Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 27. helmikuuta 2017

Taas autoja ihmettelemässä

Minä ja autokaupat emme ole yhteensopivia!

Ei niin, että olisin autoa vaihtamassa, mutta sain tehtäväksi käydä eräässä autoliikkeessä testaamassa palvelua. Siispä härkää sarvista ja tutustuin kotona kyseiseen automerkkiin ja malleihin.

Suunnittelin sopivan peitetarinan, pyynnöstä, ja olin valmiiksi miettinyt miksi haluaisin vaihtaa suhteellisen vähänajetun (mieheni) auton uuteen: haluan automaatin. Koska pyydettiin myös miettimään valmiiksi mihin tarkoitukseen autoni tulee: työmatkat (se 1000 km viikossa+siviiliajot siihen päälle) olin kaiken miettinyt valmiiksi. Myös sen että haluan "takapenkkiläisille" jotakin herkkuja. Edelliset autokauppatraumani suhteellisen tuoreessa muistissa suunnistin sitten autokauppaan.

Löysin navigaattorin avulla perille, minulle aiemmin tuntemattomaan, kauppaan. Piha-alue ei ollut viimeisen päälle aurattu, tosin viime viikon lumimyräkkä ehkä on selittävä tekijä? Työnsin sitten autoni, tai siis mieheni auton, lumikasaan parkkiin, olisi aurattukin paikka löytynyt jos olisin tarkalleen tiennyt minne olin matkalla. Valitettavasti pihassa ei ollut mitenkään kovin hyvät opasteet.

Vedin keuhkot täyteen ilmaa ja astuin kauppaan. Minua "tuijotti" liuta autoja, kaikki käännetty etulyhdyt kohti ulko-ovea. Oikeastaan aika hauskaa. Autot sentään ottivat "katsekontaktin" kun saavuin sisälle. Samaa ei voi sanoa myyjistä. Toinen istu selkä kohti ulko-ovia, päällystakki päällänsä ja naputti tietokonettaan, toinen istui kirjoituspöytänsä takana palvelemassa asiakasta. Ei mitenkään kovin positiivinen ensivaikutelma.

Kohdemallini löytyi helposti, tosin sen tuulilasissa oli lappunen jossa luki "Olen myyty". Jahas, ehkä siihen ei saanut koskea? Vastaavanlainen, joskaan ei viisiovinen auto, seisoi keskellä lattiaa, sitä kaksi naista tutki tarkemmin, olivat ihan nostaneet konepellin pystyyn ja löytäneet huuhtelunestesäiliön! Jeps, tunnistin kyseisen "tankin". Hinnasto ja esitehyllyn edessä seisoi mies katselemassa esitteitä, kaipa hän päätti ostaa auton ilman sen kummempia apuja, kovin palvelualttiiksi ei se tietokonerämplääjä ollut muuttunut, toinen myyjä palveli edelleen ensimmäistä asiakastaan.

Siirryin lähemmäksi tietokonemiestä ja jäin tuijottamaan häntä hänen tietokonenäyttönsä takaa. Joko hän todellakaan ei havainnoinut ympäristöään mitenkään tai sitten hän ei missään tapauksessa halunut palvella minua. Annoin periksi, kun en katsekontaktia saanut, ja hyökkäsin toisen myyjän kimppuun. Hän oli siirtynyt palvelemaan "naisia".
"Anteeksi, oletko ainut myyjä paikalla?" 
"On kolleeganikin täällä" kuului hieman ärtyneen oloinen vastaus. 
"Juu, mutta hän vaikuttaa kovin kiireiseltä..." 
"Tulen ihan kohta". 
Siirryin odottamaan että tämä puhekykyinen myyjä sai naiset lähetettyä koeajolle ja jäin tuijottamaan "tulevaa autoani".

