Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 26. helmikuuta 2013

Uutuus

Ruoanteko on meillä yhtä juhlaa...

Yksi meistä ei missään tapauksessa tahdo minkäänlaista kastiketta ruokaan, auta armias jos liha lilluu jonkinlaisessa nesteessä. Toinen ei taas tykkää "kuivasta" ruoasta, kastiketta pitää olla. Tee nyt siinä sitten ruokaa joka pysyy lämpimänä ja sopivan kosteana kaikille. Ja mieluiten vielä niin että kaikki voimme istahtaa ruokapöydän ääreen samaan aikaan. 

Tänään päätin sitten tehdä jugurttikastiketta ja currymajoneesia, ruokalistalla kun oli broileria. Molemmat kylmiä tuotteita eivätkä lihat lillu kummassakaan. 

Ostoslistallani, tai siis päässäni pyörivällä listalla, oli Koskenlaskija juustoa viherpippurin makuisena. Eikä sitä tietenkään ollut pikkukaupassamme. Sen sijaan sieltä löytyi "uutuus", sipuli-ruohosipuli. Sitä sitten, kun nyt on laktoositon, kuten Koskenlaskijat yleensäkin ovat. Ei se uusi suosikkini ole, mutta kivaa vaihtelua. 

Jugurttikastike

250 g Koskenlaskijaa
2 dl Eila rasvatonta, maustamatonta jugurttia

Notkista Koskenlaskijaa hetki mikrossa (n.½ min) ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi jugurtin kanssa.

Currymajoneesi

1 dl majoneesia
2 rkl sitruunamehua
paljon currya
hieman mustapippuria
hieman yrttisuolaa

Notkista majoneesia sitruunamehulla. Lisää mausteet ja sekoita kunnolla.


maanantai 25. helmikuuta 2013

Tunnelmallista

Se sitten tapahtui!

Johan minä olen tuomiopäiväennustuksiani tässä kylvänyt ympäriini tuon tietyömme takia. Milloin olemme ajaneet laittomasti pyöräteitä pitkin kotiin, milloin miettineet mistä me oikeasti ajamme kun tie on molemmista päistä poikki. Nyt on sitten työmaa siirtynyt tuohon meidän rinteeseemme ja kysyin mikäköhän menee ensimmäisenä päin... a) Katkaisevat puhelinlinjamme (=nettiyhteys), b) katkaisevat vesijohtomme, c) katkaisevat sähkömme (ja samalla nettiyhteyden ja vedet) d) saavat koko rinteen sortumaan jolloin kaikki on poikki. Nyt tiedän vastauksen!

Luistelijamme soitti tänään kun tuli koulusta kotiin: "Telkkari ei toimi! Eikä mikro. Minulla on nälkä!" Äidillä on toki ratkaisu siihen ongelmaan: ota voileipää tai muroja. Ei mennyt kuin hetki niin sain kuulla että maito on lämmintä. 

Kyllä nykyihminen on muuten avuton ilman sähköä. Luistelija oli jo tyytynyt kohtaloonsa ja kaivanut lankaa ja puikot esille. Mutta mitä tekee äiti kun pääsee kotiin? Ei voi imuroida, todella masentavaa. Mikäli näette korviin asti leviävän hymyni niin näette väärin. Ruokaa? Ei oikein onnistu, tai ainakin pitäisi hakea kaasupullo kellarista ja virittää se ulkogrilliin ja seistä pakkasessa grillaamassa. Ei kiitos. Sitäpaitsi pakkasessa grillaaminen ei oikein tahdo onnistua, ruoka ei pysy kunnolla lämpimänä. 

Nettiin olisi päässyt jos olisi jostakin kaivanut mokkulan esille, uuden läppärin akku toki olisi kestänyt ainakin hetken. 

Seurasin kuitenkin auringonlaskua ja päätin sitten virittää kynttilöitä ympäri kotiamme. Oikeastaan täällä oli oikein tunnelmallista ja jouluista. Silti huomasin katsovani mitä herrat sähkömiehet puuhastelivat tuolla ulkona. Ja mietin menisinkö soittamaan naapurin ovikelloa perunakattila kainalossa.

Täytyy sanoa että oli ihan kivaa kun sähköt palasivat ja terraarion lämpömatto taas toimi ja akvaarion suodatin sai veden virtaamaan. 


sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kuorintaa

Talvi kuivattaa ihoani ihan järjettömästi.

Kynsinauhat ovat kovilla kun "hieman siistin" niitä hampaillani. Puhumattakaan lakanoistamme. Kantapäiden iho luultavasti raastimen tapaan repii lakanoitamme, kummallista etteivät ne ole jo ihan riekaleina.

Rasvaaminen toki auttaa, mutta en kertakaikkiaan pysty kulkemaan koko päivää hanskat käsissäni niin että rasva ehtisi imeytymään kunnolla. Ja yön pimeät tunnit eivät riitä ravitsemaan ihoa.

Tänään sitten päätin pitkästä aikaa hieman hemmotella jalkoja ja käsiä. Sottaista puuhaa, mutta todellakin sen arvoista. Kunhan nyt jaksaisin muutaman kerran lähiaikoina uusia "käsittelyn" niin saisin jalat taas kuntoon. Jos meillä olisi amme istuisin varmaan sen reunalla sotkemassa, nyt lattiakaivo saa kelvata. Kahviporojen kanssa läträäminen nimittäin on hieman sottaista puuhaa.

Koska olin juuri keittänyt kahvia otin suodatinpussin sisältöineen suihkuhuoneeseen ja aloitin jalkojen ja käsien kuorinnan. Kunnon kasa möskää vain käteen ja sitten hierotaan. Kahvi on rasvaista, mutta vielä parempaa tuosta saisi jos sekoittaisi sekaan vielä hieman vauvaöljyä. En vaan kestä kun jalat ovat ihan rasvassa jo aamupäivästä, luistelu kun ei ole minun lajini. Ja jos kuorintavoimaa tahtoo vielä lisätä voi lisätä soppaan vielä sokeria.

Eli tällä "reseptillä" olen joskus tätä sotkemista harrastanut:

Kahvinen kuorinta"voide"

1 osa kahvipuruja
1 osa hienoa sokeria
2 osaa vauvaöljyä (tai miksei oliiviöljyä tms) 

En suosittele tätä mikäli ette pidä kahvin tuoksusta, huonona puolena tässä nimittäin on tuo kahvin haju. Se seuraa nyt tuntitolkulla minua.

On tällä tietysti toinenkin puoli. Mikäli kädet haisevat kovin pahalle, se on täysin mahdollista työpäivän jälkeen vaikka kuinka pesisi käsiään, kahvin tuoksu peittää kaiken allensa. 

Ja tiesittekö muuten että muurahaiset inhoavat kahvia. Joten suodatinpussin sisällön voi levittää muurahaisten reitille, pikkuiset siirtyvät äkkiä muualle kipittelemään. Kuulema tuo toimisi kirppuihinkin. Onneksi koirillani ei sellisia ollut, mutta jos niitä tulee taidan kuitenkin "myrkyttää" koirani, sen verran paljon inhoan noita ylimääräisiä kotieläimiä. 


perjantai 22. helmikuuta 2013

Suklaata

Meille ei tule Stadaria.

