Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 31. joulukuuta 2011

Uuden vuoden lupaus

Lupasin esitellä piparkakkutalomme, joten tässä se nyt sitten on.

Tämä oli se harjoituskappale, ennen kuin naapureiden täydellinen pönttö tehtiin. Yllättävän hankalaa näytti tuo seinien taivuttelu olevan. Mutta onnistuihan se insinööriltä kun sai harjoitella.

Jossakin joululehdissä tuo idea oli, en vaan nyt suoralta kädeltä muista missä. Jos joku teistä haluaa tällaisen väsätä lähetän ilomielin ohjeet.


Heitin fb:ssa "tykkää"-haasteen. Olen siis luvannut olla 55 päivää karkkilakossa huomisesta lähtien. Onneksi FB:ssa on myös kaikkiin ongelmiin ratkaisu: Fanipalat myydään keksihyllyssä. Ja leivontahyllystä löytyy turkinpippurimurskaa, joten jos ihan toivottomaksi menee voin aina käydä hakemassa leivontatarpeita ja tehdä vaikka muffinseja. Mutta pyrin noudattamaan lupauksen henkeä, katsotaan miten minun käy. 

Mutta jos siis paniikki iskee taidan tehdä tällaisia. En ole koskaan maistanut, ei aavistustakaan mitä tällaisista tulisi, mutta hätä ei sitten lue lakia. Fazerin sivuilta valmiiksi etsitty tämä hätävara:

Turkinpippuri muffinsit


3 kpl munaa
3 dl sokeria
1½ dl rypsiöljyä
1 3/4 dl ruoanlaittojogurttia
100 g Fazer Tyrkisk Peber Crush -rouhetta
3 tl leivinjauhetta
6 dl vehnäjauhoja
Kuorrutus
2 dl tomusokeria
50 g maustamatonta tuorejuustoa
1-2 rkl Fazer Tyrkisk Peber Crush -rouhetta

Tee näin

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita öljy ja jogurtti. 
Yhdistä jauhot ja kuivat aineet. Sekoita muna-sokerivaahtoon vuorotellen jogurtti-öljyseosta ja jauhoseosta.

Voitele muffinivuoat ja täytä vuoat 2/3 vuoan tilavuudesta.
Paista muffinit 225-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.
Jos valmistat pieniä muffineja, lyhennä paistoaika 10-15 minuuttiin.
Tarkista tikulla, että muffinit ovat kypsiä. Jos tikkuun tarttuu kosteaa taikinaa, on muffini vielä raaka. Jäähdytä muffinit ennen kuorruttamista.

Sekoita juusto ja tomusokeri tahnaksi ja levitä tahna jäähtyneiden muffinien päälle. Koristele Tyrkisk Peber Crush -rouheella.

Tästä reseptistä saat 8 suurta ja 20 pientä muffinia

Hyvää uutta vuotta lukijoilleni !

perjantai 30. joulukuuta 2011

Kävin ruotsalaisessa huonekalukaupassa.

Oikeastaan menin katsomaan valosarjoja, mutta siellä oli niin monta ihmistä että minua alkoi ahdistaa. Päätin poistua nopeinta mahdollista reittiä. Se kulkee kynttiläosaston läpi. Alennettuna oli todella upea, punainen metallilyhty. Se melkein tarttui matkaan mukaan, mutta 2 asiaa esti minua shoppailemasta: 1) periaatteilleen uskollisina, lyhty toimitettiin litteässä paketissa. Minun olisi pitänyt itse koota se. Lyhty? Ehei. Sitäpaitsi paketti oli painava. 2) kassoilla olisi kuitenkin järkyttävä jono ja tahdoin pois!

Järin jopa kynttilät oman onnensa nojaan ja jatkoin määrätietoisesti kohti ulko-ovia. Melkein onnistuin, mutta kun kukkaosasto tuli vastaan. Ja joulukukat olivat todella halpoja. Ritarinkukkanikin on jo kuihtunut ja tuolla oli todella upeita nuppuja tarjolla. Oli ihan pakko. Ja koska kassalla oli kuitenkin jarrutettava niin tarttui sitten matkaan joulukaktuskin. Minulla ei ollut vielä valkoista sellaista. Olisi tuolla ollut perhoskämmeköitäkin, mutta järki vei voiton ja kädet loopuivat kesken. Enkä todellakaan tahtonut lainata keltaista kassia. Siispä ohitin koko ale osaston ja siirryin kassalle. Tosin ne käsin maalatut, lasiset joulukuuset olivat aika söpöjä. Ja se metallinen spiraali johon olisi voinut ripustaa joulupalloja. Se olisi ollut hauska ensi jouluna.

Kassoille päästyäni huokaisin, kunnes tajusin: itsepalvelu! Ei ketään, ne näyttivät suljetuilta, mutta kyllä ne toimivat. Eikä tullut vartia taputtamaan olkapäälle, olisi tosin ollut kuitti todisteena maksusta.

Pääsin kivuttomasti autolle ja yllättävän pienen loppusumman kanssa. Ja tuli taas todistettua: tuolta ei ilman ostoksia pääse ulos. Ei sitten millään!

torstai 29. joulukuuta 2011

Menisikö niin kuin Strömsössä?

Istun katselemassa Strömsötä.

Outo ohjelma, milloin innostun tekemään lampunvarjostimia hedelmäpusseista, kunnes tajuan ettei meidän perheessä kukaan pyyhi pölyä. Milloin tekemään jotakin sataviisikymmentävaiheista ruoka-annosta. Tällä kertaa aloin miettiä joululahjoja. Tosin pitäisi lähteä käsityökauppaan, joka nyt sinäänsä ei ole ongelma, Salossa on loistava liike! Ja vielä parempaa palvelua. Suurempi ongelma on uuden tekniikan opetteleminen. Tosin tuo ei kovin vaikealta vaikuttanut...Strömsössä.

Puhun nyt locker hooking'ista ja pannunalusesta joka toimii myös kaitaliinana. Tosin on noita tämänkin vuoden ideoita vielä toteuttamatta, mutta pistetään nyt tämä tänne muhimaan...jos vaikka kesällä olisi liikaa aikaa.



Jo joku muukin innostuu ideasta on lisätietoa löydettävissä Strömsön sivuilta.

En kyllä tiedä tarvitsenko ensimmäistäkään pannunalusta, mutta tuollainen pitkä olisi tietysti näppärä, ei väliä mihin sen kattilan pamauttaa, keskelle pöytää johonkin.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Vieläköhän näitä löytäisi?

Vaikka pidänkin sienestämisestä on suppilovahverot jääneet minulle aivan oudoiksi. En vaan onnistu näkemään niitä. Syksy oli aivan loistava suppisten rakastajille, ja tokihan minä niitä keräisin jos vaan löytäisin. Onneksi on ystäviä!

Pikkuisen kummitäti lupasi ottaa minua kädestä kiinni ja sanoa kun ei saa astua päälle. Joten eräänä syksyisenä päivänä lähdimme sitten metsään. Kyllä noita todellakin oli! Ei tarvinnut montaa askelta ottaa niin kori oli täynnä, enkä nyt puhu mistään lasten lelusta vaan noin 10 litran vetoisesta torikassista.

Järjettömät määrät sieniä, lopuksi oli vaan pakko pistää silmät kiinni ja jättää loput metsään. Söimme vallan loistavaa suppilovahvero keittoa muutamana päivänä, mutta silti oli pakko keksiä jotakin muutakin noista. Siispä päädyin suppishillokkeeseen, resepti HeSan sivuilta. Voi että tuo oli hyvää.

Vieläköhän noita suppiksia olisi metsässä? Ainakaan pakkaset eivät ole niitä häirinneet.

