Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

tiistai 1. joulukuuta 2015

Kotitekoisten kimppuun

Pitkä päivä takana.

Ennen kuin kömmin nukkumaan on kuitenkin pakko kertoa teille lasten joulukalenterista. He siis lähtivät makumatkalleen, Punnitse & Säästä herkkujen muodossa. Aamun rasiasta paljastui kaneliomenalastut. Partiolainen ihastui niihin niin, että jouduimme tekemään pikavierailun P&S-kauppaan. Ostimme pussillisen lastuja naposteltavaksi kun ajoimme Tuusulaan. Olen iloinen että lapsetkin ihastuivat lempikauppaani.

Syy Tuusulaan menoon oli herran juhlapäivä: 1000. geokätkö etsittiin tänään käsiimme, tai ainakin herran silmien eteen, ja koska olen hieman vinksallani tähän jouluun, oli 1000. kätkö, herran päätöksellä: The Joulupukin Postilaatikko. Joskus hän ajattelee myös jästivaimoaan (jästi = ei geokätköilyyn vinksahtanut henkilö. Lainattu Harry Potterin ihmeellisestä maailmasta) Jos olisin tiennyt, minkälaisen geohirviön luon, en olisi koskaan maininnut sanaa kätköily täällä kotona. Tosin, teinit on saatu ulos maastoon etsimään purkkeja ja tunnustan että tämä on todellakin koko perheen harrastus jos haluaa. Nyt olen sitten vienyt kirjeen tontuille, toimitettavaksi Korvatunturille. On se kuulkaas ihmeellistä, mitä kaikkea sitä metstästä voikaan löytää kun etsii huolellisesti!


Ja avattiinhan täällä tänään toinenkin joulukalenteri!

Päivän toisesta kotitekoisesta kalenterista löytyi 1.12 = melkein 112 päivänä ensimmäinen kaljapurkki, minusta tuo on hieman ensiapuohjeistuksen näköistä, tuo purkin kuvitus. Siispä sopii 112 teemaan, joskin se virallinen 11.2 päivä on vasta helmikuussa. 



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...