Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Helmet lukuhaaste 2019

Vuoden 2019 Helmet lukuhaaste julkaistiin torstaina.
Ensilukemalta ei vaikuta mahdottomalta, mutta rodullistettu oli kyllä minulle aivan uusi termi. Myös äidinlielelläni. No, google taas auttoi, mutta hieman oudolta tuntuu tuo haastekohta. 
Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja. Ei välttämättä inspiroi, mutta jos satsaan johonkin superjulkkis kirjailijaan niin sehän hoituu sillä. 
On tuolla muutama muukin kohta, joka juuri nyt tuntuu hieman haasteelliselta, mutta uskoisin että kunhan alan lukea niin ongelmat ratkeavat itsestään.
Kuka muu aikoo osallistua?
Helmet-lukuhaaste 2019
1. Kirjan kannessa on ihmiskasvot 
    Leonard Goldberg: Sherlock Holmesin tytär

2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä    Åke Edwardson: Hus vid världens ände


3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue

    Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni

4. Kirjailijan ainoa teos

    Terhi Tarkiainen: Pure Mua

5. Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi
    Aino Havukainen ja Sami Toivonen: Tatun ja Petun Suomi

6. Rakkausromaani
    
Nora Roberts: En doft av snö

7. Kirja kertoo paikasta, jossa olet käynyt 
    
Simona Ahrnstedt: De skandalösa

8. Kirja, jonka lukeminen kuuluu mielestäsi yleissivistykseen
    
Aleksis Kivi: Seitsemän Veljestä

9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
    Jeanne Willis: Kuka kyykkii pytyllä


10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja

     Tess Gerritsen: Henkeen ja vereen

11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
      Kristinsa Sandberg: Att föda ett barn

12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
      Charles Osborne (Agatha Christie): Seitti


13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja      Marko Leino: Joulutarina

14. Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimesi

      Simona Ahrenstedt: Allt eller inget

15. Kirjassa käsitellään jotain tabua

      Rosamund Lupton: Mitä jäljelle jää

16. Kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla
      Mia Ajvide: Mannen som föll i glömska


17. Kirjassa on kaksoset
      S.K.Tremayne: Jääkaksoset

18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
      Émile Zola: Damernas paradis

19. Et pidä kirjan nimestä
      Simona Ahrenstedt: Betvingade

20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria

      Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
      Robert Galbright: Valkoinen kuolema

22. Ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

      Marcus Rosenlund: Sää joka muutti maailman

23. Kirjan nimessä on jokin maa
      Essi Mäkelä: Finland-Republiken Finland

24. Sokkona hyllystä valittu kirja

      Mikael Niemi: Fallvatten

25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin

      Merja Ojanperä: Kauneimmat villasukat

26. Kirja, jota näet sinulle tuntemattoman henkilön lukevan      Sylvia Day: Drama

27. Pohjoismaisesta mytologiasta ammentava kirja      Mauri Kunnas: Koirien Kalevala

28. Kirjan kannessa on kuu

      Erin Kelly: Älä jää pimeään

29. Kirjassa nähdään unia
     Nora Roberts: Kunnian kautta

30. Kirjan kannessa on kaupunkimaisema
      Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja Rautahuone

31. Kirjassa kuljetaan metrolla

      Rosamund Lupton: Sisar

32. Kirjan nimessä on ammatti
      Kathie DeNosky: Citytyttö ja cowboy

33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan

      J.R.R . Tolkien: Ringens brödraskap

34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
      Nicholas Evans: I vargars närhet

35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä

      Leif G. W. Persson: Den sanna historien om Pinocchios näsa
36. Kirjassa ollaan yksin
      Nicholas Sparks: Dagboken

37. Pienkustantamon julkaisu

      Roosa Nauha Ohjekuvasto 4.
      
38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
      J.K.Rowling: Harry Potter ja Viisasten kivi


39. Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja
      Jan Mårtensson: Mord i blått

40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

      Beate Grimsrud: Evighetsbarnen

41. Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää

      Anne Tyler: Äkäpussi

42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
      Conn Iggulden: Rosornas krig: Solvarg

43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
      Sven Olof Karlsson: Porslinsfasaderna

44. Kirja kertoo Berliinistä      Theodor Kallifatides: Vänner och älskare
      

45. Kirjan nimessä on kieltosana
      Marceline Loridan-Ivens: Och du kom inte tillbaka

46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
      
Jo Nesbö: Macbeth

47. Kirjassa on alle 100 sivua
      Antoine de Saint-Exupéry: Pikku Prinssi

48. Kirja kertoo kuulo- tai näkövammaisesta henkilöstä
      
J.R. Ward: Vapautettu rakastaja

49. Vuonna 2019 julkaistu kirja
      Pirjo Iivonen: Jämälankasukat

50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
      David Baldacci: Morden i Baronville

perjantai 28. joulukuuta 2018

Laskutoimenpide

Piti oikein ryhtyä laskemaan ruokia.

Op.median haastattelussa kysyttiin montako eri ruokalajia meillä on joulupöydässä. Koska en ollut koskaan ajatellut asiaa viskasin ilmaan luvun kolmisenkymmnetä. Nyt sitten lasketaan.

