Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 31. tammikuuta 2013

Röyhelöitä

Joululahjat tulevat hieman myöhässä tänä vuonna.

Luistelija sai vihdoinkin projektin valmiiksi, vaikka pääsi todella hyvin alkuun, loppumetreillä hän hyytyi kuten suomalaisen huippu-urheilijan kuuluukin. Ylikuntoa?

Niin tai näin, valmiiksi neidinkin lahja saatiin ja "joku" voi nyt sitten odottaa että Kustikin ehtii polkemaan...tai äiti kuljettamaan!

Löysin jo aikoja sitten kaupasta "röyhelökaulaliinaan" lankaa, jostakin syystä en vaan ehtinyt opettamaan lapsia, joten projekti siirtyi siirtymistään. Oikeastaan tuo tekniikka oli ihan järjettömän helppo oppia ja youtube auttaa, ellei ohjeista selviä.


Me siis kudoimme 6 silmukalla. Nauhalanka avataan ja reunakaistale jätetään alas. Yläreunasta sitten poimitaan tuosta "verkosta" 6 silmukkaa. 



Käännä työ niin että "Lankaverkko" kulkee työn takana. Sitten neulotaan aika "normaalisti": Puikko ensimmäisestä silmusta läpi, nauhaverkosta toinen silmukkalenkki puikolle, edelleen yäreunasta, ja vedetään lenkki silmukan läpi. Eli jätimme aina yhden silmukkalenkin väliin ja  kudoimme seuraavan lenkin. 



Kun silmukat loppuivat, työ käännettiin, lanka edelleen työn takana ja näin jatkoimme kunnes lankaa oli jäljellä n. 70 cm. Silmukat pääteltiin nostamalla eli ensimmäinen silmukka nostettiin puikolle, seuraava kudottiin normaalisti, edellinen nostettiin juuri kudotun yli ja taas jatkettiin. Lopuksi päättelin työn ompelemalla pätkän lankaa kiinni edelliseen kierrokseen.

Nalle sai taas toimia mallinukkena. Kas tässä, luistelijan mestariteos



keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Kumpi?

Naamakirjassa oli paha kysymys: Runebergin torttu vaiko laskiaispulla?

Uimarilla oli täydellinen vastaus tähän: riippuu siitä kuka on leiponut! Minulla on pahoja muistoja siltä ainoalta päivältä kun olen runeberia juhlistanut tortuilla, joten minusta tämä on yksinkertaista. Pullat.

Mutta sitten seuraava kysymys onkin pahempi: hillolla vaiko mantelimassalla? Vaiko molemmilla?

Ihan pakko tehdä aiheesta kysely täälläkin! Tiedän että kysyin samaa viime vuonna, mutta lukijamäärä on moninkertaistunut siitä.




maanantai 28. tammikuuta 2013

Uusi tuttavuus

Löysin taas uuden joulublogin.

Näitähän on ihan loputtomasti, mutta Confetin oli ihan mukavan oloinen. Kyseessähän on "myymälän ylläpitämä" blogi, joten pieni kaupallisuus toki paistaa läpi, mutta oikeastaan ei häiritsevästi. Hauskoja ideoita ja reseptejä tarjolla, ja kun nyt eksyin Confetin sivustolle, niin onhan heillä näköjään myös Halloween blogi. Onkohan turhempaa "juhlapyhää" kuin tuo halloween? En kyllä ihan äkkiseltään keksi, mutta sitten en ymmärrä noitia pääsiäisenäkään. Kerjääminen ja kaupustelu kielletty... Toivon todella etti maahamme leviä tämä "heitetään mätiä munia ja kääritään autot vessapaperiin"-traditio.

Confetilla on myös resptiblogi, siihenkin pitää tutustua jossakin vaiheessa. Kyllä tämä netti on ihmeellinen paikka!

Alla kuva Confetin itsenäisyyspäivä popseista.




torstai 24. tammikuuta 2013

Punaista

Joskus unohtaminen voi olla ihan hyväkin asia.

Luistelija on ihastunut tomaati-basilika seokseen ja sitä nyt sitten tarjotaan harva se päivä täällä kotona. Milloin missäkin muodossa. Yksi suosikeista on "salaatti":

Luistelijan herkkua

Tomaattia
Sipulia
Basilikaa
Pippuria
Suolaa

Tomaatti, sipuli ja basilika pienennetään hyvin pieneksi, kaikki ainekset sekoitetaan keskenään ja pinnalle ripotellaan pippuria ja suolaa. 

Koska vieraille ei salattia tarjoiltu, päädyin tekemään piirakan. Pohja tehtiin perintesellä reseptillä ja täyte Kaisa Wargin tyyliin: otetaan mitä löytyy. Lopputulos oli herkullinen.

Tomattipiirakka


Pohja

200 g voita
4 dl kolmen viljan jauhoja
1½ rkl vettä

Nypi voi jauhoihin ja lisää vesi. Koska olen peruslaiska tungen voin ja jauhot tehosekottimeen ja lisään veden. Levitä taikina piirakkavuokaan ja esipaista 200 asteessa n. 10 min

Täyte:

15 kirsikkatomattia
½ sipuli
1 pieni mozzarella
2 dl laktoositonta kermaviiliä
1 dl laktoositonta maitojuomaa
2 kananmunaa
yrttisuolaa

Ripottele halkaistut tomaatit, sipuli- ja mozzarellasilppu piirakkapohjalle. Sekoita loput aineet keskenään, kananmunien rakenteen kuuluu rikkoutua, ja kaada munamaito koko komeuden päälle. Paista piirakkaa vielä noin ½ tuntia 200 asteessa. Ja koska unohdin basilikan, sitä ripoteltiin pinnalle.


