pesty ja desinfioitu niin että iho tuntuu paperinohuelta. 

 "Asiantuntijan mukaan luovuutta käyttämällä ikäihmisille ja riskiryhmään kuuluville
voi tehdä mukavan joulun, vaikka yhdessä ei fyysisesti voisikaan kokoontua."

En tiedä mitä luovuutta a mielikuvitusta tulisi käyttää, mutta teams-kokous ei oikein iske ja ajatus että istuisimme 2 m välein ulkona pihalla (pimeässä ja sateessa) ei oikein iske. Parempaan minun mielikuvitukseni ei riitä. 

"Vaikka joulupukki ei kävisikään kylässä,
mutta joulupöytään haluaa silti kutsua lähimpiä ystäviä tai sukulaisia,
kannattaa Broasin mukaan käyttää kaikkien maskeja, jos turvavälejä ei pystytä pitämään."

Joulupukki kyllä käy meillä. Aika usein hän on ollut niin kiireinen, että on vaan koputtanut oveen ja kiiruhtanut seuraavaan paikkaan. Saa nähdä miten kiireinen on tänä vuonna. Joskus on myös käynyt niin hassusti, että pukki on ehtinyt sisälle saakka, mieheni vaan on usein silloin ollut kauppareissulla. Näin korona-aikana ei tiedä miten pukki sitten toimii. Jää nähtäväksi. 

Tämä sitaatin viimeinen osio aiheuttaa minulle kaikkein eniten ongelmia: joulupöydässä maski? Siis...istumme ja katsomme kinkkua yhdessä? Vai miten tämä oli ajateltu? Toki voimme kokoontua maskien kanssa pölisemään yhdessä, mutta joulupöytä ja maski ei vaan toimi samassa lauseessa, ainakaan minun maailmassani.

Minä nyt jatkan maskin käyttämistä töissä, pesen käsiäni joka käänteessä, hankin lisää käsidesipulloja ja välttelen ihmisiä mahdollisuuksien mukaan. Jos perheeni on aattona oireeton, uhmaamme koronaa ja syömme yhdessä. Toivon etten kadu päätöstäni.

Opettajista

 On opettajia ja sitten on Opettajia!

Toki varmaan jokaisessa ammattikunnassa on heitä jotka hoitavat työnsä, heitä jotka hoitavat työnsä hyvin ja sitten heitä jotka vielä menevät askeleen pidemmälle ja hoitavat työnsä suurella sydämellä. Ja sitten varmaan aina muutama joiden tikka ei ammatinvalintaa tehdessä ole osunut tikkatauluun ollenkaan. 

Ystäväni on opettaja. Itse asiassa Opettaja. Sydämellä. 

Hän aikoinaan auttoi erästä oppilasta englanninkielessä. Ihan vapaa-ajallaan. Ilman korvausta. En oikein muista mitä kaikkea siihen opetukseen kuului, mutta laulelimme epäsäännöllisiä verbejä. Ja jotenkin opettelimme jotakin jossa piirrettiin tikku-ukko, en vaan muista ollenkaan mitä ja miksi. Tosin enpä ollut oppilaanakaan, muista vaan miten hurjan helpoksi hän tekikään vaikeat asiat. 

Samainen Opettaja (sydämellä) oli eilen päivittänyt Facebook-tiliään. Suurin piirtein 11-maissa illalla. Hän oli, halloween'ia silmällä pitäen, tehnyt oppilaille seuraavalle päivälle pelejä, että saisivat pelailla perinteisen oppitunnin sijaan.

Kuva ystävän, luvalla lainattu

Etsinyt aiheeseen sopivia kuvia. Tulostanut ne. Leikellyt sopivan kokoisiksi korteiksi. Laminoinut kuvat yksitellen, että kestäisivät käyttöäkin. 

Sitten oli kortteihin tehty vastaavat sanakortit. Kahdella eri kielellä. Ja luonnollisesti teemaan sopivilla sanoilla varustettuina. Ja värimaailmakin on kurpitsalta lainattu.

