Haaste otetaan taas vastaan

 Helmet-lukuhaaste, olen koukussa!

Tämä oli nyt kuudes Helmet-lukuhaaste johon osallistuin, koskaan aiemmin en ole ollut valmiina näin hyvissä ajoin, itse asiassa olen jo pari kuukautta lukenut ihan vaan lukemisen ilosta!

Lukuhaasteen Facebook-sivun kautta tutustuin tänä vuonna aika moneenkin uuteen kirjailijaan, kun vielä satuin kirjastosta kirjoja saamaan kohtuullisella jonottamisella. BookBeatin ja Nextoryn kautta sitten kuuntelin uudempia kirjoja, kun en jaksanut jonottaa. Molempia äänikirjapalveluja kokeilin kokeilujakson ajan, mieheni sitten antoi minulle joululahjaksi BookBeatin käyttöön. Työmatkat on pelastettu!

Tämän vuoden uusiin tuttavuksiin kuuluvat mm. Lucinda Riley, Marko Kilpi, Indrek Hargla ja Delia Owens. Lucinda Rileyn Seitsemän Sisarta sarja oli kevyttä hömppää, aivot narikkaan lukemista. Toki tutustuin historiallisiin henkilöihin, mutta helppoa lukemista tuo oli. Sopivia iltasatuja, joskain pari viimeisintä kirjaa kuuntelin työmatkoilla. Marko Kilpeä luin lukuhaaste-ryhmässä, "kirja jota luet toisen kanssa". En ole ihan vakuuttunut Undertakerista, vaikka lainasinkin kirjastosta pari ensimmäistä kirjaa, jäi toinen lukematta. Ehkäpä tartun siihen vielä joskus? Harglanin Apteekkari Melchior-sarjaa on kehuttu kovasti, sekään ei ollut minun juttuni. Kuuntelin väkisin loppuun, mutta oli minusta aivan liian hidastempoinen ja pitkästyttävä kirja (Apteekkari Melchior ja Gotlannin Piru). Owensin Suon villi laulu taas oli aivan hurmaava kirja. Pitää katsoa jos Owensilta jossakin vaiheessa ilmestyisi uusi kirja. 

Kirjoja olen lukenut tänä vuonna 87. Itse asiassa muutama enemmän, en ihan kaikkia muistanut listata. Sivuja reilu 14500 ja äänikirjoja reilu 350 h. Olisin voinut vaikka vannoa, etten juurikaan matkustellut ympäri maailmaa, mutta kahdestatoista eri maasta löytyy kirjailijoita listalta. 70% kirjoista oli ihan perinteisiä kirjoja, loput sitten äänikirjoja. 43% kirjoista hain kirjastosta, 32% kierrätyshyllystä. Loput sitten kavereilta lainaten tai suoratoistopalveluista. 

Kirjoista 13 oli 1900-luvulta, vanhin itse asiassa 50-luvulta. Suhteellisen uusia kirjoja olen siis tänä vuonna lukenut. 18 kirjaa luin alkuperäiskielellä. Eniten harmittaa nuo ruotsista tai suomesta käännetyt, mutta se otetaan joka kirjastosta löytyy. 

Raskas vuosi on näköjään vaatinut kevyttä lukemista, listalleni päätyneet löydät täältä

Tiistaina julkaistaan sitten uusi haaste. 

Hyvää Joulua!

God Jul!

 

Kohta syödään

 Kohta se on jo ovella.

Kinkku on uunissa, ehtii sitten jäähtymään ennen aattoa, meillä kinkku syödään kylmänä. Savukalapateet tehtynä syötäväksi joulupäivinä siiasta, aatoksi teen "kultakaloista" eli savusilakoista. Graavilohet tekeytymässä, tänä vuonna perinteisen lisäksi appelsiini graavattua, oma suosikkini, sekä uutuutena punajuurigraavattuna. Kastiketta en kaloille tee, kun siskoni viettää joulua muualla. Se kun on hänen herkkuaan. 

Leivät nappasin kinkun tieltä uunista. Äiti lupasi hoitaa sillit ja sillisalaatin, hän ja tätini syövät sitä. Laatikot ostamme valmiina ja jatkojalostan niitä hieman aattona. Sinapin tein jo aiemmin valmiiksi, tänä vuoden uutuutena valkosipulisinappi. Mäditkin odottavat äidin luona, nyt vaan pohdin sienisalaatin kohtaloa. taidan olla ainut joka sitä söisi. 

Siskoni mies teki lihapullat lapsille valmiiksi, ne vaan lämmitetään. Lämminsavukala on tänä vuonna siikaa. 

Pari vuotta sitten tein glögisangriaa...saatte arvata mikä on tämän vuoden yllätys! Jotkut toki jo tietävätkin, koemaistiaiset kun tehtiin. 

Täyttä elämää blogiin eksyin aikoinaan jonkun maidottoman, gluteenittoman reseptin takia. Siellä on edelleen kiva käydä. 

Jaksisikohan joku vielä jälkiruokaakin syödä?

Joulukoteja

 Pari vuotta sitten kävin Loviisassa katsomassa joulukoteja.

Tänä kummallisena vuonna ei ole oikein voinut tehdä mitään jouluista kodin ulkopuolella, joten olin iloinen kun huomasin että Loviisan vanhan ajan joulukoteja pääsee katsomaan netissä. 

Ensimmäinen osa alkaa Lilla Ljuvasta, luokkakaverini upeasta kodista! Lilla Ljuva sijoittui muistaakseni kolmanneksi Suomen kaunein koti kilpailussa

Victorias Jul-blogissa pääsee seuraamaan naapurimaamme joulua. 

Lilla Ljuva

Planeetat kohdillaan

Joulutähti näkyvissä.

Tai, no, jos rehellisiä ollaan, Jupiter ja Saturnus aikovat olla lähellä toisiaan, näin lähellä toisiaan ovat viimeksi olleet. vuonna 1226, maaliskuun neljäntenä, eli siitä on "muutama vuosi" aikaa. Näitä kahta voi sitten ihailla joulukuun 25. saakka. Tuntuuko tarina tutulta? Kuulema näkyvät kirkkaana "tähtenä" taivaalla. Pitää varmaan mennä ulos katselemaan taivasta?

"Jupiter ja Saturnus näyttävät maanantaina 21.12. menevän Maasta katsoen lähes päällekkäin. Taivaalla hohtaa siis todellinen jouluntähti, jota voi seurata myös Suomesta"

Lähde: MTV

Löysin muuten norjalaisen joulublogin, Juleglede. Taas on ihmeteltävää!

Kinky Boots

 Huomaa ett joulu on jo ovella.

Ja että koronavuosi on hiljentänyt teattereita. Nyt saa katsoa, joulun kunniaksi, Kinky Boots näytöstä 48 h ajan youtubesta. Toki samalla on meneillään rahankeräys, mutta pakko ei ole siihen osallistua. Tämä julkaistiin perjantaina kello 19 Briteissä, joten vielä ehtii katsomaan. Kinky Boots on palkittu parhaana musikaalina Tony-, Grammy- ja Olivier-palkinnoilla. Sekä Helsingissä että Tampereella tuo on ollut nähtävissä.