RAVINTOLA TEATTERIN SUPPILOVAHVEROHILLOKE

½ litraa perattuja suppilovahveroita
1½ dl kuivattuja aprikooseja
½ punasipuli
1 rkl voita tai vegaaneille öljyä/margariinia
½ dl valkoviinietikkaa
½ dl vettä
1,33 dl sokeria.
1 rkl tuoretta timjania (vaihdoin kuivattuun ja vähensin hieman määrää)
1 laakerinlehti
ripaus suolaa

Aprikooseja liotetaan yön yli. Kuutioidaan aprikoosit ja sipuli. Sipuli kuullotetaan voissa. Lisätään loput aineet, suppiksia lukuunottamatta, pannulle.Haudutetaan miedolla lämmöllä 15 minuttia. Samalla voidaan paistaa suppikset, lisätään haudutettuun seokseen ja annetaan hautua vielä 5 min. Purkitetaan ja säilytetään viileässä. Vinkkinä vielä sanoivat että voi vaihdella mausteita ja maustettuja viinietikoita, esim. sherryviinietikkaa voi kokeilla.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Joulurauha

Melkeinpä osasin arvata äänestystuloksen ennakkoon. Eihän joulurauhan julistusta voi unohtaa.

100% te(kin) istutte ruutujen ääressä aattona puoliltapäivin. Olen kerran viettänyt jouluani Turussa ja olin ajatellut mennä ihan paikan päälle vanhalle suurtorille ihmettelemään tätä tapahtumaa. Valitettavasti työtilanne häiritse suunnitelmaani. Sinä vuonna kuuntelin radiosta julistuksen. Ja söin joulupäivällisen keskellä yötä. Hyvin erilainen joulu ja päätin silloin etten mielelläni toista kertaa ole aattona töissä. Minulle tuo joulu kuitenkin on traditioita. Vaikka perheeni olikin lähelläni, tuskin ehdin heitä näkemään. Olin aina vaan töissä.

Meillä tuo joulurauhan teksti roikkuu vuoden ympäri olohuoneen seinällä. Olisikohan ollut Lions'it jotka noita markkinoivat aikoinaan. Olin helposti ylipuhuttavissa.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Arki edessä

Huomenna olisi sitten taas arki edessä.


Ehdimme tänään, myrskysäässä, käydä vierailulla ja ihmetellä paloautojen vilkkuvia valoja useampaan otteeseen. "Mummolan" naapurissa kun oli kuusi kaatunut ja roikkui sähköjohtojen yli nojaten vanhempieni kuuseen. Siinä sitten ihmeteltiin katkeeko tukikuusi vai saako myrsky ravistettua nojaajan irti. Pelastuslaitokselta käytiin pariinkin otteeseen vilkuttamassa sinivaloja olohuoneen ikkunaan, viisivuotiaan suunnattomaksi iloksi. Kuuselle eivät kuitenkaan voineet mitään, sähköjohdot sen verran pahasti. Eihän tuossa muuta ongelmaa, mutta kun minä en saanut autoani pihaan. Jouduin kävelemään! Ainakin 20 metriä, kun jätimme auton naapurtielle ja oikiasimme pihan poikki (ja pensasaidan läpi). Ja jos tuo kuusi päättää kaatua on sitten tie poikki, sähköjohtojen lisäksi.


Myrsky on muutenkin tehnyt aika paljon tuhoa. Tuohon keskustaan rakennetaan uutta kerrostaloa, rakennustyömaa kyltti on lentänyt päin taloa ja nojaa nyt toisen kerroksen ikkunaan. Siinä on työmiehille huomenna ihmeteltävää!


Siskoni perhe on ollut ilman sähköä koko päivän. Meillä varmaan lapset kuolisivat netinpuutteeseen? Puhumattakaan minusta!


Ajattelin esitellä "paikkakorttimme". Joulupöytää koristeli laseihin pujotetut piparkakkumökit. Ajatus oli alunperin pistää ne glögilaseihin, mutta päädyin sittenkin tällaiseen ratkaisuun. Hassua kyllä, joulupöydässä istuneilla monilla on sama alkukirjain nimissään. Ihan se ja sama valitsimmeko lempinimiä tai oikeita, aina löytyi joku jolla oli sama alkukirjain. Ei sen onneksi niin väliä, kaikki löysivät istumapaikan joka tapauksessa. 


Päätyseinän harjakorkeus on näissä 4,5 cm, leveys 5 cm. "oviaukko (molemmissa päätyseinissä) noin cm kokoinen. Katto 5x3 cm ja seinä 3,5 x 2,5 cm. Jos siis joku muukin haluaa tällaisia askarrella.

Sain minä piparkakkutalonkin tänä vuonna, en tosin ihan perinteistä, enkä sitä Begtskärin majakkaakaan, mutta palaan varmaan siihen myöhemmin.

sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Kello löi jo viisi

Hyvää Joulua.

Se on virallisestikin, ihan oikeasti, joulu. Mieheni on sanansa mittainen mies, kello viideltä pärähti radio soimaan. Käänsin toisen kylkeni, olin lukenut aamuyön tunneille ja minua ihan oikeasti väsytti. Radiosta soi joululaulut ja päätin että on sitä ennenkin nukahdettu tuutulaulujen soidessa. Tai telkkari pauhatessa. Mieheni kuitenkin taitaa tuntea minut. Ehdin juuri ajattelemaan ajatukseni loppuun saakka niin känny pirahti hälyttämään. Se on ihmeellistä miten ihminen ehdollistetaan tiettyyn ääneen. Kännyn ääneen on herättävä. Ja jos naapuri vielä samalla pamauttaa yöpöytänsä lampun loistamaan niin siinä herää jo sitkeinkin nukkuja.

Olin hieman mutissut seurakuntamme joulukirkko tarjonnasta, ainoastaan Tuomiokirkossa sai lauleskella kuudelta, minä tahdoin Matasaareen, sillä paikalla kun on erikoispaikka sydämessäni. Mieheni kuitenkin oli eri mieltä. Tuomiokirkko sai kelvata minulle. Lapsetkin jaksoivat nousta ja pääsimme matkaan yllättävän helposti.

Vaikka lumi loistaakin poissaolollaan niin kirkon ympäristö loisti niistä tuhansista kynttilöistä joka välkkyivät ja tuikkivat haudoilla. Jokikin virtasi mustana, mutta katulamppujen säteet tanssivat virtauksen sekoittaessa vedenpintaa, joten sekin oli kaunis kaikessa synkkyydessään.

Muistan lapsuuteni joulut samaisessa kirkossa. Ellei tullut ajoissa sai tyytyä seisomapaikkaan. Nyt tilaa oli vaikka muille jakaa. Olen toki tietoinen että kirkosta erotaan vauhdilla, mutta taisin silti hieman järkyttyä. Varsinkin siitä että keski-ikä kirkossa laski noin "sadalla vuodella" kun perheemme saapui. Tosin, tunnelma ei kyllä kärsinyt yhtään vaikka ihmisiä oli vähän. Kauneimmat jouluvirret nousivat kohti kattoa ihan yhtä ihanina ja kirkko oli todella kauniiksi koristeltu. Alttarin 6 kynttilää olivat valkoisten ja punaisten ruusujen saartamina ja seimen ympärillä seisoivat jättimäiset joulutähdet, nekin valkoisina ja punaisina.

Opin minä jotakin uuttakin, kaikkien traditioiden keskellä. Jean Sibeliuksen op. 1 no. 5 on käännetty äidinkielelleni. Maailmasta löytyy siis vielä runsaasti joululauluja joita en ole kuullut. Jopa muutamia iänikuisen vanhoja. Sibelius itse on kuulema soittanut tämän jouluna kotonaan, kaunis tuo on, kuten niin monet muutkin Sibeliuksen sävellyksistä.

Ja vaikka en ollut ajatellut joululauluja tänne laittaa, niin arvatenkin osa teistä ei tunnista tätä Sibeliuksen op. 1:stä tällä nimellä. Nauttikaa.