  1. Keitetyt perunat. Välttämättä en nyt laske tätä ruokalajiksi, enemmänkin lisukkeeksi, mutta syötävä nyt kuitenkin. Perunat keitetään kuorittuina, juhlapäivän kunniaksi, kevyesti suolatussa, tillillä maustetussa vedessä.
  2. Silliä, ennen ostettiin kokonaisia rasavsillejä tynnyristä, nykyään hieman oikaisemme ja äiti ostaa valmiita fileitä. Ne sitten paloitellaan ja pistetään purkkiin. Päälle sokeria sellainen iso sokerilusikallinen, olisiko suurinpiirtein ruokalusikallinen, ja maustepippureita, laakerinlehtiä sekä viipaloitua keltasipulia. Päälle  laimennetta Rajamäen väkiviinietikkaa.
  3. Sinappisilliä tämäkin suoraan kaupan hyllystä
  4. Kirjolohen mäti. Vuosien varrella ollaan syöty kaikkia mätiä aina kaviaarista lähtien. Sitä saatiin niinä jouluina kun Isi oli ollut Neuvostoliitossa töissä. Ratsastaja kuitenkin sai isäni päätymään kirjolohen mätiin kun neiti kaksivuotiaana päätti että hän haluaa lisää bollar-bollar (palloja-palloja). Mäti-sipuli-valkopippuri-kerma on ohje, smetanat unohdettiin koska lapsukainen halusi Vaarin tekemiä palloja. 
  5. Appelsiinigraavattu lohi
  6. Perinteinen graavilohi Isin ohjetta noudattaen, ennen tarjoilua päälle tiputellaan vielä sitruunaa
  7. Siskoni yleensä haluaa näille sinappikastikkeen, mutta koska hän tänä vuonna vietti joulua ulkomailla, tämä puuttui pöydästämme
  8. Kuten puuttui lihapullatkin. Siskoni ei syö kinkkua
  9. Savukalapatee
  10. Suutarinlohi Äitini ystävätär tekee näitä. 
  11. Sinappisilakoita Tämän vuoden uutuus, ystävän lahja.
  12. Lämminsavukalaa. Tänä jouluna se oli lohta.
  13. Äitini teki karpalo-gini silakoita Kaikkien aikojen Jouluherkut ohjeen mukaan.
  14. Sillisalaatti Äitini ja tätini lempiruokaa. En ole pariin vuoteen edes maistanut. Ei ole lempiruokiani.
  15. Sienisalaatti, Isin ohjeen mukaan
  16. Kinkku
  17. Sinappia. Tänä vuonna ei tarvinnut itse tehdä. Sain ystäviltä parikin purkkia. Kiitos!
  18. Lanttulaatikko. Meidän äidit tekee, me vaan hieman tuunaamme voilla ja kermalla. Ilman lattulaatikkoa en voi olla
  19. Porkkanalaatikko. Tämäkin jonkun toisen äidin tekemänä, meillä tuunattuna. Mieheni taitaa olla ainut joka syö
  20. Chili-bataattilaatikko. Lidlin tekemänä ja taas kerran tuunattuna. Lasten suosikki
  21. Makaronilaatikko ilman lihaa. Isoisäni halusi tätä, maustettu muskotilla. Ei ole minulle oikein valjennut miksi, mutta sitä tehdään koirille syötäväksi. Tänä jouluna sentään joku maistoi. 
  22. Jälkiruoka Suklaakulho oli tämän vuoden jälkiruoka, yleensä siskoni tekee jotakin hieman mielikuvituksellisempaa, mutta minä en jaksanut, kun tiesin että kaikilla jo ähky ruokailun jälkeen.  Isoon lasikulhoon Fazerin Geishaa, Sinistä, Mustikkatryffeliä, Uuniomenaa, Mandariini&inkivääriä ja Vadelmajugurttia. Olisihan noita makuja vielä Fazerilla riittänyt, mutta tuossakin oli syötävää ihan riittävästi.
  23. Isi tahtoi vielä juustotarjottimen hilloineen. Äkyn takia olen tämänkin jätänyt pois. Syödään vaikka uutena vuotena sitten juustoja. 
  24. Pöydästä unohtuitänä vuonna Saaristolaisleipä ja voi. Niitä kyllä oli, eivät vaan päätyneet pöytään saakka. 
  25. Kinkun kastikekin jäi lämmittämättä, kun kukaan ei tunnustanut haluavansa. Piastorasva oli päätymässä keräykseen, mutta siskoni ilmoittikin haluavansa ongelmajätteen. Saa toki. 
Okei, ei noista kolmeakymmentä tullut, mutta kolmattakymmenettä kuitenkin. Olemme hieman vähentäneet tässä vuosien varrella näitä eri syötäviä, kun ei kukaan kuitenkaan jaksa kaikkea ja turhaan näitä ruokia tekee liikaa. Säilyvyys ei kuitenkaan ole kovin hyvää ja jääkaappien tila rajallista. 

Tein muuten sitä glögisangriaa, ihan oman ohjeen mukaan. Siitä tuli ihan hyvää. 


torstai 27. joulukuuta 2018

Lukuhaaste 2018

Helmet-lukuhaaste 2019 julkaistaan tänään.

On siis aika vetää yhteen tämän vuoden haaste. Kesken jäi.

Ei siksi ettenkö olisi lukenut riittävän monta kirjaa, reilu 73 on luettu, en kirjannut ihan kaikkia koska unohdin. Syy on enemminkin se että luen rentoutuakseni, en pakon edessä. En vaan sattunut löytämään sopivaa kirjaa yhteen haastekohtaan enkä jaksanut stressata tällaista asiaa.

Lukematta jäi siis: "Haluaisin olla kirjan päähenkilö". Kun en halua olla kenenkään muun kengissä, omissakin sandaaleissa on ihan riittävästi. Kaikkiin muihin kohtiin sainkin sitten jonkun kirjan pistettyä, osa toki hieman mielikuvitusta apuna käyttäen, listan löydätte täältä, jos kiinnostaa.




Listatuista kirjoista sain jopa hieman statistiikkaa aikaiseksi:
13337 sivua tuli luettua, äänikirjoja kuunneltua 286 tuntia. Aika monta työmatkaa siis.
70% kirjoista oli naisten kirjoittamia, 17% miesten Loput useamman kirjailijan yhteistuotantoa. 59% kirjoista oli oikeita kirjoja, eli kansissa olevia sivuja.

Alkuperäinen julkaisuvuosi oli aika pitkälti tällä vuosituhannella, 19% 1900-luvulta.
 62% kirjoista luin suomeksi, 36% ruotsiksi ja loput englanniksi. 36% kirjoista luin alkuperäiskielellä. Yhden kirjan olen ostanut uutena, en tosin muista minkä lukemistani, piti oikein katsoa. Harry Potter. Ok, luin sen viidettä kertaa, joten saanen anteeksi. 63% lainasin kirjastosta, loput lainasin kavereilta, sain lahjaksi tai hain kierrätyshyllystä. 

Hyvä lukuvuosi, katsotaan miten ensi vuonna saan luettua.

keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Minua huimasi

Päätimme partiolaisen kanssa mennä elokuviin.

Samalla hieman avarsimme maailmankuvaamme ja matkustimme itään tutustumaan siihen parhaimpaan ja suurimpaan. Eli Itikseen ja Imax-teatterisaliin.


Pakko on todeta että tilat olivat aika uskomattomat, melkein kolme kerrosta korkea sali ja teatterisalissa ihan kiitettävästi jalkatilaakin. Ihmiset pääsi ohitse eikä kukaan potkinut selkänojaa. Eikä väliä minkä mittainen istahti eteen, yli näki ihan taatusti. 

Ja itse teatteri sitten. 44 kaijutinta ja valkokangas 315 neliömetriä. Todellisuudessa kangas on 13,3 m x 25,36 m, mutta osa menetetään kiinnitykselle. Jos haluat tutustua yksityiskohtiin tarkemmin, voit käydä Muropaketin sivulla. Minä tyydyn toteamaan että ääntä ja kuvaa riitti!

Elokuvavalintamme oli Disney-faneille aika itsestäänselvä: Maija Poppasen paluu. Alkuperäinen on lempi-elokuviani, joten hieman kyllä pelotti mennä katsomaan, "paluut" kun yleensä ovat pettymyksiä.

Elokuva kuitenkin alkoin hyvin lupaavasti. Kun Lovely London Sky alkoi soida, matkustin välittömästi takaisin Lontooseen ja 30-luvulle, koska sinne minut haluttiin viedä.


Itse asiassa elokuvan alku oli niin alkuperäisen tyylinen että minua alkoi jo hieman ahdistaa. Kunnes tapahtui jotakin ja tämä nousi omille jaloilleen. Lopetin Bluntin ja Andrewsin vertailun ja keskityin elokuvaan. Tosin on pakko todeta että Julie Andrews oli iloisempi Poppanen, Bluntin versio on  tiukkis. 

Maija Poppanen siis palaa Banksin perheeseen. Michael ja Jane (olisikohan tekstityksessä olleet Mikko ja Anna?) ovat kasvaneet aikuisiksi ja Michaelilla on kolme omaa lasta. Yh-isä on pulassa ja silloinhan Maijaa tarvitaan. Maija tulee hoitamaan Banksin lapsia, myös tätä uutta sukupolvea. 

