Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Kauniita unia

Kävin pitkästä aikaa Ruohonjuuressa ystäväni kanssa.

Ostin sieltä, muun muassa, Clipper'in "Sleep Easy " yrttijuomaa. Clipper on tuotemerkkinä erikoistunut reilun kaupan ja luomutuotteisiin.  Clipper's teet olivat minulle ennestään tuttuja, mutta tämä "nukkumatin houkuttelija" oli minulle uusi tuttavuus.

Juomapussit ovat, kuten Clipperin muissakin minulta löytyvissä pakkauksissa, pakattu ilman "naruja" yhteen isoon pussiin. Eli lusikka on ihan kiva apuväline jos haluaa pussukan pois lämpimästä vedestä ennen kuin juoma on juotu.

Tämä juoma sisältää ruohonjuurisivuston mukaan kanelia, kamomillaa (josta en muuten pidä) rooibosta, sitruunamelissaa, valeriaanaa ja appelsiinimaustetta. Pakkauksessa lukee kamomillan sijaan honeybush

Minä löydän sen appelsiinin maun, muut eivät kyllä minun makuaistiini herätä, mutta ihan miellyttävän makuinen juoma minusta. Väriltään valmis juoma on vaaleanruskeaa.

Olen nyt muutmana iltana taas juonut tätä ja nukkunut kuin tukki. En ole ihan varma johtuuko iltajuomasta vaiko väsymyksestä, mutta ei tuo juoma ainakaan yöunia heikennä. Joten jos on ollut vaikeuksia nukahtaa, käypääkä katsomassa lähikauppanne teehyllyä. Ainakin minä olen Clippers teetä löytänyt ihan kauppojen hyllyiltäkin. 

Kuva Ruohonjuuri

tiistai 28. tammikuuta 2014

Kirjastosta löytynyt

Kuten olen kertonut, autossa tulee kuunneltua kirjoja.

Ja koska olen päättänyt että yritän tutustua myös minulle uusiin kirjailijoihin, tarttui viimeksi kirjastosta mukaan mm. Laurie Frankel'in "Goodbye for now" (Ikuisesti yhdess@).

Kirja kertoo ohjelmointinero Samista, joka kirjoittaa täydellisen deittikoodin. Hän tietysti testaa sitä itseensä, löytää elämänsä naisen ja saa potkut töistä: koodi on liian täydellinen, deittifirma ei menesty jos asiakkaat löytävät sen oikean heti ensimmäisellä yrityksellä. Ja jotta elämä potkisi oikein kunnolla päähän: uuden rakkauden Meredithin isoäiti kuolee. Meredith on surun murtama joten nörttimme päättää lohduttaa sillä ainoalla tavalla jonka osaa täydellisesti: hän ohjelmoi tietokoneen lähettämään isoäidiltä sähköposteja. Mummin mailit ovat vaan niin täydellisiä että Meredith haluaa enemmän: hän haluaa mumminsa videopuheluiden päähän. Ja mitä sitä ei rakkaansa eteen tekisi? Lopuksi Meredith pystyy puhumaan mumminsa, tai siis tietokoneen kanssa, kasvotusten.

Tarina itsessään on suloinen, mutta samalla suorastaan pelottava: miten paljon tietoa meistä jääkään ykkösten ja nollien muodossa bittiavaruuteen roikkumaan. Halusimme tai emme. Toki tiedän että tarina on fiktiota, mutta ei kuitenkaan tunnu kovin kaukaata haetulta idealta. Laulaahan Nathalie Colekin isänsä kanssa Unforgettablen videolla, toinen heistä tosin on videon tekohetkellä ollut kuolleena vuosikymmeniä. Toki ymmärrän että tuossa on olemassa ollut video ympätty uuteen, mutta miten pitkä askel siitä on oikeasti siihen että saadaan vanhojen videopätkien avulla luotua uusia?

Vaikka ajatus "kuolleiden kanssa puhumisesta" tuntuu minusta absurdilta, huomasin kuitenkin aina välillä ajattelevani: jospa vaan voisin, edes kerran vielä, puhua mummin kanssa. Mitä kertoisin? Mistä aloittaisin?

En tarkoita että tahtoisin keskustella tietokoneohjelman kanssa, enkä edes usko että tuo olisi hyvä tapa käsitellä surua, mutta silti ajatus tuntui välillä jopa järjelliseltä. En vaan voisi kirjoittaa kirjettä vaan saisin jopa vastauksen! Mutta koska mummini ei kirjoittanut sähköposteja, tai videochattaillut, ei Samin koodista, mikäli sellainen löytyisi jostakin, ole minulle mitään apua.

Kirjan tarina ei ole ruusuilla tanssimista ja loppuviimeksi ohjelma sekoittaa aika monen ihmisen elämän. Ehkäpä ne muistot kuitenkin ovat riittäviä? Ja ehkä jotkut asiat todellakin on hyvä viedä mukanansa hautaan? Ainakaan sellaiset joita ei edes ole tapahtunut muualla kuin tietokoneen luomassa omassa ykkös-nolla-mielikuvitus-maailmassa.

Jos kirjan tehtävä on herättää ajatuksia, niin tämä onnisitui siinä. Ja sehän tekee kirjasta hyvän, että pistää aivokopan toimimaan. Joten voisin kuvitella että lainaan toisenkin Frankel'in jos vastaan sattuu tulemaan, tietoisesti tuskin hänen kirjojaan lähden etsimään.

Kuva Adlibris

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Hyvin pienelle

Olen taas hieman hurahtanut neulomiseen.

