Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Oudompi yhdistelmä

Löysin Maku lehdestä aika hauskan reseptin.

Pakkohan tällaista outoa yhdistelmää oli kokeilla. Kovin nopeasti tämä ei valmistu, joten iltapalapiirakka tämä ei hetken mielijohteesta ole, mutta jos on parisen tuntia ylimääräistä aikaa niin silloin voi kokeilla. Ja minullahan ei ole muuta kuin aikaa.

Samalla opin jotakin uutta juustoista. Tähän piirakkaan nimittäin tuli pecorino juustoa, josta en ollut koskaan kuullut puhuttavankaan. Mutta sitten en olekaan kypsytettyjen juustojen ystävä. Kyseessä on lampaanmaidosta tehty, italialainen juusto. Tähän piirakkaan tuli pecorino romano, rakenteeltaan se muistuttaa parmesaania, kertoi Wikipedia.

Taas kerran olen hieman muunnellut reseptiä, pecorinoa nimittäin löytyi 200 g pakkauksina, ja koska olin tekemässä kahta piirakkaa sai pohja tyytyä toiseen juustoon.

Raparperi-pekoni-juustopiirakka

Pohja:

2½ dl vehnäjauhoja
½ tl leivinjauhetta
50 g laktoositonta voita
50 g Oltermanni Cheddar juustoa
3 rkl vettä

Täyte:

170 g pekonia
300 g kesäkurpitsaa
200 g raparperia
½ dl tuoretta timjamia
½ tl mustapippuria
2 dl laktoositonta ruokakermaa
3 kananmunaa
100 g raastettua pecorino-juustoa
1 tl suolaa

Sekoita pohjan kuivat aineet ja nypi sekaan voi. Lisää juustoraaste ja vesi. Levitä piirakkavuokaan, myös reunoille, ja anna levätä jääkaapissa n 1 h ennen paistamista. Esipaista uunin alaosassa 200 asteessa n 10 min.

Leikkaa pekonit palasiksi kylmälle paistinpannulle. Paista rapeaksi. Viipaloi kesäkurpitsa ja raparperi. Kuullota pekonin kanssa muutaman minuutin. Mausta. 

Vatkaa kerma, munat ja juustoraaste tasaiseksi. Kumoa täyte pohjan päälle ja kaada kermaseos päälle. Paista 200 asteessa n 20 min


sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Uusi tuttavuus

Osa vieraistamme ovat gluteenittomalla ruokavaliolla.

Siispä suunniistin kauppaan ostamaan gluteenitonta jauhoseosta. Ihan oma maailmansa. Miksi ihmeessä osa niistä sisältää maitoa? Kun pitäisi maidotonkin ruoka saada aikaiseksi, gluteenittoman lisäksi, niin siinähän tutkin pusseja ja pakkauksia ihan kuin suurempikin asiantuntija. Päädyin Pirkan tuotteeseen, osittain siksi että ystäväni suositteli sitä, osaksi siksi että se sisälsi kohotusainetta. Suureksi ihmeekseni pääraaka-aine oli vehnä, tosin tärkkelys.

Jauho oli koostumukseltaan outoa, lähinnä ehkä perunajauhon tapaista. Valmiin taikinan väri vei ajatukseni lähinnä Mummonmuusi jauheeseen. Mutta kiltisti se suostui taikinaksi.

Reseptin idean otin HMR blogista. Tosin jätin juuston pois, en edes yrittänyt ymmärtää millä soijajuustolla voisin korvata juustoraasteen ja millä määrällä. Enkä saanut piirakasta vegaaniaversiota, mutta syöjä lupasi jäädä henkiin vaikka tungin piirakkaan luomukananmunia. Kerman korvasin Alpro Soya.tuotteella, uutta minulle sekin. Saa nähdä mitä tästä tulee.