Mikäli joku ei tiedä mikä stadari on, voi keskustella isäni kanssa siitä mikä kyseisen lehden "kutsumanimi" on.  Minä olen antanut periksi ja suostunut siihen että se on "Stadari". Kuten olen antanut periksi aiheessa "mikä on stadin paras joukkue". Olen ilmoittanut että asun naapurikaupungissa ja kannatan sinisiä poikia. Se oli sallittua silloin kun jengi sai vielä säälipisteitä. Nykyään en ole niinkään varma. Mutta jos isin on valittava sinisten ja sen joukkueen välillä jolle sydämeni oikeasti sykkii, niin narrien kannattajana hän taitaa tyytyä noihin sinisiin?

Kannatin sitten ketä tahansa niin laatikkoomme ilmestyy kuitenkin säännöllisesti "Mesta". HSn kaupunkilehti. En nyt oikein ymmärrä miksi, mutta ei sen väliä. Sieltä nimittäin löytyi loistava resepti! Ruokatorstaita rakastan, joten ehkä ei kummallista että tämäkin oli heti täysosuma. Onkohan helpompaa reseptiä keksitty?

Reseptin ohjeet olivat hieman pitkän puoleiset, siellä opetettiin esim kuinka vesihaude tehdään. Olen ihan valmis selittämään senkin asian tarvittaessa, mutta uskon että suurin osa teistä osaa tämän? Isompi kattila johon hieman vettä pohjalle ja sen sisälle pienempi astia joka pysyy tukevasti sen suuremman päällä kädensijojen varassa. 

Olen muuten Fazerille ilmoittanut että kaipaan laktoositonta sinistä, sieltä ei ole vaivauduttu vastaamaan. Kondensoitua maitoakaan ei saa laktoosittomana, mutta siihen saa apua Kokit ja Potit blogista. Vielä en ole kokeillut kotitekoista kondensoitua maitoa, mutta taitaapa sekin asia joku päivä ajankohtaista. Nämä olivat nimittäin hyviä!

Fudgea fuskaamalla

1 tölkki kondensoitua maitoa
400 g maitosuklaata
1 rkl vanilijasokeria

Paloittele suklaa ja lisää kaikki aineet samaan astiaan. Aseta astia vesihauteeseen ja sulata suklaa, välillä sekoittaen. Kun suklaa on sulannut siirrä massa leivinpaperilla vuorattuun matalaan vuokaan. Anna jäähtyä jääkaapissa noin tunnin verran ennen leikkaamista. 


torstai 21. helmikuuta 2013

Kun sanon päivää, hän sanoo...

Vi firar den internationella modersmålsdagen idag.

Juhlapäivän taustalla on äärettömän ikävä asia, taas kerran. Vuonna 1952 poliisit apuivat Itä-Pakistanilaisia opiskelijoita kielikiistan takia. Aivan käsittämätöntä että joidenkin korvat ovat niin herkkiä että mielummin kuuntelevat aseen pauketta kuin itselleen vierasta kieltä.

Onneksi meille on Pikku Kakkosessa opetettu että maailmassa puhutaan monia kieliä. Onnellisena minäkin lauleskelin: "Kun sanon päivää, hän sanoo "Kuuten Taak". Sakasankielen opettajani sitten yritti epätoivoisesti opettaa minulle miten se "guten Tag" kirjoitetaan.

Jäin miettimään montaakohan kieltä maassamme puhutaan äidinkielenä. Ja jos siihen vielä lisättäisiin murteet, ne kun voivat joskus olla kovin käsittämättömiä minulle, niin kieliä lienee jo useita satoja maassamme. Ja jos joku väittää että murretta ymmärtää kunhan tahtoo, tervemenoa Närpiöön! Pyytäkää että puhuvat "vanhaa" murretta, ellei tämä moderni tuo tarpeeksi haastetta elämäänne.

Maailmassa puhutaan 6912 kieltä (lähde Ethnologue), murteita ei tässä ole huomioitu. Tosin monet näistä kielistä, noin 500, ovat jo hyvin harvinaisia, enkä tiedä onko "naksuttajat" laskettu mukaan. Kielihän sekin on. Euroopassa puhutaan 239 eri kieltä, todella heikkoa! Afrikassa toista tuhatta. Mikä tässä kokonaisluvussa on todella kummallista, on kiinankieli. Se lasketaan yhdeksi kieleksi vaikka mandariini- ja kantoninkiina eroavat toisistaan ymmärtääkseni todella paljon. Tietysti voidaan sitten keskustella missä kulkee murteen ja kielen raja. Norja ja ruotsi erotellaan eri kieliksi vaikka luultavasti ymmärrän norjaa paremmin kuin kiinalaiset toisiansa. Tosin tuossa kulee raja noiden Pohjoismaiden välissä, Kiina on yksi maa.

Maahanmuuttajiemme taustat v.2009

Tuon perusteella luulisi että äidinkieliä puhutaan maassamme useita, mutta mitä vielä. Tilastokeskuksen tietojen mukaan niitä on vain reilu 100. Olen hieman pettynyt. Ei edes kaikkia Europpan kieliä. Pahus, olin kuvitellut että niitä olisi paljon enemmän. 

Itse olen tänään puhunut kolmea noista kielistä töissä. Kuunnellut, ymmärtämättä mitään, kahta muuta. Joten 5% noista maastamme puhutuista kielistä on tullut tänään kuunneltua ja juhlistettua sitä kautta. Useamman kielen hallitseminen kuulema suojaa dementialta. Joten eikun uusia kieliä opiskelemaan!

Tavoitteenahan voi olla vaikka oppia enemmän kuin mitä kardinaali Giuseppe Mezzofanti osasi, hän tuskin kärsi dementiasta. Hän eli 75 vuotiaaksi, mikä on 1700-luvulla syntyneelle ollut hurja ikä. Luulisi että dementia olisi ehtinyt kehittymään jos oli tullakseen. Tiesittekö muuten että kielinerot ovat yleensä mihiä. Kuinka masentavaa. Tosin uskon sen kyllä, kielien oppiminen ei ole ollut minun juttuni, vaikka olisin tahtonut puhua sujuvasti ainakin 5 eri kieltä. Harmi ettei noita kieliä voi oppia syömällä jonkun vitamiinikuurin. Tosin, olenhan minä oppinut tämän suomenkin, se luokitellaan yhdeksi maailman vaikeimmista. Ei ehkä ihme etteivät resurssit sitten riittäneet enempään... Viittomakieli, esimerkiksi, olisi kiva hallita. Tosin viittomakieliäkin on useita. Pitäisi päättää minkä niistä haluaa oppia. Ja kuten niin monessa muussakin asiassa, kielitaitoa pitäisi ylläpitää. Eipä taida aika riittää, siihenkään. 

Vuonna 2011 90% meistä puhui äidinkielenään suomea. 5,4% ruotsia, saamea 0,3%. Saamenkieliäkin on muuten viisi Wikipedian mukaan. Venäjää reilu prosentti ja noin 3,5% puhuu jotakin muuta kieltä äidinkielenään. Se tekee noin 190000 suomalaista joiden äidinkieli on joku muu kuin nuo neljä edellä mainittua. He puhuvat yhteensä noin sataa eri kieltä. Voi kunpa jostakin saisin tietää mitä ne kielet ovat! Ehkäpä joku meistä puhuisi tuyucaa äidinkielenään. Se nyt on sitten "virallisesti" se maailman vaikein kieli. 