Myyjä saapui ja kysyi olenko ostamassa autoa. Vastasin että se olisi tarkoitus, olen hieman miettynyt tätä tässä. Koska tehtävänanto oli olla passiivinen, mutta vastata aktiivisesti kysymyksiin, jäin odottamaan vastavetoa. Pienen hiljaisuuden jälkeen kysyin: onko tämä ainut kappale joka teillä on, en uskaltanut koskea kun on "myyty". "Saa sitä koskea".

Hiljaisuus täytti taas hallin, tunsin oloni hieman epämukavaksi, joten siirryin, ihan omatoimisesti ja ehkä hieman turhan aktiivisesti (?), takaluukulle ja avasin sen. Tuijotin sisälle. Niin teki myyjäkin. Se oli musta. Se takaluukun sisäosa. Koska edelleen tunsin olotilani hieman vaivautuneeksi totesin: koirani mahtuvan varmaaan tänne (tai sitten ei, mutta se on ihan eri asia). "Haluatko tarjouksen?" Siis mitä? Takaluukun perusteella? "Juu, kiitos! Dieselistä. Automaatista" Niinhän minua oli ohjeistettu.

Tässä vaiheessa myyjä sentään kysyi haluanko koeajaa autoa, väitin että tahdon. No, nyt ei ollut autoa tarjolla, eikä myyjä osannut sanoa saako sellaista koeajoon diselinä ikinä, maassa ei välttämätää ole koko mallia diselinä koska "kukaan ei halua tätä diselinä?" Koska olin passiivinen ostaja, en kysynyt miksi ei kukaan sellaisena sitä tahdo. Myyjä kysyi haluanko että hän selvittää löytyykö diseliä, väitin että haluan. miten ja koska myyjä mahdollisesti informoi minua asiasta jäi epäselväksi.

Siirryimme tekemään tarjousta. "Onko se sitten diesel 1.4 moottorilla?" Mitkä olisivat vaihtoehdot, oliko niitä? Vastasin että juu, kai, en ole oikein moottoreita vielä miettinyt.

En oikeastaan kyllä mitään muutakaan, enkä kyllä vieläkään tiedä mitä "lisälaitteita" kyseiseen autoon saisi. Eipä myyjää juurikaan kiinnostanut tarpeeni. Navigaattorin väitin haluavani, kysyin kenen se on ja sain vastaukseksi että heillä on ollut sopimus Tom-Tomin kanssa. Kenen navigaattori siinä mahtaa nykyään olla, tuo ei minusta ollut oikein vastaus kysymykseeni, mutta mitä me pienistä. Tykkään Tom-Tomin navigaattoreista, vaikka ei sellaista nykyään meillä olekaan.

Kysyin onko autossa kumimatot vakiona, kuulema saan ne kaupan päälle.


Kiitos, onko myös takaluukussa se matto? 

Ne koirat kun teoriassa olisivat siellä. 

Se on niin kallis että maksaa erikseen. Löytyy reunalla ja ilman.
No, se ilman reunoja riittänee koirilleni. 

Mitä se sitten maksoi, jäi epäselväksi, mattoa ei lisätty tarjoukseen. 

"Saako tähän koiraverkkoa?"

Ne koirat edelleen vaivasivat mieltäni.
Juu, pistetäänkö sellainen? 
Ehdottomasti. 
Selvä. 

Minä, kun olen pikkaisen nipo luonteeltani. jatkoin aiheesta kun verkko oli napsautettu valikosta valituksi.

Onko se pehmeä vaiko kova, se verkko?
Pehmeä, sain vastaukseksi. 
Eikö kovaa saa, koirat kun nakertavat itsensä läpi nauhoista? 
Juu, mutta se on kalliimpi ja asennetaan kotimaassa jälkiasennuksena.
Haluan kuitenkin sellaisen. 


Myyjä meni muuttamaan tarjousta pyyntöni mukaiseksi. 

Tässä vaiheessa aloin jo hieman tylsistyä yksinpuheluuni ja totesin että se ja sama, en kuitenkaan kyseistä autoa ostaisi ikipäivänä siitä liikkeestä ja annoin myyjän askarrella tarjoustaan oman mielensä mukaan, eipä minun mielipiteitäni pahemmin kaivattu.