En väitä että olen siinä mitenkään kovin hyvä, mutta tekemällä oppii. Ongelmani on, että aloitan mielelläni vaikka ja minkälaisia projekteja, niiden loppuun vieminen onkin sitten eri asia. Tälläkin hetkellä on kaksi, suhteellisen äskettäin aloitettua projektia kesken. Puolivalmiita, unohtuneita projekteja toki löytyy tuolta hyllyiltä, mutta niiden ohjeet ovat jo aikojen saatossa kadonneet.  

Tänään sitten innostuin aloittamaan taas uuden työn. Sillä erolla että tämä todellakin on muutaman tunnin projekti ja siihen aikaan sisältyy ruoka ja kahvitauot. Nopeaa ja helppoa. Jopa minulle. 

Ohjeen löysin eräästä lehdestä, ongelma van on että painovirhepaholainen tai äitini (eli lehden alkuperäinen tilaaja) oli hukannut siitä tekstin melkein kokonaisuudessaan, kuva toki oli saatavilla. Ei hätää, minä tein oman versioni lehden kuvan avulla.

Vaavelin tossukat

Jämälankaa, minä käytin mintunvihreää ja valkoista.
Kerän sisältä löytyi jopa langan tiedot kun olin saanut tossut valmiiksi:
Ingelill, 50% merinovillaa 50% polyakryyliä.
Puikkosuositus tuolle langalle on 3, minä käytin siis kaksinkertaista lankaa ja puikkoja 4

Luo 26 silmukkaa kaksinkertaisella langalla. Neulo aina oikein 10 kierrosta. 
Kierros 11: Päättele 10 ensimmäistä silmukkaa ja neulo oikein viimeiset 16 silmukkaa
Kierros 12: Päättele 10 ensimmäistä silmukkaa ja neulo oikein viimeiset 6 silmukkaa
Jatka 6 silmukalla vielä 18 kierrosta ja päättele silmukat


Ja sitten kokoamaan palasesta tossua:

Ompele paperissa A:lla merkityt kohdat yhteen eli T osan vasen alareuna ja "jalan" vasen reuna. Kas näin.


Ja sitten oikea puoli samalla lailla, eli B:t yhteen


Sitten taiteillaan C ja D E:n päälle ja ommellaan kasaan koko ihanuus Ompelin vielä muutaman tikin tuohon päälle pitäämään tossua kasassa.


Toisen jalan tossussa D jäi C:n alle kun menivät siihen En päälle.

Todella pienet näistä tuli, mutta niin on saajakin. Isompiin tossuihin enemmän silmukoita ja kierroksia! 



perjantai 24. tammikuuta 2014

Suodatinpussista on moneksi

Talvi on virallisesti tullut eteläänkin.

Ratsastajamme oli tänään tallilla ja koska pääkaupunkiseudullakin mittari näyttää lähes kahtakymmentä pakkasastetta voi olettaa että tallilaisen varpaat ovat kovilla.

Neiti oli joko luenut Niksi-Pirkkaa tai sitten joku tallilainen on lukenut kyseisen laatulehden osion hyvin huolellisesti. Nyt on se "maailman paras varvaslämmitin" sitten selvinnyt. Se ei suinkaan ole lämpösukat, joita äiti on ostanut kylmiä päiviä varten eikä myöskään mummin kutomat villasukat. Ehei.

Kyseessä on suodatinpussit! Ne leikataan sopivan kokoisiksi ja lämpimät, kuivat varpaat pistetään suodatinpussiin. Päälle sukka ja sitten ratsastussaappaat aivan normaalisti. Ja tämä siis toimii siksi että vinkki on saatu tallilta, ei siksi että äiti sanoisi että pakkassäällä kannattaa käyttää lämpöalusvaatteita.

Lämpimiä hetkiä ihanassa talvisäässä!

Ja mikäli ei ulos halua mennä ja jos kahvikin jo tympäisee niin eikun askartelemaan:


maanantai 20. tammikuuta 2014

Työpaikalla on herkuteltu

Työkaverini oli tehnyt aivan ihanaa marjapiirakkaa.

Tällä kertaa se ei ollut laktoositonta, mutta sen arvoista! Laktoosittomankin tästä tekee helposti vaihtamalla jugurtin laktoosittomaan, mutta alkuperäinen resepti teille tästä.

Marjapiirakka

Pohja:
1 dl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
½ dl kaura- tai ruisleseitä
1 tl leivinjauhetta
1 muna
1 dl sulatettua margariinia
1 dl vaniljajugurttia

Täyte:
3 dl marjoja
3/4 dl sokeria
1 muna
2 dl vaniljajugurttia
1 tl vaniljasokeria

Sekoita pohjan kuivat aineet, lisää muut. Marjat päälle. Sekoita täytteen aineet, kaada päälle. 200 astetta 30-35 min


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Tomaatista ruusuksi

Lohikakun kukkanen herätti kiinnostusta.

Kyseessä on tomaatinkuoresta tehty ruusu. Idea ei suinkaan ole minun, vaan Kinuskikissasta löydetty ohje.
Aikaisemmin olin leikellyt tomaattiin pieniä viiltoja ja tehnyt kukkia niin, mutta nyt siis pelkästään kuorta käytetty.

Eli kuorimaleitellä tomaatista kuorta ja sitten tehdän ruusu. Helppoa kuin heinänteko!

lauantai 18. tammikuuta 2014

Pitikö väitteeni paikkaansa?

Meillä taas juhlitaan.

Tunnustan etten suostunut kolmatta vuotta putkeen tekemään kolmen suklaan kakkua, joten ratsastajani lienee hieman pettynyt. Mutta päätin sentään tehdä kalakakun, jospa se edes hieman lohduttaisi.