Maailman pisin sana on muuten erään proteiinin nimi, siinä sanassa on 189819 kirjainta. Voitte itse yrittää kirjoittaa sen, herra tässä kertoo teille miten se lausutaan. 



Niin, se kardinaalimme, joko tiedätte montaako kieltä herran väitetään puhuneen, sujuvasti? Kolmeakymmentäyhdeksää. Pistäkääpä paremmaksi!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Retroilua keittiössä

Punaiset linssit ovat aika hauskoja.

Kuten tavallisesti kun tutustun johonkin, minulle uuteen, niin innostun. Herra nyt ei oikein ymmärrä tätä uusinta villitystäni, hänestä se on suorastaan ällöttävä, mutta kyllä nyt hänkin söi lounaskeittoani. Raaka-aineena punaiset linssit.

Resepti on kuulema "karannut" viime vuosituhannelta, mutta hyvin se on kestänyt ajan hammasta. Minusta keitto oli oikein hyvää!

Maustettu linssikeitto

3 rkl (oliivi)öljyä
3 silpottua sipulia
4 valkosipulinkynttä (vaihdoin kuivattuun valkosipuliin)
5 dl punaisia linssejä
2 l kasvislientä
2 laakerinlehteä
1 tl inkivääriä
1 tl kurkumaa
4 tl currya
merisuolaa
4 rkl sitruunamehua
persiljasilppua

Kuumenna öljy ja kuullota sipulit. Lisää linssit, kasvisliemi ja mausteet. Hauduta noin 20 min, välillä sekoittaen. Lisää sitruunamehu ja persiljasilppu. 


Aurinko näyttäytyi

Yllätyslahjat ovat ihania.

Se on ihan uskomatonta miten iloiseksi tulee kun saa lahjan kun sitä vähiten odottaa.

Esimerkiksi nippu tulppaaneja näin kevään kynnyksellä ilahduttanee ketä tahansa, minä ainakin ilahduin valtavasti kun sain tulppaaneja alkuviikosta. Ne ovat kuin pieniä aurinkoja tuolla olohuoneessamme.

Ja auringosta puheenollen: ihailitteko tänään hankia kun aurinko hyväili niitä? Timantit säihkyivät uskomattoman kauniisti tuolla pihallamme.

Kaunista loppuviikkoa kaikille! 


tiistai 19. helmikuuta 2013

Iltapalaa

Olen aika monta kertaa maininnut Tomtens dotterin blogin täällä.

Niin tälläkin kertaa. Tein iltapalaa yhtenä päivänä, alkuperäisen reseptin olin bongannut siis tuolta blogista.

Tämä on niin tajuttoman helppoa ja variaatioita on lähes loputtomasti. Vielä on kokeilematta kaikki pestot, tuoreet yrtit, salsat, aurinkokuivatut tomaatit...variaatioita on kuten totesin lähes loputtomasti.

Lämpimät voilevät

8 viipaletta paahtoleipää
1 mozzarella
makeaa chilikastiketta
kananmunaa
vehnäjauhoja
bbq-maustetta
voita paistamiseen

Leikkaa paahtoleivästä reunat pois. Levitä n. ruokalusikallinen chilikastiketta neljälle viipaleelle. Jaa mozzarella pallonen 4 osaan ja lisää jokaiselle leivänviipaleelle mozzarellaa. Vatkaa kananmunan rakenne rikki ja levitä kananmunaa "liimaksi" leivän reunoille. 



Liimaa toinen viipale kanneksi mozzarellan päälle.

Käytä voileipä munassa ja kierrä sen jälkeen voileipä maustetuissa jauhoissa. Paista noin 3 min (kunnes pinta kauniin rusehtava) ja käännä vielä toinen puoli alaspäin. Nauti kuumana.


sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Suolaa

Joulupukki toi minulle purkillisen suolaa.

Tunnustan olleni Herbamaren nimeen vannova, mutta nyt olen, joulupukin avustuksella, löytänyt kotimaisen kilpailijan. Tai kotimainen ja kotimainen, suola nyt tuskin on kotimaista, mutta valmistusmaa on Suomi. Loistavaa! Eikä tuote ole ollenkaan hassumpaa, itse asiassa se on oikein hyvä minusta.

Suolaa tässä tuotteessa on 72%,  Herbamaressa 94%, joten suolan kulutuskin luultavasti vähenee entisestään. Yrttien makukin on oikein miellyttävä, persilja, basilika, liperi, meirami, rosmariini ja timjami, kaikki sellaisia joita voisin käyttää muutenkin. Lisäksi vielä glukoosia, sipulia ja valkosipulia. 

Kun vertaan tuota listaa Herbamaren niin siitä löytyisi selleriä, purjoa, krassia, ruohosipulia ja merilevää, noiden edellä mainittujen lisäksi. Eikä glukoosia. "Herbis" on luomua, sitä ei kotimainen tuote väitä olevansa. 

Uskon että meillä on jatkossa tätä kotona, mutta katsotaan nyt. Ainakin ensimmäinen purkki on löytänyt paikkansa keittiöstä.

Ja vaikka ei kyseessä ole joulutuote niin annetaan joulukuusia joka tapauksessa:




Lisää säilykkeitä

Olen tainnut ihastua säilykepurkkeihin?

Tänään ei oikein ollut inspiraatiota ruoanlaittoon, joten päädyin potkaisemaan aidan nurin enkä edes astua yli siitä matalammista kohdasta.

Sunnuntain juhlaillallinen on siis kovin yksinkertainen: paistettua broileria, riisiä, eilisen salaatin jämät jatkettuna tuoreella jäävuorisalaatilla ja tomaatilla sekä sienimuhennosta. Sienet eivät tule pakkasesta vaan säilykepurkista, pitäisi kyllä tuo pakastinkin siivota...

Sienimuhennos

n 250 g sekasieniä (Käytin ½ purkillista Sauvon sienikuutioita)
voita paistamiseen
½ sipuli
½ dl jauhoja
3 dl kermaa

Kuori ja paloittele sipuli. Kuullota sipulisilppu paistinpannulla ja lisää sienet sekä jauhot. Sekoita kunnolla ja lisää sekaan kerma. Anna kiehahtaa.


lauantai 16. helmikuuta 2013

Lisää kummalisuuksia

Kaupassa "täti" eilen maistatutti salaattia.

En nyt ollut ihan 100% vakuuttunut hänen ideastaan, mutta koska hän oli käyttänyt kikherneitä päätin minäkin ärsyttää perheeni makunystyröitä uudella tuotteella.

