Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Kevyttä

Olin kerran elämässäni maistanut couscousia.

En ollut järin ihastunut, mutta toisealta ei oikein mikään mitä tarjoiltiin siinä marokkolaisessa ravintolassa maistunut minulle.

En osaa sanoa oliko kyseessä vehnästä, hirssistä vaiko jostaan muusta valmistettu kuskus, mutta kuivaa ja makeaa se oli ja seassa vielä rusinoita. Lämpimät rusinat eivät oikein ole minun juttuni.

Päätin kuitenkin antaa jyväsille uuden mahdollisuuden, joten tein hieman ruokaisamman salaatin. Voin jopa harkita että teen vielä toistekin.

Kuskus-salaatti

3 dl kasvislientä
3 dl kuskus'ia

1 dl aurinkokuivattuja tomaatteja
1 punasipuli
1 ruukku basilikaa

2 rkl sitruunamehua
200 g fetajuustoa

jäävuorisalaattia
kirsikkatomaatteja
1 dl kurpitsansiemeniä

Kiehauta kasvisliemi ja kaada kuumaan nesteen sekaan kuskus. Anna hautua kannen alla pakkauksen ohjeen mukaan.

Hienonna aurinkokuivatut tomaatit, basilika ja punasipuli (säästä hieman basilikaa ja sipulirenkaita koristeluun) tehosekoittimessa. Lisää hieman tomaattien öljyä tarvittaessa. Sekoita "kastike" kuskusin joukkoon.

Revi salaattikulhon pohjalle jäävuorisalaattia, kostuta sitruunameulla. Halkaise kirsikkatomaatteja sekaan, kaada kuskus, feta ja siemenet salaatin päälle ja sekoita. Koristele.


keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Herra Murphyn kaverina

Tiedättehän ne päivät kun ei pitäisi herätä ollenkaan?

Tai ainakin kiltisti jäädä sänkyyn lukemaan kirjaa, tai tehdä jotakin muuta, suhteellisen vaaratonta, sängyn pohjalla lojuten. Minulla oli tänään sellainen päivä, enkä luonnollisestikaan totellut kohtaloa, vaan iloisesti, Murphya uhmaten, nousin ylös.

Kaikki alkoi suhteellisen normaalisti, sain koirat pihalle pikatarpeilleen ja päätin sitten mennä suihkuun. Siitä se sitten lähti käyntiin, tämä täydellinen päiväni.

Pistin suihkun päälle ja suureksi "ilokseni" se oli jostakin syystä pystyasennossa ja kasteli jo kuivuneet pyykit. Ihanaa, no, olisinhan tietysti voinut siirtää ne puhtaat pois ennen kuin menin suihkuun, mutta nyt niitä ei tarvinnut siirtää yhtään minnekään.

Olin päättänyt tehdä jälkiruoaksi hedelmäsalaattia, joten tarvitsisin lempikattilaani. Olen sitä etsiskellyt jo jonkin aikaa, joten nyt piti sitten kaivaa kattilakaappi kunnolla läpi. Ei missään. Outoa. En muista käyttäneeni sitä aikoihin, joten missä se voisi olla?
Se löytyi, jääkaapista. "Joku" on siinä lämmittänyt jotakin, mitä onkin sitten suurempi mysteeri. Kattilan pohjalla oli noin sentin paksuinen, pohjaan kiini tarttunut kasvualusta, sen pinnalla vihertävän-mustaa pensaikkoa. Siirryin vessaan kattilan kanssa, ajatuksena "kaataa" kasvusto pönttöön, hieman kauhalla avittaen. Loistava suunnitelma, paitsi että se kasvualusta oli kuin liisteriä. Kun lähdin siirtämään kauhaa kattilasta sieltä nousi sen kokoinen savupilvi että sateisen kesän juhannuskokko olisi ollut kateellinen. Käänsin vaistomaisesti naamani pois ja siirsin koirat ja kattilan pihalle, pistin huippuimurin päälle ja toivoin että suurin osa homeitiöistä lähtisivät ulos ja ne jotka päätyivät hengitysteihini ovat äärettömän kilttejä yksilöitä.