Titin Joulu Blogia ehtii ihailemaan myöhemminkin, sillä ei ola onneksi aikarajoitusta!

Saaristossa

 Lotta ja Pappa, he ovat todellakin julkkiksia!

Tiistaina kello 17.00 olisi mahdollista katsoa Jouluradion sivuilta #kuuluujouluun-konsertti. Papan ja Lotan joululauluja voi toki kuunnella päivittäin heidän Facebook sivultaan. Jos ette ole vielä tutustuneet Lottaan j Pappaansa, voitte lukea heistä Sana-lehden artikkelin

Minä leivon tänään saaristolaisleipää. Huomenna on miehelläni pukkikeikka naapuriin, turvavälejä kunnioittanen ja maski naamalla, mutta pitäähän pukin nyt käydä moikkaamassa pikkuisia. Samalla pukki saa viedä lahjat naapuriin. 

En muuten ole ainut joka leipoo saaristolaisleipää. Kaupassa oli tasan tarkkaan yksi paketti vehnäleseitä (olisin tarvinnut kaksi). Luomusta sain nähdä unta. Kaljamallasta hieman enemmän, mutta aika vähän sitäkin. Leipäsiirappi oli loppu, tavallista tummaa oli, en osaa sanoa miten nämä eroavat toisistaan. Oli siis pakko googlailla: leipäsiirapissa on mallasuutetta. No, pärjään ilman. 

Saaristolaisleipä

1 l piimää (tuottajalle kiitos-tuote) 

75 g hiivaa

3 dl siirappia

3 dl kaljamaltaita

3 dl vehnäleseitä

3 dl ruisjauhoja

1 rkl suolaa

10 dl vehnäjauhoja

 Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi. Sekoita piimän joukkoon siirappi ja hiiva. Lisää kuivat aineet koko ajan vaivaten. Anna taikinan nousta tunnin verran. 

Ja taikina kahteen litran vetoiseen vuokaan. 

Paista uunin alatasolla 175 asteessa 1,5 h. Valele leivät siirappivedellä ja anna olla uunissa vielä 30 min. 

Hovkonditorn sivustolla on myös leipäreseptejä, tämäkin kelpaisi lakto-ovo-vegaanisena. 

Saaristossa 2019

Suomi maailmankartalle!

Vielä pitää nukkua muutama yö...

mutta sitten Joulupukki lähtee matkaan! Keskiviikkona kello 19 on mahdollisuus seurata livenä tapahtumaa. Ihan kivaa että järjestetään näitä live tapahtumia verkossa, varsinkin nyt kun ei massatapahtumia voida järjestää. Edes ulkona. 

Tiesittekö muuten, että suosikkini Gordon kävi Joulupukin luona. Tosin Rovaniemellä eikä oikean pukin luona Korvatunturilla, mutta on tuo varmaan aikamoista mainosta Pukille. 

"Gordon Ramsay, Gino D’acampo ja Fred Sirieix: Desperately Seeking Santa -erikoisjakso kuvattiin Suomen Lapissa!"

Kinkkuelämää blogissa voitte myös fiilistellä joulua! Ihana blogi sekin!

Suomen suurin juhlakattaus?

 Lotan ja Papan koronalaulut.

Kerroin jo aiemmin olevani fani, mutta taas kerran todistivat miksi he ovat niin suosittuja. Sen lisäksi, että tuovat iloa jokaiseen päivään lauluillansa, niin nyt ovat valmiita jakamaan joulupöytänsä meidän muiden kanssa. Koska kenenkään ei pitäisi olla jouluna yksin. 

"Vietätkö koronajoulua yksin? Tänä vuonna korona rajoittaa jouluvierailuita, varsinkin ikäihmisten luona. Haluamme kutsua koko Suomen yksin joulua viettävät meidän kanssamme joulupöydän ääreen, virtuaalisesti! Herkutellaan, jutellaan ja lauletaan yhdessä, niin kenenkään ei tarvitse olla jouluna yksin.

Tähtivieraana paikalla on myös tonttu Liina! "

Facebook tapahtuma alkaa jouluaattona kello 16 ja jatkuu tunnin. Luvassa laulua ja yhdessäoloa. Ihana ajatus, varmasti heillä riittää katsojia myös aattona.

Ei aavistustakaan mitä Lotan ja Papan ja Liinan pöydässä on tarjolla, mutta ehkäpä ovat hakeneet inspiraatiota Liemessä sivustolta?

Kuva Lotan ja Papan Facebook sivulta

Uusia lauluja

Tänä vuonna ei oikein opi uusia lauluja.

Kauneimmat joululaulut on laulettu koti sohvalta, mutta toistaiseksi on tarjolla ollut vain klassikoita. Onko sitten taustalla teosto-maksut, vaiko se että niitä on hauskempi ihmisten itsekseen laulaa? Vaikea sanoa, mutta koska laulut varmaan on mietitty jo aikaa ennen koronaa ja vihotkin painettu aikoja sitten. Tänä vuonna vihossa olisi ollut uutuutena ainakin "Jouluna he ovat kaikki täällä". Se laulettiin muuten viime vuonna kotikirkossani Kauneimmissa. Tosin en ollut kuulemassa. 

Ensimmäistä kertaa tänä vuonna Kauneimmat Joululaulut -vihossa ovat mukana myös Ikiaikojen taa ja  Pienikin valo pimeän poistaa. 

Tule Joulu Punainen sivulla on vinkkejä kaikenlaiseen kivaan tekemiseen. Ja reseptejä. Käykääpäs kurkkaamassa.

Paketointia

 Meillä paketoitiin lahjoja urakalla.

Samoissa tunnelmissa tuntuu Miiskunen olleen Miiskun majassa.  

Viikonloppuna siis pidimme paketointitalkoot partiolaisen kansaa. Tosin partiolainen oli se joka paketoi urakalla, minä autoin muutaman paketin kanssa. Siskoni viettää tänä jouluna miehensä perheen kanssa, joten heidän lahjansa pitää olla valmiina, että saan toimitettua samalla kun haen joulukuusen. Siskonpoikani on huolehtinut että saan kuuseni jouluksi, vaikka heillä ollaan jo siirrytty kestokuuseen. Minä edelleen haluan tuon tuoksuva, aidon, sisälle. 

Yhteen pussiin olen sitten pistänyt äitini luo menevät. Toivon todellakin että Covid-19 ei sotke suunnitelmiamme, vaan voimme viettää yhdessä äidin luona. Ainakin olen toiveikkaana siirtänyt kaikki lahjat yhteen pussiin. 

Vielä pitäisi muutama lahja hankkia, mutta sitten on Korvatunturiavustukset hoidettu. Taitaa pukki tänä vuonna olla sen verran kiireinen, että toimittaa lahjat ennakkoon odottamaan kuusen alle, kun ei se kaikkein pieninkään vietä kanssamme. 

