Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Toinen

Aloitetaanpa teidän ehdotuksillanne. Olin ihan ihmeissäni kun sellaisia tuli! Ihanaa!

Ensimmäinen inspiroi teitä sanoilla:


Adventti
Tästä jo kerroinkin A:n kohdalla.

Ensimmäinen Joulu

En löytänyt "sinäputkesta" kuin heavyversioita, joten Celtic Woman laulakoot sen tässä.


Ja sitten minun inhokkilauluni jatkuu:

Toisenakin päivänä tuo tosirakkaus on hieman outo lahjoineen. Elävää eläintä kun ei lahjaksi kannata antaa. Niiden mukana tulee vastuuta, eikä hoitaminen aina ole ihan itsestään selvää. 

" On the second day of Christmas, my true love gave to me: two turtle doves and a partridge in a pear tree"

Siis oikeasti: kaksi turturikyyhkyä! Villieläintä ei saa pitää lemmikkinä, laki on kovin yksiselitteinen sen asian suhteen. Ehkäpä tämä rakas oli ostanut ihan vankeudessa syntyneitä puluja?  Kovin uhanalainen tämä lintu ei tosin ole, vaikka meillä onkin harvinainen vieras.  Uhanalaista eläintä ei ilman Cites todistusta saa edes omistaa. Vaikka olisi kuinka vankeudessa syntynyt, siitä pitää löytyä paperit.  Meidän tuo Cites eläin ei tosin pystyisi luonnossa elämään, vankeudessa kun on syntynyt ja hieman ankean alun saanut elämäänsä. Mutta kovalla työllä tuostakin on saatu lähes "fiksusti" käyttäytyvä lintunen. 



Vai ovatko turtle doves oikeasti kilpikonna puluja? Mitä geenimanipulaation riemuvoittoja sellaiset ovat? Voi eläin ressukat. Pystyvätköhän edes lentämään kilpensä kanssa? Ja uskokaa tai älkää, googlaamalla löytää vaikka ja mitä. Kilpikonnalinnut:




Mutta jos nyt lahjaksi saa kaksi pulua sopii toivoa että mukana tulee kunnon kokoinen häkki että puluset mahtuvat lentämään. Ja runsaasti ruokaa! Linnut ovat aikamoisia syöppöjä ja viskelevät ruokaansa ympäri häkkiänsä. Ja parasta olisi että siivoajakin tulisi lahjaksi. Sen verran pari pulua sotkevat nurkkia. Uskokaa pois, tiedän mistä puhun. Parhaimmillaan meillä oli 7 lintua kotona, jos oikein muistan. Eivätkä ne todellakaan istuneet häkissään, vaan lentelivät vapaasti asunnossamme kun olimme kotona. Hauskoja eläimiä, mutteivät erityisen siistejä. 

Ja miksi ihmeessä pitää saada uusi päärynäpuu jossa istuu lintu. Mielikuvituksen puutetta vai dementiaa? Mikä ihmeen lintufiksaatio tällä tosi rakkaudella oikein on?

Tosin, toihan minunkin elämäni mies kaksi lintua tullessaan kun muutimme yhteen. Ne eivät kuitenkaan olleet puluja. Eikä niillä kyllä ollut päärynäpuutakaan missä istua. Joulukuusi kylläkin.

No, toisena päivänä on lahjaksi joka tapauksessa saatu 2 turturikyyhkystä, 2 päärynäpuuta ja 2 lintua joiden lajimääritys on hieman auki. Ainahan ne kyyhkyt voivat istuskella niissä jäätyneissä puissa, mutta toivottavasti tämä toinen raakapakaste ei olisi kalkkuna. Elävä riikinkukko voisi olla kaunis. Varsinkin valkoisena. Mutta minne senkin tunkee talvella?

tiistai 30. lokakuuta 2012

Ensimmäinen

Maailmasta löytyy ainakin yksi joululaulu jota, melkein ainakin, inhoan.

Twelve days of Christmas. Onko typerämpää rallatusta olemassa?

Olen oikeasti yrittänyt oppia ymmärtämään mikä tässä laulussa on ideana, ja onhan se selvinnytkin, mutta silti, ei se muutu sen ihanammaksi! Tämänkin taustalla on luultavasti alunperin ranskalaiset? Ensimmäistä kertaa rallatus on julkaistu Englannissa 1700-luvulla, joten kauan sitä on lauleskeltu. Tosin ei minun toimestani. Variaatioitakin siitä on satoja ja taas satoja, ei kai sinäänsä niin ihmeellistä jos sitä on rallateltu vuosisatoja.
Jos joku teistä ei tiedä mistä laulusta puhun, youtube auttaa:



Mutta käydään nyt ne numerot läpi, kuitenkin. Kun kirjaimet jo saivat omat tekstinsä!

Nuo kaksitoista joulun päivää ovat muuten päivät joulusta loppiaiseen. Tälle laululle on olemassa kristillinenkin tulkinta, minä nyt kuitenkin aion tulkita sen ihan omalla tavallani!

" On the first day of Christmas, my true love gave to me: A partridge in a pear tree"

Jonkun version mukaan lahjojen jakelija olisikin äiti. Ei kai yksikään äiti ole niin typerä että lahjoittelee tällaisia lahjoja? Pakko olla se "True love" asialla, rakstuneena tekee kaikenlaista hölmöä.

Ajatellaan nyt tuota päärynäpuussa istuvaa lintua. Aitokana kyseessä, lienee huomattavasti tutumpi lukioilleni peltokanana? Sekin on muuten kummallista että eläimille piti kehitellä uusia nimiä. Tikutakut ovat ehdoton pohjanoteeraus noista ehdotelmista.

Mitä ihmettä tuo kanalintu sitten tekee puussa? Eivätkö ne juurikin pysyttele pelloilla eli maassa. Ja onko kyseessä fasaani, riikinkukko vaiko viiriäinen? Vai mikä lintu? Miksi ihmeessä kukaan tahtoisi puutarhaansa päärynäpuuta jonne on köytettynä kiinni  kalkkuna? Tietysti kalkkuna kuuluu joulupöytään ja jos se on ollut pakastekalkkuna niin ok, mutta erityisen elintarvikehygienistähän tuo ei ole, lähetellä raakapakastetta köytettynä puuhun. Ellei ulkona ole parikymmentä pakkasastetta tai kuljetus tapahdu pakasteautolla niin tuo kalkkunamme sulaa. Ja sen seurauksena syöjä sitten kärsii ruokamyrkytysestä. Ei ollenkaan hyvä asia. Suorastaan aika ällöttävää joulun aikaan palvoa Arabia-jumalaa. Tai oikeastaan ihan sama ja sama mihin aikaan vuodesta sen Ido pöntön eteen pitää polvistua.  Sitäpatsi, kuka tahtoo sen pakasteen vasta joulun jälkeen? Silloin ainakin meillä aletaan olla aika kyllästyneitä jouluruokaan.

