Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 30. lokakuuta 2014

Taskuun täytettä

On taas aika Hopotaa.

Olen siis saanut etusetelin lähikaupassa käytettäväksi ja sain hakea Myllyn Paras Voitaikinataskuja pakastekaapista. Paketin (10 kpl) hinta oli reilu 3 e. Kyseessä on raakapakaste jota pitää paistaa 15 min 225 asteisessa uunissa.

Tuote on pakattu pahvilaatikkoon, joka on kääritty jonkinlaiseen kelmuun ja se sitten siirretty seuraavaan pahvilaatikkoon. En nyt ole ihan vakuuttunut tästä pakkausmateriaalin määrästä, voitaikinalevyt pärjäävät hyvin ihan siinä muovikäärössänsä, mutta ehkäpä nämä palaset olisivat muusia pehmeässä paketissa? Tässä pakkauksessa ne kuitenkin hölskyvät iloisesti, mikä ei ehkä kauppakassissa kuljetettavalle tuotteelle on hyvä ominaisuus?


Hieman skeptinen olen ajatukseen että pelkät voitaikinalevyt eivät riitä vaan pitää olla valmiita taskuja tarjolla, mutta ainahan näitä voi kokeilla. Koska kyseessä on voista leivottu tuote joudun tyytymään vähälaktoosiseen (0,341 g/ 100 g) vaihtoehtoon.

Avainlippu on pakkauksen reunassa, mistä valtavasti lisäpisteitä, oletteko huomanneet miten hankalaa on tänä päivänä löytää kotimaassa leivottua leipää?

Tuote sisältää: Vehnäjauhoa, voita (maidosta) 34 %, vettä, suolaa, happamuudensäätöainetta (E334) 
Tuo e-koodi on L-viinihappoa, mm. viinirypäleistä löytyy samaa ainetta. Mistä tuli mieleeni että viinirypäleitäkin voi käyttää täyttämiseen. Tällä kertaa päätin kuitenkin täyttää taskut periaatteella: katsotaan mitä kaapsita löytyy. Osittain sen takia että voisin kuvitella pitäväni tällaisia yllätysvieraita varten vierasvarana. Eikä silloin ehdi kauppaan hakemaan mitään.

Koska olimme testauspäivänä vain perheen voimin maistelemassa, päädyin puolittamaan levyt: 5 suolaista taskua, 5 makeaa.

Voitelin taskut kananmunalla ja suolaisten pintaan ripottelin erilaisia pippureita



Makea versio sai pintaansa suklaan makuista tomusokeria. Siihen teepallo, vai mikä tuon työkalun nimi sitten onkaan, on oivallinen apu! Pallo auki ja sillä nappaa paketista sokeria. Sitten vaan ravistellaan sokeria leivonnaisen pintaan. Huomattavasti helpompaa kuin siivilän käyttäminen.


Seurasin ohjeita, kerrankin todella tarkkaan, mutta nämä ei kyllä minusta nousseet yhtä hienosti kuin perinteiset Myllyn Paras voitaikinalevyt. Tunnustan kyllä että näiden halkaiseminen onnistui lähes ajatuksen voimalla, veistä ei tarvinnut edes näyttää näille. Mutta eipä sen voitaikinapalasenkaan halkaiseminen ole kovin vaikeata. 



Suolaisten taskujen sisään pistin Koskenlaskija Viherpippurisiivuja sulaamaan ja makeat saivat sisällensä pari palaa Pätkistä. Ja sitten saivat jäähtyä.

Suolasiin lisäsin vielä hieman jäävuorisalaattia ja kylmäsavulohta.




Makeat saivat sisällensä banaania ja nokareen "Den gamle fabrik":n appelsiinimarmeladia.




Loppuarvio: hyviä ja helppoja käyttää, mutta ei ole minun tuotteeni. Olin suoraan sanottuna hieman pettynyt siihen miten huonosti nuo kohosivat ja jatkossa käytän entiseen malliin perinteistä voitaikinalevyä. Vaikka valmistaja on sama niin mielikuvani perinteisestä taikinasta on paljon parempi. 

