Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 28. lokakuuta 2017

Vihreää

Ystäväni kotiutui Kreikasta ja toi tullessaan lämpimän halauksen ja joulunkin!

En ole oikein päässyt käyntiin tänä vuonna, huomaan ohittavani kaupoissa niin kynttilä kuin koristeosastotkin. Haen tarvittavat ruokatarpeet ja suuntaan kassalle. En ole huomannut että joululehdet ovat saapuneet, joulusuklaan sentään bongasin. 

Kun tänään sitten tapasin pitkästä aikaa ystäväni hän tuli kanssani Alkoon ihailemaan glögipulloja ja ruokakaupassakin törmäsi, glögin lisäksi, joulusiideriin, tai ainakin talvisiideriin ja joululehtiin. Joululehdet jäivät vielä kauppaan, mutta katsoin niitä!

Ystäväni myös kertoi tämän vuoden trendistä: vihreät kuulat-tortut. En ollut kuullutkaan moisista ihmeistä.

En ole mikään torttujen suurin ystävä, vihreitä kuulia en siedä. Niitä sai aina mummin luona jouluna, joten osaksi hänen takiaan, osaksi puuttuvan joulufiiliksen takia, päätin napata kaupasta mukaan torttutaikinaa ja ryhtyä hommiin. Vihreitä kuulia tiesin löytyvän kotoota, ne eivät oikein taida olla kenenkään suosikkeja täällä? Paitsi jos ne ovat Jaffa-kekseissä. Siinä muodossa katoavat alta aikayksikön.

Reseptiä en jaksanut googlailla, miten vaikeaa nyt tämä voisi olla? Ei ollenkaan, totesin. Kyllä näitä syö. Ja Fazerin marmeladeja löytyy muistaakseni erivärisinä, mummilla oli joskus niitäkin. Ainakin siinä laatikossa oli punaisia ja keltaisia, vihreiden lisäksi. Voisi saada oikein hauskan näköisiä torttuja sellaisista!

Vihreät kuulat-tortut 

1 kg laktoositonta torttutaikinaa
Fazerin Vihreitä kuulia

Tee klassisia joulutorttuja (tai minkä muotoisia tahdot) torttutaikinasta, keskelle ½ vihreä kuula. Paista 225 asteessa noin 10 min


Gröna Kulor tårtor

1 kg laktofri tårtdeg
Fazers Gröna Kulor

Vik kalssiska (eller vilken form du nu föredrar) jultårtor av degen. Sätt en halv grön kula i mitten. Grädda i 225 grader i ca 10 min


maanantai 16. lokakuuta 2017

Blogihaaste

Blogihaaste

Blogi on elänyt hiljaiseloa hyvin kauan, johtuen omaa elämää mullistavista asioista. Nyt alkaa arki pikkuhiljaa taas voittaa ja elämä jatkuu. 

Olen kyllä usein ajatellut että kirjoittaisin, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi tekstiä. Tai kuvia. Siispä kun Pauska haastoi minut vastaamaan kysymyksiin päätin tarttua haasteeseen ja naputella tännekin jotakin. 

Kamalin ruoka:

Isäni opetti ettei ruoasta saa sanoa että se on kamalaa, mutta kun hän, yhden ainoan kerran elämässään, teki ruokaa joka oli kertakaikkiaan kamalaa, jopa hän tunnusti ettei rakuuna ole ihmisruoaksi kelpaavaa. Vieläkään en kestä rakuunan makua.

Kun tulimme parikymmentä vuotta sitten kotiin Zakynthokselta olin tilannut maidottoman ruoan lennolle. Siinä oli rakuuna. En vaan pystynyt syömään kun maistettuani tajusin mausta mitä jouduin syömään, vaan annoin annokseni miehelleni. Seuraavana päivänä saimme eristyshuoneen Jorvista yhteiseksi majapaikaksemme. Syynä ruokamyrkytys, joka ei varmaankaan johtunut rakuunasta, mutta asenteeni kyseistä yrttiä kohtaan ei parantunut. 