Eikä sitä puutakaan oikein joulun välipäivinä tahtoisi, ei sitä silloin voi istuttaa. Tosin jos sekin tulee umpipakastettuna, tuskinpa on tarkoitettu istutettavaksi. Onkohan ideana ollut että puu haloiksi ja uuni lämpimäksi? Umpijäässä olevan päärynäpuun hakkaaminen haloiksi onkin sitten haasteellinen homma. Voi olla kuulkaa sairaalareissu edessä jos kirves lipsahtaa. Onkohan tässä ollenkaan ajateltu vastaanottajaa. Ja onkohan lähettäjä sittenkään mikään true love? Psykopaatilta tämä alkaa vaikuttaa!

Voitte muuten ostaa tällaisen koristeen itsellenne täältä

maanantai 29. lokakuuta 2012

Jotkut osaavat

Sain aivan ihanan lahjan ystävältä.

Hän oli itse tehnyt paperilangasta kranssin! Ja sen sisälle oli "viritetty" ledvalosarja. Aivan käsittämättömän kaunis kranssi. 

Alkuperäinen ohje tuli Taito Pirkanmaan ry:n sivuilta, jostakin lehdestä se oli otettu talteen. Pienen googlauksen jälkeen onnistuin löytämään ohjeet netistä.

Minulla on jo tällainen ihana koriste keittiön ikkunassa. Se ilahdutti aamulla, huomasin hymyileväni kun pääsin nauttimaan "valoterapiasta".

Lämmin kiitos ystävälle, aivan ihana lahja!


sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ihania piparkakkuja

Vaalipäivän kunniaksi päätimme tehdä isänmaallisia piparkakkuja.

Ihan täydellisen isänmaallista tästä ei tullut, tikkareiden kohdalla jouduin tinkimään, en nimittäin löytänyt muumitikkareita kaupasta. Mutta luki sentään toisessa pussissa Fazer. 


Päätimme siis leipoa piparkakkuja ja olin päättänyt jatkojalostaa loistavaa tuotetta nimeltään piparkakkutaikina Marianne crushilla. Taikinan sekaan siis mariannemurusia ihan reippaasti. Ajanpuutteen takia päädyin valmistaikinaan, mutta hyvin nuo karkkipalaset sinne sekaan kaulimalla saatiin. Hieman kuin lehtitaikinaa tekisi: kaulitaan ja käännetään, kaulitaan ja...

Osaan piparkakuista teimme taas karkki-ikkunan, tikkareita morttelissa murusiksi ja karkkimurskaa, aika reippaasti reikään.


Paistetaan kuten pipareita 200 asteessa noin 5 minuttia. Marianne piparit eivät tummu yhtä hyvin kuin "tavalliset" piparkakut. Mutta ovat aivan hurjan hyviä! Tätä kokeilemme taatusti uudestaan!


Toivottavasti ehdokkaanne pääsi valtuustoon! Nyt glögiä ja suomi-pipari! 



lauantai 27. lokakuuta 2012

Pyhäinpäivää odotellessa

Kaiken pyhän aatto.

Kohta on siis taas aika viettää halloweenia, eli kaiken pyhän aattoa. Eli pyhäinpäivän aattoa siis. Ymmärtääkseni tuo oikea halloween osuu 31.10, mikä takoittaisi että pyhäinpäivä olisi 1.11. Meillähän tätä päivää vieteään marraskuun ensimmäisenä viikoloppuna, mikä siirtäisi halloweenin ensi viikon perjantaille. 

Meidän perheessä ei pyhäinpäivän aattoa juhlisteta mitenkään erityisesti, eivätkä lapseni käy pummaamassa naapureista karkkeja uhkailemalla kepposilla. Mutta muistan että kerran vietimme kavereiden kanssa, lapsien takia halloweenia. Teemana tietenkin pahikset ja ällöt syötävät. Ja pihalle koverrettiin aito kurpitsalyhty. Jos kaipaatte inspiraatiota sellaiseen niin näitäkin on netissä loputtomasti.




Silmälinkki olikoin Ån kohdalla alkuviikosta, mutta onhan näitä kammoleivonnaisia maailmassa loputtomasti. Meillä oli silloin hämähäkkikakkua, sormia, luita...en muista mitä kaikkea. Mutta hauskoja ideoita tuli ihan sähköpostiinikin alkuviikosta. Vai mitä sanotte dipattavista sormista? Suosittelen että dippikastike olisi verenväristä eli tomattipohjaista kastiketta. Olisi tällainen paholaispiirakkakin aika hauska. Pitäisikö ihan harkita juhlia?

Halloween on kuulema skottilaisten matkassa reissannut amerikkaan. Siellähän tätä juhlaa vietetään todella vauhdikkaasti ja on ymmärtääkseni joulun jälkeen tärkein pyhä. Trick or treat!




perjantai 26. lokakuuta 2012

Ö niin kuin öljykynttilä


Öljykynttilä

Kaikki kiva loppuu aikanaan. Täytyy tunnustaa että aakkosten läpikäyminen kanssanne on ollut aivan uskomattoman hauskaa. 

Jouluna tulee käytyä haudoilla ja ulkonakin tulee poltettua kynttilöitä lyhdyssä. Öljykynttilät ovat tähän tarkoitukseen aivan loistavia. Palavat lähes säässä kuin säässä ja kyllä elävä liekki vaan voittaa ne sähköiset. Silti olemme siirtyneet käyttämään ulkolyhdyssämme patterikynttilää. Paloturvallisuussyistä. Mutta jouluna pyrin pitämään aitoa kynttilää lyhdyssä.Tunnelman takia. Tosin, sisällähän me olemme, joten sinäänsä ei kai sillä ole väliä. Mutta jotkut asiat nyt vaan kuuluu olla tietyllä tavalla. Vaikkakaan kynttilää ei saisi polttaa valvomatta. 