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Testailua

Buzzador hakee bloggaajia.

Olenkin kertonut täällä näistä Buzzador kokemuksistani. Idea siis lyhykäisyydessään: saan testailtavaksi tuotteita joista sitten raportoin tavalla tai toisella. Helppoa ja hauskaa. Useamminkin voisi testailla tuotteita.

Vaikka ilmoittautuukin mukaan, ei tarvitse tuotetta testata ellei se kiinnosta. Valitettavasti aina ei pääse testailemaan vaikka tahtoisikin. Vaativa tehtävä tuo ei ole, ainakaan minusta, pelkästään hauskaa.

Jos haluat itsekin testailijaksi, ilmoittaudu mukaan tästä. Tällä kertaa siis etsivät blogia pitäviä henkilöitä, mutta se ei ole vaatimus buzzadorissa.

Käyttämällä tuota linkkiä saan minäkin "lisäpisteitä" mikä parantaa mahdollisuuksiani testailla tuotteita...ja sitä kautta saan jakaa niitä näytteitä kavereille testailtavaksi!


tiistai 22. tammikuuta 2013

Aamupalaa

Tomtens dotter on aivan ihana blogi, olen maininnut sen aiemminkin.

Tällä kertaa löysin sieltä aamiaisvoileivät ja koska idea oli niin hauska, oli sitä pakko kokeilla. Kolesteroli, mitä se on?

Leipäkorit

paahtoleipää
pekonia
kananmunia
mausteita


Pistä muffinsivuoan pohjalle leivinpaperiliuskoja


Kierrä 2 viipaletta pekonia muffinsivuokiin


"Tunge" paahtoleivän viipale pekonin päälle ja täytä leipäkori kananmunalla ja mausta. Itse käytin gomasiota ja osaan herbamarea. 


Paista 200 asteisessa uunissa 10 min (keltuiainen löysä) - 20 min (kova keltuainen)

sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Viikon kortti

Marc Chagall: Kuningas Daavid

Viikon joulukortti siis on tällainen taideteos. Kyseinen taulu roikkuu museon seinällä Nizzassa, ellei sitten ole lainassa jossakin muualla. 

Täytyy tunnustaa, etten oikein aina ymmärrä modernia taidetta, joskin tämä nyt sentään esittää jotakin. Mutta aika sekava tuo maisema kyllä minusta on tässä. Yritetään nyt sitten tajuta. 

Kuvasta löytyy kukko joka symboloi hedelmällisyyttä kuulema. Ok, onko tuo alaston nainen sitten Maria? Tosin wikipedian mukaan Chagall rakasti naisia ja maalasi usein rintoja tauluihinsa, ehkäpä se onkin ainut syy tälle hahmolle?

Viulustikin kuvasta löytyy, tuolla oikeassa ylänurkassa, hän kuulema löytyy tauluista sen takia että Chagallin kotikylässä, Vitebskissä, soitettiin viulua tärkeissä tapahtumissa. Vai niin, no, jatkossa jos näen Chagallin tauluja osaan sitten metsästää näitä symboleita. Mitäköhän minä pistäisin symboloimaan omaa kotikylääni jos olisi pakko? Hevosenkengän?

Kynttilänjalka kuulema symboloin hurskasta juutalaisuutta, hieman ehkä huono valinta siis ottaa tällainen joulukortiksi? Ymmärtääkseni juutalaisuus ja joulu eivät oikein sovi yhteen.

Vitebskin talotkin pitäisi olla maalauksessa. Nyt en uskalla ottaa kantaa ovatko nuo talojen profiilit mistä, mutta leikitään että ne ovat niitä kylän mökkejä. Ne symboloivat kotimaata. Aika rakas tuo äiti Venäjä siis oli Chagallille. 

Olen sitä mieltä että tuo eläin oikeassa ylänurkassa on aasi, mutta koska Chagallin tauluista pitäisi löytyä lehmä niin ehkäpä se on sellainen. En minä omastakaan piirrustuksesta välttämättä tunnistaisi lehmää lehmäksi, joten miksi Marcin pitäisi olla sen parempi lehmien piirtäjä? Lehmä symboloi elämää, voimaa, nahkaa, lihaa ja sarvia, joten tärkeä symboli, ehdottomasti. Ei sellaista voi unohtaa. 

Lentävää silliä, ikkunaa, ristiinnaulittua, kaappikelloa tai puuta en onnistunut kuvasta löytämään, nekin kuuluvat Chagallin maaluksiin. Pitäisiköhän nyt epäillä väärennöstä?

Kiitos kortista, pääsinpähän perehtymään hieman Chagalliinkin. Ehkäpä minusta vielä tulee fanaattinen Chagall fani?





lauantai 19. tammikuuta 2013

Uusintaa

Tännehän eksyy!

Uimarimme päätti että haluaa samanlaisen kakun kuin viime vuonna. No, samanlaistahan hän ei saa, kun äidistään on kyse, mutta pitihän se resepti sitten kaivaa esille. Toki täältä ne reseptit löytyvät paljon helpommin kuin epämääräisistä paperilappusista keittiöstä, mutta oli täälläkin käsittämätön määrä kakkureseptejä. En tajua miten se on mahdollista. Tämän blogin ideahan oli kerätä yhteen paikkaan lempireseptini. Jouluna sitten vaan avaan blogin ja ne ovat siinä. Koska tämä blogi alkoi elää omaa elämäänsä?

