Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 31. lokakuuta 2013

B niin kuin Bjällerklang


Olin jotenkin kuvitellut että B olisi hieman hankalampi kirjain ja niinhän se tuntui olevankin. Mutta kun pääsitten vauhtiin niin keksitte B:llä alkavia lauluja enemmän kuin minä.

Oma ehdotukseni on Bjällerklang eli Kulkuset. Jouluaattona tehtiin aina se "pakollinen" hautakierros ja autossa oli aikaa kuunnella joulun toivelauluja radiosta. Tai laulaa niitä itse jos radiosta ei tullut mitään meidän perheelle sopivaa. Kulkuset oli aivan loistava yhteislaulu. Sitä voi laulaa ihan millä kielellä tahansa ilman että se kuulostaa oudolta avaruuskohinalta. Ja sitähän hoilattiin. Kuten monia muitakin joululauluja, mutta Kulkuset yleensä sai meidät kaikki neljä laulamaan.

Teidän ehdotuksianne:

Betlehems stjärna

Tätäkin on laulettu joulusta toiseen, milloin koulussa, milloin Kauneimmat Joululaulut tapahtumissa. Ihan kaunis laulu jota edelleen huomaan laulavani silloin tällöin.

Bells will be ringing 

Bon Jovin esittämänä, että saadaan monta B:tä. Ei mitenkään suosikkilaulujani, ei herätä muistoja joten siksi ei varmaan ole mitenkään erikoinen minusta. Lauluna toki ihan sellainen että en sulje radiota jos sattuu tulemaan, mutta en myöskään laula mukana.

Baby's first Christmas

Sama juttu kuin Bon Jovin kohdalla, ei yhtään muistoa joka liittyisi tähänkään joululauluun.

Bells of St. Mary

Onko tämä joululaulu? Uskotaan, minun maailmassani se on elokuva.

Blue Christmas

Ja laulajana ehdottomasti Elvis. Olin jo koko laulun unohtanut, vaikka löytyikin siltä ihan ensimmäiseltä omalta jouluvinyliltäni. Kiitos muistuttamisesta. Tämä on ehdottomasti se laulu jonka linkitän tänään tänne!
Samaista laulua ehdotettiin myös Bon Jovin esittämänä, mutta ei ole Elvistä voittanutta!






Uusi kuvakulma

Pauska haastoi minut valokuvaamaan.

Haaste on alkanut KOTILA-blogista ja haasteen nimi on "uusi kuvakulma".

KOTILA -blogin UUSI KUVAKULMA -haaste:

- Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty.
- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi).
- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille.
- Have fun!

Mietin tovin mitä kuvaisin. Kotiani en yleensä täällä esittele, totesin että porraskäytävää on kuvattu ja saunaa, uudet yksityiskohdat niistä? Tai sitten jotakin jouluista. Vaikka kuvittelin tämän olla haasteellista niin eihän se nyt oikeasti sitä ollut: yhdistetään molemmat jutut!

Siispä suuntana sauna ja katse vastakkaiseen nurkkaan kuin vuosi sitten. Siellä asuu Saunatonttu joka selvisi tulipalosta täysin vammoitta. En nyt tiedä liittyykö Saunatonttu mitenkään erityisesti jouluun, mutta tontut kai mielletään jouluisiksi, joten sovitaan että tässä yhteydessä Saunatonttu on joulutonttu.

Kiitos Pauskalle hauskasta haasteesta. Haastan puolestani

Aikun, Ian, Margaretan, Siniusvan ja Sinut !

Kerrottehan minullekin kun olette vastanneet?


keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Joululahjaksi?

Mieheni mielestä joulun voisi perua.

No, hän nyt ei vietä omiakaan syntymäpäiviään, joten miksi sitten kenenkään muunkaan, mutta silti minua ärsyttää nuo kommentit. 

Tosin, kuunneltuani niitä vuosikymmeniä, alan olla aika immuuni. Siispä jatkan jouluhörhöilyäni ja yritän olla huomioimatta mieheni outoa köytöstä. Olen kyllä huomannut että osa tästä löpinästä on juurikin vain ja ainoastaan löpinää. Kun joulukuu lähestyy herra tuo kiltisti koristelaatikot ylätalolta ja ihan itse aloittaa koristelun. Kun jossakin vaiheessa itse ilmoitin että minusta voisi jättää esimerkiksi lipputangon koristelun sikseen sain lähes murhaavan katseen. Joten se siitä "en pidä joulusta" asenteesta.

Tunnustan että vuosien varrella meillekin on kertynyt aika monta joulukoristetta eikä niitä kyllä kaikkia esille oteta jouluksi. Enkä juokse joulukoristeosastoilla ostelemassa joka vuosi uusia koristeita kotiimme. Mutta kun löysin netistä maailman turhimman joulukoristeen melkein sorruin. Pitäisi vaan sevittää vielä mikä tuo herran Lumian malli on. 


Valitettavasti oma Nokiani on niin vanha ettei siihen mitään hauskaa saa, sitä vastoin Ipuhelimelle olisi markkinoilla vaikka ja minkälaisia kuoria. Pitäisikö vaihtaa puhelinta?



tiistai 29. lokakuuta 2013

A niin kuin Ave Maria


Ave Maria

Mietin kauan mikä joululaulu olisi se A lauluni. Niitä kun oikeasti on niin monta. Tunnustan että päästin itseni helpolla ja siirsin yhden laulun toisen kirjaimen kohdalle käyttämällä vaihtoehtoista nimeä sille. Ja koska näitä kieliä on maailmassa aika monta voi osan lempilauluista siirtää toisen kirjaimen kohdalle vaihtamalla kieltä. Loppusuoralla oli sitten Adeste fideles ja Ave Maria. Adeste fideles ihan siitä yksinkertaisesta syystä että mummini oli päättänyt että laulan sen ja niitä sanoja ja lausumista sitten harjoiteltiin kauan ja hartaasti. Ja hihiteltiin. Laulu itsessään ei ole suosikkejani, mutta ne muistot. Joka kerta kun laulun kuulen palaan mummin keittiöön hihittelemään. En edes muista lauloinko ikinä koko laulua, mutta lämmin tunne tuosta tulee.