Se siitä kattilasta. Päätin huuhdella nieluni ja siirryin takaisin jääkapille. Pikavilkaisu ei paljastanut muita yllätyksiä, joten nappasin kolapullon käteeni. Juu, tyhmempikin olisi jo viisastunut ja korkeintaan avannut vesihanan, mutta minä kaivoin verta nenästäni. Älkää kuvitelkokaan että olisin mitenkään varovasti yrittänyt avata pulloa, reippain ottein sen väänsin auki. Versailles'n suihkulähteet onkin vielä näkemättä, mutta tavallaan nekin on varmaan nyt koettu? Ja kolajuoman puhdistustehoa hehkutetaan mitä kummallisimmissa yhteyksissä, harmi etten avannut pulloa mieheni auton moottoripellin alla. Olisi moottoripesu tehty yllätyksenä ennen kuin hän palaa kotiin. Eikun keittötä siivoamaan.

Siirryin siis vessaan hakemaan puhdistusaineita ja katsahdin pönttöäni. Mitä kummaa? Nostin istuinlaudan ylös ja manasin jo perheeni alimpaan paikkaan kunnes tajusin: se home! Naamakirjan puolella on koko ajan näitä "tahdon näyttää oppilailleni miten nopeasti kuva leviää netissä". Tahtoisiko joku opettaja näyttää miten tehokkaasti homeitiöt leviävät ympäriinsä? Se kattila on vielä tuolla pihalla.

Siivottuani vessan ja keittön, tein sen salaatin. Ei kai kukaan ylläty jos kerron että kastike roiskahti kattilasta vauhdilla pitkin keittön pöytää. Tai no, ei sitä ollut kuin noin desi pitkin keittiön pöytää ja tuollainen siirappinen kastike on kiva siivota pois. Näkee nimittäin työnsä jäljen!

Olin jo niin lopeen kyllästynyt koko päivääni, että vaikka olin luvannut etten kannusta Suomea tänään missään kisassa, eihän siitä voi tulla mitään, istahdin katsomaan naisten hiihtoa ja silloin sen tajusin: Murphy on täällä, kanssani! Hopeaa! Ja heti perään miehet ottavat kultaa! Saksa kaatuu, veli venäläinen horjahtaa ja meidän mies senkun hiihtää! Käsittämätöntä, ei tällaista tapahdu!

Käväsin tässä välissä kaupassa, unohdin roskapussin keittiön tuolille roikkumaan, se oli luonnollisesti mennyt rikki ja kaikki levinnyt pitkin sitä pestyä lattiaa. Ei kuulkaa tunnu missään, sillä minä katson jääkiekkoa herra Murphyn kanssa!

Annetaan urheilijoillemme työrauha, minä viihdytän Murphya! Vielä on monta tuntia tätäkin päivää jäljellä ja hymy on kaikesta huolimatta korvissa.

Kiitos Iivo, Sami, Anna-Kaisa ja Kerttu!

Kuva MTV.fi

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Levitä hymyä

Taas on aika buzzailla.

Buzzadorinahan muuten kerron rehellisen mielipiteeni erilaisista testattavaksi saamistani tuotteista, tällä kertaa Oral-B vaihtopäät ovat testattavina. Erillistä korvausta ei tästä makseta, mutta toki tuotteet ovat minulle ilmaisia.

Sain siin Oral-B hammasharjaamme kolme erilaista vaihtopäätä testattavaksi. Tai voihan noita tietysti käyttää kaikissa Oral-B hammasharjoissamme, niitä kun on pari "matkaharjaakin". Pulsonic malliin nämä eivät sovi, en valitettavasti osaa kertoa mikä malli se sellainen on. Meillä sellaista ei kuitenkaan ole.

Nykynuoriso ei kuulema voi harjata leireilläkään perinteisillä harjalla hampaitaan, siksi noita moottoreita on tänne siunaantunut. Pilalle hemmotellut kakarat! Kotona meillä nyt kuitenkin on käytössä vain yksi moottori joka kelpaa, se johtaakin aina välillä iltasotaan, kun kaikkien pitää harjata hampaat juurikin samalla sekunnilla. Eikä kukaan voi ottaa "matkaharjaa" koska ne eivät ilmoita koska hampaat on kunnolla harjattu! Tuo valkoinen moottori kun jakelee hymynaamoja jos on ollut reipas. Liiallisesta voimakäytöstä tulee hapan ilme. Kaikkea sitä keksitäänkin.

Oletus on että tänään sitten keskustelun aiheena on kuka saa harjata minkälaisella päällä?

