Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2020

Kadonnut saari

Helmet lukuhaaste lähenee loppuaan.

Kovin montaa kohtaa ei ole enää kuittaamatta, vaihtoehtohistoriaan joku ehdotti Asterixia, se taitaa mennä käyttöön, pidin kovasti Asterixeista lapsena. Varsinkin Idefix oli suosikkini, piti aina katsoa mitä se touhusi. Kahdeksan kohtaa kaiken kaikkiaan, joten nyt joutuu jo hieman ehkä miettimään mitä lukee.

Tästä syystä päädyin lukemaan, tai oikeastaan kuuntelemaan, Pappan och havet kirjaa. Tove Jansonin lukemana, löytyy YLE:n arkistosta. En ole mikään Muumi-fani, sen olen aikaisemminkin kertonut. Täytyy sanoa että tämäkin oli aikamoinen työvoitto. Jansson lukee sinäänsä ihan hyvin, mutta tuo hänen "murteensa" missä lopputavuista puuttuu kirjaimia, natt'n, båt'n, ei vaan ole minusta mukavaa kuunneltavaa.

Tämä on muumikirjoista se pisin ja periaatteessa viimeinen varsinainen muumikirja. Tarina on synkkä, kaikkia, paitsi Pikku Myytä, tuntuu ahdistavan.

Alkuperäisessä kirjassa on Tove antanut majakkasaarelle koordinaatit. Joku ystävällinen sielu on ihan merkannut paikan karttaan. Siellä ei ole saarta, eikä majakkaa. Merta vaan. 12 m. syvyydestä löytyisi kari. Onkohan kyseessä jonkinlainen Atlantis?

1. Kirja on vanhempi kuin sinäJulkaistu 1965, joten kyllä. Hieman. 

3. Kirja, johon suhtaudut ennakkoluuloisesti

Kuten sanoin, en ole Muumifani

7. Kirjassa rikotaan lakiaEn osaa sanoa muumimaailman säännöistä, mutta majakan valtaaminen lienee laitonta?

8. Kirja, jonka joku toinen valitsee puolestasiNo, tavallaan tietysti, koska kyseessä on tunnetun henkilön suosittelema kirja.


9. Kirjassa kohdataan pelkoja

Kyllä siellä pelkoja kohdataan, ainakin oman pääkopan sisällä

10. Kirja sijoittuu maahan, jossa on vähemmän asukkaita kuin Suomessa

Suomessa oli tuolloin vähemmän asukkaita, ja Muumimassa on ainakin vähemmän

12. Kirjasta on tehty näytelmä tai ooppera

Erik Pöystin ohjaamana sekä Ruotsissa että Suomessa. Myös Skolteatternin ohjelmistossa on ollut. 
 
13. Kirjassa eksytään

Koska majakan valo oli sammunut ei saarta meinattu löytää.

18. Sinulle tuntematonta aihetta käsittelevä kirjaMajakkasaaret, muumit, muuttaminen saarelle missä ei ole mitään. Hyvin outoja asioita


20. Luonnon monimuotoisuutta käsittelevä kirja

Saaren luontoa kuvaillaan aika tarkastiki, tosin osa eliöistä hyvin outoja, toiset eivät niikään, kuten siloviholaiset. 

24. Kirja kirjailijalta, joka on kirjoittanut yli 20 kirjaa
29 Wikipedian mukaan


25. Kirjassa ollaan saarella
Majakkasaari. Se kartalta kadonnut,


31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla

Kaipa tuollainen majakkasaari on maaseutua?

34. Kirjan nimessä on luontoon liittyvä sana
Meri

36. Tunnetun henkilön suosittelema kirja

Tarja Halonen ja Pentti Arajärvi ovat suositelleet. Tunnistan molempien nimet! Mark Levengood on myös suositellut muumikirjoja. Video alla.

Halosen suosituksista on lukematta Minä olen monta ja Elämänmeno. Pitää ehkä joskus lukea, Jää ja Leijapoika ovat molemmat hyviä. Puhdistuksesta en pitänyt. 


41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

Muumimamma on kova touhuamaan. 

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja

Osa Muumisarjaa



keskiviikko 22. heinäkuuta 2020

Loppuvatkohan ikinä?

Taas päästiin jämistä eroon.

Tosin, eipä jämälangat loppuneet, mutta pieni määrä muuttui taas villasukiksi. 

