Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Teinien valinta

Vuosi vaihtui taas hurjassa mekkalassa.

Meillä otettiin rauhallisesti, söimme kun isäntä tuli töistä ja koska oli uuden vuoden aatto, oli aika korkata seuraava pullo Lasten juhlajuomaa.


Olen jo aiemmin kertonut noista jo maistamistamme juomista, nämähän tulivat Hopottajien kautta maistiaisina. Mikki ja Minni-puollo oli, teinimme pyynnöstä, säästetty uudeksi vuodeksi. 


Maultaan tämä oli vaaleaa viinirypälettä, minusta suoraan sanottuna aika mauton vaihtoehto. Tytöt tykkäsivät, mutta ei tämä persikan makuista lentokoneet-pulloa voittanut heidänkään mielestä. Värikin oli aika mitäänsanomaton, valkoviinimainen, no, rypälemehuahan tuo tietysti olikin. 

Pullo oli äärettömän suloinen kaikkine yksityiskohtineen.


Ruokajuomana tuo kuulema oli ihan kelvollinen, eilinen meny todellakin pisti juoman koville. Koska oli juhlapäivä tytöt saivat ehdotella ruokia. Mikään kovin tasapainoinen meny ei todellakaan ollut kyseessä, päätin toteuttaa suurinpiirtein kaikki toiveet. Pöydästä löytyi etanoita, niistä neiditkin pitävät, kana-nuudelisoppaa, partioilaisen uusi herkku joka tarttui mukaan Thaimaasta, mätiä, ratsastajan suurta herkkua ja lihafondyy sitten kun alkupaloja oli popsittu. Valkosipulivoin kanssa juhlajuoma ei kuulema sopinut, mutta kaiken muun kanssa oli kuulema ihan hyvää. 

Sellaisenaan juoma siis sai tuomion: hieman mauton, mutta ruoan kanssa ihan kivaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...