Junan kyydissä

Joskus tartun kirjaan pelkästään nimen takia.

David Baldacci Jouluksi kotiin, oli sellainen. Baldaccin dekkareita olen lukenut aiemminkin, joten oletin jotakin Idän pikajunan-tyylistä, koska kirjassa junalla matkustelu on tärkeää. Hieman petyin, ei ensimmäistäkään murhaa, sentään lumimyrsky ja -vyöry, mutta siihen se jännitys sitten jääkin. Tai, olihan junassa varaskin. 

Tarinassa ei ole mitään vikaa, ihan kivaa ajanvietettä se oli, mutta ei kyllä tehnyt mitään suurempaa vaikutusta kuitenkaan. Nimestään huolimatta. Aika etäisiksi henkilöt jäävät, mutta kuten totesin, ajanvietettä. 

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Aika moni matkustajista kertoo omista muistoistaan. Osa totuuden, osa kertoo tarinoita

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
Kirjassa tehdään elokuvaa. 

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Junassa mennään naimisiin. Ja rakastutaan. 

7. Kirjassa on kaveriporukka
Kaikenlaisia porukoita

16. Kirjassa eletään ilman sähköä
Hyvin pienen hetken ollaan ilman sähköä koska lumivyöry katkaisee raiteet ja dieselvetureista loppuu polttoaine ja generaattorit sammuvat

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan
Muutama talvinen päivä eletään junan kyydeissä 

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Toimi matkaseurana

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Rakastuminen muuttaa aina elämää

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
Monenkin ihmisen ammatti on tärkeä

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Ja lauletaan. 

41. Kirjassa matkustetaan junalla
Koko tarina sijoittuu junaan kun matkustetaan Washingtonista Los Angelesiin

David Baldacci: Jouluksi kotiin

Alkuperäinen: The Christmas Train (2002)
Suomentanut: Pekka Marjamäki
Kustantaja Story Side

Äänikirja 10 h
Lukija: Petri Eskelinen

Julkaistu: 2006

Lunnit ovat suloisia

Jatkan Helmet lukuhaastetta vinkkien perusteella.

Sain mieheltäni BookBeatin joululahjaksi, joten helpostihan näitä kirjoja sitten löytyy. Viimeisimpänä nyt sitten tutustuin minulle uuteen kirjailijaan Jenny Colgan ja Det lilla bageriet på strandpromenaden (Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua). Ruotsissa Colgania on hehkutettuna feelgood kirjailijana ja kun satuin näkemään Colganin Jul på det lilla bageriet på strandpromenaden olin myyty. Varsinkin kun kannessa oli lunni, haaveena on joskus päästä Norjaan kuvaamaan lunneja. Ne ovat niin kauniita. Mutta koska huomasin että kirja oli trilogian viimeisin, päädyin kuitenkin ensimmäiseen osaan. 

Jennyn elämä muuttuu kun hänen ja miehensä firma menee konkurssiin. Yhtäkkiä hän on yksin, ilman rahaa ja asuntoa. Hän päätyy vuokraamaan vanhan, remonttia vaativan, leipomon pieneltä vuorovesisaarelta, muuhun eivät rahat riitä. Hän herättää henkiin vanhan harrastuksensa, alkaa leipoa leipää. Siitä se uusi elämä sitten lähtee.

Kun tarinaan liitetään vielä loukkaantunut lunni, hurmaava amerikkalainen, muutamat kalastajat ja kiukkuinen vuokranantaja on tarinan ainekset valmiina.

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Osittain Polly oppii tuntemaan saaren ihmisiä kuuntelemalla juoruja ja tarinoita. 

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Monikin rakastuu. 

7. Kirjassa on kaveriporukka
Kalastajaporukka, kyläläisetkin tuntuvat puhaltavan yhteen hiileen...

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
Saaren asukkaiden maailma ainakin muuttuu

11. Kirja kertoo köyhyydestä
Ehkä ei varsinaisesti, mutta Pollyn elämä muuttuu kun hänen yrityksensä menee konkurssiin ja rahaa ei vaan ole. 

