Joulun odotus alkaa

 Hyvää ensimmäistä adventtisunnuntaita!

Tänä vuonna en kuunnellut Jouluradion Hoosianna versiota kello 0.00, mutta hieman myöhemmin kuuntelin sen ensimmäisen kerran kun ajoin kotiinpäin aamuyöstä. Herättyäni katsoin sitten version ihan koneelta, upeaa työtä ovat lukiolaiset tehneet! Lämmin kiitos siitä Vaskivuoren lukion kamarikuorolaisille. Pidin siitä että palattiin perinteisempään muotoon, viime vuotisen rapin sijaan. Toki varmaan silläkin musiikkimuodolla on kannattajansa. 

Jouluradio on muutenkin tänä vuonna uuden äärellä, tänään alkaa jouluinen vastaisku ankealle korona-ajalle – Jouluradion uusi Hoosianna starttaa parvekejoululaulut-tempauksen. Tavoitteena on, että kaikkialla Suomessa soisi sunnuntaisin 29.11. – 3.1. kello 15 sama joululaulu, se soi myös Jouluradiossa kello 15.

Itse menen tänään laulamaan Hoosiannan kappelin pihamaalle lyhtyvalossa. Näin voimme säilyttää kuorolaisten kanssa turvavälit, mutta saamme sentään yhden joululaulun laulaa yhdessä. Kauneimmat joululaulut jäävät tänä vuonna väliin. 

Ehkäpä sitten hyppään jonkun muun seurakunnan live lähetykseen. Jos satun sellaisen löytämään.

Lahja

 Minulla on ikioma joulukalenteri!

Ystävä oli tehnyt valtaisan työn ja toi minulle töihin laatikon joka oli täynnä yllätyksiä ja aarteita. Se oli joulukalenteri. Mutta ihan perinteinen se ei kuitenkaan ollut. Jokaisessa lahjassa oli joku vihje, jonka perusteella piti arvata minä päivänä saa ottaa minkäkin lahjan käyttöön.

Siinä sitten perjantai-iltana istuin ja hihitin kun googlailin outoja vihjeitä. Osa vihjeistä toki olivat helppoja: "Hei! Enää yksi yö! Kyllä sä selviät!". Toiset hieman haastavampia "60°09'59.0"N 24°56'21.0"E", mutta geokätköilijän vaimona toki tiesin mistä lähtisin purkamaan tuon mysteerin. Tiesittekö muuten, että Vanha kirkko on vihitty käyttöön 17.12.1826? En tiennyt minäkään, nyt tiedän. Sitten oli muutama, joiden kohdalla joudun pohtimaan hieman, ihan heti ei vinkki "AIV" auennut. Juu, tiedän rehun ja Nobelpalkinnon...ja kun kirjoitan tätä: Se jaetaan joulukuussa! Taisi ratketa! Kiitos avustanne. 

Päätin hieman helpottaa työtäni tekemällä vanhasta pahvilaatikosta pohjan jolle sijoittaa lahjat järjestykseen. Näenpähän sitten mitkä numerot käytettävissä kun ryhdyn tosissani pohtimaan Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Einstein aloitti muuttomatkansa Yhdysvaltoihin 2.12, oli perillä 10. joulukuuta, samana päivänä kuin Nobelin fysiikanpalkinto jaettiin. Mutta 10.12 pistin jo AIV:n, joten Albertille jäisi 2.12. Jospa kokeillaan sitä näin alkajaisiksi?

 Reilu tunti siinä meni, kun olin kaikki "helpot" sijoittanut paikoilleen, minulla oli parissa kohdassa kaksi lahjaa ja muutamat "luukut" täysin tyhjinä. Aloitin tuplista ja yritin keksiä niille uusia paikkoja. Ja hetken kuluttua minulla oli taas lähes koko pakka sekaisin kun tuplat siirtyivät tönimään jotakin toista purkkia. Tämä oli kuin shakkia olisi pelannut, koko ajan joku tönittiin pois.  