Villasukkaryhmissä on usein upeita sukkia ja aika usein tekijä jopa kertoo mistä on löytänyt ohjeen. Mutta sitten on näitäihania vastauksia: "googlettamalla tuon löytää". Juu, ihan varmasti voikin mahdollisesti löytyä, kunhan keksii sen oikean hakusanan. Pelkkä villasukka ei kovinkaan paljon vielä auta. Ellei satu olemaan todella onnekas.

Toinen lempivastaukseni on: näkeehän sen tuosta kuvasta miten on tehty. Ahaa! Kysyinkin mistä löytäisin ohjeen, koska osaan katsoa kuvasta miten on tehty!Varmaan moni enemmän neulonut tai virkannut osaakin, minä vaan en osannut erästä virkattua perhosboordia kopioida kuvasta. Nätti tosin oli!

Mutta googlailin tässä yhtenä päivänä jotakin villasukkajuttua ja satuin törmäämään ihanaan kuvaan. Ohje olisi ollut ostettavissa, mutta norjaksi. Sekin ehkä olisi onnistunut,  mutta minulle kuitenkin tuli sellainen olo että osaisin ehkä kopioida idean kuvasta? Siispä päätin kokeilla!

Tämä oli myös helppo projekti opetella lankadominanssi kunnolla. Ihmeellinen sana, johon myös olen törmännyt noissa villasukkaryhmissä. Kuulemma ja ihan oikeastikin näköjään, sillä on merkitystä!

Copycat Villasukat jämistä

Puikot: KnitPro Cubics 3,5
Langat: erilaisia jämiä: Seitsemän Veljestä, Ilona ym

Luo 48 s ja jaa ne neljälle puikolle. Neulo 5 kerrosta nurin ensimmäisellä värillä (vaaleanvihreä)
Vaihda väriin kaksi (vaalean punainen):

Kuvio 1:

1. kerros: oikein

Värinvaihtokohtaan yritän muistaa käyttää tätä "nosta silmukka edellisestä kerroksesta"- tekniikkaa.
En nimittäin erityisemmin pidä noistapykälistä. 


2. kerros: oikein
3 kerros: *oikein 1 s. värillä 1 (vihreä), 1 s värillä 2 (vaaleanpunainen), 2 s värillä 1 (vihreä)*
Toista *-*
4. kerros: *oikein 3 s. värillä 2 (vaaleanpunainen). 1 s. värillä 1 (vihreä)*. Toista *-*
5. kerros: *oikein 1 s. värillä 1 (vihreä), 1 s värillä 2 (vaaleanpunainen), 2 s värillä 1 (vihreä)*
Toista *-*
6-7. kerros oikein värillä 2.

eli:


Seuraavat viisi kerrosta (8-12) nurin värillä 2.

Lisää työhön uusi väri. Äskein väri 2 on nyt 1 (vaaleanpunainen) ja uusi väri (sininen) saa olla numero 2. Ja tee uusi kuvio 1. 

Minä tein näitä haitarikerroksia 5 (+ se alun vihreä nurja)

Seuraavan kerroksen tein tummansinisellä oikein ja sitten 7 kerrosta 2 o 2 n.

Kantalappuun jatkoin neulomalla 1. puikon silmukat 4. puikolle, taas 2 o 2 n periaatteella yhteensä 24 kerrosta (lapun viimeinen silmukka oikein). Neulo vielä yksi kerros nurjaa ja aloita kavennukset.

Kantalapun kavennukset teins sileänä neuleena.

Neulo työn oikeasta reunasta, kunnes toisessa reunassa on jäljellä 9 silmukkaa. Tee ylivetokavennus
Käännä työ. Nosta 1. silmukka neulomatta, neulo 6( s nurin ja neulo 2 seuraavaa silmukkaa nurin yhteen. Käännä työ. Nosta 1. s neulomatta, neulo kunnes on jäljellä 8 s, tee ylivetokavennus. Jatka edelleen siten, että sivusilmukat vähenevät koko ajan ja keskiryhmän silmukoiden lukumäärä pysyy samana eli 8 silmukkaa. Kun sivusilmukat loppuvat, jaa kantalapun silmukat 2 puikolle: 4,4.

Vahdoin langan valkoiseksi ja poimin 13 silmukkaa työn reunasta. Neuloin nämä 1. puikoille. jatkoin sileää neuletta puikoilla 2 ja 3 ja poimin 13 silmukkaa ja neuloin ne oikein puikolle 4. 