Teidän Ö:nne:

Öylätti joulukirkossa

Joulukirkko on niin ihanan tunnelmallinen paikka. Ehtoollinen ei kuitenkaan ole meille pakollinen osa, menemme ennemminkin papin perässä. Olen hieman vaativa sen suhteen.

Öljylyhty

Nämä ovat viime vuosina taas lisääntyneet ihan hurjasti. 

Öl

Jouluolut. En juo, mutta joulukalenteriinhan tuota voi piilotella. Tosin muistakaa Tontun varoitus: Liian paljon Talviolutta voi olla pahaksi sinun tontullesi ja saattaa heikentää kykyäsi ajaa rekeä tai käyttää leluntekovälineitä!

Ja lopuksi vielä 

Önskelista

Toivomuslistallani oli vähintään 5 henkilön arvaus / kirjain. Se ylittyi moninkertaisesti. Kiitos kaikille. Akkoset olivat tässä. 

torstai 25. lokakuuta 2012

Ä niin kuin Äiti


Äitien tekemä ruoka

Tästäkin olen kertonut monta kertaa. Joulupöytämme on yhteistyön tulosta ja ruokaa tehdään useassa keittiössä. Ja koska en viitsi tehdä laatikoita niin "meidän äiti tekee minun laatikkoni". Niitä sitten jatkojalostetaan muskotilla, kermalla, voilla ja kinkkuliemellä. 

Mutta onneksi meillä ei tarvitse tapella kenen äiti tekee ne parhaimmat ruoat, kaikki pöydästä löytyvä on suorastaan herkullista!


Äidit olivat pääosissa teidänkin ehdotukissanne:

Äiti

Hyvin tärkeä henkilö, myös jouluna!

Äidin joulusukka

Näitä on kuulema kaksi ja ne ovat raidalliset ja tehty villasta. Villasukat ovatkin aivan huippujuttu! Ja Novitan Raita helpottaa ihan huomattavasti elämää, jos tahtoo raidallisia sukkia siis.

Ähky

Paha sairaus, sitä ei kannata itselleen hankkia. 

Ärtsoppa

Uimarimme ehdotus. Ei sinäänsä hassumpaa, koska kinkunjämät voi hernekeittoon upottaa. Yksi ongelma tässä kuitenkin on: inhoan herneitä. Ja olen koulussa kerran hernekeittoa tehnyt, tai siis minä en sitä tehnyt vaan luokkakaverini, mitään niin järkyttävää en ole eläessäni syönyt! Minä tein pannukakkua, sitä pystyi sentään syömään. Se keitto oli vetistä suolalientä. 


keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Å niin kuin Åbo

Åbo

Jos maamme kaupungit pistetään paremmuusjärjestykseen niin Turku on kärkikolmikossa. Maamme virallinen Joulukapunki, pakkohan sitä on rakastaa. Ja sieltä julistetaan Joulurauhakin:



Huomenna, jos Jumala suo, 
on meidän Herramme ja Vapahtajamme armorikas syntymäjuhla; 

ja julistetaan siis täten yleinen joulurauha kehoittamalla 

kaikkia tätä juhlaa asiaankuuluvalla hartaudella viettämään 

sekä muutoin hiljaisesti ja rauhallisesti käyttäytymään, 
sillä se, joka tämän rauhan rikkoo ja joulujuhlaa jollakin 
laittomalla taikka sopimattomalla käytöksellä häiritsee, 
on raskauttavien asianhaarain vallitessa syypää siihen 
rangaistukseen, jonka laki ja asetukset kustakin rikoksesta 
ja rikkomuksesta erikseen säätävät. Lopuksi toivotetaan kaupungin 
kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa.

I morgon, vill Gud, 
infaller vår Herres och Frälsares nåderika födelsefest; 
och varder förty härigenom en allmän julfred kungjord och påbjuden, 
med åtvarning till envar att denna högtid med tillbörlig andakt fira, 
och i övrigt iakttaga ett stilla och fridsamt uppförande, 
emedan den, som häremot bryter samt julhögtiden 
genom något olagligt eller otillbörligt förfarande oskärar, 
gör sig under försvårande omständigheter förfallen till det straff, 
lag och författningar för varje brott och överträdelse särskilt påbjuda. 
Slutligen tillönskas stadens samtliga invånare en fröjdefull julhelg.

En ikinä uskonut että keksisitte mitään muuta kuin rakkaan Turkuni, kuinka väärässä olinkaan.

Åkerö omenat

Lokakuun alussa alkaa kauppoihin tulla talviomena jaiketta nimeltään Åkerö. Netissä väitetään että olisi ruotsalainen lajike, mutta sinne puu on alunperin tuotu Hollannista.
Uusin lajike on muuten nimeltään Åkerö hassel.

Åke Ohlmark

Tämä herra vastaa "Breven från Jultomten" kirjan kännöksestä. Kirjasta kerroin jo viime vuonna.

Åsas läskiga tryffelögon

Koska Tomtens dotter kertoi tänään tällaisista Halloween herkuista on ihan pakko linkittää, vain ja ainoastaan siksi että sattui osumaan Å teemaani.

Ja päivän hupihetkenä: Åke



Toinenkin laktoositon

Avasimme sitten Kanadan vaahterasiirappi jäätelön.

Ingman Creamy sarjaa tämäkin laktoositon. Tuon Creamyn hyvä puoli on että se on lusikoitavissa heti pakastimesta tullessaan, tosin se sulaakin suhteellisen nopeasti.

Maku oli tässäkin ällöttävän makea, joskin osasin odottaa sitä kun puhuttiin siirapista. Mutta miksi ihmeessä saksanpähkinät on pitänyt kandeerata ja sekaan lisätä vielä siirappirakeita? Kun ajattelee että saksanpähkinää tuossa on 7% ja se on kolmantena valmistusainelistassa, voin vain kuvitella sokerin määrää, toisena ainesosa luettelossa. En voi sanoa että ihastuin tähänkään, joskin se oli maultaa parempi kuin Romanoffin mansikat.