Ave Maria taas on itsessään niin kaunis. Schubertin versiosta puhun, kauniita versioita on toki muillakin, mutta tuo Schubertin versio on "minun" Aveni. Tosin nyt kun hieman kaivon tietoa laulusta tajusin että olisin voinut siirtää tämän kohtaan E: "Ellens dritter Gesang". Schubert sävelsi teoksen vuona 1825 joten voinemme puhua klassikosta? 

Teiltäkin tuli ihania ehdotuksia

Arkihuolesi kaikki heitä

Aivan ihana Leevi Madetojan ja Alpo Noposen joululaulu joka minunkin listallani oli, sekä Assa että Vssä. 

Adams Julsång Jussi Björlingin esittämänä. 

Klassikko jos mikään sekin. Ja kuten toestin, onneksi noita kirjaimia voi vaihtaa. Uskoisin että tämä tulee vielä vastaan jossakin vaiheessa minunkin listassani.

All I want for Christmas is You Michael Bublén esittämänä.

Kun ensimmäisen kerran kuulin Bublén laulavan jossakin televisio-ohjelmassa ihastuin. Ja sitten Bubléta alkoi tulla joka kanavalta ja siinä kävi kuten odottaa saattaa: kyllästyin. Jopa niin pahasti että levy jäi hankkimatta. Nyt kun kuuntelin tämän uudestaan totesin että ehkäpä tuota levya sittenkin voisi harkita, vastahan on kaksi uutta tälle joululle hankittu.

A boy is born in Bethlehem

En ollut koskaan kuullutkaan tällaista joululaulua. Ja laulun ehdottaja on joskus epäillyt ettei maailmassa voi olla joululaulua jota en tietäisi. Laulu on peräisin 1300-luvulta, Puer natus in Bethelem. Voisin kuvitella että jossakin luostarissa tämä on syntynyt. 

Koska tämä oli minulle uusi ja ihmeellinen, saa tämä edustaa A:ta tällä kertaa.

Ja huomenna on sitten vuorossa B. Ja muokkaan hieman sääntöjä: viisi ehdotusta ja julkaisen näitä kerran vuorokaudessa...muuten emme taida päästä edes marraskuun puolelle ennen kuin aakoset on käsitelty!




Aakkoset uudestaan

Aion toistaa viimevuotisen aakkoshaasteeni!

Tosin tänä vuonna etsitään joululuauluja. Eikä tietenkään mitä tahansa lauluja, vaan niitä kaikkein kauneimpia ja ihanimpia. Niitä jotka kuljettavat takaisin siihen tiettyyn maagiseen hetkeen.

Kuten viime vuonnakin, paljastan oman suosikkini heti kun olen saanut vähintään kolme ehdotusta teiltä. Joko tänne kommenttiosioon tai sitten tuonne naamakirjan puolelle.

Ja tiedän, joidenkin mielestä ei vielä ole joululaulusesonki, mutta minä olen kuunnellut niitä jo monta kuukautta! Ja eihän niitä ole pakko kuunnella vieläkään ellei tahdo. Linkit eivät aukea automaattisesti.

Katsotaan oletteko samaa mieltä kanssani. Tosin tunnustan etten vielä ole keksinyt z-ö välille mitään, mutta katsotaan onnistunko siinä ennen kuin pääsemme sinne saakka. Minä ainakin odotan innolla, olen hautonut tätä jo monta kuukautta ja nyt en malta odottaa pidempään. Joulukuussa voi avata kalenterin luukkuja, mutta edessä on koko marraskuu ennen sitä...

A:sta siis lähdemme liikenteeseen, kielivalinta on vapaa: latinakin käy.


maanantai 28. lokakuuta 2013

Tehtävä suoritettu

Olen niin ylpeä miehestäni!

Pakkohan herraa on välillä kehua täälläkin, sillä luulin lähettäneeni hänet tänään "mission: impossible":lle. Tämä tauti kun on kaatanut minut kertakaikkiaan sängynpohjalle niin herra on saanut käydä kaupassa. Perusasiat nyt onnistuvat häneltäkin. Hän on tässä vuosien varrella oppinut että "ruokaa" ostoslistassa tarkoittaa että ottaa jonkinlaisen lihamöykyn tai kalan ja rouva on tyytyväinen. Mutta tänään listassa oli hieman erilaisia tuotteita: varsiselleriä. Savustettuja sinisimpukoita. Noiden peruspekonien lisäksi siis. 

Uusimmasta Maku lehdestä olin nimittäin löytänyt "New England Clam Chowder" reseptin ja päätin että kun on näin sairas saa tehdä keittoa ruoaksi. Herra syökööt eilistä filettä, elleivät simpukat kelpaa.

Hieman kyllä ihmetytti tuo Maku lehden ohjeistus: savustettuja sinisimpukoita vedessä, niitä saa vain ja ainoastaan eräästä pääkaupunkimme ihanuudesta, joka kyllä sinäänsä on avanut muutaman pikkuliikkeen muuallekin. Koska vielä ei ole Ikkunan aika eikä mieheni ole mitenkään erityisen kiinnostunut Ikkunasta, päätin ilmoittaa että minusta Pirkalla on vastaava tuote, kokeile onneasi tai tuo tavallisia. 

Suureksi yllätyksekseni puhelin ei soinut kun herra oletusarvoisesti oli ehtinyt kauppaan ja ehkäpä vielä suurempi yllätys: kaikkea oli ollut kaupassa! Aika usein nimittäin kaupassa on jostakin käsittämättömästä syystä akuutisti loppunut sipuli. Tai tarjousliha. Tulee mieleeni eräs äitini työkaveri vuodelta kivi ja kirves. Hänen vaimonsa kun soitti ja pyysi tuomaan jotakin kaupasta niin herra vastasi juu, juu, kultaseni ja jos unohti koko homman totesi vaan: ne olivat loppu. Joku miehinen piirre? Tosin tämä oli aika ennen kotimaisia keksintöjä kuten NMT. Minun vastaukseni on nimittäin: et sitten soittanut ja kysynyt millä korvataan?

No, nyt ei mikään ollut loppu, mukaan oli tarttunut myös: parane pian suklaalevy, joten eihän tässä voi kun parantua, eihän?