Oral-B Floss action vaihtopäitä olemme käyttäneet aiemminkin, tälläkin hetkellä taitaa kaikki harjat olla noita kelta-sini-valko-vihreitä? Nämä kuulema puhdistavat erityisen hyvin myös hammasvälit, oikein syväpuhdistusta on luvassa. Kuten sanoi, meillä taitavat kaikilla olla tällaisia, eli ehdottomasti suosituin näistä vaihtoehdoista ennen testausta. Tykkään enemmän kuin perinteisestä vaihtopäästä, en nyt osaa sanoa ovatko hampaat sen puhtaammat, olen jo niin kauan käyttänyt näitä, mutta muunlaisia ei ole aikoihin tänne hankittu.
Tykkään myös kun Oral-B vaihtopäissä on tuo indikaattoriväri että olisi aika vaihtaa harja uuteen, se 3 kuukauden välein vaihtaminen kun helposti muuten unohtuu meillä. En halua edes ajatella mitä hammasharjassani kasvaa 3 kk käytön jälkeen, joten värikoodimuistutus on loistava asia!

Oral-B TriZone vaihtopäät liikkuvat perinteisen hammasharjan tavalla. Eli ees-taas sitten? Nämäkin syväpuhdistavat, pakkauksen mukaan. Ja ovat kovin isänmaallisia: sini-valkoisia. Malliltaan ovat perinteisen hammasharjan tyylisiä.

Oral-B 3Dwhite on ennakkosuosikkini näistä kolmesta! Tässä harjaspäässä on keskellä kiillotuskuppi joka poistaa värjäytymiä, pakkauksen mukaan 21 päivässä. Nyt pitäisi tietysti olla reipas ja harjata suun oikea puoli tällä harjalla ja vasen sitten vaikka TriZonella ja katsoa miten suuren eron saisi aikaiseksi. Taidan nyt kuitenkin harjata ihan reippaasti tällä värikkäällä vaihtopäällä koko suun, ettei mene toispuoleiseksi tämä elämä.

Pakkauksessa oli myös mukana Oral-B Pro-Expert hammastahnaa. Juuri tätä en ole aiemmin käyttänyt, mutta tykkään Oral-Bn hammastahnoista. Niillä harjatessa ei olotila ole kuin raivotautisella eläimellä. Inhoan kun suu on täynnä vaahtoa, minua yököttää ja vaahtoa valuu suupielistä pitkin naamaa. Kokeilemani Oral-Bn tahna ei vaahdonnut kuin Fairy tiskialtaassa, joten jos tämä on samanlaista tulen tykkäämään.



Ja sitten näitä mielipiteitäni, päivitettynä muutamalta viikolta:

Aloitin harjaamisen Oral-B Floss actionilla. Tuttu ja turvallinen, ehdoton suosikkini edellen, myös testikierroksen jälkeen. Harjaaminen on mukavaa ja hampaat tuntuvat todella puhtailta harjaamisen jälkeen. Tunnustan että koska tämä oli käytössä jo ennen testaamista oli tällä vaihtopäällä etulyöntiasema, joka oli aika mahdoton näille muille saavuttaa.



Oral-B TriZonessa siniset harjakset pysyvät paikallan, muut liikkuvat, raportoi partiolainen, joka tutki noita päitä hieman tarkemminkin. Minusta tämä oli kutittava kokemus, joskin hampaat tietysti tulivat puhtaiksi tälläkin vaihtopäällä. Minulle tuli mieleeni joku Harry Potter maailmasta karannut velhoharja joka huomauttaa että joku kohta jää harjaamatta kutittamalla ikeniä. Ääni oli tällä harjatessa aika samanlainen kuin tuolla Floss actionillakin. Voisin kuvitella että lapseni tykkäävät kutittavasta harjasta, vaihtelu virkistää varmaan harjoissakin?  Muutenhan nämä vaihtopäät ovat tylsän samanlaisia, vielä ei ainkaan ole silmiini osunnut raidallisia tai kukallisia vaihtopäitä. Ja lisää moottoreita emme tänne tarvitse vaikka olisivat kuinka Burberry- ruudullisia tahansa!
Ja että saisin itsekin vaihtelua, ja harjat nopeammin testattua, tämä on "aamuharjani", kun taas tuo viimeinen on sitten iltakäytössä.