Saimme mieheni autolle jonkinlaisen tarjouksen, ei niin että myyjää kiinnosti koko vaihtari, ei kysynyt saako mennä katsomaan tai ajamaan autolla. Kerroin että autossa on "huoltosopimus" voimassa, tämäkään ei innostanut myyjää kertomaan heidän mahdollisista lisäpalveluista, niitä tietysti on ja tehtäväni oli kuunnella mitä niistä kerrottiin. Helppo nakki: ei yhtikäs mitään.

Kun myyjä oli tulostanut minulle tarjouksen ja rastinnut yli 70 e kumimattojen hinnan, kysyin hyvin varovaisesti: kuuluuko tähän talvirenkaat? Saatte arvata! Äkkiäkö minä päässäni lasken - 70 e matoista, + nastarenkaiden hinta (1000 e) mutta jotenkin katson että tarjouksen loppusumma saisi vastata sitä mitä olen pyytänyt. Vaikka nyt en niitä talvirenkaita kysynyt. Katson kuitenkin että se on sen verran tärkeä osa auton varustusta, ihan lakisääteinen asia tässä maassa jos aikoo talvella ajaa, että myyjä nyt kysyisi aika omatoimisesti kaipaanko mokomia kumiosia autooni. Ja että siinä olisi myös se kumimatto siellä takaluukussa. Kun nyt väitin sellaista kaipaavani.

Ehkäpä tuon "vaihtoauton" talvirenkaat olisivat sopineet tuohon valitsemaani malliin, eipä niitäkään kyselty. Ainut tieto minkä myyjä mieheni autosta halusi oli mittarissa olevan kilometrimäärä. Suurinpiirtein. Sen osasin kertoa.

P.S. Se olisi ollut punainen :)



lauantai 25. helmikuuta 2017

Pistetään koirat töihin!

On taas aika hopotella. Ihanaa!

Hopottajat on siis suosittelumedia jonka kautta saan veloituksetta tai pientä korvausta vastaan tuotteita testattavaksi ja kerron tuotteista sitten rehellisen mielipiteeni kun olen saanut testini tehtyä.

Tällä kertaa suurimman työn tekevät koiramme. Saimme nimittäin testattavaksi päivittäisruokakauppoihin tulleen Purinan Beyond Simply 9 Rich in Lamb ruokaa. Purinan Beyond ruokaa löytyy tuon lampaan lisäksi myös kana ja lohi versioina. Lisätietoa tuotteista löydät Purinan sivuilta


Pussi on suhteellisen hauskan näköinen minusta. Simply 9 ruoan nimi viittaa siihen että ravinto sisältää yhdeksän helposti tunnistettavaa ja luotettavaa raaka-ainetta. Pääraaka-aineena tässä tapauksessa lammas.

Asia selvä, siispä sisällysluetteloa ihmettelemään.

Otsikkona on runsaasti lammasta, sisältää täysjyväohraa. Käytännössä siis 18,5% lammasta ja täysjyväohraa 18%. Ehkä ei kovin selvä tuo runsaan lampaan osuus kun viljat kuitenkin kokonaisuutena on 51% sisällöstä, tämäkin selviää lukemalla sisällysluetteloa.

Se ettei ruoka sisällä vehnää on printattuna isolla pussukan päälle. Seuraava raaka-aine on kuivattu kanaproteiini. Missään ei lue että olisi lihaa, joten jotakin kanasta tullut proteiinilähdettä on käytetty. Kauraryynejä ja riisiä, ne tunnistan. Siipikarjan rasvakin on selvä asia, joku linnunrasva siis kyseessä.