On hanget korkeat, nietokset
On hanget korkeat, nietokset,
vaan joulu, joulu on meillä!
On kylmät, paukkuvat pakkaset
ja tuimat Pohjolan tuuloset,
vaan joulu, joulu on meillä. Me taasen laulamme riemuiten,
kun joulu, joulu on meillä!
Se valtaa sielun ja sydämen
ja surun särkevi entisen,
mi kasvoi elämän teillä! Oi käykää, ystävät laulamaan,
kun joulu, joulu on meillä!
Se tuttu ystävä vanhastaan,
on tänne poikennut matkoillaan
ja viipyy hetkisen meillä. Nyt tähtitarhoihin laulu soi,
kun joulu, joulu on meillä!
Nyt maasta taivaaseen päästä voi,
jos sydän nöyrä on lapsen, oi,
kun joulu, joulu on meillä! Oi anna, Jumala, armoas,
kun joulu, joulu on meillä!
Ja kansaa suojaa sun voimallas,
meit´ auta näkemään taivaitas,
kun joulu, joulu on meillä!

lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulu asuu sydämissä

Olen jossakin vaiheessa vuotta onnistunut huijaamaan ystäviäni.

Lahjasäkissä odottaa lahjoja joissa on minun nimeni, olen siis ehkä, mahdollisesti ollut hieman kiltti. Kiitos, ystävät kalliit, lupaan illalla ihailla jokaista lahjaa.

Asunto on siivottu, ruoat on tehtynä, paljon, paljon jäi tekemättäkin, mutta se saa nyt olla. Sain ystävältä hienon kyltin, tätä noudattaen on todellakin kaikki hoidossa.




Hyvää joulua, blogivieraani. Päästän teidätkin joulun viettoon. Päivän lauluna on yksi niistä kaikkein kauneimmista.



Oh Holy Night

Oh holy night!
The stars are brightly shining
It is the night of the dear Savior's birth!
Long lay the world in sin and error pining
Till he appear'd and the soul felt its worth.
A thrill of hope the weary world rejoices
For yonder breaks a new and glorious morn!

Fall on your knees
Oh hear the angel voices
Oh night divine
Oh night when Christ was born
Oh night divine
Oh night divine

Led by the light of Faith serenely beaming
With glowing hearts by His cradle we stand
So led by light of a star sweetly gleaming
Here come the wise men from Orient land
The King of Kings lay thus in lowly manger
In all our trials born to be our friend

Truly He taught us to love one another
His law is love and His gospel is peace
Chains shall He break for the slave is our brother
And in His name all oppression shall cease
Sweet hymns of joy in grateful chorus raise we,
Let all within us praise His holy name

perjantai 23. joulukuuta 2011

Joulupuu on rakennettu

Kodissamme on joulu!

Vihdoinkin herra haki joululaatikot sisälle ja sen kauan odotetun tuoksupuun. Lapset ovat hoitaneet homman ja kuusi on nyt koristeltukin.

Tontut koristavat yläkerran puuterointitilaa ja seimemme ovat keskellä olohuoneen pöytää. Vielä minä joskus toteutan sen lapsuuden haaveeni: Joulukalenterin seimimuodossa. Pikkuserkkujeni isä rakensi joka vuosi upean kalliomaiseman kuistille. Joka päivä ilmestyi joku uusi yksityiskohta maisemaan, aattoyönä luonnollisesti sitten se syy koko juhlaan. Kalenteri jatkoi "elämistään" aina loppiaiseen jolloin Itämaan tietäjätkin pääsivät paikalle. Minäkin olisin sellaisen tahtonut ja kyllä vielä keksin sellaiselle paikan.

Linnun häkkiinkin on pistetty joulupallo leikkikaluksi. Sitä nyt ihmetellään ja tutkitaan. Pää pyörii ja varovaista sirkutusta kuuluu selkäni takaa. Katostaan montako minuttia menee ennenkuin herra päättää repiä pallon irti.

Gekoille ei joulukoristeita pistetty, ne ovat jo puoliksi talvilevolla. Huomenna kuitenkin on juhla-ateria tiedossa terraarioonkin. Sirkkoja on hankittu, niin että herrallekin kelpaa. 

Muistelin viime vuonna ostaneeni uuden valosarjan joulukorttejamme varten. Aiemmin ne olivat katossa, valokaapelissa pienillä koukuilla roikkumassa. Nyt roikkuvat pyykkipoika sarjassa nuo kortit. Kiitos kaikista korteista, ne ovat kerrassaan upeita!


Portaikossa tulee varmaan jatkossa vietettyä enemmän aikaa kun pitää ihmetellä kortteja!



Lohta

Graavilohen tuoksu on jo täyttänyt jääkaappimme. Tai oikeastaan se appelsiinin tuoksu.

Lohet siis ovat valmiina huomista varten. Olen sen verran neuroottinen ihminen, että kalat asuvat ensin pakastimessa. En välttämättä halua kaiken maailman loisia itseeni jos voin niiltä välttyä.

Tällaisia tuoksuja kaapissamme on:

Graavilohi isin tapaan

Pala lohta, mieluiten suhteellisen tasapaksu palanen. Rasvat ja ruodot pois!
Kourallinen tai kaksi merisuolaa
valkopippuria sopivasti
runsaasti tilliä

Kalan pinnalle suolaa ja pippuria sekä tillit. Käännetään nahkapuoli ylöspäin ja kalan päälle pistetään paino. Annetaan maustua vuorokauden ajan.

Appelsiinigraavattua lohta

Samanmoinen lohipala
juoksevaa hunajaa ohuelti, niin että kalan pinta peittyy
1-2 appelsiinia: kuoret+mehu
timjania muutama lusikallinen (niin että sitä on siinä kalan pinnalla)
ruokasuolaa reippaasti pinnalle
mustapippuria maun mukaan

Kaikki mausteet kalan pintaan. Lohi mausteineen pussiin ja mehu kaadetaan mukaan. Pussia käännellään muutaman kerran vuorokauden aikana.

Kalat valmiina

Ehdin illalla tekemään pieniä ihmeitä.

Tai eivät nuo nyt varsinaisia ihmeitä olleet, vaan "pakolliset kuviot" tuli hoidettua. Lohet tuli graavattua, kalapatee on hyytymässä ja graavilohen kastike on tekeytymässä. Ensimmäistä kertaa myös apukokit auttoivat, joten parin vuoden kuluttua voinkin sitten heittää jalat pöydälle ja delegoida hommat muille.

Graavilohta pitää olla kahdenlaista: perinteistä, isin reseptin mukaan tehtyä isille ja sitten appelsiinigraavattua minulle. Eikä tämä nyt yhtä ehdoton jako ole kuin jääkiekossa, syömme ristiin noita kaloja. Jääkiekossa taas saamme aikaan kunnon kotikatsomo väittelyn. Pääkaupungissa on kaksi joukkuetta: Narrit ja ne joille sydän sykkii. Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että on parempi tietyissä asioissa heittäytyä "aikuiseksi". Virallisesti kannatan kotikaupunkini musiikkityyliä, sydämeni sitten sykkii muuten. Ja taas on rauha maassa ja ihmisillä hyvä tahto. Kunhan muistan pysyä poissa "kotikatsomosta" kun on se paikallisottelu. En tiedä voisinko silloin olla hiljaa paikoillani kun narrivahdin selän taakse pistetään kiekko.

Kun ryhdyin aikuiseksi ja ilmoitin että kannatan kotikaupunkiani sain sellaisen pienen säälivän hymyn: se on hienoa. Nykyään ei kukaan hymyile vinosti, muusikot ovat selvästi oppineet soittamaan. Mutta kukaan ei myöskään väitä vastaan kun sanon että oli hienosti pelattu. Kotikaupunki on kotikaupunki. Siskoni tosin on muuttanut naapurikuntaan, hän ei kannata orkesterilaisia vaan hänen sydämensä sykkii. Onneksi ei jouluna tule jääkiekkoa telkkarista! Ainakaan Samu Sirkka kanavalta!

Laulukin pitäisi laulaa vielä tänään ja huomenna. Valitsin täksi päiväksi aivan loistavan monipuolisen taiteilijan esityksen erittäin kauniista, hieman uudemmasta joululaulusta. Sanat ovat Vexi Salmen. 