14. Kirja on osa kirjasarjaa
Leipomotriologian ensimmäinen osa

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
Loukkaantunut lunni tuodaan eläinlääkärille. Hän taitaa tietää villieläimistä yhtä paljon kuin minäkin. 

27. Kirjan päähenkilö on eläin
Lunni Neal on aika keskeisessä roolissa, joskin Polly taitaa olla varsinainen päähenkilö

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Aina

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Kuten totesin, muutto pieneen kylään, rahat loppu, parisuhde tiensä päässä

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa
Vuorovesi on tärkeässä roolissa ja kalastajat seuraavat myrskyjä. Lunien elämäkin on tärkeää samoin mehiläisten. 

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
Pollyn ammatti ei taida olla leipuri, mutta sellainen hänestä tulee. Tosin elintarvikehygieniaa hänelle pitäisi opettaa

38. Kirja on käännetty hyvin
En ainakaan ärsyyntynyt käännöksestä

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Ainakin tätä

40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista
No, ainakin mainitaan eläimen oikeudesta elää luonnollisessa ympäristössään, lajitovereiden kanssa.
Polly päättää auttaa loukkaantunutta lunnia, suloista, mutta villieläimen kesyttäminen on meillä kiellettyä ja ikävä kyllä, jos nuori eläin otetaan sisätiloihin kuntoutuksen ajaksi, ne kiintyvät ihmiseen ja toki ihminen niihin. Toinen, täysin epärealistinen asia on, että Polly teippaa loukkaantuneen siiven nettisurffauksen opastuksella. Enpä oikein usko että onnistuu. Ja siinä rikotaan eläinlääkintälakia. Puoskarointi kun ei ole sallittua. Ja kivunlievitys unohtuu tuossa kokonaan. Kirjassa siipi toki paranee hienosti ja ainakaan ei kivusta kerrota mitään. Tosin, tuskinpa Neal ääneen valittaa kipuansa, eiväthän eläimet yleensä. Ja sen lisäksi että lintu kesyyntyy ja jää lemmikiksi, se pomppii tiloissa jossa leivotaan. Montakohan eläinsuojelu-, eläinlääkintä- ja elintarvikelakia tuossa tulee rikottua? 

46. Kirjassa syödään herkkuja
Kaikenlaisia herkkuleipiä

Jenny Colgan: Det lilla bageriet på strandpromenaden

Alkuperäinen: The Little Beach Street Bakery (2013)

Suomennos: Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua (2020)
Kääntäjä: Brigitta Karlström
Kustantaja Massolit Förlag

Äänikirja 13 h 1 min
Lukija: Kerstin Andersoon

Julkaistu: 2016
BookBeat

Matkakuvahaaste 3/10

 Melonta on avannut silmäni luonnon kaudelle.

Ihan turhan harvoin tulee hehkutettua näitä kotimaan kohteita. Onhan meillä aivan fantastinen luonto, jota todellakin kannattaa mainostaa. Ja mahdollisuus nauttia siitä, toisin kuin monissa muissa maissa. Täällä jokamiehenoikeudet antavat mahdollisuuden kävellä metsässä, rannoilla tai missä kukin nyt sitten haluaa kävellä, juosta, pyöräillä tai meloa. 

Kolin matkastamme kerroinkin äskettäin, mutta onhan noita muitakin matkoja tehty kotimaassamme. 

Koli 2020

Melontaretket ihan omassa kotikaupungin saaristossa ovat usein upeita kokemuksia, Espoon kaupungilla on useita retkisaaria jonne pääsee myös retkiveneillä, ellei omaa kulkuvälinettä ole saatavilla. Ja saaret ovat pääsääntöisesti hyvin varustettuja, on uimarantaa, grillikatosta, valmista polttopuuta ja puuceet jos hätä yllättää. Joissakin saarissa jopa kahviloita, jos ei omia eväitä jaksa tuoda mukanansa.