Tämäkin on ystävän kuva

Olisipa minullakin ollut tällaisia opettajia kun piti vieraita kieliä opetella. Ala-asteella toki oli pari vuotta opettaja joka oli aikaansa edellä. Silloin tosin ainut vieras kieli jota opiskelin oli "pakkosuomi". Siihen aikaan ei edes kyselty olisikohan mahdollisesti oppinut kieltä jossakin muualla, Suomessa kun asuttiin. Ehei, siellä minä opettelin muiden kanssa että "Tämä on Kimmo". En voi sanoa että opin mitään niillä tunneilla.

Teimme kuitenkin puutöissä periskoopit. Ja poltimme puun pinnan niin että ne maastoituivat paremmin ympäristöönsä. Lähdimme sitten ulos Mäkkylän vallihautoihin ja opettelimme miten niillä katsottiin, ettei viholliset osuneet päähän vaan korkeintaan peiliin, jos päättivät ampua. Sitten pidettiin rauhanneuvottelut. Olen tosin unohtanut mikä sota ja mikä rauha, mutta periskooppi on tallessa. Lapsuudenkodissani. Ja myös tämä, sydämellinen Opettaja on Facebook-kaverini.

Ystävän kuva

Lehtiä

 Taas sorruin.

Kotona on jo parikin joululehteä: Kaikkien aikojen Joulu ja 100 ideaa jouluun.

Molemmat tulivat tilattua, vaikka minun olisi jo pitänyt oppia että Kaikkien aikojen Joulu kannattaa ostaa kaupasta. Se kun tuppaa olemaan halvempi siellä. No, tulivatpahan nyt molemmat ihan kotiin tai ainakin postilaatikolle saakka. 

Lehdet ovat hyvin erilaiset keskenään. Kaikkien aikojen on kiiltävälle paperille painettu, hieman arjen luksusta tyylinen lukupaketti, kun taas 100 ideaa on kartonkimainen kansiltaan. 100 ideaa on nimensä mukaisesti täynnä ideoita kun taas kaikkien aikojen on enemmän lukupaketti tyyppinen lehti. 

Molemmat ensisilmäyksellä todella ihania. Tästä alkaa fiilistely! 

Molemmissa lehdissä ihan toteutuskelpoisia ideoita, vaikka monet ideat ovatkin sellaisia joita olen itsekin nähnyt netissä tai aikaisimpina vuosina joululehdissä, mutta kertaushan on opintojen äiti!

Työkaverini mielestä 100 ideaa on parempi kun taas itse tällä kertaa kallistun Kaikkien aikojen puoleen. Yksi syy lienee kannessa oleva kissa ja villasukat! Sukkien ohje löytyy lehdestä, kissaa en ainakaan vielä ole löytänyt siitä. Pitää etsiä tarkemmin. Tämähän on kuin Idefixin metsästys aikoinaan Asterix albumeista

Pääkirjoituksesta muuten bongasin tämän:

"Nautin siitä, että vuodessa on edes yksi ajanjakso, 

jolloin tapahtumat etenevät ennalta-arvattavasti 

ja ympärillä näyttää tutulta ja turvalliselta"

 Tämän oudon vuoden jälkeen se lienee enemmän kuin totta. Vaikka joulukirkko jääneekin väliin tänä vuonna, koronarajoitusten takia, voinen laulaa sen "Jouluyön" vaikka sitten ihan hiljaa itsekseni. Minusta on jotenkin lohdullista laulaa samaa laulua jota isoäitini ja hänen vanhempansakin aikoinaan lauloivat. Perinteissä on jotakin erityisen lohduttavaa näinä hyvin kummallisina korona-aikoina. Ainakin minusta.

Uusi ilme hetkeksi

 Niitä saa taas!

The Cutest Blog on the Block-sivuilla on taas jouluteemaisia taustoja saatavilla. Tunnustan että tuo edellinen talvinen tausta on yksi suosikeistani, mutta vaihdetaan nyt hetkeksi ilmettä, kun se on mahdollista!

"Vanha" tausta

Pistin nyt varmuuden vuoksi tuon vanhan taustan koodin talteen, saan sitten ilmeen takaisin pitkäaikaiseen, totuttuun kun alkaa siltä tuntua.

