Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 30. joulukuuta 2013

Uusinta

Kerroin että partiolaisemme ihastui hyydytettyyn voileipäkakkuun.

Kun oli aika viettää nimipäiviä, myöhästneesti molempien neitien, hän päätti että hän haluaa lempikakkuansa. Siispä hän sai tehdä sen!

Hyydytetty voileipäkakku, variaatio II


kirsikkatomaatteja keltaisia, oransseja, punaisia
viinirypäleitä vihreitä ja tummia
rypsiöljyä
4 liivatelehteä
300 g keittokinkkua
1 vihreä paprika
purjoa n 20 cm
250 g sweet chili Philadelphia-juustoa
1½ dl kurkkusalaattia
pippuriseosta
yrttisuolaa

4 dl laktoositonta kuohukermaa
½ dl sitruunamehua

Real viipaleita
½ dl laktoositonta maitojuomaa

Vuoraa irtopohjavuoan pohja tuorekelmulla ja voitele reunat öljyllä.
Lado koristeeksi tulevat tomaatit ja viinirypäleet pohjalle.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Paloittele kinkku, paprika ja purjo tehosekottimessa.
Lisää juustot ja mausteet.
Vaahdota kerma ja lisää se joukkoon.
Kuumenna sitruunamehu ja lisää liotetut, kuivaksi puristetut liivatelehdet mehuun niin että ne sulaavat. Kaada liivateseos taikinan sekaan ja sekoita kunnolla. Nostele täyte varovasti koristeiden päälle.


Lopuksi ladotaan ruisleipää kanneksi, eli pohjaksi, taikinan päälle. Kostuta maidolla ja siirrä jääkaappiin hyytymään ainakin 6 tunniksi.

Kumoa kakku tarjoiluvadille, avaa reunat ja poista vuoka. Poista vielä muovikelmu.



sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Viskiä ja kalaa

Erika, eli Tomten Dotter, on hehkuttanut whiskeylohta.

Olin päättänyt että tänä jouluna en liiottele, vaan pärjäämme kahdella graavatulla lohella ja sillä siisti. Sitten tuli aatonaatto ja reki karkasi käsistä. Ihan totaalisesti. Kolmea erilaista graavattua lohta, siikaa, savulohipateeta...jeps, ihan pikkuisen tulin taas vauhtisokeaksi. Varsinkin kun tiesin että äiti tekee silliä, niin olisi pitänyt ymmärtää että kalapöydässä tulee olemaan tunkua. Se ei estänyt minua mitenkään toimimasta, valtameri on suuri eikä pöytämmekään ole ihan pieni, kyllä sille mahtuisi vielä yksi lautanen!

Siispä tuumasta toimeen ja Erikan lohireseptiä testaamaan. Tämäkin oli hyvää!

Viski-roseepippurigraavattua lohta 

n.800 g lohifile
1 dl suolaa
3/4 dl sokeria
3 rkl kokonaisia roseepippureita
1 tl kokonaisia valkopippureita

3/4 dl viskiä

Sulata lohifile ja poista ruodot. Riko pippurit ja sekoita mausteet keskenään. Levitä noin puolet mausteseoksesta fileen pintaan ja siirrä se muovipussiin. Lisää loput mausteet pussiin ja kaada päälle viski. Sulje pussi ja siirrä se kylmään pariksi päiväksi. Kääntele pussia suhteellisen usein niin että kala maustuu tasaisesti. Huuhtele mausteet kalan pinnasta ennen viipalointia ja tarjoilua.



Yläilmoissa

Joulu oli yhtä juhlaa.

Tapanina kävimme "mummolassa" ja nappasimme mukaan pullollisen lentokoneita ja autoja. Lentokoneet ovat persikan makuista Lasten juhlajuomaa, yksi kuudesta pullosta jotka tulivat Hopottajien kautta maistiaisiksi. Tehtävä siis on maista näitä ja kertoa niistä mielipiteemme. Hieman yleistietoa juomista löydät täältä



Omat lapsukaiseno ovat varanneet Mikki Hiiri pullon uudeksi vuodeksi, olihan se teinimme suosikki pulloista. Siispä sain valita Pikku Myyn ja noiden moottoriajoneuvojen välillä. Lentokoneet olivat pikkuherran mieleen, mutta kyllä neitikin hyväksyi valintani.