Pentalan saaressa on muuten pieni järvi. jossa on saari. Ja saaressa lähde. Saari jossa on saari, niitä ei kovinkaan montaa maassamme ole. 

Pentalan järvi

Kun nyt Kolista oli puhe, niin siirrytään toiseen kansallispuistoon, Repoveden kansallispuistoon, siellä olemme käyneet melomassa muutaman kerran, aivan upea paikka! Eräs Facebook kaverini on muuten ottanut tavoitteekseen vierailla kaikissa kansallispuistoissa. Ei hassumpi ajatus sekään. Siinä tulisi hyvin ihailtua kotimaatamme. 

Repoveden kansallispuistossa viihtyy myös partiolaisemme, joka on käynyt siellä vaeltamassa useampaan otteeseen. 

Itse nauti siitä että pääsen kuvaamaan luontoa. Ja upeita lintuja! Siihen melonta antaa oivan mahdollisuuden. 

Lisää Repoveden retkistämme voit lukea täältä

Kirjastot ovat tärkeitä

Jojo Moyes on jäänyt minulta lukematta.

Elokuvia olen toki nähnyt. Kun Tähtien antajaa kehuttiin lukuhaasteen facebook-sivulla, päätin kuunnella sen työmatkalla.

Pidin kirjasta. Tarina oli mukaansatempaava, jopa sen verran, että päätin perehtyä hieman ratsastavien kirjastonhoitajien historiaan. 

Vaikka kyseessä onkin jonkinlainen rakkaustarina, se on oikeasti aika sivujuoni, kirja keskittyy kirjastonaisten elämään. Ja kolmekymmentäluvun naisten, värillisten ja työläisten asemaan Amerikan syrjäseuduilla.  

3. Historiallinen romaani
Kun riittävän vapaasti tulkitsee kohtaa. Ja on tässä hieman historiaakin mukana. Ratsastavia kirjastonaisia oli aikoinaan

5. Kirja liittyy tv-sarjaan tai elokuvaan
Elokuva on tulossa

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Ymmärtääkseni aika kantava teema Moyesin kirjoissa

7. Kirjassa on kaveriporukka
Kirjastonaiset ovat työkavereita ja kavereita myös siviilielämässään

8. Kirja, jossa maailma on muutoksessa
1939 maailma on todellakin muutoksessa. 

11. Kirja kertoo köyhyydestä
Luokkaerot 30-luvun Kentuckyssa olivat hurjat.

12. Kirjassa ollaan metsässä
Sielläkin

19. Kirjassa leikitään
Kovaa oli lastenkin elämä 30-luvulla, mutta hetkittäin ehditään ainakin ihailemaan nukkeja.

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
Ratsastavat kirjastonaiset! Aikamoinen ammatti. Eleanor Roosevelt oli, ainakin kirjan mukaan, projektin takana. Ratsastavat kirjastonhoitajat olivat osa työllistämishanketta. Hanke oli käynnissä 1935-1943. Kuvia näistä naisista löytyy täältä. Epäilen että Moyes on näitä kuvia katsellut, sen verran "tutun" näköistä, kun on kirjan lukenut. 

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Tämä oli taas ihan kiva kirja. 

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu
Alice menee naimisiin, muuttaa Englannista USAhan, syräseudulle, pieneen kylään. Paetakseen vanhaa elämäänsä Englannissa. Perillä Amerikassa hän aika pian huomaa, ettei avioliitto olekaan ruusuilla tanssimista, ei mitään mitä on kuvitellut.. Hän jättää miehensä (30-luvulla lienee ollut aikamoinen veto toimia näin) ja rakastuu uudestaan. 

