Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

perjantai 19. kesäkuuta 2020

Yrttejä

Touteutin yhden haaveistani.

Olen jo kauan miettinyt kunnon yrttikasvimaata, edellinen oli vaan liian kaukana ulko-ovesta, että olisin jaksanut nauttia siitä kunnolla. Nyt kävin sitten ostamassa kehikon, multaa, kasvuturvetta ja eikun tuumasta toimeen!

Ruohosipulia ostin pari vuotta sitten ruukullisen kaupasta, tungin ruukkuineen ulos kukkaruukkuun ja siinä sitten talvehti parikin talvea. Se pääsi nyt sitten kasvimaahani. Kaupan ruukuista ovat myös persilja, joka tekee toista satoaan tälle kesälle, timjami ja rosmariini. Nekin ovat olleet ulkona ruukuissa, mutta ovat uusia tälle keväälle. Oreganosta olen hieman ihmessäni, se on jo nyt tehnyt uusia juuria, vaikuttaa olevan kova tyyppi lisääntymään. Nuo "aitauksiin tungetut" ovat sitten sellaisia joiden tiedän valtaavan kaiken tilan. Liperin sain äidin mökkinaapurilta. Kävimme, luvalla, varastamassa hänen pihastaan sitä. Suklaaminttua sain kaverilta lahjaksi, kun kerroin kasvimaastani, on muuten ihanan makuinen, kaveri suositteli jäätelön kaveriksi. Tavallisen mintun sain toiselta ystävältä, hän myös vinkkasi salviasta, joka on minulle ihan uusi tuttavuus.

Mansikat ovat omassa laatikossaan. Yrttimaahani aion vielä tunkea ainakin valkosipulia, talvehtikoot sitten siinä.

Kävin muuten nyt sitten ensimmäistä kertaa tuolta hakemassa yrttejä. Ostimme lammasta kaupasta ja tein niille marinadin. Saa nähdä mitä siitä tulee, yriti ainakin tuoksuivat taivaalliselle!

Marinadi lampaalle

1 dl sherryviinietikkaa
1 dl rypsiöljyä
½ dl sokeria
5 valkosipulinkynttö murskattuna
liperiä, timjamia, rosmariinia, oereganoa


lauantai 13. kesäkuuta 2020

Tähtikuviosta

Kirjastojen koronakaranteeni on selvästi haitannut lukuhaastetta.

Lukuhaasteen facebook-ryhmässä on ollut monta hyvää ideaa, mitä voisi lukea, mutta kun kokoontumiskielto. Huomasin kaipaavani kirjastoja ihan toisssani. Äänikirjoja toki sain lainattua netin kautta, mutta en ollekaan pidä ruotisinkielisestä sivustosta. Kirjaa ei voi jättää kesken, koska se ei todellakaan jatku siitä mihin se jäi, en tiedä mikä ongelma siinä on. Eikä kirjoja voi lajitella sen mukaan mitkä ovat lainattavissa. ainakaan en ole onnistunut löytämään sellaista kohtaa.

Suomenkielinen versio toimii paljon paremmin, mutta siellä taas lainattavissa olevat äänikirjat ovat harvinaistuus. Siispä olen ollut hieman kirjapimennossa viime aikoina.

Lukuryhmässä on kovasti hehkutettu Seitsemän Sisarta-sarjaa, joten pistin sitten ensimmäisen osan varaukseen, sain sen heti kun kirjastot taas aukesivat.

Herttainen hyvänolon kirja tuo on, sellainen riippumattokirja

2. Iloinen kirja
Hyvälle tuulelle tästä ainakin tuli. 

4. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on monta ihmistä

Kuvauksessa kyllä, kannessa ei, paitsi nimessä toki seitsemän sisarusta. Onhan se aika monta.


Kuva: www.adlibris.com

7. Kirjassa rikotaan lakia

Varastetaan koruja, se lienee rikollista. Muuten ehkä lähinnä epäeettistä toimintaa ajoittain.

9. Kirjassa kohdataan pelkoja

Kaipa se on pelkojen kohtaamista kun lähtee selvittämään omaa taustaansa?

