Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Noitapillin jäljillä

Isänpäivää piti juhlistaa.

Tytöille pistin Facebookissa Maku-lehden reseptin Noitapilli-kääretorttuun. Neitokaiset sitten eilen illalla päättivät lähteä kauppaan, tuossa vaan oli jonkin verran erikoisia raaka-aineita, joita ei meidän lähikaupassa todellakaan ole. Onneksi ovat äitinsä tyttäriä, mitä ei löydy korvataan jollakin muulla.

Pohja:
4 munaa
1,5 dl sokeria
½ dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta
1 dl perunajauhoa

½ dl murskattuja salmiakkipalloja
Täyte:
2½ dl laktoositonta kuohukermaa
200 laktoositonta tuorejuustoa
½ dl Hagol apteekin salmiakkimikseriä
2 rkl salmiakkipallomurskaa
1 rkl kaakaojauhetta
½ dl sokeria
½ tl suolaa
½ dl vaniljakastikejauhetta

Kuorrutus:
1 dl muscovadosokeria
1 dl laktoositonta kuohukermaa
4 tl murskattuja salmiakkipalloa
2 tl mustaa elintarvikeväriä
½ tl suolaa
½ dl vaniljakastikejauhetta



Lämmitä uuni 225 asteeseen. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vaahdon sekaan. Levitä leivinpaperille ja paista noin 7 min. Kumoa paistettu pohja sokeroidulle leivinpaperille. 

Vaahdota täytteen kerma. Lisää mausteet ja tuorejuusto. Lisää kasteikejauhe. Levitä täyte pohjalle ja pyöritä tiukaksi rullaksi. Nosta viileään.

Sekoita kermaan sokeri, salmiakki, väri ja suola. Lisää lopuksi kastikejauhe. Anna levätä viileässä hetki. Levitä kääretortun päälle. Koristele. 


sunnuntai 4. marraskuuta 2018

Vettä vaan?

Netin ihmeellisestä maailmasta löytyy mitä kummallisinta tietoa.

Tällä kertaa vinkki koskee orkideoita. Sinäänsä olin jo Facebookissa lukenut kaverin sivuilta, että hän pitää orkideansa "tyhjissä ruukuissa", mutta en tullut kysyneeksi tarkempia ohjeita. Minulla nuo orkideat ovat voineet ihan hyvin, kun eräs koiristamme tuulettaa juuria vähän väliä.

Nämä perhosorkideat, joita harrastan, ovat äärettömän helppohoitoisia, mutta nyt siis tämä uusin vinkki, jonka Året Runt lehdestä löysin, on että kukkaset vaan asustelevat vesimaljakossa. Tosin, eipähän nuo luonnossakaan kovin kummoisessa "ruukussa" asustele, puun oksahaarassa tai sitten juurillaan kietoutuneena rungon ympärille.

Pitäisiköhän kokeilla? Kukat ruukuistaan, juurien huuhtelu ja sitten vaan maljakkoon oleskelemaan. Vettä sen verran että juuret peittyvät. Ilmajuuret toki jäävät vedenpinnan yläpuolelle. Kerran viikossa pitäisi juuret "pestä" ja vesi vaihtaa. Hieman erilainen ohjeistus kun kerran viikossa kastelu. Tosin meillä eivät saa edes viikottain vettä, aina välillä toki muistan kastella noita.







perjantai 2. marraskuuta 2018

Maanantaina se taas aloittaa

Viidennnen päivän tehtävä oli määritellä joulu.

Tämän olisi saanut määritellä kappaleena, runona tai tekstinä, joten mennään nyt sitten tekstillä.

Suuri osa jouluani on Jouluradio! Mikä sen jouluisempaa kuin kuunella ensimmäisenä adventtisunnuntaina kello kahdeltatoista Hoosiannaa, ja tietää että tästä se adventtiaika ja joulu virallisesti alkaa. Ainakin ennen oli näin, Jouluradio aloitti virallisesti lähetyksensä ensimmäisenä adventtisunnuntaina.