Kiilakavennuksen tein kaventamalla joka toinen kerros 1. puikon lopussa (toiseksi ja kolmanneksi viimeinen silmukka) yhteen ja neljännen puikon 2 ja kolmannen silmukan takareunasta yhteen. Jatkoin näin kunnes puikoilla jäljellä 12 silmukkaa, sen jälkeen kavensin joka kerros kunnes jäljellä oli 10 silmukkaa (2 viimeistä kerrosta jo vaaleansinisellä)

Siirryin tekemään seuraavaa kuviota:


Vielä kerran kuvio 1, tiilenpunaisella ja sitten saikin jo tehdä kärkikavennuksia.

 1 ja 3 puikon lopussa 2 silmukkaa oikein yhteen, 1 silmukka oikein ja  2 ja 4 puikon alussa 1 silmukka oikein ja 2 seuraavaa yhteen takaa.
Kavennukset joka 2. kerros kunnes joka puikolla on jäljellä 5 silmukkaa. Sen jälkeen kavennukset joka kerroksella. Kun työssä on jäljellä 8 silmukkaa, katkaise lanka ja vedä se silmukoiden läpi sekä päättele  kaikki langanpätkät hyvin



lauantai 18. heinäkuuta 2020

Välimerellistä

Facebook on ihmeellinen paikka.

Varsinainen keski-ikäisten tätien hiekkalaatikko. Tänään juuri yksi kaveri kertoi miten kaverit vähenivät kun tuli pientä erimielisyyttä lapiosta... Välillä tuo toisen ihmisen ymmärtäminen tuntuu olevan hurjan haastavaa. Itselleni välillä jopa kasvotusten puhuttaessa. Nykyään tuntuu että peruskäytöstavat ovat meillä hukassa. Ainakin osalla. Joskus. 

Mutta on fcaessa hyviäkin puolia. Törmäsin jonkin aikaa sitten videoon, jossa tehtiin balela-salaattia. Luonnollisesti ilman mitään ohjetta, viskattiin vaan raaka-aineita kulhoon. Sehän vaikutti hauskalta!

Googlailin hieman, ja totesin että reseptejä taitaa olla yhtä paljon kuin kokkejakin. Pääraaka-aineina pavut, mutta siihen ne yhtäläisyydet sitten loppuvatkin. 

Koska yrttitarhani on aika villinä päätin kokeilla papusalaattia. Pavut eivät kuulu tässä perheessä normaalin ruokakaapin sisältöön, mutta voi olla että tähänkin tuli muutos! Salaatti oli hyvää!

Balela salaatti

kikherneitä
mustia papuja
2 tomaattia
1 sipuli
½ kurkku
3 valkosipulinkynttä
minutnlehtiä (noin 2 ruokalusikallista)
persiljaa 
oliiviöljyä
sitruunamehua
valkoviinietikkaa
suolaa
pippuria

Huuhtele pavut ja herneet siivilässä. Paloittele muut ainekset, persiljaa käytin arviolta ruukullisen ja minttua pitkän varren verran lehtiä. Oliiviöljyä ja sitruunamehua suurinpiirtein yhtä paljon ja loraus valkoviinietikkaa sekaan. 



perjantai 19. kesäkuuta 2020

Yrttejä

Touteutin yhden haaveistani.

Olen jo kauan miettinyt kunnon yrttikasvimaata, edellinen oli vaan liian kaukana ulko-ovesta, että olisin jaksanut nauttia siitä kunnolla. Nyt kävin sitten ostamassa kehikon, multaa, kasvuturvetta ja eikun tuumasta toimeen!

Ruohosipulia ostin pari vuotta sitten ruukullisen kaupasta, tungin ruukkuineen ulos kukkaruukkuun ja siinä sitten talvehti parikin talvea. Se pääsi nyt sitten kasvimaahani. Kaupan ruukuista ovat myös persilja, joka tekee toista satoaan tälle kesälle, timjami ja rosmariini. Nekin ovat olleet ulkona ruukuissa, mutta ovat uusia tälle keväälle. Oreganosta olen hieman ihmessäni, se on jo nyt tehnyt uusia juuria, vaikuttaa olevan kova tyyppi lisääntymään. Nuo "aitauksiin tungetut" ovat sitten sellaisia joiden tiedän valtaavan kaiken tilan. Liperin sain äidin mökkinaapurilta. Kävimme, luvalla, varastamassa hänen pihastaan sitä. Suklaaminttua sain kaverilta lahjaksi, kun kerroin kasvimaastani, on muuten ihanan makuinen, kaveri suositteli jäätelön kaveriksi. Tavallisen mintun sain toiselta ystävältä, hän myös vinkkasi salviasta, joka on minulle ihan uusi tuttavuus.