On jouluyö, sen hiljaisuutta
yksin kuuntelen,
ja sanaton on sydämeni kieli
Vain tähdet öistä avaruutta
pukee loistaen ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli
Näin sydämeeni joulun teen
ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen

On jouluyö ja lumihuntuun
pukeutunut maa –
kun yhtä puhdas itse olla voisin!
Se ajatukset joulun tuntuun
virittymään saa,
kuin harras sävel sisälläni soisi
Näin sydämeeni joulun teen
ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen

On jouluyö, sen syvä rauha
leijuu sisimpään,
kuin oisin osa suurta kaikkeutta
Vain kynttilät ja kultanauhat
loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta
Näin sydämeeni joulun teen
ja mieleen hiljaiseen
taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen

torstai 22. joulukuuta 2011

Kukkasista

Tämän kyselyn suosikin olin arvannut jo etukäteen. En pettynyt. Hyasintti vei ylivoimaisen voiton, yli ½ teistä (55%) on sitä mieltä että hyasintti on joulukukka. Samaa mieltä olen itsekin, ihan tuoksun takia. Tai hajuhaitan, jos niin haluaa ajatella. Tosin hyasinttien tuoksu on selvästi jalostettu pois, mikä minusta on sääli. Tuoksu kun minusta on se tärkein osa hyasinttia. Tosin, voihan sitä ostaa tuoksukynttilän ja polttaa sitten siinä kukkasen vierssä. Tosin se nyt ei ole ihan sama asia.

Pikkutyttönä ajoin mökillä nurmikkoa. Yhtäkkiä ilman valtasi aivan huumaava hyasintin tuoksu. Menin kertomaan muillekin miten joulu valtaa heinäkuisen heinäpellon. Isäni totesi: niinpä, joku taisi leikata myös hyasintin. Mistä ihmeestä minä olisin voinut tietää että isä oli haudannut joulun sipulit maahan? Yksi ainut pikkuinen oli jäänyt henkiin suuresta verilöylystä, kyllä se hyasintti oli, joskin kukkia varressa oli vaan muutama hassu. Tuoksu sitäkin valloittavampi. Tietysti ne tehosekoittimen läpi vedetyt kukkasenosat kanssa varmaan tuoksuivat.

Toiseksi tuli ritarinkukka (22%). Ymmärrän senkin, se on niin loistavan kaunis kun kukkii!

Joulukaktus ja - tähti jakoivat pronssisijan (11%). Nekin ovat kauniita.

Tietysti pitäisi nyt seuraavaksi kysyä minkä värinen sen hyasintin pitäisi olla?
Oransseja taitaa saada vasta pääsiäiseksi, eikä se ole vielä ihan vallannut ykkösasemaa pääsiäiskukkasena. Itse suosin sinisiä ja valkoisia, mutta kyllä punaisen eri sävytkin kelpaavat. Oikeastaan ei värillä niinkään väliä, kunhan tuoksuvat!
Ritarinkukassa minulla ei ole varsinaista värisuosikkia, vaikka tänä vuonna huomasinkin katselevani pelkästään valkoisen eri sävyjä.
Joulukaktukseni taas on punainen, joten kaikki värit tuntuvat kelpaavan minulle.

Yksin mielipiteeni kanssa!

Olen outo!

Suuri joulupuuro kysely on päättynyt eikä kukaan halua syödä puuroaan sekahedelmäsopan kanssa! Paitsi minä. Oletan että tämä on peruja ajalta jolloin latoositonta maitoa ei saanut ja Hyla maidon maku on sen verran järkky ettei sitä kukaan vapaaehtoisesti juo. Eikä siitä oikeastaan edes ole apua vatsavaivaselle. Joten kun en saanut maitoa, sokeria ja kanelia niin oli pakko syödaä "sekametelisoppaa".

Luitteko muuten tänään Eviran tiedotteen kanelin,  tai ainakin kumariinin, vaarallisuudesta? Kumariinia löytyy lähinnä kanelista, mutta myös mustikoista, vihreästä teestä ja sikurista. Elintarviketeollisuusliiton (ETL) mukaan kaikki Suomeen tuotu kaneli on vuosikymmeniä ollut cassia-kanelia (=kanelipuun kuorta), ei Ceylonin ns. cinnamon kanelia.  Cassia-kaneli sisältää suuria pitoisuuksia kumariinia, kun taas Ceylonin kanelissa pitoisuudet ovat pieniä. Lähde Eviran tiedote. Kumariini on kuulema makasatoksista ja varsinkin pikkulasten tulisi välttää pipareiden popsimista. Hienoa tiedottaa asiasta näin joulun alla. Sehän ei olisi ollenkaan yhtä hauskaa jos tiedotteen antaisi esimerkiksi syyskuussa. Tosin, voi olla että asiasta on ilmoitettu jo juhannuksena, lehdet tekevät jutun kun saa kunnon lööpin aikaiseksi.



Terveellistä tai ei, 70% teistä syövät puuronsa kanelin kanssa. 5%lle kelpaa sentään rusinasoppa ja 23 % teistä on sitä mieltä ettei sillä väliä mitä lisukkeita on, kunhan saa riisipuuronsa.

Päivän joululaulu on yksi suosikeistani. Varmaan jokainen osaa sanot ulkoa? Tarinan mukaan tämä virsi kirjoitettiin jouluaattona. Kirkon urut oli rikki ja piti saada joulumessuun musiikkia kuorolle. Kitarai säestyksellä ensiesitys tapahtui 1818 Pyhän Nikolauksen kirkossa Oberndorfissa. Oli sitten tarina totta tai ei, yksi kaikkien aikojen rakastetuimmista jouluvirsistä tuo joka tapauksessa on.


keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Alan villiintyä

Olin päättänyt etten tänä vuonna täytä joulupöytää miljoonalla eri sortilla, mutta mitä lähemmäs joulu tulee, sitä vaikeampi minun on pysyä päätöksessäni.

Kalapatee kuului "tapettujen listalle", mutta eilen kaupassa käydessäni huomasin tulleeni ulos siika seuranani. Tietysti savusiian voisi nostaa sellaisenaan pöytään, mutta kun se patee on niin jouluisen näköinenkin. Sitäpaitsi ainakin äitini syö sitä. Ja ruisleivän päällä se on loistavaa aamuyön tunteina...

Siispä menen tänään kaupasta hakemaan tilliä ja teen sitä pateeta. Vaikka yöruoaksi. Alunperin käytin raaka-aineena kultakaloja eli savusilakoita, niitä ei vaan ole pitkiin aikoihin saanut. Siis sellaisia kunnollisia mehukkaita kultakaloja, tuollaisia kuivuneita tikkuja on kyllä kaupoissa.

Jouluinen savukalapatee

½ kg savukalaa, tänäkin jouluna se on siikaa
1 purkillinen laktoositonta kermaviiliä
100 g majoneesia
pikkupurkki tomattipyrettä (onhan se sen nimistä, siis tomatpuré?)
1 dl kalalientä (käytän yleensä valmislientä, olen laiska)
6 liivatelehteä
tilliä
mustapippuria rouhittuna


Kalat perataan. Liivatelehdet pistetään kylmään veteen pehmenemään. Sekoitetaan kermaviili, majoneesi, tomaattimössö, silputtu tilli ja pippuri keskenään. Lisätään kalanpalaset joukkoon. Kalaliemi kiehautetaan ja sinne tungetaan ne kuivaksi puristetut liivateäklötykset sulamaan. Liivateliemi sekoitetaan muun mössön joukkoon ja koko ihanuus kaadetaan vuokaan. Annetaan hyytyä yön yli.

Helppoa ja hyvää, tämä jäi joulupöytään "asumaan" ensimmäisen joulun jälkeen. En edes muista mistä alkuperäinen resepti tuli, eikä siinä varmaankaan ollut samoja raaka-aineita, mutta idea oli suorastaan loistava.

Kierrätystä

Vaikka kuvittelin taas ehtiväni tehdä vaikka ja mitä ennen joulua, huomasin että, taas kerran, aika loppui ihan hiukan kesken. Mutta ei hätää. Tänä vuonna en ole pitänyt joulublogia, eli kukaan ei tiedä mitä kaikkea olen suunnitellut. Nyt vaan viheltelen joululauluja ja totean: ehkäpä ensi vuodeksi saan esim ne tölkkien nipsuttimet käytettyä.


