Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 22. tammikuuta 2015

Ihan helppoa se ei ole

Autokaupoilla taitaa mennä hyvin!

Lähdimme viime viikolla mieheni kanssa autokauppoihin, tällä kertaa tarkoituksena oli vaihtaa tuo kauppakassimme uuteen, johan tuo nykyinen on "vanha". Minulle on jäänyt traumoja edellisestä kierroksesta, tuntui ettei palvelua saanut jos testosteronitaso oli liian alhainen, mutta kuvittelin että jos lähden mieheni kanssa niin tahti muuttuu. Olin väärässä. Tai sitten pitää pistää mieheni hormonimittauksiin.

Aloitimme kierroksen suuresta merkkikaupasta, olihan siellä edustettuna monta eri merkkiä ja ennen kaikkea se "valmistettu Suomessa auto" joka seisoi firman pihassakin, siniristilippu kylkeen teipattuna.

Kävelimme ovesta sisään ja siirryimme heti ihmettelemään tuota kotimaista ihmettä. Mieheni istahti autoon, minä jäin avuttoman näköisenä keskelle lattiaa seisomaan, yrittäen saada katsekontaktin myyjään. Turhaan. Hetken ihmeteltyäni asennetta, siirryin katsomaan alakertaa, olisiko siellä joku myyjän näköinen ihminen ja katseeni osui tulipuaniseen, kiiltävään ihmeeseen. Ilmoitin miehelleni että mennään alakertaan katselemaan autoa kun ei yläkerrassa kukaan halua myydä mitään.

Menimme siis alas ja katselimme siellä tarjolla olevia autoja. Myyjät taisivat ihmetellä Facebookia tai sitten oli muuten vaan kovin kiireistä asiaa koneen ääressä, kumpikaan ei nostanut katsettaan näyttöruudultaan. Aikamme avasimme ja suljimme autojen ovia, sitten kyllästyin ja siirryimme seuraavalle osastolle.

Koeaja ja voita matka Fidzille hehkuttaa televisiomainos. Sanoin miehelleni että mitä jos lähtisimme Fidzille, voihan se koeajettava yllättää positiivisesti. En tiedä innostuiko hän ajatuksesta vai ei, emme nimittäin löytäneet ketään joka olisi edes kysynyt haluaisimmeko kokeilla voitammeko matkan Fidzille. Aloin oikeasti hieman tympääntyä koko firmaan, vaikkakin äitini hehkuttaa miten loistavaa palvelua sieltä saa. Mieheni oli kuitenkin päättänyt suosia kotimaista, joten huokasin syvään ja lähdimme takaisin yläkertaan.

Sain kuin sainkin yhden myyjän innostumaan asiasta sen verran että hän suostui varaamaan koeajon seuraavaksi päiväksi: "jos minua ei näy niin pyytäkää avaimet joltakin toiselta". Asia selvä, palaamme huomenna.

Jatkoimme matkaa seuraavaan liikkeeseen, tällä kertaa valinta osui "omaan merkkiin", eli jospa kauppakassi vaan päivitettäisiin tuoreempaan? Siinä firmassa oli palaveri kesken, herrat ihmettelivät pienessä piirissä jotakin, mutta kun palaveri loppui saimme yhden miehen kertomaan kauppakassin uusista ominaisuuksista. Ei nyt niin että minulle tuli sellainen tunne että hän oikeasti haluaisi myydä yhtään mitään, mutta ei nyt siitä kieltäytynytkään. Kehtasin kysyä kenen navigaattori autossa on, joko myyjä ei tiennyt tai sitten minun vähäpätöinen kysymykseni ei ollut ansainnut vastausta. No, eipä se auto minulle ollut tulossakaan. Koeajamaan emme päässeet, mutta en tiedä olinko edes yllättynyt. Sitä paitsi mieheni on aiemmin ajanut kyseisellä autolla, kun hänen omansa oli huollossa.

Koska olimme lähimaastossa, ilmoitin että nyt mennään kuolaamaan minun tulevaa autoani. Tarvitsin oikeasti hetken lepoa tympeistä myyjistä. Jos vaan kuolaa ei ole väliä ellei kukaan halua mitään myydä. Siellä se seisoi, keskellä liikettä, kauniin punaisena. Olisin voinut kaapata sen mukaani suoraan, mutta koska on mieheni vuoro saada auto niin tiesin ettei onnistu. Myyjä tuli kysymään voiko auttaa ja sanoin että juu, mieheni tarvitsee auton, minä vaan kuolaan. En tiedä eikö asia oikein selvinnyt vai eikö hän halunut myydä autoa, joka tapauksessa perässämme tullut pariskunta oli kiinnostavampi.

Mieheni oli kuitenkin ihan omatoimisesti löytänyt kiinnostuksen kohteen ja minä olin sillä aikaa löytänyt Myyjän! Kun hänen puhelunsa päättyi kysyin haluaako hän taas myydä meille auton. Sain iloisen hymyn vastaukseksi: tietysti! Ei aavistustakaan muistiko hän meidät, epäilen suuresti, mutta ilmeelläkään ei antanut ymmärtää ettei ole harmainta hajua keitä olemme. Päinvastoin, olimme todella ihania ihmisiä jotka olimme tulleet häiritsemään häntä kesken työpäivän.

Mieheni sai kaikki kaipaamansa tiedot mahdollisesta tulevasta autostaan ja siinä sivussa minua informoitiin "tulevan autoni" ominaisuuksista. Sovimme että tulemme seuraavana päivänä vaihdokin kanssa uudestaan paikan päälle, meidät toivotettiin tervetulleiksi.

Koska mieheni ei ole yhtä merkkiuskollinen kuin minä, menimme vielä seuraavaankin kauppaan. Kävelimme ovesta sisään ja katselimme pehmoleijonaa. Ja hieman autoakin. Ja odottelimme... siirryimme hieman eteenpäin ja päädyimme parin merkin kautta lähelle vaihtoauto-osastoa. Sieltä löytyi herra joka kysyi voiko auttaa. Ilmoitin että etsimme autoa. "Uutta vai käytettyä?" Taisin vastata väärin, sillä herra lähti taluttamaan meitä takaisin tulosuuntaan ja matkan varrelta poimi matkaan mukaan uusien autojen myyjän.

