Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 31. lokakuuta 2015

Kirja 43: Nimikirjainmurhat

Hercule Poirot ei saanut levätä rauhassa.

Christie kuulema inhosi Poirot'a ja tappoi herran, ettei Poirolle kävisi kuten Sherlock'ille, joku toinen jatkiaisi hänen etsivänsä tarinoiden kertomista.

En tiedä kääntyileekö Christie haudassaan, vai onko tämä hänelle ihan yhdentekevää, mutta tekijänoikeudet omistava on antanut Sophie Hannahille oikeuden herättää belgialainen yksityisetsivät henkiin.

Olen Christieni lukenut, ja vaikka pidin neiti Marplesta hieman enemmän kuin tuosta viiksiään vahaavasta pienestä miehestä, tartuin kuitenkin Nimikirjainmurhiin kun äänikirja käteeni osui kirjastossa. Onpahan sitten taas seuraa työmatkoilla.

Ja sitten itse kirjaan. Hannah on minulle täysin tuntematon kirjailija. Wikipedian kautta löysin useitakin kirjoja, mutta tämä taitaa olla ensimmäinen käännetty kirja. Epäilen että olisi jäänyt kääntämättä, ellei Poirot'n ja Christien nimet komeilisi kannessa.

Ei kirja huono ole, mutta ei se kyllä lapsuuteni Christieille vedä vertoja. Poirot toki tuulettaa harmaita aivosolujaan ja puhuu ranskaa ja saa vielä ratkaistua murhamysteerinkin, mutta minulla on ikävä Hastingsiä ja Christien kirjoja. Paikoitellen Hannah toki onnistuu herättämään Poirot'n henkiin, mutta sitten hän taas yrittää liikaa ja tarina kuolee omaan mahdottomuuteensa. Hannah ei ole Christie ja ellei hän yrittäisi niin kovin koko ajan viitata Christien kirjoihin voisi tarinam kertominen ehkä onnistuakin. Nyt se jää vaan latteaksi yritykseksi ja pitkävetiseksi jaaritteluksi.

Agathan kävelykengät taitavat olla isot kenelle tahansa täytettäväksi, Hannahille ne eivät ainakaan sopineet. Mutta etsihän prinssikin Tuhkimoaan kauan, ehkäpä Christien perikunnankin tulee jatkaa etsimistä, mikäli uusia Christie on pakko saada aikaiseksi. Minä ehdotan että annetaan Poirot'n levätä rauhassa.




sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Kirja 40: PS. Rakastan sinua

Helmet haaste lähenee loppuaan.

Luonnollisesti, nyt loppuvaiheessa, joudun jo miettimään minkä kirjan valitsisin kirjastosta, että saisin nuo viimeiset, puuttuvat kohdat listasta, merkittyä toteutuneiksi lukuhaasteiksi.

Viimeisin haaste oli alle 25 vuotiaana kirjansa julkaissut kirjailija. Ei tullut yhtäkään mieleeni. Tyttäreni toki ehdotti Veronica Roth'ia, hänen lempikirjailijaansa, mutta vaikka yritin lukea Outolinnun, ei se vaan ollut kirjani. Tosin hyvä puoli Rothissa olisi ollut "tulevaisuuten sijoittuva kirja", mutta kun ei vaan ollut minun kirjni. Siispä turvauduin googlen apuun ja päädyi, yllätys, yllätys, helmet-sivuille.  

Olen yllättynyt miten paljon, ihan tuttujakin kirjailioita löytyy, jotka ovat julkaiseet kirjansa jo hyvin nuorena. Mary Shelley'n Frankensteinin olisin itse asiassa tiennyt, en vaan muistanut kyseistä teosta. Enkä suoraan sanottuna tuntenut vetoa siihenkään. Liian monta elokuvaa on tullut katsottua.
Mika Waltarikin olisi kelvannut, jopa viisi hänen kirjaansa on ilmestynyt ennen herran 25:tä syntymäpäivää. Anna-Leena Härkösen Häräntappoasekin on klassikko, mutta siinäkin elokuva häiritsisi lukukokemusta.
Päädyin kuitenkin Cecelia Ahernin P.S. Rakastan sinua. Ajattelin että on mahdollista että saisin kohdan "äitisi rakastaa" täytettyä. Äidin kohdalla homma nimittäin toimii käänteisesti: minä, tai siskoni, luemme kirjan ja jos kirjassa on onnellinen loppu, voimme hankkia sen äidille. Äiti ei halua uhrata aikaansa kirjoihin, tai elokuviin, joissa ei ole onnellista loppua. Ei taida tämä kelvata äidille. Ei ollut klassinen "ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun saakka " kirja. 