Onneksi ensimmäinen sähköhammasharjakokemukseni ei tullut Oral-B 3Dwhitella! Tuo keltakuppinen harja kuulosti rikkinäiseltä vatkaimelta kun tungin harjan suuhuni ja aloitin harjaamisen. Aika "kovakouraiselta" harjaaminen myös tuntui, vaikka ihan mukavalta suu kyllä tuntui harjaamisen jälkeen. En siis voi väittää että harja oikeasti teki mitään tuhoja ja varmaan ienrajan hieronta on hyväksi, mutta aika erilainen tämä vaihtopää on noihin toisiin verrataessa. Voin kyllä jatkossakin käyttää tätä, jos hampaani oikeasti muuttuvat valkoisimmiksi 3 viikon käytön jälkeen. Muuten taidan pysyä tuossa Floss action harjassa.



Ja bonuksena vielä mielipiteeni hammastahnasta: kivan sinertävää jossa pienen pieniä valkoisia rakeita. Eikä se vaahtoa, joten olen kai ollut kiltti kun ei suuta tarvitse tiskata vaahtoavalla saippualla? Olisihan se aikamoinen näky kun sähköhammasharjalla vaahdottaisin suutani oikein kunnolla. Oletteko joskus lisänneet kylpyvaahtoa poreammeeseen? Siinä tapauksessa tiedätte mistä puhun. Suosin siis näitä vähemmän vaahtoavia hammastahnoja. Tämä oli perheessä muutenkin suosittu, kuulema paremman makuinen kuin käytössä ollut tahna. Olin vähän ihmeissäni, oletin että lapset olisivat tykänneet noista kuohuavista tuotteista, mutta ehkäpä hekin aikuistuvat?

Yhteenvetona voin siis todeta että Oral-B FlossAction  oli ja on suosikkini. 3Dwhite pääsi hopeapallille tässä hammasharja olympialaisessa ja pronssille jätettiin sitten tuo TriZone. Jos en kaupasta saa muuta kuin TriZonea, niin toki silläkin harjaan hampaani, mutta suosikkini se ei ollut.

Pussailu onnistuu kun on OralB.t käytössä

lauantai 15. helmikuuta 2014

Rasioita

Ystäväni antoi minulle vinkin.

Kauppa & Galleria Tallissa askarteltiin tänään kierrätysmateriaaleista. Siispä lähdimme sinne partiolaisen kanssa, askartelu on hauskaa. Olen jo monta kertaa ajatellut, Tallin ohi ajaessani, että poikkeaisin tutustumassa, nyt sitten toteutin aikeen. Se kannatti! Aivan ihania tavatoita tarjolla, mukaan tarttui "automaatti syömäpuikot", kotimainen kesintö jossa syömäpuikot toimivat "puutarhasaksien tavalla", eli ponnahtavat auki kun ei purista yhteen. 

Kauan hipelöin Tarketin muovimatosta tehtyä perhoskäsilaukkua, väri vaan ei ollut ihan mieluinen, malli aivan käsittämättömän hieno! Voi olla että muutan vielä mieleni ja hankin laukun, väristä viis!

Mutta palataan askarteluun. Teimme kaikenlaista, mutta aloitetaan nyt vaikka rasioista.

Näihin tarvitaan kivan näköistä paksuhkoa paperia, kuvissa oleviin käytettiin kirjan sivuja, mutta taatusti esim kalenterin kuvista saisi upeita rasioita, valitettavasti ehdin vaan jo nuo viimevuotiset kierrättää uunin kautta tuhkaksi.

Aloitetaan kahdella neliöllä, toinen saa olla noin ½ cm toista pienempi, niin ne sopivat hyvin toistensa sisälle, kuten rasian pohjan kuuluukin mahtua kannen alle. 


Neliöt taitellaan ensin kolmioiksi, molempiin suuntiin ja sitten suorakaiteiksi, taas molempiin suuntiin. Näin syntyy "apuviivoja".


Kun viivoja on nuo neljä tehtynä, tehdään niitä lisää taittamalla kulmat kohti keskipistettä.


Nyt meillä on tämän näköinen neliö, vanhat kulmat keskellä paperia.


Ja sitten molemmat reunat taitellaan kohti keskilinjaa, "puolitetaan". Ja taas molempiin suuntiin!


Tämän jälkeen reunat nostetaan ylös ja vastakkaiset "keskipiste" nurkkat käännetään suoriksi


Saamme siis tämän näköisen laatikonalun. 