Päädyin tekemään suhteellisen perinteiseen vihersalaattipohjaan uutuutemme. Periaatteessa en pidä säilykepurkeista, enkä taatusti pääse MasterChefiin kun käytän tällaisia syntisiä tuotteita, mutta koska en ole eläessäni koskenut kikherneeseenkään keittiössä, niin aloitan tällä lailla varovasti. Se "tätihän" yrittä myydä niitä säilykepurkkejaan! Siispä päädyin ostamaan kikherneiden lisäksi maissia purkissa, ne olivat "pakettitarjouksessa"

Jos tästä oikein innostutaan voinhan harkita että seuraavalla kerralla keitän ihan itse ne herneet suolaliemessä, tällä kertaa nyt kuitenkin näin. Aikaa meni noin 5 minuttia tämän valmistamiseen, vielä nopeammin olisi mennyt jos olisi ostanut valmiita salaattipusseja, minitomaatteja ja fetapaloja.

Kikhernekokeilu

jäävuorisalaattia
tomaattia
185 g veteen säilöttyä tonnikalaa
285 g veteen säilöttyä maissia
265 g veteen säilöttyä kikherenettä
n. 150 g fetajuustoa

Suikaloi salaatti ja pienennä tomaatit. Avaa kaikki säilykepurkit ja kaada säilömisliemi pois. Kaada purkkien sisältö salaatin sekaan. Sekoita. Pinnalle vielä fetakuutioita. 




torstai 14. helmikuuta 2013

Huijausta

Päätin vähentää, edes hieman, meidän hiilijalanjälkeä.

Yksi tapa tähän on vähentää tuota hukkaan menevää ruokaa. Yritän, vaihtelevalla menestyksellä, suunnitella ruoat niin ettei ainakaan raaka-aineet pääse vanhenemaan. Ja huolehtia siitä ettei tähteitä jäisi jääkaappiin lojumaan.

Katselin päivällä Sikken ruokaohjelmaa ja siellä tehtiin linssivuokaa. En ole elämässäni tehnyt yhtikäs mitään linsseistä, joten päästin jatkojalostaa Sikken reseptiä ja tehdä lihamureketta. Eikun kauppaan hankkimaan linssejä. Katsotaan saanko perheemme lihansyöjän syömään tätä, mitään en tunnusta ennen kuin annos on syöty! Linsseissä on tietääkseni ihan hyvin proteiinia, joten terveellisiä ne ainakin ovat.

Linssimureke

2 dl punaisia linssejä
3 dl vettä 

400 g paistijauhelihaa
125 g emmentaljuustoraastetta

1 sipuli
1 jumbo herkkusieni 
2 valkosipulinkynttä 
2 viipaletta täysjyväleipää (minä käytin ruutuja)
tilkka maitoa
3 rkl persiljaa (sitä oli jäänyt kun tein kalaa)
1 rkl sitruunamehua (sitäkin jäi kala-annoksesta)
2 kananmunaa
suolaa

mustapippuria

Huuhtele linssit ja keitä niitä hiljalleen n. 10 min, eli kunnes vesi on imeytynyt. Sillä aikaa voit loistavasti valmistella loput taikinasta. Silppua sipulit, persilja ja sieni. Minä pistin hieman kuivuneen leivän palaset turpoamaan maitotilkkaan. Sekoita juusto, silppu, leipä, mausteet ja hieman jäähtyneet linssit. Mausta. Tämä oli jo aivan yllättävän hyvää minusta. Lisää jauheliha ja kananmunat, sekoita tasaiseksi massaksi. Paista 200 asteessa noin 50 min. 

Hieman enemmän mausteita olisin kaivannut, pitää jatkojalostaa tuotetta. Hieman kuivaakin tämä oli, kunnon kastikkeen vaatii seurakseen. Mutta ihan käyttökelpoinen resepti, linssit ovat syötäviä!




Pakko vielä kertoa reaktioista. Lihansyöjälle kelpasi. Kysyin myös luistelijalta tietääkö hän mitä on syönyt. No ei tietenkään. Kun kerroin punaisista linsseistä hän ryntäsi vessaan. En edes ajatellut että tästä voisi saada aikaiseksi yökkäysrefleksin. Pitäisiköhän minun pitää kotona kotitaloustunteja? Neiti ei suinkaan kuvitellut syövänsä kasviksia vaan silmän osia. Näki kai edessään pieninä söpöjä albiinopupuja joilta äiti irrottaa silmät ja poimii sitten linssit syötäväksi?


Eihän tuosta näe että siinä olisi muuta kuin yrttejä ja jauhelihaa...


Ystävä vaiko rakas?

Tänään juhlistetaan Pyhää Valentinusta, rakastavaisten suojelupyhimystä.

Täytyy tunnustaa että olen hieman huono viettämään "ystävän päivää". Samanlainen kaupallinen keksintö kuin äitienpäivä. Mielummin juhlistaisin pyhimystä ja rakkautta!

Olen hieman ulkona näistä pyhimyksistä, mutta tämä, äiti Teresa ja pyhä Kristoforos ovat ainoat jotka minä tunnen. Ja heistäkin äiti Teresa on vasta autuaaksi julistettu. Jos eroava paavi oli kuudessa julistanut 34 uutta pyhimystä, ja hänen tahtinsa oli hidas, niin heitä mahtaa olla enemmän kuin roomalaisia jumalia. Ja niitä oli Asterixin mukaan monta! Joten ei ehkä ihan yllättävää etten tunne heitä kaikkia. Tosin, taitaa olla aika huono otos tuo minun kaksi plus se yksi autuas.

Mutta Valentinus siis. Herra koki marttyyrikuoleman 14.2.269. Mistä sitten tiedetään että tämä tapahtui juuri 14.2 tai edes vuonna 269 on mysteeri, ehkäpä jostakin löytyy joku pergamentin pala joka kertoo näin? Tai sitten tuo Wikipedian tieto siitä että, taas kerran, kristyt yrittivät jättää nämä pakanajuhlat oman onnensa nojaan ja kehittivät oman juhlapäivän "samaan syssyyn". Ihmiset saivat jatkaa pakajuhliensa viettämistä, niille keksittiin vain uusi merkitys. Roomalaiset kunnioittivat Junoa, naisten ja avioliiton jumalaa, 15.2, joten tuo Valentinushan sopi kuin käsi hanskaan juhlittavaksi edellisenä päivänä.

Legenda kertoo papin vihkineen sotilaita salaa, hyvä sotilas kun ei ollut naimisissa. Toinen legenda sitten väittää herran kehottaneen miehiä pysymään rakkaittensa luona ja unohtaa sotiminen. Ei yhtään pöllömpi ohje, sitä voisi monet muutkin seurata, vielä tänäkin päivänä. Ei ihme että Valentinuksesta on tehty rakastavaisten suojeluspyhimys. Itse asiassa kristityillä on kuulema useita Valentinus nimisiä pyhimyksiä. 11 jos osasin laskea oikein. Kenestä nyt sitten puhumme, on taas hieman epäselvää minulle, juhlistamme kuitenkin kahta heistä yhteisellä juhlalla. Loistavaa, osaan siis 3 pyhimstä + yhden tulevan. Ja jos joskus todella haluan tietää montako heitä on, voin aina laskea. Yli 10.000 heitä on joka tapauksessa. Kaikkea sitä netistä löytyykin!

Oikein hauskaa torstaipäivää teille kaikille, niin ystäville kuin rakkaille.