Nuohoojan oppipoika on kasvanut aikuiseksi ja on kaasulamppujen hoitaja, ja Maijan kaveri, naapurin merikapteeni pamauttaa edelleen tykillään ruutia ilmaan ja Bnaksin isä on edelleen pankissa töissä. Hyvin läheltä siis liippaa alkuperäistäkin, tosin ehkäpä siinä on osittain elokuvan taika?

Erikoistehosteita riittää, mutta niissäkin on mukailtu 60-luvun tehosteita. Kaikki on ihanan tuttua, animaatioineen, tanssikohtauksineen ja silti aivan uutta ja ihmeellistä.

Ei tämä alkuperäistä voita, mutta toisealta tämä on aivan uusi tarina ja omalla tavallaan hurmaava.

Hatunnosto muuten Angela Lansburylle ja Dick van Dykelle. Molemmat ovat 93 vuotiaita, mitä ei ikinä uskoisi kun heidät näkee näyttelemässä. Dick van Dyke (kerran nuohooja eräässä toisessa versiossa Maija Poppasesta) jopa steppaa pienen tanssin. En voi kun ihailla. 

Minä pidin elokuvasta, partiolainen taas ei loppukohtauksesta, se kuulema pilasi salaisuuden. Lohdutin että "aikuiset kuitenkin unohtavat kaiken huomiseen mennessä" mutta kun lapsetkin näkivät salaisuuden. Enhän minä sitä aikuisena huomannut. 


tiistai 25. joulukuuta 2018

Kattilantuhoaja

Jouluperinteisiimme kuuluu joulukirkko.

Aikaisemmin menimme kuudeksi kirkkoon, mutta olen laiskistunut vuosien varrella ja viime vuosina olemme satsanneet aamukahdeksaan. Tänään kuitenkin olimme seitsemältä kirkossa. Vähän oli ihmisiä penkkiriveissä, mutta ihanasti joululaulut kuitenkin kuulivat urkujen yli.

Tähän perinteeseen kuuluu myös riisipuuro kun pääsemme kotiin. Pääsen siis kirkon jälkeen keittöön tunniksi, riisipuuro kun kuuluu keittää kattilassa, ainakin lasteni mielestä. Olen välillä tarjonnut uunipuuroa, huomattavasti helpompaa minulle ja puuro on valmista kun tulemme kotiin, mutta kuulema se on petkuttamista.

Siispä taas tuhosin yhden kattilan, kerran vuodessa kaipaisin sitä puurokattilaa, mutta sen takia en kyllä sitä huoli kaapintäytteeksi. Kiehua ei taida saada laktoosittomana? En ole ainakaan koskaan nähnyt.

Manteli meni tänä vuonna ratsastajan suuhun, me muut joudumme syömään niitä purkista.

Joulun riisipuuro

3 dl vettä
1,5 l laktoositonta täysmaitoa
2 dl puuroriisiä
1 tl suolaa
Kiehauta vesi  ja lisää riisi ja suola. Anna kiehua kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja keitä hiljalleen, välillä sekoittaen, noin 40 minuuttia. Lisää (kaneli)manteli.
Ja koska nyt kirkosta oli puhetta, yksi upeimmista näkemistäni ovista löytyy katolilaisesta Onze-Lieve-Vrouwekathedraalista Antwerpenissa. Sisälle kirkkoon en koskaan päässyt, olimme niin myöhään paikalla, mutta sieltä kuulema löytyisi Rubensin teoksia. 

Pelkän oven ihailemiseen meni tunti, mieheni etsi tietoa yhtä geokätkönsä varten ja minä ihailin. Ja autoin lopuksi, on huomattavasti helpompaa löytää se oikea vastaus kun oikeasti ihailee taideteosta.

maanantai 24. joulukuuta 2018

Joulukuun kahdeskymmenesneljäs

Joulupukki on matkallaan!

Ainakin yle uutisoi tällaisen asian jo eilen.

Minä toivotan kaikille lukoijoilleni oikein

 Hyvää ja rauhallista joulua!



sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulukuun kahdeskymmeneskolmas

Olemme trendikkäitä.

Olen toki jo muutamana jouluna lukenut vahatuista amarylliksistä, mutta en ole koskaan sellaisia missään nähnyt. Tänä vuonna niitä tuntuu olevan joka nurkassa, jopa saksalaisesssa ihmekaupassa näytti olevan jossakin vaiheessa. 

Hoito-ohjeet näille olivat keskimääräistä helpommat: aseta ritarinkukkasipuli rautalankaviritelmineen pöydälle ja anna olla. Ei saa kastella, pelkästään ihailla. Tämä on aika kummallinen projekti, mutta näin väitetään, joten katsotaan nyt mikä tuosta tulee.

Jostakin luin että hyasittikin suostuisi kasvamaan näin vahattuna. Sipulin pohjasta raavitaan pois juuren alut ja dipataan sitten steariiniin nuo sipulit. Pitäisiköhän ensi jouluna kokeilla?

Tiesittekö muuten että sininen hyasintti tuoksuu voimakkaimmin, valkoinen vähiten. Ei tosin keltainenkaan minusta kovinkaan paljon tuoksu. 

Tänään sytytetään neljäs kynttilä. Huomenna on aatto. Niin se joulu taas tulee. 


lauantai 22. joulukuuta 2018

Joulukuun kahdeskymmenestoinen

Toteutan tänä vuonna ystävän idean.

Pyysin viime joulukuussa ystäviltä kaksikymmentäneljä reseptiä. Kun muutamakin ystävä osallistui haasteeseen, sain liudan uusia reseptejä kokeiltavaksi. 

Yksi niistä oli äärettömän helppo toteuttaa ja tänä jouluna tämä herkku sitten päätyy aattona jälkiruokapöytään. Toteutus onnistuu hyvinkin nuorelta "kokilta". Tai mieheltäni.

Joulupöydän suklaakulho

Riittävästi suklaakonvehteja
Iso kulho

Saada kaikki raaka-aineet isoon kulhoon. Sekoita. 



perjantai 21. joulukuuta 2018

Joulukuun kahdeskymmenesensimmäinen

Olen oppinut että etikoissa on eroa.

Olen kyllä aina yrittänyt suosia kotimaisia tuotteita, myös etikoissa, joten olin ihmeissäni kun jostakin blogista luin ettei kaikki etikka olekaan väkiviinaetikkaa eli käymisprosessilla aikaansaatu. Markkinoilta löytyy myös maaöljypohjaista etikkaa. Taikasana nyt sitten on että pullonkyljessä pitäisi lukea valmistettu etikkahaposta laimentamalla. Löytämäni kotimaiset tuotteet ovat molemmat olleet tällaisia. Isä aikoinaan opetti että etikka on Rajamäen tuote ja että se on väkiviinaetikkaa. Mikään muu ei kelpaa. Tosin ei koskaan kertonut mitä se muu olisi. Ei kai ollut kertomisen arvoinen asia, isäni mielestä.