Kaipa minulla oli odotukset hieman turhan korkealla, en oikein saanut kirjasta sellaista: ah ihanaa-fiilistä. Luin kaikki reilut 500 sivua, sainpahan siihenkin kohtaan rastin. Ja koska kirjaa oli sen verran paljon hehkutettu luin vielä seurravankin: Där regnbågen slutar, joka oli tyyliltään täysin erilainen. Lukemisen kannalta PS. Rakastan sinua, oli kaikin puolin parempi, mutta kirjana, no, yöpöydällä olevana hömppänä ihan ok. Ja saahan sen nyt palauttaa kirjastoon, joten ei täytä yöpöytää turhaan.






lauantai 24. lokakuuta 2015

Joulupukille säkintäytettä

Sukkatehdas on vauhdissa.

Voihan Villasukka ryhmässä näin hauskat raitasukat. Ei aavistustakaan miten ne oli tehty, mutta alla oma versioni.

Raitasukat

Koko 30
Lanka 7 Veljestä erilaisina jäminä

Luo 40 silmukkaa ja neulo sinisellä pohjavärillä resoria 3 o, 2 n, 10 kerrosta.
Koska inhoan nurin neulomista, käänsin varren "nurin" ja neuloin oikein (huolehtien että langanpäät jäivät työn nurjalle puolelle) 4 kerrosta uudella värillä (eli periaatteessa nurin). Käänsin taas varren oikeinpäin ja neuloin 2 kerrosta oikein pohjavärillä (tummansininen).

Näin jatkoin eli värikerroksia 4 nurin ja välikerroksia 2 pohjavärillä oikein kunnes raitoja oli 5. 

Almamummon kantapää vahvistettuna

Kärkeen vielä sädekavennus Ullan ohjeita noudattaen.
Koska minun sukassani oli 10 silmukkaa, neuloin 3 silmukkaa oikein, 2 yhteen, 3 oikein ja 2 yhteen joka puikolla.
Sitten 3 kerrosta oikein.
Sen jälkeen 2 silmukkaa oikein, 2 yhteen, 2 oikein jne ja kaksi välikerrosta.
Sitten 1 oikein, 2 yhteen, 1 oikein ja 1 välikerros.



maanantai 19. lokakuuta 2015

Mustikkaa ja vadelmaa

En ole käynyt Alkossa aikoihin.

Tänään kun kuljin oven ohi, silmääni osui glögihylly. Pakkohan minun oli mennä sisälle ihmettelemään tuotteita.

Blossan tee-glögipullon kuvituksessa oli koira, muuten en kyllä innostunut ollenkaan pullosta. Vaaleat glögit eivät ole minun juttuni.

Loimun vuosikertapullo oli kullankeltainen mutta minua kiinnostanut maku jäi arvoitukseksi. Pullon väri vei ajatukseni lakkaan, mutta itse pullossa ollut teksti ei tukenut ajatustani. Ei aavistustakaan mitä olisi tämän vuoden maku, mustaherukka? Punainen, makea, mustaherukkainen luki hyllyn reunassa. Pyysin myyjää avuksi, mutta ei hänkään osannut auttaa, heillä ei ole vielä ollut glögi koulutusta. Se sentään sai hymyn huulilleni, joskin minusta olisi ihan kiva että koulutus olisi jo ennen kuin tuotteet tulevat myyntiin, mutta ajatus glögikoulutuksesta oli ihana. Onhan tuota glögikautta tosin vielä jäljellä, joten ehkäpä ensi kerralla osaavat autta? Myyjä epäili että tuote olisi punaviinipohjainen, uskon että hän on oikeassa jos väri kerran on kuvauksen mukaan punainen. 

Päädyin sitten nappaaman mukaani Lumoava mustikan ja vadelmanmakuisen Jouluglögin. Mustikkaglögistä pidän ja vadelmaa ja mustikkaa olemme joskus sekoittaneet keskenään kuningattareksi. 

Pitäisikö glögikausi avata? 


perjantai 16. lokakuuta 2015

Lisää sukkia


Syksy on tullut, joten puikot heiluvat.