Kummallista kyllä, saimme koeajoon auton, joka kyllä lähinnä näytti siltä että olisi pitänyt poiketa tarhan kautta nappaamaan kyytiin vielä yksi matkustaja. Ressukka oli unohtanut kurahousunsakin autoon. Mieheni tosin totesi että minulla on varmaan kotoisa olo kun on romua autossa. En ollenkaan tajua mistä hän puhuu. Eikö kaikkien ihmisten autossa ole lehtiä, kirjoja, äänikirjoja, limsaa, kahvimukeja, kenkiä, pahvilaatikoita ja nenäliinoja?

Teimme pienen lenkin ja palauttuamme pääkallopaikalle saimme tietää että ylitöiksi oli mennyt myyjällä. Kaiken lisäksi ei auton hintaa ollut tiedossa koska uudet mallit tulevat myyntiin "ensi viikolla". Niiden tankkiin on myös lisättävä ureaa silloin tällöin. Kuulosti hankalalta. Eikä toimituksesta ollut mitään hajua, kuten hinta, aikataulukin oli mysteeri. Kiitos, mutta ei kiitos.

Kotimatkalla pakotin mieheni vielä yhteen kauppaan, jos näitä kierretään niin ne kierretään. Myyjä ilmestyi kun olimme kiertäneet koko kaupan ja kertoi että he ovat sulkemassa. Tunnustan että meillä olisi ollut vain ½ tuntia aikaa siihen kellonlyömään joka komeili heidän ulko-ovessaan. Toivotti meidät sentään tervetulleiksi uudestaan.

Seuraavana päivänä palasimme lähtöruutuun. Olimme paikalla noin 20 minuttia ennen sovittua aikaa, koeajon luvannut myyjä loisti poissaolollaan. Menimme alakertaan katsomaan olisiko siellä jo innostuttu kaupanteosta, availimme taas niitä ovia aikamme kuluksi ja palasimme yläkertaan. Uutta tietoa eivät autot meille paljastaneet itsestään.

Mieheni kierteli yläkertaa sillä aikaa kun yritin löytää vapaan myyjän. Kun sellaisen löysin ilmoitin että meille on varattu auto koeajoon, en vaan löydä herraa joka oli auton varannut. Kuulema eilinen myyjämme ei ollut tulossa ollenkaan, en ollut mitenkään yllättynyt, mutta pääsimme joka tapauksessa matkaan. Annoimme vaihdokin avaimet ja pyysimme että se arvioitaisiin tarjousta varten.

Reilu puoli tuntia myöhemmin olimme takaisin pihassa. Veimme avaimet takaisin henkilölle joka oli ne meille luovuttanut ja pyysimme tarjousta. Vaihdokkia ei oltu ehditty ihmettelemään, oli kuulema kiire. Asia selvä, saisimmeko siinä tapauksessa tarjouksen autosta ilman vaihdokin arvoa? Kummallista kyllä, se oli mahdollista, tosin kovin hankalaa oli kun esitimme hankalia kysymyksiä tyyliin: Saako avaimettoman käynnistyksen...myyjä ei tiennyt, eikä kyllä vaikuttanut erityisen inspiroituneelta edes selvittää asiaa. Tiedoksenne: Ei saa.

Koska tämä prosessi oli vienyt huomattavasti enemmän aikaa kun minä olin kuvitellut päätin että unohdetaan nuo muut firmat ja palataan sinne missä joku haluaa meitä palvella. Olin illalla pistänyt sähköpostia Myyjälle ja ilmoittanut että tulemme käymään ja jos mahdollista mieheni tahtoisi koeajaa jonkun auton, tosin en tiedä miksi, onhan meillä sellainen aikoinaan ollut. Ja hieman isompi versio autosta löytyy pihastamme. Mutta kuulema auto pitää koeajaa ennen ostopäätöstä. Olemme niin erilaisia, riittähän se että sen saa punaisena?

Tulimme paikalle ja Myyjä hymyili iloisesti, vaikka palvelikin toista asiakasta. Kun hän vapautui, hän pyysi anteeksi ettei auto ollut vielä paikalla, mutta ihan kohta pääsisimme ajamaan. Kohta piti todellakin paikkaansa, auto ilmestyi pihaan kuin taikaiskusta ja herra istahti rattiin.

Loput onkin sitten itsestäänselvää. Jos joku haluaa myydä ja tuotekin on hyvä, mitä sitä ihmettelemään? Kinkkisiin kysymyksiin vastaukset tulivat kuin apteekin hyllyltä, eikä hymy hyytynyt kertaakaan vaikka kyselimme sarjatulituksena asioita. Ja välillä samoja asioita uudestaan. Vaihdokkiakin oli ehditty ihmettelemään sillä aikaa kun olimme ajelemassa.

Kohta niitä on sitten pihassa kaksi. Mieheni mukaan ainut huono puoli päätöksessä on että minä kuitenkin omin hänen autonsa. En tiedä ominko, mutta ainakaan en protestoi jos joudumme vaihtamaan autoja joskus. Vaikka uusi tulokas ei olekaan punainen.

Kaipa minun muuten pitää hieman perua puheitani tuosta "kotimaista" myyvästä firmasta. Tänään olivat soittaneet miehelleni ja kyselleet mitä mieltä hän oli autosta. Mieheni ilmoitti että hän jo ehti ostamaan auton. Se selvästi innosti myyjää joka oli halunut tietää minkä. Jos olisi alunperin osoittanut näinkin paljon mielenkiintoa olisi pihasta voinut löytyä muutaman viikon kuluttua ihan eri merkkinen auto. Mieheni nimittäin piti siitä kotimaisesta, mutta minä olen sitä mieltä ettei nyt ihan paljailla polvillaan tarvitse ostajana rukoilla palvelua.

Onneksi palvelu oli mitä oli muualla, minä pidän "minä pyörin" autoista.

Hyvä puoli tässä on, että kun tuo omani menee vaihtoon, se on helppoa. Senkun kävelen ovesta sisään ja katson missä Myyjä on. Hän kun palvelee myös minua, oli sitten se y-kromosomin haltija mukanani tai ei. 

