Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 31. toukokuuta 2013

Rakkaudella opetettu

Isoäitini oli ihana ihminen!

Häneltä olen oppinut hurjan paljon erilaisia asioita joista on ollut hyötyä vuosien varrella. Ja hurjasti asioita jotka nostattavat hymyn huulille, ihan kesken kaiken.

Isoäitini opetti muun muassa että valehteleminen on rumaa. Joskus on kuitenkin syytä kertoa "valkoisia valheita" ettei loukkaa toisten tunteita. Jos kaveri esimerkiksi on ostanut uuden leningin ja kysyy pidänkö siitä, tulee vastata kyllä, se on kaunis. Ja kipaista nurkan taakse oksentamaan.

Kysyin aikoinaan mummilta vietämmekö yhdessä hänen 100-vuotispäivää. Sain pitkän kiristyksen jälkeen vastauksen "kyllä". Mummi yritti kierrellä ja kaarrella ettei sellaisia asioita voi tietää, mutta minun maailmassani mummi tiesi kaiken. Kaipa se oli sitten sellainen valkoinen valhe? Ensi vuonna nimittäin vietetään, mutta juhlakalu tuskin tulee paikalle. Tai tuleehan hän, sillä mummi tiesi kanssa että ihminen jota rakastaa oikeasti ei koskaan kuole. Hän kulkee sydämessä mukana, aina. Aikuinen minä on sitä mieltä että minua on huijattu, mutta totta sekin toki on, ettei mummi ole poissa vaikka en häntä näe. Joka päivä tulee ajateltua, tänään erityisen paljon.

Syy ajatteluun oli kakkupohja. En ole erityisen hyvä sellaisten tekemisessä ja mietin millä reseptillä yrittäisin tällä kertaa. Ja yhtäkkiä olinkin mökkimaisemissa, kaasulieden ääressä ja kuuntelin miten mummi opetti miten tehdään kakkupohja. Miten ihmeessä voin muistaa tällaisia? Kaikenlaista muuta opittua olen kyllä onnistunut unohtamaan! Ehkäpä mummin opetustapa oli sitten mieluisampi kuin muitten?

Taika tässä kakussa on että pitää tietää montako vierasta aikoo maistella kakkua. 2 syöjää/kananmuna on virallinen mitta!

Koska meitä on 11 syöjää, päädyin 5 kananmunan kakkuun. Ja kaikkea muuta tulee sitten yhtä paljon kuin munia! Lisäksi tarvitset 2 samanlaista korkeaa lasia!

Kakkupohja 

kananmunia 
sokeria
vehnäjauhoja
perunajauhoja
leivinjauhetta

Riko kananmunat lasiin. Kaada toiseen lasiin yhtä paljon sokeria kuin toisessa on munia (eli pinnat samalle tasolle). Siirrä sokeri vatkauskulhoon. Kaada lasin pohjalle hieman perunajauhoja (noin 1/4) ja päälle vehnäjauhoja kunnes pinnat ovat taas samalla korkeudella. Lisää vielä vajaa ruokalusikallinen leivinjauhetta pinnalle.

Vaahdota munat ja sokeri ja käännä sekaan vielä jauhoseos. Paista 175 asteessa noin 50 min. 

Näin hyvin en ole vielä koskaan onnistunut kakkupohjan kanssa!



sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Share a Coke-kampanja

Suurin osa teistä varmaan tietääkin että Cokiksella on nimipulloja myynnissä?

150 suosituinta suomalaista nimeä ja lisäksi esim "rakas". Arvatkaa vaan kuuluuko Ulla 150 suosituimpaan. Joillakin festareilla on toki mahdollisuus saada pullo omalla nimellään varustettuna, mutta kun en juurikaan käy festareilla, oletin että jään ilman pulloani.

Partiolainen kuitenkin kävi urheilemassa ja Stadionilla tarjottiin mahdollisuus teettää omalla nimellä varustettu purkki! Valitettavasti heillä oli rajoitus yksi per asiakas, mutta luokkakaverin äiti oli armahtanut ja niin neiti sai kuin saikin kaksi purkkia. Nyt on sitten Cokispurkki kokoelmani laajentunut! 