Mutta mikään ei ole kuten ennen. Maanantaina Jouluradio aloittaa lähetyksensä 26:lla lähetysalueella. Tämä kattaa jo suuren osan maastamme ja nettiradio toimii sitten siellä minne radioaallot eivät tuo Jouluradioa. Nettiradiossa sitten valittavana kymmenen eri "aihealuetta". Jostakin myös kuulin tai luin että yrittävät saada nais- ja miesartistit tasapainoon. Huoh, kaikessa ei kai sentään tarvitse olla kiintiöitä?

Varmaan viritän Jouluradion ennen joulukuuta, mutta jotenkin olin kuitenkin tavallaan pettynyt kun kuin että Hoosianna adventtina ei olekaan se virallinen aloituskappale.

Niin se maailma muuttuu. Tänään koulutuksessa kerrottiin miten "teidän lapsuudessa oli vhs-kasetteja, nyt on Netflix". Tunsin itseni vanhaksi! Minun lapsuudessani oli mustavalkoinen televisio ja siinä jopa kaksi eri kanavaa! Siihen ei kuulunut kaukosäädintä. Muistan kun saimme väritelkkarin. Ja kun saimme kaukosäätimen televisioon. ei tarvinnut nousta vaihtamaan kanavaa vaan painoi vaan nappia sohvalla istuen. Taisi yksi päivä mennä vaan siihen että sääteli äänenvoimakkuutta, koska se oli niin hauskaa.  Muistan kun MTV aloitti lähetyksensä. Jopa sen kun MTV sai sen oman kanavansa. Nelonen aloitti lähetyksensä yhdellä elokuvalla päivässä. Ensimmäisenä Sound of Music. Katsoin sen isän ja äidin sängyllä maaten. Kaukosäädin kädessäni.

Olen niin vanha!

Kuva: Jouluradio.fi

keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Minions

Vieläköhän lapsukaiseni tarvitsevat joulukalentereita?

Sen toki tiedän että partiolaisten joulukalenteri on pyhä, siitä ei edes neuvotella, mutta olen aika monta vuotta tehnyt heille joulukalenterit. Nyt alkavat vaan olla niin "vanhoja" että mietin haluavatko edelleen kalentereita.

Suosikki taisi olla Punnitse ja Säästä kalenteri, eli joulukalenteri johon ostin erilaisia pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä. Pääsivät sitten tutustumaan erilaisiin makuihin, osa niistä onnistuneita, osa hieman vähemmän onnistuneita...

Isäntä on vuodesta -90 saanut olutkalenterinsa, nyt sellaisen näköjään saa ostaa valmiina Cittarista. En osta. Osaavatkohan huomioida itsenäisyyspäivän? Lucian? Adventtisunnuntait? Minäkin olen partiolaisten adventtikalenterin suurfani, joten nämä tärkeät päivät pitää huomioida!

Satuin törmäämään netissä seikkaillessani Minions kalenteriin. Se oli minusta oikeasti aika suloinen. Ongelmana vaan on materiaalin puute. Pitäisi ensin pistää lapsukaiset syömään Kindermunia. Ja 24 Kindermunaa olisi jo joulukalenteri itsessään.

Minionsit olisi helppo täyttää taas P&S tuotteilla, mutta mistä nuo tyhjät munat?


maanantai 29. lokakuuta 2018

Decembernatt

Haasteen kolmas ja neljäs päivä.

Kolmannen päivän tehtävä oli kirjoittaa joulupukille. Teen sen kun keksin jotakin kirjoitettavaa, juuri nyt kirjeessä olisi vaan kuulumisia. 

Loikkaan siis neljänteen päivään, jossa pitää valita päivän joululaulu. 

Hetken mietin että jakaisin jonkun minulle uuden laulun. Kuten esimerkiksi tämän "En stilla väntan". Jos nyt oikein ymmärsin, tämä on vuodelta 2016. Pitäisi varmaan kuunnella muutamaan otteeseen, vielä en ainakaan ole ihan vakuuttunut tästä. 