34. Kirjassa tarkkaillaan luontoa
Sitä joutuu tarkkailemaan jos ratsastaa tuulessa ja tuiskussa. Ja jokien tulviessa. 

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
Tarina kertoo ratsastavista kirjastonaisista

38. Kirja on käännetty hyvin
Ainakin teksti on sujuvaa

39. Kirjassa kuunnellaan musiikkia
Ihan on kylässä joku isompi tähti käymässä. Ja kirjastolaiset laulavat yhdessä.

46. Kirjassa syödään herkkuja
Ainakin syödään. Ja ruokaa kehutaan. 

 ”Joka ikisestä tilanteesta pääsee pois.
Vaikka se tuntuisi kuinka rumalta. Siltä, että maa pettää jalkojen alta.
Mutta et ole koskaan ansassa, Alice. Kuuletko?
Ulospääsy löytyy aina.”

Herkkua lukuhetkeen

Jojo Moyes: Tähtien antaja  

Alkuperäinen: Giver of Stars (2019)
Suomentanut: Heli Naski
Kustantaja Gummerus

Äänikirja 15h 3 min
Lukija: Mervi Takatalo
Gummerus

Julkaistu: 2020

Kuukausista julmin

Tunnustan olevana Agatha Christie fani.

Aina välillä tartun johonkin Christien kirjaan uudestaan, teiniä luin kaikki jotka kirjastista löysin. Viiksiniekka Poirot oli suosikkini, mutta kyllä neiti Marpletkin tuli luettua. 

Nyt tutustuin kanadalaiseen Louise Pennyyn ja täytyy tunnustaa että hetkittäin kuvittelin olevani englantilaisessa maalaisympäristössä 1900-luvun alussa. Jopa niin vahvasti, että hätkähdin kun kuulin sanan tietokone. 

Louise Pennyn Kuukausista julmin on hitaasti etenevä kirja, jossa vanha kartano murhaa siellä spiritistiseen kokoukseen osallistuvan.  Tai siltä se ainakin vaikuttaa, kunnes Gamache tiimeineen alkaa tutkia asiaa. 

"Eikö kukaan kuollut luonnollisista syistä Three Pinesissa?
Eivätkä edes murhat olleet tavallisia näillä main.
Eivätkö he kerta kaikkiaan voineet hakata nyrkeillä tai pistää puukolla
tai käyttää ampuma-asetta tai mailaa?
Eivät.
Täällä murhat olivat aina hankalia."

Taidan jokun muunkin Pennyn kuunnella, sen verran tutun oloinen kirja, vaikka ranskalaiset nimet hieman haastavia alussa olikin. En oikein millään halunut oppia kuka kukin oli, varmaan osittain senkin takia että hahmoja oli suhteellisen paljon. 

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

Niinhän niitä murhia yleensä selvitellään. Kysytään mitä ihmiset muistavat

6. Kirja kertoo rakkaudesta

Siitäkin. Monessa eri muodossa

7. Kirjassa on kaveriporukka

Kavereita, naapureita, tuttavia, ystäviä. 

12. Kirjassa ollaan metsässä
Sielläkin käydään. Etsimässä puita.

14. Kirja on osa kirjasarjaa
Three Pines dekkarisarjan kolmas osa

16. Kirjassa eletään ilman sähköä
No ei oikeastaan mutta murhakartano on sähkötön

20. Kirjassa on ammatti, jota ei enää ole tai joka on harvinainen
Noitia ei taida hirveästi olla nykyään?

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan

Pääsiäisen aikaa eletään

"Kevät on kumma vuodenaika.
Sadetta yhtenä päivänä, lunta seuraavana.
Mikään ei ole varmaa.
Arvaamatonta."

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä

Aion jokaisen kirjan kohdalla kuitata tämän kohdan.

29. Kirjan henkilön elämä muuttuu

Murha koskettaa aina aika montaa henkilöä.

31. Jännityskirja tai dekkari 

Sellainenhan tämäkin oli

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa

Taas kerran poliisi

46. Kirjassa syödään herkkuja

Tässä kirjassa todellakin syödään. Vähän väliä popsitaan croisantteja, voileipiä, keksejä, juustoja...