Pitää varmaan saada herra vakuuttuneeksi siitä että jonnekin on saatava lisää tilla purkeille. Reilu 600 purkkia kun vaatii hieman tilaa. 


lauantai 25. toukokuuta 2013

Lahjoja

Kävin eilen tuulettamassa huiviani.

On se kummallista miten paljon vanhat luokkakaverit ovatkaan muuttuneet kahdessakymmenessäviidessä vuodessa. Ja samalla he olivat kovin tutun oloisia. Ja olihan se hauskaa tavata ihmisiä jotka oikeasti olivat aika suuri osa elämääni joskus silloin neljännes vuosisata sitten. Osa heistä toki ovat tärkeitä edelleen!

Yhdeltä tärkeältä sain "ylimääräisiä" kasveja puutarhaani. Kaikki lähti liikkeelle ruusuista, jotka kuulema leviävät kuin rutto, tahdoin sitä tai en. Koska rakastan ruusuja, minun on kovin vaikea uskoa että kyllästyisin noihin tai menettäisin hermoni niiden kanssa. Saapa nähdä kuinka minun käy! 

Ostin myös kaksi uutta ruusua pihaamme, kun kävin kaupassa. Ruusuja kun minun mielestäni ei voi olla liikaa. Niiden tuoksukin on huumaava. 

Lisäksi sain syreenejä, sillä violetilla kukalla, joka minusta on se oikea väri. Toivon todellakin että nekin viihtyvät pihallamme. Jos ruusujen tuoksu on ihana, niin syrenin tuoksu on melkein yhtä hurmaava. 

Lisäksi tuli ainakin neljää eri lajia kukkasia, joita olen istutellut sinne, tänne. Katsotaan nyt josko ne viihtyisivätkin, ystäväni väitti että jos ne viihtyvät hänen luonaan, ne menestyvät missä vain. 

Kaikkein ihanin lahja lienee kuitenkin ollut kattomeritähti, sellaisista olen haaveillut vaikka kuinka ja kauan, en ole kuitenkaan sattunut näkemään kun olen ollut puutarhaliikkeessä. Nyt noita on täälläkin.

Ystäväni puutarha on varsinainen aarreaitta. Nyt toivon että suurin osa kasveista lähtisivät kasvamaan. Ellei, menen uudestaan kinuamaan "rikkaruohoja". Tai ainakin niitä kasveja jota eivät tottele ja pysy omalla alueellaan. 




sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Kiitos Dahlia!

Perjantaina olin vasta myöhään kotona.

Olin sen varran väsynyt etten jaksanut edes postia katsomaan. Siispä yllätys oli sitäkin suurempi kun eilen avasin postin ja löysin ihanan yllätyksen. XL Elämää blogiarvonnasta voittamani huivi oli saapunut. Kiitos Dahlia! Huivi on turvallisesti perillä.

Huivi on 100% pellavaa ja väri sopii varmaan hyvin pellavaisen housuhameeni kanssa, joten tällä on heti keksitty käyttöä! Ja kun edessä on vielä perjantaina 25 v-kemut niin pääsee huivi lähes heti tuulettumaan. Lähden ihan pääkaupungissa käymään. Suunnitelmissa tavata vanhoja lukiokavereita, he kun olevat kuulema vanhentuneet neljännesvuosisadan. Outoa jengiä, en minä ole juurikaan ikääntynyt. 

Dahlia toivotti tuossa onnitteluviestissään sinistä kesää. Se on jo alkanut, siksi tämä blogi elää hiljaiseloa. Elämä jatkuu vesillä ja bloggailu tuolla Arielin puolella. Tervetuloa viettämään aikaa kanssani siellä. Toki käväisen täälläkin ajoittain. 

Kiitos Dahlia ihanasta lahjasta ja oikein ihanaa kesää sinullekin!


perjantai 10. toukokuuta 2013

Sateenkaaresta punaiseksi

Kerroinkin eilen etteivät sateenkaarimansikkani suostuneet kasvamaan.