Perheeni antoi täydet pisteet, tykkäsivät kovasti ja ovat valmiita syömään vaikka joka ilta näitä iltapalaksi. Toki saavat, mutta perinteisistä levyistä tehtynä.

En väitä ettenkö voisi uudestaan tällaisiakin taskuja täyttää, jos paketti ilmestyy eteeni, mutta aktiivisesti en näitä jatkossa kaupasta etsi. 

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Raitoja

Olen jostakin syystä innostunut kutomaan sukkia.

Suurin syy lienee FB ja siellä Knitting Socks in Finland-villasukka ryhmä. Toinen toistaan ihanampia sukkia, kuola valuen ihailen niitä. En todellakaan pysty sellaisiin luomuksiin, mutta huomaan että perussukat tulevat huomattavasti aiempaa nopeammin valmiiksi kun olen innostunut kokeilemaan kaikenmaailman pöllösukkia.

Tällä kertaa ihastuin raitasukkiin jotka näin. Koska ohjetta ei ollut tarjolla, uskalsin heittäytyä villiksi ja kopioida idean ihan sen perusteella mitä näin.

Partiolainen tilasi sini-valkoraidalliset, joten tein työtä käskettyä. Perussukan ohje on jostakin joskus bongatto, olisikohan Novitan langan vyötteestä?

Raitasukat

Lanka: 7 Veljestä, luonnonvalkea ja vaaleansininen
Puikot 3 ja 3½

Luo 48 silmukkaa puikoilla 3. Neulo resoria, 2 o 2 n, 8 kierrosta 
Vaihda puikoiksi 3½ ja neulo aina oikein uudella värillä 7 kierrosta.
Vaihda toiseen värrin ja neulo 1 kierros.
Vaihda väriä ja neulo 6 kierrosta.
vaihda väriä ja neulo 2 kierrosta...
Jatka näin, vaihda väriä ja neulo 5 kierrosta, toisella 3, ensimmäisellä värillä 4. Eli lisää/vähennä aina yksi kierros kunnes olet neulonut 2 kierrosta ensimmäisen raidan värillä (mallissa sinisellä).

Tässä vaiheessa tein vahvistetun kantapään, eli kantalapun:

Neulo I puikon silmukat IV puikolle (= 24 silmukkaa). Jätä muut silmukat odottamaan.Käännä työ, nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo muut silmukat nurin.Käännä työ, *nosta 1 s neulomatta, neulo 1 s oikein*, toista *–* vielä11 kertaa.Toista näitä kahta kerrosta yhteensä 12 eli 24 kerrosta.

Ja sitten kantalapun kavennukset:
Neulo kerros nurjaa ja jatka sitten samaa vahvennettua neuletta kuten aiemmin. Neulo työn oikeasta reunasta, kunnes toisessa reunassa on jäljellä 9 silmukkaa. Tee ylivetokavennus (= nosta 1 s oikein neulomatta, neulo 1 s oikein ja vedä nostettu silmukka neulotun yli). Käännä työ. Nosta 1. silmukka neulomatta, neulo 6 s nurin ja neulo 2 seuraavaa silmukkaa nurin yhteen. Käännä työ.
Nosta 1. s neulomatta, neulo kunnes on jäljellä 8 s, tee ylivetokavennus. Jatka edelleen siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keskiryhmän silmukoiden lukumäärä pysyy samana eli 8 silmukkaa. Kun sivusilmukat loppuvat, jaa kantalapun silmukat 2 puikolle: 4,4
Poimi vapaalle puikolle kantalapun vasemmasta reunasta 12 s + 1 s kantalapun ja II puikon välistä. Neulo poimitut silmukat kiertäen (= takareunasta) ,toisella värillä,oikein vasemman puoleisella kantapohjan puikolla. Neulo II ja III puikon silmukat oikein. Poimi kantalapun oikeasta reunasta 12 s + 1 s III puikon ja kantalapun välistä sillä puikolla, jolla on 4 s, neulo poimitut silmukat kiertäen oikein ja kantalapun 4 s oikein.
Neulo kaikilla 58 silmukalla sileää ja tee kiilakavennukset:Neulo I puikon lopussa 2 viimeistä silmukkaa oikein yhteen ja IV puikon 2 ensimmäistä silmukkaa ylivetäen oikein yhteen.Neulo 1 välikerros, tee kavennukset kuten edellä, neulo 2 välikerrosta, tee kavennuskerros, 3 välikerrosta jne.Lopeta kavennukset, kun kaikilla puikoilla on jäljellä 12 s.