P.S. Aion katsoa onnistuuko julkaiseminen ajastettuna, saattepahan päivityksen heti kun kello on 0.00. Yleensä en kyllä panttaa näitä vaan julkaisen heti kun olen saanut kuvan paikalleen, mutta pitäähän tätäkin kokeilla. 



keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Suosikki

Tätä me syödään jatkossa joka päivä!

Luistelijamme on sitä mieltä että ruokavalio muuttuu kovin yksipuoliseksi jatkossa. Sinäänsä aika kummallista, neiti ei tykkää kalasta. Tai ainakaan se ei ole hänen makumaailmassaan ykkösenä. Jauhelihatortillaa sen olla pitää! No, jatkossa ehkä siis syömme jotakin muutakin kun hän saa valita. 

Olen useampaan kertaan katsellun haimonnia kun sitä myydään halvalla kaupassa. Tiedän että pitäisi suosia kotimaisia, lähivesiemme kaloja. Aina se ei vaan ole mahdollista, eikä edes kovin halpa vaihtoehto. Ja sitten pitäisi vielä tietää mitä kalaa "saa" syödä. Jotkut lajit on jo lähes sukupuuttoon kuolemassa tehokalastuksen takia. Tällaista merkkiä en ole koskaan kaupassa nähnyt, se olisi kuulema merkki kestävästä kalastuksesta.


Kuluttajasivustolla väitetään että silakkaa, lahnaa, haukea ja ahventa voisi syödä lisää. Hienoa. Silakkaa saa kaupasta aika hyvin, ahventa olen joskus nähnyt kalatiskillä, lahnaa ja haukea en koskaan. Niitä olen syönyt pikkutyttönä kun isän kanssa kalastimme lähijärvestä. Särkeä pitäisi syödä koska ne kuulema lisäävät leväkukintaa. Mitä särjestä voi tehdä? Bouillabaissea? 

Sinisimpukoita ostin muutama viikko sitten, ne ovat kanssa ok valinta, poistavat vedestä ravinteita. Hieman siis ongelmajätepuhdistamoita vedessä. Nuo ostamani olivat länsinaapurista, joten ei ihan kohtuuton matka tänne kylmään maahamme. 

Päädyin nyt kuitenkin ostamaan tätä haimonnia, kotona sitten tarkastin olisiko saanut. WWFn kalaopas löytyy täältä. Haimonnia ei ole vielä luokiteltu, joten en nyt oikein tiedä oliko fiksua tai ei ostaa tuo kalapaketti. Lähiveden kala tuo nyt ei missään tapauksessa ollut. 

Syy kalaintooni oli maanantaina löytämäni respti jossa tehtiin aasialaista lohta. Lopputuloshan nyt ei tietenkään ollut edes mitään sinne päin, jos nyt vaikka lähdetään siitä etten käyttänyt lohta. Enkä juuripersijaa. Voisiko joku kertoa mistä sellaista saa ostaa? 

No, minä tein oman versioni: kotimaista juuresta ja aasialaista kalaa sekä hieman välimerta vielä mukaan. Suosittua oli!

Itä kohtaa lännen kalaa

8 haimonnifilettä
n 5 cm tuoretta inkivääriä
1 sitruuna
2 rkl soijaa
3 rkl oliiviöljyä
3 porkkanaa
6 perunaa
1 palsternakka
½ juuriselleri
1 sipuli
timjamia
rosmariinia
½ dl vettä
½ dl sitruunamehua
150 g fetajuustoa

Kuori inkivääri ja raasta siitä noin 5 cm pätkä. Tuoksu on aivan huumaava! Raasta sitruunakuorta ja sekoita se inkivääriin ja lisää sekaan oliiviöljyä ja soijaa. Hiero mausteseosta fileiden pintaan.

Kuori ja paloittele juurekset. Pistä kala uunipellille ja lisää juurekset. Kaada päälle vielä mehu ja vesi sekä ripottele pinnalle mausteet. 

Paista 250 asteessa noin 20 min. Laske lämpö 150 asteeseen ja ripottele fetaa pinnalle. Paista vielä kymmenisen minuuttia.

Tarjoile loput sitruunasta kalan kanssa.  

maanantai 11. helmikuuta 2013

Uusi suosikki

Vanhojen lehtien selailu kannattaa

Katslin eilen viime vuotisia Leivotaan lehtiä ja silmäni osuivat appelsiinipulliin. Päätin siis jatkojalostaa eilistä mantelimassaa ja se oli todellakin kokeilemisen arvoinen asia. Nam! Taitaa olla niin että laskiaispullani ovat saavuttaneet uuden ulottuvuuden!

Appelsiinimassa

appelsiinikuorta
½ dl appelsiinimehua

Sekoita kaikki ainekset keskenään ja täytä mantelimassan tavoin laskiaispullissa. 


11-2

"Hätäkeskuksen kaikki linjat ovat varattuina..."

Tänään vietämme 112-päivää eli kansallista hätäkeskuspäivää.  112:ssa tehdään upeaa työtä, varmaankin kovan paineen alla. Siksi en oikeasti käsitä että tuo on ainut paikka minne voi soittaa viikonloppuisin ja iltaisin jos tarvitsee apua. Ymmärtäkää nyt oikein, toki on tärkeä saada ilmoittaa varastetusta polkupyörästä tai löytyneestä koirasta, mutta ehkäpä tällaisille asioille voisi olla joku päivystävä numero johon voisi ilmoittaa ei henkeä uhkaavista asioista? 

Tunnustan että kieltäydyin soittamasta 112 kun löysin koiran ja otin sen kotiimme. Ihan taatusti omistajalla oli hätä, mutta koiralla ei. Sen sijaan joku muu ehkä oli saanut samaan aikaan sydänkohtauksen ja tarvitsi oikeasti apua. Voin kokemuksesta kertoa että se 3 minuttia kun jonottaa Hätäkeskukseen tuntuu elämän pisimmiltä minuuteilta. Varsinkin jos apua tarvitseva on joku itselle läheinen. Jos syy siihen että silloin jonotan on jonkun varastettu käsilaukku niin... Jeps, en ymmärrä. Hätäkeskukseen kuuluu päästä läpi heti!  Tylsää se taukomusiikin kuuntelu on soittaessa vakuutusyhtiöönkin, mutta silloin ei ole henki kyseessä. Korkeintaan vesivahinko. Ja hieman minua oikeasti huolestuttaa että sen ainoan kerran kun olen soittanut vakuutusyhtiön päivystykseen puheluun vastattiin välittömästi. 112ta olen valitettavasti kuullut useampaan otteeseen että niin ei ole tapaus. Kerran jopa kohtalokkain seurauksin. Lööpit eivät taatusti siinä vaiheessa lohduta omaisia. 

En myöskään ymmärrä näitä pilapuheluita 112. Eikö ihmisillä ole minkäänlaisia käytöstapoja? 870 000 turhaa puhelua hätäkeskukseen vuodessa on käsittämätön määrä! Se on yli 2000 puhelua päivässä. Lähes 100 tunnissa! Ja tässä ei ymmärtääkseni ole mukana nämä "ylitin puhelusaldoni, yhdistäisitkö äidin numeroon?" puhelut. 

