Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Viimeinen pulloista

Olin säästänyt Lasten juhlajuomista oman suosikkini viimeiseksi .


Kuudesta saamastani maistiaispullosta kotimainen Pikku Myy puhutteli minua eniten. Muumilaakson ylikiltti väki ei oikein ole minun juttuni, onneksi Pikku Myy tuo hieman vauhtia tuohon muuten niin herttaiseen porukkaan. Valitettavasti jouduin pettymään. Myyssä ei ollt särmää tällä kertaa.

Väriltään Myy-juoma oli vaaleanpunaista. Maku oli mitäänsanomaton, jälkimausta toki löytyi sen luvattu metsämansikka, mutta aika vaatimaton oli makumaailma. Kuten värikin. Vaikka en muumeista tykkää niin kyllä maku ja väri oli muumijuomassa, se missä Muumipeikko ja Niiskuneiti komeilee,  paljon parempi.


Teinit eivät olleet armeliaita vaan tuomistsivat tämän Myy-juoman mauttomaksi litkuksi. Ensimmäisten pullojen kohdalla ollut kuherruskuukausi on selvästi ohi, nyt ladataan kovaa tekstiä. 

Syntymäpäiväsankarit sen sijaan olivat kohteliaita ja sanoivat että oli ihan hyvää, mutta kun kysyin mikä oli parasta niistä pulloista joita saivat maistaa, tuli yksimielinen lentokoneet vastaukseksi. Asiasta ei edes neuvoteltu. 


Siispä kolmen kärki, meidän makuraatimme mielestä on: 

Ehdottomana, ylivoimaisena ykkösenä: persikalle maistuva Lentokoneet!
Hyvänä kakkosena Muumi ja Niiskuneiti, mustikan ja vadelman makuinen, kotimainen juoma.
Kolmas sija annetaan Prinsessoille, se maistui myös aikuisille. Omena maistui siinä juomassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...