Vastasin eilen aikani kuluksi kyselyyn jossa haluttiin tietää millä perusteella valitsen raaka-aineet kaupasta. Väitin suosivani kotimaista ja nyt sitten katsotaan pitääkö paikkaansa. Tunnustan etten pysty välttelemään jättiyhtiöitä, pienet hukkuvat noissa isoissa kaupoissa jonnekin erikoishyllyihin joita en käy tutkimassa kuin harvakseltaan. Mutta kotimaisuus on minulle tärkeää. Lähituotettua tuo nyt ei millään ollut, mutta näin tällä kertaa.

Ja huomasin olevani myös Pirkka linjalla tällä kertaa leipoessani.

Hyydytetty lohikeikautuskakku

4 liivatelehtä (Meira, Helsinki)
3 dl laktoositonta Valion kuohukermaa (Valio, Turenki)
500 g (Pirkka) lämminsavulohta (valmistaja: V.Hukkanen, Sastamala)
50 g (Pirkka) tilliä (Kotimaisen pakkaajan tiedot löytyy, ei viljelijän)
n 10 cm purjoa (tämä ei ollut luomua eikä kotimaista, ei ollut kaupassa saatavilla)
200 g Viola laktoositonta rapu tuorejuustoa (Valio, Joensuu)
250 g (Pirkka) kevytmajoneesia (Lunden, Turku)
1½ dl (Pirkka) sinappikurkkusalaattia (Felix Abba, Turku)
½ dl sitruunamehua (ei kotimaista, sitruunoita ei kotimaisina saa)
Pirkka auringonkukkaleipä (valmistusmaa Saksa, tiesin, mutta tämä vaan sopi kakkuuni parhaiten)

Kostutukseen Pirkka laktoositon maitojuoma (Kaslink Foods, Kouvola)

Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Vuoraa irtopohjavuoka tuorekelmulla. Lisää pohjalle mahdolliset koristeet, tässä tapauksessa sydämenmuotoiset leivät.
Vaahdota kerma. Paloittele lohi, leikkaa tilli ja purjo silpuksi. Sekoita kerman sekaan kääntäen silppu, juusto, majoneesi ja kurkkusalaatti. Lisää tarvittaessa mausteita. Kuumenna sitruunamehu ja sulata "kuivaksi" puristetut liivatelehdet mehuun. Lisää liivateseos kermaseokseen. Sekoita huolellisesti.
Kaada seos irtopohjavuokaan.
Peittele seos leivällä ja kostuta leipä maitojuomalle. Siirrä viileään hyytymään vähintään 8 tunniksi.

Ruususta lisätietoa täällä



torstai 16. tammikuuta 2014

Tähän päädyin

Äänestyksenne perusteella päädyin sitten lumivalkeisiin siikaruusukkeisiin aattona.
 Nämä olivat oikein hyviä, ehkäpä tämän voisi uusia joskus.

Lumivalkeat siikaruusukkeet

500 g siikafileetä
Liemi: 
1 pieni keltasipuli
1 dl sitruunan mehua

1 dl vettä

2 rkl oliiviöljyä

2 tl sokeria

1 rkl merisuolaa

tillin varsia

10 kokonaista valkopippuria
 
tilliä, sitruunaa, roseepippuria
Kuori ja viipaloi sipuli ohuiksi renkaiksi. Purista sitruunan mehu. Mittaa kaikki liemen ainekset kattilaan ja kiehauta. Anna liemen jäähtyä.
Viipaloi siika ohuiksi viipaleiksi. Pyöräytä viipaleet ruusukkeiksi ja nosta ne astiaan, jossa ruusukkeet voivat tiiviisti nojata toisiinsa. Kaada jäähtynyt liemi kalojen päälle ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään kolmeksi tunniksi.
Koristele tillillä, sitruunalla ja roseepippurilla.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Outo päivä

Maailma on täynnä outoja teemapäiviä.

Voisiko joku kertoa minulle "käytä hääpukuasi"-teempäivän syvimmän idean? Onko hääpuvut unohdettu asia jonka takia niille pitää tehdä oma päivänsä? No, toki, tunustan, minunkin hääpukuni vaan lojuu kaapissa, odottaen sitä ihmettä että lapseni tahtoisivat käyttää sitä. Mutta en nyt tunne mitään tarvetta tuulettaa sitä edes teemapäivänä. Jos pukuni olisi ollut vähemmän perinteinen käyttäisin sitä varmaan muutenkin, mutta tuollaista vaaleaa prinsessaunelmaa en tunne tarvetta pitää töissä. Edes teemapäivänä.

Ymmärtääkseni monien teemapäivien tarkoitus on lisätä tietoisuutta jonkun tietyn asian suhteen. Mutta hääpuku? Eiköhän tietoisuus niistä ole aika hyvä. Ilman teemapäivääkin.

Toki on olemassa teemapäiviä joiden tarkoitus nyt ei ehkä ole niin syvällinen, mutta kyllä ne nyt unohtuneen mekon ylittävät merkityksellisyydellään.

Joten minun pukuni jää tuonne kaappiin pussiinsa, en jaksa nähdä niin paljon vaivaa että kaivaisin sen esille. Huntu sentään sai elää uutta elämää siskoni häissä. Joten sitä on tuuletettu, ilman teemapäivääkin! Ja hunnun käyttö arkisin vie ehkä ajatukset hieman toisenlaisiin hunnutuksiin.