Mutta takaisin reseptiin. Varmaan olivat oikeassa Maku lehdessä, Pirkan savusimpukat olivat öljyyn säilöttyjä. Alkuperäisen reseptin löydätte täältä, minun versioni alta. 

Kermainen simpukkakeitto

140 g pekonia
2 vartta lehtiselleriä
1 iso sipuli
4 perunaa
2 rkl vehnäjauhoja
7 dl vettä
1 kanaliemikuutio
1 iso laakerinlehti
1 rkl kuivattua timjamia
200 g savustettuja simpukoita
(eli 2 purkkia Pirkan säilöttyjä)
2½ dl kermaa
5 tippaa tabascoa
1/4 tl suolaa
½ tl pippurisekotetta

Leikkaa pekoni suikaleiksi ja ruskista se pannulla. Hienonna selleri ja sipuli ja kuullota ne pekoninen seassa. Kuori perunat ja kuutio ne. Lisää jauhot ja sekoita kevyesti. Lisää vesi, kanaliemikuutio, perunat, laakerinlehti ja timjami. Keitä n. 12 min, eli kunnes perunat ovat kypsiä. 

Keiton kiehuessa: valuta simpukat ja anna niiden kuivua talouspaperin päällä. Lisää keittoon kerma ja simpukat sekä mausteet ja kiehauta uudestaan. 


torstai 24. lokakuuta 2013

Ongelma

Minulla on ongelma.

Ostin siikaa jouluksi ja olin ajatellut tehdä mustikkagraavattua siikaa. Minusta se punertava mustikkaraita siiassa on niin suloinen.

Mustikkagraavattu siika

400 g siikafileetä
3 rkl merisuolaa
1 rkl valkopippurirouhetta
1 rkl sokeria
tilliä
200 g mustikoita
Ota siikafileistä ruodot pois ja lado ne vierekkäin sopivan kokoiseen vuokaan. Ripottele pinnalle merisuola, sokeri, pippuri ja hakattu tilli Riko hieman mustikoiden rakennetta ja hiero ne fileiden pintaan. Anna maustua yön yli kylmässä.
Löysin vielä kivan kastikkeen joka oli tarkoitettu graavisiian kyytipojaksi:

Puolukka-balsamicokastike

2 dl balsamico-viinietikkaa
1 dl puolukoita
3 dl sokeria
ripaus suolaa
Sekoita ainekset kattilassa ja keitä, kunnes seos on siirappimainen. Siivilöi liemi ja jäähdytä.
Nuohan sopisi yhteen aivan loistavasti, kotimaiset metsämarjat siis. 
Mutta sitten löysin Kotivinkin sivuilta toisenlaisen reseptin. Ei kannattaisi googlailla. Tietysti voin hankkia lisää siikaa ja tehdä molempia versioita, mutta kun olen luvannut itselleni etten täytä joulupöytää kaikenlaisilla ruoilla. Yhden uutuuden sallin itselleni, tai kuten tuossa mustikkasiikatapauksessa, suosikin paluun jossakin vaiheessa. Mutta nyt siis löysin tämän lumiruusureseptin. Voi lukijani, auttakaa nyt naista liukkaalla. Kumpaa lajia oikein tekisin. Tahdon nimittäin tehdä kaikkea, mutta kun olen luvannut itselleni...

Lumivalkeat siikaruusukkeet

500 g siikafileetä
Liemi: 
1 pieni keltasipuli
1 dl sitruunan mehua

1 dl vettä

2 rkl oliiviöljyä

2 tl sokeria

1 rkl merisuolaa

tillin varsia

10 kokonaista valkopippuria
 
tilliä, sitruunaa, roseepippuria

Kuori ja viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi. Purista sitruunan mehu. Mittaa kaikki liemen ainekset kattilaan ja kiehauta. Anna liemen jäähtyä.
Viipaloi siika ohuiksi viipaleiksi. Pyöräytä viipaleet ruusukkeiksi ja nosta ne astiaan, jossa ruusukkeet voivat tiiviisti nojata toisiinsa. Kaada jäähtynyt liemi kalojen päälle ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään kolmeksi tunniksi.
Koristele tillillä, sitruunalla ja roseepippurilla.

 

tiistai 22. lokakuuta 2013

Lainassa

Kävin kirjastossa ja mukaan tarttui kasa kirjoja.

Suurin osa luonnollisesti joulukirjoja, johan tuo sesonki on tosissaan alkanut. Ainakin jos aikoo itse tehdä lahjoja. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Tosin jos minut tuntee on tuo hieman muuttanut muotoaan: Hyvin suunniteltuja on niin paljon ettei elinikä riitä toteutukseen. Mutta onko tuolla nyt niin väliä? Toteutan osan ja osa jää haaveeksi. Hauskaa minulla kuitenkin on kun suunnittelen.

Lainasin, lähinnä jouluisen nimen takia, Annie Rigg: Christmas cooking with kids kirjan. En kummallisuuksia odottanut, en yleensä innostu ulkomaalaisista jouluruoista, mutta tämä oli positiivinen yllätys.

Kuvitus on iloista ja värikästä, reseptit selkeitä ja helppoja. Työvaiheita ei ole kovinkaan monta, joten lapset ehkä oikeasti jaksavat jopa tehdä loppuun saakka leivonnaisia. Ja kuvien perusteella saadaan aikaiseksi todella kauniita leivonnaisia! Ja sokerihuurrettuja rypäleitä

Kirjan otsikot ovat "pienet lahjat", "syötävät koristeet", "kakut ja jälkiruoat" sekä "juhlaruoka". Ruoka nyt on hieman suhteellinen käsite, lanttulaatikkoa ei tässä kirjassa tehdä, mutta tuskinpa lapset sitä tahtoisi tehdäkään.

Oikein mukava tuttavuus, tämä kirja, voin vaikka lainata uudestaan ensi vuonna.


maanantai 21. lokakuuta 2013

Korttien lumoissa

Naamakirja on aivan ehtymätön idealähde!

Tänään löytyi aika hauska idea miten voisi ripustaa joulukorttinsa esille.