Olen jo kauan käyttänyt etikkaa huuhteluaineena, ihan raakana, mutta koska pyykkietikka on trendikästä, päätin tehdä sellaista. Samalla pistin syntymäpäiväruusuni hyötykäyttöön.

Sain mieheltäni keltaisia ja tummanpunaisia ruusuja lahjaksi, kun ne alkoivat nuokkua siirsin ne maljaan kellumaan ja kun sielläkin alkoivat näyttää väsyneiltä, kuivasin terälehdet kevyesti ja kaadoin sitten terälehtien päälle etikkaa suoraan pullosta.

Annoin terälehtien lillua etikassa, suosittelen muuten suljettua astiaa, etikan lemu on aika ärsyttävä, vuorokauden. Sitten siivilöin etikkani, keltaisista ruusuista ei juurikaan väriä irtonut, punaisista sitäkin enemmän.

Pyykkietikan laimennosohjeet vaihtelevat sitten-lähteestä riippuen 1:1:stä aina 1:4 laimennosta. Minä päädyin laimentamaan puolet ja puolet periaatteella.

Punaista versiota en ehkä valkopyykille uskaltaisi käyttää, keltaista kylläkin.

Pullot löytyivät ruotsalaisesta huonekalukaupasta, etiketit tein itse.


torstai 20. joulukuuta 2018

Joulukuun kahdeskymmenes

Tänään se vihdoinkin tuli!

Siis lumi myös tänne etelään. Kyllä ihminen vaan voi innostua heti aamukuudelta kun päästää koirat aamupisulle ja tajuaa että maa on valkoisena.

Vielä iloisempi olin kun tajusin että meteorologien lupaus valkoisesta joulusta alkaa vaikuttaa aika todennäköiseltä. Säätiedotteet lupaavat pakkasta, joten kyllä tuo valkoisuus taitaa säilyä. Ei ole hetkeen tällaista joulua nähty täällä.


Lisääkin lunta lupaavat viikonloppuna, joten ehkäpä pääsen vielä kolaamaan pihaakin? Nyt naapurit ehtivät hommiin kun olin töissä.

Oli pakko käydä hieman Ilmatieteenlaitoksen sivulla kurkkaamassa viime vuosien säätiloja. Seitsemästä lämpimimmästä joulusta Helsingissä kaikki ovat olleet elinaikanani, viisi niistä jopa tällä vuosituhannella. Sodankylän viidestä lämpimimmästä ei yksikään ole sellainen jonka voisin, edes teoriassa, muistaa. Muuten top-5 kylmimmistä, puhun taas Helsingistä, on yksi tältä vuosituhannelta, mutta kyllähän nämä talvet keskimäärin ovat olleet aika lämpimiä.

Mutta tänä talvena nautimme lumesta, mitä suurimmalla todennäköisyydellä.

Minä tykkään!


keskiviikko 19. joulukuuta 2018

Joulukuun yhdeksästoista

Olin päättänyt ettei uutta joulupöytään.

Miten huonosti tunnenkaan itseni. Viime viikolla vielä mietin ettei joulu ehkä tänä vuonna ehdi luokseni, mitä vielä, sieltä se tulee, ihan normaalissa järjestyksessä ja aikataulussa ja minä olen valmis ottamaan sen avosylin vastaan muutaman päivän kuluttua! Aikaahan tässä vielä on runsaasti ja vanhalla rutiinilla tässä kuitenkin mennään.

Siispä totesin ettei tässä edes vielä ole kiire, ruoanvalmistukseenkin ruhtinaallisesti kaksi vapaapäivää, minullahan on aikaa vaikka ja mille.

Satuin sitten näkemään K-kaupan mainoksessa glögi-sangrian kuvan, siinäpä minulla jouluaatoksi uutuus! Alkoholiton versio, niin että lapsetkin voivat nauttia ja se on siinä. Kyllä elämä joskus voikin olla helppoa!

K-kaupan reseptissä oli käytetty alkoholitonta viiniä ja glögitiivistettä sekä appelsiinia ja granaattiomensiemeniä. Se on varmaan täydellinen resepti, opinhan minä lehteä lukiessani että kaikken tungetaan tänä jouluna karpaloita tai granaattiomenaa.

Noita reseptejä löytyy loputtomasti googlailemalla, siitä niin vaan kokeilemaan jotakin sopivan tuntuista versiota.

Itse taidan tehdä glögiä, lisätä kivennäisvettä, omenaa, appelsiinia, sitruuna...saa nähdä, joku versio nyt kuitenkin. Siinä joulun uutuus meidän ruokapöydässämme. Ja jospa vielä rosmariinia lillumaan sekaan. Värin takia.

Kuohuava glögi



tiistai 18. joulukuuta 2018

Joulukuun kahdeksastoista

Siskoni vei minut kuuntelemaan Decemberkväll-konserttia.

Olin unohtanut miten hurjan hauskaa minulla voikaan olla siskoni kanssa. Vaikka emme edes sano mitään, luemme vaan toistemme ajatuksia ja alkaa hysteerinen hihitys. Mikä ei ehkä konsertissa ole se paras tapa viihdyttää naapuripenkissä istuvaa. Siis sitä toisella puolella olevaa. Sisko toki arvostaa siskon ajatuksia.

Meillä oli ihan hyvät paikat, mutta jostakin käsittämättömästä syystä YLEn kameran piti pörrätä silmiemme edessä koko ajan. Miksi ihmeessä sellainen kauhea nostokurki oli pitänyt virittää niiden muiden kameroiden lisäksi sinne on minulle täysin epäselvää. Ja vielä enemmän hämärän peittoon jäi miksi sen piti hysteerisesti pörrätä ees taas koko ajan. Häiritsevää.

Luulisi että nykytekniikalla kamerat voisivat olla vähemmän häiritseviä.

Illan kohokohta oli ehdottomasti Peter Jöback. Ja ennen kaikkea "Decembernatt", jota odotin kuin kuuta nousevaa. Iho meni kananlihalle kun häntä kuunteli.

Krista Sigfrids nosti osakkeitaan oikein reippaasti illan aikana, en ole aiemmin juurikaan hänestä välittänyt, tosin mielipiteeni perustuu Euroviisuesitykseen.

Norjalainen Erik-Andre Hvidsten oli loistava uusi tuttavuus. O Helga Natt oli oikeasti oikein hieno esitys.

Bastupojkarna olivat Vaasasta tulleet viihdyttämään meitä. No, ainakin nostattivat hymyn huulillemme. Heillä oli 647 tykkääjää Facessa, ehkäpä tämän illan jälkeen muutama lisää?

Granhultskören kannattaa myös mainita, hienosti kuoro lauloi.

Olisitteko haluneet olla mukana? Ei hätää, se kamera häiritsi iltaani syystä.

Yle Fem 23.12 kello 20.50


maanantai 17. joulukuuta 2018

Joulukuun seitsemästoista

Yksi joulun ihanimmista hetkistä on joululahjojen tekeminen.

Ei siis ostaminen, vaan tekeminen. En voi sille mitään, hymy nousee huulilleni kun mietin arvostaako saaja lahjaansa, oliko se mieluinen? Ja tuleeko siitä vaikka ihan suosikki. Kuten minun suosikkini on ystävän tekemä sinappi. Rakastan sitä, viime vuosina olen ollut sen verran härski, että olen kysynyt saanko toivomani lahjan. Olen saanut!