Syötäviä yrttejä

Herkkuruoka:

Itse asiassa pidän eri ruoista eri vuodenaikoina. Ja huomaan pitäneen lapsena eri ruoista kuin nykyään. Kestosuosikkini on kuitenkin lihakeitto. Varsinkin jos jaksan olla reipas ja kuoria juureksia ja keittää kunnon keittoa makuluun kera. Valitettavasti kunnon soppalihan löytäminen kaupasta ei ole kovin helppoa.

Kesäisin rakastan syödä uusia perunoita ja kalaa eri muodoissa. Tai grillattua lammasta. Mielellään ranskalaisen peruunasalaatin kera. 

Kun sää viilenee ovat erilaiset padat ja keitot suosikkilistallani. 

Kahviherkku, jolle sanon ei:

No ei kai herkuille sanota ei? Ja jos sanon, ne eivät ole herkkuja. (Itä-)Berliininmunkki ei kuulu suosikkeihini, isäni muuten aikoinaan opetti minulle että Berliini on jaettu kaupunki, juurikin munkkien avulla. Hän kun kysyi onko idästä vaiko lännestä tuo munkki. 

Berliinin jako. Kuva Wikipedia

Kahviherkku, jolle sanon kyllä:

Minuun uppoaa kaikki herkut ja sen kyllä huomaa. 

Telkkariohjelma, jota en katso:

Niitä on paljon, harvoin jaksan nykyään keskittyä sarjoihin. Mutta valitaan nyt pari "kulttisarjaa" jotka ovat jääneet katsomatta: Downton Abbey ja Matkantekijä. Downton Abbey olisi kyllä pitänyt Maggie Smithin takia katsoa. Ehkäpä tulee uusintana joskus? 

Realitysarjoja en jaksa. Ensitreffit nakuna ex'än kanssa arvostellen illallisia.... ja mitä noita nyt tulee joka kanavalta koko ajan. Ei ole minun juttuni.



Telkkariohjelma, jonka katson:

No onhan näitäkin tietysti. Greyn Anatomia on ihan suosikkejani, joskin sekin on ajan saatossa muuttunut huonommaksi. Rakastin aikoinaan Kaikenkarvaiset ystäväni-sarjaa, tosin se nyt ei ehkä yllätä ketään? ER oli kanssa aivan ihana.
Viime viikolla taisin jäädä kiinni "Vår tid är nu" (Aika on meidän) sarjaan. Vaikuttaa ihan lupaavalta. 

Inhokkisää:

Sääkin on hieman sellainen asia että mitä siitä valittamaan, varustautuu vaan sään mukaan. Hellepäivät eivät pääsääntöisesti ole ihania. Liian kuuma. Mutta, nautinpahan sitten enemmän niistä hieman viileämmistä päivistä.

Lempparisää:
Kaunis talvipäivä on vaan niin uskomattoman kaunis kun aurinko kimaltelee hangella. Tosin onhan sellainen kuulas syyspäiväkin upea. Tai alkukevään vihreys. Tai valoisakesäilta kukkien tuoksuessa. Taidan pitää vuodenajoista?

Talvi

Kamalin musiikki:

Jos en saa sanoista selvää en yleensä jaksa kuunnellakaan. Kovin moderni pimputus ei myöskään aina aukea minulle. 

Kamalin aika vuorokaudesta:

Aamut kun vielä tahtoisi jäädä nukkumaan mutta on pakko herätä. Tai illalla kun ei saa unenpäästä kiinni ja tietää että herätyskello aikoo kohta pärähtää soimaan. 

Paras aika vuorokaudesta:

Se hetki kun ehtii rauhoittumaan ja hengähtämään hetken verran. Ihan se ja sama mitä kello näyttää. 

Tästä menetän hermot:
Selvästikin kun verensokeri laskee. Siinä vaiheessa ei tarvitse juurikaan ärsyttää niin räjähdän.

Tästä rauhoitun:

Kun saan hetken hengähtää. Melominen on myös oivallinen tapa rentoutua. Pääsee nauttimaan luonnon ihmeistä. Tai sitten vaan nappaan jonkun lemmikeistämme kainaloon ja rapsuttelen hetken. 

Jonkun toisen lemmikki
Huonoin mieliala:

Kun kiukuttaa.

Paras mieliala:

No aika itsestään selvää on että silloin kun on rentoutunut ja onnellinen.