Sitten tuleekin mielenkiintoinen ravintoaine: uutetta. Tunnistettava, kuten saatekirjeessä luki? Ei minusta. Mitä uutetta? Ainoa uute joka minulle tulee mieleen on auringonhattu-uute, flunssaan. Tuskinpa sentään sitä? Yritin lueskella myös muilla kielillä tuota sisällysluetteloa, en viisastunut

Vielä olisi kaksi raaka-ainetta jäljellä että pääsemme yhdeksään. Kuivattua lammasproteiinia (2%). Taas kerran: meillä on pääraaka-aineena lammas ja sitten lammasproteiini erillään. Ei siis kelpaa ihmisravinnoksi tämä osa koska ei sisälly tuohon lampaan määrään joka olisi luonnollinen kohta. Ainakin oletan näin. Mitä teurasjätettä se on jää minulle epäselväksi. Sitten tulee kivennäisiä, mitä, sitä ei tarina kerro. Jos nyt sitten päätämme että lammas on lammasta, proteiinilähteen ulkonäöstä huolimatta saamme vielä sen yhdeksännen raaka-aineen mahtumaan mukaan: kuivattu pinatti (0,5%).

ok, kokonaisuutena suhteellisen selvä lista, joskin uute ja kivennäiset eivät minusta ole selvästi tunnistettavissa olevia raaka-aineita.

Nähtäväksi jää mitä mieltä koiramme ovat tästä ruoasta. Kelpaako nirppanokallemme, sheltit nyt taatusti syövät, he eivät nirsoile ruoan kanssa.

Palaamme siis asiaan kun koirat pääsevät maistamaan.

          

lauantai 18. helmikuuta 2017

Taas yksi kirja

En oikein tiedä mitä sanoisin Jonas Hassen Khemirin kirjasta Montecore- en unik tiger (suom. Montecore – uniikki tiikeri). Kirja on kirjoitettu varsinasiella sekamelskakielellä, kirjan päähenkilö puhuu jonkinlaista ranskan ja arabian sekoitusta ja oppii siinä sivussa ruotsia. 

”–tavalliset vanhemmat puhuvat joko ruotsia tai eivät puhu ruotsia, 
mutta vain isillä on oma kieli, vain isät puhuvat khemiriä.
Kieltä jossa kaikki kielet ovat sekaisin.
Kieltä joka on arabian kirouksia, espanjan kysymyssanoja,
ranskan rakkaudentunnustuksia, englannin sitaatteja ja ruotsin sanavitsejä.”

Kirja on siis kirjoitettu "rinkeby svenskalla" eli on käsittämätön sekoitus eri kieliä, kaikki kuitenkin käännetty ruotsiksi. Lupaan että aikamoinen tovi meni, ennen kuin opin kuuntelemaa tekstiä niin että jopa ymmärsin mitä kuulin. 


"Låt oss kollidera våra kloka huvuden
i ambitionen att kreera en biografi värdig din prominente far!”

En osaa sanoa miten onnistunut suomenkielinen käännös on, mutta aikamoinen urakka tämän kirjan kuunteleminen oli. Kun tarina vielä käsittelee maahanmuuttajan näkökulmasta elämää Ruotsissa 70-luvulta aina 90-luvulle, ei kirja, humoristisesta kielestään huolimatta, aina ole kovin helppoa kuuneltavaa. 

Kirjan kaksi kertojaa ovat Jonas Hassen Khemiri, joka on kirjoittamassa kirjaa isästään, sekä isän ystävä Kadir, joka lähttää sähköpostia Jonakselle, jossa kertoo muistojaan Jonaksen isästä. Eli kirja koostuu näistä sähköposteista sekä Jonaksen omista muistoista. 

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

6. Kirjassa on monta kertojaa

16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
Ruotsin Radion romaanipalkinto

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

35. Kirjan nimessä on erisnimi
Montecore oli Siegfried  ja Royn valkoinen tiikeri

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Maahanmuutto


tiistai 14. helmikuuta 2017

Siipien kantamat

Taas on työmatkalla yksi kirja kuunneltu.