 

Leivontablogi

 Blogiani seuraaville ei taida tulla yllätyksenä, että Kinuskikissa kuuluu suosikkeihini?

Reseptit ovat ihanan selkeitä ja monimutkaisemmatkin asiat selitetty hyvin tarkasti kuvien kera. Ja lopputulos aina hyvin maistuva, joskaan ei aina ihan yhtä upea tuotos kuin sivuilla esitetty taideteos. Mutta pidän uusista ideoista ja siitä että asioita on ajateltu hieman eri kantilta. 

Kuten esimerkiksi piparitortuissa. Hieman ovat minun sydämet erilaisia kuin Kinuskissan, mutta hyviä olivat nämä minunkin, vaikka eivät yhtä kauniita. 

Kinuskikissan ohjeita saa muuten myös kirjakaupoista. Itse vaan nykyään huomaan useammin avaavani netin kuin keittokirjan. Surullista tavallaan.Tosin netissä minulla on lähes loputtomasti reseptejä käytettävissäni ja täysin maksutta. Tai no...mutta ymmärrätte mitä tarkoitan? 

Mikä on sinun suosikki leivontablogi?

Hyvää Lucian päivää

Hyvää Lucian päivää.

Pyhä Lucia, eli  pyhä neitsytmarttyyri Lucia Syrakusalainen eli 283–304. Hän koki marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen vainossa. Tunnustan, etten ole koskaan tällaisesta keisarista kuullutkaan, mutta enpa tosin monesta muustakaan keisarista.  Lucia on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys, yhden tarinan mukaan hän repi silmät päästään ja lähetti ne tarjottimella miehelle joka väitti rakastuneensa Lucian kauniisiin silmiin. Mene ja tiedä, sokeiden suojeluspyhimys hänestä nyt kuitenkin tehtiin. 

Ruotsissa Luciaa vietetään näktvästi, täällä meillä lähinnä suomenruotsalaisilla alueilla. 

Wikipediasta löysin tällaisen tiedon, neidosta joka yhdistetään Luciaan. Miksi, sitä en oikein ymmärtänyt, mutta olkaa hyvä: Kuuterneito eli Kullitar on suomalaisessa kansanperinteessä kaulan kasvaimia ja kyhmyjä, ”kaulakupuja” parantava naispuolinen henkiolento. Kullitar auttaa myös kaalien kasvatuksessa ja tekee puihin pahkoja. Kullitar on yhdistetty usein pyhään Luciaan. Nimi Kullitar tulee sanasta kulli, joka tarkoitti jotakin ruumiin pullistumaa. 

Ruotsalainen blogi, jonka löysin koulukaverini suosituksesta on Helena Lythin blogi. Kaikenlaisia mukavia "projekteja" toteutettavaksi. 

Eräs keisari viihtyi täällä

Aina vaan laulattaa

 Huomenna kyllä tapahtuu ja paljon!

Huomenna on kolmas adventtisunnuntai, siispä kolmaskin kynttilä syttyy. Omat adventtikynttiläni ovat tänä vuonna vaan 4 pöytäkynttilää tarjottimella. Ensimmäinen valkoinen, toinen vaaleanpunainen, sitä seuraa punainen ja rivistö loppuu viininpunaiseen kynttilään. 

Huomenna myös Lucian kruunun kynttilät sytytetään ja Lucia laskeutuu Helsingin tuomikirkon portaita. Toivottavasti olisi kaunis talvipäivä. 

Huomenna on myös mahdollisuus laulaa niitä Kauneimpia joululauluja uudestaan. Kello 18.00 alkaa live-lähetys  Kauneimpien Joululaulujen syntysijoilta, Suomen Lähetysseuran Lähetyskirkosta. Antti Vuoren 11-henkisen orkesterin solistina laulaa Camilla Bäckman. Lähetys taltioidaan ja se on mahdollista katsoa 6.1 saakka.

Oli aika blogin Titta on ainakin käynyt tangomarkkinoilla, musiikkia sekin. Sivuilta löytyy myös lucia-kulkue! Menkää ihmeessä tutustumaan!

Jäästä tehty muutama vuosi sitten

Satuja

 Peikkovillan sivuilla on joulukalenteri!

Tosin siellä on kalenteri ollut jo aika monta vuotta. Tonttutarina on edennyt lähes puoleen väliin, mutta vielä ehtii hyvin mukaan tarinaan. 

Joulusatua olisi tarjolla myös 25.12.20-2.1.21 Pähkinänsärkijän muodossa kun Hudson Valley Philharmonic ja New Paltz Ballet Theatre'n ilmainen virtuaalinen esitys on katsottavissa youtubessa. 

Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on vuonna 1816 ilmestynyt, jouluyöhön sijoittuva satu, johon Pjotr Tšaikovski on säveltänyt balettiversioon musiikin.

Pähkinänsärkijä tuntuu maailmalla olevan ihan perinteinen jouluklassikko, täällä kai tuo vasta alkaa päästä suuren yleisön tietoisuuteen, kun meilläkin alkaa olla Pähkinänsärkijä koristeita kaupoissa. Tai sai, ne tuntuvat olevan loppuunmyytyjä joka puolella. 

Joulukoristeita Wienissä 2019

Ääni kuuluviin

 Olen nyt innostunut laulamaan.

Hoilaan autossa Jouluradio kaverina ja sunnuntaisin hoilaan parvekejoululauluja. Parvekejoululaulujen ideana on että jokaisena adventtisunnuntaina, kello 15, lauletaan parvekkeelta tai pihalta Facebookissa äänestettyä yhteislaulua. Sama laulu soi Jouluradiossakin, tosin ajoitus ei ihan ole kaikilla kanavilla toiminut. Laulut nyt kuitenkin sen verran tuttuja, että ainakin minä osaan ilman radionkin apua hoilata. 

Viime sunnuntainsa lauloimme "En etsi valtaa, loistoa" ensi sunnuntain vaihtoehdoista "Sankta Lucia" johtaa tätä kirjoittaessa. Sattuuhan kolmas adventtisunnuntai olemaan myös lucian päivä. 

Joulumaman sivuilta en löytänyt mainintaa Luciasta, mutta kaikenlaista muuta jouluun liittyvää siellä on. Muun muassa ihania joululahjaideoita jos on käsityöihmisiä. 

Ulos laulamaan

Lauletaan yhdessä

 Tänään olisi mahdollista laulaa Kauneimmat Joululaulut online. 

Kuoroon en ole oikeastaan päässyt syksyn jälkeen, muutamat syksyn harjoituskerrat olisi saanut laulaa maskin takaa, se ei oikein kiinnostanut. Käytän maskia työpäivän aikana ihan riittävästi. Olen siis ennemmin kotona, ilman maskia, kuin harjoituksissa maskin kanssa. Oma valintani, toki. Nyt ei laulamaan pääse edes maskin kanssa. Joten olen iloinen että Tampereen Messukylän seurakunnan kanttorit järjestävät online tapahtuman. Tänään kello 18 pääsen laulamaan kauneimpia. Kotisohvaltani.