Mutta lopuksi kaikki purkit ja levyt ja tölkit olivat omilla paikoillaan! Aivan ihana lahja, opin vaikka ja mitä uutta nippelitietoa, kuten esimerkiksi sen että Istuva Härkä oli Hunkpapa-Lakota eli suomeksi: Leiriympyrän päässä asuvat-tasangoilla asuvat. 

Lakota (siouxien läntinen haara) heimoja oli muuten seitsemän. Ne kuusi muuta olivat: Poltetut jalat (istuivatkohan liian lähellä nuotiota?), Mustat jalat (nämä sitten kävelivät hiilien seassa?), Hajaantuneet (sangen ikävää), Ilman jousia (kirveet käytössä?), Istuttavat veden ääreen (maanviljelijöitä?) sekä Kaksi kattilaa. Hauskoja nuo suomennokset! 

Nyt pitää sitten malttaa joulukuun ensimmäiseen että saa avata ensimmäisen hienon paketin. 

Maissia

Pitihän tätäkin kokeilla!

Joulupopcornit! Löysin reseptin Peggyn pieni punainen keittö-blogista. Alkuperäinen resepti on ollut Hyvää Joulua kirjassa. Mitäköhän taas googlailin kun tuo punainen keittiö osui Googlen mielestä listalle. No, ihan kiva tuttavuus tuokin sivusto.

En oikein tiedä tykkäsinkö vaiko en, ratsastajan mielestä ne olivat ihan hauskoja. Makeita ne ainakin olivat. Nopeita kuitenkin olivat valmistaa! Hieman muokkasin alkuperäistä reseptiä, mutta hyvin vähän. 

Ehkäpä teen jokun uuden version ja istahdan katsomaan Grinchiä. Tai Joulutarinaa. Tai Saiturin joulua tai... Taidan tehdä popcorneja!

Joulupopcornit eli joulupopparit

1 pss valmiita mikropopcorneja
1 rkl rypsiöljyä
1 rkl voita
1/2 tl suolaa
1 tl kardemummaa
2 tl kanelia
2 tl sokeria
2 tl vaniljasokeria
muutama pyöräytys viisi pippuria myllystä

Kuumenna voi ja öljy wokkipannussa. Lisää joukkoon mausteet, sekoittele hetki ja ota pannu pois liedeltä. Kaada popcornit pannuun, kääntele lastalla popcorneja mausteseoksessa, niin että kaikki sekoittuvat tasaisesti ja tarjoile.

 

Luovuttamassa

Kävin luovuttamassa verta.

Taitaa olla aikamoinen pula, kun soittivat perään ja kysyivät tulisinko. Veriryhmäni on tavallinen ja kuun alussa olisin saanut luovuttaa. Ajankin sain ottaa juuri siihen hetkeen kun minulle sopisi, jos vaan jotenkin voisin harkita tulevani. Meninhän minä. Ja sain mukaani partiolaisen. Niinpä sitten luovutimme viereisillä penkeillä, hän ensimmäistä, minä 91. kertaa. Pienestä pitäen molemmat lapsukaiset ovat olleet mukanamme veripalvelussa, kuten minäkin aikoinaan isäni kanssa. Muistan että silloin Kivihaan pisteessä oli, minusta, upea akvaario. taisi se olla syynä nykyiseen innostukseeni? Ja olihan se hieno 70-luvun mittakaavan mukaan. 

Juodessamme kahvia partiolaisen kanssa, satuin bongaamaan lehtitelineestä joululehden! 

Oli ihan hauskaa selailla lehteä, mutta en kyllä tuntenut tarvetta juosta kauppaan ostamaan omaa kappaletta. Selailu riitti. Nyt tosin osaisin kuorruttaa kinkun kolmella eri sinapilla, tehdä janssoninkiusausta ja lihapullia. Perinteistä ruotsalaista siis. Ei ehkä kuitenkaan sellaista halua itse joulupöytäämme, mutta koska siskoni on naimisissa naapurimaalaisen kanssa niin tällaistakin löytyy. Mikäs siinä, pääasia että kaikki lähtevät kylläisinä pöydästä. 