Jussi Valtonen: Siipen kantamat. Inhoan kirjoja, jotka alkavat "lopusta". Jo alussa kertoja seisoo katsomassa ulos sairaalan ikkunasta, ja koska kirja ei todellakaan sijoitu sairaalaan, niin voinen päätellä tästä jotakin?

"Syyllisyys - osoittaako se, että on jo ajauduttu väärille raiteille
 vai onko huono omatunto nimenomaan moraalin tae,
joka varmistaa ettei mitään väärää pääse tapahtumaan?"

Sitä kirjassa sitten pohditaankin. Kirjan päähenkilö on lukion äidinkielen opettajana, joka ihastuu oppilaaseensa. Toinen ikääntyvä eronnut mies, toinen teini jolla on elämä edessä. Täysi-ikäisiä molemmat, toki, mutta silti minun on vaikea ymmärtää. Varsinkaan kun oma tyttäreni on "Mariannen" kanssa saman ikäinen.

Ajattellessaan Mariannea opettajamme muutem miettii mitä "se" tekee. Ei, ei ja ei. Ei ainakaan jos on äidinkielen opettaja! Ja kun kyseinen opettaja vielä jossakin vaiheessa "alkaa kirjoittamaan", tässä kohtaa tosin Mariannekin älähtää, on minun hermorakenteeni jo tiukoilla.

Kuten varmaan arvaatte, ei ollut minun lempikirjojani, vaikka nyt ei ihan mahdottoman huonokaan. Ainakin huomasin mielessäni ottavani kantaa asioihin ja tunnustan, kun Juhani sairastui, jaksoin minäkin manata meidän terveyslaitostamme.


2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Löytyihän noita. Esimerkiski täällä

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Ei nyt varsinaisesti, mutta kyllä koira pääsee muutaman kerran kävelylle.

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Valtonen on psykologi koulutukseltaan

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Juhani sairastuu. Vakavasti

39. Ikääntymisestä kertova kirja
Tavallaan, näinkin, Mariannen ja Juhanin ikäero ennen kaikkea tuo esiin toisen nuoruuden ja toisen harmaantuvat hiukset






maanantai 13. helmikuuta 2017

Mustikoita

Kinuskikissan sivuilta sain inspiraatio tähänkin kakkuun.

Tosin en kovinkaan tarkasti seurannut alkuperäistä ohjetta, vaan tein oman versioni, mutta kaikki kunnia taas kerran Kinuskikissalle, josta inspiaation lisäksi löytää ihania ohjeita.

Huomioithan että tarvitset tähän kakkuun kaksi irtopohjavuokaa, pienen ja isomman. 


Mustikkayllätys

Pohja:
175 g (1 pötkö) dominokeksejä
50 g laktoositonta voita
Mustikkatäyte:
4  liivatelehteä
500 g mustikoita
2 dl laktoositonta kuohukermaa
200 g Valio maustettua rahkaa, vanilja
2 dl sokeria
Sitruunatäyte:
4  liivatelehteä
4 dl laktoositonta kuohukermaa
1 ½ rkl sokeria
400 g Valio maustettua rahkaa, sitruuna
1 ½ dl laktoositonta kevytmaitojuomaa

Vuoraa pienemmän vuoan (∅ 20 cm) pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit. Sulata voi ja sekoita keksimurskan sekaan. Painele seos vuoan pohjalle.
Laita neljä liivatelehteä likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka ja sokeri. Kiehauta mustikat ja soseuta. Sulata joukkoon liotetut liivatteet. Sekoita mustikkasose täytteeseen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä jääkaapissa noin kolme tuntia.
Leikkaa isomman vuoan (∅ 24 cm) pohjalle leivinpaperi. Irrota mustikkakakku pikkuvuoasta. Laita kakku isomman vuoan pohjalevyn keskelle. 
Laita toisen täytteen liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa kuohukerma ja sokeri kevyeksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon rahka. Kuumenna maito kiehuvaksi. Sulata joukkoon liotetut liivatteet. Sekoita liivatemaito täytteeseen. Kaada vuokaan puolukkakakun päälle ja anna valua reunoille. Tasoita pinta heiluttamalla vuokaa. Anna kakun hyytyä jääkaapissa noin kolme tuntia.



sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Hyvää viittomakielen päivää!

