Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Joulukuun kahdestoista

Tänään laulan Kauneimpia Joululauluja.

Kauneimmat Joululaulut lauetaan nyt 46. kertaa. Suomen Lähetysseura kerää taas rahaa, tällä kertaa maailman lapsille, 15. eri maahan. Viime vuosina tilaisuuksissa on kerätty noin miljoona euroa. Ei ihan pikkusumma. Tänä vuonna rahat menevät mm. Bolivian alkuperäiskansojen hyväksi, lähinnä tyttöjen ja vammaisten. Kastittomien dalitien hyväksi Nepaliin ja vammaisten lasten hyväksi Etiopiaan.  

Parina viime vuonna kauneimmaksi joululauluksi on äänestetty Varpunen Jouluaamuna, Zacharias Topeliuksen sanoittama, Otto Kahilaisen säveltämä laulu jossa, ainakin jos kotimaisia artisteja kuuntelee, joulu on koditon. Isäni jaksoi marmattaa tästä joka vuosi. "Siinä on pilkku, joulu ei ole koditon, vaan se varpunen". Joten edelleen, kun Jouluradiossa soi varpunen, jään kuuntelemaan onko se joulu koditon vaiko ei. Kyllä se yleensä on.

Vuoden kauneimman valintaan voit osallistua täällä. Minä jo äänestin.

Oman paikkakuntasi Kauneimmat Joululaulut löydät täältä


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...