Vanhempieni kesänaapurit ja monet muutkin, minulle jopa tuntemattomat ihmiset, ovat keräneet talteen nipsuttimia. Siispä niistä on oikeasti tehtävä jotakin, mutta ensin pitää saada lisäaikaa jostakin. Pendolino kun ei sitä nykyään suo, kun en suostu siellä istumaan. Aikaa silloin tietysti olisi.

Monet ihmiset, lämmin kiitos heille siitä, ovat säästäneet minulle myös tee-pussejaan. Siis ei niitä muutamia kertoja kuumaan veteen dipattuja, sideharsomaisia pussukoita jotka sisältävät murusia, vaan niitä paperikääreitä. Muutamat heistä saavat nyt sitten pussinsa takaisin, olemme tyttöjen kanssa taitelleet paperia. Meillähän tämä t-pussi taide tehdään niin kuin se on alunperin tarkoitettu: pusseista. Nettisivuja selattuani olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että olemme t-pussitaide amatöörejä. Tosi aktivistit nimittäin käyttävät ainoastaan tietyn kuosisia pussukoita ja ellei sitä oikeaa mallia ole saatavilla niin netistä voi printata, pientä korvausta vastaan tietysti, oikean mallisia papereita. Henkilökohtaisesti katson että idea ehkä hieman kärsii tästä, mutta jokainen tyylillään.

Me siis käytimme joulukorttimateriaalina aitoja teepussin kääreitä:



Tällaisilla siis lähdettiin liikenteeseen. Näistä pusseista leikkasimme kymmenen neliötä. Suosittelen että teette valmiiksi pahvista mallin jonka avulla sitten leikataan näitä paperinpalasia. Ja meillä myös kätettiin samansväyisiä pusseja aina yhteen motiiviin, tosin kuka vaatii että on näin rajoittunut?

Lähdimme liikenteeseen 4 cm x 4 cm kokoisella mallilla, jokainen saa toki valita ihan itse minkä kokoista kohdetta lähtee rakentamaan. Ihan pienten lasten kanssa ehkä hieman suurempi lappunen on helpompi käsitellä. Ensin siis leikataan 10 kappaletta neliötä. Mieluiten suurinpiirtein samankokoista.




Tällaisia siis. Kuten näette olemme käyttäneet ihan koko pussin hyväksemme, tositaiteilijat tietysti leikkaavat vain ja ainoastaan samasta kohdasta sen palasensa. Ja luonnollisesti tuosta kauneimmasta kuvakohdasta. Tuolla 4 cm mallilla saa yhdestä pussista 2-3 neliötä, riippuen hieman käärepaperin koosta ja neliöiden asettelusta. 4 pussilla saatte siis tehtyä meidän esimerkki juttumme. Malttakaa nyt mielenne ja odottakaa kiltisti, kyllä se paljastuu tekstin loppupuolella mitä me teemme.

Ja sitten paperia viikkaamaan! Ensin teemme kolmioita, molempiin suuntiin. Pythagoran lausetta ei tarvita tässä kohtaa, vaikka tämä kyllä muuten ehkä vie ajatukset kouluun. Tehkää kunnon taitoskohdat että näette "viivat" jotka syntyvät




Ja seuraava Mensan testi: Miten teet neliöstä suorakulmion? Eli palataan siitä kolmiosta taas neliöön ja viikataan paperi "poikittain". Kas näin: 


Ja taas avataan ja taitellaan molempiin suuntiin tuo paperi. Näettekin miten tuo kolmioviikkauksesta tullut paperitaitekin näkyy tuossa. Ja kyllä, tarkkasilmäsiet huomaavat, minä olen vasta tehnyt taitokset yksi ja kaksi, enkä samassa järjestyksessä kun käskin teidän tehdä. Hyi minua! Oikeasti ei kuitenkaan ole väliä missä järjestyksessä tuota paperia taittelee, kunhan nuo apuviivat tulee tehtyä, se nimittäin helpottaa seuraavaa vaihetta.


Siirrymme avaruusgeometrian puolelle. Sitä nyt vielä jotenkin pystyi koulussa hahmottamaan, joten tästä vielä pystymme jatkamaan. Opettajani oli muuten oikeassa, tulen vielä joskus tarvitsemaan noita oppeja elämässäni. Kehtasin nimittäin kyseenalaistaa todennäköisyysopin tunnilla aiheen tarpeellisuutta. Ainakin avaruusgeometriaa olen tarvinnut: tyttäreni lukee sitä vuorostaan koulussa. Jeps, onhan se kiva että minäkin hämärästi ymmärrän mistä puhutaan. Kiitos Ulla-Britalle siitä.

Siispä taittelemme nyt neliöstämme jonkinlaisen pyramidin jonka sivut tungemme sisälle, eli meillä on taas kolmio. En oikeasti oiken tiedä miten sanoin kuvailisin tätä vaihetta, siispä näytän kuvan. Se tunnetusti kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.


Tämä on minusta se suurin näperrysvaihe, tästä eteenpäin tämä on lastenleikkiä. Tai oikeastaan aikuisille sopivaa, ainakin meillä tuon täyskymppi teki neljä tällaista samassa ajassa kun minä nypläsin yhden kanssa. Tässä lajissa, kun niin monessa muussakin: harjoitus tekee mestarin. Kun näitä on muutaman tehnyt voikin jatkaa telkkarin katselua ja näperrellä siinä sivussa. Esimerkiksi Greyn anatomia on aivan loistavaa joulukorttiteko viihdettä!


Seuraava vaihe onkin sitten ihan lastenleikkiä. Alareunasta taitetaan päät ylös, niin että keskelle pyramidia muodostuu pienen pieni neliö. Kuten huomaatte, pyöritellään noita samoja muotoja ees ja taas. Taas kerran: kuva auttaa:


Ja sitten taas toistelette tätä samaista liikettä 10 kertaa. Eli kunnes teillä on 10 pientä pyramidia joita koristaa neliö. Kuten tarkkakatseiset ovat huomanneet: meillä tehtiin monta erilaista origami koristetta. Ensimmäisen kuvan pusseista ei löydy neliöiksi päätyneitä punaisia papereita, eikä matemaattset muodot ole punaisia vaan rusehtavia. Älkää stressaantuko, vaihdamme taas väriä, näytössänne ei ole vikaa, eikä optikollekkaan tarvitse varata aikaa ennen joulua, ainakaan tämän takia.


Nyt alkaa se hauska vaihe: kokoaminen! Paperiliimaa kannattaa kaivaa esille tässä vaiheessa. Periaatteessa tämä rakentuu ilman liimaakin, mutta paremmin taideteos pysyy kasassa jos reunoille näyttää hieman liimatuubia. Toki voi käyttää ihan mitä liimaa vaan, minusta vaan tuo paperiliimapuikko on näppärä. Tanskassa, missä tytöt tekivät kesällä ensimmäisiä t-pussikortteja, oli kolmion muotoista paperiliimaa puikossa. Se vasta olikin halppoa käyttää. En vaan ole löytänyt sellaista, joten toistaiseksi tyydyn näihin pyöreisiin malleihin.


Ja sitten ryhdytään tositoimiin. Tämä vaihe ehkä tuntuu hankalalata, mutta on se kaikkein helpoin.

Minä aloitan aina ylhäältä, en tiedä miksi, se vaan tuntui helpolta niin. Eli otetaan kaksi meidän palapelin palasta ja työnetään ne neliön "sakarat" toisen neliön alareunaan muodostuvaan "taskuun".

Ja tässä vaiheessa tekstiä tajuan etten ottanut kuvaa tästä vaiheesta vaan kuvasin pikkuneidin työskentelyä ja hän aloitti alhaalta...



