Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Meidän äidit tekee teidän äidin ruoat

Minulta kysyttiin koska aion paljastaa joululaatikkojen reseptit.

Minä suostuin ihan heti paljastamaan: Jonkun toisen äiti tekee minun laatikkoni. Olen yhtenä vuonna ollut oikein kunnon äiti, taisi olla kun olimme tänne muuttaneet. Tein ihan itse joululaatikot. Ne olivat toki hyviä, tai se lanttulaatikko oli jota söin, mutta en katso että ne olivat sen vaivan arvoisia. Nuo toisten äidit kun tekee ihan kelvollista peruslaatikkoa, minä sitten aattona jatkojalostan niitä kermalla, voilla ja mausteilla. Pistän vielä omiin uunivuokiini, taiteilen pintaan omat haarukanjälkeni ja lämmitän uusiksi. Menee ihan täydestä, ainakin minuun.

Yksi syy tuohon laatikoiden jättämiseen pois ohjelmasta on myös pakastintilanteeni. Nuo laatikot pitäisi saada tehtyä ennakkoon, ne viimeiset päivät ennen aattoa ovat ihan tarpeeksi hektisiä, joten laatikot pitäisi saada tehtyä varastoon. Ei onnistu, eivät kertakaikkiaan mahdu kaappiini. Ja koska se viimeinen yö on varattu kinkulle, niin olen päätynyt siihen että mielummin paistan kinkun itse ja jätän laatikot muille.

Tuo mainos on muuten yhden perheenjäseneni inhokki numero yksi. Saisivat palata siihen vanhaan: Jouluna jää aikaa olla seurassa toisten, kun jouluruoka on... Mutta tietsyti, jos kyseisen firman politiikka on että heille kelpaavat töihin palkästään jo kertaalleen lisääntyneet naispuoliset henkilöt niin onhan se sitten tietysti selvä että kertovat siitä kaikkialla. Tuskinpa kuitenkaan on laillista kysyä työhaastattelussa: oletko lisääntynyt? Ja jos se vielä on sallittua niin ainakaan vastauksen perusteella ei taatusti ketään saa olla palkkaamatta.Siispä mainos on hieman harhaanjohtava. Vaikka pidinkin siitä hiekkalaatikkoversiosta.

Päivän joululauluksi valitsin uuden version iki-ihanasta Do they know it's Christmastime



Ei tämä todellakaan voita sitä 80-luvun versiota, mutta ihan kelvollinen tämäkin on. Bob Geldof ja Midge Ure tekivät kappaleen vuonna -84, auttaakseen nälänhädästä kärsivää Etiopiaa. Laulusta tuli aika välitön hitti ja näitä versioita tästä on tehty useita.

Do They Know It's Christmas?

It's Christmastime
There's no need to be afraid
At Christmastime, we let in light and we banish shade
And in our world of plenty we can spread a smile of joy
Throw your arms around the world at Christmastime

But say a prayer

Pray for the other ones


At Christmastime it's hard, but when you're having fun
There's a world outside your window
And it's a world of dread and fear
Where the only water flowing is the bitter sting of tears
And the Christmas bells that ring there are the clanging
chimes of doom
Well tonight thank God it's them instead of you

And there won't be snow in Africa this Christmastime
The greatest gift they'll get this year is life
(Oooh) Where nothing ever grows
No rain nor rivers flow
Do they know it's Christmastime at all?

(Here's to you) raise a glass for everyone
(Here's to them) underneath that burning sun
Do they know it's Christmastime at all?


Feed the world


Feed the world

Feed the world

Let them know it's Christmastime again

Feed the world
Let them know it's Christmastime again


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...