47.-48. Kaksi kirjaa, jotka kertovat samasta aiheesta

Tämäkin oli dekkari

Louise Penny: Kuukausista julmin  
Alkuperäinen: The Cruelest Month (2008)
Suomentanut: Susanna Paarma
Kustantaja Bazar

10 h 4 min
BookBeat

Julkaistu: 2020

Sano mihin sattuu

 Herriot on taas inspiroinut minua.

Uudet, modernisoidut, Herriot-tarinat tulivat televisiosta, sarja vaan loppui pahasti kesken, koska korona esti kuvaukset. Sarjassa keskitytään selvästi enemmän ihmissuhteisiin kuin eläimiin, toisin kun alkuperäisessä, siispä kestin tämän hauskana viihteenä. Tästä rohkaistuneena uskalsin siis tarttua eläinlääkärin kirjoittamaan kirjaan, joka ei ollut James Herriotin (eli James Alfred Wight) kirjoittama. Ehkä se jopa voisi olla ihan hyvä

Nick Trout'in Sano mihin sattuu ei kyllä pääse Herriotin tasolle, varmaan osittain siksi, etten ole kymmenenvuotias joka haluaa eläinlääkäriksi vaan keski-ikäinen täti joka toteutti haaveensa. Kirja ei ole huono, ei missään tapauksessa, joskin käännös ärsyttää minua. Yhdessä kohdassa mainittiin että viitaukset maahamme ovat kääntäjän lisäys, mutta aika monta kertaa kerrottiin miten Suomessa tehdään. Ja sitten oli muutamia kirjoitusvirheitä,  Ne eivät välttämättä ole kääntäjän virheitä, mutta oikolukija on ainakin nukkunut työtä tehdessään, Itsekin teen jatkuvasti virheitä kirjoittaessani, mutta kirjassa ne ärsyttävät. Ärsyttävät ne toki omissakin teksteissäni, mutta pääsääntöisesti en oikolue tekstejäni, siispä säästyn niiltä. Pitäisi toki lukea. Ja korjata.

Mutta ajoittain suorastaan nautin tekstistä:

"Jo kauan ennen kuin kasvain on jäystänyt tiensä läpi luuaineksen,
aiheuttaen kipua jonka tainnuttaa vain täysi narkoosi.
sen mikroskooppisen pienet jälkeläiset ovat liftanneet verenkierron mukana eteenpäin
ja pistäneet pystyyn spontaanit kekkerit lähimmässä vapaassa,
lämpimässä ja mukavassa verisuonien vuoteessa,
joka useimmissa tapauksissa on keuhkot."

Osteosarkooma on piru taudiksi, eikä siinä kyllä ole mitään kaunista, mutta silti, miten joku voikaan kertoa ruman tarinan noin upeasti?

Kirja kuitenkin sai minut, aika monta kertaa, pohtimaan missä kulkee raja potilaan hoitamisen ja omistajan toiveiden toteuttamisen välillä. Selvästikin oma rajani kulkee huomattavasti ennen Troutin rajaa ja hänen rajansa huomattavasti ennen USAssa, missä Trout työskentelee, hyväksyttävänä pidettävää. Onneksi Suomessa eläinsuojelulaki, vaikka aika hampaaton onkin, sentään estää pahimmat ylilyönnit, lain taakse on taatusti helpompi piiloutua kuin yrittää takoa järkeä joidenkin omistajien päähän. Puhun nyt kosmeettisista toimenpiteistä kuten häntien ja korvien muotoilemisesta mieluisiksi kirurgisesti. 

Itsekin olen aika fanaattinen "omien" rotujeni rotumääritelmän seuraamisen suhteen, joten tavallaan voin ehkä ymmärtää miksi lyhytkuonoisten rotujärjestöissä kuohuu kun eläinlääkäreillä on "missio" terveemmän jalostuksen puolesta. Silti pitää muistaa että eläin ei valitse syntyä hengitystiet tukkeessa tai nikamat epämuodostuneina. Se on jalostuksen remuvoitto eikä sitä vaan voi hyväksyä, että eläin joutuu kärsimään koska ihminen ei halua ymmärtää toisen tuskaa. 