Helpottaakseni omaa elämääni, ja toivottavasti myös mahdollisten lukioitteni, pistin tunnisteet uuteen uskoon ja kakut ovat nyt sitten omien "alatyyppiensä" mukaan merkittynä. Jos sitten vaikka ensi vuonna ei tarvitse selata ihan koko blogia...Tosin, en nytkään selannut kuin yhden tunnisteen ja huomasin että mehän olemme tehneet vaikka ja mitä viime vuonna. Oikeastaan tällainen nettipäiväkirja on aika hauska keksintö! En muista juurikaan kaivaneeni vanhja päiväkirjojani esille. En edes tiedä missä ne ovat. Autotallissa? Toivottavasti kukaan ei niitä löydä, ne voivatkin olla aika erikoista luettavaa. Teiniminäni ajatuksia.

Mutta suklaakakku oli siis teemana tänään. Uimarilla on treenit, mutta luistelija lupasi uhrautua ja leipoa kanssani kakkua ja muffinseja. Nekin ovat muuten retroa, tosin tällä kertaa ilman chilikinkkua, tilalla tavallista kinkkuleikettä. Syy tähän luistelijan leipomisintoon lienee tuossa sanassa suklaa, jonkun on ihan pakko nuolla nuo kipot ja kupit ennen astianpesukoneeseen laittamista. Koirille niitä ei voi antaa, suklaa on myrkkyä!

Uimari leipoi itse eilen muffinseja, joten odotettavissa on siis päivityksiä lähiaikoina aikaan tiuhaan tahtiin. Ja se viikon korttikin pitäisi esitellä. Kuka väittää että joulu meni jo? Blogihan käy kuumana näköjään.

3-suklaan kakku vuosimallia -13

150 g Jyväshyvän Kauranen keksejä (eivät muuten ole laktoosittomia, mutta kotimaisia)
50 g laktoositonta voita
6 dl laktoositonta vispikermaa
400 g Viola maustamaton tuorejuusto, laktoositon
130 g tummaa suklaata (mitä tummempaa sitä selvempi ero maitosuklaakerrokseen)
130 g maitosuklaata
130 g valkoista suklaata
9 liivatelehteä
1½ dl laktoositonta maitojuomaa (suosin Valion Eilaa)

Murskaa kesit ja sekoita joukkoon sulatettu voi. Levitä voipaperille irtopohjavuokaan. Siirrä jäähtymään.
Täyte: Pistä liivatelehdet (ainakin 3 niistä) kylmään veteen. Vaahdota 2 dl kermaa, sekoita joukkoon 1/3 tuorejuustosta, sulata tumma suklaa ja sekoita se kermaseokseen. Kuumenna maito ja sulta 3 liivatelehteä maitoon. Kaada maito täytteeseen. Kaada ensimmäinen täytekerros pohjan päälle ja siirrä kakku taas hyytymään. Tee uusi täyte maitosuklaalla, kaada edellisen kerroksen päälle ja siirrä hyytymään. Tee vielä kolmas täyte valkosuklaalla ja kaada se kakun päällimäiseksi kerrokseksi. Siirrä kakku hyytymään.

Koristele oman maun mukaan, tuoreet mansikat voisivat olla ihania, mutta tammikuussa hyvien mansikoiden saaminen on turha toivo.

Aika hauska tästäkin kakusta tuli. Ja maku oli ihan hyvä näinkin.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Jo toista kertaa käytössä!

Kerroinhan uudesta työkalustani?

Pitäähän sitä käyttää, muuten tulee taas sellainen olo että tuli hankittua ihan turhaan tällainen vempain. Olen myös kovin ihastunut Hovkonditorn blogiin, suosittelen sitä lämpimästi! Linkki löytyy tuosta oikealta. Sieltä löysin aika hauskan oloisen kuivakakun johon tulee raastettua porkkanaa.

Vihaan muuten raastettua porkkanaa! Kyseessä on tarha-ajalta traumoja, silloinen hoitotäti joutuisi varmaan tänä päivänä raastupaan ja tuomittaisiin aika monestakin asiasta, minun lapsuudessani sitä kai kutsuttiin kasvatukseksi? En tiedä puuttuiko äitini ikinä kyseisen tädin kasvatusmenetelmiin, mutta minä näen edelleen painajaisia siitä tädistä. Koska hän oli jo silloin lähempänä hautaa kuin keski-ikää, ainakin ulkonäöstä päätelleen, lienee täti oikeasti nykyään kovin lämpimässä paikassa? Enkä puhu nyt Balin saaresta. Joka tapauksessa opin yhden asian: en tule koskaan syömään raastettua porkkanaa, ainakaan hymyssä suin. Kakussa porkkanaraaste on ihan hyvää. Tällä kertaa päätin kuitenkin kokeilla uutta reseptiä, luonnollisesti toki minun versionani, kokoshiutaleita kun ei sattunut olemaan kotona.

Appelsiininen porkkanakakku

2 kananmunaa
2 dl sokeria
150 g laktoositonta voisulaa
1 appelsiini
2 porkkanaa
1 dl mantelijauhoa
3 dl vehnäjauhoa
2 tl leivinjauhetta


Vaahdota munat ja sokeri. Raasta porkkanat ja appelsiinin kuori, purista appelsiinista mehu. Sekoita jauhot. Sekoita kaikki raaka-aineet keskenään ja kaada taikina voideltuun ja korppujauhottuun (tai mannaryynitettyyn tai...) vuokaan. Paista 175 asteessa noin 40 min.

