Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Päivä 15

Joulutoiveeni

Olen jo monta kertaa todennut että kunhan saan viettää joulun perheeni kanssa olen onnellinen.

Jos nyt ihan ideaalitilanne olisi niin:

* "Joku muu" hoitaisi ruokakauppakeikat viimeisellä viikolla, inhoan nimittäin kaupoissa olevaa tungosta.
* Saisin ostettua kinkkuni luomutilalalta "naapurista", eli voisin ihan itse seurata possun kasvua.
* Aikaa olisi loputtomasti ruoan tekoon, eli haltiakummitätini tulisi ja heilauttaisi taikasauvaansa ja asuntomme    siivoutuisi. Minä keskittyisin ruokaan ja paketointiin, se on hauskaa nimittäin.
* Ulkona olisi kaunis, hohtava hanki.
* Maailmassa olisi rauha ja ihmisillä hyvä tahto

Oikeassa elämässä vähennetään valaistusta. Hämärässä pölyt eivät näy. Epämääräiset kasat ja pinot siirretään kaappeihin ja toivotaan että ovet pysyvät kiinni. Sitten vaan nautitaan yhdessäolosta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...