Jospa täsä tehtäisiinkin "oikeus käyttää/olla käyttämättä huntua"-päivä. Uskon että maailmassa on monta naista jotka taistelevat oikeudestaan saada käyttää sellaista vaatetusta joka tuntuu itsestään hyvältä. Tosin se teemapäivä taitaa jo löytyä?  Mutta jos päivän idea olisi hieman syvällisempi, voisin ehkä olla "hunnutettu" yhtenä päivänä vuodesta.

Naapurimaassa vietetään tulppaanin päivää. Sekin tuo iloa arkeen, mikä on hääpukupäivänkin tarkoitus, ainakin teemapäivän sivun mukaan.
Klikkaamalla pääset katsomaan miten teet koristeen itse.

maanantai 13. tammikuuta 2014

Nuutti ei tullutkaan...

Hyvä Tuomas joulun tuopi...

Ja tänään on taas se inhottava päivä. Tosin, kukaan täällä meillä ei ole muistuttanut minua Nuutista, paitsi joulukuuseni joka ei osaa käyttäytyä. Se viskelee palloja oksiltaan aikansa kuluksi. Havujakin näköjään alkaa tipahdella. Ja vastahan tuo on kolmisen viikkoa ollut sisällä. Outo puu! Mutta koska ei Nuuttia ole meillä juhlittu, saa puu, ja muutkin koristeet vielä odotella siivouspäivää.

Tomtens dotter kertoi sisäisestä Grinchistään joulukuussa. Ja samalla haastoi meidät muutkin tekemään grinchlistamme. Mikä olisikaan parempi päivä sille kuin Nuutin nimipäivä?

Idea siis on kertoa mitä asiat joulussa ärsyttävät. Uskokaa tai älkää, niitäkin on! Seuraavana siis alaston totuus:

1) Kaupallisuus

Mitä sitä kieltämään, joulun sanoma on aika pitkälti jo unohdettu kun kaupat houkuttelevat järjettömään kulutusjuhlaan. Joulun sanoma taitaa nykyään olla "kaikki tänne mulle heti nyt". Ainakin jos mainosmiehiin on uskominen. Ja hyvin ovat työnsä tehneet! "Kaikilla muilla on tabletti, miksi en minulla ei ole". "Kaveri sai taas uuden älypuhelimen joululahjaksi, miksi minä en saa?"

FB päivityksistä päätellen meidän perhe ei ole ainoa missä tätä laulua kuunnellaan.

FB:sta napattu

2) Kolmen kuukauden koristetuuletus

Joulu alkaa adventtina. Ei päivääkään aiemmin. Vaikka pidänkin joulusta, en todellakaan tahdo nähdä palloja kaupassa jo lokakuussa. Toki koristeita ja askartelutarvikkeita voi olla myynnissä, mutta joulukoristelu ei kuulu lokakuun näyteikkunaan.

3) Pakolliset kuviot

Jouluna on ehdittävä haudalle käymään, jouluksi kuuluu pestä liinavaatekaapin hyllyt, jouluna pitää lähettää kortteja... lista on loputon. Miksi ihmeessä juuri jouluna on tehtävä kaikenlaista?

Miksi ei sitä kirjettä voi lähettää vaikka keskiviikkona? Ja vessankaapit on kiva siivota vaikka kesäksi. Mummia voi muistella ihan kotonakin. Miksi ihmeessä juuri jouluksi ihmisten hartioille kasataan järjetön määrä velvotteita?

Jokainen viettäköön, tai olkoot viettämättä, joulua juuri niin kuin parhaaksi näkee. Niin minäkin teen.

4) Oudot ruoat

Joulupöydässä kuuluu olla lipeäkalaa. Ja imellettyä perunalaatikkoa. Missään tapauksessa jouluna ei voi syödä lihapullia.

Taas kerran näitä outoja vaatimuksia. Jos en pidä lipeäkalasta, miksi sellaista olisi joulupöydässäni? Jos joku tahtoo syödä lammaskyljyksiä niin eikö se ole jokaisen oma valinta mitä juhlapäivänä syö, tai on syömättä?

Meidän joulupöytää on hieman karsittu, ellei kukaan syö perunalaatikkoa se häviää, minä en ainakaan halua kompostitäytettä pöytääni. Sama koskaa muutamaa muutakin ruokaa. Ja vieläkin olisi karsittavaa, mutta askel kerrallaan.

Kuva täältä


5) Huonolaatuiset joulupaperit ja -nauhat

Mikään, siis ei mikään, ärsytä minua yhtä paljon kuin nykypäivän lahjapaperit!

Muistan pikkutyttönä kun lahjat avattiin nätisti ja kauneimmat paperit jälleenkäytettiin joko sellaisenaan tai kortteihin. Nykyajan paperit eivät kestä edes sitä ensimmäistä paketointikertaa. Juu, tiedän että papereissa on eroa, mutta millä ihmeellä minä tiedän mikä on hyvää paperia kun katselen niitä tiiviisti rullattuja, suojakelmuun suljettuja kääröjä kaupassa? Sen tiedän että hinta ei ole takuu laadusta. Paperiteollisuuden luvatussa maassa luulisi löytävänsä laatupaperia lähes jokaisesta kaupasta. Toistaiseksi luotettavin kauppa on ollut naapurimaan laatikkokauppa, mutta ei sieltäkään aina saa sitä mitä hakee.

Nauhat on sitten toinen ongelmakohta. Parikin rullaa lapsille kelpaamatonta lahjanauhaa löytyy kotoota. Nauha kun ei tahdo kihartua kauniisti.

Onhan noita muitakin asioita, mutta mennään nyt tällä top-5-listalla.