Pääsin muuten kokeilemaan toistakin ostostani. Tähtivuokaa.



torstai 17. tammikuuta 2013

Suolaa, suolaa, vähemmän suolaa!

Ystäväni on aivan loistava keittiössä!

Hän myös testailee kaikenlaista uutta ja (minulle) ihmeellistä, joten uusin tuttavuuteni on gomasio. Kyseessä on japanilainen mausteseos jota, ainakin meillä, käytetään suolan tapaan. Kun maistoin sitä ensimmäistä kertaa kysyin paljonko tuotteessa on suolaa, se nimittäin on aika suolaista.

Isänikin totesi että ei noin suolainen tuote voi olla terveellistä. Eipä kai sitten, päätelkää itse:

 胡麻塩 eli Gomasio

8 tl kuorimattomia seesaminsiemeniä
1 tl suolaa
hyppysellinen merilevää

Paahda siemeniä kuivalla pannulla, miedolla lämmöllä n. 20 min. Lisää paahtamisen loppuvaiheessa suola. Kaada seos kuivaan astiaan ja lisää halutessasi levää ja pienennä sauvasekoittimella. Purkita ja käytä suolan tapaan. Ei säily "loputtomasti" joten kannattaa tehdä suhteellisen usein, pieninä määrinä. 



tiistai 15. tammikuuta 2013

Navalla vaiko ilman?

"Tontuilla ei ole napaa"

Tällainen väite minulle tarjottiin tänään töissä. Vastakysymykseni oli välittömästi, miten niin ei ole? Siihen ei ollut vastausta, mutta pitihän asiaa selvittää. Tonttujen mahdollinen navattomuus on nimittäin vakava asia. En suostu uskomaan! Muistan ihan selvästi lukeneeni "K-18 sivuja" Suuresta tonttukirjasta. Tai K-18 jos äidiltäni kysyttäisiin. Hän ei olisi varmaan päästänyt minua kouluunkaan jos olisi tiennyt mitä siellä opetettiin. Tosin meidän opettjamme olivat lakossa kun oli "valistuksen aika". Kun lakko loppui hyppäsimme näppärästi niiden sivujen yli kirjasta, ajanpuutteen takia. Oppisimme asian joka tapauksessa opettajamme mukaan. Opinhan minä, todistettavasti, siitä ovat lapseni todisteena. 

Kun puhutaan tontuista, maailmasta löytyy vain yksi auktoriteetti: Wil Huygenin Suuri tonttukirja. Mutta ennen kuin lähden oikeasti selvittämään tätä asiaa, niin pitihän selvittää mistä tällainen navattomuus tieto tulisi?

Olisihan se tietysti näppärää jos jotkut ihmiset olisivat ilman napaa, ei tarvitsisi tuijottaa omaan napaansa. Mutta tontut? 

Laulun sanat osaa kertoa että tontut keitettäisiin kuusen kerpuista. Voi tontturessukat. Hyppisivät kiehuvasta vedestä? Sehän tarkoittaisi kolmannen asteen palovammoja ympäri kehoa. Eivät olisi kovin pitkäikäisiä ne tontut. Ja senhän nyt tietää jokainen että tontut elävät vanhoiksi! Siispä laulu on ihan huijausta.

Toinen googlaamani väite on että tontut olisi syntyneet ruusuntuhkasta, unelmakuteesta, naavajauhosta, kuusenkerppusista, rakkaudesta, ilosta ja riemusta.

Eksoottisia raaka-aineita, mutta ovathan tontut toki harvinaisia. Ruusuntuhka? Sitä saanee polttamalla ruusuja? Unelmakude? Jos nyt emme puhu unelmien villapaidasta niin meni jo hankalaksi. Naavajauho on toteutettavissa, tosin naavojen poimiminen on hieman kyseenalaista toimintaa, epäilen etteivät tontut sellaista harrasta. Edes tonttujen tekoon. Tosin tarkoitus pyhittää keinot, väittivät jesuiitit. Tonttujen uskonnosta en ole ihan perillä, pitänee selvittää sekin seikka? Kuusen kerput nyt sentään on helposti löydetty tuote. Miten sitten rakkaus, ilo ja riemu lisätään edellä mainittuihin onkin mysteeri, mutta onhan tietysti syntymä aina ihme. 

No, en nyt viitsi jäädä näihin tarinoihin kiinni, vaan avataan Suuri tonttukirja ja selvitetään asia. Tonttu on raskaana 12 kuukautta. Saman ajan (ainakin noin suurinpiirtein) on alpakka tiineenä. Ja dromedarit ja seebrat. Tosin vaihtelu on aika suuri näillä eläimillä. Kuten on ihmiselläkin, vaikka raskaus kestääkin vain sen yhdeksän, pitkää, kuukautta. Joten epäilen että tuskinpa tontutkaan ihan sekunnilleen synnyttää. Tontut synnyttävät muuten vain yhden "pentueen" ja kaksoset syntyvät siis kuten muutkin eläinkunnan pennut. Navallisina, kuten nisäkkäiden kuuluukin syntyä.


sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Ilkeä Nuutti

Tulihan se sieltä vaikka en tahtonut.