Välillä on vaan ymmärrettävä että on aika antaa periksi, oli sitten kyse yksilöstä tai täysin väärille poluille ajautuneesta jalostuksesta. Ja aloittaa tarvittaessa alusta. 

"Eutanasia on toimenpide, joka lopettaa kärsimyksen.
Kuolema on tämän määränpään saavuttamisen ikävä, väistämätön ja ei-toivottu seuraus"
(Franklin McMillan AVMAssa)

1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa
No, tavallaan. Tämä kertoo yhdestä päivästä, kera muutaman sivuraiteen ja muiston. 

2. Kirjan on kirjoittanut opettaja
Eläinlääkäri on Troutin varsinainen ammatti, mutta hän opettaa nuorempia kollegoitaan.

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan
Niihinhän kirja pohjautuu

6. Kirja kertoo rakkaudesta
Ihmisen ja eläimen välisestä. 

15. Kirjassa on jotain samaa kuin omassa elämässäsi
Aika paljonkin samaa, vaikka en leikkaussalissa viihdykään

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Ainahan näistä, mutta tällä kertaa huomasin ottavani taukoja koska oli pakko pohtia lukemaansa. 

33. Kirjassa opetetaan jokin taito
Torsioleikkausta opetellaan ihan kirjan alussa. 

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
Päivä eläinlääkärin elämässä

40. Kirjassa kerrotaan eläinten oikeuksista
Ennemminkin pohditaan niitä. 

"Tohtori (Bernhard) Rollin ei väheksy seuraeläinten älyä tai tunteita
mutta huomauttaa, että vaikka ihmiset kykenevät hyväksymään ja sietämään
lyhytkestoisen negatiivisen lääketieteellisen tai kirurgisen kokemuksen,
koska ihmiset osaavat tunnistaa ja odottaa parempaa tulevaisuudessa,
lemmikit eivät pysty samaan.
Ne ovat vankina nykyhetkessä ja kaikissa sen hetken oireissa ja kärsimyksissä.
"Ei ole mitään syytä olettaa, että eläin voisi ymmärtää lisääntyneen 
elinajan käsitteen saati sitten valita nykyhetken kärsimyksen sen hintana"

46. Kirjassa syödään herkkuja
Namit eivät kyllä ole suuressa roolissa, mutta niitä esiintyy

Nick Trout: Sano mihin sattuu Päivä eläinlääkärin elämästä  
Alkuperäinen: Tell Me Where It Hurts (2008)
Suomentanut: Mirjam Ilvas
Kustantaja: Schildts & Söderströms

287 s.
Kirjastosta

Julkaistu: 2013

Omat, joista osasta jo aika jättänyt. 
Enemmän tai vähemmän rotumääritelmän mukaisia.
Rakkaita? Kaikki. 
Jalostukseen? Eivät ihan kaikki

Ei ollut minun kirjani

Kaikkea se haaste tekeekin.

Koska Helmet-lukuhaastesivulla ehdotettiin Adam Kayn kirjoja hauskoina ja nopealukuisina kirjoina, päätin tarttua Kolme yövuoroa jouluun on: Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat-kirjaan, ihan vaan nimen takia.

En osaa sanoa oliko esikoiskirja Kohta voi vähän kirpaista ollut oikeasti hauska, tämä jouluversio oli minusta tekemällä tehty, enkä kyllä huomannut hymyileväni kertaakaan, lähinnä ärsytti miten epäkunnioittavasti lääkäri suhtautui potilaisiinsa. Varmaan ihan hyvä että päätti vaihtaa alaa tämä tohtori. 

Voihan toki olla että hän lääkärinä oli vaikka ja kuinka suloinen, minusta ei vaan antanut kovinkaan sympaattista kuvaa itsestään kirjan perusteella. 