Värikierrokset: 5-3-6-2-7-2-7-1

Jatka sileää neuletta, kunnes pikkuvarvas peittyy.

Kärkikavennukset 
Neulo I sekä III puikon lopussa 2 s oikein yhteen, 1 s oikein. Neulo II sekä IV puikon alussa 1 s oikein ja tee ylivetokavennus. Tee kavennukset kuten edellä joka 2. krs, kunnes joka puikolla on jäljellä 6 s. Tee sen jälkeen kavennukset jokaisella kerroksella. Kun työssä on jäljellä 8 s, katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi ja päättele hyvin.



tiistai 28. lokakuuta 2014

Suunnitelma uusiksi

Olen jo monta vuotta tehnyt joulukorttimme itse, mutta tämä vuosi voi olla poikkeus!

Syy? Ifolorin yhteisttö Suomen Punaisen Ristin kanssa! Ifolorin uutiskirja oli tullut sähköpostiini ja pitkästä aikaa klikkasin sen auki. Lieneeköhän tuo maaginen sana joulu sitten inspiroinut?

Yhdestä 10 kappaleen taitekorttipakkauksesta menee 3 e katastrofirahastoon. Kiiltolakattuja, taitettuja kortteja kirjekuorineen, omala kuvalla varustettuna maksaa 13,90. Perinteiset postikortit maksavat 9,90 / 10 kpl ja niistäkin se 3 e SPR:lle. Minusta tämä on suorastaan ohittamaton tarjous!

Seinäkalentereista menee euro SPR:lle, ihan hyvä sekin.

Nyt pitää vaan saada se joulukuva otettua ja päättää mikä noista pohjista on se "minun" korttipohjani.

Ja koska olen Ifolorin kortteja tilannut muutama vuosi sitten, tiedän etten pety laatuun. Joulukorttisuunnitelmani meni uusiksi, mutta sehän sopii!



maanantai 27. lokakuuta 2014

Elämäni aakkoset: Z

Zynga

Kun mietin mitkä sanat kuvaisivat mitäkin kirjainta olin vielä täysin Castlevillen pauloissa. Ja ennen sitä Farmvillen. Joten Zynga on todellakin ollut osa elämääni.

Valitettavasti Zyngan pelit vaan tökkivät jatkuvasti, joten kyllästyin linnamaahan kun en voinut pelata silloin kuin tahdoin koska peli kaatui jatkuvasti.

Joten Zyngan pelit, niin hauskoja kun olivatkin, eivät suostuneet yhteistyöhön kanssani. Onneksi maailma on täynnä pelejä...

Vara Z kirjaimeni olisi ollut (Helsinki) Zoo, mutta jätetään Korkeasaari toiseen kertaan



“Life is more fun if you play games.” 

~Roald Dahl



torstai 23. lokakuuta 2014

Elämäni aakkoset: Y

Ystävät

Aakkoset ovat taas olleet pienellä katkolla, Ei suinkaan sen takia että jouduin miettimään Y:tä, se on ollut ihan itsestään selvä asia päivästä A. 

Ystävät ovat kullan kalliita ja vaikka en sitä pikkutyttönä uskonut, oli äitini aivan oikeassa: tosiystävän kanssa juttu jatkuu vuosienkin jälkeen niin kuin taukoa ei koskaan olisi ollutkaan. Toivon sydämeni pohjasta ettei vuosien taukoja tulisi, mutta kuukaudet vierähtävät nopeasti ja tätäkin kirjoittaessani tunnen pienen piston sydämessäni, voisin nimittäin olla parempikin yhteydenpitäjä. 

Onneksi on ystäviä jotka raahaavat minut ulos tuulettumaan kun piiloudun kotipesääni. Tai soittavat ja kysyvät olenko vielä olemassa. 

Ilman ystäviä olisi elämä aika paljon tylsempää ja todella paljon raskaampaa. Joten lämmin kiitos teille. 

www.Disney.com

“If you live to be a hundred,
I want to live to be a hundred minus one day
so I never have to live without you.” 