Vietämme siis Nuutin päivää, mikä nyt ei sinäänsä ole mikään viettämisen arvoinen asia. Outoa kyllä, vaikka perheessämme on vain yksi jouluihminen, ainakin virallisesti, niin koko perhe loisti poissaolollaan kun piti kuusi riisua ja joulukoristeet siivota pois. No, nopeamminhan tuo meni kun sain itse tehdä, mutta silti hieman ihmettelen.

Päätin kuitenkin että koska isäntä on julistautunut viralliseksi tekokuusi faniksi, hän varmaan nauttii kun saa siirtää kuusen pihalle? Siispä jätin kuusen, tähden ja kynttiläsarjat hänelle, saa sitten tuhota kuusen ihan mielensä mukaan.

Siivosin myös joulukortit pois. Ne ovat todella upeita, miksi päätin että annan teidänkin nauttia niistä. Joko pakettiratkaisuna tai sitten yksittäisinä kortteina. Katsotaan nyt miten tämä projekti edistyy, viikon kortti olisi nyt kuitenkin ideana. Ensimmäisenä "Viikon korttina" on useampi kortti. Eli valokuvista tehdyt joulukortit.

Näitä oli tänä vuonna 8. Kolmessa kortissa pääosassa olivat lapset, viidessä kortissa saimme ihailla eläimiä, neljässä niistä shelttejä, luonnollisesti. Yhdessä kortissa oli ihana talvinen maisema.

Voin vain kuvitella paljonko näiden ihanien korttien tekemiseen on uhrattu aikaa ja energiaa, jo se hyvän kuvan aikaansaaminen on pienempi ihme. Uskokaa pois, minä olen yrittänyt!

Kiitos lähettäjille, kuvakortit menevät talteen, kuten aina ennenkin. On hauskaa vertailla niitä edellisiin vuosiin.

Ja lopuksi vielä tuon pienen soopelisheltin terveiset:

"Sydämessä pienessäkin
asuu joulun taika.
Pysähdy siis sinäkin,
nyt on juhlan aika"


lauantai 12. tammikuuta 2013

Nuutti tulee

Ilkeä Nuutti on jo lähtenyt matkaan.

Tämän tarkoittaa sitä että minun on pakko antaa periksi ja antaa mieheni siirtää kuusemme palasina takkaan. En kyllä ole ollenkaan valmis tähän, mutta pakko mikä pakko. Se myös tarkoittaa sitä että tuli pääsiäinen mieleeni ja valkosipuliperunat. Ja siitä se ajatus sitten lähti, vai miten siinä mainoksessa sanotaankaan?

Muistin ostaneeni jossakin vaiheessa pikkuraastimen sirtushedelmille, joten pääsin sitten tätäkin ihmelaitettani testailemaan. Laatikoistani löytyy mitä kummallisimpia "työkaluja" joita käytetään kerran vuodessa. Kuten voirullarauta. Mikä lie oikealta nimeltään sekin työkalu. Käytän sitä jouluna ja mahdollisesti pääsiäisenä. Ääritärkeä työkalu siis. Tosin, epäilen että sama tilanne on herran ruuvimeisselikokoelmassa. Suurin osa niistä vain lojuvat odottamassa että joskus pääsisivät tositoimiin.

Tänään meillä syödään broileria sitruunaperunoilla. Valitettavassi kaupassa ei ollut tuoretta timjania tai rosmariinia, joten päädyin hieman erilaiseen suunnitelmaan.

Nuutin aaton broileria

Perunoita
1 sitruuna
1 sipuli
1 rkl oliiviöljyä
1 rkl timjania
1 rkl oreganoa
1 rkl suolaa
broilerin yrttimaustettuja minuttipihvejä 

Perunat pestään ja lohkotaan. Uunipellin pohjalle oliiviöljyä sekä sitruunan kuoriraastetta. Päälle perunalohkot ja niiden pinnalle mausteet. Sekaan sipulia ja loput sitruunasta siivuina. Koko kasan päälle vielä broileripihvit. Sinäänsä voi käyttää ihan mitä tahansa broilerinpalasta, nämä pihvit eivät ole yhtä rasvaisia kuin esim koivet, joten halutessaan tähän voisi lisätä esim pekonia. 150 astetta uunin lämpötilaksi ja ruoka uuniin kypsymään n. tunniksi. Tuoksu yleensä ilmoittaa kun ruoka on valmista!

torstai 10. tammikuuta 2013

Satavuotiaan seurassa

Sain joulupukilta muun muassa pari äänikirjaa.

Joulupukki tietää että istun autossa suhteellisen paljon, joten äänikirjojen kuuntelulle on reippaasti aikaa. Toinen joulupukin antamista levyistä on Jonas Jonassonin Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi (Hundraåringen som klev ut genom fönstret och försvann). Tosin kuuntelen sen alkuperäisellä kielellä, joten en nyt uskalla sanoa onko käännös onnistunut.


Se on muuten uskomatonta miten paljon käännös voi vaikuttaa kirjaan! Yritin aikoinaan lukea Potterit ruotsiksi. Voi järkytys. En todellakaan pitänyt ja Potterit olisivat varmaan jääneet lukeamtta ellei ystäväni olisi vakuuttanut että ne ovat ihania. Samalla hän lainasi minulle Potterin suomeksi. Uusi maailma aukesi, Jaana Kaparin käännökset ovat loistavia! Seitsemännen kirjan sarjassa luin sitten englanniksi, kun en jaksanut odottaa käännöstä ja väittäisin ettei teksti kärsi yhtään Kaparin käsissä.