Neulova Ninja sivuilta löysin valepalmikon ohjeen 4 jaolliselle silmukkamäärälle.
Koska valepalmikko on 5 jaollinen niin Ninjan ohjeiden mukaan neuloin

Valevalepalmikkoa

Luo 48 silmukkaa.
1 kerros: 2 oikein (o), 2 nurin (n).
2 kerros: 1 o, langakierto, 1 o, 2 n
3 kerros: 3 o, 2 n
4 kerros: nosta 1 silmukka neulomatta, 2 o, nosta neulomaton silmukka näiden kahden yli, 2 n

Varteen tein 9 mallikertaa ja sen jälkeen siirryin tekemään Alma-mummon kantapäätä, johon olen näköjään ihastunut.

Jatkoin yhdellä vale-valepalmikolla, ilman reikää tällä kertaa, 2. puikon  alussa varpaisiin saakka (vasemassa sukassa 3. puikon viimeisillä silmukoilla). Reikä häviää vale-valepalmikosta kun langankierron neuloo takakautta puikolle.

Varpaisiin vielä sädekavennus ja väriksi sinne valkoinen.


torstai 15. lokakuuta 2015

Aina vaan aikaisemmin

Vaikka rakastankin joulua niin tämä on jo minullekin liikaa.

Kävin kaupassa syyskuun puolella ja otin silloin nämä kuvat. Ensimmäiset joulukalenterit olivat tulleet kauppan. Siis syyskuussa!

Ymmärrän toki että kilpailu on kovaa, on legokalentereita niin tytöille kuin pojille, Schleich tallikalenteria, Brio junakalentereita, muovailuvahakalenteria, Muumeja, Hello Kittyä, Littlest Pet Shopia, Playmobilea... valikoima on loputon! Mutta miksi ihmeessä jo syyskuussa?


Joulukalenterin ensimmäisen luukun saa avata joulukuussa.Adventtikalenterin ensimmäisen luukun saa, tänä vuonna, avata jo marraskuun puolella, mutta tietääkseni vain partiolaisten kalenteri on tällainen ihanuus. Jos kalenteri ostetaan syyskuussa niin kuinka moni lapsi jaksaa odottaa 2½ kuukautta sitä että ensimmäisen luukun saa avata?

Muutenkin hieman kyllä ihmettelen kulutusjuhlaa. Kun itse olin pieni oli kalenterin luukun takana kuva jota ihailtiin. Joissakin perheissä oli vanhempien tekemä "lahjakalenteri" josta lapsukaiset saivat yhden pyyhekumin tai vastaavan pienen ihmeen. Se vasta hienoa olikin! 

Suklaakalenteritkaan eivät ole samanlaisia kuin minun lapsuudessani. Nyt on Fazerin kalenteria, Mars kalenteria ja niin edelleen. Jopa salmiakkikalentereita on tarjolla. 

Monellakohan nykylapsella on tavallinen "kuvakalenteri"? Edes vaihtoehtona. 

Siinä missä joulukalenterit lapsuudessani maksoivat muutaman markan, saa nykykalentereista maksaa useita kymppejä. Mutta sitten lapsukainen saakin uuden lelun joka päivä. Meneehän se lahjojen odottelu tietysti niinkin.

Itse ostan partiolaisten adventtikalenterin tänäkin vuonna. Ja nautin siitä että saan katsella uutta kuvaa joka päivä. Vielä pitää malttaa reilu kuukausi että saa ensimmäisen luukun avata! Tosin enpä ole kalenteriakaan vielä nähnyt kuin kuvassa. 

lauantai 10. lokakuuta 2015

Nallesukat

Ohjeet näihin löytyi kirjastosta.

Löysin kirjan nimeltä "Mjuka strumpor, varma tår" kirjastosta. Koska joulupukilta pyydettiin koko perheelle villasukat, päätin lainata kirjan ihan kansikuvan perusteella, minusta kannessa olleet sukat nimittäin sopisivat loistavasti eräälle pikkuneidille.

Koska ohje on kirjasta, en sitä tänne kopioi, mutta silmukoita loin 36 puikoille 3 kun olin tekemässä 24 kokoista sukkaa. Lankana oli 7 Veljestä.

Koska sekosin ohjeissa jo alkumetreillä, eli taskun kohdalla, päätin hieman soveltaa. Kudoin taskun jälkikäteen sukan päälle.