Tietävätköhän Olarin Biliassa mikä kultakimpale heillä siellä on? 



sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Taideteos

Ratsastajalta on turha kysyä minkälaisen synttärikakun hän haluaa.

Vastaus on vuodesta toiseen: kolmen suklaan kakku. Pienen tauon jälkeen oli siis aika tehdä uusi versio kestosuosikista!

Koska olen jo aikoja sitten ymmärtänyt etten pysty mihinkään verrattuna siskooni tai partiolaiseeni, annoin suosiolla koristelun pikkuneidillemme tehtäväksi. Hän siis koristeli isosiskonsa kakun, Kinuskikissasta löytämäni ideaa soveltaen. Hankin tarvittavat materiaalit, neiti ei edes vaivautunut katsomaan Kinuskikissan upeita ohjeita vaan teki itse. En voi kuin ihailla. Tämän vuoden kakku on siis muumit kukkaniityllä lampea ihaillen. Niiskuneidillä on kukka myös hiuksissa, olisikohan Muumi sen poiminut hänelle?


Kakkuun päätin saada hieman vaihtelua suosimalla ulkomaalaisia suklaita, joten tänä vuonna kakku ei ole kolmen suklaan, vaan kolmen maan kakku!

Valkosuklaa oli Lidtin valkosuklaa mansikalla, joten Sveitsiläinen suklaa sai kunnian maustaa pohjakerroksen. Keskelle tuli naapurimaan Jordgubb, eli Maraboun mansikkasuklaata. Ja pintaan Pandan Hurmaavaa tummaa. Fazerit syön itse!


Ja sitten sielä se resepti:

Kolmen maan kakku

150 g suklaakaura keksejä
50 g sulatettua laktoositonta voita

130 g valkoista suklaata (Lindt mansikoilla)
130 g maitosuklaata (Marabou Jordgubb)
130 g tummaa suklaata (Panda Hurmaava)
4 dl laktoositonta kuohukermaa
200 g maustamatonta laktoositonta tuorejuustoa
200 g laktoositonta appelsiini tuorejuustoa
9 liivatelehteä

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon voi. Levitä pohja leivinpaperille irtopohjavuokaan.

Pistä liivatelehdet kylmään veteen.

Vatkaa kerma. Sekoita joukkoon juustot. 

Ota 1/3 juusto-kermasta erilleen. Sulata valkosuklaa. Sekoita suklaa kermaseokseen. Kuumenna tilkka vettä ja sulata 3 liivatelehteä kuumaan veteen. Kaada seos suklaa-kermaseokseen. Kaada seos vuokaan pohjan päälle ja anna hyytyä viileässä n. 30 minuttia.

Ota puolet jäljellä olevasta kermaseoksesta ja sulata maitosuklaa. Sekoita suklaa kermaan ja lisää sulatettu liivate. Kaada valkosuklaakerroksen päälle ja hyydytä.

Loput kermaseoksesta saa tummaa suklaata sekaansa ennen liivatteen lisäämistä. Ja taas hyytymään ennen koristelua.


tiistai 13. tammikuuta 2015

Kirja 3: Gardell: Torka aldrig tårar...

Kyllä tämä "Kirjan Vuosi"- haaste hieman vaikuttaa kirjavalintoihini!
Kävin viime viikolla kirjastossa katsomassa äänikirjoja ja suureksi harmikseni ei hyllyssä ollut mitään sellaista ihan "vau, tuon haluan kuunnella"-kirjaa. Mutta koska todellakin olin kirjan tarpeessa, ajomatkat Novan seurassa eivät oikein inspiroi, en vaan kestä Enbusken tarinoita kokonaista tuntia, niin päätin valita kirjan ihan haastetta silmällä pitäen. 
Nuo Enbusken jorinat muuten, miten monta erilaista ryhmää herra ehtii yhden aamushown aikana oikein haukkumaan? Äänikirjattomana aamuna kyytiä saivat ainakin savolaiset ja "hihhulit", herran sanavalinta, ei minun. Ehkäpä tuollainen tyyli puhuttelee joitakin, minua se vain ärsyttää. Yritin sitten vaihdella kanavaa. mutta ei oikein mikään tuntunut hyvältä. Joten kirjasto todellakin kutsui minua!
Ja se kirja joka tarttui matkaan? Jonas Gardell: Torka aldrig tårar utan handskar. Döden. (Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin). Vähemmistöstä sekin kirja kertoo, olisiko Enbuskelle jotakin?
Kun näin sen, tiesin että aika on tullut kuunnella triologian viimeinen osa. Tämä sarja nimittäin jäi minulta kesken toisen kirjan jälkeen. Vaikka yleensä pidän Gardellin teksteistä, tämä ei vaan ole iskenyt kirjana. Ehkäpä osittain siksi, että 80-luvun HIV-epidemia ei oikein koskettanut minua. Toki tunnustan että kirjoja kuunnellessani en voi kuin ihmetellä miten sairastuneita kohdeltiin naapurimaassamme ja ihan taatusti täälläkin. Ja varmaan edelleenkin kohdellaan jossakin päin maailmaa,  Mutta syy että kuuntelen tämän loppuun: saan moneen kohtaan "merkinnän".
2. Kirja, josta on tehty elokuva 
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä
26. Kirjatrilogia
38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä

Elokuvaa tästä nyt ei ole tehty, mutta televisiosarja joka on esitetty myös meillä. Tunnustan etten katsonut, koska kuuntelemani kirja ei antanut siihen syytä, ainakaan minulle.
Gardell osaa kirjoittaa, mutta tässä kirjassa teksti on minusta hieman sekavaa, milloin ollaan menneessä ajassa, milloin "tässä päivässä". Kyllähän minä pysyin kärryillä, mutta en tiedä oliko kaikki kertaukset ihan välttämättömiä.
Tapahtumat sijoittuvat taas kerran naapurimaahamme, onhan kirjailija ruotsalainen, joka muuten on naimisissa suomalaisen kanssa! 