15. Fiktiivinen kertomus, jossa mukana todellinen henkilö

Tähän kohtaan tämä päätyi, ainakin toistaiseksi. Tarina on fiktiivinen, mutta tarina kertoo myös Kristus-patsaan rakanetmaisesta. Heitor da Silva Costa ja Paul Landowski olivat oikeasti tekemässä tuota mestariteosta. Mukana pyörähtää myös mm. Maurice Ravel ja Jean Cocteau

16. Kirjalla on kirjassa tärkeä rooli

Tavallaan, sillä päähenkilömme Maia on kääntäjä ja hän lähtee Brasiliaan tapaamaan erästä hyvinkin tärkeää kirjailijaa, samalla kun etsii omia juuriaan. 

31. Kirjassa kerrotaan elämästä maaseudulla
Koska kirja hyppii ajassa käväisemme myös Brasialian maaseudulla.

37. Ajankohta on merkittävä tekijä kirjassa

Koska Kristus Vapahtaja patsaan rakentaminen on tärkeä osa tarinaa, niin kyllä. 

38. Kirjan kannessa tai kuvauksessa on puu

Jotakin bonsai-puskia noissa ruukuissa ehkä on. 

39. Kirjassa lennetään

Genevestä Rioon, Rioosta Parisiin, mutta se nyt on vain mainittu asia, ei mitenkään tärkeää. 

41. Kirjassa laitetaan ruokaa tai leivotaan

Ainakin pohjaanpalanutta papupataa. Ja enchiladaksia

42. Kirjassa on isovanhempia

Monessa sukupolvesskin

43. Kustantamon kirjasarjassa julkaistu kirja

Kirjasarja kertoo seitsemän sisaren (tähtikuvio) tarinan.  Adoptioisä antoi lapsilleen nimet tähtien mukaan: Alkyone (engl. Alcyone), Sterope (Asterope), Kelaino (engl. Celaeno), Elektra (engl. Electra), MaiaMerope ja Taygete. Tämä siis kreikkalaisen mytologian mukaan.Kotimainen tarina tähtikuviosta on erilainen, kuten amerikan alkuperäisväestönkin kertoma tarina. 

44. Kirjassa on kirjeenvaihtoa

Rakkauskirjeitä vuosikymmenen takaa luetaan ihan nykyhetkessäkin. 


" Snälla; tro mig när jag säger att familjen betyder allt
och att en förälders kärlek till ett barn
är den mäktigaste kraften på jorden



Lucinda Riley: De sju systrarna (The Seven Sisters 2014)

Strawberryförlag (2019)
Painettu kirja 355 s
Käännös Gabriella Andersson

Kirjastosta

lauantai 6. kesäkuuta 2020

Lauran reseptillä

Pieni talo preerialla!

Olin ihan koukussa sarjaan kun se tuli telkkarista 1976. Olin juuri aloittanut kansakoulun, pääkaupunkiseudulta löytyivät viimeiset kansakoulut, ja televisiosta tuli aivan ihana televisiosarja! Ja koulussa oppi lukemaan. Leppävaaran kirjastosta löytyi sitten Lauran kirjatkin! Muistan miten pelottavaa oli hiipiä hiljaa kirjastotädin luokse kirjojen kanssa, odottaa että täti löi päivämääräleiman korttiin ja pisti sen kirjan taskuun. Sitten kirja oli minun kokonaisen kuukauden! Ihan kaikki kahdeksan kirjaa ei ollut hyllyssä, aika kauan pohdin uskallanko pyytää kirjastontätiä hankkimaan kirjat minulle, mutta sain ne kaikki luettua jossakin vaiheessa.

Isovanhempani asuivat muuten tuohon aikaan Töölössä ja heillä oli sellainen hieno taikarasia televeision yhteydessä (HTV). Kun isoisä hieman paineli nappuloia niin telkkarista tuli Lassie! Vanhempani joutuivat ajamaan minut milloin kirjastoon, milloin mummolaan että sain hakea itselleni kirjoja tai seurata Lassien seikkailuja. Sitten vaan sopi toivoa ettäe television kummaltakaan kanavalta tullut samaan aikaan jotakin mitä ukki halusi katsoa. Tosin yleensä sain kyllä katsoa Lassieta. 