Kantapään tein kirjan outoja ohjeita seuraten, mutta sitten olinkin jo niin sekaisin että tein kärkeen sädekavennuksen.

Eli jokaisella puikolla kaksi keskimmäistä ja kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen. Sitten yhtä monta välikerrosta, eli kerroksia joilla ei kavennetta, kuin mitä kavennusten väliin jäi silmukoita.

Eli tässä tapauksessa, kun minulla oli 12 silmukkaa puikoilla:

Neulo 4 silmukkaa, kavenna 2 o yhteen. Toista kierros loppuun.
4 välikerrosta
Neulo 3 silmukkaa, 2 o yhteen, toista
3 välikerrosta...

Kun silmukoita oli jäljellä 2 / puikko katkaisin langan ja vedin sen silmukoiden läpi.



keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Hymyä huuleen

Kyllä ihminen voi olla pienestä onnellinen!

Olen jo parikin talvea ihaillut erästä lyhytyä kaupoissa. Esittelin sitä miehelleni, joka tyrmäsi lyhtyni täysin. Ei vaan ollut hänen makuunsa. Siispä en ostanut lyhtyäni...kaksi vuotta sitten.

Viikko sitten kävin lempikaupassani ja huomasin taas katselevani "lyhtyäni". Ja kun kaikki lyhdyt sattuivat olemaan tarjouksessa, en vaan voinut vastustaa kiusausta. Ostin lyhtyni!


Tunnustan ettei tähän kotiin tarvittu uutta lyhtyä. Mieheni oli myös sitä mieltä, että jos olen, ihan itse, halunut mustan koukun seinääni, enkö edes voinut ostaa lyhtyä joka on saman värinen? No en, kun tuo valkoinen on minun lyhtyni! 

Tosin ajattelin ensin että pistäisin sen "portaalle" seisomaan, mutta koska epäilen että se jää jossakin vaiheessa auton alle jos se siinä tönöttää, niin ripustin sen koukkuunsa. Ei kukaan pimeällä näe että lyhty on väärän värinen. Eihän?

Ostin samalla ledvalot lyhtyyni, valosarjatkin olivat tarjouksessa, mutta koska mieheni ei innostunut projektistani, enkä saanut sähköä sarjalleni, pistin lyhtyyni perinteisesti kynttilän. Kuvan ottamisen jälkeen tuonne on vielä lisätty sammalta ja tekemäni lehtiruusut.   

Lyhty oli todellakin hankkimisen arvoinen, hymyilen joka kerta kun näen sen!


maanantai 5. lokakuuta 2015

Ruusuja

Päivitin eilen kuvan FB:n "lehtiruusuista"

Koska ystävä kysyi miten ne on tehty, niin lisätään nyt sitten tännekin video jota itse katselin kun noita askartelin.

Tarvitaan siis kasa vaahteran lehtiä ja teippiä. Itse tosin käytin jämälankaa kun ei kotona ollut kunnon kukkateippiä.



Itse en löytänyt noin kauniin punaisia lehtiä, mutta ihan riittävän suloisia nämä keltaisetkin olivat. Nämä ensimmäiset pistin uuteen yhtyyni, mutta mikä estää tekemästä oveen kranssia tai jotakin muuta kaunista. 

Eikun nauttimaan syksyn väriloistosta!



sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kilpikonnia

"Ruoalla ei saa leikkiä!"

Kuulen edelleen isäni sanat korvissa, vaikka en ole vuosiin saanut kyseistä ohjeistusta. Kun näin FB:ssa kilpikonnia, tiesin kuitenkin että on aika leikkiä ruoalla! Sanoi isäni mitä tahtoo. 

Projektia varten tarvitaan nakkimakkaroita, tai kaipa prinssimakkaratkin kelpaavat, jauhelihaa, tai siis oikeastaan lihapullamassaa ja hieman juusto. Kaikki raaka-aineet sattuivat olemaan tarjouksessa lempikaupassani, joten eikun tuumasta toimeen!

Ensin leikkasin nakkeja palasiksi ja puolitin nuo "jalat". Ajattelin että ne olisi helpompi asetella oikeisiin kohtiin kun pysyvät kiltisti pellillä. Se oli huono päätös, jättäkää kokonaisiksi niin tulee kauniimpi lopputulos. Hännän voi toki puolittaa. "Päähän" vielä pieni viilto niin että konna saa suun.