Kodin turhake:

Tällä hetkellä tuntuu että haravat, kun ei kukaan ehdi pihalle haravoimaan. Isoäidin voin rullausrauta on toki aika tarpeeton, mutta siihen liittyy muistoja. Ja rullaan minä sen voin joulupöytään. Ei aavistustakaan mikä kyseisen keittiövälineen virallinen nimi voisi olla. 

Paras tavara:

Koti. 

Vaatteet, joita en suostu laittamaan päälleni:

Liian pienet vaatteet, ne ovat epämiellyttäviä. Vaatteet joissa en viihdy, syystä tai toisesta. 

Vaatteet, joissa viihdyn:

Farkut. Niitä olen käyttänyt "aina". Valitsen kyllä vaatteet hieman tilanteen mukaan, juhliin puen siten leningin tai hameen. Tai ainakin siistit housut

Haju, jota en kestä:

Hien haju on aika karmiva. Myös pilaantuneitten elintarvikkeiden löyhkä on karmiva. Esim. tervalihan lemu on oksettava. 

Paras tuoksu:

Monet tuoksut herättävät rakkaita muistoja, joten kaikki ne.

Joulukuusen tuoksu on ihana. Ulkona kuivuneet lakanat saavat myös tuoksullaan hymyn huulilleni. Sateen jälkeinen raikas tuoksu. Meren suolainen tuoksu. Jotkut ruusutkin tuoksuvat taivaalliselle. Kynttilää sammuttaessa tuleva tuoksu....onhan noita!




Kamalin luonteenpiirre ihmisellä:

Ylimielisyys


Mukavin luonteenpiirre:

Empaattisuus


sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Erilainen amppeli

Kevät tulee ja innostun taas istuttamaan kaikenlaista.

Varsinkin nyt, kun etupihamme on asfaltoitu, on ihan pakko saada sinne jotekin vihreää. Ja koska Facebook on täynnä ideoita, piti taas toteuttaa yksi niistä. 
Sammalta löytyy ihan kotipihalta, vanha amppelikin löytyi autotallista ja kun siskoni lahjoitti hieman verkkoa tätä jaloa tarkoitusta varten, sain aika pitkälle kierrätysmateriaaleista toteutettua projektini.

 

Kukat ostin puutarhakaupasta, osittain nekin ehkä olisi löytynyt pihalta, ainakin keltamaksaruohoa olisi ollut. Kattomehitähteä sain ystävältä viime vuonna, en ole käynyt katsomassa onko talvehtinut, ostin ruukullisen uutta tätä projektia varten, riittävästi se ei kuitenkaan olisi vielä levinnyt. Lisäksi ostin vielä patjarikkoa. Nämä taimet ovat olleet sisällä, suhteellisen pimeässä, viikon, kun tuo pakkanen yllätti minut, joten hieman värit ovat kärsineet. No, kaipa ne siitä piristyvät kun pääsivät ulos?


Poistin amppelista ketjun ja täytin amppelin mullalla ja peitin pinnan sammaleella ja siihen päälle sitten pala verkkoa, niin että multa pysyy amppelissa kun käänsin amppelin "väärinpäin". 


Partioilaisen avulla taittelin verkosta pään muotoisen kehikon jonka peitimme sammalleella. Kiedoimme metallilankaa ympärille niin että sammal pysyy paikoillaan. Pää kiinnitettiin amppelin kehikkoon.


Partiolainen oli sitä mieltä että eläimeni tarvitsee jalat, joten teimme sitten 4 kehikkoa.


Täytimme ne samaleella. Saa nähdä viihtyykö sammal tuossa, pitää yrittää kastella jalkojakin tarvittaessa. 


Sitten levitin kasvit amppelin pintaan, pieniä rakoja jäi, saa nähdä lähtevätkö leviämään vai ehdinkö poikkeamaan kukkakauppaan hakemaan lisää kasveja. Partioilainen oli vakaasti sitä mieltä että tuosta olisi tullut kauniimpi jos olisin käyttänyt pelkkää kattomehitähteä. Äitiinsä tullut, minunkin lempparini noista kivikkokasveista.


Ja koska partioilasemme on äitinsä tytär muutenkin, piti kilpikonnalle vielä tehdä häntä. Nyt pidetään peukkuja että kilpikonnamme viihtyy tuossa portailla oven ulkopuolella. Aika lämmin paikka se on. Ja aurinkoinen. Ei välttämätää siis  kivikkokasvien lempipaikkoja. 


maanantai 17. huhtikuuta 2017

Jano

Kirjastossa tekee löytöjä!