Onhan se nyt toki hyvin erilaista, laulaa yksin sohvalla, sen sijaan että istuisi kirkonpenkissä muutaman toisen kanssa, mutta tänä poikkeuksellisena vuonna teemme sitten näin. Olen iloinen että joku seurakunta on innostunut järjestämään tapahtuman meille jotka haluamme laulaa. 

Sattuu vielä olemaan keskiviikko. Kuoropäivä!

Koska kuoro, ja kaikki muutkin harrastukset, on ollut tauolla, on ollut aikaa katsella blogeja. Eräs uusi tuttavuus on Villa Emilia. Upeita valokuvia ja kivoja päivityksiä. Käykää kurkkaamassa!

Kalenterita

 Nettijoulukalentereita on varmaan jokaisella firmalla?

En nyt aio tähän niitä luetella, kaupallisia kun yleensä ovat, mutta silti pitää tunnustaa, että aika monta käyn päivittäin kurkkaamassa. 

Yksi, joka tulee päivittäin katsottua on A-lehdet eli Meillä Kotona sivuston kalenteri. Esimerkiksi kolmannesta luukusta auennut itsenäisyyspäivä menu, oli ihan toteutuskelpoinen. 

Meillä kotona sivuilta löydän useinkin ihania juttuja tehtäväksi, mm. innostuin kutomaan lapsukaiselle islantilaisneuletta. Sivulla toki ohjeessa pieni virhe, mutta sen kyllä pystyy ratkaisemaan ihan katsomalla kuvia. Lehdessä tuo oli oikein. 

Ja on sivuston listaus joulun makeista herkuistakin aika ihana. 

Minunkin työpaikallani on oma kalenterinsa. Facebookissa. Sieltä voi bongata minunkin lemmikkejäni. 

Neulo mukana eli KAL-kalenterit

 Tykkään neulomisesta.

Jostakin syystä en vaan oikein ole tänä vuonna päässyt käyntiin. Joulukalenterisukkia olen katsellut, mutta en vaan saa aikaiseksi. No, säilyypähän nuo ohjeet ensi vuoteenkin! 

Joulukalenterisukkia on tänä vuonna ainakin Novitalla, heillä ilmestyy pätkä piparisukkaa kaksi kertaa viikossa. Taimitarhan Facebook sivulla on jopa kaksi sukkaa meneillään. Päivittäin ilmestyy pieni pätkä kirjo- tai pitsineuletta sukkiin. Kokojakin on kirjoneuleessa kolme kappaletta. DROPSillakin on perinteinen joulukalenterinsa, siinä on päivittäin uusi ohje, siinä olisikin tekemistä jos kaikki aikoo jouluun mennessä tehdä.

Jos (kun) ei jaksa nyt tehdä, voi sitten keväämmällä mennä nauttimaan Lankahelvetti-blogin tarjonnasta. 

Oletko löytänyt muita KAL-kalentereita?

Hyvää Itsenäisyyspäivää

 Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Elämme mielenkiintoisia aikoja. Niin kauan kuin muistan, olen 6.12. istunut television ääressä katsomassa linnan pukuloistoa. Poikkeuksena ne vuodet kun en ole ollut kotimaassa. Tänä vuonna linnassa ei juhlita!

Tämä on 13. kerta kun juhlat perutaan. Vuonna 1926 syynä oli presidentin (Relander) influenssa. Vuonna -31 oli presidentin (Svinhufvud) 70-v. juhlat (15.12) syynä. Hieman huono syy, minusta, mutta syy toki sekin. Vuonna -32 syynä oli naapurimaan kruunuprinssin vierailu, vielä onnettomampi syy. Eikö herraa voinut ottaa mukaan juhlimaan? Sitten (1933) tuli lama. 1939-> oli syynä sota. 1943 juhlittiin, sitten Lapin sota esti juhlallisuudet. 1945 oli syynä Mannerheimin mahahaava. 1974 presidentin vaimo, Sylvi Kekkonen, menehtyi 2.12. Silloinkaan ei juhlittu. Ja nyt sitten eräs pieni virus sekoittaa koko maailman. (Lähde: Ilta-Sanomat)

Tänä vuonna pitää sitten keksiä muuta tekemistä, ellei halua nähdä Ylen koostetta edellisiltä vuosilta. 

Voihan sitä vaikka lukea Presidentin kynästä-blogia. Ja katsoa kuin kaksi neljästä kynttilästä palaa.

Miten te aiotte tänään juhlia?

Posti tuo

 Lotan ja Papan koronalaulut.

Kun löysin, sattumalta, heidän Facebook sivunsa toukokuussa, tuskin kukaan tiesi että näistä ihanista ilopillereistä tulisi varsinainen somehitti. Nyt heillä on joulukalenteri, laulavat joululauluja nyt jouluun saakka. Hauska joulukalenteri tämäkin. 

Toivottavasti osaavat edelleen nauttia koronalauluistaan, tuskinpa hekään tiesi että tästä tulee heille ihan työ. Lauluja päivittäin, eikä koronalle loppua näy. onneksi noita joululauluja riittää, voivat jatkaa aina Nuuttiin saakka, halutessaan. 

Joulublogi jota seuraan, on ruotsalainen Maries strålande jul. Yhtenä jouluna Marie järjesti joulukortti swapin. Aivan ihana idea, lähetä nippu kortteja, saa kasa uusia tilalle. Hieman sama idea on Postcrossing-sivuilla. Kun lapset olivat pieniä, olimme mukana, oli hauskaa katsoa mistä päin maailmaa postikortit tulivat. 

Itse asiassa aktivoiduin ja pyysin uutta osoitetta. Seuraava korttini, pyynnöstä se on joulukortti, matkustaa Saksaan. 

Postikortit Eurooppaan pitäisi muuten postittaa viimeistään maanantaina, kotimaan korteille on vielä viikko aikaa sen jälkeen.

Joulua odotellessa

 Lucia 2020 on valittu

Tänä vuonna hän on Ingrid Enckell Helsingistä. 13.12 hänet kruunataan Helsingin tuomiokirkossa, tosin aiemmista vuosista poiketen, tilaisuus ei ole avoin yleisölle. Televisiosta tätä voi kuitenkin seurata. 

Muistan pikkutyttönä, miten odotin että ehdokkaiden kuvat julkaistaisiin Hufvudstadsbladetista ja sitten seurasin heidän esittelyään päivittäin lehdestä. Ja odotin innolla Lucian päivää että saisin tietää oliko oma ehdokkaani voittanut. Silloin rahaa pistettiin äänestyskupongin kera kirjekuoreen ja se toimitettiin perille postin toimesta. 13.12 olimme sitten isoisäni kanssa katsomassa kun Lucia laskeutui portaita. Tai ainakin katsoimme sitä kello kuuden uutisista. 

