Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Vielä yksi kalenteri

Kävin kaupassa ja tajusin yhtäkkiä että minulta puuttuu vielä yksi kalenteri. Hommahan oli äkkiä hoidettu, mutta kummallista kyllä: eivät olleet vielä puoleen hintaan.


Nyt minulla on sitten aikamoinen urakka kun yritän kiriä umpeen menetettyä kalenteriaikaa. Ja viisveisaan tanskalaisista ja heidän tutkimuksestaa miten kynttilät saastuttavat huoneilmaa hiukkasillaan. En tupakoi, joten olkoot tämä sitten minun syntini. Voin toki ajaa lapset alakertaan sillä aikaa kun saastutan... Ihan kaikkea ei kuitenkaan voi itseltään kieltää, katson että tämä on terveyden hoitamista, verenpaine taatusti laskee kun katselee kynttilän liekkiä. Keuhkot saavat yrittää kestää kuormitusta.

Päivän lauluksi valikoitui äitini lempilauluja


Alunperinhän tämä ei ole joululaulu, mutta sellaiseksi se vuosien varrella kehittyi. Alkuperäinen When It's Lamp Lighting Time in the Valley, kertoo pelkästään koti-ikävästä, mutta kaipa tuo on pahinta joulun aikoihin? Kodin kynttilät on suomenkielinen käännös nimeltään.

Var gång skymningen stilla sig sänker
mina tankar till hemmet då går
och jag ler fastän hjärtat det gråter
när mot kvällen jag hemlängtan får.
Och när ljusen skall tändas därhemma
uti drömmen jag åter är där.
Hemmets ljus kan väl aldrig jag glömma
ty det minner om den jag har kär.

Jag är gammal och sitter och drömmer
om min barndom som snabbt rann förbi,
fastän åren ha gått än jag gömmer
på en lågmäld och vek melodi.
Och när ljusen skall tändas därhemma
uti drömmen jag åter är där.
Hemmets ljus kan väl aldrig jag glömma
ty det minner om den jag har kär.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...