Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Erilainen amppeli

Kevät tulee ja innostun taas istuttamaan kaikenlaista.

Varsinkin nyt, kun etupihamme on asfaltoitu, on ihan pakko saada sinne jotekin vihreää. Ja koska Facebook on täynnä ideoita, piti taas toteuttaa yksi niistä. 
Sammalta löytyy ihan kotipihalta, vanha amppelikin löytyi autotallista ja kun siskoni lahjoitti hieman verkkoa tätä jaloa tarkoitusta varten, sain aika pitkälle kierrätysmateriaaleista toteutettua projektini.

 

Kukat ostin puutarhakaupasta, osittain nekin ehkä olisi löytynyt pihalta, ainakin keltamaksaruohoa olisi ollut. Kattomehitähteä sain ystävältä viime vuonna, en ole käynyt katsomassa onko talvehtinut, ostin ruukullisen uutta tätä projektia varten, riittävästi se ei kuitenkaan olisi vielä levinnyt. Lisäksi ostin vielä patjarikkoa. Nämä taimet ovat olleet sisällä, suhteellisen pimeässä, viikon, kun tuo pakkanen yllätti minut, joten hieman värit ovat kärsineet. No, kaipa ne siitä piristyvät kun pääsivät ulos?


Poistin amppelista ketjun ja täytin amppelin mullalla ja peitin pinnan sammaleella ja siihen päälle sitten pala verkkoa, niin että multa pysyy amppelissa kun käänsin amppelin "väärinpäin". 


Partioilaisen avulla taittelin verkosta pään muotoisen kehikon jonka peitimme sammalleella. Kiedoimme metallilankaa ympärille niin että sammal pysyy paikoillaan. Pää kiinnitettiin amppelin kehikkoon.


Partiolainen oli sitä mieltä että eläimeni tarvitsee jalat, joten teimme sitten 4 kehikkoa.


Täytimme ne samaleella. Saa nähdä viihtyykö sammal tuossa, pitää yrittää kastella jalkojakin tarvittaessa. 


Sitten levitin kasvit amppelin pintaan, pieniä rakoja jäi, saa nähdä lähtevätkö leviämään vai ehdinkö poikkeamaan kukkakauppaan hakemaan lisää kasveja. Partioilainen oli vakaasti sitä mieltä että tuosta olisi tullut kauniimpi jos olisin käyttänyt pelkkää kattomehitähteä. Äitiinsä tullut, minunkin lempparini noista kivikkokasveista.


Ja koska partioilasemme on äitinsä tytär muutenkin, piti kilpikonnalle vielä tehdä häntä. Nyt pidetään peukkuja että kilpikonnamme viihtyy tuossa portailla oven ulkopuolella. Aika lämmin paikka se on. Ja aurinkoinen. Ei välttämätää siis  kivikkokasvien lempipaikkoja. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...