Nykyään rahaa kerätään nettikeräyksenä, tuskinpa ne rahakuoret edes perille saapuisivat. Tänä vuonna kerätyillä varoilla tuetaan lapsiperheitä. Lucian nimikin julkaistaan jo hyvissä ajoin ennen 13. päivää. Koska minulle ei lehteä nykyään tule, en kerta kaikkiaan ehdi aamuisin sitä lukemaan enkä illalla viitsi "vanhoja" uutisia ihmetellä, menee koko valintaprosessi hieman ohi minulta. 

Tänä vuonna muuten sattuu joulukuulle näitä päällekkäisyyksiä paljon. Itsenäisyyspäivä on toinen adventtisunnuntai ja seuraavalla viikolla kolmas adventti on myös lucian päivä. Menee hieman toinen näistä ohi, kun pitäisi kahta asiaa juhlistaa samalla. No, ensi vuonna sitten joulukuu on taas "normaalimpi". Toivottavasti kaikin puolin, että päästäisiin näistä maskeistakin eroon.

Joulua voi onneksi fiilistellä muutenkin. Ihan arkena. Esim. Joululainen-blogi sopii tähän tarkoitukseen erinomaisesti. 

Kuva: Amazon.com

Suolaista ja makeaa

Jos jotkut blogit katoavat, uusiakin löytyy!

Toki tämä on vaan minulle uusi löytö, ei ole oikeasti mikään "uusi" blogi, vaan Suklaapossu on ollut Kotilieden sivuilla jo iät ja ajat.  

Löysin sivuilta ohjeen jota kokeilin. Reseptissä oli vaan yksi, suurehko, vika: nämä makeiset ovat itsetuhoutuvia. Ainakin meillä. Ja toinen pieni ongelma: eivät ole laktoosittomia. Ainakaan minä en onnistu löytämään laktoositonta kondensoitua maitoa. Olisikohan sellainen edes yhtä hyvää?

Pähkinöitä muuten tein lähes kolminkertaisen määrän, niitä oli ihan kiva napostella ilman fudgeakin.

Taas kerran, pientä muokkausta alkuperäisestä reseptistä, mutta lähes identtinen

Pähkinä-valkosuklaafudge

650 g Fazerin valkosuklaata

398 g kondensoitua maitoa

2 tl Kikkoman soijakastiketta
2 tl vaniljasokeria

Paahdetut pähkinät

3 dl Pirkka pähkinäitä (cashewpähkinöitä, kuorittuja maapähkinöitä ja pähkinäseosta)

2 tl rypsiöljyä

2 tl Kikkoman soijakastiketta

Sekoita kulhossa pähkinät ja öljy sekä soija. Sekoita kunnes pähkinät ovat öljytty kunnolla. Levitä leivinpaperoidulle uunipellille ja paahda pähkinöitä, aina välillä sekoittaen, 175 asteessa n. 20 min.

Rouhi noin 1 dl jäähdytetyistä pähkinöistä (itse pistin pähkinät lasiin ja leikkasin saksilla, kun en löytänyt pähkinämyllyäni)

Kaada kondensoitu maito paksupohjaiseen kattilaan. Lisää pilkottu valkosuklaa sekä 2 tl soijakastiketta

Kuumenna miedolla lämmöllä, koko ajan sekoittaen, kunnes suklaa on sulanut. Sekoita kokonaiset pähkinät massaan ja levitä tasaiseksi levyksi leivinpaperille ( n 20x30 cm)

Ripottele pähkinärouhe pinnalle ja siirrä viileään. 

Historian havinaa

 Ruoka syödään silmillä.

Kyllä se vaan on totta, että kauniisti katettu pöytä ja hyvä seura on jo puolet ruoasta. Töissä tulee usein viskattua joku väritön eines mikroon, kun kello kilahtaa, ruoka napataan esille ja haarukoidaan suuhun. Sitten taas jatketaan. Ruoasta tulisi nauttia. Siksi varmaan monessa pakkauksessa on se tarjoiluehdotus?

Tarjoiluehdotus viihdytti minua parisen vuotta. Tunnustan että jäin kaipaamaan blogia, varsinkin jos oli ollut rankka päivä ja sattumalta löytyi uusi päivitys sivulta, se oli kuin rakkolaastari varpaassa pitkän kävelylenkin jälkeen uusissa kengissä. 

Aina välillä, harvakseltaan, palaan nostalgiaretkelle sivustolle. Osa teksteistä sai minut aikoinaan nauramaan kyyneleet silmissä, edelleen ne saavat minut hymyilemään. Jos ette ole koskaan käyneet, käykää ihmeessä katsomassa. Vanhimmista teksteistä löytyy ne parhaat helmet. Ainakin minun mielestäni. 

Löytyykö muita hauskoja blogeja?

Ruokaa tuokin

Joulublogi

 Joulukuu on täällä.

Syksy on mennyt yllättävän nopeasti ja vaikka pandemia on vähentänyt harrastusmahdollisuuksia, en kyllä ole huomannut että aikaa olisi enemmän. Tietysti tämä oma perheeni, eläintarhoinemme, vie sitä aikaa aika tehokkaasti. 

Joulukuussa ajattelin esitellä teille lempiblogejani ja -sivustojani. Internetin maailmahan on ihmeellinen ja täältä löytyy vaikka ja mitä. Ja vuosien varrella sisältö on muuttunut kovasti. Kun Google-haku tuli niin väitän että surffailukin muuttui hauskemmaksi. Nyt asiat ovat hyvässä järjestyksessä. Tai ainakin helpommin löydettävissä. 

Ensimmäinen joulublogi jota aloin seurata on Tomtens Dotter. Lähinnä hauskojen reseptien takia, niiden takia varmaan sinne alun perin eksyinkin? Jos en ihan väärin muista niin viskigraavattu lohi oli se resepti joka johdatti sivulle. 

Käykää tutustumassa, kielikylpy ei koskaan voi olla väärin!

Mikä on ensimmäinen joulublogi johon sinä törmäsit?

Joulun odotus alkaa

 Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Tänä vuonna en kuunnellut Jouluradion Hoosianna versiota kello 0.00, mutta hieman myöhemmin kuuntelin sen ensimmäisen kerran kun ajoin kotiinpäin aamuyöstä. Herättyäni katsoin sitten version ihan koneelta, upeaa työtä ovat lukiolaiset tehneet! Lämmin kiitos siitä Vaskivuoren lukion kamarikuorolaisille. Pidin siitä että palattiin perinteisempään muotoon, viime vuotisen rapin sijaan. Toki varmaan silläkin musiikkimuodolla on kannattajansa. 

Jouluradio on muutenkin tänä vuonna uuden äärellä, tänään alkaa jouluinen vastaisku ankealle korona-ajalle – Jouluradion uusi Hoosianna starttaa parvekejoululaulut-tempauksen. Tavoitteena on, että kaikkialla Suomessa soisi sunnuntaisin 29.11. – 3.1. kello 15 sama joululaulu, se soi myös Jouluradiossa kello 15.