Mutta siis idea on ylhäältä alaspäin tällainen. Jokainen ^ kuvaa yhtä meidän palasta


^
^
^^
^^
^^^
^

Nyt jo huomaatte mitä teemme: Joulupuu on rakennettu!
Eli ne sakarat työnnetään kahden ensimmäisen palan kohdalla sinne taskuun. Seuraavaan "riviin" tulee 2 palaa rinnakkain, niin että neliön takareuna menee siihen kolmion alareunan muodostamaan taskuun ja sakaramme jää "päälle". Taidanpa pikaisesti tehdä vielä yhden ja näyttää mitä tarkoitan. Taas väri vaihtuu! Jatkakaa te kaikin mokomin vaan lukemista, tässä ei menee montaa sekuntia.

Asetin kynänkärjen osoittamaan tuota alemman palasen yläreunaa ja taitoin ylemmän kappaleen reunoja hieman ylös. Näette miten palaset tulevat lomittain tuonne.




Ja sitten se seuraava kierros, eli kaksi palasta kiinnitetään siihen yläpuolelle jäävään yhteen, tai siinähän on kaksi palasta jonossa, seuraavat tulevat rinnakkain.



Ja nyt lyijy, olen muuten kirjoittanut sanan lyijykynä väärin kokeessa, hemmetti miten jotkut asiat jäävät painamaan mieltä. Eniten harmitti se, että kolmannella luokalla kun aloitimme sen "Tämä on pallo"-kirjan, opettajamme puhui ihan onnetonta suomenkieltä. Ja sitten saan kokeesta jonkun typerän miinus arvosanan jonkun älyttömän lyijyn takia. Äitini onneksi opetti miten se sana kirjoitetaan: kolme y:tä riviin ja keskimmäiseen pisteet päälle. Nyt osaan! Tosin en käytä lyijykyniä kuin tällaisiin tärkeisiin opetustehtäviin. Minä käytän kuivamustekyniä. Paljon helpomi kirjoittaa! Ja se lause jäi kesken: eli lyijy osoittaa sen alemman yksinäisen palasen alareunaa ja miten alle tulevan palasen "alempi reuna" työnnetään sinne ylläolevaan taskuun. Taas nuo reunat on väännetty pystyyn että näette mitä tarkoitan. Oikeassa elämässä niitä ei tarvitse käännellä, palasen liukuvat ihan kiltisti paikoilleen.
Seuraavat kaksi palaa kiinnitetään samalla periaatteella kun ne ylimmät palat. Eli neliön sakarat yläpuolella olevan neliön "alle". Ja sitten tuleekin kolme palaa rinnakkain. Neliön "alapuoli" yllä olevan kolmion "taskuun". Viimeiseksi keskelle vielä yksi pala (sakarat sinne neliön alle) jalaksi. Ja teillä on tämän näköinen lopputulos:



Väri luonnollisesti riippuu siitä mitä teetä juotte kotona. Nämä kuuset voisi vielä koristella, mutta koska Itella ihan oikeasti tahtoi kortit vielä "tänään" hellään hoitoonsa, niin saavat vastaanottajat itse koristella kuusensa oman maun mukaan. Ja nyt huomaatte etten julkaise näitä reaaliajassa. Kello on järjettömän vähän, eli minun olisi pitänyt nukkua jo muutaman tunnin ajan, joten nyt kömmin oikeasti alakertaan että jaksan huomenna ajaa. Hyvää yötä! Katsotaan huomenna minkä laulun saatte tänne. Se ei ole joulupuu, sen lupaan.

Huomasimme muuten että näitä on todella hauska väsätä. Ja koska kortit piti jo postittaa niin piti keksiä muuta käyttöä kuusille:


Ja sitten vielä se joululaulu. Joulumaan sanat tulevat taas karaokemaisesti tuossa videossa.
Sanat ovat Juha Vainion, säveltäjä on Katri-Helena. En kuitenkaan valinnut tällä kertaa häntä laulajaksi


tiistai 20. joulukuuta 2011

Vertailussa piparkakut

Kahvitauko. Silloin pitää päivitellä blogia!


Takahuoneeseen siunaantuu näin joulun alla piparkakkuja, ja nyt sattui olemaan kaksi pakettia avattuna niin päätin, ihan blogin takia, tehdä vertailevaa tutkimusta. Siispä kaksi eri piparkakkua käteen, kahvilasi (kahvi kuuluu juoda lasista kun on töissä) toiseen käteen ja eikun maistelemaan.

Maistiasessa Annas Orginal Pepparkakor (se punainen rasia) ja Tanniset piparikakkuja.

Molemmat olivat ohuita ja rapeita, joten siinä ei eroa, Tanniset hieman suurempia. Maussa oli sen sijaan eroa. Annan pipakakut olivat mausteisempia ja jälkimaku oli jopa hieman turhan mausteinen, Tannisten piparit olivat pehmeempiä maultaan ja näinollen suosikkejani.


Pitääkö tähän kohtaan sitten pistää 2 joulukuusiriviä?
Osotopiparkakuista Tannisille kuusia 4, jos noita vielä saisi eri muotoisina rapsahtaisi se täydet 5.

Annan piparit eivät olleet yhtä hyviä, vaikka ihan tarjoilukelpoisia nekin ovat:
Ja eikun takaisin töihin. Menihän se puhelinaika/kahvitauko näinkin.

Kadonnut kakkuresepti

Tänään oli se päivä kun töissä pikaisesti lukaisin lempireseptini läpi, etten vaan unohda mitään tähdellistä kun käyn kaupassa.


Tämä oli myös se päivä kun iski paniikki: "Missä lempireseptini on?". Löytyihän se kadonnut lammaskin, se joutui pääsiäiskasaan (josta se katoaa ja etsin sitä hysteerisesti muutaman kuukauden kuluttua) ja löysin kanssa sen alkuperäisen version lempikakustani. Käytän sitä reseptiä vuodesta toiseen pohjana ja vaihdan lähes kaikki raaka-aineet toisiin. Nyt pitäisi vaan päättää kirjoitanko talteen tänne sen alkuperäisen, vaiko sen muokatun versioni. Taidan päätyä jonkinlaiseen muokattuun versioon, tiedän ainakin että itse pidän siitä.

Ullan joulukakku

Pohja:
200 g piparkakkuja
75 g laktoositonta voita

Täyte:
6 liivatelehteä
½ dl mehua
200 g Mascarponejuustoa
2 dl laktoositonta kermaviiliä
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 tl kardemummaa
5 dl karviaishilloa

2 dl vaahdotettua laktoositonta kermaa


Piparkakut hienonnetaan ja sekoitetaan sulatetun rasvan joukkoon. Painellaan irtopohjavuokaan leivinpaperin päälle.

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. 

Sekoita kaikki täytteen aineet keskenään, paitsi kermavaahto. Kääntele kermavaahto varovasti muun täytteen sekaan.

Puserra vesi pois liivatelehdistä ja liuota ne kuumennettuun mehuun. Sekoita haalea liivatemehu täytteeseen ja kaada täyte pohjan päälle vuokaan. Tasoita pinta kauniiksi.

Anna hyytyä kylmässä vähintään 5 tuntia.

Koristele kakku halutessasi, minä yleensä en koristele. Tai jos koristelen niin hyytelöllä:
2 dl punaista mehua

1 dl hyytelösokeria 

Ja taas saa hyytyä... 

Kuusen tuoksua

Joulukuusemme on saapunut!

Kaksi pikkutonttua kävivät toimittamassa, isänsä kanssa, tuon ihanan, vihreän puun joka kohtapuolin pääsee koristamaan olohuonettamme. Ja levittämään sitä huumaavaa, hurmaavaa tuoksuansa.

Nykyään tuota ei tarvitse köyttää kiinni verhotankoon, lapset ovat jo sen verran isoja. Pikkuisemme aikoinaan kaatoi kuusen ja istui sitten majassaan piilossa, ympärillään tuhansia lasisirpaleita kun pallot olivat osuneet parkettiin. Kummallista kyllä, neitiin ei tullut haavan haavaa, oksat suojasivat rungon painolta ja lasisateelta.

Saa nähdä koska otamme kuusen sisälle, tänä vuonna tuo aatto osuu ikävästi viikonlopuksi. Perjantai iltana viimeistään, joka tapauksessa. Tuskin maltan odottaa. Jos minä saisin päättää se olisi jo sisällä, herra on hieman rajoittuneempi. Tuo kaunis puumme on nyt pihalla odottamassa.