Olen suoraan sanottuna hieman pettynyt siementen laatuun, mutta mitä sitä suremaan. En minä lotossakaan koskaan voita, joten jos itävyys on 80% niin minun siemeneni olivat siitä 20% kasasta. Tästä syystä en viitsi myöskään arvailla mitkä pingispallot lottokone aikoaa kauhota esille lauantaina, joku hieman parempi ennustaja saakoot sen 12,7 miljoonaa. Ja ennen kuin innostutte liikaa: siskoni on varannut sen! Koska hän on  ehtinyt suorittamaan Punurmion kurssin on minulle mysteeri, mutta eipä tuo Punurmio kovin pätevän oloinen opettaja ollut. Nähtäväksi jää oliko siskoni hyvä oppilas! 

Jos minun mielipiteitäni kuitenkin kaipaatte, voin ilomielin täyttää yhden ruudukon. 100% takuu ettei yksikään niistä numeroista osu arvontakoneen kauhaan. Minusta olisi reilua että Veikkaus lahjoittaisi minulle rahani takaisin jos joskus vahingossa lottoan, jonkinlainen lohdutuspalkinto siitä että on täysin lahjaton numeroiden arvaamisessa. Mutta jos minä arvon ne 7 varmaa numeroa teille niin paraneehan teidän mahdollisuutenne tietysti, kun on vain 32 numeroa jäljellä. 

Tänään kävin hankkimassa äidille äitienpäivälahjan ja samalla satuin näkemään Toscana nimisiä mansikoita! Ja ne kuvan kukat! Kauniin punaisia.

Kuvan lähde ja tietoa palkinnosta

Kyseinen mansikkalajike on pari vuotta sitten voittanut palkinnon parhaimpana ulkokasvina. Ja mikä parasta, marjoja kuulema voi tulla jopa kilon verran yhdestä taimesta! Minulla niitä nyt tuskin tulee niin paljon, sillä tungin kaikki kuusi taimeani samaan ampeliin, mutta siirrän niitä sitten tarvittaessa ruukkuihin. Maltan tuskin odottaa että nuo aloittavat kukintansa. 

Olotila on melkein kuin lottovoittajalla kun löysin nuo! Ja amppelikin oli aika suloinen, joskin sitä markkinoitiin kukkakuvioisena. Minusta tuo on sydän, mutta kelpaa se minulle tällaisenakin. Varsinkin kun oli alelaarissa. Taas säästyi hurjasti rahaa!


torstai 9. toukokuuta 2013

Kohta syödään tomaatteja

Kohta varmaan jo kukkivat?

Tomaattini siis. Kerroinkin istuttaneeni vaikka ja mitä siemeniä. Valitettavasti tuo mansikkani ei näytä onnistuneen, mutta tomaatit kasvavat hurjaa vauhtia. Lahjoitin jopa äidilleni muutaman taimenen, nuo kun tuntuvat olevan todella kestävää lajia! Itämis prosentti ylitti sadan, sillä pussukan

Pari päivää ovat nyt amppelit olleet ulkona "kasvihuoneessa" ja näyttävät nauttivat oikein kunnolla auringonvalosta ja lämmöstä. Eivätkä yön alhaiset lämpötilatkaan ole häirinneet pikkuisiani. Reippaita tomaatinalkuja!

Tuo "kasvihuone" oli muuten yllättävän tukevan oloinen hyllykkö, hintaansa nähden suorastaan loistava!

Kukka-amppeli siirtyi tänään tuonne seuraksi, hajuherneenikin näyttävän itävän, tosin niiden kanssa ei kai voi epäonnistua?

Kyllä se kesä nyt on oikeasti täällä!


tiistai 7. toukokuuta 2013

Kävellen kotiin

Kalenterini ei toimi.