Mutta satavuotiaasta piti siis puhua. Tiedättehän minkälaisia odotuksia kirjaan kohdistuu kun joka paikasta kerrotaan miten mahdottoman hauska kirja on? Vaikka en ennen aattoa ollut ikinä kuullutkaan Jonassonista, mikä ei sinäänsä ole ihme, satavuotias on hänen ensimmäinen romaaninsa, niin välipäivinä kirjasta tulvi kommentteja joka paikasta. Esimerkiksi uimarimme osasi kertoa että kirja on kuulema ihan hulvaton. Aika korkein odotuksin siis pistin kirjan cd soittimeeni.

Arvatkaa olinko pettynyt kun soitin ilmoitti: levyä ei voi lukea. Siinä samalla kun ohittelin itärekkoja moottoritiellä, yritin varovasti pyyhkiä mahdollista huurretta levyni pinnalta. Ei se auttanut. Soitin oli mykkä. Otin kasasta seuraavan levyn ja tungin sen manaten huonoa tuuriani alimpaan helvettiin ja katselin kun soitin pamautti tekstin ruutuun: raita 1. Poistin levyn kertoen samalla soittimelle mitä mieltä olen nipottelusta. Jatkoin matkaani kuunnellen Kuukkaa kavereineen ja soitin sitten Korvatunturin aputontulle ja kysyin varovasti onko levyt hankittu mahdollisesti naapurista. Tietysti oli. Voi harmistus.

Ostin aikoinaan miehelleni joululahjaksi cd:n jonka sisältö ei vastannut etikettiä. Myyjä nauroi ettei hän ole koskaan kuullut niin hyvää Queenin levyä, minä satuin olemaan silloin eri mieltä. Näin jo edessäni miten taas vääntäisin jonkun myyjän kanssa mykästä levystäni!

Iltapäivällä päätin sitten katsoa onko levy tyhjän näköinen, onko siinä mahdollisesti naarmu vai mikä ihme levyssä mahdollisesti olisi vikana, tahdoin todellakin kuunnella satavuotiasta. Otin levyn käteeni ja tuijotin sitä hetken. Puolustaudun nyt sillä että aamulla jo ajoin kun pistin levyn soittimeen. Ja kuten siskoni totesi kun soitin hänelle ilmoittaakseni että kuuntelen nyt satavuotiasta: Et ole koskaan ollut teknisesti kovin lahjakas...Levyssä luki mp3. Ei ehkä ihan ihme että soittimeni nikotteli. Olin väärällä autolla liikenteessä!

Monien vaiheiden jälkeen pääsin siis kunntelemaan kirjaani. Kuten totesin, odotukset olivat taivaissa ja meni hetki kunnes pystyin rentoutumaan ja kuunnella tekstiä. Pääsääntöisesti en pidä ihan sairaasta huumorista, esim Mr Bean on minusta pelkkää ajan hukkaa. Satavuotias nyt ei missään tapauksessa ole yhtä sairasta huumoria, mutta miten todennäköistä oikeasti on että satavuotias pakenee ikkunasta? Tai että satavuotias edes jaksaa kiivetä ulos ikkunasta? Kuunneltuani hetken kirjaa, tulin kuitenkin siihen tulokseen ettei tässä kannata yrittää miettiä onko tämä mahdollista millään tasolla, vaan keskittyä tarinaan tarinana.

Olen tosin pienestä pitäen pitänyt enemmän "loogisista" tarinoista, tunnustan pitäneeni enemmän Eemilistä kuin Peppi Pitkätossusta, Eemelin tekemiset kun olivat mahdollisia, joskin epätodennäköisiä. Eemeli on tainut ehtiä satavuotiaaksi ja vaihtanut nimeään Allaniksi. Sen verran vauhdikasta elämää tuo satavuotias nimittäin elää.

Mutta kun lopetin ajattelemisen ja keskityin tähän tarinaan kuten Potteriin, satuna, niin johan alkoi hymy irrota. Jonasson on onnistunut toisessakin asiassa jota inhoan: kahden rinnakkaisen tarinan kertomisessa. Välillä eletään vuotta 2005 ja yhtäkkiä pompataankin 1900-luvun puoliväliin. Allan inhoaa politiikkaa, varsinkin kommunismia ja uskontokaan ei herätä lämpimämpiä tunteita antisankarissa. Silti herra sekaantuu politiikkaan vähän väliä ja kommunismiin varsinkin. Ei ole helppoa olla Allan.

En nyt aio paljastaa mitä kaikkea Allan saa aikaiseksi, se oikeasti hieman pilaisi hauskuuden, mutta yhden asian aion paljastaa (käännös omani ja sitaatti ulkomuistista, joten antakaa anteeksi jos menee hieman pieleen): Älä yritä juoda ruotsalaista pöydän alle, ellet satu olemaan suomalainen tai ainakin venäläinen.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kaupan hyllyltä tarvikkeet

Näitä piparikuusia on hähty jo vaikka ja kuinka.

Silti en voi olla jakamatta tätäkin versiota joka on selvästi tehty valmiista piparkakuista. Mistä niitä saa eri kokoisia onkin sitten mielenkiintoisempi aisa, mutta jos niitä löytyy niin runsaasti sokerikuorrutetta ja se on siinä!






maanantai 7. tammikuuta 2013

Loppiaisesta

Loppiainen tuli ja meni.