Nappasin kirjaston Bestseller hyllystä mukaan, hetken mielijohteesta, kirjan.

Vaikka kansi onkin tylsän masentava, kirjan nimi sai minut tarttumaan siihen ja kun takakannen teksti jopa sai minut hieman kiinnostumaan, päätin että ehdin lukemaan sen iltalukemisena kahdessa viikossa, joka on "bestsellerien" laina-aika.

"Alaskan talvessa päivät eivät erotu öistä, ja kylmyys tunkeutuu kaiken läpi. Kymmenvuotias kuuro Ruby matkustaa äitinsä Yasminin kanssa rekan kyydissä Alaskan halki. He etsivät Rubyn isää, luontokuvaajaa, joka on nähty viimeksi pienessä inuiittikylässä."

Kysessä on minulle aiemmin tuntemattoman Rosamund Luptonin kirja Hiljaisuuteen hävinneet (The Quality of Silence).

Ruby on tullut Alaskaan äitinsä kanssa, tapaamaan isäänsä, joka on Alaskassa kuvaamassa paikallista luontoa. Alaskaan tullessaan he saavat tietää Matt-isän kuolleen tulipalossa, mutta kumpikaan ei suostu uskomaan että Rubyn isä olisi kuollut. Siispä he lähtevät pelastamaan Rubyn isää.

Toki koko skenaario on aivan järjetön, äiti lähtee ajamaan varastamaansa 18-pyöräistä rekkaa halki Alaskan, en jaksa uskoa että kukaan, joka ei ole kokenut rekkakuski, selviäisi edes kymmentä metriä niissä olosuhteissa olkoot ammatiltaan miten paljon astrofyysikko tahansa, mutta jos nyt pystyy hyväksymään tämän pienen outouden, pystyy ehkä myös hyväksymään sen että äiti ja tytär selviävät reilun neljänkymmenen asteen pakkasolosuhteissa ilman kokemusta siitäkään.

"Täällä on JÄÄTÄVÄN kylmä; niin kuin ilmassa olisi lasinsiruja.
Meidän englantilainen kylmyytemme on pelkkiä pulleroita lumiukkoja
ja "Jiihuu, sataa lunta" ja "Heipähei, talvi!"-kylmyyttä"

Muuten kirjan tarina on koskettava. Äiti haluaa Rubyn "käyttävän omaa ääntänsä" ja Ruby on sitä mieltä että niin hän tekeekin.

"Minun nimeni on muoto, ei ääni. Olen peukalo ja sormet, en kieli ja huulet"

Matka halki arkitsen pimeyden, lumimyrskyn keskellä, sinisten ajovalojen seuratessa heidän rekkaansa lähentää äitiä ja tytärtä. Itse asiassa tuo paha, mikä heitä seuraa, ei oikeastaan saa kovin suurta merkitystä ennen loppuhuipennusta, se vaan pakottaa heitä jatkaamaan matkaansa eteenpäin, kaikilla tasoilla.

Tapa millä Lupton antaa kertojiensa kuvailla ympäröivää maailmaansa on uskomattoman kaunista. Täytyy sanoa että vaikka kirja luokiteltiin trilleriksi, minusta tämä on kaunis tarina perheestä, ongelmineen ja siitä miten ongelmat ovat ratkaistavissa, kunhan ottaa aikaa, pysähtyy ja oikeasti kuuntelee toista. Vaikka toinen olisi aivan hiljaa. 