Tällä kertaa löysin uusimman Harry Holen, joten pakkohan se oli ottaa Bestseller-hyllystä mukaan: Jo Nesbøn Jano. Sinäänsä inhoan kirjasarjaa, sillä ne ovat niin hurjan raakoja, mutta silti minun on ihan pakko lukea näitä. Olen täysin koukussa Harryn tarinaan. Olen oikein kaivannut jatkoa sarjalle, edellisestä on jo neljä vuotta. Toki tässä välissä tuli Nesbøltä mm. Verta lumella I ja II, mutta niistä en pitänyt. Isänsä poika on jäänyt lukematta.

Syksymmällä (13 lokakuuta tarkemmin sanottuna) on kuulema tulossa elokuvaversio Lumiukosta. Minkä takia elokuva pitää tehdä sarjan seitsemännestä kirjasta on hieman epäselvää, tosin sarja kyllä paranee koko ajan. No, onhan elokuva minulle, Hole-addiktille, ilouutinen. Eri asia on kestänkö katsoa elukuvaversiota kirjasta. 


Jano on jatkoa Hole sarjalle, ihan selvästi, sillä "hän" on palanut, hän jota Hole ei napannut. Ja koska kyseessa on sarjamurhaaja on aika kutsua Hole takaisin opettajanhommista poliisiin. 

Siispä pääsemme Holen kanssa tutustumaan vampirismiin, sairalloiseen tarpeeseen juoda ihmisverta. Murhaajalla on jano. Nesbø jaksaa kehitellä mitä karmivimpia kidutusvälineitä, Panssarisydämessä tutustuimme Leopoldin omenaan, joka luultavasti on sairain väline jonka kukaan on ikinä keksinyt, edes mielikuvitustasolla. Siitä siis pisteet Nesbølle. Tällä kertaa murhaajamme käyttää metallihampaita, säästän teidät kuitenkin yksityiskohdilta. 

Tapansa mukaan tämäkin tarina on raaka, mutta saa sitä välillä jopa hengittää, ja hymähtää pienille totuuksille joita aina välillä saa lukea.

"Pikku hetki,
meillä on henkilökunnan huoneessa
suorastaan häikäisevän pahaa kahvia"

Olen niin kaivannut Holea, joten olen iloinen että hän palasi. Kirja on itseasiassa yksi parhaimpia sarjassa, pystyin jopa nukkumaan luettuani kirjan.

Raakahan tämäkin toki on, mutta ei ihan yhtä kauhistuttava kuin edeltäjänsä. Olen oikeastaan kiitollinen, nyt keskitytään selvästi enemmän myös muiden, keskeisten henkilöiden, tarinaan. Holekin on rauhoittunut, avioliitto tekee hänelle selvästi hyvää. 

Jos et halua pilata lukukokemustasi ollenkaan, ole kiltti ja lopeta tähän, seuraava lause sisältää spoilerin. 

Kaikkein parasta on kuitenkin että kirjan lopussa melkein luvataan jo jatkoakin kirjasarjalle. Uskoisin ainakin että Harry vielä palaa iloksemme. 

"Ehkä Bellman on oikeassa,
ehkä likapyykki kannattaa pestä
vasta sitten kun mutavyöry on ohi"



2. Kirjablogissa kehuttu kirjaTietysti. 

4. Kirja lisää hyvinvointiasi

20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
No ei tuo murhaaja kyllä terve ole.

21. Sankaritarina
No onhan Hole tietysti eräänlainen sankari

23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos

43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
Olen odottanut tätä neljä vuotta

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
Vampirismistä en tiedä mitään, kuten ei moni muukaan.
49. Vuoden 2017 uutuuskirja



lauantai 8. huhtikuuta 2017

Lisää Skyriä

Etsivä löytää!

Kävin tänään lähi-K:ssa ja löytyihän sieltä uusi laktoositon Skyr rahka. Veriappelsiinia oli tarjolla hintaan 1,59 e, kalliimpaa kuin Cittarissa, mutta löytyi sentään hyllystä. Mansikka-banaani rivistö oli tyhjänä, joten suosittuja näyttävät olevan, nämä Skyrit.  Jatkan siis  hopottamista Skyr rahkoista.

