Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Korttien lumoissa

Naamakirja on aivan ehtymätön idealähde!

Tänään löytyi aika hauska idea miten voisi ripustaa joulukorttinsa esille.



Meillä tosin joulukortit ovat aina roikkuneet esillä, erilaisilla viritelmillä. Ensimmäisessä yhteisessä kodissamme käytin sinitarraa ja lätkin niitä pitkin seiniä. Sitten ripustin "pyykkinarun" kattoon ja kiinnitin kortit paperiliittimillä koristenauhaani. Kun askartelukaupasta löysin pieniä kuusikoukkuja korttimme roikkuivat niistä. Ja sitten kattoon ilmestyi ohuen ohut valokaapeli. 

Katossa roikkuessaan kortit eivät vaan oikein näkyneet, joten nykyään ne roikkuvat portaikossamme ja kaksinkertaiset kortit ovat portaikon hyllyllä. Näin voin ihailla kortteja kunnolla. 

Vanhempieni luona kortit kerätään isolle lasivadille keskelle olohuoneen pöytää. Edelleen katson sielläkin kaikkia kortteja. Jos ihmiset vaivautuvat lähettämään toinen toistaan kauniimpia kortteja niin pitäähän niitä ihailla!

Kummitätini luona kortit ovat olohuoneen verhoissa ja kummityttäreni luona puisessa telineessä jossa ne muodostavat kuusen...joka seisoo latvallaan. 

Päätin tänäkin vuonna osallistua Marien järjestämään joulukorttien vaihtoon


Viime vuonna kortteja tuli iso kasa, saa nähdä kuinka tänä vuonna käy.

Omaa joulukorttiamme vielä mietin. Ideoita on useita, mutta mikä niistä toteutetaan onkin sitten eri asia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...