Väriltään tämäkin juoma oli hennon keltainen ja maku todella miellyttävä persikka. Nyt kelpasi jopa teinillemme! Me aikuisetkin saimme kulauksen juomasta ja tämä sai todellakin hyväksytyn arvosanan. Kaikki paikalla olleet tykkäsivät. Pullo oli kuitenkin lapsille tuotu, joten me aikuiset jäimme nuolemaan lasejamme. 

Ennakkoasenteestani huolimatta taitaa voitto mennä lentokoneille, mutta vielä on muutama pullo kokeiltavana ennen kuin lopullinen päätös tehdään. Tällä hetkellä koneet kuitenkin ovat Muumien edellä minun listallani.  

lauantai 28. joulukuuta 2013

Pellillinen herkkua

Partiolainen tykkää leipoa.

Siispä hän teki jouluksi meille pellillisen "joulukakkua", maultaan nämä muistuttivat porkkanakakkua, mutta porkkanaa näihin ei tullut, jouluisia mausteita kuitenkin.

Partiolaisen joulupelti

4 kananmunaa
2½ dl sokeria
2 dl raakasokeria
2 dl laktoositonta kermaviiliä
2 dl laktoositonta maitojuomaa
2 dl glögiä
200 g laktoositonta voita sulatettuna
½ dl appelsiinimarmeladia
2 rkl jauhettua kardemummaa
2 rkl jauhettua kanelia
½ rkl jauhettua nailikkaa
9 dl vehnäjauhoja
1½ rkl ruokasoodaa

Kuorrutus:
200 g laktoositonta maustamatonta tuorejuustoa
50 g huoneenlämpöistä laktoositonta voita
2 dl tomusokeriaa
appelsiininkuorta

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Vaahdota munat ja sokerit. Lisää kermaviili, maito, glögi, voi ja marmeladi. Sekoita tasaiseksi. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan sekoittaen. Levitä taikina leivinpaperoidulle uunipellille. Paista n 25 min uunin alaosassa.

Kuorrutta jäähtynyt leivospohja. Sekoita kaikki aineet keskenään ja levitä kuorrute kakun päälle.  Leikkaa sopiviksi paloiksi ja säilytä viileässä. 


perjantai 27. joulukuuta 2013

Prinsessoille sopivaa

Joulupäivänä kävimme Riihimäellä.

Joulua juhlittiin siis joulupäivänäkin serkkujen kanssa, vaikka serkut olivatkin nyt toiset kuin aattona.

Mukaan nappasimme pullollisen prinsessoita, omenenmakuista Lasten juhlajuomaa, eli yksi niistä kuudesta maistiaspullosta jotka sain Hopottajien kautta. Haluatko itse ryhtyä Hopottajaksi? Klikkaa tätä linkkiä ja liity mukaan.



Vanhin neiti, perheen isosiko, on kovin prinsessaikäinen, joten pullo herätti huomiota kauniilla kuvallaan. Kun juomaa tarjottiin neidille tuli kuitenkin hyvin huolestunut kysymys: onko tämä lapsijuomaa? Onneksi oli, vaikka pullon muoto ehkä viekin ajatukset aikuisten maailmaan ja korkin "pamahdus" oli aika aidon tuntuinen. 

Maultaan tämä prinsessoiden oma virvoike siis oli omenainen. Todella omenainen on minun mielipiteeni. Teinimme mielestä makua oli jopa jo liikaa. Me paikalla olleet aikuiset ihastuimme makuun, kuten isäntäperheen äiti totesi: hieman erilainen pullo ja tätä voisi ostaa itselleen alkoholittomana siiderinä. 


Väri oli vaalean keltainen, ihan miellyttävä siis väriltäänkin. Ja enemmän "shamppanjamainen" kuin Muumijuomassa. 

Perheen kaksivuotias maistoi ensimmäistä kertaa elämässään kuplivaa juomaa. Iloisen yllättynyt "oho" tuli kommentiksi. Onhan se toki ihmeellistä kun juoma elää ihan omaa elämäänsä toisen suussa. 

Perheen kymmenvuotias prinsessa oli sitä mieltä että tyhjästäkin pullosta pitää kaataa ne viimeiset tipa lasiin, niin hyvää se oli, joten voinen kai todeta: hyväksytty arvosana tällekin.


torstai 26. joulukuuta 2013

Å niin kuin Åter igen

  

Åter igen blir det kallt

Ositn Vår Jul levyn itselleni ja levyltä löytyi tällainen kappale. Koko levy oli minulle positiivinen yllätys, ostin sen oikeastaan vain "tänd ett ljus" laulun takia.