Hauskaa Nuutin-päivää. Minä ainakin nautin, tästä alkaa bonuspäivät. Katsotaan koska perheemme oikea Grinch kyllästyy ja vaatii että kotimme palautuu perustilaansa. Mietin tässä itsekseni sillä aikaa minkä koristeen "unohdan" tänä vuonna esille...

Kuva Wikipediasta

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Pikaleipä

Partiolainen on jo muutaman päivän ajan ehdotellut purjokeittoa ruoaksi.

Tänään sitten päätin toteuttaa toiveen, ulkona on talvinen sää, joten keittoa lounaaksi, tietenkin. Ja keiton kanssa maistuu leipä, joten kun olin Hovkonditorn blogissa nähnyt pestoskonssi reseptin päätin inspiroitua. Pistin partiolaisen leipomaan ja ratsastajan pilkkomaan keittoon aineksia. Kuka väittää että ruoanteko on rankkaa? Alkuperäistä reseptiä ei taaskaan seurattu, mutta idea siis varastettu

Pestoskonssit

2 dl pikakaurahiutaleita
2 dl kolmen viljan jauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa (voi jopa ehkä hieman vähentää, riippuu peston suolaisuudesta)
1/4 dl rypsiöljyä
2 tl pestoa
2 dl laktoositonta, maustamatonta jugurttia

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää loput aineet joukkoon. Sekoita huolellisesti. Jaa taikina kahteen osaan ja tee kaksi pyöreetä "levyä" leivinpaperille. Paista 225 asteessa n 10 min


Lämmin kiitos ystävälle kuvan upeasta leikkuulaudasta!


perjantai 10. tammikuuta 2014

Puolet puikoista poissa

Sukat kahdella puikolla, mitä siitäkin tulee?

Löysin ohjeen eräästä naapurimaan naistenlehdestä. Olen viimeksi tehnyt kahdella puikolla sukkia kun olin todella nuori, niistä tuli, noh, mielenkiintoiset. Päätin nyt kuitenkin kokeilla miten nopeasti tällaiset tekee. Varsinkin tällainen joka ei ole mikään superkutoja.

Voin luvata että nopeasti! Oletan että reipas kutoja tekee pari paria illassa, minä en ihan niin nopeasti, mutta ei näissä pitkään mennyt.

Tein nämä jämälangasta, joten en uskalla sanoa mitä se oli, mutta olisikohan Nalle ihan huono arvaus?

Polkkakarkkisukat

Puikot 5½ ja kahdella eri värillä, kuten kuvasta näkyy, kudoin. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty yhtä väriä.

16 silmukkaa = 10 cm sanoi ohje, aika lähellä sitä oltiin.

Ohje: Luo kaksinkertaisella langalla 52 silmukkaa. (alkuperäinen ohje antoi naistensukkien ohjeeksi 49 s, lasten 46 s, mutta minä tykkään hieman pidemmästä varresta joten tein miestensukan ohjeen mukaan silmukat).
Jokaisen kierroksen ensimmäinen ja viimeinen silmukka oikein

1 krs: nurin
2 krs: oikein
3 krs: nurin
4 krs: 1 oikein *1 nurin, 2 silmukkaa nurin yhteen, langankierto puikolle * toista *-*
5 krs: oikein
6 krs: nurin
7-60 krs: oikein (eli lasten sukkaan 50 krs, naisten 54 krs ja miesten 58 krs)
61 krs: oikein
62 krs: nurin
63 krs: 1 oikein *1 nurin, 2 silmukkaa nurin yhteen, langankierto puikolle * toista *-*
64 krs: nurin
65 krs: oikein
66 krs: nurin
Päättele silmukat ja tee toinenkin sukka.

Vedä kaksinkertainen lanka lyhyen sivun silmukoista läpi ja kiristä kärki umpeen. Päättele langat hyvin. Reikien läpi pujotellaan vielä lankaa tai nauhaa tms ja sukka onkin valmis.

Nämä paketointiin ja lähetettiin Korvatunturille. Taisivat löytää perillekin jouluksi!


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Tajunnan räjäyttävä kokemus

Teitä ei ole helppo huijata!

Pari kyselyä on jo tullut: "Entä se autot pullo?" Se onkin hieman hankalampi asia. Kyllähän sekin pullo meillä oli mukana makutestissä, sen kohtalo vaan oli tipahtaa pois hopotuksista.

Autot pullo matkusti kanssmme tapanina mummilaan. Kun "Planes" pullo oli, suureksi harmiksemme, tyhjentynyt, lohdutin lapsia: "minullapa on vielä "Cars" pullo matkassa mukana". Menin ulos hakemaan pullon sisälle ja päätin olla reipas ja avata pullon alustavasti jo keittiössä, saisinpahan roskat suoraan roskikseen enkä olohuoneen pöydälle.

Poistin suojakelmun ja kehikon ja jätin korkin paikoilleen ja suuntasin kokonaisen askeleen kohti olohuonetta kun kuului räjähdysmäinen pamaus minkä jälkeen päähäni osui joku sen verran kovaa että näin tähtiä. Äitini huolestunut "oletko hengissä" sai minut kuitenkin liikkeelle ja vein pullon olohuoneeseen. Se oli avannut itsensä omia aikojaan, korkki teki reiän äidin kattoon ja osui sitten päähäni. Äiti kävi hakemassa minulle pussillisen puolukoita pakkasesta, siitä huolimatta sain kunnon kuhmun päähäni. Oli muuten korkilla vauhtia kun lähti pullosta matkalleen!

Koska edelliset, ja seuraavatkin, pullot olivat avautuneet aivan nätisti, en voinut kuvitellakaan että tämä pullo käyttäytyisi tällä tavalla!