Hauskaahan tämän ulkoasun kanssa on välillä leikkiä, kun ystävällisesti joku tällaisia taustoja väsää meille muille ilmaiseksi käyttöön. Mutta tunnustan kyllä, että sen verran monta vuotta tuo vanha ehti olemaan, että tämä tuntuu hieman oudolta. 

Vielä ehtii

 Posti yllätti positiivisesti.

Olen odottanut pakettia Ifolorilta jo muutaman päivän ajan ja ehdin jo perjantaina todeta ettei suunnitelmani onnistunut. Väärässä olin! Eilen illalla kilahti tekstiviesti kännykkään: pakettisi on noudettavissa...  Ja tänään kävin sitten automaatilla, ennen kun lähdimme ajamaan koiriemme kasvattajan luokse. 

Avasin paketin jo autossa, halusinhan nähdä miten joulukalenteri oli onnistunut. Jos jostakin on valitettava, niin Ifolorin valinta luukkujen numeroille ei ole mennyt ihan nappiin. Varsinkin kun kuva jonka kalenteriin valitsee voi olla sävyltään ihan mikä tahansa, olisi kivaa jos numeroita voisi itse muokata. Myös fontin kokoa. Mallini on napattu Ifolorin oman kehyksen kohdalta, eli kuvavalintani ei vaikuttanut tuohon

Toki tuon viitosen pystyy tuolta hahmottamaan, mutta saisi se minusta näkyä selvemmin. Olin ajatellut että tekisin "mummeille" omat joulukalenterit, mutta jäin nyt kuitenkin miettimään näkyvätkö nuo numerot tarpeeksi hyvin. Toki tässä kalenterissa ei ehkä se numero ole se tärkein asia.

Kun ensimmäistä kertaa näin Ifolorin mainoksen suklaakalenterista suhtauduin asiaan hieman skeptisesti. Hieman hintava kalenteri jos sisältää sellaista saippualle maistuvaa suklaata. Kun vaivaudun tutkimaan tuotetta hieman tarkemmin yllätyin taas iloisesti: kotimaisia Fazerin konvehteja. Olin myyty!

Dumle, Fazermint, Geisha, sininen ja uutuus konvehti Pihlaja. Kyllä tällaisen kehtaa antaa, vaikka se pääasia onkin se oma kuva! Laktoositonhan tämä nyt ei ole, mutta pyynnöstäni huolimatta ei Fazer ole sinistä laktoosittomana tuonut markkinoille. Kummallista.

Kalenterin kanteen sai vielä lisätä oman tekstinsä. Siinä olikin sitten valittavana useita eri fontteja ja värejä. Mallipohjiakin seitsemän erilaista, kokokuvaa, kollaasia ja erilaisia kehyksiä. 

Tuosta pienestä fonttiongelmasta huolimatta olen sitä mieltä että tämä oli aivan loistava uutuus Ifolorilta. Toistaiseksi saatavana vain pystyasentoisena, mutta eiköhän sekin "ongelma" ole ensi vuoteen mennessä ratkaistu. 

Vaikka en provisiota mainostamisesta saakaan: olin todella tyytyväinen ostokseeni. Vielä ehditte tilaamaan, toimitus oli suhteellisen nopeaa. 

Muovikalvossansa

Voitto kotiin!

 Ymmärtääkseni emme pärjää ihan loistavasti yleisurheilun maaotteluissa.

Sen sijaan tämän vuoden glögiottelussa veimme, taas, voiton ihan ylivoimaisesti! 

Päätin tänään yllättää äitini. Siispä otin mukaan pullollisen Loimu 2020 glögiä ja suuntasin auton nokan kohti lapsuudenkotiani. Siskoni sattui olemaan siellä, hän oli ollut reipas ja auttanut äitiä puutarhahimmissa, minä vaan juotin glögiä äidille. Siskolleni en tarjonnut. Tosin syy kyllä ennemminkin se että hän oli autolla liikenteessä, kun taas minä olin pyytänyt kuskia tulemaan töistä suoraan mummilaan. Näin sain kyydin kotiin, joten sain sentään itse maistaa!