Yhden kivan kynttiläjalan bongasin lehdestä, tietenkään sen kohdalla ei ollut tietoa mistä hankittu.

Jos Muumit olisivat talvisin hereillä...

 Taas on uutta glögiä maistettu.

Tällä kertaa Hans Välimäen vuosikertaglögi 2020 Puutarha. Välimäen toinen vuosikerta 2020 on nimeltään Metsä. Sitä en ole, ainakaan vielä, maistanut. Mutta takaisin puutarhaan. Mietin, ennen kuin maistoin, mikä minulle tulee mieleen puutarhasta. Mansikat. Ja yrtit. Kukkaset toki. Ja nurmikko...

Muistaakseni maistoin muutama vuosi sitten Välimäen silloisia makuja ja ne olivat eksoottisia. Siispä hieman skeptisesti tartuin pulloon ja katsoin mitä pitäisi maistella. Ainesosat: vesi, raparperitäysmehu, vadelmatäysmehu (tiivisteestä), sokeri, aromit, säilöntäaine (kaliumsorbaatti). Tässähän tulee jo Muumimamma ja hänen mehunsa ja hillonsa mieleen. Olen aika varma, että elleivät Muumit nukkuisi talviunta he joisivat tätä!

Uskomatonta kyllä, molemmat maut löytyvät. Sekä raparperi että vadelma. Ja vaikka olin skeptinen: tämä oli ihan hyvä glögi! Väri vaalean puoleinen (raparperi ja vadelma, selittynee sillä)

Aika makea, mutta ei ällöttävän makea kuitenkaan. Ehkäpä pieni hyppysellinen perinteisiä glögimausteita ja tilanne olisi ollut täydellinen! Ehkäpä pitää käydä hakemassa se Metsäkin kaupasta, 

sillä kuten arvon makuraati, eli siskoni, totesi: Melkeinpä on neljän kuusen arvoinen! Kyllä se oli!

Joulukalenteri

Voihan korona!

Meidän oli tänään tarkoitus viettää synttäri-nimppareita perheen kesken. Eilen tuli sitten tieto lapsukaiselta: työpaikalla koronapositiivinen. Koska perheeseeni kuuluu kaksi eläkeläistä, joista toinen oli vuosi sitten todella sairaana, emme sitten uskalla riskeerata. Emme vaikka lapsukainen lupasi pysyä poissa täältä vierailun ajan, lapsukainen on käyttänyt maskia eikä ole ollut kuin välillisessä kosketuksessa sairastuneen kanssa. Silti. Sairastuminen olisi liian kova hinta maksaa. 

Tiedän että varsinkin äitini pettyi, vaikka toki itsekin totesi ettei turhia riskejä oteta. Siirsimme juhlaa parilla viikolla eteenpäin. 

Olin ajatellut tehdä vanhuksilleni joulukalenterin ensi viikolla, nyt tein sitten nopeutetulla aikataululla. Toimitus tapahtuu oven taakse, maskitettuna. 

Molemmat kalenterin saajat ovat onneksi siinä kunnossa että voin antaa heidän "leikkiä" tulitikuilla. Ja molemmat pitävät kynttilöistä. Tänä vuona siis purkki jossa 24 tuikkua, osa tuoksukynttilöitä. Tuoksuina tuolla mm. piparkakku, vanilja, metsämarjat ja meri. Tuikkulasin unohdin ostaa eilen Ikeasta, purkki, sammutin ja osa kynttilöistä sieltä. Kuvaamisen jälkeen lisäsin purkkiin vielä ne tulitikutkin