Gluteeniton, maidoton kasvispiirakka

Pohja:
100 g margariinia
3 dl Pirkka gluteenitonta jauhoseosta
1/4 tl suolaa
2 rkl vettä

Täyte
300 g kesäkurpitsaa
200 g raparperia
1 keltainen parika
1 punainen chili
1 Alpro Soya ruoka
2 luomu kananmunaa

Sekoita pohjan aineet keskenään ja levitä taikina piirakkavuokaan. 
Viipaloi kesäkurpitsa ja raparperi, paloittele paprika ja chili. Kuullota ne pinessä tilkassa öljyä ja mausta. Kaada pohjan päälle. 
Sekoita Alpro soya ja kananmunat keskenään niin että munien rakenne rikkoutuu. Kaada seos piirakan päälle.
Paista 200 asteessa n 30 min

Lisätietoa tuotteesta täältä

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Punainen kakku

Ratsastaja oli tilannut mansikkakakun juhliinsa.

Koska se kolmen suklaan jäi toteuttamatta, päätin toteuttaa edes yhden toiveen. Varsinkin kun mansikkakausi on kuumimmillaan. Tosin sitä ei kyllä hinnassa huomannut, mutta ei ollut aikaa ihmetellä hintoja, tarvitsin mansikoita ja sillä siisti.

Olisin tietysti voinut täyttää kakun perinteisesti tuoreilla mansikoilla ja kermalla, mutta koska minusta kermavaahto ei ole se maailman maistuvin täyte, niin päädyin, kinuskikissan avustuksella, käyttämään pois pakastettuja mansikoita.

Pohjia tehtiin kaksi 5-hengen pohjaa, mummin ohjeen mukaan.

Kostutus tapahtui sitruunahillollani joka jäi hieman löysän puoleiseksi.

Ja sitten vielä

Täyte

6 dl laktoositonta kuohukermaa
500 g laktoositonta maitorahkaa
1 kg pakastemansikoita
1 dl sokeria
1 paketti vaniljavanukasjauhetta

Vaahdota kerma sokerin kanssa, sekoita joukkoon muuta aineet. 

Pistin partioloaisen koristelemaan kakun, joten tulos oli hurmaava.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Jopa pingviinit sulaa

Jatkan tätä juhlateemaamme.

Partiolaiseni on siinä mielessä ihana, että kun kerroin hänelle että tahtoisin tällaisia, hän totesi: ok, minä teen


Mikä minusta on vielä oudompaa on, ettei hän tahtonut kuin vilasta miltä ne näytti, kun viikkoa myöhemmin oli aika toteuttaa, hän ei suinkaan avannut konetta vaan oliivipurkin ja ryhtyi töihin. 


Oliivit on täytetty Creme Bonjourilla. Juustot ovat rippilapsen lempparia. Valkohometta. Ja pingviinit olivat minun, ja vieraiden suosikkeja. Tosin helle sai vatsat sulamaan, vaikka lautasen alla oli 2 kylmäpatruunaa. 


tiistai 22. heinäkuuta 2014

Pitihän minun kokeilla

Koska gluteenitonta jauhoa oli kotona päätin kokeilla onko gluteenittoman leivän tekeminen ihan mahdotonta. Joudun kai toteamaan, kuten minua taitavammat ennen minua: ei se ihan helppoa ole. Ei siitä tullut sellaista herkkua kun olin toivonut, mutta gluteenitonta ruokavalioa noudattavat ystäväni olivat vakaasti sitä mieltä ettei kokeiluni missään tapauksessa ollut huonoimmasta päästä.

Leipä ei kohonnut kuten tavallinen leipä kohoaa, eikä kuorikaan ollut kunnolla rapea vaan lähinnä sitkeä. Syötävää tuo kuitenkin oli.

Gluteeniton, vegaanileipä

5 dl appelsiini täysmehua
1 pala hiivaa
1½ tl suolaa
½ dl rypsiöljyä
7 dl Pirkan gluteenitonta jauhoseosta
200 g porkkanaa raastettuna
1 tl jauhettua inkivääriä


perjantai 18. heinäkuuta 2014

Etikettejä tekemään

Mansikat alkavat olla parhaimmillaan.

Minulla on pakastin täynnä enkä pahemmin innostu hilloamisesta, mutta jos joku tykkä tehdä hilloja ja mehuja niin Dansukkerilla on näppärä apuvälin etikettien tekoon. Klikkaamalla pääset Dansukkerin etikettiautomaatin luokse.