Ja vastauksena kysymykseen joka kuitenkin esitetään siellä kotona: en tietenkään! Tuossa se tuoksuu vieressäni, vaikka muutama havunen on jo varissut. Nuutti on vasta matkalla! joten kuuseni saa olla ihan rauhassa vielä toistaiseksi.

Loppiainen onkin mielenkiintoin pyhä, Idän "viisaat" saapuivat vihdoin ja viimein Betlehemiin, vaatimattomasti parisen viikkoa myöhässä. Okei, navigaattoria ei ollut keksitty, mutta eipähän tarvinnut tehdä U-käännöstä, mikäli mahdollista. Epäilen että se tähti, metoriitti, mikä lie, kulki ihan suoraa reittiä eikä juurikaan kiemurrellut.

Nuo lahjat olivatkin sitten toinen mielenkiintoinen asia. Brion vauvanleluja joutuisi toki odottelemaan vielä parisentuhatta vuotta, mutta mirhamia ja suitsukkeita? Kullan kai nyt ymmärrän, vaikka se ei vauvaa ilahduta niin tuskinpa se Brion lelu sen enempää ilahduttaa nykyvauvaa. Äitejä sen sijaan jonkun verran. Mutta mitä ihmeen mirhamia ja suitsukkeita? Nykysuitsukkeesta tulee käryävät ja haisevat tikut mieleeni. Minusta ne eivät tuoksu vaan lemuavat. Hieman kuten huoneenraikastimetkin. Yritetään vielä hirveämmällä lemulla peittää se alkuperäinen haju. Olen kotona yrittänyt ymmärtää mieheni ihastusta erilaisiin "suitsukkeisiin". Lannoitettu kukkaketo ei mitenkään minusta ole sen parempi haju kuin se lannoite ilman sitä parfyymiä. Melkeinpä pahempi. Olen yrittänyt selvittää mitä nuo itämaan tietäjät toivat, tuskinpa sentään Glade pulloa. Suitsuke lienee ollut pihkasta valmistettua hajustetta jota käytettiin häissä ja juhlissa sekä lääkkeenä. Ellei tuo pariviikkoinen ollut sairaana lienee ollut aika turha lahja tallissa. Siellä oletusarvoisesti lemusi jonkinlainen lanta ihan luonnostaan.

Mirhamikin on pihkaa! Mirha-puun pihkaa. Mirha puita kasvoi arabian niemimaalla ja Etiopiassa kuulema. Mirhaa käytettiin suitsukkeissa (ympyrä siis sulkeutuu) sekä ruumiiden balsamoinnissa. Varsinainen lahja lapselle! Ja jos oikein huono tuuri oli niin herrat tietäjät olivat ostaneet tukkupakkauksen mirhamia ja markkinoivat lahjaansa kahtena eri tuotteena. Voi Mariaa, en kadehdi. Lemuavia lahjoja. Onneksi oli se kultakasakin mukana. Ainakin toivon että se oli kunnon läjä kultaa. Helpotti varmaan äidin elämää.

Nyt pitääkin katsoa onko kuusesta valunut suitsuketta! Tuoksu ainakin puhuisi sen puolesta.


lauantai 5. tammikuuta 2013

Kinkun jatkojalostusta

Se on kummallista miten jotkut asiat painuvat mieleen.

Eikä niitä saa sieltä pois vaikka kuinka yrittäisi. En erityisemmin pitänyt kotitaloustunneista koulussa. Ryhmämme oli sinäänsä ihan kiva, mutta ruoat olivat enemmän tai vähemmän outoja.

Kerran teimme hernekeittoa. Itse olin silloin pannukakkuvastaavana, joten en tiedä miten sitä keittoa kuului tehdä tai miten se tehtiin. Lopputulos oli kuitenkin järkyttävä. Vaaleanvihreää vettä jossa lillui harmaita lihamöykkyjä ja vihreitä, kovia herneitä sekä valkoisia "herneenkuoria". YÖK! En muista pidinkö herenkeitosta ennen tätä kokemusta, sen jälkeen an ainakaan ole siitä pitänyt. Hernekeitto kuuluu ruokiin jota mieheni "tekee" lapsille kun loistan poissaolollani. Lundénin purkit ovat kuulema ihan ok. Nyt päätin kuitenkin olla kunnon äiti, joten ostin ½ kg kuivattuja herneitä. Hetken kyllä ajattelin tehdä niistä herenpusseja, sellaisia käytimme voimistelutunneilla, mutta sitten päätin olla aikuinen ja kohdata pelkoni. Siispä hernekeittoa tekemään ja ennen kaikkea maistamaan! Pitäähän tuolle kinkunjämälle keksiä muutakin käyttöä kuin pakkasen täyttäminen.

Aikaa tällaisen keiton tekeminen vaatii, mutta katsotaan nyt mitä siitä tulee!

Hernekeittoa

½ kg kuivattuja herneitä
2½ l vettä 

Huuhtele herneet huolellisesti ja pistä herneet likoamaan veteen 10-12 tunniksi.

n 600 g possunlihaa (kinkkua, pekonia, potkaa...)
2 sipulia
2 kasvisliemikuutiota
2 tl meiramia
tarvittaessa suolaa
3 rkl sinappia

Kiehauta herneet liotusvedessään ja kuori vaahto pinnalta.  Lisää liha, sipuli ja liemikuutiot. Annan porista kannen alla 2-3 tuntia. Lisää mausteet ja kuumenna keitto. Jos haluat lisätä valkosipulia, tee se loppuvaiheessa. Minä tietenkin lisään valkosipulia. Ihan joka ruokaan. Ja eikun syömään.



torstai 3. tammikuuta 2013

Korttien lumoissa


Kiitos kaikista ihanista joulukorteista!