Edelleen ei mikään voita Ben & Jerry's jäätelöitä, ihan se ja sama mistä mausta puhumme. Sitä ei vaan saa laktoosittomana. Ja jos puhumme laktoosittomista tuotteista on todettava että alkuperäinen on paras. Hyvä Valio!

Tätäkin voisi tietysti tilata kotiin

tiistai 23. lokakuuta 2012

Loistava idea

Joillakin välähtää!

Löysin tällaisen, aivan loistavan idean netistä. Alkoholi monopoliyhtiön tylsät glögipulloille tarkoitetut lahjapussit on niin nähty! Eivätkä askarteluliikkeestä saatavat ole juurikaan sen hauskempia. Tämä idea ainakin on erilainen! Ja voi käydä herran vaatekaapista hakemassa materiaalia. Ompelukone tosin pitäisi hankkia.



Alkuperäinen idea, ohjeineen, löytyy täältä

Z niin kuin Zacharias



Zacharias Topelius

Olen senkin kertonut että kotona on tullut luettua vaikka ja mitä. Olin aikoinani oikea kirjojen suurkuluttaja. Äidilläni oli mm. Topeliuksen satukirjoja ja nekin luin kannesta kanteen. "Sampo Lappelill" on yksi saduista jonka muistan, toinen "Björken och stjärnan". Vaikka nämä ovatkin varmaan osa kansallisaarrettamme, luulen että kivempiakin satuja on lapsille olemassa. Eikä tuo Z:n Sylvian joululaulukaan kovin iloinen ole. Kuten olen kertonutkin "där uppe i taket, där hänger han än" saa vaan edelleenkin ajatukseni hypähtämään hirttosilmukkaan. Mutta löytyy Topeliukselta sentään En etsi valtaa, loistoa joka on yksi suosikeistani. Topelius pääsi myös "kartalle" kotonamme. Vanhempani aina välillä keskustelevat siitä kumpi heistä on paljasjalkaisempi stadilainen. Tällä kertaa kysymys kuului: mikä stadin kaduista alkaa z:lla. Isäni heti tietysti vastaamassa: hän kyllä tietää että Zacharias Topeliuksenkatu on olemassa. Hyvä yritys isi, mutta äiti tällä kertaa tiesi:

Zaidan katu

Pääkaupunkimme ainut Z:lla alkava katu. Sijaitsee Allergiasairaalan lähellä ja on näitä suhteellisen uusia kadunpätkiä. Kadulle nimensä on antanut Allergiasairaalan perustaja Zaida Eriksson-Lihr

Zibelina eli Soopeli

Tämä eläin tunnetaan myös nimellä nokinäätä. En ole suoraan sanottuna koskaan kuulutkaan, mutta soopeli värinähän liitty jokapäiväiseen elämääni, sitähän nuo kaikki neljä nelijalkaistamme ovat.

Zetan vetäminen

Pitkään ja hartaasti. Jouluna ei herätyskelloa tunneta joulukirkon jälkeen.

Zumba

Kuulema loistavaa kinkun polttamiseen. En ole koskaan harrastanut, en tiedä.

maanantai 22. lokakuuta 2012

Y niin kuin ystävät


Ystävät

Ystävät ovat niin korvaamattomia, että eihän tätä edes tarvitse selittää?

Silloin joskus aikoinaan, kun muutimme yhteen tulevan mieheni kanssa, tarjosimme jouluglögiä aaton aattona periaatteella: avoimet ovet. Siihen aikaan 42 neliöön pystyi ahtaamaan loputtomasti ihmisiä. Nykyään tilaa olisi hieman enemmän, mutta ysävienkin aika on kortilla, joten perinne jossakin vaiheessa vaan loppui. Pitäisiköhän yrittää elvytellä, silläkin uhalla että juon litratolkulla glögiä itse? En vaan kyllä tiedä mihin rakoon sen saisi tungettua, lasten rajoittavien aikataulujen takia, mutta oikeasti...!

Siirrytään teidän ehdotuksiinne ennen kuin muutun liian nostalgiseksi:

Yösyöminen

Aivan loistava ehdotus! Onkohan mikään muu aika vuodesta niin jääkaapilla käymisen kulta-aikaa kuin joulu? Tummaa joululimppua jonka päässe sinappia, siihen päälle kinkkua ja sen päälle vielä suolakurkkua. Tai jos ei jaksa jääkaapille saakka niin pöydällä on pähkinöitä.
Tästä sitten seuraa se toinen ehdotus:

Ylensyöminen

Tämä taas on se vähemmän mukava puoli joulussa. Voi kunpa oppisin...

Yhdessä oleminen

Se on sitä joulua, ihan oikeasti. Se ja sama mitä ruokaa tarjotaan, onko pölyt pyyhitty ja löytyikö sitä kuusta lainkaan huoneen nurkkaan. Missä perheeni on, siellä on joulu. 

Joulukortteja odotellen

Joulukorttien määrä on selvästi vähentynyt vuosien varrella.

Yksi syy on toki nykyelektroniikka, osa korteista tulevat sähköisessä muodossa.Ja osa ystävistämme muistavat jotakin hyväntekeväisyysjärjestöä korttien sijaan. Se on hienoa ja ilomielin lahjoitan "korttini" hätää kärsiville. Mutta silti kaipaan noita kortteja. Ne ovat osa tunnelmaa.

Meidän joulukorttimme roikkuvat esillä jouluna, koristamassa jotakin kohtaa kodistamme. Olohuoneen katossa, ylhäällä orressa, ne roikkuivat vuosia, viime vuonna ne koristivat portaikkoamme. 

Koska rakastan kortteja, päätin huolehtia että niitä tulee tänäkin vuonna. Liityin mukaan korttijengiin. Onneksi meitä jouluihmisiä löytyy netistä!

Tack Marie för att du fixar detta


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Maaginen luku kolme

Pizzapohjan kuuluu olla ohut ja rapea!

83% teistä äänesti sen vaihtoehdon puolesta ja olen kanssanne ihan samaa mieltä. Meillä pizza tehdään leivinjauheella, en pidä paksuista hiiva pohjista. Tosin pidän kyllä calzonesta, joten sillekin olisin voinut antaa ääneni.