Äitini piti Blossan minttuglögistä, joten olin hieman huolissani miten Loimu pärjäisi kilpailussa. Itse nyt olin lähes 100% varma siitä että minun maailmassani Loimu voittaa mennen tullen. 

Loimu 2020 makuna on karpalo. Glögi oli hyvää, kuten arvasinkin, maultaan hyvin perinteinen punaviiniglögi. Minusta vaan tuo karpalo olisi saanut maistu paljon enemmän. Siitä se ainut miinuspiste tuotteelle. 

Lignell & Piispasen sivulta muuten huomasin, että marketteihin on ilmestynyt oma Loimunsa: mustikkainen jossa ripaus vadelmaa. Se taitaa olla sitten minun hittituotteeni tänä vuonna! Mustikkaglögi kun on ollut suosikkini. 

Mutta vuosikertglögille, Loimu 2020, 4 joulukuusta. Maaottelutulos: 4-2

Ei sittenkään seitsemäätoista

 Olen katsonut pärjääväni ilman suoratoistopalvelua.

En edes ehdi katsomaan näiden ilmaiskanavien ohjelmia, siispä en usko tarvitsevani kaiken maailman maksullisia lisäpalveluita. Vaikka lapsukaiseni kuinka olisivatkin eri mieltä kanssani. Nyt vaan tuntuu hieman siltä, että ehkä kuitenkin joudun antamaan periksi: Netflix julkaisee seitsemäntoista, siis 17, jouluelokuvaa.

Tosin kun tutustuin alla olevaan tarjontaan tarkemmin ei tarjolla ole seitsemäätoista elokuvaa vaan mukaan mahtuu myös sarjoja. Ja joitakin kilpailujakin. 

Lokakuussa Netflix aloittaa joulumaratoninsa:

Holidate. Johan sen nimikin kertoo miten tässä käy. Koska joulun pyhiä on ikävää viettää ilman virallista partneria, päättävät päähenkilöt toimia toistensa pyhä-deittinä. Saanen arvata miten tämä loppuu? Kuten ne 100 muuta saman ajatuksen ympärille rakennetut kirjat ja elokuvat... Ensi-ilta jo ensi viikolla eli 28.10

Marraskuun uutuudet ovat:

Operation Christmas Drop. Nimi viittaa USAn operaatioon, joka on jatkunut vuodesta 1952. Elokuva pohjautuneen tuohon traditioon, tarina varmaankin puhdasta romanttista fiktiota. Nähtävissä 5.11.

Dash & Lily. Ymmärtääkseni kyse on kahdeksan jaksoisesta sarjasta, eikä elokuvasta. Yhden jakson pituus on 30 minuuttia, joten kovinkaan kauan ei tarvitse kerralla jaksaa. Kyseessä on romanttinen komedia Ensi-ilta 10.11.

Jingle Jangle: A Christmas Journey. Tämä vaikuttaa klassiselta jouluelokuvalta: Lelutehtailija, ilkeä tyyppi joka yrittää varastaa idan ja paljon laulua. Saanen arvata että loppu hyvin, kaikki hyvin. Marraskuun kolmastoista tämä tulee kanavalle

Holiday Home Makeover with Mr. Christmas Ei aavistustakaan mikä tämä on ja mistä se kertoo, mutta lienee joku jouluinen "Huvila ja huussi" tai "pientä pintaremonttia" variaatio. 18.11 alkaen nähtävissä

The Princess Switch: Switched Again Tämä lienee jatko-osa elokuvalle jota en ole nähnyt. Alla alkuperäisen traileri. Jatko-osa nähtävissä 19.11.alkaen

Dolly Parton's Christmas on the Square. Kovinkaan paljon ei tästäkään elokuvasta ole vielä tietoa. Joku naispaholainen on myymässä kaupunkiaan. Koska kyseessä on jouluelokuva lienee odotettavissa joulun ihme. 8 uutta Dollyn laulua luvassa, alla niistä yksi. Ensi-ilta 22.11

The Christmas Chronicles: Part Two Tämäkin on jatko-osa, mutta tämän haluaisin nähdä, kunhan olen sen ensimmäisen nähnyt. Pääosassa Kurt Russell ja Goldie Hawn, tuo Hollywoodin pariskunta joka lienee ollut yhdessä "ikuisesti". Ensi-iltansa tämä saa 25.11

Sugar Rush: Christmas: Season 2 Tämä siis on joku leivontakilpailu? Tuskinpa elokuva, mutta toinen kausi tästäkin luvassa. Ensimmäinenkin näkemättä, enkä usko että tämäkään pääsee listalleni katsottavista ohjelmista. 27.11 alkaen voin olla katsomatta.