Itse menen tänään laulamaan Hoosiannan kappelin pihamaalle lyhtyvalossa. Näin voimme säilyttää kuorolaisten kanssa turvavälit, mutta saamme sentään yhden joululaulun laulaa yhdessä. Kauneimmat joululaulut jäävät tänä vuonna väliin. 

Ehkäpä sitten hyppään jonkun muun seurakunnan live lähetykseen. Jos satun sellaisen löytämään.

Lahja

 Minulla on ikioma joulukalenteri!

Ystävä oli tehnyt valtaisan työn ja toi minulle töihin laatikon joka oli täynnä yllätyksiä ja aarteita. Se oli joulukalenteri. Mutta ihan perinteinen se ei kuitenkaan ollut. Jokaisessa lahjassa oli joku vihje, jonka perusteella piti arvata minä päivänä saa ottaa minkäkin lahjan käyttöön.

Siinä sitten perjantai-iltana istuin ja hihitin kun googlailin outoja vihjeitä. Osa vihjeistä toki olivat helppoja: "Hei! Enää yksi yö! Kyllä sä selviät!". Toiset hieman haastavampia "60°09'59.0"N 24°56'21.0"E", mutta geokätköilijän vaimona toki tiesin mistä lähtisin purkamaan tuon mysteerin. Tiesittekö muuten, että Vanha kirkko on vihitty käyttöön 17.12.1826? En tiennyt minäkään, nyt tiedän. Sitten oli muutama, joiden kohdalla joudun pohtimaan hieman, ihan heti ei vinkki "AIV" auennut. Juu, tiedän rehun ja Nobelpalkinnon...ja kun kirjoitan tätä: Se jaetaan joulukuussa! Taisi ratketa! Kiitos avustanne. 

Päätin hieman helpottaa työtäni tekemällä vanhasta pahvilaatikosta pohjan jolle sijoittaa lahjat järjestykseen. Näenpähän sitten mitkä numerot käytettävissä kun ryhdyn tosissani pohtimaan Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Einstein aloitti muuttomatkansa Yhdysvaltoihin 2.12, oli perillä 10. joulukuuta, samana päivänä kuin Nobelin fysiikanpalkinto jaettiin. Mutta 10.12 pistin jo AIV:n, joten Albertille jäisi 2.12. Jospa kokeillaan sitä näin alkajaisiksi?

 Reilu tunti siinä meni, kun olin kaikki "helpot" sijoittanut paikoilleen, minulla oli parissa kohdassa kaksi lahjaa ja muutamat "luukut" täysin tyhjinä. Aloitin tuplista ja yritin keksiä niille uusia paikkoja. Ja hetken kuluttua minulla oli taas lähes koko pakka sekaisin kun tuplat siirtyivät tönimään jotakin toista purkkia. Tämä oli kuin shakkia olisi pelannut, koko ajan joku tönittiin pois.  

Mutta lopuksi kaikki purkit ja levyt ja tölkit olivat omilla paikoillaan! Aivan ihana lahja, opin vaikka ja mitä uutta nippelitietoa, kuten esimerkiksi sen että Istuva Härkä oli Hunkpapa-Lakota eli suomeksi: Leiriympyrän päässä asuvat-tasangoilla asuvat. 

Lakota (siouxien läntinen haara) heimoja oli muuten seitsemän. Ne kuusi muuta olivat: Poltetut jalat (istuivatkohan liian lähellä nuotiota?), Mustat jalat (nämä sitten kävelivät hiilien seassa?), Hajaantuneet (sangen ikävää), Ilman jousia (kirveet käytössä?), Istuttavat veden ääreen (maanviljelijöitä?) sekä Kaksi kattilaa. Hauskoja nuo suomennokset! 

Nyt pitää sitten malttaa joulukuun ensimmäiseen että saa avata ensimmäisen hienon paketin. 

Maissia

Pitihän tätäkin kokeilla!

Joulupopcornit! Löysin reseptin Peggyn pieni punainen keittö-blogista. Alkuperäinen resepti on ollut Hyvää Joulua kirjassa. Mitäköhän taas googlailin kun tuo punainen keittiö osui Googlen mielestä listalle. No, ihan kiva tuttavuus tuokin sivusto.

En oikein tiedä tykkäsinkö vaiko en, ratsastajan mielestä ne olivat ihan hauskoja. Makeita ne ainakin olivat. Nopeita kuitenkin olivat valmistaa! Hieman muokkasin alkuperäistä reseptiä, mutta hyvin vähän. 

Ehkäpä teen jokun uuden version ja istahdan katsomaan Grinchiä. Tai Joulutarinaa. Tai Saiturin joulua tai... Taidan tehdä popcorneja!

Joulupopcornit eli joulupopparit

1 pss valmiita mikropopcorneja
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl voita
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl sokeria
2 tl vaniljasokeria
muutama pyöräytys viisi pippuria myllystä

Kuumenna voi ja öljy wokkipannussa. Lisää joukkoon mausteet, sekoittele hetki ja ota pannu pois liedeltä. Kaada popcornit pannuun, kääntele lastalla popcorneja mausteseoksessa, niin että kaikki sekoittuvat tasaisesti ja tarjoile.

 

Luovuttamassa

Kävin luovuttamassa verta.

Taitaa olla aikamoinen pula, kun soittivat perään ja kysyivät tulisinko. Veriryhmäni on tavallinen ja kuun alussa olisin saanut luovuttaa. Ajankin sain ottaa juuri siihen hetkeen kun minulle sopisi, jos vaan jotenkin voisin harkita tulevani. Meninhän minä. Ja sain mukaani partiolaisen. Niinpä sitten luovutimme viereisillä penkeillä, hän ensimmäistä, minä 91. kertaa. Pienestä pitäen molemmat lapsukaiset ovat olleet mukanamme veripalvelussa, kuten minäkin aikoinaan isäni kanssa. Muistan että silloin Kivihaan pisteessä oli, minusta, upea akvaario. taisi se olla syynä nykyiseen innostukseeni? Ja olihan se hieno 70-luvun mittakaavan mukaan. 

Juodessamme kahvia partiolaisen kanssa, satuin bongaamaan lehtitelineestä joululehden! 

Oli ihan hauskaa selailla lehteä, mutta en kyllä tuntenut tarvetta juosta kauppaan ostamaan omaa kappaletta. Selailu riitti. Nyt tosin osaisin kuorruttaa kinkun kolmella eri sinapilla, tehdä janssoninkiusausta ja lihapullia. Perinteistä ruotsalaista siis. Ei ehkä kuitenkaan sellaista halua itse joulupöytäämme, mutta koska siskoni on naimisissa naapurimaalaisen kanssa niin tällaistakin löytyy. Mikäs siinä, pääasia että kaikki lähtevät kylläisinä pöydästä. 

Yhden kivan kynttiläjalan bongasin lehdestä, tietenkään sen kohdalla ei ollut tietoa mistä hankittu.

Jos Muumit olisivat talvisin hereillä...

 Taas on uutta glögiä maistettu.