Reilu viikko sitten ovikellomme soi. Luulin että joku perheenjäsenistä oli lähtenyt ilman avaimia liikenteeseen, onneksi oli sentään sen verran aivoissa toimintaa että vedin aamutakin päälleni ennen kuin avasin ovemme. Ulkopuolella seisoi keltaliivinen kypäräpää joka kysyi "herätinkö"? En luonnollisesti tiedä minkälaisessa asussa heidän perheessään avataan ovi, en tunne koko miestä, minulla on kuitenkin tapana olla puettuna kun tapaan minulle tuntemattomia henkilöitä. Ja jopa silloin kun tapaan sellaisia jotka tunnen. Katselin siis herraa hieman hämmästynyt ilme naamallani, ne jotka tietävät millä tuulella olen aamusta voivat lukea tuon "hämmästynyt" sanan kohdalla jonkun totuudenmukaisemman sanan.

Herra tahtoi keskustella pihatiestämme, joten sanoin, kukkasin kehystetyn puhekuplan avulla, että puen päälleni ja tulen ulos.

Herra työnjohtaja tahtoi informoida että pihatiemme katkaistaan maanantaina ja on sitten parisen päivää poikki. Autojen tulisi olla poissa pihasta heti aamusta, sen jälkeen niitä ei pihasta saa pois. Kävellen kuulema pihaan pääsee. Sepä hauskaa. Entä jos tarvitsemme ambulanssia? Siihen ei herralla ollut vastausta.

No, teimme työtä käskettyä, eipä oikein ollut vaihtoehtoja, joten sunnuntaina siirsimme automme pihalta pois. Maanantai aamuna kävelin sitten, leveää pihatietämme autolleni ja iltapäivästä ajoin sitten takaisin pihaan. Manaten hieman herroja työntekiöitä.

Eilen oli sitten taas maanantai, mutta en todellakaan siirtänyt autoani yhtikäs mihinkään, minulle kun oli hieman epäselvää mistä maanantaista olimme puhuneet. En nimittäin unenpöppöräisenä ymmärtänyt kysyä tarkempaa päivämäärää. Minä kun kuvittelen että jos puhutaan maanantaista puhutaan siitä seuraavasta. Eikä jostakin toisesta maanantaista. Olen hieman yksinkertainen siinä(kin) suhteessa. Iltapäivästä en kuitenkaan ajanut pihaan. Hyvä että pääsin edes kävellen perille!

Suureksi yllätyksekseni herrat kuitenkin yllättivät hieman. Tänään jo pääsin ajamaan pihaan! Ja aikamoista valtaväylää pitkin! Yllätyksiä todellakin oli tarjolla muutenkin. Vanha piha on noin metrin korkeammalla kuin tuo uusi taso. Ihan ok muuten, mutta kuten jo keväällä huomasimme, ja kerroin myös herra työnjohtajalle tämän salaisuuden: vedellä on taipumusta valua alaspäin ja hiekka tuppaa valumaan sen mukana. Tämä eroosio tuntui olevan herralle ihan uusi ilmiö! Toki se sattuu olemaan yksi maailman tunnetuimmista ilmiöistä, mutta ehkäpä tällainen tieto ei kuulu tiemestarikoulutukseen? Toinen mielenkiintoinen asia on tuo tukimuuri. Sitä on rakennettu isojen poikien legopalikoilla. Ongelma vaan on että yksi palikka on noin ½ metriä liian matala. Mutta ehkäpä se oli tarkoituskin?

No, ehkäpä en arvostele keskeneräistä työtä. Varmaan jo huomenna nuo pienet ongelmat ratkaistaan ja maisemointiryhmä tuo multaa tuohon vanhan kukkapenkkini paikalle. Uskonhan minä joulupukkiinkin!

Kulkuväylä

lauantai 4. toukokuuta 2013

New Blog Love

Olen saanut tunnustuksen!

Lämmin kiitos Pauliinalle, Pauskan elämää blogin omistajalle! En löydä edes sanoja millä kiittää, tämä on blogini ensimmäinen palkinto ja se tulee taatusti olemaan se kaikkein tärkein! On aivan fantastisen ihanaa että joku tunnustaa lukevansa blogiani ja vielä nauttiikin lukuhetkistään. Tack Pauliina!