Dance Dreams: Hot Chocolate Nutcracker  Greyn anatomian tuottajan "kulissien takaa" dokumentaari tanssistudiolta. Eipä oikein innostanut tämäkään, mutta 27.11. alkaen kiinnostuneille tarjolla

Joulukuussakin vielä uutta tulossa

The Holiday Movies that made us Tästäkään ei juurikaan löydy vielä tietoa, mutta kyseessä lienee sarja jossa haastatellaan "meille rakkaimpien jouluelokuvien" (minulta ei kylläkään ole kysytty) näyttelijöitä ja muita elokuvan taustalla olleita henkilöitä. Sarja alkaa 1.12.

Tudo Bem No Natale Que Vem Joku käännösohjelma käänsi nimen englanniksi All Good at Christmas That Comes. Ymmärtääkseni tämä elokuva on ilmestynyt jo aiemmin, nyt sitten Netflixissä tekstitettynä/dubattuna 3. joulukuuta.

The Great British Baking Shw: Holidays: Season 3 Lisää leivontakilpailuja. Jos kiinnostaa, sarja alkaa 4.12

The Big Show Show Alkuvuodesta alkanut tilannekomediasarja, joka lakkautettiin ensimmäiseen kauteensa. Loppuvuodesta sitten elvytellään jouluversiolla. Miksi tämä ei nyt vakuuta. Faneilla nähtävissä 9.12 alkaen

Ashley Garcia: Genius in Love: Christmas Seuraava elvytettävä sarja, joka lakkautetaan joulujaksoihin. 9.12 on joku virallinen sarjojen elvytyspäivä?

Home for Christmas: Season 2 Norjalainen sarja jonka toinen kausi alkaa Netflixillä joulukuussa. Idea on jo tässäkin päivityksessä kerrottu kertaalleen: Johanne kertoo kotona että hänellä on poikaystävä jonka tuo kotiin jouluksi. Eli 24 päivää aikaa löytää tuo ihmemies. Arvaan että onnistuu.

How to Ruin Christmas: The Wedding on Etelä-Afrikkalainen televisiosarja. Sisko palaa kotiinsa ja onnistuu pilaamaan siskonsa jouluhäät jo ennakkoon. Kuusi päivää aikaa järjestää asiat... 

Jos osasin oikein laskea, Netflixin ilmoittamat seitsemäntoista muuttui seitsemäksi. No, onhan siinäkin elokuvia kerrakseen, mutta edelleen Goldie & Kurt ainoat jotka oikein inspiroivat minua ja heilläkin tänä vuonna jatko-osa tarjolla. Harvemmin ne voittavat alkuperäisen, joskin voivat olla ihan kivoja nekin, sanoo Die Hard-fani. Nähtäväksi jää, saavatko lapseni vieläkään Netflixiä, hieman taas petyin, vaikka en edes ole nähnyt elokuvia. Mainos taas vaan lupasi enemmän kuin mitä tuntuu saavan. 

Listausta

Joululista.

En kovin usein näihin vastaa, mutta päätin nyt kuitenkin yrittää, Kun Marie oli sivullensa sellaisen pistänyt.

Koska minäkin mielelläni lukisin toisten ajatuksia, jaksaisikohan esim. Joululainen, Pauska, Sara-Villa Emilia, Joulunurkkaus ja Miiskun Maja vastailla?

Viisi sanaa jotka tulevat mieleesi kun kuulet sanan "joulu"?