Triologia kertoo 80-luvun  "homorutosta" (Jonaksen sanavalinta, ei minun) mutta myös rakkaudesta, elämästä kaikkine iloineen ja suruineen ja ennen kaikkea yhteiskunnan suhtautumissta "erilaisuuteen"

Kirjan henkilöt ovat fiktiivisiä siinä mielessä että yhden romaanihenkilön taustalla voi olla useampi Jonaksen ystävistä. Osa kirjan henkilöistä ovat taas oikeita henkilöitä, tosin nimet on muutettu. Joka tapauksessa kirja perustuu Jonaksen ja hänen ystäviensä elämään 80-luvun Tukholmassa. 

Ja tämä triologia jäi siis minulta kesken, joten katson että kirja on jäänyt kesken. Nyt kuuntelin viimeisen osan, tavallaan se on ihan viisasta, olenhan nuo kaksi ensimmäistä kuunnellut. Vaikka viimeinen osa oli juurikin niin rankaa kuuneltavaa kuin alunperin pelkäsin, olen kuitenkin iloinen että sain triologian vietyä loppuun saakka. 




sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Toinen kirja

Olen todellakin löytänyt kirjat uudestaan.

Nyt on ihan pakko mennä ajoissa nukkumaan, että ehtii hetken lukea ennen kuin lamppu sammuu.

Sain siskoltani lainaan Fredrik Backmanin "En man som heter Ove" (Mies joka rakasti järjestystä, löytyy esim. täältä). Samainen siskoni, se paras ja ainut, osti minulle aikoinaan samaisen kirjailijan "isoäiti kirjan". Rakastuin siihen, ja nyt sain siis lainaksi Backmanin ensimmäisen.

Tämä kirjan päähenkilö on Ove, leskeksi jäänyt mies joka todellakin rakastaa järjestystä, Ove on peruskiukkuinen vanha, tai no, 59 v. kai ei ole virallisesti vanha, äijä, joka ei juurikaan näe elämässään mitään positiivista. Kovaa hänen elämänsä on ollutkin, joten ehkäpä se ei ole niin kummallista. Siitä huolimatta hän on äärettömän avulias, omalla kuivalla tavallaan, ja pelastaa niin ihmisiä kuin kissojakin. Ihan vaan sen takia että hänen edesmennyt vaimonsa olisi kuitenkin tahtonut että hän tekee niin.

Backman leikkii sanoilla ja hänen huumorinsa on rutikuivaa. Siispä kirja minun makuuni. Nauroin ääneen, vaikka tarina itsessään on suorastaan masentava Silti en voi kuin hymyillä.

Koska tiedän että kirja on käännetty, tekisi melkein mieli lainata se käännösversiokin. Minun on nimittäin äärettömän vaikea uskoa että Backmanin loistavat sanaleikit on saatu käännettyä. Tai ainakaan minun kielitaitoni , tai edes mielikuvitukseni, ei riitä esimerkiksi tämän kääntämiseen:

"Jaha. Arabiska kakor? Ska det vara något det? muttrar han till sist.
- Persiska, rättar hon.
-Va?
-Jag är från Iran. Då är man pers, förklarar hon.
-En pärs?"

Pärs = koettelemus, sekä pers että pärs ääntyvät lähes identtisesti. Ainut tapa kääntää tuo on minun maailmassani takapuolihuumorilla, mutta se nyt ei ole ihan sama asia, varsinkin kun Oven maailmassa koko naapurusto on yhtä koettelemusta. Ihmiset kun eivät vaan ymmärrä että säännöt ovat sääntöjä ja jos piha-alueella on ajokielto, se koskaa myös ambulansseja!

Ja sitten haastelistaan:

2. Kirja josta on tehty elokuva
5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle
10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja

11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
47. Hauska kirja 
48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä

Ainakin kirjasta on tarkoitus tehdä elokuva. Rolf Lassgård näyttelee Ovea elokuvassa. Ensi-ilta on suunniteltu joulupäiväksi, nähtäväksi jää ilmestyykö elokuva silloin. Ja jeps, tämänkin kirjan tapahtumat sijoittuvat naapurimaahamme. Elokuva filmattiin Trollhättanissa. Ja koska kissalla on aika keskeinen rooli kirjassa, katson että sekin on henkilö, ihan siinä missä Potterin Tylypahkan asukitkin ovat.

Kaipa Backman on luokiteltava suotituksi kirjailijaksi, esikoisteoksen käännösoikeudet on myyty yli kahteenkymmeneneen maahan ja kirja oli tilatuin e-kirja ja pokkari Ruotsissa 2013.

Kahdeksan kohtaa viidestäkymmenestä täytetty!


perjantai 9. tammikuuta 2015

Ruoka-aakkoset: T


Tortut eivät ole herkkuani, mutta silti valitsin ne minun t-kirjaimekseni, sillä niiden leipominen on hauskaa. Itse täytän ne vaniljajuustolla ja luumuhillolla tai sitten tuo tämävuotinen villityksemme: rahkaa ja luumuhilloa.

Teidän ehdotuksenne olivat: tee. Pikkuhiljaa alan taas opetella teen juojaksi, tuota kahvia tulee juotua ihan liikaa. 

Tiramisu on herkullista, mutta ei kuulu meidän joulupöytäämme. 

Taateleita ostelen silloin tällöin jouluksi, hyvät taatelit, täytetty marsipanilla, on herkkua!

Tippaleivät! Ei edes vappuna. Tämä ei ole minun herkkuani. 






torstai 8. tammikuuta 2015

Töppöset

Kaikki muutkin!

Kovasti on eri käsityöryhmissä esitelty huovutettuja tossuja ja kun saksalainen ihmekauppa tarjosi villalankaa niin tartuin sitten minäkin trendiin. Kotoota olisi varmaan löytynyt sopivaa "varsilankaa" mutta koska Menitassa oli tarjouksessa Lauria, pitihän sitäkin kokeilla kun ystävä kehui.

Lankahelvetissä oli ohje jonka minäkin ymmärsin, joten sitä soveltaen tein omat tossukkani.

Varrelliset tossut

Lanka: Lauri (Natura/Italia) ja Kathrin ( Lidl/EU)
Puikot 5½ ja 7
Ohje: Lankahelvetti hyvin vähän soveltaen

Luo 40 silmukkaa puikoille 5½ yksinkertaisella langalla. Neulo ensimmäinen kierros oikein, jakaen silmukat 10/puikko. Nosta ensimmäinen silmukka ristiin viimeisen kanssa, eli neljännen puikon viimeinen on jatkossa ensimmäisen pukon ensimmäinen silmukka ja entinen ensimmäinen siirtyy neljännen viimeiseksi. Näin alkuun ei jää inhoamaani "koloa"



Neulo jatkossa kaksinkertaisella langalla joustinneuletta  2 oikein, 2 nurin 26 kerrosta.