Sitten onkin edessä projektin ainut hieman hankalampi taitos: pienet kolmiot jotka jäävät tukemaan reunaa. Seuraavat kaksi kuvaa kertovat enemmän kuin tuhat sanaa tässä tapauksessa:



Tuo ylhäällä törröttävä kolmio taitellaan takaisin paikalleen pohjalle


Ja sitten tehdään sama asia toisella puolella


Lopputuloksena joko kansi tai pohja, riippuen siitä oliko isompi tai pienempi paperi jota käytit.


Lopuksi vielä ystäväni tekemät upeat rasiat!

Helmiä

Vielä ehtii vallan mainiosti askartelemaan koruja jouluksi.

Peprihelmien tekeminen on todella helppoa ja nopeaa, joten jos lapset tykkäävät askarrella niin eikön tuumasta toimeen.


Paperista, esimerkisi mainoslehdestä, leikataan pitkiä, alaosastaan leveämpi suikaleita, eli joulukuusen mallisia suikaleita.


Suikaletta lähdetään pyörittämään tulitikun ympärilletiiviiksi rullaksi ja kapeaan päähän lisätään hieman erikeeperiä. Valmiita helmiä kuvassa oikealla. Kun helmet ovat hieman kuivuneet tulitikku poistetaan keskeltä. Helmet voi vielä lakata niin ne kestävät paremmin käyttöä. 

Helppoa ja kaunista.


keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Adrenaliinia virtaa suonissa

11 v. sitten kävin Puolarmetsässä kiukuttelemassa.

Huomasin niskakarvojeni nousevan kun tänään kävelin ovista sisälle. Joten asenteeni oli varmaan väärä, mutta ei kyllä tämä päivä tilannetta parantanut.

Vahtimestaria ei ollut infokopissa kun tulimme. Roikuin kopin edessä kun herttainen henkilökuntaan kuuluva, kotiin lähdössä ollut ulkovaatteista päätellen, mieshenkilö kysyi voisiko auttaa. Mies avasi kopin ja kävi kurkkimassa listat: potilasta ei löydy. "Jos on tänään tullut ei ole listoilla. Vanhako hän on? ... Sitten on varmaan neljännessä kerroksessa, mene sinne kysymään, viivaa pitkin..." Kun kävelin kohti hissejä kuulin kun takanani joku kysyi onko mies vahtimestari. Iloinen ääni vastasi ettei ole, mutta auttaa mielellään jos voi. Päivän ainut positiivinen kokemus poistui sen jälkeen oletusarvoisesti rakennuksesta.

Jahas, hissillä neljänteen jossa "akvaariohuone" täynnä hoitohenkilökuntaa, varmaan joku palaveri meneillään. Käytävillä ei ketään, pari huonomuistista sentään tuli vastaan. Kun vihdoinkin yksi tuli kopista kysymään miksi roikun hissialuassa, sain tietää ettei heille ole ketään tullut. Jaha? Menenkö hissillä joka kerrokseen kysymään?. "Ei, voin katsoa koneelta" Kun olin 3 kertaa kertonut potilaan nimen sain tiedon: Ei löydy, ei ole tässä rakennuksessa." ON! Mies on itse soittanut ja kertonut että siirto on ohi ja hän on paikan päällä. Joten hän on talossa. "Ja, no sitten ei ole varmaan kirjattu sisään, en voi auttaa. Kannattaa tulla joku toinen päivä"

Ehkä kyseinen täti tulee joka päivä työpaikalleen, mutta minulla ei ole mahdollisuutta ajella päivittäin kyselemään ihmisen perään joka on talossa! Tunsin jo miten hiki nousi otsaani, mitä ihmettä he olivat tällä kertaa onnistuneet tekemään? Ja missä potilas oikein on?

Puhelimeni ei tietenkään suostunut toimimaan, joten hissillä takaisin alakertaan ja ulos pihalle sateeseen. Siellä sentään pikkuneidin känny sai yhteyden, saimme tiedon millä osastolla etsimämme henkilö on. Sen verran puhelu pätki etten saanut huoneen numerosta selvää.

Eikun takaisin hissiin, joka ei suostunut menemään kyseiseen kerrokseen. Painoin nappia, valo ei syttynyt ja odottelimme: ei reaktiota. Menimme kerrosta alemmaksi ja kysyin käytävällä kävelleeltä hoitajalta miten pääsen kolmanteen kerrokseen. Hän ei puhunut suomea? Tai ei vaan tahtonut kertoa? Kuuloaisti hänellä kyllä toimi, sillä käänsi katseensa minuun kun puhuttelin häntä. Omasta mielestäni ihan sivistyneellä äänensävyllä. Vastausta ei vaan tullut.