Kaadoimme kuitenkin juomaa laseihin: väri oli harmahtavan punainen. Maku sen sijaan oli karmiva. Ihan kaikkien maistaneiden mielestä. Lasten kommentti oli pahaa, aikuisten: ylikäynnyttä, hiivamaista. Hajukin oli b-vitamiinipurkista tuttu. Ei siis millään lailla edustuskelpoinen kappale, tuo pullo.

Pistin palautetta, minkä jälkeen sain kuulla että pullot tulee säilyttää viileässä. Näin meillä on toimittu, pullot ovat olleet kylmäkellarissa tai pihalla jossa on ollut jääkaappi lämpötilat koko joulukuun ajan. Valitettavasti. Pakkaskelejä jo kaipailen kovasti. Pullon kyljessä ei kuitenkaan ole mainintaa viileäsäilytyksestä ja kaupassakin nuo ovat limsapullojen läheisyydessä, eli lämpimässä. Pieni puute teksteissä, mikäli nämä todellakin ovat "tuoretavaraa" ja vaativat viileän ympäristön.

Niin tai näin, pullo jätettiin arvostelun ulkopuolelle, tuote ei taatusti ollut sellainen kun sen olisi pitänyt olla.


maanantai 6. tammikuuta 2014

Lukemisen iloa

Siskoni antoi minulle kirjan syntymäpäivälahjaksi.

En ole pitkiin aikoihin lukenut kirjaa vaan kuunnellut äänikirjoja ajaessani autoa. Päätin siis säästää tämän lomamatkallemme. Huono päätös, sillä kirja oli todella vaikea laskea käsistään.

"Min mormor hälsar och säger förlåt" on Fredrik Backmanin kolmas romaani. Tämä on kuitenkin ensimmäinen jonka minä olen lukenut. Tämä ilmestyi viime vuonna ja kertoo seitsemän vuotiaasta Elsasta joka on hieman erilainen ja siitä syystä koulukavereittensa kiusaama. Ja rehtori ja opettajat ovat sitä mieltä että vika on ehkä kuitenkin Elsassa. Kun hän on hieman pikkuvanha ja hieman parempi koulussa kuin ikäisensä. Miksi ihmeessä tämä saa minun niskakarvani nousemaan pystyyn?

Onneksi Elsalla on isoäiti, jonka elämäntehtävä on rakastaa lapsenlastaan ja yrittää kertoa hänelle että hän on täydellinen juuri sellaisena kuin on. Sellainen isoäiti on kullan arvoinen. Sellainen pitäisi olla jokaisen pienen tytön elämässä. Ja pienen pojan. Minullakin oli sellainen. Ja kuten Elsan mummi, myös minun kuoli kauan ennen kuin olin valmis mummistani luopumaan.

Elsan mummi kuitenkin jätti Elsalle tehtävän: hänen piti toimittaa mummin elämässä olleille ihmisille kirjeitä joissa mummi, joka kyllä oli pikkaisen hullu minunkin mielestäni, pyysi anteeksi tekemisiään. Ja tekemättä jättämisiään.

En oikein tiedä minkä ikäisille kirja on suunnattu, aion kuitenkin pistää lapseni lukemaan sen, kuten äitinikin. Sitten kun siskoni on sen lukenut. Minusta tuntuu että tämä kirja sopii hieman kaikenikäisille. Siinä on samaa kertomisen iloa kuin Astridin saduissa, väkisinkin ajatukseni menee Veljeni Leijonamieleen kun Elsan mummi vie Elsan iltaisin Miamakseen. Mielikuvitusmaahan joka osittain löytyy myös "Elsan kerrostalosta". Ja taitaa muutama ajatus olla lainattu Pottereistakin, Elsan lempikirjoista. Välillä kirjan mielikuvitusmaailma on ehkä hieman liikaa minulle, mutta sitten palataankin karuun todellisuuteen, eronneiden vanhempien maailmaan jossa jokaisen pitäisi sopia johonkin tiettyyn malliin ollakseen täydellinen.

Koska Backmanin ensimmäinen "Mies joka rakasti järjestystä" on näköjään käännetty suomeksi, oletan että tämäkin on tulossa. Miksi "En man som heter Ove" sitten rakastaa suomeksi järjestystä on minulle hieman epäselvää, toivottavasti käännös muuten kunnioittaa Backmanin kirjoitustyyliä. Minut se nimittäin sai hihittämään ääneen ja pyyhkimään kyyneleitä hetken kuluttua. Saavutus johon harva kirja pystyy. Vaikka välillä melkein pitkästyin satumaailmassa. Tosin, se johtunee siitä että olen tylsä aikuinen joka ei jaksa keskittyä olennaiseen.

Olin kirjoittanut lentokoneessa oksennuspussin kylkeen pari ajatusta kirjasta ja otteen jonka olin ajtellut jakaa kanssanne. Olen kuitenkin pistänyt pussin johonkin niin hyvään paikkaan etten sitä nyt löydä.

Siispä saatte tyytyä kohtaan jonka löysin netistä. Ei se, jonka olin ajatellut jakaa kanssanne, mutta tärkeä ajatus tämäkin:


"Det är ett barnbarns yttersta privilegium, att veta att någon står på din sida, alltid, oavsett. 

Till och med när du har fel. Speciellt då, faktiskt."



Loppiainen

Tästä viisaiden eksymisestä on puhuttu jo vuosia.

