Olen pyrkinyt manaamaan tällä aavetarinalla esiin erään aatteen hengen,
joka ei saa suututtaa lukijoitani
sen enempää itseensä, toisiinsa, jouluun kuin minuunkaan.

Kummitelkoon se lempeästi heidän kotonaan,
älköön kukaan sitä karkottako.


Uskollinen ystävänne ja palvelijanne,

C.D.


Joulukuussa 1843.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Sipulikasvien lumoissa.

Viime keväänä pistin amaryllikseni kellariin odottamaan joulua.

Katselin sitä kun kävin viemässä hyasintit kylmään ja totesin ettei se ota jos ei annakaan. Siispä kiikutin sipulin keittiöön ja kas kummaa, ainakin se tekee yhden lehden! Nähtäväksi jää aikooko tuo kukkia.

Saksalaisesta ihmekaupasta taas löysin "kaksivanaisia" amarylliksiä. Yhdellä sipulilla oli kolme vanaa, joten vaikka se olikin vaaleanpunainen, päätin että se pääsee luokseni. Ei yhtään tyhmempi ostos, ensimmäiset kukat ovat auki, enkä nyt kovin vaaleanpunaisena tuota pidä. Ja voin kertoa että neljäskin vana on nousemassa!

Jos nuo hyasinttini vielä heräävät henkiin niin saan tuoksuviakin kukkia keittiöön. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...