Eikun Mehu-Maijat laulamaan.

Dansukkerin etikettiautomaatti

torstai 17. heinäkuuta 2014

Pakastimeen

Ratsastajamme pääsee kohta ripille. 
Kakkutoiveena oli, taas kerran, kolmen suklaan kakku, mutta koska olin löytänyt Kinuskikissan sivuilta aivan ihanan näköisen, kesäisen kakun, tein äidillisen, tyrannimaisen päätöksen: minä leivon, minä valitsen. 
Kakuksi siis valittiin, joissakin maissa tätä valintatapaa kutusutaan myös demokraattiseksi kansanäänestykseksi, 100% äänimäärällä: Valkosuklaa marjaspiraali. Resepti siis Kinuskikissan sivuilta, hyvin pienin muunnoksin. Ja tein myös gluteenittoman version, pohjaksi siinä valitsin Pirkan gluteenittomia suklaa cookies keksejä. 150 g paketti riitti pienen vuoan pohjaksi. Miksi ne eivät muuten ole suklaahippukeksejä, miksi tuohon nimihirviöön pitää liittää se cookies sana?
Aion pakastaa kakut ja sulattaa sekä koristella juhlapäivänä. Ainakin aiemmin hyydytetyt kakut ovat kestäneet pakastamista, toivottavasti tälläkin kertaa. 

Valkosuklaa marjaspiraali

Pohja:
(Gluteeniton: 150 g Pirkka suklaa cookies)
n. 200 g suklaisia dominokeksejä (1 pötkylä + 2 keksiä seuraavasta)
50 g laktoositonta voita
Täyte:

8 liivatelehteä
5 dl laktoositonta vispikermaa
500 g laktoositonta Vanilla vaniljakastiketta (huom: ei vaahdotettavaa versiota!)
280 g valkosuklaata
1¼ dl vettä
Vaaleanpunaiseen täytteeseen:

⅓ täytettä
½ dl Marli vadelmakastiketta
Violettiin täytteeseen:

⅓ täytettä
½ dl Marli mustikkakastiketta

Vuoraa irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla. Murskaa keksit. Sulata voi ja sekoita joukkoon keksimurska. Painele seos vuoan pohjalle.
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vispikerma vaahdoksi. Lisää vaniljakastike. sulata suklaa ja sekoita suklaasula täytevaahtoon.
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja sulata "kuivaksi" puristetut liivatteet veteen. Lisää muutamassa erässä ohuena nauhana täytteeseen. Jaa täyte kolmeen kulhoon.
Värjää yksi täyteannos vadelmakastikkeella ja toinen mustikkakastikkeella. Jätä viimeinen vaaleaksi. Kaada keskelle kakkua hieman väriä 1, sitten taas keskelle väriä 2 jne, niin että kakuun tulee "vuosirenkaita".
Laita kakku jääkaappiin hyytymään kolmeksi tunniksi ennen pakastamista.




keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Musiikkivideoista

En pidä musiikkivideoista.

Noin, nyt sekin asia on tunnustettu. Minä tykkään kuunnella musiikkia, en katsoa sitä. Haluan luoda omat mielikuvani ja tehdä oman elokuvani musiikille. Muistan kun aloimme seurustella mieheni kanssa, heillä oli taloyhtiössä katolla joku ihmeellinen lautanen jolla sai telkkarista näkymään MTV nimisen kanavan. En nyt puhu kotimaisesta mainoskanavasta vaan samannimisestä musiikkikanavasta. Heillä sitten ihmettelin Freddyn vääntelyä mustavalkoisissa trikoissa. Musiikki oli ehdottomasti videota laadukkaampaa.

Tänään olen kuitenkin, kiitos Dahlian, löytänyt musiikkividon josta oikeasti pidän! Samalla löysin minulle aivan tuntemattoman artistin, Grammy-voittaja Colbie Caillat'in. Pitääkin tutustua tähän artistiin tarkemmin.
Kaunis nuori nainen joka osaa laulaa ja tekee vielä kaunista musiikkiakin. Tosin sen suhteen olen vielä hieman varauksellinen, olen vasta kuullut tämän yhden kappaleen, mutta se lupaa hyvää.