Tuikkujen metalliseen kuoreen lisäsin tussilla numerot, osaan myös pienen viesti, kuten Glad Lucia. Tarkoitus oli printata pienet laput niihin, joissa joku jouluinen teksti, mutta kun halusin nämä nyt äkkiä valmiiksi, laastariksi pettymyshaavan päälle. Ja suoraan sanottuna on ollut olevinaan kiire, tuo kaikkien huonojen tekosyiden äiti, joten en vaan ole ehtinyt tekstejä miettimään. On nyt sitten ainakin paloturvallisempi näin.  Purkin taustalla muuten ystävän piirtämä upea joulukortti silloisista koiristani. Teetu , tämä laitimmainen, on edelleen täällä kanssamme.

Merry Christmas pakettinauha on Rustasta. 

Tämä valmistuu muutamassa minuutissa, jos sattuu olemaan tarvikkeet kotona. Vielä siis ehtii!

Ruotsalainen joulu

Poikkesin pikavisiitillä Ikeassa.

Lapsukaiseni olivat mukana ja heillä oli kiire, joten teimme täsmäiskun tietyille osastoille. Mutta koska Ikeassa oli joulu, minun oli vaan pakko jarrutella, edes hieman, aina välillä.

Ei edes jouluallergikkoni pystynyt täysin välttämään joulua, se kun oli esillä ihan joka nurkassa.

Olisin kyllä voinut istahtaa tuohon lepäämään, tontun kainaloon, mutta koska sekuntiaikatauluni esti, saa tonttu odottaa seuraavaan vierailuuni. 

Vaikka kuusia ja kuusenoksia olikin jokaisessa nurkassa, oli ideat minusta muuten tänä vuonna hieman vaisut. Tuo "valotaulu" pyöri jo muutama vuosi sitten ideana eri kierrätys- ja askarteluryhmissä.

Kokonaisuus jäi minusta jotenkin hieman värittömäksi ja tylsäksi. Mutta ehkäpä teemana tänä vuonna on vähäeleisyys?

Löytyihän toki koristeita joissa hieman leikiteltiin. 

Ja makujakin oli tarjolla. Tosin en oikein tiedä miksi glögilasissa olisi kuusenoksa`Rosmariinin ehkä ymmärtäisin. 

Pullot jäihin ja palloja päälle. Tosin kylmät juomat kuuluvat minusta uuden vuoden aattoon, ei jouluna nautittavaksi, mutta toki on erilaisia tapoja viettää. 

Olohuoneen kattoon voisi virittää tähtitaivaan. Tosin epäilen että mieheni ei innostu ajatuksesta ja itse en pysty nykyään kiipeilemään minnekään. 

Jos pitää valita Weisteen ja Ikean välillä niin...tosin toinen on joulukauppa, toinen huonekalumyymälä, ehkäpä ei ole ihan oikeudenmukaista? Mutta jotenkin petyin Ikeaan tänä vuonna. Ehkäpä kiire oli syynä?

 

Pari uutta

 Parikin uutta joululehteä on tullut katseltua.

Postilaatikkoon tupsahti Kaikkien aikojen Jouluherkut. Se on ollut suosikkini monena vuonna, mutta tänä vuonna petyin. Sen sijaan Kaikkien aikojen Joulu oli minusta ihana tänä vuonna.

Kirjaston kierrätyshyllystä taas tarttui mukaani Kotiliesi: Unelmien Joulu. Joskus hyllystä löytää aarteita! Lehti oli jo kädessäni kaupassa, mutta muutin sitten mieleni, kun ajattelin että Jouluherkut ovat vielä tulossa. Arvatkaa olinko iloinen kun nyt löysin! Toki tunnustan että lehdessä oli vain yksi resepti jonka halusin ja sitten kannessa mainostettiin: neulo pientä ja helppoa. Ehkä teenkin niin, jos ehdin. Lehdessä on myös luontokuvaaja Ville Heikkisestä juttu, joten taidan tänä ilta lukea lehteä. Reseptivalikoimasta löytyy ainakin kalapöytään sopivaa, smörrebrödejä ja koristeellisia leipiä.