Mansikat ovat omassa laatikossaan. Yrttimaahani aion vielä tunkea ainakin valkosipulia, talvehtikoot sitten siinä.

Kävin muuten nyt sitten ensimmäistä kertaa tuolta hakemassa yrttejä. Ostimme lammasta kaupasta ja tein niille marinadin. Saa nähdä mitä siitä tulee, yriti ainakin tuoksuivat taivaalliselle!

Marinadi lampaalle

1 dl sherryviinietikkaa
1 dl rypsiöljyä
½ dl sokeria
5 valkosipulinkynttö murskattuna
liperiä, timjamia, rosmariinia, oereganoa


lauantai 13. kesäkuuta 2020

Tähtikuviosta

Kirjastojen koronakaranteeni on selvästi haitannut lukuhaastetta.

Lukuhaasteen facebook-ryhmässä on ollut monta hyvää ideaa, mitä voisi lukea, mutta kun kokoontumiskielto. Huomasin kaipaavani kirjastoja ihan toisssani. Äänikirjoja toki sain lainattua netin kautta, mutta en ollekaan pidä ruotisinkielisestä sivustosta. Kirjaa ei voi jättää kesken, koska se ei todellakaan jatku siitä mihin se jäi, en tiedä mikä ongelma siinä on. Eikä kirjoja voi lajitella sen mukaan mitkä ovat lainattavissa. ainakaan en ole onnistunut löytämään sellaista kohtaa.

Suomenkielinen versio toimii paljon paremmin, mutta siellä taas lainattavissa olevat äänikirjat ovat harvinaistuus. Siispä olen ollut hieman kirjapimennossa viime aikoina.

Lukuryhmässä on kovasti hehkutettu Seitsemän Sisarta-sarjaa, joten pistin sitten ensimmäisen osan varaukseen, sain sen heti kun kirjastot taas aukesivat.

Herttainen hyvänolon kirja tuo on, sellainen riippumattokirja

2. Iloinen kirja
Hyvälle tuulelle tästä ainakin tuli. 

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä

Kuvauksessa kyllä, kannessa ei, paitsi nimessä toki seitsemän sisarusta. Onhan se aika monta.


Kuva: www.adlibris.com

7. Kirjassa rikotaan lakia

Varastetaan koruja, se lienee rikollista. Muuten ehkä lähinnä epäeettistä toimintaa ajoittain.

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

Kaipa se on pelkojen kohtaamista kun lähtee selvittämään omaa taustaansa?

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö

Tähän kohtaan tämä päätyi, ainakin toistaiseksi. Tarina on fiktiivinen, mutta tarina kertoo myös Kristus-patsaan rakanetmaisesta. Heitor da Silva Costa ja Paul Landowski olivat oikeasti tekemässä tuota mestariteosta. Mukana pyörähtää myös mm. Maurice Ravel ja Jean Cocteau

16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli

Tavallaan, sillä päähenkilömme Maia on kääntäjä ja hän lähtee Brasiliaan tapaamaan erästä hyvinkin tärkeää kirjailijaa, samalla kun etsii omia juuriaan. 

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla
Koska kirja hyppii ajassa käväisemme myös Brasialian maaseudulla.

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa

Koska Kristus Vapahtaja patsaan rakentaminen on tärkeä osa tarinaa, niin kyllä. 

38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Jotakin bonsai-puskia noissa ruukuissa ehkä on. 

39. Kirjassa lennetään

Genevestä Rioon, Rioosta Parisiin, mutta se nyt on vain mainittu asia, ei mitenkään tärkeää. 

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

Ainakin pohjaanpalanutta papupataa. Ja enchiladaksia

42. Kirjassa on isovanhempia

Monessa sukupolvesskin

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja

Kirjasarja kertoo seitsemän sisaren (tähtikuvio) tarinan.  Adoptioisä antoi lapsilleen nimet tähtien mukaan: Alkyone (engl. Alcyone), Sterope (Asterope), Kelaino (engl. Celaeno), Elektra (engl. Electra), MaiaMerope ja Taygete. Tämä siis kreikkalaisen mytologian mukaan.Kotimainen tarina tähtikuviosta on erilainen, kuten amerikan alkuperäisväestönkin kertoma tarina. 