Suosittelen lämpimästi tätä musiikkivideota. 




Elämäni aakkoset: S

Sisko

Minulla on maailman paras pikkusisko. 

Voisin tässä hehkuttaa hänen ihanuuttaan parin näytöllisen verran, mutta mitä turhia. Kyllä hän tietää että hän on paras! Ikinä. Aina!

Ainoa ihminen maailmassa, äidin lisäksi, jolle voin pamauttaa luurin korvaan ja soittaa minutin päästä ja pyytää apua ja tiedän että sitä saan. Toki mykkäkoulun saattelemana, mutta siellä hän on. Paikalla. Apuna. Hän on myös ainoa ihminen maailmassa joka saa ladella minulle totuuksia. Hänkin saa mykkäkoulukäsittelyn kiitokseksi, mutta kaipa hän oikeassa on. Joskus. 

Tästähän nyt saa sen käsityksen ettemme puhu toisillemme, mutta mitä vielä. Lähes päivittäin pölisemme. Ja ellemme pölisi niin ainakin ajattelemme toisiamme. Tai viestittelemme facessa. 

Ihan vaan siksi että minulla on maailman paras sisko. Ja lapsillani maailman paras täti.


Sisters never quite forgive each other for what happened when they were five.
~Pam Brown 

tiistai 1. heinäkuuta 2014

Kesäinen kortti

Kohta meillä juhlitaan.

Kutsukortteja saa toki valmiina, mutta koska olen sitä mieltä että henkilökohtainen kutsu, johon uhrataan aikaa, on mukava saada, niin ryhdyimme hommiin ratsastajan kanssa. Kuvat ovat kaikki hänen ottamiansa, kiltisti suostui lainaamaan äidille kuviaan. 

Lämmöllä lähetin kiitollisia ajatuksia ystäville jotka olivat säästäneet meille teepusseja, Nyt näitä taas tarvittiin.


Ratsastaja valitsi jokaisella saajalle oman värin ja sitten päästiin aloittamaan. Ensin leikattiin kaksi samanlaista neliötä. Malli on farkkuissa olleesta kokolappusesta leikattu, sopivan tukevaa pahvia. 


Tämmöisillä palasilla lähdimme siis liikkeelle


Taittomalli löytyi Card Inspirations sivustolta, mutta aika helppo tämä on hahmotella ilman malliakin. 

Kuva ja ohje täältä
Ensiksi neliö taitellaan kolmioksi.


Ja sitten vielä uudestaan, niin että molemmat keskilinjat ovat nähtävissä. 


Palataan takaisin kolmion muotoon (ensimmäinen taitto) ja käännetään "nokka" alaspäin niin että se ylittää alareunan noin 1/4. 


Tämä jälkeen tuleekin ne viimeiset taitokset: Sopivassa kulmassa, ihan oman maun mukaan siis, käännetään tuosta keskipisteestä siivet alaspäin. Tuo oikealla puolella oleva "taittamaton" palanen siis on oikein päin. siitä lähdetään taittamaan alaspäin siipiä niin että tuollainen kuvassa vasemmalla oleva palanen saadaan aikaiseksi. 


Kas näin, siivet ovat valmiina kun saadaan toinenkin taiteltua. 


Ja jos pistätte siivet vierekkäin näette mitä niistä syntyi. Perhosia. 


Korttipohjat ostimme valmiina, käsintehty paperi on vielä aluevaltaus joka on tekemättä vaikka senkin taidon tahtoisin oppia. Kansanopistossa on ollut kursseja, pitää varmaan yrittää ehtiä sellaiselle. Pahvit koristeltiin mm. lahjapaperista jääneillä palasilla. Liimakin oli joku eko-malli, mutta se oli suoraan sanottuna huonoa. Mutta pitihän sitäkin kokeilla.  


Sisälle vielä kutsu ja pieni runo ja kortit olivat valmiit.

"Katso taaksesi ja kiitä.
Katso etenpäin ja luota.
Katso ylöspäin ja usko.
Katso ympärillesi ja rakasta"
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...