Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

10 kuvaa kesään

Eilen oli taas kuun viimeinen päivä.

Nappasin taas kuvan pihaltamme, kovin paljon ei maisema ole muuttunut neljässä viikossa. Edelleen odotan sitä ensilunta, eilen tosin tuli jotakin, hieman lumen tapaista, sen verran että pihakivetyksellä oli muutama pyöreä valkoinen täpälä. Rakeita? 


Koska en eilen päivittänyt tätä kuvaa tänne, ovat kuvat tällä kertaa väärässä järjestyksessä ja yksityiskohtakin on tältä päivältä. Ja sisätiloista!

Ensimmäinen luukku on avattu, kynttilä! Partiolaisten kalenterin kuusenoksalle siis syttyi ensimmäinen adventtikynttilä. Odotetusti.

Tonttu Toljanteri aloitti seikkailunsa Joulukalenterissa, sain katsoa ihan yksin, koska teinit nukkuivat. Päätin tallentaa ensimmäisen jakson heille, jatkossa voivat sitten katsoa Areenalta jos kiinnostaa eivätkä ehdi katsomaan telkkarista. Tänään tosin ei ollut ehtimisestä kiinni vaan eilisestä valvomisesta. 

Jouluradiokin aloitti toimintansa, Hoosiannalla kun tapana on. Toivon että mieheni kävi eilen lataamassa sovellutuksen puhelimeeni, työpaikalla kun tuo kaikkein ihanin radio ei kuulu. Netistä toki saan sen esille, sielläkin. 

Illemmalla sitten luemme ensimmäisen luvun kalenterikirjastamme. Saavat tytöt kömpiä äidin kainaloon ja sitten luemme. Äiti ainakin tarvitsee laatuaikaa lastensa kanssa. Ja jos olen oikein onnekas, joku kysyy: voisimmeko lukea vielä toisenkin? "Luukkuja" ei tosin saa avata ennakkoon, joten emme voi. Ja toki tiedämme miten satu jatkuu, mutta tietyt asiat on vaan kysyttävä!

Ihanaa adventtiaikaa teille kaikille, ensimmäinen kynttilä on sytytetty!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...