Meillä tosin joulukortit ovat aina roikkuneet esillä, erilaisilla viritelmillä. Ensimmäisessä yhteisessä kodissamme käytin sinitarraa ja lätkin niitä pitkin seiniä. Sitten ripustin "pyykkinarun" kattoon ja kiinnitin kortit paperiliittimillä koristenauhaani. Kun askartelukaupasta löysin pieniä kuusikoukkuja korttimme roikkuivat niistä. Ja sitten kattoon ilmestyi ohuen ohut valokaapeli. 

Katossa roikkuessaan kortit eivät vaan oikein näkyneet, joten nykyään ne roikkuvat portaikossamme ja kaksinkertaiset kortit ovat portaikon hyllyllä. Näin voin ihailla kortteja kunnolla. 

Vanhempieni luona kortit kerätään isolle lasivadille keskelle olohuoneen pöytää. Edelleen katson sielläkin kaikkia kortteja. Jos ihmiset vaivautuvat lähettämään toinen toistaan kauniimpia kortteja niin pitäähän niitä ihailla!

Kummitätini luona kortit ovat olohuoneen verhoissa ja kummityttäreni luona puisessa telineessä jossa ne muodostavat kuusen...joka seisoo latvallaan. 

Päätin tänäkin vuonna osallistua Marien järjestämään joulukorttien vaihtoon


Viime vuonna kortteja tuli iso kasa, saa nähdä kuinka tänä vuonna käy.

Omaa joulukorttiamme vielä mietin. Ideoita on useita, mutta mikä niistä toteutetaan onkin sitten eri asia.

Myöhässä kuten Ihmemaan Valkoinen Kani

Olen pahasti myöhässä!

Viikonloppuna kuitenkin päätin istuttaa hyasintinsipulit. Ne tuskin ehtivät kasvamaan jouluksi, mutta minulla on sitten loppiaishyasintteja. Tai sitten ei. Nuo nimittäin taisivat olla pihalle tarkoitettuja sipuleita, en oikein tiedä sillä pakkauksessa ei kyllä oikeastaan sanottu yhtään mitään sipuleiden sielunelämästä ja käsittelystä.

Satuin vaan löytämään kivoja pakkauksia saksalaiskaupasta ja tietysti sorruin ostamaan niitä. En vaan muistanut etten oikein voi mitään istuttaa etupihan, nyt jo entisiin, kukkapenkkeihin. Siispä tungin ruukkuihin hyasintteja ja munkinhuppuja. Tulppaanit, narsissit, krookukset ja jonkinlaiset vuokot saavat odottaa kevääseen ja mahdollista uutta kukkapenkkiä. Anemone coronaria Hollandia oli tuo vuokon nimi. Kauniin punaisia kukkasia siis odotettavissa. Jos ne nyt ikinä pääsevät multaan.

Mutta nuo ruukkuihin istuttamani: ruukut ovat nyt toimitettu pimeään ja viileään lepäämään muutamaksi viikoksi. Yläasteella nimittäin opiskelin puutarhanhoitoa ja muistan selvästi miten istutimme hyasintteja ja tasetteja ja veimme ne koulun kellariin. En edes tiennyt että koulussa oli sellainen! Yritän muistaa, oppimani mukaan, aina välillä viskata ruukkuihin pikkulirauksen vettäkin. Sitten odotellaan että sipuli heräisi henkiin ja lehdet olisivat n. 5 cm pituisia. Tähän menee kohtuuttoman pitkä aika, noin 2 kuukautta, eli kuten sanottu: olen pahasti myöhässä. Kun lehdet ovat selvästi näkyvissä, siirretään kukkanen huoneenlämpöön ja kastellaan edelleenkin niukasti. Noin 3 viikon kuluttua kukka on täydessä loistossaan. Ainakin toriassa. Tähän projektiin siis menisi sellainen 3 kuukautta, eli homma pitäisi aloittaa viimeistään syyskuun alkupuolella. No, enhän minä ole kuin 1½ kuukautta aikataulusta jäljessä. Ja tämä aikataulu siis esikäsitellyille sipuleille...

Sinäänsä tuo nyt ei ole niin vaarallista jos nuo ruukkuni kukkivat vasta pääsiäisenä, nuo City of Haarlem hyasintit kun ovat aika keväisen värisiä.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Ensimmäinen valmiina

Olen ollut ilkeä äiti!

Tänä vuonna eivät joulukalenterit tipahtaneetkaan kätevästi nenän eteen, vaan ne oli tehtävä ihan itse. Ja vieläpä kierrätysmateriaalista! En suostunut ostamaan edes paperia kalentereiden tekoon. Liimaa ja teippiä sentän sai kaupasta. 

Projektia varten olivat suloiset työkaverinikin keräneet vessapaperirullia. En ole muuten koskaan aiemmin huomannut miten erilaisia eri rullat ovatkaan. Ihan käsittämätöntä. Minä kun luulin että rullat ovat jotakin standardikokoa. Mitä vielä! No, kotimaiset rullat ovat keskenään samanlaisia, sen sentään tässä projektin aikana opin.


Ihan ensimmäiseksi siis niedit joutuivat etsimään 24 suurinpiirtein samankokoista rullaa. Suhteellisen haastavaa sekin, vaikka rullia oli kotona muutama ylimääräinenkin. Toinen neideistä joutui saksihommiin ja sai lyhentää muutaman ylipitkän oikeaan pituuteen. Liian lyhyet joutuivat odottamaan savupiippuvaihetta.
Kun rullat oli kasassa oli aika rakentaa niihin näköeste:


Rullat numeroitiin. Toiseen kuulema tulee roomalaiset numerot. Loistavaa! Tässähän tytöt oppivat samalla kun tekevät. Kesksutelimme hetken onko se VIII vaiko IIX. IIX lienee se oikea tapa, lyhyempi, mutta VIII on kyllä se useammin nähty. Kohdassa XIIX tuo on kuitenkin huomattavasti kivemman näköistä kuin XVIII. 
Saa nähdä mihin muotoon ex-uimarimme sitten päätyy. 