Kaikkien aikojen jouluherkut sitten? Liian moderni minun makuun. Klassiset maut pienellä, uudella vivahteella ovat kivoja, hummus taas ei kuulu minun jouluuni. Muutenkin tuntuu olevan ihan erilaiselle kohderyhmälle suunnattu tämä lehti, vegaaninen marenki ei aukea minulle. Toki voin tehdä reseptin perinteisellä marengilla, jos haluan, mutta en tarvitse reseptiä jossa on marenkia, kermaa ja hedelmiä.

Teeglögi vie minut makumatkalle Blossan kanssa Turkkiin, joten sekään ei innosta kokeilemaan. Vegaanista suklaamousseakin voisin tehdä. Lapseni toki voisivat innostua...

Oli lehdessä nyt reseptejä, jotka eivät olleet vegaaneille suunnattuja, itse asiassa suurin osa resepteistä, mutta mikään ei oikein innostanut minua kauppaan hakemaan tarvikkeita. Piparkakkumaisema oli ideana minulle uusi.  

No, ehkäpä ensi vuonna jätän lehdet tilaamatta ja katson sitten kaupassa minkä lehden kansi inspiroi minua. Tai sitten sorrun, taas kerran...

Satumaassa

Joskus kannattaa ottaa navigaattori käyttöön!

Aika useinhan ajan vaan noita tuttuja teitä, mutta tänään "eksyin" tutulta reitiltä ja ajoin, joululehden innoittamana, Kalle Weisteen kadulle ja Wanhalle Villalle. Villa on aiemmin ollut perheen koti, mutta alakerrassa on nykyään aikamoinen joulumaa!

"Tarina alkaa joulusta 1924 ja siinä on kaikki sadun ainekset
– joulun henki ja ilo, yritteliäs isä ja sukupolvien ketju.

Kalle Weiste piti paperikauppaa Helsingissä 1920-luvulla.
Kerran hän hankki ulkomailta myyntiin joulukuusen latvatähtiä.
Koristeita oli silloin niukalti saatavilla, mutta ihmisillä oli halu koristaa joulu kotiin.
Jouluaaton aattona kaikki paitsi yksi tähti oli myyty.
Kalle sai idean ja aloitti koristeiden valmistuksen Suomessa.

Siitä lähtien olemme tuottaneet iloa kodin kaunistamisesta nauttiville ihmisille.
Kallen perinnettä jatkaa hänen perheensä
ja tänään tarjoamme sisustustuotteita kodikkaisiin tunnelmiin ympäri vuoden.
Joulusta kaikki alkoi,
mutta satumaisen lämmin tunnelma
voi olla totta kodissa ja perheen juhlissa aina kun haluat."

Kopioitu: https://weiste.com/

Ovella odotti tervetulokranssi. Voikohan myymälää kuvata tätä paremmin? Sisällä oli todellakin tarjolla "joulumieltä ja hyvää tuulta"

Tämä oli kuin olisi karkkikauppaan tullut! Kotimaista joulukoristetta väriteemoittain eri huoneissa. Kuvat eivät todellakaan tee oikeutta tälle ihmemaalle, mutta tällä kertaa päivityksessä tulee olemaan enimmäkseen kuvia. Jos vaikka pääsisitte tunnelmaan

Tarjolla oli jopa "irtokarkki-osasto". 50 c kappale tai 20 kpl 8 e. Siinä melkein iski tarve täyttää pussi palloilla. Olisi vaan pitänyt olla tuo partiolainen mukana valitsemassa vuoden väriteemaa.

Aika satumainen olo tuli, kun ihailin yksisarvisia, luistimia, kruunuja...

 keinuvia tyttöjä, tonttuja... Valikoima oli loputon. 