~ A.A. Milne, Winnie-the-Pooh



tiistai 21. lokakuuta 2014

Kortteihin merkki

Torstaina ilmestyy joulumerkit.

Tänä vuonna Kristina Segercrantz on taiteilija joka vastaa joulumerkkien ulkonäöstä. Hän on tehnyt mm. parin Tolkien kirjaan kannet. Joulumerkeissäkin ollaan tarumaailmassa kun tontut palaavat merkkeihin.

Lähde: posti.fi
Täytyy tunnustaa että pitkästä aikaa merkit ovat sellaiset että pidän molemmista. Viimeksi tällainen ihme taisi tapahtua vuonna -10. 


maanantai 20. lokakuuta 2014

Äidillä synttärit

Kiniskikissan sivuilta löytyi jälleen loistava resepti.

Koska Eila-tuotteita alkaa jo Valion valikoimista löytyä ihan kivasti, päätin tehdä äidin synttäreille suolaisen kakun. Hieman taas muuntelu, mutta aika lähellä alkuperäistä ollaan.

Todella nopea tehdä ja koska liivatetta ei ole käytetty ei mitään varsinaista hyydytysaikaakaan tarvita, joskin kakku kyllä saisi imeä nestettä hetken ettei ole kuivia leiäkerroksia kakussa.

Tomatti-Charlotta

Pinnalle:
tomaattia

Täyte:
300 g Viola yrttituorejuustoa
200 g Eila Creme Fraiche
200 g meetvurstia
1  punainen paprika
2 rkl sinappikurkkusalattia

Leipäkerrokset: 
n. 260 g täysjyväpaahtoleipää
¾ dl maitoa

Koristelu:
persiljaa

Vuoraa 1½ l kulho tuorekelmulla. Minä käytin siivilää, ei ollut pyöreäpohjaista kulhoa nimittäin vapaana.

Leikkaa tomaatit ohuiksi, pyöreiksi siivuiksi. Peitä kulhon sisäpinta tomaattisiivuilla.

Sekoita tuorejuusto ja ranskankerma. Leikkaa meetvursti ja paprika pieniksi kuutioiksi. Lisää kuutiot ja kurkkusalatti tuorejuustoseokseen.

Levitä kulhon pohjalle täytettä. Leikkaa paahtoleipäviipaleista reunat pois. Asettele kulhoon täytteen päälle. Jatka kerrosten vuorottelua. Muista kostuttaa jokainen leipäkerros.

Nosta kakku jääkaappiin, anna vetäytyä yön yli jos mahdollista

Kumoa kakku tarjoilulautaselle. Koristele persiljaruusukkeilla.


Kuva: Samsung

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kaikkea sitä onkin olemassa

Joulu alkaa näkyä kaupoissa.

Fazerin uutuutena löytyi piparipari. Tyttö ja poikapiparkakkuja rasiassa. Tuijotin hetken pakettia. Mikä näiden idea oli? Valmiiksi leivottuja pipareita jotka voi koristella oman mielen mukaan?

Toki, onhan valmiita piparkakkutalon osiakin, senkun liimaat palat yhteen ja koristelet, mutta piparkakku-ukkoja? Mihin jäi se hauska osuus missä syödään keskivertolypsäjän rehuannosta vastaava määrä piparkakkutaikinaa? Ja mietitään mitä muottia käytetään seuraavaksi?

Toki, onhan tuo nopeampaa kun ostaa ukkelit valmiina ja ne ovat taatusti symmetrisiä ja tasapaksuja. Koristelua vartenkin on tehty valmiit koloset, ettei tarvitse hirveästi käyttää mielikuvitustaan ellei halua. 

175 g pakkauksessa ukkeleita, niistä, keksipakettimaisesti 1/3 rikki, joten kovin montaa ei tarvitse sitten koristella?

Jostakin syystä epäilen että meillä leivotaan perinteisesti pipareita, onhan sekin sitä paljon mainostettua laatuaikaa. Nämä tyypit saivat jäädä kauppaan.