Valmiit rullat liimattiin kiinni toisiinsa ja sitten talolle rakennettiin vielä pahvilaatikosta seinät ja katto. Katto sai jopa hieman väriä. Katolle vielä svaupiippu ja hieman pumpulia savuksi. Se oli sentään ylijäämää torkkupeittoprojektista, eli ihan puhdasta. Vessapaperiakin olisi saanut ottaa ihan käyttämätöntä rullasta, eräs rakentajista nimittäin kysyi pitääkö senkin olla kierrätettyä, jos olisi siitä halunut tehdä savua. Pätkä jämälankaa sai toimia ripustuslankana. 



Minulle jäi vielä se kaikkein hauskin projekti: täyttö.

Alkuperäinen idea tulee täältä


Ihmeitä odotellessa

"Ensi viikolla"

Se on nyt uusin tieto pihamme tilanteesta. Mitään ei ole tapahtunut sitten kesäkuun ja juhannuskin tuli ja meni. Siis se juhannus johon mennessä pihan piti olla valmiina. 

Eilen tuli ensilumi, myös tänne meille, ja tuo aitamme on edelleen noin 20 cm maanpinnan yläpuolella. Odotan kauhulla sitä kunnon lumisadetta, mutta jospa jo huomenna oikeasti alkaisi tapahtua? Ei siis lumessa mitään vikaa, sitä odotan oikeasti, mutta ellei tuo aita tuosta nouse, ja pihamme pinta laske, niin tuo 5 metrin suora pudotus asfaltille on 20 cm suojan varassa. Epäilen että lunta tulee hieman enemmän.

Tätä aitaihmettä odotellessa olemme naapurin rouvan kanssa keskittyneet "kadonneiden istutusten mestästykseen". Tai siis naapuri on tehnyt työn, minä olen vain hyväksynyt suunnitelmat. Hän on jaksanut vääntää ratakiskosta ohjeita kaupungin suuntaan. Pihaa tuhotessa meni nimittäin aikamoinen kasa pensaita, puita, mukuloita, sipuleita ja perennoja Ämmässuolle. Tai minne äijät nyt "hukkamaan" kuskasi. Istutuksia tuhottiin työturvallisuuden nimissä. Kukaan ei vaan ymmärtänyt että me ihan oikeasti pidimme pensaistamme. Ja kukkasistamme. Ja mieluiten tahtoisimme ne takaisin omille paikoilleen. Alkuperäisessä järjestyksessä. Se nyt vaan ei enää onnistu. 

Kapungin puutarhuri ymmärsi ongelman ja siihen aidan peitoksi on nyt sitten suunniteltu uusia istutuksia jotka ehkä kestäisivät talven pakkaset ja kesän saharamaiset oltavat. Ongelma vaan on ettei istutuksia voi tehdä ennen kuin tuo moska jonka toivat mullan tilalle on kaivettu pois ja tilalle tuotu uutta multaa. Ja sitä taas ei voi tehdä ennen kuin asfalttikone on käynyt. Ja se ei käy ennen kuin piha on laskettu omalle tasolleen...ja se on alkuperäisen työporukan hommaa. Jeps, taidatte ymmärtää turhutumiseni. Jos joku asia on sen porukan varassa joudun oikeasti odottamaan ihmettä. Ja pelkäämään pahinta!

Koska pihaa nyt sitten lasketaan 20 cm alemmaksi, ja sitä aitaa kai sitten hieman korotetaan, jouduin luopumaan kukkapenkeistäni. Samalla kun ne kuitenkin tuhottiin päätettiin lisätä hieman eristettä joten talon miehet ovat askarrelleet erilaisten eristeaineiden ja petonin kanssa. Piha ei todellakaan ole tällä hetkellä mikään ilo silmälle. 

Siispä päätin tuoda edes vähän vihreyttä etupihalle. Lapset kävivät hakemassa luonnon antimia takapihalta ja nyt etupihan hiekkakuopassa on pikkuinen tuikkuruukku. Vähän valoa pihaan siis. 


torstai 17. lokakuuta 2013

Kymmenen valittu kisaan

Luin päivän lehden vasta illalla.

Sinäänsä tyhmää lukea aamulehti illalla, uutisethan ovat jo hieman vanhentuneet. Mutta saan olla onnellinen etten lukenut sitä aamukahvin aikaan, olisin luultavasti löytänyt itseni kahvilla ruiskumaalatusta keittiöstä. Syy järketykseeni oli otsikko:

"Herranjumala, saako lucialla olla tatuointi" (minun käännökseni).

Siis ihan ensimmäiseksi, miksi ihmeessä kenenkään jumalaa tarvitsee sekoittaa tatuointikeskusteluun? Tai jos tarvitsee, sillä vanhassa testamentissa kielletään tatuoinnit (3 Moos 19:28), lienee sanavalinta todella onneton (toinen käsky)

Mutta siis oikeasti: saako lucialla olla tatuointi? Olen jo monta kertaa marmattanut aiheesta ulkonäkökeskeinen missikisa ja tämä vain vahvistaa mielipidettäni. Lucian tehtävä on pitkähihaisessa, pitkässä valkoisessa leningissä kulkea hämärässä huoneessa kynttilänvalossa. Miten todennäköistä on että mahdollinen tatuointi näkyy? Ellei se satu olemaan naamassa, mikä kuitenkin lienee suhteellisen harvinaista maassamme.

En ole vielä näitä kymmentä nähnyt, mutta jos vanhat merkit pitävät paikkaansa siellä on kokoelma pitkähiuksisia blondeja, muutama tummahiuksinen ja sitten pari lyhythiuksista, niin että joku kiintiö täyttyy. Ja jos ollaan näin kaavoihin kangistuneita ettei tatuointeja saa olla, saako silloin lucian myöskään käydä solariumissa tai meikata? Saako lucia olla gootti?

Samaisessa artikkelissa ihmetellään ettei yksikään maahanmuuttajataustainen ole pyrkinyt mukaan. Miksi pyrkisi? Suurin osa maahanmuuttajistamme tuskin tuntee koko lucia traditiota. Tuskinpa moni heistä edes juhlii kristittyä marttyyriä?

Göteborgissa on kuulema tänä vuonna saanut nähdä vain hakijan laulavan suun. Siinä haastetta tännekin.

