Taas autoja ihmettelemässä

Minä ja autokaupat emme ole yhteensopivia!

Ei niin, että olisin autoa vaihtamassa, mutta sain tehtäväksi käydä eräässä autoliikkeessä testaamassa palvelua. Siispä härkää sarvista ja tutustuin kotona kyseiseen automerkkiin ja malleihin.

Suunnittelin sopivan peitetarinan, pyynnöstä, ja olin valmiiksi miettinyt miksi haluaisin vaihtaa suhteellisen vähänajetun (mieheni) auton uuteen: haluan automaatin. Koska pyydettiin myös miettimään valmiiksi mihin tarkoitukseen autoni tulee: työmatkat (se 1000 km viikossa+siviiliajot siihen päälle) olin kaiken miettinyt valmiiksi. Myös sen että haluan "takapenkkiläisille" jotakin herkkuja. Edelliset autokauppatraumani suhteellisen tuoreessa muistissa suunnistin sitten autokauppaan.

Löysin navigaattorin avulla perille, minulle aiemmin tuntemattomaan, kauppaan. Piha-alue ei ollut viimeisen päälle aurattu, tosin viime viikon lumimyräkkä ehkä on selittävä tekijä? Työnsin sitten autoni, tai siis mieheni auton, lumikasaan parkkiin, olisi aurattukin paikka löytynyt jos olisin tarkalleen tiennyt minne olin matkalla. Valitettavasti pihassa ei ollut mitenkään kovin hyvät opasteet.

Vedin keuhkot täyteen ilmaa ja astuin kauppaan. Minua "tuijotti" liuta autoja, kaikki käännetty etulyhdyt kohti ulko-ovea. Oikeastaan aika hauskaa. Autot sentään ottivat "katsekontaktin" kun saavuin sisälle. Samaa ei voi sanoa myyjistä. Toinen istu selkä kohti ulko-ovia, päällystakki päällänsä ja naputti tietokonettaan, toinen istui kirjoituspöytänsä takana palvelemassa asiakasta. Ei mitenkään kovin positiivinen ensivaikutelma.

Kohdemallini löytyi helposti, tosin sen tuulilasissa oli lappunen jossa luki "Olen myyty". Jahas, ehkä siihen ei saanut koskea? Vastaavanlainen, joskaan ei viisiovinen auto, seisoi keskellä lattiaa, sitä kaksi naista tutki tarkemmin, olivat ihan nostaneet konepellin pystyyn ja löytäneet huuhtelunestesäiliön! Jeps, tunnistin kyseisen "tankin". Hinnasto ja esitehyllyn edessä seisoi mies katselemassa esitteitä, kaipa hän päätti ostaa auton ilman sen kummempia apuja, kovin palvelualttiiksi ei se tietokonerämplääjä ollut muuttunut, toinen myyjä palveli edelleen ensimmäistä asiakastaan.

Siirryin lähemmäksi tietokonemiestä ja jäin tuijottamaan häntä hänen tietokonenäyttönsä takaa. Joko hän todellakaan ei havainnoinut ympäristöään mitenkään tai sitten hän ei missään tapauksessa halunut palvella minua. Annoin periksi, kun en katsekontaktia saanut, ja hyökkäsin toisen myyjän kimppuun. Hän oli siirtynyt palvelemaan "naisia".

"Anteeksi, oletko ainut myyjä paikalla?" 

"On kolleeganikin täällä" kuului hieman ärtyneen oloinen vastaus. 

"Juu, mutta hän vaikuttaa kovin kiireiseltä..." 

"Tulen ihan kohta". 

Siirryin odottamaan että tämä puhekykyinen myyjä sai naiset lähetettyä koeajolle ja jäin tuijottamaan "tulevaa autoani".

Myyjä saapui ja kysyi olenko ostamassa autoa. Vastasin että se olisi tarkoitus, olen hieman miettynyt tätä tässä. Koska tehtävänanto oli olla passiivinen, mutta vastata aktiivisesti kysymyksiin, jäin odottamaan vastavetoa. Pienen hiljaisuuden jälkeen kysyin: onko tämä ainut kappale joka teillä on, en uskaltanut koskea kun on "myyty". "Saa sitä koskea".

Hiljaisuus täytti taas hallin, tunsin oloni hieman epämukavaksi, joten siirryin, ihan omatoimisesti ja ehkä hieman turhan aktiivisesti (?), takaluukulle ja avasin sen. Tuijotin sisälle. Niin teki myyjäkin. Se oli musta. Se takaluukun sisäosa. Koska edelleen tunsin olotilani hieman vaivautuneeksi totesin: koirani mahtuvan varmaaan tänne (tai sitten ei, mutta se on ihan eri asia). "Haluatko tarjouksen?" Siis mitä? Takaluukun perusteella? "Juu, kiitos! Dieselistä. Automaatista" Niinhän minua oli ohjeistettu.