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

Rakkauskirjeitä vuosikymmenen takaa luetaan ihan nykyhetkessäkin. 


" Snälla; tro mig när jag säger att familjen betyder allt
och att en förälders kärlek till ett barn
är den mäktigaste kraften på jorden



Lucinda Riley: De sju systrarna (The Seven Sisters 2014)

Strawberryförlag (2019)
Painettu kirja 355 s
Käännös Gabriella Andersson

Kirjastosta

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Lauran reseptillä

Pieni talo preerialla!

Olin ihan koukussa sarjaan kun se tuli telkkarista 1976. Olin juuri aloittanut kansakoulun, pääkaupunkiseudulta löytyivät viimeiset kansakoulut, ja televisiosta tuli aivan ihana televisiosarja! Ja koulussa oppi lukemaan. Leppävaaran kirjastosta löytyi sitten Lauran kirjatkin! Muistan miten pelottavaa oli hiipiä hiljaa kirjastotädin luokse kirjojen kanssa, odottaa että täti löi päivämääräleiman korttiin ja pisti sen kirjan taskuun. Sitten kirja oli minun kokonaisen kuukauden! Ihan kaikki kahdeksan kirjaa ei ollut hyllyssä, aika kauan pohdin uskallanko pyytää kirjastontätiä hankkimaan kirjat minulle, mutta sain ne kaikki luettua jossakin vaiheessa.

Isovanhempani asuivat muuten tuohon aikaan Töölössä ja heillä oli sellainen hieno taikarasia televeision yhteydessä (HTV). Kun isoisä hieman paineli nappuloia niin telkkarista tuli Lassie! Vanhempani joutuivat ajamaan minut milloin kirjastoon, milloin mummolaan että sain hakea itselleni kirjoja tai seurata Lassien seikkailuja. Sitten vaan sopi toivoa ettäe television kummaltakaan kanavalta tullut samaan aikaan jotakin mitä ukki halusi katsoa. Tosin yleensä sain kyllä katsoa Lassieta. 

Nyt tämä preeria-ihanuus on taas nähtävissä! Tunnustan etten malttanut katsoa yhtä jaksoa päivässä, vaan olen todellakin ahminut jaksoja Areenasta! Kirjastossa en vielä ole käynyt, vaikka aukesivatkin uudestaan koronakaranteenin jälkeen. Jossakin vaiheessa eksyn kyllä lastenosastolle etsimään kirjoja, vaikka Leppävaaran kirjaston yläkertaan en pääsekään nostalgiamatkalle. Talo on edelleen paikallaan, mutta kirjasto on Sellossa. Tai jospa vaikka lähestyisin kirjastotäti ja pyytäisin apua? Tosin, sellaisia tiukkailmeisiä tätejä ei nykyään kirjastossa ole ja viimeksi kun pyysin apua, halusin löytää "Pikku Prinssin", minut ohjattiin kuvakirjojen viereen. Kyllä minun tiukat tädit sentään klassikot tunnistivat. Ja aika monta muutakin asiaa. Harvoin etsivät tietoa niistä hienoista pitkistä laatikoista jotka olivat täynnä selattavia kortteja. Kun jotakin (kuiskaamalla, silloin kirjastoissa oltiin h i l j a a ) uskalsi kysyä, täti lähti suoraan kohti oikeaa hyllyä ja osoitti kirjaa. Samomatta mitään. Hiljaa sitten kuiskasin kiitos. On toki hienoa että meidän kirjastossa on runsaasti ulkomaalaistaustaisia henkilöitä töissä, mutta suoraan sanottuna, eivätpä vielä kertaakaan ole osanneet auttaa kun olen jotakin kysynyt. Mutta hymyilevät, sellaista ei koskaan tapahtunut Leppävaaran kirjastossa! Taidan silti tavallaan ikävöidä vanhoja, hiljaisia kirjastoja joissa kirjat olivat ykkösasia.

Tämä piti kuitenkin olla preeriapäivitys. Laura kokkasi yhdessä jaksossa (kuudes kausi) kanelikanaa Almanzolle ja Nellielle. Päätin hieman googlailla. Löytyihän se Laurankin resepti.  Tai ainakin joku samantapainen resepti, en muista lukeneeni reseptejä kirjoista, mutta onhan siitä toki vuosia aikaa kun ne luin. Televisioversiossa kanelin sijaan käytetään reilulla kädellä cayennepippuria. Eikä muita raaka-aineita näytetä Hieman taas sovelsin, en todellakaan lähtenyt kanaa kynimään vaan ostin valmiita rintafileitä. En taida olla ihan uudisraivaaja kun tällaiseen sorrun.