Kummityttärensä taas on ihastunut suklaakakkuun jonka olemme parina vuonna saaneet. Ehkäpä joskus vielä saan udeltua sen reseptinkin.

Tällä hetkellä täällä tuoksuu glögi! Löysin reseptin liemessä.fi-blogista ja pienellä maustemuuntelulla otin sen käyttööni.

Kuten kerroinkin kävin IKEAssa ja mukaan tarttui hieman purkkeja ja pulloja. Pulloihin vielä palaan, purkkeihin lisätään, kunhan olen saanut purkit keitettyä, hilloa. Alkuperäisessä reseptissä puhuttiin kuudesta purkista. Minun maailmassani hillpurkki on ISO, mutta nuo näyttivät aika pieniltä. Ostamani purkit olivat 1,3 dl, ehkä olisin saanut seitsemän purkkia täytettyä tuolla määrällä hilloa.

Tämä on muuten hyvää, mutta makeaa. Oikein todella makeaa.

Glögi-päärynähillo chilillä

1 kg päärynöitä
0,5 dl omenaviinietikkaa
1 dl Marlin vaaleaa glögiä
3 dl hillosokeria
1 tl vaniljasokeria
1,5 tl kanelia
½ tl chilijauhetta
Kuori päärynät ja poista siemenet ja kannat. Leikkaa päärynät palasiksi. Lisää kaikki aineet kattilaan. Anna kiehua miedolla lämmöllä puoli tuntia. Survo sauvasekoittimella. Hillon voi jättää sattumia. Keitä vielä 15 minuuttia. Purkita ja säilytä jääkaapissa. 

Glögiä tarvitaan

sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Joulukuun kuudestoista

Isäni teki minulle aikoinaan pajupillejä.

Niillä oli kiva piipitellä mökillä. Opetti hän minulle myös miten tehdään käpylehmiä ja ulpukan hedelmistä possuja. Minulla oli hiekkalaatikossa oikein kunnon eläintarha jossakin vaiheessa kun muoviset eläimeni saivat kavereikseen isompia luonnonmateriaaleista tehtyjä elukoita.

Mutta pajupillit olivat se hienoin juttu. Ne kun soivat kaikki omalla sävelellään.

Isä ei moneen vuoteen pystynyt uusia pillejä minulle tekemään, minä sain kunnian tehdä saunavihdankin hänelle muutamaksi juhannukseksi kun ei isi itse pystynyt. Pajupilliä en kuitenkaan ikinä tehnyt.

Keväällä kävin äidin kanssa mökillä, maalaamassa mökin ulkoseinät ja katselin samalla pajuja jotka kasvavat tontin rajalla. Ja jokin päässäni vaan käski tehdä isällekin jotakin. Olin kirjastosta lainannut jossakin vaiheessa jonkun kirjan, en nyt muista nimeä, jossa askarreltiin luonnonmateriaaleista erilaisia koriste-esineitä. Siinä kirjassa oli sydän.

En todellakaan muistanut miten se oli tehty, mutta sen verran muistin että aloitus tehtiin kahdesta u-kaaresta jotka sidottiin yhteen sydämen muotoiseksi. Ja sitten vaan pujoteltiin pajunoksia ees ja taas kunnes sydän pysyi kasassa ilman tukia.

Siispä kävin lainaamassa isin työkaluvajasta sen oikean puukon, sen jolla voi tehdä pajupillejä, ja kävelin pajupusikkoon. Maanomistajan, eli äidin, lupaa en pyytänyt ennen kun pahoinpitelin hänen roskapuitaan, mutta taisin saada anteeksi pyytämättäkin.

Voi kai tuotakin kutsua jonkinlaiseksi surutyöksi? Sydän on nyt isin haudalla, siellä se saa olla niin kauan kun pysyy ehjänä.

Hyvää kolmatta adventtisunnuntaita!



lauantai 15. joulukuuta 2018

Joulukuun viidestoista

Glögitestailu jatkuu.

Olin opsikelemassa ensi-apua, edellisestä kerrasta on varmaan 15 vuotta. Kovin paljon uutta en nyt välttämättä ole oppinut, mutta kertaus on opintojen äiti ja olihan se hauskaa päästä Anttia elvyttelemään. Kun nyt Anne-nukke on päässyt eläkkeelle. Kovasti ovat nuket muuttuneet, nykyään naama vaihdetaan, minun nuoruudessani naama oli ja pysyi.

Opiskelijaruokalassa oli tarjolla vaaleaa glögiä jossa oli hieman chiliä seassa. Ihan kivan makuista, mutta edelleen pidetään eniten punaisesta glögistä.



Kotiin ostin vaihteeksi luomu punaviiniglögiä. Vielä en ole oikein omaa luomuglögiä löytänyt, mutta etsivä löytää väitetään.

Tällä kertaa kokeiluun pääsi ruotsalainen Saturnus AB:n Luomu Punaviiniglögi. Alkoholipitoisuus 2,2 til-%

Tämän tuoksu ja maku olivat hyvin klassiset. Tykkäsin. Ehdottomasti paras maistamistani luomuglögi. Saturnuksen glögit kyllä ovat hyviä. Ovat aina olleet.

Tämä oli neljän joulukuusen arvoinen.




perjantai 14. joulukuuta 2018

Joulukuun neljästoista

Käväsin IKEAssa.

Siis oikeasti vaan käväisin, olin tekemässä joulupukin apulaisena täsmäiskun lasiosastolle, mutta eihän nyt tuolta ihan hetkessä poistuta ikinä.

Lasiosastolla iski ensimmäinen ongelma: toivelistalla oli Ivrig, mutta kun niitä oli kahta eri kokoa. Joulupukille konsultaatiopuhelu ja taas oli apulainen kartalla. Ehkä.

Seuraavaksi oli tarkoitus mennä kassalle ja onnistuinkin suunnitelmassani. Melkein. Paitsi että muistin että koirille piti hankkia uusia ruokakuppeja. siispä kulho-osastolle. Matkaan tarttui myös uunivuoka, edelliset kun päätyivät sirpaleina roskikseen. Kuulema kissa pudotti (ja siivosi jälkensä?) Nämä tuotteet kuitenkin tulivat tarpeeseen, siispä olin ollut reipas. Seuraavaksi oikaisin matto-osaston kautta valaisinosastolle, tämähän meni oikein hienosti, kunnes pääsin kynttiläosastolle. Autsch. Hetki jos toinenkin vierähti kun vaan hypistelin. Ja tunnustan, hieman tarttui matkaankin. Kukkaosastoa en edes katsonut, mutta varaston puolella oli isoissa rullakoissa orkideoita! Uskokaa tai älkää: Pääsin ohi aika nopeasti. Ja ostamatta mitään!

Ennen kassoja oli vielä jouluosasto ja...no kärryyn tuli vain yksi valaisin mutta aikaa meni. ihan liikaa. Sen verran paljon että jouduin jättää yhden lahjakaupan toiselle päivälle.