Pizzapohjahan on helppo tehdä ihan itse, toki kaupasta löytyy myös valmista pizzapohjajauhoseosta. Mutta kun pizzapohjan resepti on niin helppo muistaa, "ainut" asia jonka tarvitsee muistaa on kolmonen

Kolmosen pizzapohja

(2x3 dl =)6 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
(½x3=) 1½ tl suolaa
3 dl vettä
3 rkl (oliivi)öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää vesi ja ihan loppuvaiheessa vielä öljy. Levitä taikina leivinpaperille ja päälle vielä täytteitä maun mukaan.


X niin kuin X-mas




X-mas 


Lukioaikainen englanninkielen opettajamme ei hyväksynyt tätä kirjoitusmuotoa. En osaa sanoa oliko hän kristitty, mutta selvästi hän oli sitä mieltä että Christmas on se ainut oikea kirjoitusmuoto. X-mas, tietääkseni, on kehitetty uskontoneutraaliksi sanaksi. Syy tähän on hyvin epäselvä minulle, ymmärtääkseni vain kristityt viettävät joulua. Muut sitten jotakin muuta keskitalven juhlaa. Mikäli yleensäkään viettävät mitään. Niin tai näin, opin jo koulussa että se on Christmas, ei mikään ristihyppy-masiina. 

Ainut suomenkielinen sana (tietääkseni) joka alkaa Xllä on muuten x-akseli. Vaikka pidinkin matematikkan opettajastani, se EI kuulu jouluuni. 


Ymmärrän ettette keksinnet mitään X-masta kummoisempaa, siispä siirrymme äidinkieleeni ja teemme ehdotetusta sanasta hieman pidemmän selvityksen. Työ jos joku on lähes jokapäiväistä ja joulu on 365 päivää vuodessa joten Ksylitoli on osa jouluani.

Ksylitoli eli Xylitol

eli sokerialkoholi. Toinen opettajani, tällä kertaa kemian, kertoi että kaikki -oli loppuiset sanat ovat alkoholeja. Etanoli, sorbitoli, metanoli... 
Aika hyvin ovat koiranomistajat oppineet varomaan tätä "myrkkyä". Jonkun tutkimuksen mukaan ½ purkkatyyny/kg voi olla tappava annos. 

Ensiapuna koira oksennetaan, mikäli ksylitoli on syöty äskettäin. Oksettaminen tapahtuu mieluiten laimealla 3% vetyperoksidilla, 15/10 kg (maks. 50 ml/koira). Suolalla oksettaminen ei ole suositeltavaa, mikäli koira ei oksenna (en muuten tiedä yhtään joka olisi oksentanut suolasta) on elimistössä vielä hurja suola-annos häiritsemässä tilannetta. 

Tämän lisäksi koiralle annetaan sokeria, hunajaa tai siirappia 1 rkl/5 kg useamman kerran. Ruokaakin voi hyvin antaa, mikäli vaan pysyy sisällä, eräässä tutkimuksessa syötettiin koirille ksylitolia ruoan seassa, oireita ei juurikaan tullut. Eli koiraa voi hyvinkin seurata kotona, mutta jos oireita ilmenee on syytä kääntyä (päivystävän) eläinlääkärin puoleen välittömästi! 

Ja tulihan sieltä toinenkin sana:

X-ray

Kaipa minä kuviakin otin, silloin kauan sitten kun päivystin Suomen Turussa jouluna. Se oli sitä aikaa kun kuvat vielä piti kehittää litkuissa, kiitos insinööreille digistä!

Xinglebells, Xanta, Xeimi ym sanat on jo käsitelty aiemmin!

Mutta alla oleva linkki oli minusta aivan loistava oivallus!



P.S. Tuli vielä niin ihania ehdotuksia, että oli pakko päivittää teksti:

X

Liikennemerkit! Risteyksen merkki on X ja myös helikopterin laskeutumispaikka on merkittynä Xllä (tai Hlla jos Pukki on menossa sairaalaan vierailulle). Vähälumisena talvena Pukki voi (tarvittaessa) ottaa kopterin käyttöön.

Ja aarrekartassakin aarteen kohdalla on iso X. Hyvin tärkeä kirjain siis!



lauantai 20. lokakuuta 2012

Tonttuilua

Olen tutustunut Pihatonttuun!

En siis siihen keraamiseen, puutarhoissa tönöttävän patsaaseen vaan ravintolaan.

Äitini täytti vuosia ja päätti juhlia kanssamme jossakin muualla kuin kotonaan. Miksi valinta osui Pihatonttuun on minulle mysteeri, mutta ehkäpä ajatteli että saa minutkin liikkeelle kun puhutaan tontuista? Tai sitten totesi että me tontut sovimme tonttulaan?



Niin tai näin, kävimme syömässä oikein viihtyisässä ravintolassa jossa ruokakin oli ihan hyvää. Ja palvelu aivan loistavaa! Vai mitä sanotte juomasta johon tarjoilija on, ainakin omien sanojensa mukaan, ihan itse poiminut marjat. 


Tämä ihmejuoma kuulema sisälsi omenalikööriä, vodkaa ja russiania. Ja niitä puolukoita, jäähileen seurana.

Juomaa en maistanut, mutta jälkiruoaksi söin aivan ihanaa suklaakakkua chilisiirapilla. Kuvassa luistelijan jäätelöannos, mutta lienee ollut yhtä hyvää. 





Marraskuun iloksi


Tikkurila ymmärtää jouluihmisiä!

Jo parina vuonna Tikkurila on ilahduttanut minua kalenterilla jolla voin odottaa että saan avata kalenterinluukkuja. 

Itse asiassa idea on ihan fiksu. Koska kalenterissa on pääsääntöisin hauskoja ideoita joulukoristeluun on ihan järjellistä että saa vinkit jo marraskuussa, ehtiipähän sitten toteuttamaan ideat hyvissä ajoin ennen joulua.

Valitettavasti en nyt löytänyt linkkiä aiempiin joulukalentereihin, mutta oli tuolla muutama, minulle uusi, idea.
Joulukortteihin löytyy ihan sabluunat, sekä luonnollisesti maaliehdotukset täältä.
Ja jos haluatte hieman tuunata vanhoja joulukuusen palloja niin siihenkin löytyy apua täältä.

Marraskuu-luukut voi myös tilata suoraan sähköpostiinsa, ellei jaksa availla luukkuja. 
Klikatkaa linkkiä niin pääsette suoraan Tikkurilan sivuille. Siellä se tilauslinkki piileskelee kuvan vieressä.
Ja sitten odotellaan marraskuuta!





perjantai 19. lokakuuta 2012

Lisää suklaata

Eilinen glögi inspiroi!