Ja väännetty juttua siitä miten miehet eivät koskaan kysy neuvoja kun ovat eksyksissä. Onneksi tänä päivänä on navigaattoreita tarjolla, joten minäkin pysyn pääsääntöisesti kartalla. Tomppa kun kertoo minne olen menossa.

Paitsi eilen. Olimme menossa luisteluäidin luoksen kahville, olin toki ollut siellä ennenkin, mutta kun minun suuntavaistoni on ihan onneton, en todellakaan luottanut siihen että löytäisin perille. Ja Tomppa väitti ettei kyseistä katua ole olemassakaan. Mitä ihmetteä? Viimeksi vei perille ihan kiltisti. Tästä siis huomaamme että TomTom on nimensä veroinen: mies! Eikä toivoakaan että TomTom olisi tehnyt mitään helpottaakseni ahdinkoani. Sellaista tietä ei ole olemassa ja sillä siisti. Ei kysytä neuvoa mistään, ajetaan vaan suoraan eteenpäin ja tehdään sitten u-käännös, mikäli mahdollista.

Onneksi minulla on oma mies, joten soitin kotiin ja pyysin että herra kertoisi jonkun lähellä olevan tien ja luottaisin sitten siihen että maisemat olisivat tarpeeksi tutut että löydän perille. Mieheni tuntee minut ja tietää myös eksymistaitoni. Hän kertoi tarkalleen mikä tie vie minut "hukassa olevalle" ja onnistuimme löytämään ex-luistelijan kanssa perille, ihan ajoissa!

Mutta Itämaan tietäjät. Heillä oli vain tähti jonka avulla suunnistaa. Ja tulivat perille kun ehtivät. Minä olisin taatusti eksynyt lopullisesti jos tähtien aulla olisi pitänyt suunnistaa! Raamatussa heidän lukumäärää ei mainita, lahjat kuitenkin luetellaan, joten ehkäpä siitä sitten ollaan päädytty siihen että heitä oli kolme, yksi lahja kultakin myöhästyneeltä.

Espanjassa lahjat tulevat tänään perille, kuten raamatussa kerrotaan. Meillä lahjat jo tulivat ja joissakin perheissä aletaan jo siivota joulua pois. Ei meillä. Nuuttiin on vielä monta päivää. Ja kuusemmekin kukoistaa, joten mikä kiire sillä on ulos. Itse asiassa luin tänään FB:ssa tilapäivityksen jossa ehdotettiin uudelleenkoristelua pääsiäiseksi: munia ja vapuksi sitten ilmapalloja ja serpentiinejä!

Navigaattori tai ei, miehet löysivät perille hieman myöhässä ja me saamme nauttia ylimääräisestä vapaapäivästä. Siitä kiitos eksyneille. Ja sympatiani saavat ilman muuta! Navigointi on hankalaa! Varsinkin ilman Tomppaa.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Viimeinen pulloista

Olin säästänyt Lasten juhlajuomista oman suosikkini viimeiseksi .


Kuudesta saamastani maistiaispullosta kotimainen Pikku Myy puhutteli minua eniten. Muumilaakson ylikiltti väki ei oikein ole minun juttuni, onneksi Pikku Myy tuo hieman vauhtia tuohon muuten niin herttaiseen porukkaan. Valitettavasti jouduin pettymään. Myyssä ei ollt särmää tällä kertaa.

Väriltään Myy-juoma oli vaaleanpunaista. Maku oli mitäänsanomaton, jälkimausta toki löytyi sen luvattu metsämansikka, mutta aika vaatimaton oli makumaailma. Kuten värikin. Vaikka en muumeista tykkää niin kyllä maku ja väri oli muumijuomassa, se missä Muumipeikko ja Niiskuneiti komeilee,  paljon parempi.


Teinit eivät olleet armeliaita vaan tuomistsivat tämän Myy-juoman mauttomaksi litkuksi. Ensimmäisten pullojen kohdalla ollut kuherruskuukausi on selvästi ohi, nyt ladataan kovaa tekstiä. 

Syntymäpäiväsankarit sen sijaan olivat kohteliaita ja sanoivat että oli ihan hyvää, mutta kun kysyin mikä oli parasta niistä pulloista joita saivat maistaa, tuli yksimielinen lentokoneet vastaukseksi. Asiasta ei edes neuvoteltu. 


Siispä kolmen kärki, meidän makuraatimme mielestä on: 

Ehdottomana, ylivoimaisena ykkösenä: persikalle maistuva Lentokoneet!
Hyvänä kakkosena Muumi ja Niiskuneiti, mustikan ja vadelman makuinen, kotimainen juoma.
Kolmas sija annetaan Prinsessoille, se maistui myös aikuisille. Omena maistui siinä juomassa. 

Nyt riitti

Ostin 11 kiloisen kinkun.

Siitä otettiin ensimmäiset viipaaleet aattona, välipäivinä tein jo pyttipannua kun lapset olivat lopen kyllästyneitä jouluruokaan. Sen jälkeen olen nauttinut kinkkuvoileivistä, mutta nyt tuli minullekin seinä vastaan. Muutaman viipaleen säästin iltavoileipiä varten, mutta muuten isäntä sai paloitella loput kinkut. Elintarvikevalvojat, eli sheltit, katselivat työskentelyä ja vaativat aina välillä koepalat itselleen. Heillekin jätettiin vielä iltaruokaan hieman maistiaisia, mutta nyt on kinkku kattilassa porisemassa herneiden kanssa. Jeps, luitte oikein, teen hernekeittoa.