Onneksi potilas tuli kertomaan että hissit arpovat mihin kerrokseen suostuvat menemään minäkin päivänä, mutta "laitimmainen pikkuhissi" yleensä on yhteistyökykyinen. On se hyvä että potilaat ovat avuliaita kun henkilökunta ei hallitse kieltämme. Tai mikä nyt sitten olikaan ongelmana kysymykseni kanssa.

Pääsimme kerrosta ylemmäksi "pikkuhissillä". Ei taaskaan henkilökuntaa missään. Viereisellä osastolla oli hoitaja jolta kysyin mistä voisin löytää kadonneen potilaan. "En tiedä, ei ole minun osastoni". Juu, tiedän, tämä on saman aulan viereinen käytävä, mutta kun ei sillä osastolla ole ketään. "Kysyitkö kansliasta?" No en, en tiedä missä se on. Eikä täällä ole mitään opasteita.

Kävelimme käytävää pitkin lapseni kanssa, ohitellen käytävillä pyörätuoleissa, seiniin tuijottavia vanhuksia. Löysimme lukitun kanslian ja jäin oven eteen roikkumaan. Pari hoitajaa nostivat katseensa ja sain katsekontaktin, siihen sitten heidän mielenkiintonsa loppuikin. Kysyin laitoshoitajalta (oletan että tämä henkilö oli sellainen, työtehtävistä päätellen) osaisiko kertoa onko potilas jossakin. "Kysy kansliasta, koputa ikkunaan" Yritän, olen seissyt tässä tämän lukitun lasioven takana jo 5 min, kukaan ei tule. "Juu, ei ne tule ellet koputa". No eivät tulleet koputtamallakaan. Tässä vaiheessa kilahti. Kerroin tyttärelleni mitä mieltä olen kyseisestä laitoksesta ja palvelualttiudesta. Verrattuna "isoon sairaalaan" mistä siirrettiin, jossa henkilökunta auttaa, liikkuu käytävillä ja ovet ovat auki. Silloin tämä laitoshoitaja armahti: huoneessa 4 on tänään tullut potilas, katso sieltä.

Menin katsomaan, eihän muukaan auttanut , toivoin sydämeni pohjasta etten törmäisi vanhukseen joka tahtoisi puhua vierailijan kanssa. Onneksi en, löysin etsimäni. Tunnin etsimisen jälkeen. Kannattaa asua maassa joka on kuuluisa huipputeknologiastaan!

Lähdimme alakertaan istuskelemaan ja olin jo täysoppinut hissien suhteen kun palasimme osastolle: tuo ei mene kolmoseen, vieläkään, lamppu ei nimittäin syty. Ja tuo keskimmäinen ei taida liikkua ollenkaan. Pikkuhissiin emme mahdu pyörätuolimme kanssa. Siispä lähetin sen arpahissin kaksi kertaa neljänteen ja onnistuin jo kolmannella yrittämällä saada sen ainoan kolmateen kerrokseen vievän isomman hissin tulemaan.

Sain vielä iltaraportin sairaalasta:
Iltaruoan sitten unohtivat tuoda diabeetikolle joka siirtynyt toisesta sairaalasta tänään, jäi ilman ruokaa. Ei kai ollut vieläkään kirjattu sisälle ja tuskinpa ne hoitajat siellä kopissan ymmärsivät että heillä on parikin uutta potilasta huoneessa 4, sinne kun tuli toinenkin mies. Siinä vaiheessa kun "jalaton" potilas oli saanut itsensä siirrettyä pyörätuoliin ja löydettyyään hoitajan jolta kysyä oli keittiö jo kiinni. Kutsunappi ei toiminut tai arpoi kutsun jollekin toiselle osastolle?

Sehän sitten on terveellistä. Kuulema oli saanut viiliä, joten eivät nyt ihan ensimmäisenä päivänä ainakaan aio tappaa nälkään minulle rakasta henkilöä. Kauhulla odotan huomisia uutisia...mutta kuten se toinen rakas totesi: on tuo varmaan paljon parantunut 11 vuodessa. Ai onko? En huomannut. Huonommaksi ei meno voi mennä, elleivät ala aktiivisesti lopettaa vanhuksiamme.