Valitettavasti annosta ei ikinä näytetä kunnolla, sei ei taida olla kovin keskeinen osa jakson tarinaa, joten lisukkeet jäävät itse keksittäväksi. Joku porkkana tai bataatti lautasella ehkä on, mutta en ole ihan varma. Perunamuusia aika monen annoksen kaverina on muissa jaksoissa ja uuniperunaakin Albert teki jossakin jaksossa, huonolla menestyksellä. Bataatti ei ole minun juurekseni, vaikka lapsukaiseni niistä pitävätkin. Riisi taas ei ole oikein preeriaruokaa. Pitää pohtia tarjotaanko tänään lohkoperunoita (helppoa), kunnon muusia (työlästä) vaiko ihan tylsästi vaan riisiä. 

Kanelikanaa

Marinadi:
5 dl (3,3 dl) omenasiideriä
½ dl hunajaa
½ dl sitruunamehua
2 kpl (1 rkl) murskattua valkosipulinkynttä
1 rkl
(tl) jauhettua kanelia
1 tl suolaa
2 (1) tl jauhettua mustapippuria

1,2 kg broilerin rintafileitä

2 rkl rypsiöljyä paistamiseen

1 sitruuna koristeluun

Sekoita siideri, hunaja, mehu ja mausteet. Kaada seos rintafileiden päälle ja anna maustua vähintään 8 tuntia jääkaapissa. 

Kuumenna uuni 175 asteeseen. 

Kaada marinadi kattilaan. Kiehauta marinadia noin 10 min (jäljellä noin dl).  Ruskista fileet öljyssä (n. 2 min/puoli) ja siirrä uunivuokaan. Kaada marinadin jämä päälle ja kysennä uunissa n. 50 min.

Koristele sitruunanlohkoilla.


sunnuntai 29. maaliskuuta 2020

Ei se ole hauskaa

Inhoan siivoamista.

Vaikka kuinka jynssää ja imuroi ja järjestelee, viikon päästä tilanne on taas samanlainen. Pölyä, tahroja, pyykkiä. Jotenkin aika masentava työmaa, valmista ei tule ikinä.

Hieman sentään helpottaa, jos sattuu löytämään kivoja tuotteita.

Dermosilin ikkunanpuhdisyusaine on loistava! Tuote on  ECOCERT-sertifioitu, täytyy tosin tunnustaa etten ole perehtynyt kyseiseen sertifikaattiin ollenkaan. Näitä erilaisia ympäristömerkkejä alkaa olla ihan liikaa, mutta jotakin vaatimuksia tämäkin tuote siis täyttää. Tuotetta voi käyttää joko vaahtona tai suihkeena, huomasin äsken, itse olen vasta tutustunut suihkemuotoon. Ja olen rakastanut. Suihkaus peiliin ja pyyhitään mikrokuituliinalla. Valmista. Tässä on kuulema joku mieto haju, minusta tuo on hajuton.

Tuoksuja sen sijaan löytyy Dermosilin saippuoista! Yläkerran altaanreunalla on Joulusaippua, en usko että kukaan yllättyy. Alakerran saippua taas sai mieheni innostumaan. Näinä korona-aikoina marmatan käsienpesusta ja eilen sitten herra löysi pumppupullon. "Hei, täällähän tuoksuu lakristi! Siis oikeasti, meillä on lakulta tuoksuvaa saippuaa! Vitsi, hauskaa!" Olen hieman ihmeissäni, pullo on ollut alakerrassa jo kauan, herra taitaa harrastaa palasaippuaa?

Tunnustan iloisesti että olen aika ihastunut Dermosilin tuotteisiin, mutta tämä ikkunapesuaine on kertakaikkisen ihanaa. Suosittelen. Ainetta saa myös täyttöpullossa, sisältää 12 ml, joten oletan että lisään vettä. Pakkauskin lienee sitten pieni. Pitää varmaan tilata seuraavalla kerralla!

Pistin muuten pyykit ulos kuivumaan, ihan kivaa sekin. Vaikka on sunnuntai, isoäitini ei arvostaisi. Pyykkitelineemme on kuitenkin aika hyvin piilotettu, naapureiden ei tarvitse ihailla lipustani.





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...