Fazerin sivuilla oli näköjään kakku joka on koristeltu piparipareilla. Hauska idea, lumikinoksineen. Ja nopea toteuttaa!


lauantai 18. lokakuuta 2014

Mikä helmi

Ystävät ovat kullan kalliita!

Ystäväni päätti että meidän oli aika tavata. Hän oli aivan oikeassa. Jostakin syystä emme tapaa ollenkaan riittävän usein, vaikka ei välimatka ole kovinkaan pitkä. Kalenterit vaan niin täynnä kaikenlaista, olevinaan tärkeää. Nyt kuitenkin onnistuimme varmaan hetken yhteistä aikaa, vaikka minä melkein onnistuin pilaamaan tapaamisemme. Onneksi luottoystävä joustaa. 

Siispä hän vei minut syömään brunssia Kahvila Peroba:n, heti kun olin saanut aikatauluni sovitettua jonkinlaiseen kuosiin. Mitä aarteita kotikaupungista voikaan löytyä! Keskellä kerrostalomaisemaa seisoo ihana, punainen huvila, Villa Ylänne. Ystävä tiesi kertoa että talo on madollisesti Eliel Saarisen suunnittelema. Oli tai ei, ihan uskomaton helmi keskellä kaupunkia!

Kuva kuistilta: Ystävä
Päätime istua huoneessa jossa oli vihreä kaakeliuuni. Ja sitten nautin loistavasta ruoasta ja vielä paremmasta seurasta!

Ruoka oli pitkälti laktoositonta ja gluteenitonta. Se jo on hemmottelua, ettei tarvitse koko ajan pyytää: olisiko teillä...

Kuva: Ystävä
Teevalikoima oli Nordqvistin, mitään perusliptonia ei näkynyt mailla halmeilla. Minäkin innostuin juomaan kaksi kupillista teetä. Ja astiat Arabiaa. Vaikka Arabian lautaset taidetaan tehdä Thaimaassa nykyisin, niin koen ne sentään jotenkin kotimaisiksi. Eipä nuo Pentikinkään pytyt ja kipot sen kotimaisempia ole. Ikävä kyllä.

Samsungilla napsastu


Mutta palataan ruokaan, sillä se on sen arvoista! Savulohi-perunasalaatti oli ehdoton suosikkini! Kaunista ja hyvää. Perunoista oli meloniraudalla (?) tehty pieniä palloja, joten vaivaa oli nähty myös ulkonäön eteen. Ja jälkiruokapöydässä oleva täytekakku vei kielen mennessään. Toki muutakin oli tarjolla, ruokalisto löytyy kahvilan kotisivuilta, mutta nuo olivat ehdottomat suosikkini. 


Viereinen huone, kuva: Ystävä
Olisi tuolla lounastakin tarjolla, valitettavasti työpaikkani ei ole kotikaupungissani, tosin tuolla voisi lounastauko kyllä venähtää todella pitkäksi.  Jo yksityiskohtien ihaileminen vei oman aikansa, vai mitä mieltä olette naistenhuoneen ovesta?

kuva: Ystävä
Pitihän siinäkin huoneessa piipahtaa, nenä kaipaa aina hieman puuteria, lattiaa olisin voinut ihailla pidempäänkin.

Samsungilla tämäkin on otettu

Ystävälle kiitos, niin seurasta kuin elämyksestä. Ja jos joskus liikutte Espoossa brunssiaikaan: Suosittelen Perobaa!

Tieto tuli

"Puhalla pyry, vihellä viima! Kotipolku lumisena loistaa, kutsuu sisään kaikki rakkaat."


Loimu 2014 maistuu karhunvatukalle! Pohjana on Chileläinen cabernet sauvignon ja mausteina kaneli ja neilikka. Tämä ei voi olla muuta kuin hyvää!

Jos Loimun mustikka on ollut toistaiseksi suosikkini, uskoisin että tämä pääsee, jos ei voittajaksi, niin ainakin hyvin lähelle sitä. Jo oli aikakin, mustikkaglögistä on ihan liikaa aikaa. Joskin se kuningatar muutama vuosi sitten oli ihan hyvää sekin. Onhan tässä tietysti olemassa pieni riski että aika kultaa muistot, mutta odotan kuitenkin innolla tätä. Ihan vielä en kuitenkaan taida saada miestäni juomaan glögiä? Tosin, onhan ulkona kylmä ja iltalenkin jälkeen voisi höyryävä juoma maistua?

