Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Päivä 20

Jouluinen asia joka aina saa sinut hyvälle tuulelle

Joulu saa minut hyvälle tuulelle. Tänäänkin kaupassa eräs rouva ensin jyräsi minut kärryllään, mutta auttoi sitten kassalla tönäisemällä tavaroitani lähemmäksi kärryäni. Pakkaaminen meni huomattavasti helpommin ja rouva oli oikein viihdyttävää seuraa kun pakkasin tavaroitani. 

Parkkipaikalla sain erään autoilijan onnelliseksi kun näytin missä minun autoni on, itse kiertelin 5 minuttia hallissa ennen kuin onnistuin löytämään tyhjän paikan. 

Mutta se ihme joka saa minut vuodesta toiseen iloiseksi on se kaunis, pehmeä lumisade joka kuuluu täydelliseen jouluun. Aamulla puhelimeeni oli ilmestynyt kaunis, talvinen maisema ja sääohjelma lupaili lumisadetta. Kaunis kuva ilahdutti, lunta nyt en saanut ihailla kuin näytöllä. 

Itellakin toimitti kasan kortteja tänään, nekin saivat hymyn huulilleni. Uskomatonta miten kavereiden lapset kasvavat joulukortista toiseen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...