Olen aika monta sairaalaosastoa tässä vuosien varrella nähnyt, osa kuluneita, osa uusia, mutta aina pääsen samaan lopputulokseen: henkilökunnan asenne ratkaisee. Puolarmetsän asenne taitaa olla: istutaan piilossa kunnes työpäivä päättyy? Siihen ei uusi sairaalarakennus valitettavasti auta, siihen auttaa vain asennemuutos! On ilo olla käymässä osastolla jossa henkilökunta hymyilee ja verta ottaessa kysyy kuulumisia. Siihen ei mene sen enempää aikaa, mutta on kullan arvoinen asia sille sänkyynsä sidotulle potilaalle.

Kuva: Iltalehti

Puoli kiloa väriä

Puoli kiloa päivässä, taitaa olla suositus.

Ja neljää eri väriä joka ruokailukerralla, sanoi aikoinaan ravintoneuvoja kun kuuntelin mitä hyvä luisteluäiti tarjoaa huippu-urheilijalleen ruoaksi. 

Joka tapauksessa päätin tänään olla reipas ja tarjota juureksia perheelleni. Helppoahan tuo ruoan tekeminen oikeasti on, kunhan vaan jaksaa kuoria noita juureksia. Tuoreet juurekset ovat oikeasti todella hyviä tällä hetkellä, eikä hintakaan päätä huimaa. Suosittelen juureshyllyn eteen seisahtamista. Siellä on vaikka ja mitä kummalisuuksia tarjolla.

Viime viikolla ostin palsternakkaa, lanttua, juuriselleriä ja porkkanoita, ne päätyivät pariin keittoon. Tänään sitten jatkoin palsternakoilla ja porkkanoilla, mutta kaveriksi niille otin punajuurta ja perunoita. Ja koska olen peruslaiska, tein uunijuureksia broilerin kera. Broilerinpalat vaan siihen juuresten päälle ja kaikki uuniin. Sillä aikaa kun ruoka kypsyi ehti hyvin roikkumaan FB:ssa. 

Timjamijuurekset uunissa

2 kg juureksia (päivän seoksessa 2 punajuurta, 3 palsternakkaa, 5 porkkanaa, 8 perunaa)
1 rkl hunajaa
1 rkl kuivattua timjamia (tuoretta ei sattunut olemaan kotona)
luraus appelsiinimehua

Kuori ja paloittele punajuuret. Keitä punajuuripalasia noin 5 min. Kuori ja paloittele muut juurkeset uunivuokaa, levittele vielä punajuuret mukaan vuokaan. Mausta timjamilla ja hunajalla ja kaada päälle loraus appelsiinimehua. Anna mausta sillä aikaa kun uuni kuumenee n. 175 asteeseen. Sekoita muutama kerta että appelsiinimehu jakautuu tasaisesti. Minä pistin juuresten päälle vielä broileria ja paistoin uunissa n 60 min.


tiistai 4. helmikuuta 2014

Koiria ja hevosia

Jatkan mainoskampanjaani täällä.

Budweiserilla oli vaikka ja mitä eläinaiheisia mainoksia, mutta kyllä nämä hevosia sisältävät vaan jostakin syystä ovat ne parhaimmat.

Dalmatialaiset olivat pääroolissa vuoden 1999 clydesdale mainoksessa, toki budilla oli sinä vuonna muitakin mainoksia, mutta minä keskityn näihin hevosiin.


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Kaappien tyhjennystä

Kuten olen aiemmin kertonut, runeberginpäivä ei ole hyvä päivä. 
Silti päätin tänä vuonna uhmata kohtaloa ja tehdä "torttuja". Tämä johtuu ihan siitä että Kinuskikissan sivuilla oli hauska resepti, minkä avulla pääsen eroon ylijääneistä piparkakuista ja manteleista. Olenhan päättänyt että vähennän kompostin kuormittamista tänä vuonna. Tänään ei ole edes juhlapäivä, joten uskaltanen leipoa runoilijan herkkua?
Olen sitäpaitsi menossa viettämään laatuaikaa "sisarporukalla", joten toimintasuunnitelma: hämätään äitiä ja tätiä tortuilla että voitamme siskoni kanssa pelin! Meidän vuoro!
Alkuperäinen resepti siis Kinuskikissan sivuilta, tätä on hieman, hyvin vähän kuitenkin, muokattu

Runebergit piparkakuilla

Taikina:

