Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Hyvää Isänpäivää

 Isänpäivä ja edelleen ikävä.

Facebookin mainokset olivat taas ajan tasalla ja tänään uutisvirtaani valikoitui kuusenkoriste jossa isä on pääosassa. 

"I have an angel watching over me and I call him Dad"

Kuva täältä

Tekstin sai vaihtaa omakseen aika monesta vaihtoehdosta, mutta ihan omaa tekstiä tuohon ei saanut muokattua. 

No, ainahan tuollaisen voi itse tehdä, vaikkapa ihan aidosta sulasta, mutta taidan kuitenkin tyytyä sytyttämään kynttilän. Ja ripustan joulukuuseen sen oman kellomme, minun ja isin. Ensisijaisesti minun, vaikka isi kertoikin joka vuosi että mutteri oli hänen. Ja kello kulki aattona mukanani lapsuudenkotiini, että isi sai ihailla mutteriansa. Ja vein sen illalla mukanani omaan kotiini. Koska niin kuului tehdä, että saimme kinastella mutterista. Se mutteri on edelleen sinun, Isi!. 

Hyvää isänpäivää.


 


2 kommenttia:

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...