"Yasmin oli ketonut hänelle, että valo ei tosiasiassa ole sinistä,
vaan aistimuksen aiheuttama Purkinje-ilmiö, virhe ihmissilmässä.
Ja Matt oli silloin ajatellut, että näinhän kaikki muukin suodattuu meille
omien virheidemme läpi, ja joskus juuri se tekee asioista vielä kauniimpia"

Luin tämän kirjan jo vähän aikaa sitten, mutta päätin säästää postauksen tälle päivälle, sillä tänään vietetään Viittomakielen päivää. 

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
Aika monessakin, enkä ihmettele. Esimerkiksi täällä

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
On, vaikka Ruby onkin pääkertoja

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilöKaipa kuurous luokitellaan jonkinasteiseksi vammaksi. Sana jota muuten inhoan.
21. Sankaritarina
Omalla tavallaan, enhdottomasti!

23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
Viittomakieli! Olisin todella halunut opiskella sitä. Nykyään lukio, jota aikoinaan mietin, tarjoaisi viittomakielen opetusta. Ei minun aikanani. Kun vielä tajusin, että viittomakieli ei ole yhtenäinen kieli, suomessakin lienee ainakin kolme eri viittomakieltä (suomi, ruotsi ja saame) sai opiskelu jäädä, kun ei kielelle ollut tarvetta.


perjantai 10. helmikuuta 2017

Leivoksia

Syntymäpäiväjuhliin päätin tehdä Kinuskikissan ohjeen mukaan mokkaleivoksia. 

Täytetyt mokkapalat

200 g laktoositonta voita
1½ dl sokeria
3 kananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl leivinjauhetta
1½ dl laktoositonta maitojuomaa

Kuorrute:
100 g laktoositonta voita
6 dl tomusokeria
4 rkl kahvia
½ dl kaakaojauhetta

Mokkavaahto:
3 dl laktoositonta kuohukermaa
½ kuorrutteesta

Pehmitä voi ja vaahdota sokerin kanssa. Sekoita munat joukkoon yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaseokseen vuorotellen maitojuoman kanssa. Levitä leivinpaperin pälle, pellille, noin 1 cm paksuiseksi levyksi. Paista 200 asteessa noin 12 min. Jäähdytä.
Leikkaa pohjalevy kahteen yhtä suureeen osaan. Leikkaa toinen puolikas paloiksi (pohjat).

Mittaa kuorrutteen aineet kattilaan ja kuumenna koko ajan sekoittaen. Älä anna kiehua. Erottele noin puolet kuorrutteesta toiseen astiaan. Jäähdytä toista osaa vesihauteessa, koko ajan sekoittaen, kunnes kuorrute paksuuntuu mutta on valuvaa. Kaada kansilevyn päälle ja levittele lastalla. Ripottele päälle koristeet. Anna jäähtyä ja leikkaa paloiksi.

Jäähdytä loput kuorruteesta huoneenlämpöiseksi. Vaahdota kerma. Sekoita joukkoon kuorrute. Pursota pohjapalojen päälle 2 kerrosta täytettä. Nosta kansipalat päälle.

Meidän täyte jäi hieman turhan löysäksi, mutta kyllä nämä katosivat parempiin suihin, siitä huolimatta.


Fyllda mockabitar

200 g laktosfritt smör
1½ dl socker
3 ägg
4 dl vetemjöl
4 msk kakaopulver
2 tsk bakpulver
1½ dl laktosfri mjölkdricka

Glasyr:
100 g laktosfritt smör
6 dl florsocker
4 msk kaffe
½ dl kakaopulver

Mockagrådde:
3 dl laktosfri vispgrädde
½ av glasyren

Vispa smöret och sockret pösigt. Blanda i äggen ett i taget. Blanda de torra ingredienserna och blanda in i degen turvis med mjölken. Bred ut degen på bakplåtspapprad plåt till en ca 1 cm tjock skiva. Baka i 200 grader i ca 12 min. Låt svalna.
Dela bottnen i två lika stora delar och dela den andra delen i bitar (botten bitarna)

Måt upp ingredienserna till glasyren i en kastrull och värm upp under omrörning. Låt inte koka! Dela glasyren i två delar och svalka av ena halvan i vattenbad, fortsättningsvis under omröröning. Glasyren skall bli tjockare, men fortsättningsvis gå att sprida ut. Häll glasyren på bottenskivan (den hela delen) och dekorera. Låt svalna och skär sedan upp i bitar.

