Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Kuorintaa

Talvi kuivattaa ihoani ihan järjettömästi.

Kynsinauhat ovat kovilla kun "hieman siistin" niitä hampaillani. Puhumattakaan lakanoistamme. Kantapäiden iho luultavasti raastimen tapaan repii lakanoitamme, kummallista etteivät ne ole jo ihan riekaleina.

Rasvaaminen toki auttaa, mutta en kertakaikkiaan pysty kulkemaan koko päivää hanskat käsissäni niin että rasva ehtisi imeytymään kunnolla. Ja yön pimeät tunnit eivät riitä ravitsemaan ihoa.

Tänään sitten päätin pitkästä aikaa hieman hemmotella jalkoja ja käsiä. Sottaista puuhaa, mutta todellakin sen arvoista. Kunhan nyt jaksaisin muutaman kerran lähiaikoina uusia "käsittelyn" niin saisin jalat taas kuntoon. Jos meillä olisi amme istuisin varmaan sen reunalla sotkemassa, nyt lattiakaivo saa kelvata. Kahviporojen kanssa läträäminen nimittäin on hieman sottaista puuhaa.

Koska olin juuri keittänyt kahvia otin suodatinpussin sisältöineen suihkuhuoneeseen ja aloitin jalkojen ja käsien kuorinnan. Kunnon kasa möskää vain käteen ja sitten hierotaan. Kahvi on rasvaista, mutta vielä parempaa tuosta saisi jos sekoittaisi sekaan vielä hieman vauvaöljyä. En vaan kestä kun jalat ovat ihan rasvassa jo aamupäivästä, luistelu kun ei ole minun lajini. Ja jos kuorintavoimaa tahtoo vielä lisätä voi lisätä soppaan vielä sokeria.

Eli tällä "reseptillä" olen joskus tätä sotkemista harrastanut:

Kahvinen kuorinta"voide"

1 osa kahvipuruja
1 osa hienoa sokeria
2 osaa vauvaöljyä (tai miksei oliiviöljyä tms) 

En suosittele tätä mikäli ette pidä kahvin tuoksusta, huonona puolena tässä nimittäin on tuo kahvin haju. Se seuraa nyt tuntitolkulla minua.

On tällä tietysti toinenkin puoli. Mikäli kädet haisevat kovin pahalle, se on täysin mahdollista työpäivän jälkeen vaikka kuinka pesisi käsiään, kahvin tuoksu peittää kaiken allensa. 

Ja tiesittekö muuten että muurahaiset inhoavat kahvia. Joten suodatinpussin sisällön voi levittää muurahaisten reitille, pikkuiset siirtyvät äkkiä muualle kipittelemään. Kuulema tuo toimisi kirppuihinkin. Onneksi koirillani ei sellisia ollut, mutta jos niitä tulee taidan kuitenkin "myrkyttää" koirani, sen verran paljon inhoan noita ylimääräisiä kotieläimiä. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...