Kortit koristavat tänäkin vuonna portaikkoamme, näin pystyn ihailemaan niitä paremmin. Kun ne roikkuivat olohuoneen katossa en nähnyt niitä kunnolla, joten tämä portaiden koristelu on paljon hauskempaa. Kortteja tuli tänä vuonna niin runsaasti, ennen saanut kaikkia mahtumaan "pyykkipoikiin" vaan osa niistä koristi vielä hyllyä.

53 joulukorttia on minusta ihan käsittämättömän paljon. Ja niin kauniita kaikki.

On hauskaa katsoa miten kavereiden lapset kasvavat ja lemmikit "aikuistuvat". Varsinkin kun säästän kaikki "kuvakortit", voinpahan sitten ihan oikeasti vertailla valokuvia.

Tontut olivat selvästi tämän joulun korteissa teemana. Aika hauskaa miten selvästi joku aihepiiri on sellainen johon ihmiset tarttuvat, viime vuonna oli paljon koiria ja kissoja korteissa. Siis perinteisissä postikorteissa.

Kolme joulukirjettäkin saimme. Ja monta itsetehtyä, upeaa korttia. Uskomatonta miten paljon aikaa on panostettu kortteihin, kuvia ottaessa, askarrellessa... KIITOS!



keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Iltapalalla

Minä ihan muistin että täma resepti olisi täällä.

En kuitenkaan löytänyt sitä, mutta jos on, niin kertaus on oppimisen äiti. Lapsiani aina välillä kutsutaan kummallisiksi kun kertovat että heidän lempiruokiinsa kuuluvat etanat. En nyt tiedä onko tuo niin kummallista, pienestä pitäen lapset ovat joutuneet maistamaan kaikenlaista, ellei tykkää ei tarvitse syödä.

Etanat eivät kumminkaan kuuluneet "pakko maistaa" listalle, vaan molemmat ovat pyytäneet että saisivat maistaa. Ja ihastuneet. Joten kustannussyistä aloimme valmistaa etanoita myös kotona. Ravintoloissa kehtaavat pyytää aikamoisia hintoja. Nämä ovat helppoja ja nopeita myös kotikokille, itse asiassa lapset kokkaavat etanoita, me vanhemmat sitten osallistumme syömistalkoisiin.

Tänään siis iltapalana 

Etanoita lasten tapaan

2 purkillista etanoita
1 valkosipuli
1 keskikokoinen sipuli
n. 1 rkl sitruunamehua
hieman valkopippuria jauhettuna
n. 250 g laktoositonta voita
runsaasti persiljaa

Lisää tehosekottimeen kuoritut valkosipulinkynnet, kuorittu ja lohkottu sipuli, voi, mausteet ja mehu. Anna tehosekottimen hakata kaikki tasaiseksi maustevoimassaksi.

Huuhtele etanat.

Lisää etanapannun koloihin voita, päälle etana ja pinnalle vielä voiseosta. 

Paista 200 asteisessa uunissa n 15 min, eli kunnes pinta hieman ruskistuu. Nauti vastapaistetun patongin kanssa. Kuvassa patongit ovat tuolla ritilän alla...


tiistai 1. tammikuuta 2013

Jouluisia tunnelmia

Matkailu avartaa, sanotaan.

Käväisimme Kanarialla joulukuun puolessa välissä. Tuttu ja turvallinen, joten lasten valintaa kunnioitettiin ja lähdimme katselemaan aaltoja ja aurinkoa. Blogini tietysti hieman kärsi päivitysten osalta ja kotini joulusiivouksen, mutta mitäs pienistä, siivota ehtii tänäkin vuonna!

Alla hieman matkamuistoja, jouluisia sellaisia.


Mikä sopisikaan paremmin jäätelökioskin alle kuin joulupukki? Kolmenkymmenen asteen helteessä tuo pukin varustus tietysti on ehkä hieman liioteltu. Jäätelö oli kuulema hyvää, samoin syömäni mansikkasorbetti.


Hotellimme aulaan ilmestyi joulukuusi jo toisena päivänä. Joku oli selvästi ollut kilttikin kun paketteja oli heti tuotu kuusen alle.


Kävimme shoppailemassa pääkaupungissa, jostakin syystä en innostunut mieheni ehdottamasta glögistä. T-paita ja shortsit eivät oikein ole oikea vaatetus kun juo glögiä.


Vauhdikas tanssi show: All I want for Christmas is You!


Näkymä bussin ikkunasta kun köröttelimme takaisin Maspalomakseen. Joulukatu löytyy joka kylästä näköjään.
Atlantin aallot hyväilevät nilkkojani ja samalla ihmettelen joulukuusta. Jeps, en taida ihan heti tottua tähän kontrastiin.


Kuusia oli joka lähtöön ja makuun. 


Oivallinen keirrätysidea! Kerätään talteen kaikki kertakäyttökupit, pestään ne ja...


Onnistuin bongaamaan ihan aidonkin kuusen. Ehdoton suosikkini.


Olin päättänyt kuvata jokaisen seimen jonka näen, ododtin että kuvia olisi kymmenittäin. Olihan niitä naapurisaarella aikoinaan joka nurkassa. Tämä on hotellimme vastaanotosta...


Samainen seimi.


Onnistuin sentään löytämään toisenkin! Tämä on rannalta, mikäli ihmettelitte.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...