1. Kirjassa kirjoitetaan päiväkirjaa
Nimestä päätellen näin, en kyllä kirjasta ymmärtänyt että kirjoittaisi päiväkirjaa, mutta ehkäpä kirja perustuu kuitenkin päiväkirjoihin?¨ Tosin, kyllähän siellä päivämääriä mainitaan

"Sunnuntai, 26. joulukuuta 2004

Täydet pisteet nukutuslääkärille,
 jonka rintamerkissä luki
"Soihdut sammuu, kaikki väki nukkuu"."

Tosin minusta alkuperäinen vielä hauskempi, mutta eipä joululauluna oikein toimi käännöksenä:

“Full marks to the anaesthetist wearing a badge that says;

'He sees you when you're sleeping, he knows when you're awake'.”

4. Joku kertoo kirjassa omista muistoistaan

Niihin nämä tarinat perustuvat

7. Kirjassa on kaveriporukka
Juu, tosin päähenkilömme ehtii harvoin tai ei koskaan heitä tapaamaan. 

10. Kirjan nimessä on numero
Kolme

21. Kirja liittyy johonkin vuodenaikaan
Seitsemän peräkkäistä joulua käsittelyssä. Ja aina tämä juutalainen joutuu uskontonsa takia olemaan töissä. Ainakin itse epäilee että se on syynä ainaisiin jouluvuoroihin. 

28. Kirja, jonka lukemisesta on sinulle hyötyä
Nyt kyllä hieman pohdin rastitanko tämän kohdan, mutta sainpahan ykköskohdan lukuhaasteesta kuitattua.

37. Kirjan henkilön työ on tärkeä tarinassa
Lääkärin muistelmia kuuntelin

Adam Kay: Kolme yövuoroa jouluun on: Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat  

Alkuperäinen: Twas the Nightshift before Christmas (2019)
Suomentanut: Ari Jaatinen
Kustantaja Art House

3h 11 min
BookBeat

Julkaistu: 2020

Herkkua

Tuuraajamme lähti taas opiskelemaan.

Viimeisenä työpäivänään, tältä erää, jatkoa seuraa..., hän toi meille uskomattoman herkullisia Cookie Dough mokkapaloja. Reseptin hän oli löytänyt Kinuskikissan sivuilta. Minunkin lempisivustojani. Tuuraajamme on itse vegaani, joten nostan hattua että halusi tehdä meille herkkuja joita ei itse voinut syödä. 

Näitä on pakko tehdä kotijoukoillekin joku päivä!

Cookie dough -mokkapalat

Pohja

200 g voita tai margariinia

1½ dl sokeria

3 munaa

4 dl vehnäjauhoja

4 rkl kaakaojauhetta

2 tl leivinjauhetta

1½ dl maitoa

Cookie dough -kuorrute

125 g voita

1 dl fariinisokeria

3/4 dl sokeria

1 tl vaniljasokeria

3/4 tl leivinjauhetta

1/4 tl suolaa

2 dl vehnäjauhoja

½ dl kahvia

1 ½ dl suklaahippuja

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon munat yksitellen vatkaten. Yhdistä kuivat aineet keskenään. Lisää jauhoseos taikinaan vuorotellen maidon kanssa. Levitä taikina pellille leivinpaperin päälle noin 1 cm:n paksuiseksi levyksi (26 x 32 cm). Taikinan ei siis tarvitse riittää koko pellin alueelle. Paista 200 asteessa noin 13 minuuttia. Anna pohjan jäähtyä ennen kuorruttamista. Vatkaa cookie dough -kuorrutteen voi ja sokerit vaahdoksi. Sekoita joukkoon vaniljasokeri, leivinjauhe ja suola. Lisää jauhot, kahvi ja noin puolet suklaahipuista. Annostele taikina nokareiksi pohjan päälle ja levitä tasaiseksi kevyesti painellen. Ripottele päälle loput suklaahiput.

Nosta levy jääkaappiin. Leikkaa annospaloiksi.