Ihan saman tasoisia tarinoita sai tosin itsekin kuulla opiskeluvuosina päivystyspuhelimeen vastatessa. Varsinkin ravitsemuslaitosten suljettua ovensa alkoi kaiken maailman virkistyneiden ihmisten soitot. Yksi tahtoi tilata taksin, toinen oli lyönyt vetoa kaverinsa kanssa. Ei siinä päivystävän kandin yöunet olleet minkään arvoiset. Nuokin puhelut toki tukki linjat, mutta yhtä vakavasta asiasta ei kuitenkaan ollut kyseessä kuin 112 linjojen tukkimisessa. 

Se koira muuten löysi kotiin naamakirjaystävien avulla 4 tuntia myöhemmin! Ihan ilman 112 apua. 

Soitin 112 aika äskettäin, alla olevan tilanteen takia. 

"...odottakaa sulkematta puhelua" Odotinhan minä.


sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Täynnä!

Pitihän niitä pullia jatkojalostaa.

Ihan laskiaisen kunniaksi täytimme pullat. Mantelimassalla luonnollisesti. Paitsi luistelijan pullat, niissä oli hilloa. 

Viime vuoden Leivotaan lehdessä oli mantelimassan sekaan sekoitettu appelsiinia, taidan kokeilla sitä huomenna. 

Kotitekoinen mantelimassa

100 g kuorittuja manteleita
1 dl sokeria
pullien sisustaa
1 dl laktoositinta maitojuomaa

Tehosekottimella kaikki tasaiseksi massaksi ja sitten pullia täyttämään. 


Ystävän opettamaa

En osaa leipoa pullaa.

Tai en siis osannut, onneksi on ystäviä jotka osaavat ja ovat valmiita opettamaan. 14 vuotta sitten sain reseptin jolla jopa minä onnistun. Istuin nauttimassa aivan ihania pullia ja kysyin miksi nuo pullat olivat ihanan kuohkeita kun taas minun pullani ovat kivikovia korppuja. Salaisuus on kuulema kananmunassa. Sitä ei saa pistää taikinaan.

Antaisin ilomielin kunnian tästä reseptistä sen antaneelle, mutta koska yritän kunnioittaa toisten yksityisyyttä niin...kiitos ystävä, ihan kaikesta, ennen kaikkea ystävyydestä, mutta myös kaikista ihanista resepteistä!

Olen tuon alkuperäisen reseptin saanut sähköpostitse, lisään omia kommenttejani sulkuihin.

Sähköpostipullat

7 dl (laktoositonta) maitoa
pala hiivaa (50 g)
2-3 tl kardemummaa
1 tl suolaa
1½ dl sokeria
50 g voita
vehnäjauhoja (13 dl + 2 dl, katso teksti)

Kädenlämpöiseen maitoon hiiva ja muut jutut, jauhoja sen verran, että irtoaa reunoilta. Mieluummin liian vähän kuin liikaa. Alusta taikina ja sen jälkeen kohota lämpimässä. Sanovat, että puoli tuntia, älä usko: valuu pöydälle. Rapiat vartti lämpimässä vedessä se taikinakulho niin se on siinä. Jos tarttuu käsiin, kun kumoat ja alat leipoa (tekee niin aina) lisää koko taikinaan jauhoja (se 2 dl riittänee) ja alusta siinä pöydällä hetki.
(Anna nousta liinan alla kun uuni lämpenee, voitele munalla ja ripottele pintaan raesokeria)

225 astetta kunnes kypsiä (12-15 min). Jos mustuvat, ylikypsiä.


lauantai 9. helmikuuta 2013

Kaappi tyhjäksi

Keittiön kaappi oli tyhjennettävä!

Jostakin kumman syystä ulosvedettävä kaappi hyppäsi pois kiskoltaan ja herrahan ei suostunut sitä korjaamaan ellei kaappia tyhjennetty. Eikun tuumasta toimeen. Tulipahan samalla inventoitua jauhotilanne, kaikenlaisia pussinpohjia oli taas kertynyt kaappiin.

Oikein harmitti taas kun heittelin pois vaikka ja mitä, siispä päätin pelastaa edes pienen osan kaapeista löytyvää.

Koska jääkaapista löytyi piimää joka oli ollut auki muutaman päivän, tiskipöydältä pari porkkanaa, hiivaa ostin eilen niin...sämpyöitä! Pääsisinpä eroon kaikenlaisesta "sillä hilkulla" olevasta eikä ylihuomenna olisi edessä kompostikeikkaa.

Siivotaan kaappeja ruudut

2 isohkoa porkkanaa raastettuna (eivät joutuneet kompostiin)
4 dl laktoositonta piimää (sen verran oli jäljellä)
1 dl laktoositonta maitoa (muistelen että hiivapalalle ½ litraa nestettä, siksi maitoa lisäksi)
pala hiivaa (oikeastaan hankittu laskiaispullia varten)
½ dl siirappia (tummaa sattui löytymään)
vajaa ruokalusikallinen suolaa
½ dl oliiviöljyä (muukin kelpaa, tuota sattui olemaan)
3 dl luomu kaurahiutaleita (loput siitä purkista, ihanaa)
7 dl 3-viljan sämpyläjauhoa 

Lämmitä maito n. 37 asteiseksi. Lisää hiiva, siirappi, suola ja porkkanaraaste. Sekoita. Lisää kaurahiutaleet ja n. puolet jauhoista. Lisää öljy ja loput jauhoista pikkuhiljaa. Minä käytän tehosekotinta, mutta voihan tuon taikinan käsinkin tehdä. Anna taikinan kohota vajaan tunnin ajan lämpimässä paikassa.

Koska pöytä oli edelleen täynnä kaapissa normaalisti asustavaa tavaraa, ei tullutkaan sämpylöitä vaan levitin koko taikinan leivinpaperille ja leikkasin levyyni palasia. Annoin taikinan kohota uudelleen pyyhkeen alla sillä aikaa kun uuni lämpeni 225 asteeseen

Paista 225 asteessa n. 20 min.


P.S. Samalla kertaa paistui uunissa lihapullat. Toimi loistavasti!

Muffinseja

Uimarimmekin tykkää leipoa.

Lisäksi hän on äitinsä tytär ja rakastaa suklaata. Jos siis on makeisista valittava niin voittaja on suklaa.
Siispä kun neiti leipoo, lempikirja on "Mmmm....Suklaa" Sieltä löytyivät synttärimuffinsien inspiraatiokin. Äidillä kun ei ihan kaikkia raaka-aineita ollut kotona niin sovelsimme.

Uimarin synttärimuffinsit

4½ dl vehnäjauhoja
1 rkl leivinjauhetta
hyppysellinen suolaa
1½ dl ruokosokeria
2 kananmunaa
6 rkl rypsiöljyä
2 rkl vahvaa kahvia

Sekoita kuivat aineet keskenään. Vatkaa munat ja sekoita nestemäiset aineet munien sekaan. Kaada neste kuiva-aineiden päälle ja sekoita kevyesti niin että kaikki aineet ovat kunnolla sekoitettu keskenään. Lisää taikina paperivuokiin (12 kpl) ja paista 200 asteessa 25 min. Anna jäähtyä ennen koristelua

Koristeluun:

kermavaahtoa
kaakaojauhetta


perjantai 8. helmikuuta 2013

Lainan päivä

Tänään on kirjastojen teemapäivä.