Teidän ehdotuksenne Ä:si, itse en keksinyt ensimmäistäkään.

Änglar är vi inte

Ihan uusi laulu minulle tämäkin. Itse asiassa en ole vieläkään kuullut tätä, pitänee mennä kaverin luo kuuntelemaan. Musiikki on Jussi Rasinkangaksen kirjoittama, Barbara Helsingius on tekstin takana.

Önskeringen

En ymmärtänyt tämän laulun ideaa kun kävin eskaria, enkä kyllä oikeastaan näin aikuisenakaan. Typerää rallatusta toistettiin kunnes kaikki olivat päässeet toivomaan ja sitten lupailtiin että jos on kiltti niin jouluaattona saa toiveensa toteutettua.

En muista että yhtäkään typeää avaruuslentotoivetta olisi toteutettu kenenkään kohdalla. Ehkä sitten emme olleet kilttejä?

Åter igen löytyy Youtubesta, mutta blogger kieltäytyy löytämästä, siispä linkki löytyy tästä



Aatto Muumien seurassa

Lasten juhlajuomista Hopottelu jatkuu.

Kuten ehkä muistatte kerroin joulukuun alussa että saimme kuusi pullollista Lasten juhlajuomaa maisteltavaksi.

Aatonaattona kaksoset toivat joulukuusen meille, ja koska nyt sattuivat olemaan paikalla päätin kysyä mitäköhän juomaa he tahtoisivat aattona juoda. Olin aivan varma että päädymme lentokoneisiin tai prinsessoihin, luultavasti molempiin, mutta väärässä olin.

Kannoin kaikki 6 pulloa esille ja kysyin: mitä saisi olla huomenna?


Minulle esitettiin välittömästi vastakysymys: miltä ne maistuvat? Kuusivuotiaita kulinaristeja ei näköjään huijata kauniilla kuorella!

Jahas, enhän minä tietenkään sitä muistanut. Ja pullojen teksti on pientä, aika monta kieltä kun on saatava mahtumaan yhteen pulloon. Siispä tytöt saivat lukea sisällysluetteloa ja saimme selvitettyä maut kaksosille. 

Seurasi aika tiukkakin neuvottelu eri makujen välillä, mutta päätös oli yksimielinen: Muumit vievät voiton. 

Siispä siirsin Muumit, ja varmuuden vuoksi myös lentokoneet, viilentymään.

Aatto olikin sitten jännä päivä, pukkia odoteltiin kauan ja hartaasti, mutta ehdittiin juomaa sentään maistamaan ruokapöydässä. Tosin ei kinkun kanssa, sillä kinkun ja kalkkunan tullessa pöytään olivat lapset jo päättäneet että syöminen riittää sille päivälle.

Mitä mieltä juomasta sitten oltiin?

Se oli hyvää, myös minusta, maistoin pienen kulauksen minäkin. Marjojen maku oli miellyttävä ja aito eikä juoma missään tapauksessa ollut liian makeaa, mitä itse olin pelännyt. Värikin oli kaunis.

Lapset joivat iloisesti, kehuivat hyväksi ja saivat pullon tyhjäksi, joten uskon että oli maistuvaa. Myös 12-vuotiaani antoi juomalle hyväksytyn arvosanan, isompi neiti tyytyi juomaan maitoa. 


keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Hattuja ja vessapaperirullia

Tänä vuonna teemana on näköjään ollut myssyt...ja rullat.

Joten kun näin videon jossa opetettiin tekemään pipoja niin en voinut vastustaa kiusausta. Nämähän olivat nopeita ja näppäriä tehdä!

Ja koska lapsia on hyvä aktivoida niin pistin partiolaisen töihin. Joulupöytään koristeita!

Tarvitset näitä varten 

tyhjiä vessapaperirullia
jämälankaa
sakset

Leikkaa vessapaperirullasta noin 1½ cm leveitä palasia. Leikkaa myös isohko kasa n 25 cm pitkiä lankoja.

Projekti aloitetaan vetämällä kaksinkertaisen langan "silmukka" rullan keskeltä reunan yli


Tämän jälkeen langan molemmat päät työnnetään silmukan läpi ja "solmu" vedetään rullan jompaan kumpaan reunaan.