Tällä kertaa Hans Välimäen vuosikertaglögi 2020 Puutarha. Välimäen toinen vuosikerta 2020 on nimeltään Metsä. Sitä en ole, ainakaan vielä, maistanut. Mutta takaisin puutarhaan. Mietin, ennen kuin maistoin, mikä minulle tulee mieleen puutarhasta. Mansikat. Ja yrtit. Kukkaset toki. Ja nurmikko...

Muistaakseni maistoin muutama vuosi sitten Välimäen silloisia makuja ja ne olivat eksoottisia. Siispä hieman skeptisesti tartuin pulloon ja katsoin mitä pitäisi maistella. Ainesosat: vesi, raparperitäysmehu, vadelmatäysmehu (tiivisteestä), sokeri, aromit, säilöntäaine (kaliumsorbaatti). Tässähän tulee jo Muumimamma ja hänen mehunsa ja hillonsa mieleen. Olen aika varma, että elleivät Muumit nukkuisi talviunta he joisivat tätä!

Uskomatonta kyllä, molemmat maut löytyvät. Sekä raparperi että vadelma. Ja vaikka olin skeptinen: tämä oli ihan hyvä glögi! Väri vaalean puoleinen (raparperi ja vadelma, selittynee sillä)

Aika makea, mutta ei ällöttävän makea kuitenkaan. Ehkäpä pieni hyppysellinen perinteisiä glögimausteita ja tilanne olisi ollut täydellinen! Ehkäpä pitää käydä hakemassa se Metsäkin kaupasta, 

sillä kuten arvon makuraati, eli siskoni, totesi: Melkeinpä on neljän kuusen arvoinen! Kyllä se oli!

Joulukalenteri

Voihan korona!

Meidän oli tänään tarkoitus viettää synttäri-nimppareita perheen kesken. Eilen tuli sitten tieto lapsukaiselta: työpaikalla koronapositiivinen. Koska perheeseeni kuuluu kaksi eläkeläistä, joista toinen oli vuosi sitten todella sairaana, emme sitten uskalla riskeerata. Emme vaikka lapsukainen lupasi pysyä poissa täältä vierailun ajan, lapsukainen on käyttänyt maskia eikä ole ollut kuin välillisessä kosketuksessa sairastuneen kanssa. Silti. Sairastuminen olisi liian kova hinta maksaa. 

Tiedän että varsinkin äitini pettyi, vaikka toki itsekin totesi ettei turhia riskejä oteta. Siirsimme juhlaa parilla viikolla eteenpäin. 

Olin ajatellut tehdä vanhuksilleni joulukalenterin ensi viikolla, nyt tein sitten nopeutetulla aikataululla. Toimitus tapahtuu oven taakse, maskitettuna. 

Molemmat kalenterin saajat ovat onneksi siinä kunnossa että voin antaa heidän "leikkiä" tulitikuilla. Ja molemmat pitävät kynttilöistä. Tänä vuona siis purkki jossa 24 tuikkua, osa tuoksukynttilöitä. Tuoksuina tuolla mm. piparkakku, vanilja, metsämarjat ja meri. Tuikkulasin unohdin ostaa eilen Ikeasta, purkki, sammutin ja osa kynttilöistä sieltä. Kuvaamisen jälkeen lisäsin purkkiin vielä ne tulitikutkin

Tuikkujen metalliseen kuoreen lisäsin tussilla numerot, osaan myös pienen viesti, kuten Glad Lucia. Tarkoitus oli printata pienet laput niihin, joissa joku jouluinen teksti, mutta kun halusin nämä nyt äkkiä valmiiksi, laastariksi pettymyshaavan päälle. Ja suoraan sanottuna on ollut olevinaan kiire, tuo kaikkien huonojen tekosyiden äiti, joten en vaan ole ehtinyt tekstejä miettimään. On nyt sitten ainakin paloturvallisempi näin.  Purkin taustalla muuten ystävän piirtämä upea joulukortti silloisista koiristani. Teetu , tämä laitimmainen, on edelleen täällä kanssamme.

Merry Christmas pakettinauha on Rustasta. 

Tämä valmistuu muutamassa minuutissa, jos sattuu olemaan tarvikkeet kotona. Vielä siis ehtii!

Ruotsalainen joulu

Poikkesin pikavisiitillä Ikeassa.

Lapsukaiseni olivat mukana ja heillä oli kiire, joten teimme täsmäiskun tietyille osastoille. Mutta koska Ikeassa oli joulu, minun oli vaan pakko jarrutella, edes hieman, aina välillä.

Ei edes jouluallergikkoni pystynyt täysin välttämään joulua, se kun oli esillä ihan joka nurkassa.

Olisin kyllä voinut istahtaa tuohon lepäämään, tontun kainaloon, mutta koska sekuntiaikatauluni esti, saa tonttu odottaa seuraavaan vierailuuni. 

Vaikka kuusia ja kuusenoksia olikin jokaisessa nurkassa, oli ideat minusta muuten tänä vuonna hieman vaisut. Tuo "valotaulu" pyöri jo muutama vuosi sitten ideana eri kierrätys- ja askarteluryhmissä.

Kokonaisuus jäi minusta jotenkin hieman värittömäksi ja tylsäksi. Mutta ehkäpä teemana tänä vuonna on vähäeleisyys?

Löytyihän toki koristeita joissa hieman leikiteltiin. 

Ja makujakin oli tarjolla. Tosin en oikein tiedä miksi glögilasissa olisi kuusenoksa`Rosmariinin ehkä ymmärtäisin. 

Pullot jäihin ja palloja päälle. Tosin kylmät juomat kuuluvat minusta uuden vuoden aattoon, ei jouluna nautittavaksi, mutta toki on erilaisia tapoja viettää. 

Olohuoneen kattoon voisi virittää tähtitaivaan. Tosin epäilen että mieheni ei innostu ajatuksesta ja itse en pysty nykyään kiipeilemään minnekään. 

Jos pitää valita Weisteen ja Ikean välillä niin...tosin toinen on joulukauppa, toinen huonekalumyymälä, ehkäpä ei ole ihan oikeudenmukaista? Mutta jotenkin petyin Ikeaan tänä vuonna. Ehkäpä kiire oli syynä?

 

Pari uutta

 Parikin uutta joululehteä on tullut katseltua.

Postilaatikkoon tupsahti Kaikkien aikojen Jouluherkut. Se on ollut suosikkini monena vuonna, mutta tänä vuonna petyin. Sen sijaan Kaikkien aikojen Joulu oli minusta ihana tänä vuonna.

Kirjaston kierrätyshyllystä taas tarttui mukaani Kotiliesi: Unelmien Joulu. Joskus hyllystä löytää aarteita! Lehti oli jo kädessäni kaupassa, mutta muutin sitten mieleni, kun ajattelin että Jouluherkut ovat vielä tulossa. Arvatkaa olinko iloinen kun nyt löysin! Toki tunnustan että lehdessä oli vain yksi resepti jonka halusin ja sitten kannessa mainostettiin: neulo pientä ja helppoa. Ehkä teenkin niin, jos ehdin. Lehdessä on myös luontokuvaaja Ville Heikkisestä juttu, joten taidan tänä ilta lukea lehteä. Reseptivalikoimasta löytyy ainakin kalapöytään sopivaa, smörrebrödejä ja koristeellisia leipiä.