Vaihda 7 puikoille ja huopaantuvaan villalankaan.
Neulo 2 kerrosta oikein. Kolmas kierros: Lisää jokaiselle puikolle 2 silmukkaa langankierron avulla, Kohdalla ei kuulema ole väliä sillä huovutuksessa se kuulema häviää. Lankahelvetin ohjetta seuraten neuloin 2 oikein, langankierto, 6 oikein langankierto, 2 oikein. Neulo vielä 1 kerros oikein.

Kantalappu:

Neulo ensimmäisen puikon silmukat puikolle 4, yhteensä 24 silmukkaa.

Nosta kierroksen ensimmäinen silmukka. Neulo oikeaa oikealla puolella ja nurjalla nurjaa. Yhteensä 21 kerrosta lisää.

Ja sitten kantapohjan kavennukset normaalisti: Neulo kunnes jäljellä on 8 silmukkaa. Tee ylivetokavennus (nosta 1 s neulomatta, neulo 1 oikein ja nosta nostettu silmukka neulotun yli). Käännä työ, Nosta ensimmäinen silmukka neulomatta, neulo 8 nurin ja neulo 2 seuraavaa nurin yhteen. Keskelle jää 10 silmukka. Jatka näin (muista nostaa ensimmäinen silmukka) kunnes reunasilmukat loppuvat = 10 silmukkaa jäljellä.

Jaa silmukat 5+5 ja poimi kantalapun reunoilta 12 s (=17 puikolla 1) ja neulo ne oikein. neulo oikein puikot 2 ja 3 ja poimi taas 12 silmukkaa kantalapun reunoilta puikolle 4 (=17 silmukkaa) ja neulo nekin oikein.

Tee kiilakavennukset joka toisella kierroksella: Neulo I puikon lopussa 2 viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja IV puikon 2 ensimmäistä silmukkaa ylivetäen oikein yhteen, kunnes jokaisella puikolla on taas 12 silmukkaa.

Neulo aina oikeaa 30-35 kierrosta lisää (naisten koko) tai 40-50 kerrosta lisää miehille. 27

Ja sitten vielä kärkikavennukset. Voin kertoa että tämä on jo tässä vaiheessa absurdin näköinen. Sopisi sairaalapellelle pidettäväksi kengän päällä!

Seurasin Lankahelvetin ohjetta orjallisesti, sillä nämä olivat järkyttävän kokoiset minusta...

1. kavennus: 4 s oikein, 2 oikein yhteen koko kierros läpi.
4 välikierrosta oikein.

2. kavennus: 3 s oikein, 2 oikein yhteen koko kierros läpi
3. välikierrosta oikein.

3. kavennus: 2 s oikein, 2 oikein yhteen, Koko kierros
2. välikierrosta oikein.

4. kavennus: 1 s oikein, 2 oikein yhteen....
1 välikierros oikein

5. kavennus: kaikki silmukat 2 oikein yhteen. . Päättele silmukat.


Tossujen sisälle muovipussit, ennen pesukonekäsittelyä, niin etteivät sivut pääse huopumaan kiinni toisiinsa. Kannattaa kuulema harsia hellästi kiinni kärkeen ja kantapäähän. Tein työtä käskettyä. Tungin vielä pussien sisälle pesupalloja. Ja sitten pesukoneeseen. 40 astetta ja pesuainetta normaalisti. Kuulema froteepyyhe kannattaa laittaa mukaan pyörimään.



Tossut pitää kuosittaa heti kun ne ottaa koneesta, kuulema jopa väkivaltaisesti. Siispä venytin ja vanutin niitä. Tosin kierrätin ne kahteen otteeseen koneessa, toisella kerralla 60 asteessa, Lauri kesti kuin mies tämän käsittelyn.  Olivat nimittäin sen verran isot enismmäisen pesun jälkeen.


Lopuksi vielä hieman harjasin tossukoitani.



keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Kirja 1: Visning pågår

Ensimmäinen kirja haastesarjaan!

Tunnustan että aloitin tämän viime vuonna, mutta koska kuuntelin sen loppuun tämän vuoden puolella, niin se olkoot vuoden ensimmäinen kirja! Sofie Sarenbrandt: Visning pågår

Tämä täyttää muutaman kirjahaasteen kriteereistä:

1.Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin 
8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle 
49. Jännityskirja tai dekkari


Ruotsisssa taitaa tällä hetkellä ilmestyä dekkareita uusilta kirjailijoilta sellaisella vauhdilla, ettei ole vaikeata löytää kirjailijaa jonka tuotanto on itselleen uutta. Sarenbrant täytti tämän kohdan, en ollut aiemmin lukenut, tai kuunnellut tässä tapauksessa, vaikka kyseessä on jo kirjailijan viides kirja. 

Koska kyseessä on ruotsalainen kirjailija on aika luonnollista että tapahtumat sijoittuvat maamme ulkopuolelle, Brommaan. 

Ja kyseessä on siis jännityskirja.

Mitä minä nyt tästä sitten sanoisin? Pidin kirjasta, se oli leppoisaa matkaseuraa, kunnes pääsimme kirjan loppuun. 

Joku viisas on joskus sanonut että loppuhuipennus voi olla koko kirjan idea, ja siitä syystä kirja pitäisi lukea loppuun. Tässä tapauksessa kävi päinvastoin. Ehkä idea oli että jään jännityksellä odottamaan seuraavaa kirjaa? Minä vaan huokasin syvään ja totesin itsekseni "ei edes naapurimaan poliisilaitos ole noin onneton"

Kirjan päähenkilö on Emma Sköld, ymmärtääkseni tämä on kolmas kirja jossa Emma ratkoo rikoksia. Tai, ratkoo ja ratkoo, eihän tämäkään tapaus saatu ratkottua lopullisesti. Juoni pähkinänkuoressa: Emman siskon ystävätär on eroamassa ja koti pistetään myyntiin. Esittelyn jälkeen tuleva ex-mies tekeekin vaimostaan lesken. Ja sitten pitääkin vain selvittää kuka on murhan takana. 