Joku kysyi miten kestän noita havuja. Mitä kestämistä niissä on? Jos perheessä on neljä shelttiä niin kaiken maailaman pikkuroskaa löytyy jatkuvasti sisältä, vaikka kuinka niitä tassuja putsaisi. Siinä ei yksi kuusi juurikaan lisää työmäärää. Ja se tuoksu kyllä korvaa mahdolliset havuhaitat.

Sain ystävältä tänään joulupiparin, kauniisti cellofaaniin pakattuna. Pitkän työpäivän jälkeen tällainen lahja piristää kummallisesti. Kiitos <3


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Ikkuna

Jääprinsessalla oli treenit pääkaupungissa, joten kun nyt kuitenkin piti ajaa sinne, niin samalla kävimme katsomasa Ikkunaa.

Onko minusta tullut iso kyynikko vai oliko yksityiskohtia vähemmän? En väitä ettei niitä ollut, ja kyllä minä välillä hymyilinkin, mutta aiemmin pystyi katsomaan ikkunaa vaikka ja kuinka kauan ja aina löytyi uusia yksityiskohtia. Nyt katsoin ja se oli sitten siinä. Ehkä tuo "lapsiramppikin" hieman häiritsee, sen takaa kun ei kunnolla näe. Ja rampilla seisominen saa aikuiset huokailemaan. Outoa jengiä!


Onneksi tuo ramppi on vain Alexin puolella, pääsen minäkin työntämään nenuni ikkunaan kiinni! 

Tänä vuonna oli teemana taas eläimet ja jonkinlainen satumetsä. Kuusenoksat kyllä heiluivat aika vauhdikkaasti tuolla, joten aika myrskyisää oli ikkunan toisellakin puolella. Hieman se lohdutti kun seisoin kaatosateessa katselemassa maisemia. 


Nuorin koiristamme olisi varmaan myös tahtonut katselemaan, tai vaikka ihan osallistua ikkunan somistukseen, tuolla oli nimittäin runsaasti ruotsalaisen huonekalukaupan lastenosastolta hankittuja rottia. Niitä "pikkuisemme" rakastaa. Hänellä niitä on kaikissa väreissä, Ikkunassa niitä ei ollut kuin harmaana. Aika rajoittunutta siis siinä mielessä. Ellei sitten jopa hieman rasistista? Miksi pelkästään harmaat rotat kelpasivat? Värisyrjintää, ihan selvästi!


Rotat touhusivat kaikenlaista, joulupuuhissa selvästi nekin olivat. 

Jostakin syystä kotimaiseen talvimetsään oli eksynyt myös pingviinejä. Vaikka niistä tykkäänkin, niin nämä nyt eivät oikein kuulu minusta suomalaiseen metsään. Tosin nuo kyllä näyttivät siltä että ovat laskeutuneet vieraalta planeetalta. Suorastaan hieman pelottavia otuksia minusta. Olisivat hyvin voineet olla sivuroolissa jossakin "Pingviinien taistelu, osa 4: Intergalaksinen sotatanner". Onneksi ne oli pistetty yhteen nurkkaan partioimaan. Hieman orvoilta tosin näyttivät seistessään siellä. Eivät muut metsän eläimet taineet oikein tykätä näistä?


Sitäkin söpömpiä olivat valkoiset siilit, taruolentoja tosin nekin, koska selvästi eivät olleet albiinoja. Tai sitten ne olivat afrikkalaisia kääpiösiilejä, niistä löytyy valkoinen versio. Olen jopa pidellyt sellaista kädessäni. Hurjan söpöjä eläimiä, melkein sellainenkin päätyi kotiimme, kunnes tulin järkiini ja totesin ettei ole meidän perheen lemmikki.  Nämä Ikkunan koristukset istuivat lumilyhtynsä kera pienessä luolassa. Olisipa meidänkin pihassa tällaisia, se joka kävi vierailulla taisi jäädä jonkin naapurin autolle toiseksi kilpajuoksussa. 


Iskämme joutui istumaan autossa odottelemassa meitä, parkkipaikan löytäminen oli ihan mahdotonta. Jopa kauppakeskuksen parkkihallissa oli täyttä. Ihmiset selvästikin olivat inostuneet shoppailusta. Onneksi minun ei tarvinnut mennä kauppoihin. Pelkkä ajatuskin täpötäydestä kauppakeskuksesta ahdistaa! Uskoisin kuitenkin että herrakin olisi löytänyt suosikkikohteensa. Meloja ei koskaan ylitä siltaa katsomatta voisiko sen alta meloa. Tuolla oli selvästikin pari melojaa. Ja kultakala joka uiskenteli sillan alla. Ja hyvässä CastleVille hengessä, muutamia sieniä. Kanssapelaajani tietävät että niistä saa tuikitarpeellisia sinisiä marjoja. 


Tai sitten herra olisi ilahtunut koskenlaskijasta? Tosin me emme harrasta koskenlaskua vaan ihan normi melontaa. Eikä tuolla laskijalla ollut edes kypärää päässä. Kuten ei muuten ollut sillä isälläkään joka kyyditsi lastansa polkupyöränsä tarakalla. Lapsi selvästi seurasi isänsä esimerkkiä. Lamppukin oli jäänyt kotiin, heijastimista nyt puhumattakaan. Mikä ihmisiä vaivaa? Onneksi kuskimme oli hereillä, Volvossamme kunnon valot ja toimiva jarrupoljin.


Vaikka nyt alussa hieman urputinkin, niin kyllä tuo ikkuna kuitenkin tuo joulutunnelmaa. Kuten tuo Kaupan muukin joulukoristelu. Wulffin nurkan jokaista ikkunaruutua kiersi valokaapeli ja kullanväriset lamput koristavat Espan puolista päätyä. Ja Keskuskadulta otin ihan kuvankin. Olo oli kun häissä: jotakin vanhaa, jotakin uutta ja vielä jotakin sinsitäkin. Kaunista, kyllä se vaan niin on että joulu ei tule ellei saa nähdä Ikkunaa.


Aamusta pitäisi taas jaksaa ajaa töihin. Ellen muuten muistaisi, sain muistutuksen kun ohitimme krokotiilikaupan. Heidän puutaan kun koristi työhenkäni! No, tiedän ainakin mitä teen niille kun joskus päätän luopua niistä...tai ainakin tiedän mitä niistä voisi tehdä. Uskon että jää ajatuksen tasolle.


Päivän lauluksi valitsin erään klassikon, ne kun vaan ovat niin ihania. Tosin tänä talvena ei vielä ole tarvinnut eskimovarustusta ulkoillessa


The Christmas song

Chestnuts roasting on an open fire 
Jack Frost nipping at your nose 
Yuletide carols being sung by a choir 
And folks dressed up like Eskimos 


Everybody knows a turkey and some mistletoe 
Help to make the season bright 
Tiny tots with their eyes all aglow 
Will find it hard to sleep tonight 


They know that Santa's on his way 
He's loaded lots of toys and goodies on his sleigh 
And every mother's child is gonna spy 
To see if reindeer really know how to fly 


And so I'm offering this simple phrase 
For kids from one to ninety two 
Although its been said many times many ways 
Merry Christmas to you 

Uuni kuumaksi joulupäivänä

Tämä on ihan äärihelppoa. Ja kaiken voi tehdä valmiiksi edellisenä iltana ja aamulla sitten vaan pistetään uuniin.