Päätin tänään leipoa suklaakakkua. Olen joskus aiemmin kertonut opiskeluaikojen ihanuudesta. Vietettyäni äitini synttäreitä Pihatontussa ja syötyäni siellä ihan järjettömän hyvää suklaakakkua, oli ehdottomasti tehtävä suklaakakkua kotonakin. Olin jo päättänyt tehdä tuota ranskalaista ihanuutta, mutta päätinkin kokeilla jotakin ihan uutta. Väitän että tästä tuli oikea terveyskakku, uskokoot ken haluaa. Korvasin nimittäin suklaan kaakaojauheella ja... no joo, ei lasketa kaloreita, eihän?

Ihan kelvollinen suklaakakku

250 g laktoositonta voita
2 dl kaakaojauhetta puhun nyt kaakaosta, en mistään juomajauhoista
4 kananmunaa
500 g kideruokosokeria
1½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
150 g rikottuja hasselpähkinöitä
100 g Fazerin mansikka-vanilja suklaata

Sulata voi ja sekoita sekaan kaakaojauhe. Suosittelen että kaakao lisätään siivilän kautta, se helpottaa sekoittamista. Lisää kananmunat yksitellen seokseen, huomioi että voi ei voi olla kovin kuumaa, silloin kananmuna hyytyy. Sekoita huolellisesti. Jatka sekoittelua ja lisää sokeri. Sekoita leivinjauho jauhoihin ja lisää ne siivilän läpi seokseen. Lopuksi kaada joukkoon pähkinät ja suklaa. 

Tässä vaiheessa voi sitten taistella itsensä kanssa viitsiikö tuota edes pistää uuniin. Jos päätät syödä taikinan sellaisenaan, unohda kananmunat ja jauhot...

Kaada taikina kevyesti voideltuun vuokaan. Minulla käytössä Pentikin mansikka vuoka, n. 30 cm halkaisijaltaan, hyvä että mahtui siihen. Paista 175 asteessa n. 30 minuttia. Älä polta kieltäsi!

Ainakin Varenne kakun kohdalla sanottiin että paranee jos saa levätä pari päivää. Kertoisiko joku koskeeko se myös tätä kakkua...


W niin kuin When you wish

When you wish upon a star

Tämä on ainut kirjain jonka kohdalla poikkean alkuperäisestä suunnitelmastani. Siskon nimittäin irtisanoo sukulaissuhteemme ellen tunge Samu Sirkkaa johonkin kohtaan, joten tuplaV olkoot sitten Samun paikka.
En nyt tietenkään vähättele Samun tärkeyttä, kyllä telkkari on päällä joka joulu Samun tullessa ruutuun! Minusta vaan S:n kohdalle kuului ikkuna. Ja sillä siisti!


Alkuperäinen ideani oli Willow treen seimi. Se on ollut hankintalistallani jo vuosia, en ole vaan löytänyt sille vielä omaa paikkaa täältä, minkä takia se on jäänyt hankkimattakin. Jostakin syystä tämä "kasvoton" sarja puhuttelee minua. Ja sittenhän voisin "laajentaa" tätä vuodesta toiseen...


Teille ei W tuottanut mitenkään ongelmia, ehdotuksia suorastaan sateli.

Willis

Hieman suorastaan hävettää tunnustaa, en edes ajatellut Brucea, vaikka John McClane pelastaakin joulun kahdessa elokuvassa. Die hard oli ihana ja Die Harder vielä parempi, olihan ohjaaja sentään Renny ja Finlandian ihanat sävelet soivat lopussa. Seuraava elokuva olisikin sitten voinut olla vaikka Dead, joulu puuttui! A Good Day to Die Hard, eli viides Die Hard, ilmestyy ensi vuonna. Pahaa pelkään ettei joulua vietetä siinäkään.

Wilhelmiina

Tunnustan että olen hyvin huono tekemään keksejä, mutta onneksi näitä ihania blogeja on netti täyteen. Olkaapa hyvät, jos tunnette inspiraatiota.

Waldorfin salaatti

Kyseistä salaattia on alunperin tarjottu hotelli Waldorfissa 1893. Alkuperäisessä reseptissä ei muuten ollut pähkinöitä! Nykyään variaatioita alkuperäisestä löytyy loputtomasti, eikä kastikekaan aina ole majoneesia. 

Wiener nougat

Fazerin lahja laktoosi-intolerantikoille. 

Winter

Maailman tunnetuin delfiini? Winterille tehtiin mm. pyrstöproteesi, aika uskomaton tarina sekin!

Wanha Joulupukki

Nuorin ehdottelija ehdotti tätä, ja onhan pukki vanha. Yritin googlata ikää, mutta se jäi hieman epäselväksi:
"Joulupukki ei itsekään muista aivan tarkalleen omaa ikäänsä,
mutta kerran hän koetti sitä laskea ja kuinka ollakaan, nukahti päästyään 364:n paikkeille.
Kerrotaan, että Joulupukin ikä olisi käynyt ilmi hänen kauan sitten hankkimastaan poroajokortista,
mutta nyt tuokin todiste on hävinnyt jonnekin maailman turuille.
Eräs vanhimmista vanhin tonttu muistelee siinä lukeneen
syntymäajan kohdalla ”hyvin kauan sitten”,
mutta nythän asiaan on mahdoton saada varmuutta."
Lähde: Joulupukki - Santa Claus





torstai 18. lokakuuta 2012

Suklaista

Sorruin Alkossa neljään uuteen glögiin.

Kahteen kauniin etikettinsä takia, yhteen luomuglögiin ja sitten tähän Dufvenkrooks Choklad Starkvinsglögin. Ihan vain ja ainoastaan sanan suklaa takia. Kaikkea, mikä maistuu suklaalta, on maistettava. Alkoholipitoisuus tässä tuotteessa on muuten 15%



Ja sitten arviointeihin.

Pullo nyt ei ollut mitenkään erityisen kaunis, eikä edes jouluinen.