Ja olisi minulle ollut tarjolla niitä enkelinsiipiäkin. Mutta minulla on edelleen mutterini. Hetken kyllä mietin, josko kuusessani sittenkin olisi se siipi, mutta vielä se jäi kauppaan. 

Kuusen voisi tietysti täyttää tällaisilla palloilla. Uskomattoman kauniita!

Katsokaa nyt kun pallo on roikkumassa ja valo osuu siihen. Kuin jäätä.

Oli tarjolla myös hieman hauskempia palloja, jos tuo minun suosikkini tuntuu liian vakavalta. 

Löysin jopa palloja koirien joulukuuseen, jos heillä sellainen olisi. 

Ruokapöytäkin oli katettu, en vaan tiedä minne ruoan olisi saanut mahtumaan tuossa kauniissa pöydässä. Pitää sitten olla apupöytä ruoille? Ja nousta hakemaan lisää kun lautanen tyhjenee? Meillä kun on totuttu siihen että ruoka on aattona, jos ei käden ulottuvilla, niin ainakin "huutoetäisyydellä"

Tuo katosta roikkuva kranssi ei tosin veisi tilaa pöydällä, jospa pitäisi harkita sellaista?

Taidan muuttaa tänne talvimaahan asumaan! Saisinkohan, jos oikein kauniisti pyytäisin? Näen niin itseni käpertyneenä tuohon tuoliin, paksuun villapeitteeseen käärittynä lukemassa Dickensin Joulukertomusta, glögimuki käden ulottuvilla. Ulkona sataisi hiljakseltaan lunta...

Samalla voisi sitten kaakeliuunissa olla palava puu rätisemässä, elämä olisi aika lähellä täydellistä, väittäisin.

Sen lisäksi että tuolla oli aivan ihanaa nauttia joulutunnelmasta keskellä pimeintä syksyä, oli todellakin tarjolla myös sitä hyvää mieltä. Ostokseni pakattiin paperipussiin. Ei kysytty haluanko ostaa pussin, siihen pakattiin tavarani kyselemättä. Täytyy tunnustaa että aika useinkin vaatekaupoissa harmittaa, kun se kassi on taas kerran unohtunut autoon, ja kysellään haluanko vielä lisätä 20 c siihen jäätävään summaan jolla ostin tavaraa.

Kyseessähän nyt ei ole kovin suuri taloudellinen satsaus, jos ostan sen kassin, mutta täytyy sanoa että minusta on vaan huomaavaista, että saan sen kassini. Toki tiedän että joku senkin pussin maksaa, eli tässä tapauksessa Weiste, mutta minulle tuli hyvä mieli!

Weisteen myymälä on auki nyt marras- joulukuussa tiistaista perjantaihin 10-19, lauantaisin 10-16 ja sunnuntaisin 10-16. Jos tuolla vielä olisi ollut kahvila josta olisi saanut glögiä, lämmintä kaakaota ja kanelipullia, olisi paikka ollut täydellinen. Mutta näinkin kokemisen arvoinen! Ja vaikka ostopakkoa ei ole, voi lompakosta kyllä olla iloa kun tuonne menee. 

Hyvää Isänpäivää

 Isänpäivä ja edelleen ikävä.

Facebookin mainokset olivat taas ajan tasalla ja tänään uutisvirtaani valikoitui kuusenkoriste jossa isä on pääosassa. 

"I have an angel watching over me and I call him Dad"

Kuva täältä

Tekstin sai vaihtaa omakseen aika monesta vaihtoehdosta, mutta ihan omaa tekstiä tuohon ei saanut muokattua. 

No, ainahan tuollaisen voi itse tehdä, vaikkapa ihan aidosta sulasta, mutta taidan kuitenkin tyytyä sytyttämään kynttilän. Ja ripustan joulukuuseen sen oman kellomme, minun ja isin. Ensisijaisesti minun, vaikka isi kertoikin joka vuosi että mutteri oli hänen. Ja kello kulki aattona mukanani lapsuudenkotiini, että isi sai ihailla mutteriansa. Ja vein sen illalla mukanani omaan kotiini. Koska niin kuului tehdä, että saimme kinastella mutterista. Se mutteri on edelleen sinun, Isi!. 