Aineosat alkavat jo olla tuttuja: pastöroitu rasvaton maito, veriappelsiini (5%), appelsiini (4%), maissitärkkelys, kasvistiiviste, sakeuttamisaine (pektiini), aromi, makeutusaineet (sukraloosi, asesulfaami-K), hapatteet.

Mitä kasviksia kasvistiivisteessä on käytetty on taas kerran mysteeri, tosin tuskinpa monikaan tutkii noita sisällysluetteloita yhtä tarkkaan kuin minä. Minua vaan ärsyttää kun en tiedä mitä syön. Ehkä nuo kuitenkin ovat tällaisia "emme halua paljastaa kilpailijoilemme ihan kaikkea" asioita? Kuten "mausteet" aika monessa tuotteessa. 

Skyrin sivuilta löytyi veriappelsiini-banaanismoothie resepti. Voisihan tuota kokeilla:

2 prk Skyr Veriappelsiinia
1 banaani
2-3 dl maitoa 

Minä kyllä suosisin laktoositonta maitojuomaa, kun tuotekin on laktoositon, mutta se lienee ihan kiinni siitä kenelle tuota aikoo tarjota.

Minun suosikkini on edelleen, nimestään huolimatta, tuo Wanhanajan vanilja


keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Hyvää oli

Edellisestä Buzzauksesta onkin pieni ikuisuus.

Pääsimme testailemaan Babybel juustoja, tai siis lapsukaiseni pääsivät. En osaa sanoa onko Babybel'ejä ollut kaupassa jo pidempäänkin, nyt osuivat silmääni kun kävin Citumarketissa.

Nostalgista, söin näitä vuosikymmeniä sitten, seurustelumme alkuaikoina. Anoppi (tai siis silloin vielä poikaystäväni äiti-tittelillä kulkeva henkilö) toi näitä lapsukaisilleen matkoiltaan ja minullekin tarjottiin "maailman ihanimpia" juustoja.

Mieheni ilme oli näkemisen arvoinen kun kotiin tuli pari pussillista Babybelejä.


Pitihän minun antaa tuon isoimman lapsukaisenkin maistaa näitä. Olivat ihan yhtä hyviä kuin silloin aikoinaan. Hyvä niin.

Lapsille tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun pääsivät maistamaan pikkujuustoja. Kelpasivat enemmän kuin hyvin! Isänsä tyttäriä selvästikin, näitä kun pitää saada lisää. 

Ehdotin että niitä voisi ottaa mukaan naposteltavaksi esimerkiksi tallille. Tai YO-kirjoituksiin, mutta ne tekivät kauppaansa ihan kotonakin. 

Olen kiitollinen että näitä löytyy lisää lähi-Cittarista. Tosin olisihan se matkoille lähteminenkin hauskaa.



tiistai 4. huhtikuuta 2017

Kansia

En ole vielä onnistunut löytämään kaupasta noita "puuttuvia" Skyr rahkoja

No, jospa tänään menisin tuohon "isoon kauppaan" tässä Salossa ja katsoisin löytyisikö laktoositonta Skyr veriappelsiinia tai mansikka-banaania. Sitten olisin maistanut kaikkia noita laktoosittomia versioita

Jatkan siis  hopottamista laktoosittomista Skyreistä heti kun saan ne käsiini.

Kotona aloin leikkiä yhden kannen kanssa ja koska olen oppinut, että käytä hampurilaisravintolan ketsuppeja väärin, päätin sitten "suurentaa" myös Skyr kantta. Hyvinhän tuo meni! 


En nyt aio käyttää tuota ruokakulhona, siihen Skyrin oma purkki kelpaa vallan mainiosti, mutta jospa pääsiäisen kunniaksi istuttaisin siihen pääsiäisruohoa?


Näköjään ovat muutkin askarrelleet Skyr kansilla! Tuunausta ja tekeleitä-blogissa on tehty mobile kattoon. Karoliinan kamarissa taas verho.

Jos siis syö muitakin kuin laktoosittomia versioita saa noita kansia vaikka ja minkä värisinä.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...