Väri oli klassinen punainen glögi, ehkä hieman tumman puoleinen, johtuen siitä suklaasta. Mutta kyllä sen punaisen sieltä näkee. Tuoksu oli jotenkin tunkkainen. En oikein tiedä mikä siinä tökkii, mutta ei oikein vakuuttanut minua. Maku taas oli positiivinen yllätys, olin hajun perusteella päättänyt että tuo maistuu lääkkeeltä. Ihan niin paha tilanne ei kuitenkaan ollut. Suklaan maku tunkee läpi, samoin neilikan pystyin tunnistamaan. Kardemummankin, kun kävin katsomassa nuo mausteet, inkivääriä en löytänyt.

Kuvittelisin että Blossan glögi johon sulattaisin Fazerin Joulusuklaata olisi maultaan aika samanmoista. Täytyy sanoa että nautin edelleenkin mieluummin glögin glöginä ja suklaan suklaana. Ja sen suklaankin ilman niitä joululisukkeita. Mutta ei tämä ihan mahdotonta ollut. Joskaan ei vannoutuneelle glögifanille ihan se huipputuote kuitenkaan. Mietin hetken annanko 2 vai 3 joulupuuta, mutta kyllä tuo nyt 3 puuta saa, jos puhutaan lämpimästä glögin tyyppisestä juomasta. Hieman kuin kreikkalaistyyppinen salaattijuusto vuohenmaidosta. Melkein sama asia, muttei ihan.





V niin kuin valot

Valosarjat

On taas se aika vuodesta että niin sisälle kuin uloskin voi viritellä valosarjoja. Muistan kun olin pieni niin oli pieni ihme kun saimme hehkulampun päälle viritettävän oranssin täden ikkunaamme. Joulukuusessa oli oikeat steariinikynttilät ja pihalla kynttilä lyhdyssä. Silloin ei sähkökynttilöitä juurikaan ollut, eikä joukuusta jätetty yksin olohuoneeseen vaan sen kanssa oltiin jos kynttilät olivat sytytettyinä. Ja jos oli oikein, oikein kiltti, isi sytytti myös tähtisadetikun. Voi sitä onnea!

Oli meillä pahvinen tonttukin, jonka sisälle sai juuri ja juuri pistettyä ison, litteän patterin. Siihen viritettiin paperiliittimen avulla johdonpäät kiinni ja niin saatiin tontun kädessä olevaan pieneen punaiseen lyhtyyn valo. Sähköjohdot kulkivat, ja kulkevat edelleen, tontun kainalosta käteen. Pintavetona luonnollisesti. Se oli hieno!

En väitä että nykylapset ovat onnellisempia kuin lapsi minun sisälläni. Epäilen kovasti etteivät he millään voi innostua joulukuusesta yhtä paljon. Mitä taianomaista siinä on että kuusen kynttilät palavat ympäri vuorokauden. Siihen kyllästyy aika nopeasti. Eikä kynttilöiden sytyttämisessä ole ihan samaa taikaa kun ei tarvitse raapaista tulitikkua. Jotkut asiat olivat paremmin ennen. 

Eikä teidänkään taianomaiset ehdotuksenne olleet yhtään tätä huonompia. Valokin sai muuten ääniä.

Vaalea glögi

Olen joissakin tapauksissa tapojeni orja ja glögi on punaista. Tosi, vaalea glögi jossa on kultahippuja on luksusta. Ne tanssivat niin kauniisti kuumassa juomassa. Blossan yuzu on vaaleaa ja Alkossa oli vielä pari päivää sen lisäksi ainoastaan yksi toinen vaalea glögi. "Maitokaupoissa" noita on sitten useampia.  

Viikuna

Tuoreiden viikunoiden löytäminen ei ole kovin helppoa, eikä minulle ole kukaan koskaan paljastanut miten tietää että hedelmä on kypsä. Viikunanlehdet taas ovat kovin tunnettuja, olivathan ne paratiisissa kovassa huudosa omena-aterian jälkeen. 

Alla olevassa linkissä ihan tupla V:t: Varpunen ja Vesa-Matti:




keskiviikko 17. lokakuuta 2012

U niin kuin uunipuuro



Uunipuuro

Tästä aiheesta tein jopa kyselyn aikoinaan. Lopputulos oli, että te lukijani olitte sitä mieltä, että joulupuuro kuuluu keittää riisistä. Minä taas olen, edelleenkin, sitä mieltä että puuro tehdään uunissa. Mikä sen helpompaa kuin pistää astia uuniin ja nauttia valmiista puurosta kun aamulla herää? Tai tulee joulukirkosta!

 Puuroa uunissa

1½ litraa Eila (laktoositonta) punaista maitoa
2½ dl puuroriisiä (tai ohrasuurimoita)
2 tl suolaa
Laktoositonta voita

Paistetaan uunissa 175 asteessa noin 1½ tuntia. Toinen, ja minusta se parempi vaihtoehto on: lämmitä uuni (puuroineen) 175 asteeseen ja pudota lämpö noin 100 asteeseen ja anna ola yön yli. Tai jo kotonasi on leivinuuni niin sehä vasta on loistava vaihtoehto!

Tämä resepti on vanhan kertausta, mutta se nyt vaan sopi tähän kohtaan niin hyvin. Ja nyt se on hieman selkeämmin esilläkin

Tekin piditte uunista, mutta oli teillä muitakin ehdotuksia

Uskonto

Niin, kaipa tämä on meidän "tapakristittyjen" suurin juhlapyhä. Ymmärtääkseni joulun aika (se virallinen siis, alkaen adventista) on se aika vuodesta kun kirkot oikeasti täyttyvät. Tosin joulun aikana kirkoissa tuntuu olevan myös eniten perinteistä, ja näin ollen houkuttelevaa, tarjontaa. Kauneimmat joululaulut soivat, tuttuja kappaleita jotka periytyvät "äidiltä tyttärelle". Se taitaa tuoda sitä yhteenkuuluvuuden tuntua kun laulut joita jo isovanhempamme lauloivat edelleen kelpaavat lapsillemme. 

Uunijuusto

Uunijuusto kuuluu minulla juhannukseen. Siitä sain nauttia aikoinaan Närpiössä kun yksi ihana emäntä antoi sitä kaupunkilaistytölle joka "joutui" viettämään juhannusta kaukana kotoa. Sitä olen myös saanut mökillä, kun maitotilalla oli syntynyt vasikoita. Aito uunijuusto pitää tehdä ternimaidosta ja sitä ei juurikaan ole vastaani tullut.