Nyt tämä preeria-ihanuus on taas nähtävissä! Tunnustan etten malttanut katsoa yhtä jaksoa päivässä, vaan olen todellakin ahminut jaksoja Areenasta! Kirjastossa en vielä ole käynyt, vaikka aukesivatkin uudestaan koronakaranteenin jälkeen. Jossakin vaiheessa eksyn kyllä lastenosastolle etsimään kirjoja, vaikka Leppävaaran kirjaston yläkertaan en pääsekään nostalgiamatkalle. Talo on edelleen paikallaan, mutta kirjasto on Sellossa. Tai jospa vaikka lähestyisin kirjastotäti ja pyytäisin apua? Tosin, sellaisia tiukkailmeisiä tätejä ei nykyään kirjastossa ole ja viimeksi kun pyysin apua, halusin löytää "Pikku Prinssin", minut ohjattiin kuvakirjojen viereen. Kyllä minun tiukat tädit sentään klassikot tunnistivat. Ja aika monta muutakin asiaa. Harvoin etsivät tietoa niistä hienoista pitkistä laatikoista jotka olivat täynnä selattavia kortteja. Kun jotakin (kuiskaamalla, silloin kirjastoissa oltiin h i l j a a ) uskalsi kysyä, täti lähti suoraan kohti oikeaa hyllyä ja osoitti kirjaa. Samomatta mitään. Hiljaa sitten kuiskasin kiitos. On toki hienoa että meidän kirjastossa on runsaasti ulkomaalaistaustaisia henkilöitä töissä, mutta suoraan sanottuna, eivätpä vielä kertaakaan ole osanneet auttaa kun olen jotakin kysynyt. Mutta hymyilevät, sellaista ei koskaan tapahtunut Leppävaaran kirjastossa! Taidan silti tavallaan ikävöidä vanhoja, hiljaisia kirjastoja joissa kirjat olivat ykkösasia.

Tämä piti kuitenkin olla preeriapäivitys. Laura kokkasi yhdessä jaksossa (kuudes kausi) kanelikanaa Almanzolle ja Nellielle. Päätin hieman googlailla. Löytyihän se Laurankin resepti.  Tai ainakin joku samantapainen resepti, en muista lukeneeni reseptejä kirjoista, mutta onhan siitä toki vuosia aikaa kun ne luin. Televisioversiossa kanelin sijaan käytetään reilulla kädellä cayennepippuria. Eikä muita raaka-aineita näytetä Hieman taas sovelsin, en todellakaan lähtenyt kanaa kynimään vaan ostin valmiita rintafileitä. En taida olla ihan uudisraivaaja kun tällaiseen sorrun.

Valitettavasti annosta ei ikinä näytetä kunnolla, sei ei taida olla kovin keskeinen osa jakson tarinaa, joten lisukkeet jäävät itse keksittäväksi. Joku porkkana tai bataatti lautasella ehkä on, mutta en ole ihan varma. Perunamuusia aika monen annoksen kaverina on muissa jaksoissa ja uuniperunaakin Albert teki jossakin jaksossa, huonolla menestyksellä. Bataatti ei ole minun juurekseni, vaikka lapsukaiseni niistä pitävätkin. Riisi taas ei ole oikein preeriaruokaa. Pitää pohtia tarjotaanko tänään lohkoperunoita (helppoa), kunnon muusia (työlästä) vaiko ihan tylsästi vaan riisiä. 

Kanelikanaa

Marinadi:
5 dl (3,3 dl) omenasiideriä
½ dl hunajaa
½ dl sitruunamehua
2 kpl (1 rkl) murskattua valkosipulinkynttä
1 rkl
(tl) jauhettua kanelia
1 tl suolaa
2 (1) tl jauhettua mustapippuria

1,2 kg broilerin rintafileitä

2 rkl rypsiöljyä paistamiseen

1 sitruuna koristeluun

Sekoita siideri, hunaja, mehu ja mausteet. Kaada seos rintafileiden päälle ja anna maustua vähintään 8 tuntia jääkaapissa. 

Kuumenna uuni 175 asteeseen. 

Kaada marinadi kattilaan. Kiehauta marinadia noin 10 min (jäljellä noin dl).  Ruskista fileet öljyssä (n. 2 min/puoli) ja siirrä uunivuokaan. Kaada marinadin jämä päälle ja kysennä uunissa n. 50 min.

Koristele sitruunanlohkoilla.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...