Kaikkien aikojen jouluherkut sitten? Liian moderni minun makuun. Klassiset maut pienellä, uudella vivahteella ovat kivoja, hummus taas ei kuulu minun jouluuni. Muutenkin tuntuu olevan ihan erilaiselle kohderyhmälle suunnattu tämä lehti, vegaaninen marenki ei aukea minulle. Toki voin tehdä reseptin perinteisellä marengilla, jos haluan, mutta en tarvitse reseptiä jossa on marenkia, kermaa ja hedelmiä.

Teeglögi vie minut makumatkalle Blossan kanssa Turkkiin, joten sekään ei innosta kokeilemaan. Vegaanista suklaamousseakin voisin tehdä. Lapseni toki voisivat innostua...

Oli lehdessä nyt reseptejä, jotka eivät olleet vegaaneille suunnattuja, itse asiassa suurin osa resepteistä, mutta mikään ei oikein innostanut minua kauppaan hakemaan tarvikkeita. Piparkakkumaisema oli ideana minulle uusi.  

No, ehkäpä ensi vuonna jätän lehdet tilaamatta ja katson sitten kaupassa minkä lehden kansi inspiroi minua. Tai sitten sorrun, taas kerran...

Satumaassa

Joskus kannattaa ottaa navigaattori käyttöön!

Aika useinhan ajan vaan noita tuttuja teitä, mutta tänään "eksyin" tutulta reitiltä ja ajoin, joululehden innoittamana, Kalle Weisteen kadulle ja Wanhalle Villalle. Villa on aiemmin ollut perheen koti, mutta alakerrassa on nykyään aikamoinen joulumaa!

"Tarina alkaa joulusta 1924 ja siinä on kaikki sadun ainekset
– joulun henki ja ilo, yritteliäs isä ja sukupolvien ketju.

Kalle Weiste piti paperikauppaa Helsingissä 1920-luvulla.
Kerran hän hankki ulkomailta myyntiin joulukuusen latvatähtiä.
Koristeita oli silloin niukalti saatavilla, mutta ihmisillä oli halu koristaa joulu kotiin.
Jouluaaton aattona kaikki paitsi yksi tähti oli myyty.
Kalle sai idean ja aloitti koristeiden valmistuksen Suomessa.

Siitä lähtien olemme tuottaneet iloa kodin kaunistamisesta nauttiville ihmisille.
Kallen perinnettä jatkaa hänen perheensä
ja tänään tarjoamme sisustustuotteita kodikkaisiin tunnelmiin ympäri vuoden.
Joulusta kaikki alkoi,
mutta satumaisen lämmin tunnelma
voi olla totta kodissa ja perheen juhlissa aina kun haluat."

Kopioitu: https://weiste.com/

Ovella odotti tervetulokranssi. Voikohan myymälää kuvata tätä paremmin? Sisällä oli todellakin tarjolla "joulumieltä ja hyvää tuulta"

Tämä oli kuin olisi karkkikauppaan tullut! Kotimaista joulukoristetta väriteemoittain eri huoneissa. Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta tälle ihmemaalle, mutta tällä kertaa päivityksessä tulee olemaan enimmäkseen kuvia. Jos vaikka pääsisitte tunnelmaan

Tarjolla oli jopa "irtokarkki-osasto". 50 c kappale tai 20 kpl 8 e. Siinä melkein iski tarve täyttää pussi palloilla. Olisi vaan pitänyt olla tuo partiolainen mukana valitsemassa vuoden väriteemaa.

Aika satumainen olo tuli, kun ihailin yksisarvisia, luistimia, kruunuja...

 keinuvia tyttöjä, tonttuja... Valikoima oli loputon. 

Ja olisi minulle ollut tarjolla niitä enkelinsiipiäkin. Mutta minulla on edelleen mutterini. Hetken kyllä mietin, josko kuusessani sittenkin olisi se siipi, mutta vielä se jäi kauppaan. 

Kuusen voisi tietysti täyttää tällaisilla palloilla. Uskomattoman kauniita!

Katsokaa nyt kun pallo on roikkumassa ja valo osuu siihen. Kuin jäätä.

Oli tarjolla myös hieman hauskempia palloja, jos tuo minun suosikkini tuntuu liian vakavalta. 

Löysin jopa palloja koirien joulukuuseen, jos heillä sellainen olisi. 

Ruokapöytäkin oli katettu, en vaan tiedä minne ruoan olisi saanut mahtumaan tuossa kauniissa pöydässä. Pitää sitten olla apupöytä ruoille? Ja nousta hakemaan lisää kun lautanen tyhjenee? Meillä kun on totuttu siihen että ruoka on aattona, jos ei käden ulottuvilla, niin ainakin "huutoetäisyydellä"

Tuo katosta roikkuva kranssi ei tosin veisi tilaa pöydällä, jospa pitäisi harkita sellaista?

Taidan muuttaa tänne talvimaahan asumaan! Saisinkohan, jos oikein kauniisti pyytäisin? Näen niin itseni käpertyneenä tuohon tuoliin, paksuun villapeitteeseen käärittynä lukemassa Dickensin Joulukertomusta, glögimuki käden ulottuvilla. Ulkona sataisi hiljakseltaan lunta...

Samalla voisi sitten kaakeliuunissa olla palava puu rätisemässä, elämä olisi aika lähellä täydellistä, väittäisin.

Sen lisäksi että tuolla oli aivan ihanaa nauttia joulutunnelmasta keskellä pimeintä syksyä, oli todellakin tarjolla myös sitä hyvää mieltä. Ostokseni pakattiin paperipussiin. Ei kysytty haluanko ostaa pussin, siihen pakattiin tavarani kyselemättä. Täytyy tunnustaa että aika useinkin vaatekaupoissa harmittaa, kun se kassi on taas kerran unohtunut autoon, ja kysellään haluanko vielä lisätä 20 c siihen jäätävään summaan jolla ostin tavaraa.

Kyseessähän nyt ei ole kovin suuri taloudellinen satsaus, jos ostan sen kassin, mutta täytyy sanoa että minusta on vaan huomaavaista, että saan sen kassini. Toki tiedän että joku senkin pussin maksaa, eli tässä tapauksessa Weiste, mutta minulle tuli hyvä mieli!

Weisteen myymälä on auki nyt marras- joulukuussa tiistaista perjantaihin 10-19, lauantaisin 10-16 ja sunnuntaisin 10-16. Jos tuolla vielä olisi ollut kahvila josta olisi saanut glögiä, lämmintä kaakaota ja kanelipullia, olisi paikka ollut täydellinen. Mutta näinkin kokemisen arvoinen! Ja vaikka ostopakkoa ei ole, voi lompakosta kyllä olla iloa kun tuonne menee.