Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

torstai 18. lokakuuta 2012

Suklaista

Sorruin Alkossa neljään uuteen glögiin.

Kahteen kauniin etikettinsä takia, yhteen luomuglögiin ja sitten tähän Dufvenkrooks Choklad Starkvinsglögin. Ihan vain ja ainoastaan sanan suklaa takia. Kaikkea, mikä maistuu suklaalta, on maistettava. Alkoholipitoisuus tässä tuotteessa on muuten 15%



Ja sitten arviointeihin.

Pullo nyt ei ollut mitenkään erityisen kaunis, eikä edes jouluinen.

Väri oli klassinen punainen glögi, ehkä hieman tumman puoleinen, johtuen siitä suklaasta. Mutta kyllä sen punaisen sieltä näkee. Tuoksu oli jotenkin tunkkainen. En oikein tiedä mikä siinä tökkii, mutta ei oikein vakuuttanut minua. Maku taas oli positiivinen yllätys, olin hajun perusteella päättänyt että tuo maistuu lääkkeeltä. Ihan niin paha tilanne ei kuitenkaan ollut. Suklaan maku tunkee läpi, samoin neilikan pystyin tunnistamaan. Kardemummankin, kun kävin katsomassa nuo mausteet, inkivääriä en löytänyt.

Kuvittelisin että Blossan glögi johon sulattaisin Fazerin Joulusuklaata olisi maultaan aika samanmoista. Täytyy sanoa että nautin edelleenkin mieluummin glögin glöginä ja suklaan suklaana. Ja sen suklaankin ilman niitä joululisukkeita. Mutta ei tämä ihan mahdotonta ollut. Joskaan ei vannoutuneelle glögifanille ihan se huipputuote kuitenkaan. Mietin hetken annanko 2 vai 3 joulupuuta, mutta kyllä tuo nyt 3 puuta saa, jos puhutaan lämpimästä glögin tyyppisestä juomasta. Hieman kuin kreikkalaistyyppinen salaattijuusto vuohenmaidosta. Melkein sama asia, muttei ihan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...