Låt resten av glasyren bli rumstempererad. Vispa grädden och blanda i glasyren. Spritsa 2 lager på bottenbitarna och lyft sedan "lockena" på.



sunnuntai 5. helmikuuta 2017

Klassikko

Minulla on Muumien kokoinen aukko sivistyksessä.

Olen huono suomenruotsalainen, sillä olen lukenut todella vähän Toven kirjoja enkä esnimmäsitäkään muumiromaania, tähän mennessä. Nyt sekin aukko on korjattu, kun tartuin Tove Janssonin "Trollvinter"-kirjaan.

Tiedän että minun kuuluisi hehkuttaa tätä, mutta ei minusta nyt vaan saa muumifania, ei edes vaikka kirja kertoo talvesta.

"Vinter! tänkte han. Man kan ju tycka om den!

Yle Akristosta löytyy Trollvinter Toven lukemana, mikäli haluat kuunnella. 

1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
Omasta mielestään Tove oli ensisijaisesti taidemaalari

17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
Minulla on vuoden 1957 painos



22. Kuvitettu kirja
Ja vielä Toven kuvittama

31. Fantasiakirja


keskiviikko 1. helmikuuta 2017

Äänikirja kuunneltu

Taas on yksi äänikirja kuunneltu.

Kirjastosta tarttui mukaan kasa äänikirjoja, valitsin Nora Robertsin "Förföljd av det förflutna" (The Search) ensimmäiseksi työmatkakaverikseni . Olin odottanut mukavaa hömppää joka on maustettu kevyellä jännityksellä.

Kovin jännittävä kirja ei todellakaan ollut, vaikka takakansi hieman sitä lupailikin. Päähenkilö on sarjamurhaajan kynsistä aikoinaan paennut Fiona joka nykyään asuu pienellä saarella jossa kouluttaa koiria ja johtaa etsintäpartiota. Kaikki sujuu mukavasti, kunnes sarjamurhaajan "oppipoika" jatkaa opettajansa jalanjäljissä.

Siinä sitten uutta sarjamurhaajaa etsitään FBIn johdolla. Ja koska kyseessä on Robertsin kirja on aivan selvää että päähenkilömme pelastuu ja elämä jatkuu onnellisena.

Ikävä kyllä, Roberts ei ole tässä kirjassa parhaimmillaan. Sarjamurhaaja on jonkinlainen sivuolento ja kirja keskittyy Fionaan, hänen koiriinsa ja uuteen naapuriin ja hänen koiraansa. Ihan hauskaa kuunneltavaa työmatkalla, mutta kirjan suurin anti oli kyllä koirat.

2. Kirjablogissa kehuttu kirja
No tietysti, varmaan jokaista kirjaa kehutaan jossakin?

4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
Kun koirapartiot etsivät kadonneita ollaan todellakin luonnossa.

7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
Suhteellista, Eleanor Robertson taitaa lukea passissa?

13. Kirja "kertoo sinusta"
Ainakin samastuin koirakouluttajaan ja vaikka en sellainen olekaan, olen kuitenkin koiriani peruskouluttanut ja työssäni olen koirien kanssa tekemisissä. Fionan ystävissäkin tunnistin omat ystäväni, joten jollakin tasolla: kyllä.

14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
Etsintäpartiot ovat puhtaasti harrastuspohjalla toimivat, vaikka arvokasta työtä tekevät ihan tosissaan.

18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
Parikin henkisesti hyvin sairasta ihmistä, ei kai sarjamurhaaja muuta voi olla?

23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos

29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
Osaisinkin kouluttaa koirani noin hyvin!

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
n, 150 kirjaa


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...