Ikeassa oli lelukeräys Jorvin lastenosaston hyväksi. Ikävä kyllä lahjoituksena kelpaavat vain IKEAsta ostetu lelut, tosin ymmärrän ettei lastenosastolle voi kierrättää leluja joilla on jo leikitty. Varsinkin kun olen kuullut eräältä vapaaehtoistyötä tekevältä minkälaista lumppua ihmiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen. Hurjasti menee aikaa kun noita lahjoituksia käydään läpi ja lajitellaan. Tosin lumppukeräyksiä ei juurikaan ole. Tosin nykyäänhän voi lumput viedä joihinkin ketjukauppoihin. Väittävät ainakin kierrättävänsä kaiken.


IKEA lahjoittaa lisäksi jokaista lahjoitettua lelua kohti 2 kaksi euroa Suomen Pelastakaa Lapset ry:n Eväitä Elämälle-ohjelmalle. Nuo "keräilyastiat" olivat suloisia, piparkakkutalo ja majakka. Varsinkin majakkaan ihastuin, kun taas piparkakkutalon ympärillä oli kovasti nuoria ihailijoita.


Piparkakkutaloon pääsivät uudet asukkaat savupiipun kautta, hieman kuten tuo ison maan joulupukki. Aika hyvin leluja oli taloon tullut.

Majakkaan taas mentiin sisään perinteisemmin.


Keräys jatkuu 23.12 saakka.

torstai 13. joulukuuta 2018

Joulukuun kolmastoista

Espoon Lucia sai kruunun päähänsä sunnuntaina.

Kuva täältä


Hän on 20-vuotias Denjah Leinson. 

Espoossa ei järjestetä samanlaista äänestystä kuin valtakunnallista Lucia etsittäessä. Rahaa kuitenkin Espoon omakin Lucia kerää, tänä vuonna rahat menevät Syöpäsäätiön hyväksi. Leinson on Espoon 39. virallinen Lucia, joten aika monta kertaa valontuoja on vieraillut Espoolaisissa sairaaloissa, vanhainkodeissa jne, jne. 



Kruunsajaistilaisuus oli oikein juhlallinen ja kaunis, harmi vaan että nuoret neitokaiset pyörtyilivät järjestyksessä, alkoi oikien hirvittää aikooko koko saattue kaatua yksi kerrallaan vai pysyvätkö loput pystyssä. Onneksi pysyivät, myös Lucia itse. Jäin vaan pohtimaan eivätkö tytöt olleet syöneet ja juoneet kunnolla päivän mittaan, vai mikä oli ongelman nimi. Yksi nyt vielä voi pyörtyä kun jännittää, mutta kun näitä neitokaisia kaatuili useampia. Toivottavasti saavat hermot, sokerit ja nestetasapainot kuntoon enne tämän päivän tehtäviä.



Tänään on vuorossa sen "oikean" Lucian kruunajaiset kello 17 Helsingin tuomiokirkossa. Sen jälkeen Lucia, Elin Qvist, laskeutuu portaita Senaatintorille ja jatkaa siitä matkaansa Helsingin keskustan läpi noin tuntia myöhemmin. Reittinää Aleksanterinkatu-Mannerheimintie-Pohjoisesplanadi-Unioninkatu-Senaatintori 

Valtakunnallisen Lucia keräyksen tuotto ohjataan lapsiperheille, joilla on vaikeuksia selviytyä omasta arjestaan. Hyvä kohde sekin.

Kuva: Facebook

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Joulukuun kahdestoista

Tänään laulan Kauneimpia Joululauluja.

Kauneimmat Joululaulut lauetaan nyt 46. kertaa. Suomen Lähetysseura kerää taas rahaa, tällä kertaa maailman lapsille, 15. eri maahan. Viime vuosina tilaisuuksissa on kerätty noin miljoona euroa. Ei ihan pikkusumma. Tänä vuonna rahat menevät mm. Bolivian alkuperäiskansojen hyväksi, lähinnä tyttöjen ja vammaisten. Kastittomien dalitien hyväksi Nepaliin ja vammaisten lasten hyväksi Etiopiaan.  

Parina viime vuonna kauneimmaksi joululauluksi on äänestetty Varpunen Jouluaamuna, Zacharias Topeliuksen sanoittama, Otto Kahilaisen säveltämä laulu jossa, ainakin jos kotimaisia artisteja kuuntelee, joulu on koditon. Isäni jaksoi marmattaa tästä joka vuosi. "Siinä on pilkku, joulu ei ole koditon, vaan se varpunen". Joten edelleen, kun Jouluradiossa soi varpunen, jään kuuntelemaan onko se joulu koditon vaiko ei. Kyllä se yleensä on.

Vuoden kauneimman valintaan voit osallistua täällä. Minä jo äänestin.

Oman paikkakuntasi Kauneimmat Joululaulut löydät täältä


tiistai 11. joulukuuta 2018

Joulukuun yhdestoista

Vietimme pikkujoulua äidin luona.

Teimme ruokaa yhdessä äidin kanssa ja päästäksemme tunnelmaan joimme glögiä. Olin edellisenä päivänä tehnyt glögin valmiiksi, Kaikkien Aikojen Jouluherkut-lehden idean pohjalta. Luonnollisestikaan en seurannut ohjetta orjallisesti, joten uskallan tämän oman versioni tänne kirjoittaa, sitä tuskin voidaan pitää suorana kopiointina, joskaan nyt ei kovinkaan kaukana olla alkuperäisestä. Äiti tarjos ginit glögiin. Tämä oli hyvää, voin jopa tehdä uuden satsin jossakin vaiheessa. äitikin piti tästä.

Karpaloglögi

200 g pakastettuja karpaloita
1 l vettä
1 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
2 rkl piparkakkumaustetta
3 rosmariinin oksaa

loraus giniä

Lisää kaikki ainekset kattilaan. Kuumenna seos kiehuvaksi ja survo karpaloita kauhalla.
Anna seoksen viilentyä ja maustua, itse annoin olla yön yli. Poimi rosmariinin oksat pois glögistä. Lämmitä ja lisää gini. 


maanantai 10. joulukuuta 2018

Joulukuun kymmenes

Rakastan joululauluja.

Hoilaan mukana Jouluradion soidessa, edellyttäen että olen yksin autossa. Maailmassa on kuitenkin muutama joululaulu joista en vaan pidä, joten koska jossakin käskettiin listata kolme inhokkilaulua, saatte "nauttia" listastani. Kaikkien kappaleiden kuuntelu tapahtuu omalla vastuulla!

3. Little Drummer Boy

Pa rum pum pum pum
Ra pum pum pum
Ra pum pum pum

Tosin jotkut versiot tästä kappaleesta ovat melkein siedettäviä, joten ehkä tämä ei kuitenkaan ansaitse paikkaa inhokki listalla?



2. Wham! Last Christmas
Oikeastaan ihan se ja sama onko alkuperäinen vaiko coverversio. Tai millä kielellä lauletaan. Niin rikkisoitettu kappale etten vaan jaksa kuunnella. 

Georg Michael sanoitti, tuotti ja lauloi tämän vuonna 1984. Olisikohan se jo kuultu riittävän monta kertaa?


1. Twelve Days of Christmas

Onkohan typerämpää kappaletta? Järjetöntä saman toistoa 12 kertaa. Ei päätä eikä häntää tekstissa eikä melodiakaan kovin mukaansatempaava ole. 