Ei tämä nyt huono kirja ollut, joskaan nyt ei mikään mieletön kuuntelukokemuskaan. Sellainen hyvä lomakirja, saa luettua muttei jätä mitään järjetöntä kaipuuta seuraavaan. Ei edes niin suurta että pistäisin Sarenbrantin nimen muistiin. En myöskään sen takia että kiertäisin hänen kirjansa kaukaa. Sellainen: ihan kiva, jos sattuu toinen äänikirja käteeni samalta kirjailijalta niin voin kuunnella sen, en lähde varta vasten etsimään kirjahyllystä aiempia tai tulevia teoksia. 



tiistai 6. tammikuuta 2015

Lukeminen kannattaa aina...lähdetkö mukaan?

Rakastan lukemista!

Pikkutyttönä joulun ihanin hetki oli, kun kinkkuvoilepäni syötyäni, kömmmin sänkyyn, uusi joululahjakirja kainalossani ja luin kunnes silmät kertakaikkiaan menivät ristiin ja nukahdin. Joskus se tarkoitti että nukkumaan mentiin vasta jouluaamuna, kirkon jälkeen. Se puolestaan tarkoitti että nukuin kunnes isäni ilmoitti että on kertakaikkiaan noustava ja lähdettävä isoäidin luokse.

Nykyään ei tällaisia lukumaratoneja ole oikein mahdollisuus ottaa, joskin, valitettavan usein, joku kirja kiehtoo niin paljon että on vaan pakko lukea vielä yksi luku... VR:n luottaessani se ei ollut niin vaarallista, ehdinhän nukkumaan vielä tunnin junassa, mutta liikenteen seassa on vaan pidettävä aivot hereillä.

Olen siis aika pitkälti siirtynyt äänikirjoihin. Se on tietysti hieman erilainen kokemus kuin sivujen kääntäminen, mutta kirjoja nekin ovat!

Pauskan blogista löysin tälle vuodelle uuden haasteen: lue 50 kirjaa. Lähdin tutustumaan asiaan hieman tarkemmin, ja suureksi yllätyksekseni näin että vietämme Kirjan Vuotta. Joten päätin sitten tarttua haasteeseen.

En usko että saan 50 kirjaa luettua, aika ei kerta kaikkiiaan riitä, mutta jos hieman oion mutkissa, niin saanen 50 kasaan. Ja jos sitten saan ne 50 kasaan huijaamatta niin aina parempi. Ja vaikka niitä kirjoja tulisikin luettua vain 27, niin jokainen kirja on taatusti antanut minulle jotakin. Joten: mukana ollaan!

Ja ne kirjat? Helmetin, eli pääkaupunkiseudun kirjastojen, sivujen mukaan ne kirjat ovat nämä:
  1. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
  2. Kirja, josta on tehty elokuva 
  3. Vuonna 2015 julkaistu kirja 
  4. Kirja, jonka kirjoittaja oli alle 25-vuotias, kun kirja julkaistiin
  5. Kirja, jonka henkilöistä kaikki eivät ole ihmisiä
  6. Kirja, jonka nimi on yksi sana
  7. Novellikokoelma 
  8. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle 
  9. Tietokirja
  10. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja 
  11. Sellainen suosikkikirjailijasi kirja, jota et ole aiemmin lukenut
  12. Kirja, jota ystäväsi on suositeltu sinulle
  13. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon, esim. Finlandia-palkinnon 
  14. Tositapahtumiin pohjautuva kirja
  15. Kirja, jonka lukemista olet harkinnut jo pitkään
  16. Kirja, jota äitisi rakastaa 
  17. Kirja, joka on mukaelma jostakin klassisesta tarinasta, esim. sadusta, Shakespearen näytelmästä tai kirjallisuusklassikosta
  18. Yli 100 vuotta vanha kirja
  19. Kirja, joka kertoo seksuaalivähemmistöön kuuluvasta henkilöstä/henkilöistä 
  20. Kirja, jonka valitset pelkästään kannen perusteella
  21. Kirja, joka sinun piti lukea koulussa, mutta et lukenut
  22. Muistelmateos tai elämäkerta
  23. Kirja, jonka pystyt lukemaan päivässä
  24. Kirja, joka tapahtuu paikassa, jossa olet aina halunnut käydä
  25. Syntymävuonnasi julkaistu kirja
  26. Kirjatrilogia
  27. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja
  28. Kirja, jonka nimessä on väri
  29. Kirja, jossa on taikuutta
  30. Sarjakuva-albumi tai -romaani 
  31. Elämäntaito- tai self-help-kirja
  32. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat kotikaupunkiisi tai -kuntaasi
  33. Kirja, jonka kirjoittaja ei ole kotoisin Euroopasta tai Pohjois-Amerikasta 
  34. Kirja, jonka nimessä on numero
  35. Kirja kirjailijalta, jonka nimikirjaimet ovat samat kuin sinulla
  36. Runokirja
  37. Kirja, joka on kielletty jossain päin maailmaa
  38. Kirja, jonka lukemisen olet aloittanut, mutta joka on jäänyt kesken 
  39. Kirja, jonka muistat lapsuudestasi
  40. Tulevaisuuteen sijoittuva kirja 
  41. Kirja, jonka kirjoittaja oli yli 65-vuotias, kun kirja julkaistiin
  42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua 
  43. Kirja, jossa on yli 500 sivua
  44. Klassinen rakkausromaani 
  45. Kirja, joka pelottaa sinua 
  46. Kirja, joka kertoo jonkin alkuperäiskansan jäsenistä tai kulttuurista, esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit 
  47. Hauska kirja 
  48. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä
  49. Jännityskirja tai dekkari
  50. Kirja, jota kirjaston henkilökunta suosittelee sinulle
Jo nyt tiedän että pari kohtaa on mahdotonta täyttää: kirja joka olisi pitänyt lukea koulussa. Luin kaikki pakolliset kirjat, ne joita en lukenut oli oppikirjoja ja ne takavarikoitiin takaisin kouluun. Saisikohan jostakin museosta vielä peruskoulun suomenkielen kirjani?