Hyvää isänpäivää.

 

Marli glögi 2020

 Marli glögi tekee hyvää.

Näin lukee Marlin uutusglögin pullossa, lisäksi lappusesta löytyy teksti Hope. Koska olen Marlin glögitiivisteiden ykkösfani, päätin tarttua uutuuteenkin.

Marli on lahjoittamassa Hope-järjeställe vähintään 5000 e, mutta potti voi kasvaa jopa 10.000:n, lukee sivuilla. Osallistumalla Marlin kilpailuun kasvatat pottia, joten suosittelen vastaamaan kysymyksiin, aikaa siihen menee minuutin verran, vähemmän jos on yhteystiedot automaattitäytön tiedossa. Kun kävin vastaamassa, potti oli n. 2500 e, joten aika monta vastausta tarvitaan vielä, että päästään sinne 10.000. Mitä jos uhraisit aikaasi, voit voittaa Marlin glögisalkun, jossa tämän uutuuden lisäksi tarjolla perinteinen tiiviste, sokeriton versio sekä vaaleaa glögiä. Ostopakkoa siis ei ole, pitää vaan osallistua kilpailuun. 

Hopen sivuilta lainattua: Hope on aloittanut toimintansa vuonna 2008 ja rekisteröity keväällä 2009. Perustajiemme, aivan tavallisten äitien ajatus lasten ja lapsiperheiden auttamisesta löysi muotonsa tavaralahjoitusten ja harrastusmahdollisuuksien tarjoamisesta vähävaraisille perheille sekä huostaan otetuille lapsille. 

Vuonna 2019 meillä oli toimintaa jo 20 paikallistoimijan välityksellä ympäri Suomen.

Hope siis auttaa kotimaassa, tavoitteena että lapsilla olisi Suomessa tasa-arvoisemmat mahdollisuudet hyvään arkeen. 

Mitä sitten olen mieltä tästä uutuudesta? 

Pullo on pantillinen (10 c) joten nämä tyhjät pullot eivät toivottavasti jää luontoon pyörimään.Tuskinpa muutenkaan ovat sellaisia luontoon päätyviä, kyseessä on tiiviste, joten niitä harvemmin siellä luonnossa juodaan. En muuten muista nähneeni koskaan glögipulloa metsässä. Kaikenlaisia muita pulloja kyllä sitten sitäkin enemmän. Ovatkohan glögin juojat harvinaisen fiksua porukkaa?

Marli Glögi 2020 on appelsiini-karpalo-rosmariini sekoitus. Kyseessä on tiiviste, jonka laimennossuhde on pullon mukaan 1:3. Pidän appelsiinista, karpalosta ja rosmariinista, joten lähtökohtaisesti tämä on loistava tuote. Täysmehupitoisuus on 28%.

Lämmitin tuotteen ohjeen mukaan. Tuoksu toi mieleeni tuoreen inkiväärin, ei rosmariinia. Glögi ei tosin ole inkivääriä nähnytkään, onkohan hajuaistissani joku vialla? Appelsiinin löysin tuolta makumaailmasta, karpaloa en. Rosmariini, ehkä, en oikein pääse siitä inkivääristäni yli, edes makumaailmassa. 

 Ei tämä pahaa ollut, mutta ei kyllä glögiäkään. Minusta siis. Minulle tuli "flunssainen olo" kun join tuota, eli voisin kuvitella että joisin tuota kun kurkku tuntuu karhealta tai muuten kaipaa lämmintä mehua. 

Glögeissä suosin edelleen Marlin perinteistä tiivistettä tai mustikkatiiviste, tosin sitä ei tunnu tänä vuonna olevan kaupoissa. 

Kaksi joulukuusta viidestä.