Tämä loistava sävellys on roikkunut mukana 1700-luvulta. Voisiko joku selittää minulle miksi? Ovatko päärynäpuussa istuvat peltopyyt jotenkin erikoisen inspiroiva asia?



Koska Pieni rumpalipoika tipahti pois listalta, lisään tähän vielä ykkösinhokkini!
Miljoona säkeistöä ja kertosäkeistö ärsyttävyyden huippu. Siinä on kyllä parilla ruotsalaismiehellä ollut soihdut sammuneena aivokonttorissa kun tämän ihanuuden ovat tehneet 1800-luvun loppupuolella!

Joko sormenne ovat pystyssä?

Tipp-tapp-tipp-tapp.





sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Joulukuun yhdeksäs

Kävin äidin kanssa kaupungilla.

Satuin mainitsemaan että Cokis-rekka tulee käymään Suomessa ja että olen menossa Narinkkatorille sitä katsomaan. Äiti kysyi saako tulla mukaan. Tietysti sai.


Siispä seisoimme kaatosateessa katsomassa amerikkailaisten lahjaa maailmalle. Ja ihmettelin oikeasti sitä jäätävää jonoa joka kiemurteli kohti Cokis-koppia. Ymmärtääkseni sieltä sai ihan ilmaiseksi Coca-Colaa, ei hyvää päivää. Ellei se oikeasti ollut sitä kaneli-colaa, jota suuresti epäilen, en kyllä ymmärrä mitä jonottivat.


Äidin seistessä sateenvarjonsa kanssa hieman kauempana, hän ei halunut tungokseen kanssani, minä kiersin auton ympäri. Kovin lähelle tätä ei päässyt, kaipa pelättiin että hyppään rattiin ja lähden ajamaan?


Ei tämä kyllä yhtä hienosti ollut valaistu kun mainoksissa ajava auto, mutta tulin silti hyvälle tuulelle kun katselin mainosrekkaa. Coca-Colan Joulupukki on muuten melkein suomalainen, kuten Joulupukin tietysti kuuluukin olla. Pukin piirtänyt Haddon Sundblom'in isä oli kotoisin Ahvenanmaalta.

Ja tiedoksi: oli siellä kopperossa joku onnenpyöräkin. Kannatti varmaan jonottaa?

Vielä tämän ehtii bongaamaan, ellei maantieltä niin seuraavilta paikkakunnilta:
Oulu ti 11.12., Rovaniemi ke 12.12., Kuopio pe 14.12., Jyväskylä la 15.12., Tuuri ti 18.12., Tampere ke 19.12., Turku to 20.12., Järvenpää pe 21.12., Lahti la 22.12.
Joulurekkakiertueen tarkat paikat ja ajankohdat ovat osoitteessa: www.coke.fi/joulu

lauantai 8. joulukuuta 2018

Joulukuun kahdeksas

Isän kanssa suunnittelimme usein jouluruokia.

Hän ehdotteli uusia ruokia niin juhannus- kuin joulupöytäänkin ja säästi minulle usein HSn reseptejä. Pari hänen ehdottamaansa ruokaa jäi toteuttamatta, eniten harmittaa olutkana. Sitä isä ehdotti jo vuosia sitten, en vaan saanut aikaiseksi pallogrillin hakemista kaupasta. Osittain varmaan siksi etten itse pidä oluesta. 

Isi kuitenkin aikoinaan opetti minut tekemään ruokaa ja myös opetti että parhaat ruoat saa aikaiseksi kun vaan itse rohkeasti kokeilee erilaisia asioita. Monen monta keittömuistoa minulla on, yksi ehkä kuitenkin opettavimmista on mökiltä, olisinkohan ollut 8-9 v. ikäinen. Isi pyysi tekemään pataa. Kysyin mitä pataa, missä resepti? Isi katsoi minua ja ilmoitti: päässäsi. Katso mitä kaapista löytyy, heittele pataan aineksia ja mausteita, siitä tulee varmaan todella hyvää. Siinä sitten "palatsin" keittiössä seisoin ja katsoin ikkunasta ulos kun valurautapadassa porisi keitokseni. En muista miltä maistui, mutta sen muistan että isi kehui ruokaa ja sanoi että kyllä minä vielä joskus pääsen naimisiin kun osaan tehdä ruokaa ilman reseptejä.

Kaikkien Aikojen Jouluherkut-lehdestä bongasin reseptin josta Isi varmaankin olisi pitänyt.  Kun näytin sitä äidille ja sanoin että nyt ei ole ketään jolle tehdä, hän sanoi että tehdään itsellemme. 

Näin teimme. 

Koska en tätäkään reseptiä seurannut alusta loppuun, tyydyn toteamaan että paistoin kassleria uunissa. Glaseeraus lehdestä:

Glaseeraus kinkulle

1 dl fariinisokeria
1 dl viskiä
1 dl vaahterasiirappia
1 rkl valkoviinietikkaa
1 rkl soijaa

Mittaa aineet kattilaan ja keitä hiljakseltaan kunnes seos muuttuu siirappimaiseksi. Kaada kinkun päälle. 


perjantai 7. joulukuuta 2018

Joulukuun seitsemäs

Pikkusiskoni yleensä tekee jälkiruoan jouluksi.

Tänä vuonna hän aikoo viettää joulua ulkomailla, joten vietimme sitten jonkinlaista pikkujoulua yhdessä. Pikkusiskoni tietysti huolehti jälkiruoasta,

Tänä vuonna söimme jäädykettä.

Pian pikkujoulujäädyke

3 purkillista Arlan piparkakkurahkaa
5 dl laktoositonta kuohukermaa
1 dl ruokosokeria
50 g valkoista suklaata
piparkakkuja

Vaahdota kerma. Murskaa piparkakut. Raasta suklaa. Sekoita kaikki raaka-aineet keskenään, kaada massa silikonivuokaan ja anna jäätyä yön yli pakastimessa. 



torstai 6. joulukuuta 2018

Joulukuun kuudes

Olin ajatellut tehdä itsenäisyyspäiväksi sinivalkoisia leivoksia.

Perheelläni on kuitenkin muita suunnitelmia, eivät ehdi syömään kanssani, joten en sitten viitsinyt leipoa. Kinuskikissan leivokset ovat kuitenkin kivan näköisiä ja ohjekin suhteellisen helppo.

Voin kuitenkin sytyttää kynttilät ikkunaan ja istahtaa katsomaan linnan juhlia. Uutisia en viitsi katsoa, siellä saavat kuitenkin huomiota ne nuoret reippaat, jotka marssivat muista syistä kuin isänmaan puolesta. Toisin kuin ne nuoret miehet ja toki naisetkin, jotka talvisodan aikana marssivat hieman erilaisen marssin jotta nämäkin nykypäivän mielenosoittajat saavat marssia oman pillinsä mukaan. Kaipa minun pitäisi kunnioittaa tätäkin oikeutta jonka puolesta lähes 26000 suomalaista sotilasta antoi henkensä.

Taidan käydä Hietaniemessäkin ja taas kerran yrittää löytää isoisäni haudan siitä rivistöstä samanlaisia kiviä. Kyllä se siellä on. Muiden joukossa.