100 g piparkakkuja
180 g manteleita eri muodossa
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ rkl kardemummaa
½ rkl vaniljasokeria
250 g laktoositonta voita
3 dl sokeria
4 munaa
2 dl laktoositonta kuohukermaa
Kostutus:

2 ½ dl vettä
2 ½ rkl sokeria



Koristelu: 

vadelmahilloa
sokerikuorrutetta
Punnitse piparkakut ja erilaiset mantelinjämät jotka talosta löytyvät ja tee niistä tehosekoittimen avulla jauhetta. Sekoita vehnäjauho, leivinjauhe, kardemumma ja vaniljasokeri pipariseokseen. 
Vatkaa voi ja sokerit vaahdoksi. Lisää munat yksitellen sekoittaen. Lopuksi vielä vuorotellen jauhoseosta ja kermaa. 
Vuoraa 18x30 cm uunivuoka leivinpaperilla ja kaada seos siihen. Paista 200 asteessa noin 50 min
Leikkaa pieniä leivoksia ja tee sokerivettä (kuumenna vesi niin sokeri sulaa kunnolla). Mausta halutessasi liköörillä. Kastele leivokset seokseen. 
Koristele leivokset. Meillä ulkoistin sen homman partiolaiselle.



lauantai 1. helmikuuta 2014

Mainos

Tunnustan, olen ihan koukussa Budweiserin mainoksiin, vaikka en olutta juokaan.

Kuulema clydesdale't alkoivat seikkailla "super bowl" mainoksissa jo 1986, mutta vasta kymmenen vuotta myöhemmin näistä tuli hitti kun "jalkapallojoukkueet" ottivat yhteen:


Näitähän riittää, mutta koska uusin on jo ylittänyt uutiskynnyksen iltalehdessä, on ehkä syytä palata siihen ihan ensimmäiseen!

Kymmenen kuvaa kesään

Vihdoinkin!

Muistatte ehkä että kerroin istuttaneeni hyasinttejä. Nämä ovat olleet keskimääräistä hitaampia tai sitten muuten vaan itsepäisiä, mutta vihdoinkin kaksi niistä kukkivat.



Joten keittiössä tuoksuu hyasintti, mikä saa ihmisen hyvälle tuulelle heti aamusta. Varsinkin kun se aamu tänään tuli hieman myöhemmin, isäntä kun ystävällisesti heräsi kukonlauluun aamulla, naapurihuoneen hysteerikko-kukko nimittäin kiekui jo seitsemältä. Tallipäivä. Kouluaamuna huoneen omistaja luotaa siihen että kyllä vanhemmat herättävät tai vaihtoehtoisesti kuittaavat myöhästymisen. Mikä sinäänsä on siunaus, tuo kukko joutaisi olemaan ilman pattereita!

Jonkun kellotehtaan edustaja saisi kyllä tehdä tutustumiskäynnin Piippolan vaarin luokse, tuo kukko ei nimittäin voi olla terve. Se kiekuu palovaroittimen äänenvoimakkuudella, satun tietämään mikä se on koska olohuoneen varoitin sai eilen kukkokohtauksen, mainasi kuulo mennä. Mikä senkin koneen sai sekoamaan on mysteeri. Minulla ei edes kynttilät palaneet. Siinä meni hetki kun hain tuolin keittiöstä että sain masiinan alas katosta ja patterin irti siitä. Toivottavasti naapurit pystyivät keskittymään televisio-ohjelmaansa, tai mihin nyt yrittävät keksittyä sillä hetkellä.

Kello-kukon toinen ongelma on kiekumisripuli. Normaali kukko kiekuu, vetää sitä loppu-u:tansa pitkään ja pitä pikkuisen, muutaman sekunnin tauon. Kukkokiekuuuuuu... Tämä huutaa kukkokiekukukkokiekukukkokieku samaa tahtia kuin ihmemaan myöhässä ollut valkoinen kani pyöri ympyrää, sumuvaroittimen voimakkuudella. Epäilen vahvasti että jos tuon laitteen veisi kirkon läheisyyteen voisi ihmeitä tapahtua!

Joka tapauksessa vietimme eilen tammikuun viimeistä päivää. Kuva tosin on tältä aamulta, valoa kun ei eilen ollut riittävästi. Ja nyt saan vihdoinkin esitellä sitä kaipaamani lunta! Aamulla heräsin muuten uudestaan siihen että ulkona kolattiin pihaa. Ensimmäistä kertaa tänä talvena.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...