Hinta Alkossa hieman vajaa 15 e, minkä kyllä alkaa tuntua siltä että maksan pullosta, mutta pakko tätä on maistaa, siitä huolimatta.

Kuva: L&P

tiistai 14. lokakuuta 2014

Mysterituubi

Sain testattavaksi käsivoidetta.

En edes muista osallistuneeni tällaiseen testiryhmään, joten iloinen yllätys odotti postilaatikossa. Kuoren sisältä paljastui valkoinen rasvatuubi, jonka kyljessä luki: Anti-Age käsivoide Aloe.

Transmerin tuote ja toiveena oli että testaan viikon ennen kuin kerron mielipiteeni.

Loistavaa! Kädet ovat aika kovilla kun pesen ne useamman kerran päivässä saippualla ja käsidesiä menee monta pumpullista päivässä käsille. Väittäisin että kädet ovat rutikuivat, vaikka käyttämäni tuotteet ovatkin samalla hoitavia. Ja kun tuon vedellä läträämisen lisäksi minulla on paha tapa repiä kynsinauhoja niin kädet näyttävät juurikin siltä miltä kuvittelette.

Tehdään sitten työtä käskettyä ja annetaan lopullinen raportti vasta kun olen viikon testaillut, mutta kerron nyt kuitenkin heti kättelyssä ensivaikutelman.

Puristin tuubista "normimäärän" rasvaa. Aika paksua tuntui olevan, mutta levittyi helposti ja oli muuten riittoisaa. Rasvasin sitten käsivarretkin että saisin rasvan levitettyä. Pitää siis puolittaa tuo normimääräni.

Suhteellisen hitaasti tuo imeytyi ja käsiin jäi kalvo pintaan. Plussana sanottakoot että kädet todellakin tuntuivat heti kosteutetuilta, mutta töissä en tätä voi käyttää, rasvaisilla käsillä en pysty tekemään töitä. Siispä tästä tulee iltapäivä rasva, autoa ajaessa kädet voivat olla hieman rasvaisetkin ja yöksi tulen taatusti rasvaamaan käteni tällä.

Tuoksu on mieto, sitrusmainen, olisikohan se sitten se aloen tuoksu?

Yhden käyttökerran jälkeen olen positiivisesti yllättynyt. Yleensä kädet imaisevat rasvan välittömästi eikä oikeastaan ole sellaista oloa että kädet tulivat rasvattua. Nyt käteni tuntuvat oikein miellyttäviltä.

Viikkoa myöhemmin voin jatkaa raportointia. Alkuun rasvasin kädet kolme kertaa päivässä, nyt rasvaan kerran tai kaksi. Kädet ovat selvästi paremmat, kynsinauhat ovat saaneet olla rauhassa.

Olen oppinut ettei tuubista kannata puristaa isoa määrää rasvaa vaan pienemmälläkin määrällä saa kädet rasvattua kunnolla.

Sen verran sain nyt tietää, että kyseessä on Lemon Juice & Glycerine käsirasva. Ja siis Aloe Anti-age tuote. Ostan ihan taatusti uuden tuubin kaupasta, heti kun sellainen silmiini osuu. Pitää oikein pitää silmät auki! Tosin en tiedä minälaista tuubia etsin, mutta ehkäpä se löytyy kaupan hyllystä etsimällä.

Tätä tuotetta suosittelen, jos onnistutte noilla tiedoilla tuubin löytämään kaupasta!


maanantai 13. lokakuuta 2014

Ikeassa on joulu

Joulu on todellakin tulossa.

Taas on se aika vuodesta että illat pimenevät ja naapureiden pihoilla alkaa ledit vilkkua.Vaikka olenkin jouluihminen, ainakin väitän olevani, en nyt oikein kumminkaan ymmärrä joulukuusta tähän aikaan vuodesta. Sen sijaan erilaiset pihavalot ovat oikein kivoja. Joulukuuseen voi sitten sytyttää ne valot adventtisunnuntaina. Mutta sallittakoot naapurille kuusi vaikka kesäkuussa jos siltä tuntuu.