Tässä vaiheessa myyjä sentään kysyi haluanko koeajaa autoa, väitin että tahdon. No, nyt ei ollut autoa tarjolla, eikä myyjä osannut sanoa saako sellaista koeajoon diselinä ikinä, maassa ei välttämätää ole koko mallia diselinä koska "kukaan ei halua tätä diselinä?" Koska olin passiivinen ostaja, en kysynyt miksi ei kukaan sellaisena sitä tahdo. Myyjä kysyi haluanko että hän selvittää löytyykö diseliä, väitin että haluan. miten ja koska myyjä mahdollisesti informoi minua asiasta jäi epäselväksi.

Siirryimme tekemään tarjousta. "Onko se sitten diesel 1.4 moottorilla?" Mitkä olisivat vaihtoehdot, oliko niitä? Vastasin että juu, kai, en ole oikein moottoreita vielä miettinyt.

En oikeastaan kyllä mitään muutakaan, enkä kyllä vieläkään tiedä mitä "lisälaitteita" kyseiseen autoon saisi. Eipä myyjää juurikaan kiinnostanut tarpeeni. Navigaattorin väitin haluavani, kysyin kenen se on ja sain vastaukseksi että heillä on ollut sopimus Tom-Tomin kanssa. Kenen navigaattori siinä mahtaa nykyään olla, tuo ei minusta ollut oikein vastaus kysymykseeni, mutta mitä me pienistä. Tykkään Tom-Tomin navigaattoreista, vaikka ei sellaista nykyään meillä olekaan.

Kysyin onko autossa kumimatot vakiona, kuulema saan ne kaupan päälle.

Kiitos, onko myös takaluukussa se matto? 

Ne koirat kun teoriassa olisivat siellä. 

Se on niin kallis että maksaa erikseen. Löytyy reunalla ja ilman.
No, se ilman reunoja riittänee koirilleni. 

Mitä se sitten maksoi, jäi epäselväksi, mattoa ei lisätty tarjoukseen. 

"Saako tähän koiraverkkoa?"

Ne koirat edelleen vaivasivat mieltäni.

Juu, pistetäänkö sellainen? 

Ehdottomasti. 

Selvä. 

Minä, kun olen pikkaisen nipo luonteeltani. jatkoin aiheesta kun verkko oli napsautettu valikosta valituksi.

Onko se pehmeä vaiko kova, se verkko?

Pehmeä, sain vastaukseksi. 

Eikö kovaa saa, koirat kun nakertavat itsensä läpi nauhoista? 

Juu, mutta se on kalliimpi ja asennetaan kotimaassa jälkiasennuksena.

Haluan kuitenkin sellaisen. 

Myyjä meni muuttamaan tarjousta pyyntöni mukaiseksi. 

Tässä vaiheessa aloin jo hieman tylsistyä yksinpuheluuni ja totesin että se ja sama, en kuitenkaan kyseistä autoa ostaisi ikipäivänä siitä liikkeestä ja annoin myyjän askarrella tarjoustaan oman mielensä mukaan, eipä minun mielipiteitäni pahemmin kaivattu.

Saimme mieheni autolle jonkinlaisen tarjouksen, ei niin että myyjää kiinnosti koko vaihtari, ei kysynyt saako mennä katsomaan tai ajamaan autolla. Kerroin että autossa on "huoltosopimus" voimassa, tämäkään ei innostanut myyjää kertomaan heidän mahdollisista lisäpalveluista, niitä tietysti on ja tehtäväni oli kuunnella mitä niistä kerrottiin. Helppo nakki: ei yhtikäs mitään.

Kun myyjä oli tulostanut minulle tarjouksen ja rastinnut yli 70 e kumimattojen hinnan, kysyin hyvin varovaisesti: kuuluuko tähän talvirenkaat? Saatte arvata! Äkkiäkö minä päässäni lasken - 70 e matoista, + nastarenkaiden hinta (1000 e) mutta jotenkin katson että tarjouksen loppusumma saisi vastata sitä mitä olen pyytänyt. Vaikka nyt en niitä talvirenkaita kysynyt. Katson kuitenkin että se on sen verran tärkeä osa auton varustusta, ihan lakisääteinen asia tässä maassa jos aikoo talvella ajaa, että myyjä nyt kysyisi aika omatoimisesti kaipaanko mokomia kumiosia autooni. Ja että siinä olisi myös se kumimatto siellä takaluukussa. Kun nyt väitin sellaista kaipaavani.

Ehkäpä tuon "vaihtoauton" talvirenkaat olisivat sopineet tuohon valitsemaani malliin, eipä niitäkään kyselty. Ainut tieto minkä myyjä mieheni autosta halusi oli mittarissa olevan kilometrimäärä. Suurinpiirtein. Sen osasin kertoa.

P.S. Se olisi ollut punainen :)