Kun langat peittävät rullan palan ne jaetaan kahteen osaan


Päät työnnetään ulkokautta "rullan" ympäri eli reiän läpi ja kiristetään kunnolla


Hatun yläosa solmitaan "kasaan"


Tupsu muotoillaan


Ja pipo on valmis joulupöytään.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Päivä 24: Hyvää Joulua

Tänään sitten esittelen joululahjamme, tosin avasimme sen jo joulukun alussa. Kävimme ensimmäistä kertaa Thaimaassa, Krabin provinsissa, Ao Nangissa.


Maisemia olen jo esitellyt hieman Arielin blogissa, mutta kerrotan nyt hieman matkasta täälläkin. Mieheni oli päättänyt satsata kunnolla, joten asuimme suloisessa bungalowssa pienen lammen laidalla.


Lammessa asusteli ihan oma lemmikkimmekin.


Ja ettei koti-ikävä pääsisi yllättämään, gekkoja kuhisi ympäristössä. Sadepäivänä niitä oli hotellin aluassa ainakin 37, sitten lopetimme laskemisen.


Vaikka monsuunikausi oli loppupuolellaan, emme saaneet kuin yhtenä iltana oikein kunnon sadekuuron niskaamme, muuten sade oli hyvin vaatimatonta.



Rannalle taisi olla 50 metriä kävelymatkaa, joten sieltähän me löysimme itsemme lähes joka aamu.


Vuoroveden vaihtelu oli ihan uskomatonta, välillä pystyi näkemään kallion toiselle puolelle kun kahlasi rantavedessä, välillä olisi saanut uida aikamoisen matkan jos halusi moikata naapureita


Koska rannalla sai helposti vietettyä koko päivän, iski nälkä jossakin vaiheessa. Paikallinen Gordon toi huippuravintolansa jalkojen juureen.



Rannan "viidakkopäässä" asui lauma apinoita, jotka viihdyttivät meitä tempuillaan.


Niillekin tuli nälkä, ja olivat kai sitä mieltä että turistit ovat heitä varten rannalla. äärettömän röyhkeästi kävivät varastamassa ananasta ja banaaneja suoraan kädestä. Jos herkku sattui putoamaan maahan niin se huuhdeltiin huolellisesti makeassa vedessä ennen syömistä


Ihan kaikille ei turistien herkut riittäneet, joten meressä kelluvat kookospähkinät otettiin käsittelyyn.


Hommaa niissä riitti pitkäksikin aikaa


Ja jos kaveri kyllästyi repimiseen niin toinen jatkoi


Ja ellei muuta syötävää ollut, kaverin turkissa tuntui kuhisevan oma pieni elävän ruoan ravintola



Koska viihdytysjoukkoja tuolla rannalla oli, siellä todellakin oleskeltiin kunnes aurinko laski


Ja ne päivän viimeiset säteet kultasivat taivaanrannan


Kuukin hymyili tämän esityksen jälkeen


Ettei elämä olisi mennyt pelkäksi rannalla makoiluksi ja hieronnasta nauttimiseksi, kävimme tutustumassa lähisaariin ihan veneellä, melomallakin olisi tietysti päässyt.


Koh Kai eli Kanasaari on syntynyt kun häihin kutsumatta jäänyt jumala kyllästyi juhlaväen meluun ja muutti sekä juhlijat että ruoan kiviksi.


Uskokoon ken haluaa. Koh Kailta pääsi kävellen Ko Tub ja Ko Mo-saarille, koska vesi oli aamupäivällä aika alhaalla. Kun kahlasimme takaisin oli vettä jo reiteen saakka ja kun pääsimme veneellemme ajoimme jo hiekkapenkan yli kaksimoottorisellamme.


Luonnon ihmeitä riittä katseltavaksi


Pääsin ensimmäistä kertaa elämäsääsni kokeilemaan snorklaustakin, aika huikea kokemus, voin ymmärtää miksi ihmiset haluavat sukeltaa!


Merisiiliäkin näimme, kuten merivuokkoja ja (kuolleita) koralleja


Fyysisen suorittamisen jälkeen oli hyvä pitää pieni lounastauko, saimme seuraakin


Tässä lähikuva kuokkavieraastamme



Jatkoimme matkaamme kohti Phra Nang rantaa, maisemat olivat käsittämättömän kauniita

¨

Vai oletteko eri mieltä?


Koska Phra Nangin ranta oli aivan täynnä, kiersimme niemen toiselle puolelle ja kävelimme sitten muutaman sadan metrin matkan päästäksemme yhdelle maailman kauneimmista rannoista.