Ikeassakin on jo joulu! Heidän joulukuvastonsa on ilmestynyt. Ainakin pitää hakea adventtikynttilät tuolta naapurimaan ihmekaupasta ja jospa vaikka samalla täydentäisi koirien rottavarastoa. 26.10-27.12.14 välisenä aikana ostetuista pehmoleluista tai kirjoista Ikea lahjoitaa 1 euron Unicefin ja Pelastakaa lapset-järjestöjen koulunkäyntiä tukeviin hankkeisiin. Väittäisin että kyseessä on aikamoinen prosentuaalinen lahjoitus kun miettii mitä Ikean pehmot keskimäärin maksavat.

Täytyy tunnustaa etten edes tiennyt että Ikealla on ihan säätiö lasten olosuhteiden parantamiseksi. Viime vuonna ovat lahjoittaneet 101 miljoonaa euroa sivujensa mukaan. Aikamoisen kasan litteitä paketteja ovat saaneet myydä ennen sitä!

Haastankin nyt kaikki koiratuttuni hankkimaan uudet rotat marras-joulukuussa, miten iso eurokasa saadaan aikaiseksi?





tiistai 7. lokakuuta 2014

Elämäni aakkoset: X

Kieltotaulut

En kertakaikkiaan keksinyt mitään X:llä alkavaa, elämääni kuuluvaa. 

Tai, XL Elämää on aivan loistava blogi, suosittelen ellet ole tutustunut. Seuraan blogia aktiivisesti, joten sinäänsä se on anasainnut paikkansa täällä, mutta välillä on hauska hieman potkaista aitoja nurin. Minun X:ni on siis kieltotaulut.

Vihaan niitä! Yrittäkääpä löytää parkkipaikkaa tänä päivänä: aluekieltoa, pysäköintikieltoa, toimii vain ennakkomaksulaitteella... miten elämä voi olla näin hankalaa välillä?

Ja sitten nämä idioottimaiset kiellot. Kuten rakkaassa kotikaupungissani. Kyltti jossa koira peitetty X:llä. Minun maailmassani se tarkoittaa että koirilta pääsy kielletty. Seuraavassa kyltissä sitten: pidä koirasi kytkettynä. Siis mikä koira? Se joka ei saanut tulla tänne? Ja mainittakoot että sillä rastitetulla koiralla on remmin tapainen kaulassa. Eli lienee kytketty? Jos luulit että irtokoirat on kielletty, niin uusiksi meni sekin ajatus. Tässä kieltotaulujen luvatussa maassa luulisi ettei tarvitse ihan täysin tyhjänpäiväisi kylttejä ripustella joka paikkaan.

Niistä puheen ollen, tiellämme oleva aluekielto on edelleen voimassa...

Oletteko muuten huomanneet, että jos ruohikolla on kieltokyltti: älä tallaa nurmikkoa, niin kyltin vierestä lähtee polku nurmen yli.



The more things are forbidden, the more popular they become.
~ Mark Twain



maanantai 6. lokakuuta 2014

Kotikaupungin 10 pakollista nähtävyyttä

Näin tällaisen postauksen eräässä ulkomaalaisessa blogissa.

Jäin miettimään löytyisiköhän kotikaupungistani kymmenen nähtävyyttä. Tiesin että niitä kyllä on, esimerkiksi Emma, Espoon modernin taiteen museo. Mutta kymmenen jota itse suosittelisin? Enpä uskonut, mutta kyllä se aika helposti onnistui. Vaikka en nyt välttämättä kaikkia paikkoja suosittele, niin tavalla tai toisella ne ovat olleet minulle tärkeitä.

Tässä tämä listani on.

1) Saaristomme

Aivan itsestäänselvä ykkönen minulle, sen verran monta tuntia olen näissä kauniissa melontamaisemissamme viettänyt. Ja lapsuudessani ollut mökkeilemässä Stora Herrössä. Jos ei melonta kiinnosta voi saaristoamme ihailla myös saaristoveneestä.



2) Nuuksion kansallispuisto

Kaunista maisemaa ja noin 33 km kävelyreittejä. Keskellä kotikaupunkiani ihan erämaata. Ja koska kansallispuiston läheisyydessä voi meloakin niin aika äskettäin on tullut käytyä.