Tunnustuksen ohjeet:
* Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka tunnustuksen sinulle antoi. 
Kiitos Pauliina! Vielä kerran :)
* Valitse viisi ihanaa bloggaajaa ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

Sitten pitää siis valita viisi blogia. Ymmärtääkseni tarkoitus olisi vielä valita itselleen uusia blogeja, joka tekee tästä todella haasteellista. Nettihän on täynnä blogeja!

1) Aloitan kuitenkin blogista jota olen seurannut jo jonkin aikaa: Hovkonditorn. En muista miten alunperin löysin kyseisen blogin, mutta rakastuin välittömästi. Blogin pitäjä on suomenruotsalainen joka vielä jokunen kuukausi sitten asuin Singaporessa, nykyään nauttii Amsterdamin maisemista. Hänen valokuvansa ovat loistavia ja ne tekevät resepteistä todella houkuttelevia. Suosittelen!

2) Seuraavaksi sitten blogi jota en valitettavasti voi seurata nykyään koska kirjoittaja jäi pitkälle tauolle. Ihan siitä syystä että jäin kaipaamaan nauruhermoja kutkuttavaa blogia, annan Tarjoiluehdotus-blogille tunnustuksen. Jospa joku toinenkin saisi nauraa niin että vatsalihakset huutavat armoa. Suosittelen että aloitatte vanhimmista teksteistä.

3) Löysin ihan oikeasti uuden blogin, tänään ja ihan sattumalta. Farkkuutta on siis niin uusi tuttavuus, etten osaa juurikaan kertoa siitä muuta kuin että aion tutustua tarkemmin. Ainakin nuo ensivilkaisut vakuuttivat minut siitä että tahdon lukea enemmänkin. Näyttäisi löytyvän kivoja ideoita joita lapset voisivat toteuttaa.

4) XL-elämää löytyi Pauliinan kautta. Nimi jo sanoo miksi tykkään seurata ja olen jo huomannut että mietin menisinkö vaatekauppassa ihmettelemässä valikoimia. Pakko olisi, kun vaatekaapissa on pari pahaa koloa. Ja selvästihän kaupoista löytyy vaatteita myös meille jotka syömme hieman enemmän kuin salaatinlehden kahdessa päivässä.

5) Ja ihan vaan siksi että on pakko: Canoan retkimelojien oma blogi <3


torstai 2. toukokuuta 2013

Vapputunnelmissa

Vappuna kuuluu juoda simaa.

Kerroin jo viime vuonna miten isoäitini joi simansa, näin vapun alla taas muistuu mieleeni tuokin asia. Samalla kun mietiskelin simaa päätin että on aika tehdä omia muunnoksia simastakin.

Ideana käytin Muumipapan simaa, mutta tällä kertaa päädyin käyttämään mansikoita. Kir Royal olisi äitini lempijuomia, eli oikeastaan olisi pitänyt päätyä viinimarjoihin, mutta jospa se olisi sitten seuraava versio?

Koska en jaksanut inventoida omaa pakastintani päädyin ostamaan kotimaisia mansikoita pakastealtaasta. Tosin olisi ollut ihan viisasta kaivaa sieltä pakastimesta taas hieman tavaraa pois. Se on joku outo Bermuudan kolmio, tuo meidän pakastin. Sinne katoaa vaikka ja mitä!

Olen lähes neuroottinen näiden pakastemarjojen kanssa. Kotimaisia niiden pitää olla! Noroviruksen aiheuttamia ruokamyrkytyksiä on levinnyt pakastemarjoista, ja nyt epäillään että
hepatiitti Akin olisi tarttunut ulkomaalaisista pakastemarjoista. Ei kuulosta kivalta. Sitä paitsi tuo joutsenmerkki on niin kaunis tuossa pussissa. Ainakin Pirkalta löytyy "Suomalaisia mansikoita" pakasteena. Oli oikeasti suhteellisen haastavaa löytää kotimaisia marjoja pakastealtaasta. Minneköhän ne kotimaiset katoavat? Bermuudan kolmioon? Vai jäävätkö ne puskiin pilaantumaan?