Perheeni alikehittyneet makunystyrät nimittäin hyväksyvät herneet elintarvikkeeksi ja kerran vuodessa suostun minäkin kestämään tuota olevinaan keittoa. Onhan tammikuu laihduttamisen luvattua aikaa, joten pienemmät annokset puoltavat paikkaansa. Ja iltavoileivät vievät sitten tarvittaessa näläntunteen. Ja kotitekoinen hernekeitto on oikeasti parempaa kuin teollinen pöperö. Ja koska olen itselleni luvannut että yritän vähentää kompostiin menevää ruokamäärää, on herenkeitto ihan hyvä loppusijoituspaikka kinkulle. Sinappia ei nyt meillä varsinaisesti vanhene, mutta sitäkin voi soppaan tunkea.

Suurin ongelmani tällä hetkellä on millä reseptillä tuota tekisin. Siis resepti toki on selvä, mutta maustaminen? Meiramia olin ajatellut sinne pistää, mutta herenepussin kyljessä oli mausteena kuminaa. Sitäkin olisi kotona, joten nyt pitää sitten miettiä miten ongelma ratkaistaan. Hieman molempia taitaa olla lopullinen päätös.

Mikään pikaruokahan tämä ei ole valmistaa, aikaa menee vajaa vuorokausi. Aktiivista työntekoa siitä ei tosin ole kuin muutama minutti.

Hernekeitto vm.-14


500 g kuivattuja herneitä
2½ l vettä

Huuhtele herneet ja siirrä ne likoamaan veteen yön yli.

n ½ kg kinkkua
1 iso sipuli
3 rkl sinappia
2 tl meiramia
1 tl kuminaa
valkosipulinkynsiä

suolaa maun mukaan

Keitä herneitä liotusvedessään. Kuori pinnalta muodostuva vaahto. Lisää kinkku ja keltasipuli ja anna kiehua hiljakseltaan n. 3 tuntia. Lisää mausteet ja valkosipuli loppuvaiheessa

Kuva viime vuodelta

perjantai 3. tammikuuta 2014

Suklaan ystäville

Kovasti yritän taas vähentää tätä kompostin täyttämistä.

Siispä pääti, kerrankin, käyttää rusinat ennen kuin niitä voi käyttää haulikossa luomupanoksina. Varsinkin kun minulla ei ole sitä haulikkoa. En erityisemmin pidä rusinoista, en pullassa enkä muissakaan leivonnaisissa. Koirillekaan ne ei ole hyväksi, joten mietin hetken mitä tekisin glögikoristeille. Sitten sen muistin: suklaa tekee aika monesta asiasta syömäkelpoista. Ja eikun tuumasta toimeen, tämä on hetkessä valmista.

Tähteistä herkuksi

manteleita
rusinoita
suklaata

Sulata suklaa vesihauteessa. Sekoita joukkoon mantelit ja rusinat. Levitä pieninä nokareina leivinpaperille kovettumaan. 



keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Teinien valinta

Vuosi vaihtui taas hurjassa mekkalassa.

Meillä otettiin rauhallisesti, söimme kun isäntä tuli töistä ja koska oli uuden vuoden aatto, oli aika korkata seuraava pullo Lasten juhlajuomaa.


Olen jo aiemmin kertonut noista jo maistamistamme juomista, nämähän tulivat Hopottajien kautta maistiaisina. Mikki ja Minni-puollo oli, teinimme pyynnöstä, säästetty uudeksi vuodeksi. 


Maultaan tämä oli vaaleaa viinirypälettä, minusta suoraan sanottuna aika mauton vaihtoehto. Tytöt tykkäsivät, mutta ei tämä persikan makuista lentokoneet-pulloa voittanut heidänkään mielestä. Värikin oli aika mitäänsanomaton, valkoviinimainen, no, rypälemehuahan tuo tietysti olikin. 

Pullo oli äärettömän suloinen kaikkine yksityiskohtineen.


Ruokajuomana tuo kuulema oli ihan kelvollinen, eilinen meny todellakin pisti juoman koville. Koska oli juhlapäivä tytöt saivat ehdotella ruokia. Mikään kovin tasapainoinen meny ei todellakaan ollut kyseessä, päätin toteuttaa suurinpiirtein kaikki toiveet. Pöydästä löytyi etanoita, niistä neiditkin pitävät, kana-nuudelisoppaa, partioilaisen uusi herkku joka tarttui mukaan Thaimaasta, mätiä, ratsastajan suurta herkkua ja lihafondyy sitten kun alkupaloja oli popsittu. Valkosipulivoin kanssa juhlajuoma ei kuulema sopinut, mutta kaiken muun kanssa oli kuulema ihan hyvää. 

Sellaisenaan juoma siis sai tuomion: hieman mauton, mutta ruoan kanssa ihan kivaa. 

Kymmenen kuvaa kesään

Eilen oli taas kuukauden viimenen päivä.

Samalla oli myös vuoden viimeinen päivä, joten on taas aika opetella uusi vuosiluku. 2014, saa nähdä mitä se tuo tullessaan.

Koska vuosi ja kuukausi vaihtui, oli aika ottaa se maaginen kuva, kesää odotellessa. Minusta alkaa tuntua että minä epätoivoisesti odotan että saisin edes yhden talvisen kuvan tähän sarjaan!


Samaa, tylsää, vihreää rinnettä jossa törröttää kuollutta risua olen kuvannut syyskuusta lähtien. Pieni lumipeite ei haittaisi, ellei muuta niin vaihtelun vuoksi.

Aika syksyinen maisema siis edellen, saa nähdä leikataanko tammikuussa nurmikko, se alkaa näkyä tuossa yläkulmassa...

Lopuksi vielä ratsastajan kuva eiliseltä, sen myötä: Hyvää uutta vuotta 2014!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...