Päivät 18 ja 19

Eilen olin iltavuorossa, ja koska haaste oli kuvahaaste, jäi tehtävä suorittamatta.

Tänään saatte sitten kahden päivän vastaukset ja valitettavasti vielä niin ettei niitä eilisiä kuvia ole kuin yksi. Loput ovat kännykässä enkä ole keksinyt miten saisin ne koneelle siirrettyä näppärästi. Koko puhelin on edelleen hieman hämärä laite minusta, mutta ehkäpä vielä opin ymmärtämään sen sielunelämää? Lapseni ainakin rakastavat sitä.

18. päivän haaste:

Kuvakavalkadi päivästäsi

No, kavalkadiahan ei yhdestä kuvasta saa, mutta ennen kuin lähdin eilen töihin sain paketoitua muutaman lahjan. 

19. päivän haaste:

Lahja jota kadut osaneesi / Toivot ettet olisi ikinä saanut

Minä en ole saanut ensimmäsitäkään turhaa lahjaa, enkä tunnusta katuneeni mitään ostamaanikaan. Mutta voin tunnustaa että tänä vuonna olen ollut oikein, oikein tuhma! En koskaan, ja nyt tarkoitan todellakin en koskaan, avaa joululahjoja ennen aattoa, ellei antaja oikeasti pyydä minua avaamaan lahjaa etukäteen. Mutta tänään en pystynyt enkä malttanut. 

Siskoni kertoi aamulla että Toven 100-vuotismukia saa ostaa ennakkoon Ikkunatavaratalosta ja älyttömän kovasta hinnasta lahjoitetaan 2 e Unicefille. Olin naapurimaan nettisivuilta bongannut että tällainen olisi ensi vuonna tulossa myyntiin ja että joka kuudennessa mukissa on Toven kadonneet silmälasit piilossa. 

Aamulla sitten soitto miehelleni ja samalla kova ukaasi: Tahdon silmälasimukin! Niitä saa vain ja ainoastaan eräästä paikasta kello 9:tä eteenpäin. Kuulema herra oli "kaikkien muiden mummojen" seassa ollut isossa tavaratalossa ihmettelemässä mukeja. Ja samalla informoinut ympärillään olevia rouvia että pitää löytää silmälasimuki. Siinä oli mukeja vaihdettu uusiin kun tädit ja mieheni etsivät kadonneita silmälaseja. Tädit kun eivät olleet bonganneet silmälasijuttua netistä.

Silmälasit löytyivät ja silkkipaperiin kääritty aarre tuotiin kotiin paketoitavaksi. Sanoin että olimme sopineet ettemme osta lahjoja toisillemme tänä vuonna. Ja kysyin onko lasit. Herra ilmoitti että katso ellet usko. Vilkaisin ihan varovasti, mutta lapsukaiset tahtoivat nähdä koko mukin. Siispä aarre on avattu ennen aattoa, hieman kadun sitä, mutta rakastan mukiani. Ja miestäni!