No, kun naamat julkaistaan, kyllä täälläkin suosikki sitten valitaan. Minä tosin valitsen oman suosikkini haastatteluiden perusteella. Ja sitten varmaan äänestetään, rahat kun tänäkin vuonna menevät yksinäisten vanhusten hyväksi. Ja kuka ikinä valitaankaan, hän tekee arvokasta työtä. Ja tuo monelle valoa pimeyteen.

Menestystä kisaan Linn, Julia, Elin, Frida, Ida, Nicoline, Michelle, Carolina, Annica & Eleanor. Jonkun kutreille tuo kynttiläkruunu nostetaan joulukuun 13.


keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Lahjasäkkiin

Jostakin kumman syystä löydän itseni aika usein lankahyllyjä ihmettelemässä.

Voisi luulla että olen suurempikin puikkojen heiluttaja, mutta täytyy tunnustaa että vaikka olen löytänyt mitä ja tahansa ihanaa kudottavaa, olen äärettömän laiska edes aloittamaan. Viimeksi ihastuin kaupassa 7 veljestä polkka lankaan. 

SeiskaVeikkaa on ihana kutoa joten pakkohan tuo oli ostaa. 

Suureksi yllätyksekseni sukat valmistuivat aika nopeasti ja vieläpä kaksin kappalein. Kaipa joulupukki sitten saa jotakin konttiinsa. Onneksi partiolainen ei seuraa äidin blogia!

Minä kun harrastin noita puutöitä koulussa joudun edelleen turvautumaan Novitan ohjeisiin tässä kutomisessa. Suosittelen niitä jos joku asia on epäselvä, ne ovat nimittäin äärettömäsn selvät ja helposti ymmärrettävät! Kuvassa olevat sukat on tehty 48 silmukalla. Toivottavasti saaja pitää niistä, minä ainakin ihastuin. Ja nyt on seuraava projekti työn alla. Joulu on tulossa!


maanantai 14. lokakuuta 2013

Myyntihommissa

Kuten olen todennut: joulua on ilmassa.

Partiolaisten joulukalenteri tulee huomenna myyntiin. Myös meidän partiolaisemme myy kyseistä tuotetta. Alla olevat kuvat partiolaisten kalenterisivulta


Kyseinen kalenterihan on ihan pakko löytyä keittiön seinältä, tahdon avat adventtisunnuntaisin luukun josta paljastuu kynttilä, itsenäisyyspäivänä lippumme, Lucianeitokainen 13. 12 ja niin edelleen. Jäähän sinne toki muutama luukku jonka sisältöä en tiedä entuudestaan, mutta onhan se tietysti kivaa että jokunen yllätysmomenttikin on luvassa. Sitä paitsi minusta on aivan ihanaa että luukusta paljastuva kuva sulaa alkuperäiseen kuvaan. Tunnustan arvutteelevani mitä luukusta paljastuu ennen avaamista.

Partiolaisten nettisivuilla voi käydä ihailemassa aiempien vuosien kalentereita. Ainut minusta epäonnistunut vuosi oli -07 jolloin 2001 kalenteri "uusittiin", tosin luukkujen takaa plajastui uusi kuva, juhlapainoksena. Partiolaisten kalenteri täytti silloin 60 vuotta. Idea oli toki hyvä, mutta liian tuoreessa muistissa oli tuo edellinen kansikuva. Minusta olisi ollut hauskempi idea uusia vaikka se ihka ensimmäinen kalenteri. Vaikka se suuntautuikin lapsille. Kaipa minä olisin silti voinut ostaa sen?



 Tänä vuonna kalenterin kääntöpuolella on seikkailupeli! Eikä ihan mikä tahansa peli, siinä kun pitää ehtiä leipomaan pipareita ennen kuin jatkaa peliä. Äkkiähän se joulukuu siinä sivussa hurahtaa.

Hauskaa joulun odotusta!


perjantai 11. lokakuuta 2013

Ne tulivat!

Postilaatikossa oli tänään pehmeä kuori.

Joku ystävällinen henkilö oli kirjoittanut kuoreen pätkän "jingle bells'iä", Jingle Bells oli muuten ensimmäisen shelttini sisko. Nimensä puolesta meillä asunut oli kyllä se väärä sisko, mutta muuten Lulu oli kertakaikkisen täydellinen. Mutta palataanpa kuoreen.

Avattuani löysin sisältä pienen märehtijän sekä oudon viestin: 


Siis mitä? Joulua protestoiva ystävä? Eihän minulla sellaisia ole. Käänsin kuorta: postileimattu pääkaupungissamme. Mielenkiintoista. Ystävälista on nopeasti läpikäyty, se mahtuu nimittäin Nokian muistiin, mutta eipä sielläkään ole joulua protestoivia. Katsoin ihan kohdasta P.

Minulla on kyllä yksi ystävä joka väittää protestoivansa joulua, mutta hän on ainoa ihminen, siskoni ja itseni lisäksi, jonka tiedän pitävän joulukoristeita esillä vuoden ympäri. Eihän sellainen ihminen voi protestoida joulua joka viettää sitä joka päivä. Eihän?

Tai sitten tuo ihana ystäväni pitää niitä joulukoristeita esillä vain siksi että tuntisin itseni tervetulleeksi hänen luoksensa. Teki oikein punaisen keittiönkin ihan vaan minua varten. Voikohan parempaa ystävää sitten ollakaan?

Kiitos ystävä lahjasti, se kruunasi muutenkin kivan päivän!

Kävin päivällä kaupassa ja päädyin ostamaan siian jouluksi. Sain sen fileroitua ja nyt joulukalat ovat pakkasessa tappamassa heisimatojaan.

Kaupasta tarttui myös matkaan mukaan Arabian uudet kausimukit. Ja kun nyt kerran mukit tuli hankittua niin kävin sitten siinä A kaupassakin. Loistavaa palvelua! Kysyin kassalla istuneelta henkilöltä joko glögit ovat esillä? 
- Ovathan ne.
-Loistavaa, onko Blossan uutta?
-On, ja muutama muukin uutuus.

Siispä kassin kanssa kauppaan sisälle. Lähes törmäsin seuraavaan myyjään joka kysyi voiko auttaa.

-Glögiä etsin...

Magneetin tavoin pullot olivat vetäneet puoleensa, olin juurikin oikean hyllykön kohdalla.