Vaikka marjat olivatkin kotimaisia päädyin kuitenkin kiehauttamaan niitä pari minuuttia. Eipä se tuon siman kannalta ole niin merkityksellistä ovatko kiehuneet vaiko ei, mutta ja neurootikko minussa on hieman rauhallisempi.

Mansikkasima

2 l kiehuvaa vettä
500 g kotimaisia pakastemansikoita
500 g sokeria
2 l kylmää vettä
½ herneen kokoinen pala hiivaa (½ pikkurillinkynsi on se mummin mitta)

Lisää kiehuvaan veteen sokeri ja marjat. Lisää kylmä vesi ja kun seos on noin 37 asteista voit lisätä hiivan. Anna käydä seuraavaan päivään. Lisää noin teelusikallinen sokeria ja muutama rusina pulloihin ja pullota sima. Säilytä viileässä. Sima on valmista kun rusinat ovat nousseet pintaan, eli parin päivän kuluttua. 


keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Burgeribileet á la Hälsans Kök!

Löytyihän niitä Hälsans Kök pihvejäkin!

Buzzadorilta siis tuli haaste maistella Hälsans Kök tuotteita ja olenkin jo kertonut kasvispulla kokeilustani. Buzzadorina siis testailen erinäköisiä tuotteita ja kerron niistä sitten rehellisen mielipiteeni.

Päätin tarjoilla hampurilaisia kertomatta pihvistä mitään. Reilu puolet pihvistä on soijaa ja tuote kelpaa kasvissyöjälle joka hyväksyy kananmunat kasviksiksi. Tietysti voidaan keskustella siitä onko kananmuna kasvista, mutta koska en nyt aio heittäytyä vegaaniksi niin unohdetaan valkuaisjauhe. 

Hampurilaisiin tuli sämpylän päälle hieman voita, salaattia, hampurilaiskastiketta, Hälsans Kök pihvi, ketsuppia, juustoa, tomaattia, basilikaa ja sipulia. Ja sitten tarjolle, ilman että pakkausta näkyi missään.

Iltapala upposi loistavasti! Sen arvasin että uimarini olisi innoissaan kun totuus paljastettaisiin. Hän ilmoitti että tällaista iltapalaa voidaan syödä viikottain. Yllätyksekseni partiolainen ei innostunut ajatuksesta että kyseessä oli soijapihvi. Olisi pitänyt ilmaista asia hieman toisin, kasvispihvi olisi varmaan ollut suositumpi sanavalinta? Epäilen että neiti assosioi sojaproteiinista soijakastikkeeseen, mikä sitten onkin hieman eri asia. Viimeinen pala jäi syömättä, periaatteesta epäilen, sillä siihen saakka hampurilainen uppoi ihan hyvin. Sille hylätylle palasellekin löytyi vapaaehtoisia syöjiä. Koirat olivat sitä mieltä että kyseessä oli aivan loistava tuote!

Suurimman yllätyksen tarjosi kuitenkin mieheni. Olin luullut että herra ilmoittaisi että hän ei tykännyt, mutta kas kummaa, mieheni on kasvanut aikuiseksi! Vannoutunut lihansyöjämme väitti ettei pystynyt sanomaan että tuotteessa ei ollut lihaa. Kuulema maistui ihan kuten muutkin valmispihvit, mutta sen suhteen herra oli väärässä. Nämä ovat maukkaampia kuin nuo olevinaan jauhelihapihvit, ovatkohan lihaa edes nähneet nuo einespihvit? Mutta yllätyksekseni siis herra ei tyrmännyt näitä Hälsans Kök pihvejä, päinvastoin! 

Ja mistä minä tykkäsin, nämä sai valmistaa ihan luvalla mikrossa! Tosin, eivät ne pullatkaan siellä räjähtäneet, lupasinhan kokeilla.  


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...