En tosin ehtinyt kirjastoon tänään, mutta olen kyseisen laitoksen suurkuluttaja. Muistan lapsuuteni kirjastot joihin tultiin hiljaa hiipien ja nöyränä vietiin kirja tädille "leimattavaksi". Kirjastotäti sitten työnsi kirjan takakannessa olevaan taskuun lapun johon oli leimattu erääntymispäivä. Tämän jälkeen täti "kuvasi" kirjan taskun ja erääntymispäiväkortin. Ja kirja palautettiin ajoissa samaiselle tiskille. Joskus harvoin kirjastossa oli satutuokio. Se oli juhlaa!

Nykypäivän kirjastot ovat varsinaisia viihdekeskuksia. On lastennurkkaa, chillailuhuonetta, internetnurkkauksia, lukupiiriä, pelikerhoja, elokuvapäiviä...Lainata saa kirjojen lisäksi, X-box-pelejä, tauluja, dvd-elokuvia, asioita joista en lapsena edes nähnyt unta! Kirjat saa itse kuitata ulos lukulaitteen kautta ja palautetaan liukuhihnan avulla. Mahdolliset sakot maksetaan sitten vuoronumerolla jonottaen infopisteeseen. Kaukana on aika jolloin täti antoi paheksuvan katseen kun anteeksipyydellen palautin kirjan päivän myöhässä. Ja jonossa takanaolevien polttavat katseet iskivät niskaan. Tosin, eipä nuo lainat nykyään juurikaan vanhene. Pari päivää ennen eräpäivää kilahtaa sähköpostiin muistutus ja kirjan voi uusia netissä, ei tarvitse raahautua kirjastoon kysymään olisikohan mahdollista saada lainata kirja uudestaan.

Kaukana on myös aika kun kirjastossa piti olla hiljaa. Hyvä että kengät jalassa uskalsi kävellä. Nykyään kirjastosta löytyy jopa kännykoppi, joskin toivomus olisi että puhelimet ovat äänettömällä kirjastovierailun ajan.

Katsoin äsken että minulla on 5 äänikirjaa lainassa, lapsillani pino kirjoja. Aikamoista luksusta kun ei tarvitse jokaista kirjaa omistaa itse, voi kipasta kirjastosta hakemassa. Suosittelen tutustumista tuohon verovaroillamme kustannettuun luksuspaikkaan. Voitte yllättyä iloisesti jos olette viimeksi vierailleet niissä pimeissä, pölyltähaisevissa käytävissä. Nykykirjaston löytää kauppakeskuksen yläkerrasta. Ainakin kotikaupungissani.

Nautinnollista Lainan päivää!

torstai 7. helmikuuta 2013

Maksa eteenpäin

Olen hehkuttanut Tomtens Dotter blogia aiemminkin.

Tällä kertaa nappasit PIF-idean hänen sivuiltaan. "Pay it forward", idea tullee samannimisestä elokuvasta? En ole elokuvaa nähnyt, mutta trailerin perusteella vaikuttaa siltä että voisin katsoakin. Helen Hunt on aika hurmaava. Juuri tänään juttelimme töissä "Elämä on ihanaa" elokuvasta. Yksi suosikkejani. Katson sen aina uudestaan kun se tulee telkkarista. Kauan eläköön uusinnat!



PIF-elokuvassa lapsi keksii että maailmasta saa paremman paikan jos ei maksa saamaansa palvelua takaisin vaan  siirtää sen eteenpäin kolmelle ihmiselle. "When someone does you a big favour, don't pay it back. Pay it forward". Näin saadaan aikaiseksi hyvää tekevä verkosto.

Ok, tunnustan etten ole koskaan tuonut koditonta kotiini, mutta olen antanut parkkilipun jossa on aikaa jäljellä seuraavalla parkkiruutuun ajavalle. Ei todellakaan verrattavissa oleva asia, mutta sai hymyn aikaiseksi. Ja tiedättekö, kun nainen tahtoi maksaa käskin antamaan seuraavalle lapun jos jää aikaa yli. Olin aikaani edellä! Saa sitä hymyä aikaiseksi ihmisille myös kauppajonossa. Päätin armeliaasti päästää takanani jonottavan miehen kauppakärryni eteen kaupassa. Hän kun piti yhtä kolmioleipää kädessään, minulla oli talouspaperisäkistä alkaen tavaraa kärryssä "yli laitojen". Herra ei meinannut millän uskoa että siitä niin vaan, mutta hymy jonka sain lopulta vastalahjaksi valaisi koko kaupan.

No, päädyin sivuraiteelle, mutta palataan Tomtens dotterin kautta bongattuun ideaan: PIF blogiversiona! Eli tulen jossakin vaiheessa saamaan lahjan Tomtens dotternilta. Mikä se on on mysteeri, mutta joku postitettava juttu se on. Kiitoksena tästä lahjasta lähetän vuorostani jotakin kolmelle ensimmäiselle kommentinsa jättäneelle.  Mutta kuten tavallisesti, tässä on tonttu kätkettynä. Kaksi ehtoa: 1) Sinulla on oltava blogi, niin että voit jatkaa ketjua (jätäthän myös linkin blogiisi että pääsen ihailemaan sitä?) ja 2) sitoudut lähettämään vuorostasi kolmelle ensimmäiselle kommentin jättäneelle jotakin. Eikä sitä lahjaa tarvitse lähettää huomenna, eikä edes ensi viikolla, mutta ennen joulua, eikö niin!

Ja lopuksi on ihan pakko jakaa FBssa pyörivä kuva. En tiedä kuka on tämän "myynti-ilmoituksen" tehnyt, mutta hyviä ideoita pitää jakaa!


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Rasvaista mutta hyvää

Vai että laskiaispullia!

En ole sinäänsä yllättynyt että laskiaispullat voittivat äänestyksen, mutta että ihan ylivoimaisesti? Ei yhtään Runebergin kaveria? No, ei voi mitään, kyllä minäkin sen pullan otan jos saan valita. 

Ajattelin leipoa pullia luistelijan kanssa, ihan vaan sen kunniaksi että te äänestitte ne voittoon. Valitettavasti luistelijalla oli parempaakin tekemistä, joten päädyin leipomaan ihan yksin. Käytännössä se tarkoitti että oikasin todellakin mutkissa ja menin siitä mistä aita on matalin. 

Lopputulos oli kuitenkin ihan hyvä, vaikka ei tullut pullia eikä torttuja. 

Suklaasarvet

500 g voitaikinaa
10 palaa tummaa suklaata

Lämmitä uuin 225 asteeseen


Leikkaa voitaikinasta kolmioita. Minä käytän pizzaleikkuria, sellaista pyörivää mallia.


Pistä pala suklaata kolmion leveään päähän



Rullaa taikinasta "sarvi" eli aloita leveimmästä päästä.


Nosta sarvet uunipellille.
Halutessasi voit voidella sarvet kananmunalla.


Paista sarvia noin 15 minuttia, kunnes pinta on kauniin kullankeltainen


Matkustelu avartaa

Merenelävät ovat suosiossa.