Viime aikoina lempijoululauluni on ollut Jöbackin "Decembernatt". Varmaan osittain siksi että tätä kuuntelimme siskoni kanssa kun teimme hieman tylsemmän reissun yhdessä. Hauskaa meillä oli kun kuuntelimme joululauluja keskellä kesää. Onneksi on sisko joka ymmärtää että raskas työ vaatii joululauluja!

Joulukuussa menemme kuuntelemaan Jöbackia livenä. Luonnollisesti siis siskoni kanssa. 



sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Ensimmäinen joululehti

Äiti oli tilannut minulle "Kaikkien aikojen Joulu"-lehden.

Hymy nousi huulille kun näin kannen, kaunis kukkakimppu ja ihan mukaansatempaavia otsikoita:
"Helpot ideat- tee itse", " 21 hauskaa tyyliä kääriä paketti" ja "yli 100 vinkkiä, jolla luot satumaisen tunnelman", tähtiä ja kimalletta. Jeps, hymyilin.

Kaupassa tämä näyttää maksavan 9,90, väittäisin ettei ole hintansa arvoinen. Paperi on toki kiiltävää ja laadukkaan oloista, kuvat kauniita, mutta sisältö aika köyhää. Kissoja sentään aika monella sivulla, ne olivat suloisia.

Pisteet siitä että monessa askartelussa oli käytetty kierrätys- ja luonnonmateriaaleja, mutta jos ei sitä omaa metsää ole, niin mistä minä kaivan mustikanvarpuja ja männynoksia? Jokamiehenoikeudella niitä ei poimita.

Hauska idea oli pistää valosarja kukkakimppuun, sen idean ehkä toteutan.



Lehden ongelma on, minusta, reseptien puuttuminen. Ellei mainosreseptejä lasketa ei lehdessä ollut ensimmäistäkään reseptiä, ne säästetään siihen kakkososaan joka kiinnostaa minua huomattavasti enemmän "Kaikkien aikojen Jouluherkut". Tämä lehti ilmestyy 22.11.

Kyllä minä nyt tämänkin lehden luen, mutta jotenkin jäi hieman latteaksi kokonaisuudeksi.

Kaksi joulukuusta, kuvista ja joulusta.


lauantai 27. lokakuuta 2018

Seuraavalla kerralla Haisuli

Pidetään lokakuu-haasteesta tauko.

Lämmitin eilen ensimmäisen mukillisen glögiä tälle talvikaudelle. Ulkona oli pimeää ja kotimatkalla katselin kun räntää valui tuulilasin pinnalla. Siispä tarvitsin glögiä.

Päädyin kokeilemaan ystävältä saatua Rocky Road Glögg'iä, jeps, ei ole kirjoitusvirhe, se on pullon mukaan glögg. Haistelin jo pullon suusta glögiä eikä se tuoksunut vaan haisi, mutta lämmityksen jälkeen haju oli karmiva. Sekä minun että ratsastajan mielestä. Ja hän sentään viettää päivänsä tallilla... Partiolainenkin tuli yläkertaan haistelemaan kun siskonsa valitti lemua, mutta kuulema tuote tuoksui oikein mukavalle. Liekö antajan henkilöllisyys vaikuttanut mielipiteeseen?

Mutta, koska olin päättänyt juoda glögiä päätin maistaa. Ennakkoluuloni olivat taivaissa. Suklaaglögit eivät ole vakuuttaneet minua ja jos sekaan pistetään vielä vaahtokarkkia niin eihän se voi olla hyvää? Olin väärssä, minä oikeasti tykkäsin tästä!

Maku on pehmeä, pähkinä tunkee ensimmäisenä läpi, suklaa hentona jälkimakuna. Vaahtokarkkia en tunnistanut.

Kunhan muistaa hengittää suun kautta kun juo, niin tämä on ihan kelpo tuote.

Kysyin mieheltäni haluaako maistaa, ei kuulema halunnut. No, harmi, tämän jälkeen ei saa, aion nauttia ja juoda koko pullollisen itse! Ensi kerralla otan Haisulimukin kaapista kun juon tätä, nyt tuli Sosuli valittua.

Neljä joulukuusta, tuo lemu vähensi yhdellä.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...