3) Tarvaspää

Gallen-Kallela museo jonka ohi ajoin aikoinaan lähes päivittäin. Rakennus on itsessään kaunis ja kyllä museossakin voi joskus poiketa.

Kuva: Wikipedia
4) Pentala

Ensimmäinen kohde jonne muistan meloneeni. Pentalan saaressa on järvi jossa on saari jossa on lähde. Se jos jokin on eksoottista. Tämäkin saari on kaunis ja sieltä löytyy myös kesäravintola: Paven, joka on vielä kokematta. Ehkäpä ensi kesänä?




5) Villa Elfvikin luontopolku

Toinen kiva ulkoilukohde. Kävin hyvän ystävän kanssa kiertämässä lenkin ja taas kerran sain ihmetellä miten paljon kaunista ihan kotinurkilta löytyykään. Elfvikissä järjestetään hurjasti erilaisia luontoon liittyviä tapahtumia, kannattaa tutustua jos on aivan tuntematon kohde

6) Espoon tuomiokirkko

Koti- ja vihkikirkkomme. Mahdollisesti jopa vanhin pääkaupunkiseudun rakennuksista, vanhimmat osat ovat peräisin 1480-luvulta. Kirkko korjattiin 1980-luvulla ja tunnustan että meni kauan ennen kuin totuin uuteen ulkonäköön. Ja edelleen kaipaan kynttilöitä kattokruunussa.


7) Barona-areena

Aika monet kisat ja muutaman harjoitukset on katsottu Baronalla. Eli suomeksi: paleltu on. Tosin Baronalla ei tarvitse palella, siellä on yleensä suhteellisen lämmin.
Jos haluatte kyseistä hallia ihailla, suosittelen ETK:n kisoja. Nuoret jääprinsessat jäällä, onkohan muodostelmaluistelua upeampaa lajia olemassa?

Väärä halli, oikea laji

8) Espoonlahden uimahalli

Vielä enemmän aikaa on vietetty hikoilemalla Espoonlahden uimahallissa. Tosin ei altaassa vaan katsomossa tai kääntöjä valvoen altaan reunalla. 50 metrin radat ovat harvinaista herkkua Espoossa, joten onnellisessa asemassa oltiin kun uimarin treenit olivat pitkälti Espoonlahdessa.



9) Kirjastomme

Rakastan lukemista, valitettavan harvoin on vaan nykyään aikaa uppoutua kirjojen ihanaan maailmaan. Lempikirjastoni on ehdottomasti Omena, sen jälkeen kun Leppävaara suljettiin, tai oikeastaan siirrettiin, Selloon.

10) Pukin Piilopirtti

Ok, tämä pääsi tänne vain ja ainoastaan siksi että Joulupukilla on kesämökki Espoossa. Kerran olen käynyt, ellei ole kovasti kehittynyt toiminta niistä ajoista niin jätän jatkossa väliin.

Ja koska kannatan kotimaan matkailua niin olisi kiva kuulla muidenkin kotikaupungin lempikohteet.
Haastan mukaan Pauliinan (Pauskan Elämää) Satun (XL Elämää, ainahan kotikaupungistaan voi oppia uuttakin) ja Margaretan (Valon aalloilla, vaikkapa kuvina sitten vastaus).

Ilomielin lukisin teidän suosituksianne, Ja seurailisin mahdollisia jatkohaasteen saaneiden vastuksia.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Kaunista

Nyt se on täällä!

Muutama pakkasaamu on jo ehtinyt nipistämään poskia, mutta tänään oli ensimmäinen kunnon syysaamu. Ehdin nimittäin aamulenkille koirien kanssa ja peltomaisema oli edelleen huurteessa.

Tuhannet pienet jääkristallit kimaltelivat aamuauringossa, ei siinä voinut kuin ihailla maisemia. 


Ja koska olin suhteellisen varma siitä että kyyt olivat nukkumassa, uskasin jopa lähteä koirien kanssa pellolle nauttimaan talven ennakkoesityksestä.

Täydellinen aamu!

Kuvat: Samsung

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...