Uimarimme ei söisi muuta, jos saisi valita, kuin hummeria, rapuja, simpukoita, kalaa, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Valitettavasti asumme täällä kaukana pohjoisessa, joten tuore, grillattu hummeri ei todellakaan ole mikään jokapäiväinen herkku. Ei edes harvinainen sellainen. Kerran on neidit saaneet tällaista herkkua, Kap Verden matkallamme. Auringon laskiessa mereen istuimme terassilla nauttimassa saksiniekkaa, elämä on joskus todellakin yhtä juhlaa.

Malmössä söin pari kesää sitten elämäni ihanimman pastan, V.E.S.P.A nimisessä ravintolassa. Suosittelen lämpimästi mikäli poikkeatte siellä päin! Se Frutti di Mare pasta oli sanoin kuvaamattoman ihanaa. Siitä inspiroituneena tein vastaavaa kotona viime viikonloppuna, ensimmäistä kertaa elämässäni keitin sinisimpukoita. Siis eläviä sellaisia. Minulla on montakin traumaa lapsuudestani näköjään. Yksi niistä on rapujen keittäminen. Kummallista miten voin muistaa tällaisenkin jutun. Meillä oli ammeessa rapuja joita piti varoa ettei ne pääse "saksimaan". Ihailin näitä mönkiöitä hetken kun isi touhusi keittiössä. Kun vesi oli kiehuvaa oli rapujen vuoro. Yksi kerrallaan ja... no tajuatte varmaan pointtini. Tuon jälkeen isä osti ravut pakastealtaasta, en tidä miten ison numeron eläinsuojelija minussa on tuosta tehnyt, sen muistan että isä vannoi että ne kuolevat välittömästi kun osuvat veteen. Kummitätini on selvästi ollut ymmärtäväisempi kuin isäni. Heidän rapunsa päätyivät akvaarioon ja talvehtimaan jääkaappiin.

Tänään en kuitenkaan päätynyt sinisimpukoihin vaan katkarapuihin. Uimari tilasi tomattikeittoa ja päädyin sitten tekemään toisenlaisen version edellisestä keitostamme.

Tomaattikeitto katkaravuilla

1 sipuli
1 punainen parika
1 iso porkkana
4 pientä perunaa
500 g tomatimurskaa
kalaliemikuutio
4 tl kuivattua valkosipulia
luraus sitruunamehua
luraus salsaa, medium
limepippuria
suolaa
500 g kuorittuja katkarapuja

Kuullota sipuli ja lisää paloiteltu parika, perunat, porkkana ja kaada tomattimurska päälle. Anna kiehua kunnes porkkana on pehmeää. Lisää mausteet ja soseuta keittopohja sauvasekoittimella. Lisää tarvittaessa vettä. Kaada katkaravut keittoon ja kuumenna nopeasti kiehuvaksi. 

V.E.S.P.An ihanat annokset. Myös se pasta!

tiistai 5. helmikuuta 2013

Ja ukon suust' on tarutkin

Tänään on Johan Ludwigin oma päivä.

Seitsemän vuotta sitten leivoin ensimmäistä (ja viimeistä) kertaa herran nimikkoleivoksia. Niissä ei ollut mitään vikaa, mutta päivä muuttui ihan erilaiseksi kuin mitä olin ajatellut. Tortut tulivat syötyä, mutta toista kertaa en niitä leivo. Sen päivän tunteet ovat pahasti yhdistetty noihin torttuihin. Tai itse asiassa niiden tekemiseen.

Meillä kyllä syötiin torttuja tänään. Herra oli niitä ostanut saksalaisesta kaupasta. Pakkauksen mukaan ne oli tehty Satakunnassa perinteisen reseptin mukaan. Hieman ihmettelen olikohan oikeasti niin. Hillo nimittäin meni koko leivoksen läpi. Kovin kostea tuo leivonnainen oli pohjastaan, pinta taas rutikuiva. En sitten tiedä oliko vika leipurissa vaiko myyjässä, laktoosittomia nuo kuitenkin olivat, siitä pisteet. Sainpahan maistaa.

Runeberg olisi muuten täyttänyt 209 vuotta tänään, jos olisi saanut elää. Aikamoinen ikä. Tosin päivän Hobbla selitti että tulevaisuudessa elämme 150 vuotiaisiksi. Tunnustan sanoneeni etten ole ihan varma halaunko elää 150 vuotiaaksi. Tosin, saisihan sitä nähdä kaikenlaisia asioita, luultavasti myös sellaisia joita en edes osaa kuvitella.

Runebergin meilikuvituksessa ei sen sijaan ollut mitää vikaa. Tätini luki meille aikoinaan iltasatuna Vänrikki Stoolin tarinoita, alkuperäiskielellä. Ne olivat jänniä tarinoita maamme historiasta, hieman herran mielikuvituksen avulla väritettyjä. Sven oli suosikkihahmoni pikkutyttönä, mutta pidin minä Lotasta ja Döbelnistäkin. Ja aika monista muistakin. Sen verran monta kertaa pistin tätini lukemaan kirjaa että yläasteella ansaitsin Fazerin suklaalevyn äidinkielentunnilla. Opettajamme, jota armottomasti kiusasimme, oli kai ajatellut että saisi meidät hiljaiseksi moneksi tunniksi kun antoi säkeitä Runebergin runoista ja käski meidän kertoa mistä kertomuksesta tekstinpätkät olivat. Ei siinä montaa sekuntia mennyt, ulkomuistista ne poimin. Sen jälkeen koko luokka oli taas kaaoksen vallassa, tehtävä suoritettu, meillä kun oli luokassa periaate yksi kaikkien puolesta jos se oli meille hyödyksi. Tätini muuta oli nauttinut samaisen opettajan opeista aikoinaan. Ei ollut meno yhtään armeliampaa hänenkään luokassaan kuulema.



sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Kirjeystäviä

Viikon kortti jäi esittelemättä viime viikolla.

Eikä se varsinainen kortti tule tälläkään viikolla esiteltyä, aion nimittäin esitellä joulukirjeitä. Tänäkin jouluna saimme kolme kirjettä. 

Tapasimme häämatkallamme aivan ihastuttavan pariskunnan "pohjoisesta", sieltä jostakin Joulupukin naapurista, ja olemme siitä asti saaneet nauttia heidän ihanista joulukirjeistään. Ellei jouluksi tule "punaista" kirjettä, olisin taatusti kovin pettynyt. Yhtenä vuonna kirje tuli vasta välipäivinä, mutta tuli kuitenkin. Postileimasta päätelleen kirje oli pistetty matkaan ihan ajoissa, mutta eksynyt kai sitten matkalla etelään? 

Toinen kirje tulee kaukaa ulkomailta, ihanaa on seurata senkin perheen kuulumisia. Vaikka sähköposti on keksitty ja nopea tapa kommunikoida, on näissä kirjeissä kuitenkin oma taikansa.

Kolmas kirje onkin sitten korttimaisin näistä ja roikkuu muiden korttien kanssa koristamassa kotiamme jouluna. 

En tiedä mistä joulukirjetraditio alunperin tulee, mutta hurjan hauskaa on lukea kuulumisia kerran vuodessa ihan paperisessa muodossa. Ja kun kirjeet vielä säästää niin tuostahan saa ihan "perhehistoriikin" tehtyä.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...