Kirja jonka olen jättänyt kesken on ollut niin huono, minusta, etten todellakaan aio kiusta itseäni uudestaan sellaisella. Siispä lupaan vaihtaa sen kirjaan jonka luen loppuun vaikka ei mieli tekisi, jos sellainen vastaan tulee.

Ja kuten sanoin aiemmin: tässä voi hieman oikaista: kirja jonka nimi on yksi sana, sattuu myös olemaan palkittu kirja ja kirja jonka olen halunnut lukea. Satuin myös saamaan sen ystävältäni joululahjaksi.

Mutta katsotaan kuinka minun käy. Voihan se olla että löydän vanhan intohimoni uudestaan ja vähennän yöuniani entisestään!


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Herkkua

Meidän perheen herkkua ovat mutakakut.

Mutakakkuja on leivottu ulkona hiekkalaatikolla ja mutakakkuja syödään edelleen hyvällä ruokahalulla. Tosin hieman eri muodossa. Tähän asti olemme tyytyneet kaupan pakastealtaiden valmisversioihin, suurin osa niistä ovat laktoosittomia. 

Minä taas rakastan HS:n reseptejä, joten kun isäni lukee "stadaria" hän myös nappaa talteen mielenkiintoiset reseptit. Tällä kertaa partiolainen sai mutakakun ohjeen. Joten kaupan kakut saavat jatkossa olla hätävarana, täällä leivotaan itse!

Mutakakku

175 g Fazerin tummaa suklaata
200 g Valion Eila voita
1,75 dl vettä
2½ tl pikakahvijauhetta
2 kananmunaa
1,75 dl sokeria
2,25 dl vehnäjauhoja
2½ tl leivinjauhetta

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Mittaa kattilaan voi, vesi ja pikakahvijauhe. Lisää (pilkottu) suklaa.
Kuumenna seosta hieman, varo ettei suklaa pala! Tätä kannattaa vahtia ja sekoitella kunnes voi ja suklaa ovat sulaneet. Jäähdytä seosta. Kun seos on hieman jäähtynyt, sekoita joukkoon munat ja sokeri. Siivilöi vielä jauhot ja leivinjauhe seokseen ja sekoita varovasti.

Vuoraa noin 19 cm irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja sivele reunoille voita. Kaada voideltun vuokaa taikina ja siirrä vuoka uunin alaosaan n 18 minuutiksi. 

Kakku on edelleen löysä keskeltä ja lässähtää kasaan jäähtyessään. Ei hätää, maku säilyy! Kakun pitäisi saada tekeytyä 8 tuntia viileässä jonka jälkeen se kuorrutetaan.

Niin pitkälle emme ikinä päässeet... kakkua ei nimittäin ollut olemassa 8 tuntia myöhemmin. Se oli itsetuhoutuva!

lauantai 3. tammikuuta 2015

Ruoka-aakkoset: S


Ruoka-aakkoset jäivät tuossa joulutohinassa hieman kesken, mutta onhan Nuuttiin vielä monta päivää! Siispä jatketaan.

Silliä ehdotettiin, ja se onkin meidän joulupöydässä pakollinen ruoka. Isin tekemää etikkasilliä ei mikään voita, vaikka tänä vuonna minä olinkin se joka sillit perkasi, isi sitten viimeisteli. 

Sinappiakin meillä kuluu jouluna. Tyttäreni kummitäti tuokin joka vuosi tekemäänsä sinappia jota ilman olisi kyllä ikävä olla. Ja pitäähän sillä siallakin olla se sinappihuntu, kertoi jo Juice aikoinaan.

 Tänä vuonna meillä ei ollut siikaa sellaisenaan pöydässä, kalapateessa sitä kuitenkin oli.

Ja se minun pakollinen jouluruoka? Sienisalaatti! Isäni tekee, äiti kerää sienet kesällä talteen. Sipulia, majoneesia, kermaa, valkopippuria ja suolaa. Suhteet vaan ovat mysteeri. Ja ah, niin hyvää. Siskoni kanssa jaamme salaatin, hän saa teelusikallisen, minä omin loput. Joskus hän tosin pääsee "varastamaan" hieman enemmän...




Vuosi valokuvina

Vaikka pyrinkin pitämään yksityiselämäni poissa blogista, jos nyt kuitenkin kerran vuodessa hieman raottaisin verhoja?

Kyllähän tietysti aika paljon minusta ja elämästäni täällä paljastuu, mutta kootaan nyt yhdelle sivulle sitten hieman taas uusia yksityiskohtia. Ja olkoot tämä myös vastapaino eiliselle statistiikalle. Inhosin tilastotiedettä koulussa, mutta tunnustan nyt että se voi välillä olla ihan antoisaakin. Kunhan ei itse tarvitse niitä tilastoja tehdä. Se on tylsää! Tai ehkä se oli tylsää koska tilastot joita laskimme eivät olleet aiheina kiinnostavia?

Alkuvuodesta pääsimme nauttimaan muutamasta kauniista talvipäivästä. Jostakin syystä alkuvuoden kuvat ovat kadoksissa, mutta FB:sta löytyi jotakin.


Se tietysti tarkoitti että linnut metsästivät ruokaa pihaltamme entistä tehokkaammin ja aloitin lintujen talviruokinnan tosissani.

Tosin jotkut tyytyivät etsimään ruokansa ihan itse.


Kevätauringon lämmittäessä maata oli lasten harrastukset jo hyvässä vauhdissa ja ajokilometrejä välillä koti-talli alkoi kertyä ihan kivasti mittariin. Onneksi "melkein naapurista" saatiin apua sen kaikkein inhottavimman vuoron kanssa... Kiitos "melkein naapuriin" siitä !


Lämmin kevät herätti myös luikertelijat henkiin ja valitettavasti yksi koiristamme sai tuntea sen kuonossaan. Muutaman päivän tehohoito tuotti tulosta ja neiti palautui pikkuhiljaa entiselleen. Omistajasta en ole niinkään varma... Tämä paikka, missä kuva on otettu, on taattua kyymaastoa keväällä, joten sitä välttelemme koirien kanssa. Valitettavasti luikertelijat eivät pysy kiltisti omilla paikoillaan vaan lähtevät saalistamaan muuallekin. 