-Mitä glögiä tahtoisit?
-Blossaa.
-Kas tässä, ja vieressä olisi sitten Loimun vuosikerta. 
-Ai, sekin on ilmestynyt, eivät markkinoi ollenkaan yhtä hyvin kuin naapurimaalaiset.
-Niin, joo, mutta onhan Blossakin nykyään kotimainen, Altian omistama...meillä olisi kanssa suklaa-appelsiinia...
-Suklaata? Missä?

 Raahasin kassini ja kolme pulloa kassalle jossa äskeinen myyjä totesi:

-Unohdit sen whiskyn makuisen.
-Kädet loppuivat kesken...onneksi sesonkia riittää.
-Totta sekin. Toivottavasti tuohon suklaan makuiseen ei ole lisätty liikaa neilikkaa...

Lupasin palata kertomaan oliko.

Kippari totesi puhelimessa, oli nimittäin ihan pakko soittaa ja kertoa että sain glögiä ostettua: Hienoa, sitähän onkin vain yhdeksi eliniäksi kotona entuudestaan. 

No niinpä, onhan meitä sentään kaksi aikuista talossa! Ja kaksi alaikäistä jotka juovat sitten noita plop-kaupasta hankittuja. Joten neljäksi eliniäksi on siis tarvetta.

Palstetaan nyt sitten jotakin näistä ennen maistiaisia: 
Blossa -13 on Alkon mukaan ruusunmarjainen. En ole ihan vakuuttunut ajatuksesta. Pullo on minusta ruma, mutta idea kai on viedä ajatukset Taalainmaalle?
Loimun pullo taas tuo mieleeni Arabian Taikametsän. Makuna kuningatar, eli mustikka vadelma. Lupaavaa.
Lumoava on sitten se appelsiini-suklaa punaviiniglögi. Täytyy tunnustaa että olen hieman skeptinen. Mutta suklaa ei koskaan voi olla väärin. Paitsi oluessa joka on aina väärin. Jopa suklaan kanssa. 

torstai 10. lokakuuta 2013

Salama McQueen faneille

Tätä on ihan pakko kokeilla!


Disney reseptejä löytyy näköjään Youtubesta ihan kiitettävän monta, pakko kai tätä nyt ainakin on kekeilla, vaikuttaa nimittäin herkulliselta :)

Salama McQueenin Balsamico-moottoriöljy kanaa

8 nahatonta kananuijaa (kaipa filekin kelpaa)
0,7 dl sokeritonta appelsiinimarmeladia
1 rkl oliiviöljyä
(paistamiseen)
0,7 dl appelsiinimehua
1 rkl appelsiininkuoriraastetta
2 oksaa rosmariinia
1/4 tl suolaa
1/4 tl pippuria
2,3 dl balsamietikkaa


Lämmitä uuni 175 asteeseen. Mausta broilerin palaset suolalla ja pippurilla ja ruskista pannulla. Siirrä broileri uunin kestävään astiaan ja jatka kastikkeen tekoa paistinpannulla: sekoita siis loput aineet keskenään ja anna kiehua kasaan n. 5 min. Kaada kastike broilerien päälle ja paista uunissa n ½ tuntia. 

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Parasta joulussa ja muitakin asioita

Löysin "Tomtens Dotter"-blogista haasteen.


Koska tätä kyselyä oli niin ihana lukea, on ihan pakko itsekin osallistua leikkiin. 

Kaikki kuvat eivät tällä kertaa ole omiani vaan esittelen myös jouluisia taiteilijoita tässä samalla.

Mikä on parasta joulussa?

Perhe! Aivan liian harvoin tulee otettua aikaa yhdessäoloon. Siispä joulu on pyhää aikaa ja ihana perheeni vietti joulua kanssani jopa silloin kun olin päivystysvuorossa. Kovin hauskaa heillä tuskin oli, keskenään asunnolla ilman kuusta ja muuta rekvisiittaa, kun minä olin enimmäkseen klinikalla. Silti ajatus heistä, ihan siinä lähellä lämmitti.
Kuva Lisi Martin



Miltä unelmiesi joulu näyttää?
Tämähän on lähes sama kysymys, joulu ilman perhettä ei ole joulu. Mutta tietysti jos nyt saa uneksia niin: valkoinen hanki ulkona, kimaltaen kuunvalossa. Sisällä takkatuli ja kynttilät loistavat kilpaa kuusen tuikkivien valojen kanssa. Porot pihalla odottamassa pukkia kyytiin. Maailmassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto.


Ilon Wiklandin näkemys Astrid Lindgrenin sadusta "Madicken"


Kolme esinettä joita toivot joululahjaksi.
Siitä on iäisyys kun olen viimeksi pukille kirjoittanut, kasvoin kai eroon listoista? En muutenkaan hirveästi mieti mitä toivoisin vaan kerron perheelle kun jotekin keksin, yleensä hetken mielijohteesta ja unohdan sitten koko homman. Muuten en saa jouluna yllättyä.


Pari joulua sitten ilmestynyt joulumerkki

Onko hauskempaa saada vai antaa lahjoja?
Joulu on lasten juhla ja heidän tuikkivat silmänsä kun pukki tulee ja he saavat avata lahjoja on niin ihanaa seurattavaa ettei muusta väliä. Joten antaminen, ehdottomasti.


Coca Cola ja pukki 


Viisi parasta joulukalenteria tähän asti esitetyistä
Äh, tämä oli taas haasteellinen tehtävä, siitäkin on aikaa kun olen joulukalentereita katsellut.
Koska oma kalenterini tänä vuonna esittää Tuhmaiän, niin olkoot se yksi viidestä. Ja Histamiini, siksi että muistan sen. Siskoni rakasti Histamiinia aikoinaan. Hyvin pienenä tyttönä katosin joulukalenteria jossa puhuttiin eläimistä. Muistaakseni Ilkka Koivisto ja joku muu. Nimeä en vaan muista. Mutta lienee ollut hyvä koska hämärästi tällaisen muistan. Pelle Svanslös esitettiin naapurimaassa, siitäkin pidin. Muita en suoralta kädeltä muista.


Tilattavissa Discshopista


Entä elokuvasuosikkisi?