Samalla voisin käydä katsomassa presidentti Koiviston muistomerkin. Se lienee aika helposti löydettävissä, varsinkin kun tiedän missä hauta on. Ei tarvitse etsiä, näytti sen verran isolta tuo muistomerkki.

Siinä aiemmin mainitsemassani kivirivistössä muuten olisi työtehtävä jollekin työtä kaipaavalle, kunhan löytyisi se rahoittava taho. Minusta esim. valtion pohjattomasta kassasta voisi nekin rahat kaivaa, onhan tämäkin jonkinlainen kunniatehtävä. Pitää ne sankarihautojen tekstit luettavissa. Voisin ottaa työmaaksi tuon "minun" hautani, mutta ensin pitäisi varmaan keksiä mikä on se taho jolta pyytää lupa. Tietääkseni en omista sitä kiveä. Enkä edes sitä hautapaikkaa. Tekstin haluaisin kuitenkin pitää luettavana. Että löydän sen oikean kiven jatkossakin.

Hyvää itsenäisyyspäivää!




keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Joulukuun viides

Meillä on uusi hoitaja töissä.

Tai ei hän nyt niin uusi ole, mutta viettää ensimmäistä joulua kanssamme. Virallisesti hän nyt vielä on hoitaja, mutta eipä montaa päivää sillä ammattitutkinto suoritetaan lähipäivinä ja sitten hän on klinikkaeläinhoitaja. En nimittäin epäile hetkeäkään etteikö hän pääsisi näytöstä läpi.

Ida on onneksi vähintäänkin yhtä jouluhullu kuin minä, joten hän kiltisti lupasi huolehtia firman Facebook joulukalenterista ja sainpa vielä luvan käyttää siellä olleita kuvia ja reseptiä blogissani.

Joten nyt saatte tekin nauttia, tai oikeastaan koiranne, Idan keksireseptistä.

Kuva: Ida Tallqvist
Taitavat mennä meidänkin perheessä tuotantoon ennen joulua.

Idan koirankeksit

2 purkkia pilttiä (itse valitsin kana-bataatti)
4dl kaurahiutaleita
1dl jauhoja
Kuva: Ida Tallqvist
Kaikki ainekset sekoitetaan keskenään. Kaurahiutaleita ja jauhoja voi lisätä enemmän tai vähemmän riippuen taikinan koostumuksesta. Leipomisvaiheessa kannattaa käyttää paljon jauhoja apuna, ettei taikina jää kiinni alustaan. Keksit paistetaan 175 asteessa 20-25 minuuttia ja annetaan jäähtyä huoneen lämmössä. Kauttaaltaan rapeaksi paistetut keksit säilyvät pidempään. 

Kuva: Ida Tallqvist

tiistai 4. joulukuuta 2018

Joulukuun neljäs

Ystävän kanssa kävimme Loviisassa sunnuntaina.

Kävimme ihailemassa Loviisan Joulua ja joulukoteja. Ajatus lähti Facebookin puolelta kun ala-asteaikainen luokkakaverini oli Suomen Kaunein koti finalisti, tai siis hänen kotinsa oli, ja toivoin joskus pääseväni ihailemaan sitä ihan paikan päälle. Ystäväni taas sanoi haluavansa lähteä katsomaan joulukoteja vielä joskus ja kun nämä asiat pystyi yhdistämään niin matkasimme Loviisaan.

Lumi oli laskeutunut Loviisan kaduille ja puutarhoihin joten tunnelma oli todellakin jouluinen kun pääsimme perille.

Aloitimme kaikkein tärkeimmästä eli Lilla Ljuvasta. Kuvat ovat pitkäti ystäväni ottamia, unohdin kamerani kotiin. Kiitos Anne-Maaritille kuvien lainaamisesta <3

Kuva Anne-Maarit

Lowiisan Wanhat Talot-sivu kuvailee kohdetta näin:

Lilla Ljuvan omistajan, taiteellisen Nina Wiklundin ihastuttava pikkuinen talo
on täynnä yllättäviä ja luovia ratkaisuja.
Wiklund tunnetaan siitä, että hän tuunaa mitä tahansa,
jos kohde on hänelle arvokas ja kaunis.
Jännät ratkaisut ja yksityis­kohdat ovat syntyneet suoraan sydämestä.
Lilla Ljuva toivottaa kaikki sydämellisesti tervetulleiksi pikkutalon joulutunnelmaan.
Talo on myös finalisti MTV3:n kilpailussa Suomen Kaunein Koti.

Koko koti huokuu rakkautta, iloa, hulluttelua, mutta on samanaikaisesti todella rauhallinen. Ja kun talon emäntä vielä levittää ympärillensä positiivista energiaa ei voi kun hymyillä. Jo ulko-ovella. 

Kuva: Anne-Maarit
Lilla Ljuva oli täynnä toinen toistaan ihanampia yksityiskohtia, keittiö kuitenkin suosikkihuoneeni, luultavasti koska talon emäntä hymyili siellä. Keittiössäkin oli valtavasti yksityiskohtia, aikaa olisi saanut jo siellä kulumaan tuntitolkulla jos kaikkea olisi ihaillut, kauniista ruudullisesta lattiasta aina katon kauniisiin hirsiin, minusta kuitenkin ihanin yksityiskohta oli rautalangasta väännetty "arkirakkaus"-teksti. 

Kuva: Anne-Maarit

Mutta koska kyseessä oli joulukoti, haluan tietysti esitellä kaikkein hurmaavimman joulukoristeen jonka kodista löysin. Upeiden pipareiden, kynttilöiden, enkeleiden keskellä oli myös tämä:


Ihanaa 70-luvun retroa. Löysin muuten kasetin kotelon verannalta!

Ninan ihanan kodin jälkeen ajoimme katsomaan Kuninkaanlampea. 

Kuva Anne-Maarit
Olisin kaivannut noihin kynttilöihin vielä liekkejä, mutta muuten tuo piha oli täydellinen. 
Eikä kyllä sisälläkään ollut hullumpaa


Talon emäntä Olga oli leiponut koko yön, joten pöydät notkuivat ihania, tuoreita herkkuja. Suosittelen pysähtymistä kahvikupposelle, niin me teimme.

Joulukoristeita täälläkin oli valtavasti, lempikohtani varmaan nämä nurkkaan asetetut tähdet. Miksi ihmeessä niiden pitäisikään aina olla ikkunassa?


Jatkoimme tuolta matkaamme Villa Limppuun. 


Täällä tuoksui leipä ja matkaan tarttui mukaan molempia makuja. 

Kuva Anne-Maarit
Toinen perinteinen saaristolaislimppu, toinen kotikaljaan tehty leipä. Partiolainen koemaistoi molempia, hyväksytty arvosana molemmille.

Ja pitäähän se lempikoristeenkin näyttää: portaissa valot. Niin meilläkin oli joskus, kunnes taloomme muutti podengoja...

Kuva: Anne-Maarit
Näin olen esitellyt teille minusta kolme parasta kohdetta. 

Wanhan Ajan Joulukodit aviomena myös ensi viikonloppuna. Suosittelen!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...