Palaset asetellaan kilpikonnamaisesti odottamaan "kuorta"



Lihapullataikinan tein ihan perinteisesti sipulilla. Taikinasta sitten "kuori" nakkien päälle, eli keskimääräistä isompi lihapulla asetetaan nakkien päälle.


Pinnalle vielä juustoa ja sitten uuniin. Paistoin 180 asteessa reilu 25 min. 


Uudempi versio nauravista nakeista. Tosin tämä taitaa olla merikilpikonna kun raajat tuolla lailla kääntyilevät. 

lauantai 3. lokakuuta 2015

Uusin tulokas

Tämä alkaa mennä hulluudeksi.

Huonosta vitsistä lähti mopo käsistä täydellisesti. Meidän perheessä alkaa olla muumimukeja vaikka muille jakaa, ja taas ilmestyi uusi muki!

Uusi talvimuki puhuttelee minua. Ehkäpä siitä syystä että tämä perustunee niihin harvoihin muumitarinoihin jotka olen vaivautunut lukemaan. Olen onneton suomenruotsalainen, sillä en todellakaan pidä kansallisaarteestamme. Muumit eivät vaan ole minun juttuni. 



Anoppini taas rakasti muumeja ja huolehti siitä että lapsukaiseni ovat tutustuneet muumikirjoihin. Ja koska ystäväni väitti että muumitarinoissa puhutaan hyvää suomekieltä, lapsille nauhoitettiin VHS-kaseteille kaikki televisiosta tulleet muumijaksot. Niitä sitten katseltiin tuhansia kertoja. Lapseni oppivat puhumaan suomea ja minä siedätyin. Muumit ovat, noh, muueja. Ja Arabian teemamukeissa ihan suloisia.

Tässä mukissa oli muuten suureksi yllätyksekseni, ja ilokseni "made in Finland"-tarra. Luulin että kaikki muumimukit tehtiin Thaimaassa, mutta näköjään olin väärässä. Tosin, taitaa olla viimeinen omistamani kotimainen muumimuki, Arabian tehdas lakkautetaan. Ehkäpä tähän mukiin on hyvä lopettaa. 


P.S. "Granen", se jo pikkutyttönä lukemani tarina, löytyy Toven lukemanan täältä

”He kantoivat heti joulukuusen pihalle ja istuttivat sen lujasti lumeen. Sitten he alkoivat koristaa sitä latvasta lähtien kaikella kauniilla, mitä vain keksivät.
He koristivat sen kesäpuutarhan näkinkengillä ja Niiskuneidin helminauhoilla. He poimivat salongin lampusta kristallit ja ripustivat ne oksille. Latvaan he asettivat punaisen silkkiruusun, jonka Muumimamma oli saanut Muumipeikon isältä.
Kaikki kantoivat sinne kauneinta mitä tiesivät, lepyttääkseen  talven käsittämättömiä voimia.
Kun kuusi oli valmis, kulki Hemulin täti jälleen potkukelkallaan ohitse. Nyt hän polki toiseen suuntaan, ja hänellä oli jos mahdollista vielä kiireempi kuin äsken.
– Katso meidän kuustamme! Muumipeikko huusi.
– Varjelkoon! Sanoi Hemulin täti. Mutta te olettekin aina olleet kummallisia. Nyt minun täytyy mennä… Täytyy ehtiä valmistamaan ruokaa, ennen kuin joulu tulee.
– Joulu? Toisti Muumipeikko ihmetellen. Syökö se?”

Blogger tiedottaa

"Euroopan unioniin (EU) kuuluvissa maissa voimassa olevat lait edellyttävät, että EU-maista tuleville lukijoille on tiedotettava blogissa käytettävistä evästeistä. Useimmissa tapauksissa lukijoiden on myös hyväksyttävä evästeiden käyttö.
Tästä syystä olemme lisänneet evästeilmoituksen blogiisi, jotta se täyttää lakien vaatimukset. Ilmoituksessa kerrotaan blogin lukijoille, miten Google käyttää joitakin Blogger- ja Google-evästeitä, kuten Google Analytics- ja AdSense-evästeitä, blogissasi. Lue lisää Googlen tietosuojakäytännöistä ja Googlen tietojen käyttötavoista kumppanisivustoilla."
Minulla ei ole minkäänlaista aavistustkaan siitä minne täälainen on lisätty, itselleni ei osunut silmään. Mutta tiedoksenne, lakisääteinen evästeilmoitus.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...