Under täcket hela juldagen

Nuorena tätä tuli todellakin harrastettua. Joulupäivä oli pyjamapäivä. Aamulla kirkkoon ja sitten takaisin nukkumaan, kun heräsimme uudestaan käytimme koirat lenkillä, toppavaatteet vaan pyjaman päälle, ja sitten uunipuuron kimppuun. Sen jälkeen avattiin suklaarasia ja joku upouusista kirjoista ja vaan nautittiin joulun ihanuudesta. Ilman velvotteita.

Ulkokynttilät

Ilman muuta, pimeässä pienet tähdet pihalla valaisevat ihanasti



Välillä numeroita

Päätimme hieman askarrella lasten kanssa. 

Tai siis minä päätin, lapset toteuttivat. Rakastan jouluna kynttilöitä ja yleensä minulla onkin kalenterikynttilä. Nyt päätin että teemme adventtikynttilän samalla periaatteella. 

Tämä ei montaa minuuttia vie, lapset ovat todella näppäriä ja nopeita. Eikä tarvikkeetkaan ole kovin kalliita hankkia, kynttilän ostin ruotsalaisesta huonekalujätistä, ne ovat edullisia ja palavat ihan kauniisti. Pahvi on kierrätysmateriaalia, Fazerin marjapiirakat, ne alumiinivuoassa olevat, on pakattu pahvipalasen päälle. Nuppineuloiksi valitsin sellaisia paidoista talteen otettuja, tosin nykyään paidoissa taitaa olla muovinipsuttimia? Liimaa, kiillehilettä sakset ja kynä. Jos siis osaa piirtää ne numerot itse.
Minä en osaa tehdä kauniita, samankokoisia numeroita, joten pyysin tietokoneelta apua. Alla mallit, ihan vapaasti käytettävissä. 


Tämä on oikeasti helppoa ja nopeaa: Aikaa taisi mennä 10 minuuttia, jos edes sitä. Numerot leikattiin pahvista, pintaan liimaa ja päälle hilettä. Tai sitten ostaa valmista hileliimaa kaupasta. Nuppineula numerosta läpi ja kuumennus liekissä ja sitten nuppineula kynttilään. Valmis. 

Nyt pitää vaan odottaa adventtia.


tiistai 16. lokakuuta 2012

Suorastaan hieman pelottavaa

Tuijoitan suu auki tuota laskuriani.

Kun vajaa vuosi sitten perustin blogini, se oli enmmän tällainen "kerään jouluideani ja lempiresptini yhteen paikkaan"-idea. Ajattelin että voin vielä jakaa ystävillenikin näitä ideoita joita keräilen sieltä täältä, naamakirjassa kun ne tahtovat hävitä hurjaan uutisvuotoon.

Mietin silloin jaksaakohan kukaan eksyä tänne, mutta totesin että saanpahan purkaa jouluajatuksiani vaikka jokaisena päivänä jos siltä tuntuu. Ilman että kukaan rasittuu likkaa. Ja jos vuodessa satakin ihmistä eksyy blogiini niin se on ansainnut paikkansa bittiavaruudessa.

Ihan joka päivä en nlogia päivitellyt kesällä, oli tuo melontablogimme ajankohtaisempi silloin. Loppukesästä katselin kuitenkin kävijämääriä täällä hieman tarkemmin ja ajattelin itsekseni: oho, vuodessa taitaa tulla 5000 vierailijaa, aika hurjaa!

3 viikkoa vielä, ja se vuosi on täynnä. Ja käviöitä on tällä hetkellä reilu 7000! Olen yllättynyt ja hieman kauhuissani. Mites tässä näin kävi?

Olen hieman ihmeissäni mutta ennenkaikkea  kiitollinen teille kaikille! Jossakin vaiheessa on joku ideoista selvästi puhutellut teitä jos jaksatte tulla tänne aina välillä niitä kurkkimaan.

Pienestä lumipallosta taisi kasvaa ihan lumiukon alaosaksi kelpaava jättipallo.


T niin kuin tonttu

Tonttu

Tonttujahan on kaikennäköisiä täällä meillä, osa niistä ympäri vuoden esillä. olen saanut pari aivan hurmaavaa "pehmotonttua" joita rakastan yli kaiken. Vaikka eivät ole virkavuosiltaan vielä kovin vanhoja ne tontut, ne ovat kovin tärkeitä! Kuten muutamat todella vanhat tontutkin. Ne tontut joilla on tarinansa, ne ovat tärkeitä ja korvaamattomia, muut ovat rekvisiittaa jota ei tarvitse ottaa esille ellei siltä tunnu. Tosin luistelijamme nostaa jokaisen tontun esille, hänestä ne ovat niin hienoja. 

Joulun tärkein tonttu on kuitenkin "Tomten", Viktor Rydbergin iki-ihana runo jota ilman ei joulu taida tulla? Valter Juva käänsi runon suomeksi ja Vesa-Matti Loiri huolehti että ainakin voin kuunnellan laulua, ellen ehdi lukemaan. 


Teiltä tulee niin loistavia ehdotuksia että saisin blogitekstejä hamaan tulevaisuuteen jos julkaisisin yhden kerrallaan:

Taitoluistelu

Ehdottomasti. ETK:n adventtijää on ihan pakko nähdä. Tervetuloa!

Torttu

Vaikka en itse tortuista pidä, leivon niitä ilomielin. Helppoja ja kauniita. Nykyään kun tungen täytteeksi vanilijajuustoa voin jopa yhden syödä. Ja pinnalle sitä ehdotettua tomusokeria

Tunnelma

Mikään ei voita joulun tunnelmaa. Yhtenäkään toisena pyhänä ei jännitys ja odotus ole niin käsinkosketeltavan tiivistä. Eikä koskaan muulloin lasten silmät tuiki samalla tavalla.

Tuike

Epäilen että taas tulkitsen omiani mutta: Tuike mustikka glögi on niin hyvää. Joten sitä on muutama pullo saatava jouluksi. Tosin viime vuonna sitä ei oikein löytynyt mistään, ehkäpä tänä vuonna?

Talvi

Ja paljon lunta. Se olisi toivomuslistallani. Kera sellaisen siedettävän 10 asteen pakkasen ja auringonpaistetta. Saahan sitä aina toivoa!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...