Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Joulurauha

Melkeinpä osasin arvata äänestystuloksen ennakkoon. Eihän joulurauhan julistusta voi unohtaa.

100% te(kin) istutte ruutujen ääressä aattona puoliltapäivin. Olen kerran viettänyt jouluani Turussa ja olin ajatellut mennä ihan paikan päälle vanhalle suurtorille ihmettelemään tätä tapahtumaa. Valitettavasti työtilanne häiritse suunnitelmaani. Sinä vuonna kuuntelin radiosta julistuksen. Ja söin joulupäivällisen keskellä yötä. Hyvin erilainen joulu ja päätin silloin etten mielelläni toista kertaa ole aattona töissä. Minulle tuo joulu kuitenkin on traditioita. Vaikka perheeni olikin lähelläni, tuskin ehdin heitä näkemään. Olin aina vaan töissä.

Meillä tuo joulurauhan teksti roikkuu vuoden ympäri olohuoneen seinällä. Olisikohan ollut Lions'it jotka noita markkinoivat aikoinaan. Olin helposti ylipuhuttavissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...