How the Grinch Stole Christmas ja A Christmas Carol (kaikki versiot). Ja Tim Allenin The Santa Clause trilogia on aika hauska.  

Kiukkupussi itse

Mitä kuuntelet mieluiten jouluna? 
Voin varmaan jo paljastaa tämän joulun blogiaakkosten teeman? Tänä vuonna kuuntelemme joululauluja. Eiköhän ne sitten paljastu ne lempilauluni.


Mitä syöt eniten jouluna?
Täytyy tunnustaa että kalapöytä eli alkupalat ovat ehdoton suosikkini. Laatikot ja kinkku on sitten se välttämätön jatko-osa ennen illan huipennusta: siskoni tekemiä nameja. Ihan vaan vinkkinä, ellei siskoni keksi muuta jälkiruokaa, jota kukaan ei kuitenkaan jaksa ähkyltään syödä.


Lempijuomasi?
Alkuperäinen kysymys oli mitä juot ruoan kanssa, mutta sehän on hieman tylsää. Joulujuoma isolla G:llä on luonnollisesti Glögi. 



Joulunami jota on löydyttävä pöydästä
Eipä sellaistakaan ole. Suklaa



Ohje täältä

Koska koristelet kuusen?
Aaton aattona, jos saan päättää. Ja koristelun jätän lapsille, mutta kuusi on valmis vasta kun nostan siihen joulukellon. Ilman sitä kuusi ei ole kuusi.

Carl Larssonin näkemys koristelusta


Mitä väriä käytät eniten jouluna.
Punaista




Katsotko Samu Sirkan joulutervehdystä jouluna?
Tietysti, jos se vaan esitetään. Pikkutyttönä odotin aina jännityksellä mikä on "vuoden elokuva" joka esiteltiin lopussa. Nykylapset taitavat tietää sen jo heinäkuussa. 


Entä Karl-Bertil Jonssonia?

No niin, tästä huomataan että kyseessä on naapurimaassa tehty kysely. En edes tiedä mikä juttu tämä on, vaikka tunnustan kuulleeni tällaisesta. 

tiistai 8. lokakuuta 2013

Haku päällä

Nyt etsitään empaattisuutta!

Finlands Lucia eli Lucian etsintä on alkanut. Tämä on kuin parempikin työpaikkailmoitus: "Sinun tulee olla empaattinen ja ulospäinsuuntautunut....". Työstähän tuo tietysti käy kun yli 100 vierailua sairaaloissa ja vanhainkodeissa ym vastaavanlaisissa laitoksissa on tiedossa 1½ kuukauden sisään.

Hakijan tulee olla 18 vuotias ja hakemukseen tulee liittää laulunpätkä sekä valokuva. Eli missikisat kyseessä.

Odotan innolla vuotta jolloin ehdokkaiden kuvaa ei julkaista vaan valinta tapahtuu vain ja ainoastaan muutaman haastattelun perusteella.

Taidan saada odottaa sitä päivää kauan!


sunnuntai 6. lokakuuta 2013

10 kuvaa kesään

Tämä on kesäystävilleni!

Minähän en odota joulua sen enmpää, joulu kun on vuoden ympäri. Mutta tiedän että on niitä jotka todellakin odottavat kesää. Ja kun jostakin blogista bongasin 10 kuvaa kesään haasteen niin ajattelin että miksi en toteuttaisi sitä täälläkin.

Idea oli että yhdestä ikkunasta piti kuvata maisemaa aina tiettynä päivänä ja kas kummaa, kun 10 kuvaa on otettu on taas kesä. Päivä on kuukauden viimeinen, sen päätin kun syyskuun 30:nä kuvasin puutarhaa. Mutta ikkunan läpi en kuvaa. Avaan tuon pihan puoleisen oven ja kuvaan siitä. Ja kymmentä kuvaa ei kyllä tarvita kesään, mutta pikkujouluihin (eli kavereiden kesken juhannus) on vajaa 10 kuvaa, joten menkööt.

Kun syyskuun viimeisenä kuvasin, huomasin pienen kukkasenkin pihalla, joten pieni yksityiskohtakuvakin tulee satten kaupan päälle. Ihan siksi että tahdoin todistaa että vielä on kesä, kunhan katsoo tarkemmin kuin kuukausi sitten


Ja tästä tämä siis lähtee. 9 kuvaa vielä ja taas on kuuma



tiistai 1. lokakuuta 2013

Pinkkiä

Maailma muuttui pinkiksi!

Lokakuu on roosa kuukausi, eli rintayöpätitoisuuden kuukausi. Käytännössähän tämä ei tarkoita että kipaistaan kauppaan ostamaan Roosa Nauha Pirkka ruusuja, vaikka ei siitäkään tietysti haittaa ole. Kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin muistaa tutkia ne rinnat siellä kotona. Juu, tiedetään, on niin paljon muutakin tärkeää, mutta oikeastaan tähän ei mene montaa minuttia kun tekee sen samalla kun käy suihkussa. Nauttii sitten siitä suihkusta pari minuttia kauemmin. Hyvällä omallatunnolla.

Maassamme sairastuu vajaa 5000 ihmistä rintasyöpään vuosittain, heistä lähes kaikki ovat naisia. Jos siihen aamumeikkiin menee 10 minuttia ja hiuksiin 5, niin ei kai se pari minuttia terveydelle kerran kuukaudessa ole kovin paljon vaadittu? Ja sen jälkeen voi palkita itsensä vaikkapa Lumenen Roosa nauha tuotteilla. Tai jollakin muulla mieluisalla, minulla se on kupillinen Lumoava mustikkaglögiä tänään, suihkun jälkeen. Sain nimittäin ihanan lahjan tänään herttaiselta Luckylta, tuota ihanuutta olisin kyllä hoitanut ilman lahjuksiakin. Luckylla ei muuten ollut yhtään kyhmyä tunnettavissa, lokakuun tarkastus tehty!

Syyskuun haasteeseen vastanneiden kesken arvottiin pieni lahja. Voittaja oli Lilli! Kiitos maistuvasta reseptistä, toivottavasti omenahillokin oli mieluisaa.

Kyhmytöntä lokakuuta kaikille!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...