Perhe, yhdessäoloa, kuusi, kynttilät, lumi (sitä aina toivon)

Aiotko tehdä jotain eri lailla tänä jouluna viime vuoteen verrattuna?

Minulle joulu tulee kun saan istua joulupöydän ääreen perheeni kanssa. Missä, mitä pöydässä on tarjolla, se vaihtelee. Perhekin on aika laaja käsite, mutta täällä asuvien lisäksi siihen kuuluu äitini, tätini ja siskoni, tosin joudun joka toinen joulu luopumaan hänestä. Siskoni perhe sitten luonnollisesti myös istahtaa pöytään kanssamme Tänä vuonna olisi "joka toinen" mutta jos Covid-19. on jotakin hyvää niin...

Jatka lausetta: "Ei joulua ilman..."."?

Perhettä. Se on se tärkein asia. Mutta toki on kivaa että kuusi tuoksuu omalla paikallaan ja kynttilät valaisevat oksia. 

Joulupöydän tärkein asia?

Kyllä se on se kokonaisuus. Mutta jos ruokia mietitään niin kalapöytä on suosikkini. Kinkkukin sinne pöytään aina tuodaan, kuten laatikoitakin. Joka vuosi yritämme hieman vähentää tarjolla olevia ruokia, mutta koska minä sekoan joulukuun puolivälissä, se ei oikein onnistu. Kuvittelen kai että kuolemme nälkään. Ja innostun kokeilemaan uusia asioita. Ja sitten haluan kuitenkin tehdä kalapateeta "koska se on niin hyvää aamuyöstä ruisleivän päällä"

Voisitko viettää joulua ulkomailla?

Edelleen, kunhan perhe on ympärillä niin se ja sama, mutta kyllä minä mieluiten olen kotona. Lappiin voisin joskus lähteä, kunhan kaikki tulevat mukaan. 

Jos viettäisit joulua ulkomailla, minne matkustaisit?

Jos olisi pakko niin: Australiassa olisi kiva käydä. Mutta joulukuu Kanadassa varmaan vastaisi aika hyvin Suomen talvea?

Joulukuu -19 Wienissä

Paras joulumusiikki vinkkisi?

Jouluradio! Tosin pidin ajasta jolloin lähetykset alkoivat ensimmäisenä adventtisunnuntaina, nykyään radioaalloillakin joulu alkaa ennen aikojaan. Jouluradiossa kuitenkin soi uuttakin musiikkia klassikoiden lisäksi, joten sitä on mukava kuunnella. 

Paras jouluelokuva?

Näitä on paljon! Saiturin joulu, Jim Carreyn tähdittämänä, vaikka en muuten hänestä näyttelijänä pidäkään. Saiturin joulu on kirjanakin ollut minulle tärkeä ja tämä elokuvaversio vaan jotenkin tuntui "omalta". Onhan tuosta tarinasta toki muitakin elokuvaversioita, mm. Muppettien ja Aku Ankan tähdittäminä. 
Joulutarina on hieno elokuva. Harmittaa ettei kirjaa saa ostaa, kirjastosta lainasin ja ihastuin siihenkin. Tarina ei ole sama kuin elokuvassa mutta yhdessä ne muodostavat hurmaavan kokonaisuuden. Jos joku haluaa omasta kirjastaan luopua, ostan mielelläni!
Ja sitten on tietysti se yksi jouluelokuva ylitse muiden: Die Hard.

Joulutortut vai piparkakut?

Muokkasin hieman kysymystä, sillä "lussekatter" (sahramipulla) ei oikein ole maassamme lyönyt läpi. Torttuja tykkään tehdä, mutta jos pitää valita syön piparkakkuja. Piparkakutkin mielellään taikinana. Fazerin omena-kaneli Jaffakeksit olivat hyviä! Niitä varmaan tulee syötyä. 

Avaatteko joululahjat aamulla vai illalla?

Koska meillä edelleen on pieniä lapsia pöydän ympärillä, avaamme lahjat heti ruokailun jälkeen. Kaikkein pienimmille tontut yleensä toimittavat jonkun paketin (jossa joku kiva elokuva tms. viihdyke) jo aamupäivällä. Malttavat sitten ehkä odottaa että aikuiset saavat syötyä?