Riisipuuro uunissa


1 litra laktoositon maitojuoma 3%. Eli sitä punaista maitoa laktoosittomana. Kiitos taas kerran Valiolle, nyt saa kunnon joulupuuroa! Jos nyt ette tuosta laktoosipitoisuudesta välitä, voitte toki käyttää tavallista punaista maitoa.
Kaikkein paras puuro tuli muuten "Vanhanajan maidosta" Se oli sitä parjaamaani "lehmänmaitoa" eli homogenisoimatonta, noin 4%, ellen väärin muista, maitoa jota myytiin alta aikayksikön kaupan hyllyistä. Mummi joi tuota ja se oli taiteenlaji tulla kauppaan suurinpiirtein siihen aikaan kun maidot tulivat hyllyyn. En tiedä miksi Valio lopetti kyseisen tuotteen markkinoinnin, se oli loistava tuote leivonnassa! Ja pikagooglaus kertoo että sitä edelleenkin tehdään: juhannusviikolla. 55000 litraa. Miksi ihmeessä ainoastaan juhannusviikolla? Jouluhan on joulukuussa! Tässä se nähdään: joulua pitää viettää 365+1 päivänä vuodessa. Joulupuuron saa sitten syödä juhannusviikolla.

Mutta jatketaan joulupuuron tekemistä!
Maidon lisäksi, olitte nyt sitten hakeneet maitonne suoraan tilalta tai kaupasta, tarvitsette 2 dl puuroriisiä. Merkillä ei väliä, minä suosin kotimaisia pakkaajia. Ihan vaan työllistämisen takia. Hieman suolaa, vajaa teelusikallinen riittänee. Suolan käyttöä kun tulisi vähentää. Vaikka muuten käytämme sormi- tai makusuolaa tai Herbamarea niin puuroon pistän ihan perinteistä ruokasuolaa.

Ja sitten taas siihen puuroon: Voitele vuoka (miel. vähentään 2 l) voilla, lisää kaikki ainekset. Hauduta uunin alaosassa 175 asteessa noin 1½ tuntia.

Nyt otti ohrapuuro

Asia on sitten selvä. Joulupuuro tehdään riisistä!

100 % teistä on sitä mieltä että joulupuuro tehdään riisistä. Olen taipuvainen olemaan samaa mieltä, yritin olla ekologinen ja tein muutamia vuosia sitten joulupuuromme ohrasta. Hiilijalanjälkeni kun ei oikein tykkää tuosta riisistä. No, vähemmän ekologinen perheeni on kuitenkin sitä mieltä että riisin viljeliöitä tulee tukea. Totta tietysti sekin, heidän tulonsa kun varmaan kovasti ovat riippuvaisia viennistä. Olin kuitenkin päättänyt että ohra on kotimaista, herkullista ja kovin jouluista. En taida toista kertaa tehdä tällaista päätöstä. Vaikka en kotimaista riisiä saakkaan. Tosin, jos tällainen sadekeli jatkuu voin varmaan kokeilla riisinviljelyä tuossa rinteessämme? Ainakin olisi sitten lähiruokaa... Minulla on hämärä mielikuva riisin vilejelystä vuoren rinteillä. Voi kyllä tietysti olla, että kyseessä on ollut opetuselokuva nimeltä James Bond, jolloin lopputulos voi olla hieman masentava. Mutta olisihan se aika brassailua jos ensi jouluna voisin kertoa: teimme joulupuuron omasta riisistämme.

Tuo puuron valmistustapa sitten jakoi mielipiteenne. 68% äänesti keittämisen puolesta. Omistatteko kaikki puurokattilan? Minä ainakin onnistun aina polttamaan puuron pohjaan. Inhoan riisipuuron keittämistä! Vaikka kuinka yritän seurata mummin ohjetta: tee kuten vasta-alkavana liikenteessä, seuraa 80-rajoitusta. Ensin teet kauhalla 8 sitten 0. Ehei, vaikka kuinka kääntelen numeroita pohjaan, niin jostakin kohtaa tuo maito tarttuu kiinni. Sitä paitsi nykyään ei uusien kuskien tarvitse noudattaa 80 rajoitusta. Epäoikeudenmukaista! Lasteni lempilausahdusta käyttääkseni.

31 % taas oli sitä mieltä että puuron voi tehdä uunissa. Tätä mieltä olen minäkin, joten kerrankin en ole enemmistön kanssa samaa mieltä! Tässä olisi muuten matematiikan opettajalleni työtä, minne se yksi prosenttiyksikkö hävisi bloggerin mielestä? Pikainen laskutoimenpide ja pyörisstyssääntöjä noudattaen annan teille uuden tuloksen: 69% keittää puuronsa. Olen siis todellakin vähemmistön edustaja.

Tässä on kuulema myös maantieteellinen ero. Lännessä puuro keitetään, idässä haudutetaan uunissa. Minulle tuo uunissa hauduttaminen sopii paremmin. Kun lähdemme joulukirkkoon kuudeksi napsautan uunin päälle ja kun tulemme kotiin syömme joulupuuromme. Tai siis näin teimme silloin kun asuimme kaksistaan. Nyt olemme muutaman vuoden ajan jättäneet joulukirkon väliin, mutta tänä jouluna kuulema menemme. Jääkööt lapset nukkumaan elleivät jaksa tulla mukaan. Ja minä taidan hauduttaa puuromme uunissa. Riisistä.

Päivän joululaulu on yksi suosikeistani. Sanat näkyvät videossa.
Carola on itse tehnyt sävelen tähän lauluun. Siitä löytyy myös kansainvälinen versio, englanniksi, ja muutama vuosi sitten kuulin tämän ensimmäistä kertaa suomeksi. Jouluradiosta, luonnollisesti.

lauantai 17. joulukuuta 2011

Pihalle valoa

Olen joskus miettinyt herääkö miehessäni jouluihminen ellen minä "toimi".
Herää se!

Jostakin syystä en vaan saa joulutohinaa ihan kunnolla alkamaan, luotan siihen että homma hoituu "entisen ohjeen mukaan". En ole vielä edes ajatellut joulukoristelua, en ole saanut siivottua nimittäin. Siispä eivät ulkovalotkaan olleet paikoillaan.

Viime viikonloppuna sitten herralle näköjään riitti tämä pimeys ja valon puute. Lipputankomme on taas valaistu, valokaapeli loistaa takapihalla n. 10 metrin korkeuteen ja etupihalla "Lulu" vahtii autojamme. Siis se jättiläisshelttimme joka on myös valokaapelista tehty. Naapuri tosin luuli että kyseessä on poro, ehkä sheltit eivät kuulu joulukoristeisiin? Minusta kuuluvat!

Mutta ei herran innostus loppunut pihalle, ikkunoihin tulivat joulutähteni. Yrittääköhän herra selittää jotakin minulle? Pitäisiköhän tänään ottaa itseään niskasta kiinni ja siivota, sitten voi alkaa koristella ihan tosissaan!

Päivän laulu on pikkuiseni valinta


!800-luvun peruja, tässä sen näkee, hyvä klassikko kestää ajan hammasta!

Alla vielä Wikipedian tarinaa: 

Dashing through the snow
In a one-horse open sleigh
O'er the fields we go
Laughing all the way
Bells on bobtail ring
Making spirits bright
What fun it is to laugh and sing
A sleighing song tonight!
(chorus)
Jingle bells, jingle bells,
Jingle all the way.
Oh! what fun it is to ride
In a one-horse open sleigh.
Jingle bells, jingle bells,
Jingle all the way;
Oh! what fun it is to ride
In a one-horse open sleigh.
Although less well-known than the opening, the remaining verses depict high-speed youthful fun. In the second verse, the narrator takes a ride with a girl and loses control of the sleigh:-
A day or two ago
I thought I'd take a ride
And soon, Miss Fanny Bright
Was seated by my side,
The horse was lean and lank
Misfortune seemed his lot
He got into a drifted bank
And then we got upsot.
|: chorus :|
In the next verse (which is often skipped), he falls out of the sleigh and a rival laughs at him:
A day or two ago,
The story I must tell
I went out on the snow,
And on my back I fell;
A gent was riding by
In a one-horse open sleigh,
He laughed as there I sprawling lie,
But quickly drove away.
|: chorus :|
In the last verse, after relating his experience, he gives equestrian advice to a friend to pick up some girls, finds a faster horse, and take off at full speed:
Now the ground is white
Go it while you're young,
Take the girls tonight
and sing this sleighing song;
Just get a bobtailed bay
Two forty as his speed
Hitch him to an open sleigh
And crack! you'll take the lead.
|: chorus :|
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...