Kevät päättyi hieman haikeaan tunnelmaan, lapsukaiseni ovat kasvaneet upeiksi, nuoriksi naisiksi ja toinen jätti alaluokat taakseen kun taas toinen päätti koko peruskoulun. Minne se aika oikein karkasi?


Keskikesää vietettiin sateessa, tuntuu että koko vuosi on ollut säätilaltaan vähintäänkin vaihteleva. Mökkinaapurin rannassa syttyi kokko, se hyvä puoli sateisessa kesässä on. Voidaan naapureiden kanssa juhlistaa kesää polttamalla risuja. 


Muuten kesää vietettiin aika pitkälti vesillä. Meloen. Lisää siitä Arielin blogissa.


Kesäkuun loppupuolella saimme uuden perheenjäsenenkin: Benny-Laurin. Hän sopeutui nopeasti uuteen laumaansa ja hurmasi luonteellaan koko perheen. 



Ehdimme me kesällä hieman muutkain tekemään kuin melomaan. Esikoisemme pääsi ripille ja ihailin, kun odotin lapsukaisia kirkkoon, Lohjan kirkon seinämaalauksia. Ne ovat vähintäänkin outoja! Juhlien tarjoulua olettekin voineet ihmetellä heinäkuun julkaisuissa


Juhliminen käy voimille, joten otimme pienen tauon ja kävimme Tallinnassa rentoutumassa. Siitäkin kerroin kesällä. 


Elokuussa kävimme juhlimassa parin serkun synttäreitä ja koska perheessä oli vastasyntyneitä, alkoi taas kerran se tuttu laulu: "äiti, haluan". Tylsä äiti kuitenkin päätti että eläimiä on kotona ihan riittävästi. Mutta suloisihan nuo olivat!



Perheeni vietti syyslomaa Pariisissa, joten sain muutaman päivän aikaa omille jutuilleni.

Kuva tyttäreni

Kaikenlaista tuli tehtyä joululahjoiksi, niistäkin olen osasta kertonut täällä. Minun suosikeiksi nousivat farkunsiniset sytykeruusukkeet, joista en raaskinut luopua. Ne ovat minun.

Näitä pitää tehdä lisää että saa antaa poiskin.



perjantai 2. tammikuuta 2015

Blogi lukuina

Kovasti on kävijämäärä kasvanut joulun alla!

Kiitos siitä, teille kaikille, olen suorastaan hieman ihmeissäni. Mutta toki todella iloinen siitä että höpötykseni kiinnostavat teitä. Reilu 63 tuhatta kävijää on minusta aivan käsittämätöntä.

Suurin osa teistä tulee Suomesta, mikä nyt ei todellakaan ihmetytä, seuraavana sitten USA ja Tsekki.
Irlannistakin on eksytty tänne! Hauskaa! Olisi todella kivaa jos vielä ehtisitte jättämään kommentinkin, niin tutustuisin minäkin teihin.


Firefox on suosituin selain (37%), itse käytän Chromea, joka on toiseksi suosituin (30%) lukioitteni joukossa. IE on tipahtanut neljänneksi, 11% teistä suosii sitä selaimena. Käyttöjärjestelmistä Widows on edelleen suosituin (68%), kun taas Andoidia käyttää 11%. Opinhan minä teistä paljonkin kun katson statistiikkaa!


Suurin osa teistä tulee tänne Googlen kautta, ja suosituin sivu on "Ei pöllömpää" eli pöllösukistani kertova sivu. Yllättävää, sillä en ole mikään suuri sukkaguru, kopioin toisten ideoita ja kudon hitaasti ja omaksi ilokseni. Mutta ehkäpä meitä on monta jotka tykkäävät helpoista ohjeista! Toki tekisin ilomielin huikeita sukkia, mutta kun en osaa.

Siinä pikavilkaisu statistiikkaan. Aika samanlaisia tuloksia kuin viime vuonna.

torstai 1. tammikuuta 2015

Hyvää uutta!

Oikein hyvää uutta vuotta!

En ole vuosiin sulattanut tinaa "ennustaakseni" tulevaa. Ensinnäkin en moiseen humpuukiin usko ja toiseksi, se todellisempi syy: tinan sulattaminen kotioloissa ei ole kovin terveellistä. Ja se tina on vielä kaiken lisäksi ongelmajätettä koska se sisältää lyijyä. Tietysti sen saman tinan voi kierrättää vuodesta toiseen, niin me teimme kun olin pikkutyttö, mutta se ei vähennä sitä hengitysilma ongelmaa.

Mutta ensi vuonna taidetaan meillä taas ennustaa tulevaa, löysin nimitääin tänään, hieman myöhässä, hauskan idean: sokeri!

Ylen sivuilta kopioitu tähän, varmuuden vuoksi, jos vaikka linkki katoaa:

"Sokeria kannattaa varata noin desi henkilöä kohden. Kaada sokeria pannulle ja kuumenna levy niin kuumaksi, että sokeri alkaa pannulla sulaa. Sokeri on kuumana erittäin polttavaa, joten lähelle kannattaa vesiämpärin lisäksi varata myös sammutusvälineistöä.
Kuumenna sokeria niin pitkään, että se muuttuu läpikuultavaksi. Valetun sokerin väriä voit säädellä pitämällä sitä pannussa pidemmän aikaa. Sokeri käryää pannulla kuitenkin helposti, joten tarkkana kannattaa olla.
Varsinainen valaminen käy pannua käytettäessä niin, että tina kaadetaan kylmään veteen nopealla ranneliikkeellä. Mitä nopeammin sulan sokerin veteen kaataa sitä isompi "valu" siitä tulee. Vastaavasti taas hitaasti kaatamalla sokeri hajoaa vedessä pienemmiksi paloiksi.
Sulat sokerivalut kannattaa nostaa vedestä reikäkauhalla kuivumaan."
Sokeriluomuksensa voi sitten käyttää vaikka kahvin tai teen kanssa, mikäli haluaa juomansa makeuttaa. Todella hauska idea, tätä pitää todellakin kokeilla! Nämä taideteoksethan ovat kuin meripihkasta tehtyjä!
Kuvakin YLEn sivulta

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...