Ostatko itsellesi joulukalenterin?

Partiolaisten adventtikalenteri kuuluu jouluuni. Rahatkin menevät hyvään tarkoitukseen. Ja nyt kun tuo partiolaiseni myy niitä niin hankkiminenkin on helppoa. 

Viihdytän itseäni jo ennen ensimmäistä adventtisunnuntaita miettimällä miten se ensimmäinen kynttilä tulee kuvaan, kuka saa olla luciana ja missä se lippumme on kuudes päivä.

Koska voi aloittaa joulukoristelun?

Minulta "unohtuu" joka vuosi muutama jouluesine asuntoomme. Voin sitten nauttia niistä ihan koska haluan, mieheni kun taas ei halua joulua sisälle ennen aatonaattoa. Adventtikynttilät toki tulevat esille jo adventiksi. 

Koska joulu ajetaan ulos?

Paha Nuuttihan tuon homman hoitaa. Mieheni on loppiaisen kannalla, mutta koska hän saa tuoda kuusen sisälle viime tinkaan niin minä pidän sitä nuutinpäivään saakka. 

Oli meillä joskus lunta täällä etelässäkin

Minkä nuorena oppii...jos oppii

Maantieto ei ollut lempiaineitani koulussa.

Biologian tunneilla olin hereillä, oli hurjan mielenkiintoista tutkia nukleiinihappojen rakennetta ja oppia miten sienet elävät symbioosissa puiden kanssa. Lintujen tunnistus oli sen sijaan aika tylsää. Eikä minua suoraan sanoen kiinnostanut Sciurus vulgariksen latinankielinen nimi. Söpöhän tuo muuten on vaikka nimi onkin hieman vulgääri.

Koulussa kuitenkin kiusattiin oppilaita, ainakin minua, sillä puolet opintovuodesta kului maantietoa opiskellessa eli nukkuessa. Onkohan tylsempää ainetta koulussa... tai no, oli, mutta viis siitä. Maantiedon tunneilla on ehkä joskus kerrottu jotakin hyödyllistäkin, suurin osa ajasta kului kuitenkin opettelemalla ulkoa Afrikan valtioita ja niiden pääkaupunkeja. Täysin turhaan, suurin osa siitä tiedosta on nykyään historian tunneille kuuluvaa aineistoa. 

Mutta joskus on ehkä mainittu tunneilla tafoneista? Minä olen siinä vaiheessa taatusti nähnyt unta jossa James Herriot pelastaa vasikat päätymästä koiranruoaksi pienillä sinisillä pillereillä! Herriot oli aikaansa edellä, nämä nykyiset, sinisyydestään tunnetut pillerit ovat käytössä myös eläinpuolella, tosin ihan eri vaivaan kuin ihmispuolella. Herriotin vasikoilla oli, teurasauton kuljettajan mukaan "keuhkojen salpaantuminen". En muista kerrotiinko mitä ne Herriotin siniset pillerit olivat, mutta eipä kovin kaukana totuudesta olisi nykypäivän oppien mukaan myöskään tuo hoito. Tosin en tiedä vasikoista mitään, pieneläimistä sentään jotakin, joten ehkäpä vasikoille ei anneta yskänlääkettä?

 Mutta takaisin tafoneihin. Mieheni on, kuten olen kertonut, hurahtanut geokätköilyyn. Kun tulimme Kolilta kotiin, pysähdyimme aika monta kertaa, milloin missäkin upeassa paikassa. 

Taipaleen vanha kanava

Yksi pysähdyspaikka oli tuttuakin tutumpi alue: jäähallin parkkipaikka. Huokaus. Olisikohan turhempaa paikkaa kätkölle? Ei sitten mitään nähtävää...luulin. Vieressä oli niin sanottu geokohde, eli jonkinlainen geologinen ilmiö josta pitäisi selvittää hieman yksityiskohtia. Tällä kertaa piti selvittää minkälaisia tafoneja oli kivessä. Siis mitä? En ole...niin, se taisi jo selvitä. Olin torkkunut sillä tunnilla. 