Lyhyt uimamatka pienen tunnelin läpi takasi aivan uskomattoman kokemuksen, pienen pieni laguuni ja safaarinsinistä vettä. Valitettavasti Canonin vesitiivis pussi oli kotona, mutta lupaan että kannatti uida!


Saarella oli myös hyvin erikoinen palvonta kohde: Sri Kunlathewi oli prinsessa joka kuoli hukkumalla saaren ulkopuolella. Oppaamme mukaan hän ei koskaan saanut rakastamaansa miestä, ja hän ymmärtää jos pyytää apua "hyvän saaliin" saamiseksi. Myös kalastajat pyytävät häneltä saalista. On vaan muistettava kiittää tätä neitokaista... jeps, näette oikein.


Tämä oli kyllä jonkinlainen paratiisi, valtavasta turistimäärästään huolimatta, olisin voinut oleskella tuolla hieman pidempäänkin, mutta aika oli rajallista.


Kävimme myös tutustumassa Krabi towniin, matkustimme paikallisella bussilla, eli avolavalla. Turvavyöt, mitä ne ovat? Tällainen moottoripyöräkyyti jäi kokematta.


Krabi town ei ollut kovin kummoinen city, yksi tavaratalo ja muutamia kauppoja


Liikennettä oli kuitenkin niin paljon että liikennevaloja tarvittiin


Nämä olivat kyllä niin hienoja että olisi voinut vaikka kaikki 4 käydä katsomassa, mutta tyydyimme kahteen, ulkona oli niin järjettömän kuuma etten vaan jaksanut kävellä.


Kävelimme sentään Krabi joen rannalle ihailemaan suurta nähtävyyttä. Patsas symboloi perhettä ja hyvää kasvatusta


Näitä symboleita ja tarinoita tuossa maassa riitti. Meillä ei voi aloittaa rakentamista ennen kuin virannomaiset ovat tyytyväisiä, Thaimassa hengille on rakennettava oma talo. Ja henget on pidettävä hyvällä tuulella juomalla ja muilla lahjuksilla, juomaan on muistettava pistää pilli, ettei henki jää pulloon loukkuun. Torstaisin ei voi mennä töihin, koska silloin henget ovat vapaalla ja kotimurrot lisääntyvät. Eli kotiin on jäätävä vartioimaan omaisuuttaan. Onnistuisikohan täälläkin?


Jostakin syystä nuo henget tykkäsivät punaisesta juomasta, minä pidän ihan erilaisesta punaisesta


Sadetta emme juurikaan saaneet niskaamme, joten lämpötila pysyi kuumelukemissa. Paikalliset tosin olivat sitä mieltä että ulkona oli talvi. Jeps, 28 illalla auringon laskettua oli ihan inhimillistä. Miten myyjät kestivät kävelyä rannalla keskellä päivää on minulle mysteeri


Meidän perhe käveli korkeintaan veteen


Krabista ei saa viedä korallia tai muuta elävää, kuten näkinkenkiä, joten rannoilla riitti simpukankuoria ihailtavaksi. En ole asetellut näitä, ne lojuivat noin nenäni edessä. Kaunis "perhonen"


Perhosia näkyi muutenkin hieman, muuten oli yllättävän vähän eläimiä nähtävissä. Olisi luullut että rannoilla olisi riittänyt kahlaajia, vesi kun jätti jälkeensä kalaa ja äyriäisiä kasottain kun pakeni.


Pääskyset sentään leikkivät hotellin lammen päällä aamuisin, joten näin sentään jotakin lentävää


Ja rannalla eleli muutama kulkukoira


Emme tainneet kertaakaan ehtiä hotellin altaisiin, yhtenä päivänä sentään joimme hedelmämehut altaan reunalla. Ihan vain siitä syystä että allasalue oli kaunista


Hotelli oli muutenkin kaunis ja sitä oli korsiteltu pienillä "akvaarioilla" eli vesiputouksilla ja kaikissa altaissa uiskenteli kaloja.


Ymmärrän miksi ihmiset palaavat aina takaisin Thaimaahan, se on kyllä jonkinlainen paratiisin eteinen. Mutta silti: maailma on suuri ja nähtävää on paljon.

Hyvää Joulua lukijoilleni, tässä oli lyhyt tarina meidän perheen joululahjasta. 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...