Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Kohta syödään

 Kohta se on jo ovella.

Kinkku on uunissa, ehtii sitten jäähtymään ennen aattoa, meillä kinkku syödään kylmänä. Savukalapateet tehtynä syötäväksi joulupäivinä siiasta, aatoksi teen "kultakaloista" eli savusilakoista. Graavilohet tekeytymässä, tänä vuonna perinteisen lisäksi appelsiini graavattua, oma suosikkini, sekä uutuutena punajuurigraavattuna. Kastiketta en kaloille tee, kun siskoni viettää joulua muualla. Se kun on hänen herkkuaan. 

Leivät nappasin kinkun tieltä uunista. Äiti lupasi hoitaa sillit ja sillisalaatin, hän ja tätini syövät sitä. Laatikot ostamme valmiina ja jatkojalostan niitä hieman aattona. Sinapin tein jo aiemmin valmiiksi, tänä vuoden uutuutena valkosipulisinappi. Mäditkin odottavat äidin luona, nyt vaan pohdin sienisalaatin kohtaloa. taidan olla ainut joka sitä söisi. 

Siskoni mies teki lihapullat lapsille valmiiksi, ne vaan lämmitetään. Lämminsavukala on tänä vuonna siikaa. 

Pari vuotta sitten tein glögisangriaa...saatte arvata mikä on tämän vuoden yllätys! Jotkut toki jo tietävätkin, koemaistiaiset kun tehtiin. 

Täyttä elämää blogiin eksyin aikoinaan jonkun maidottoman, gluteenittoman reseptin takia. Siellä on edelleen kiva käydä. 

Jaksisikohan joku vielä jälkiruokaakin syödä?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...