Jotta tafoneista pystyisi tekemään jonkinlaisia päätelmiä, pitäisi tietysti tietää mikä se sellainen tafoni oikein on. Taifuuneista olen sentään kuullut puhuttavan, mutta nyt eivät trooppiset hirmumyrskyt liittyneet asiaan. Sen sijaan siirrymme ajassa taaksepäin, toiseen luonnonilmiöön: jääkauteen. Jääkauden jättämiä jälkiä on edelleen nähtävissä lähes kaikkialla maassamme, kunhan osaa etsiä. 

"Ennen jääkautta Suomea peitti rapakalliokerros, jonka alaosassa olevien rakojen kylkiin syntyi rapautumistaskuja. Jääkaudella taskut olivat jäässä, ja jään sulaessa vesi huuhtoi taskut puhtaiksi jättäen kiviin tyhjiä koloja – tafoneita" Lähde: Suomen Luonto/Kummia koloja

Vaikka miehelläni tuo kätköily on hieman jo ryöstäytynyt käsistä, niin edelleen väitän että tämä on (olisi) hieno harrastus. Uskomattoman upeita paikkoja ja historiallisia kohteita on tullut nähtyä. Ja välillä oppii vielä tässäkin iässä uusia asioita. Kuten mikä se tafoni oikein onkaan. Ja missä kotikaupunkini mestauspaikka sijaitsi. Enkä edes tiennyt, ennen kätköilyä, että asun ihan hiidenkirnun vieressä. Muisto jääkaudelta nekin.

Hammaslääkäri tuskin kuitenkaan suosittelee?

Blossan glögiä on maistettu!

Lupasinhan maistaa tämän vuoden minttuteetä, ja lupaukset on pidettävä. Perinteen mukaisesti joimme glögiä mökillä, kun kävimme pistämässä paikan talvitelakalleen. Mukana oli viime vuoden Blossa, jota en ollut suostunut maistamaan, sekä tämä vuoden kummallisuus, jonka poimimme kyytiin Veturin Alkosta. 

Viime vuonna Blossan makumatka vei Havaijin saarelle, valkoviinipohjiasessa glögissä maistui passionhedelmä ja hibiskuksen kukka. Se oli juurikin niin kummallista kun osasin odottaa. Viime vuonna taisi joku sivusto ehdottaa että sitä nautitaan jäiden kanssa. En osaa sanoa olisinko nauttinut enemmän, makunystyrät ehkä olisivat jäätyneet ja makuaisti kadonnut. 

Mutta tänä vuonna siis glögimatka vei Marrakechiin Marokkoon. Valkoviinipohjainen tämäkin glögi oli, tuoksu heitti minut suoraan basaariin juomaan minttuteetä. Siitä onkin parikymmentä vuotta aikaa kun käväsimme mieheni ja ratsastajan kanssa Marokossa. Aika katosi, ja istuin taas ihailemassa mattoja. 

Kun pääsimme maistamaan tätä tämän vuoden kummalisuutta, äitini ja siskoni kanssa, jäin yksin pepsodent-assosiaationi kanssa. Heistä tämä minttutee oli hyvää. Minusta ainut hyvä puoli oli, että hampaita harjatessa ei tullut makukakofoniaa suuhun. 

Olin sentään jostakin asiasta samaa mieltä heidän kansaan: pullo oli ihan kaunis. Mitä ikinä Blossan väki keksikään ensi vuonna, se ei voi olla...tai itse asiassa, minun mielikuvitukseni ei riitä. Johan tuo vuosi 2019 oli pahempaa. Täytyy sanoa että kummalinen on minusta Blossan käsitys glögistä. Voisivathan he markkinoida noita ihan vaan talvisina makumatkajuomina, tyyliin kesää muistellen. Glögejä ne nyt eivät minusta vaan ole.

Kauniista pullosta ja hyvästä seurasta, joka arvosti juomaa:

Alkosta tuli muuten hankittua myös Loimun uutuus. Arvaukseni kultaisesta pullosta meni oikein, makua en onnistunut arvaamaan. Karpalo! Sen on pakko olla hyvää. Palaan varmaan vielä tähän.